Lue keskustelun säännöt.
Jos sukulaisesi äkkirikastuisi esim. 100 miljoonalla, olettaisitko, että hän antaisi sinulle rahaa pyytämättä? Miten paljon? Miksi/Miksi ei? Antaisitko itse?
12.05.2019 |
Äkkirikastuminen voisi tapahtua lottovoitolla, osakkeilla, yrityskaupalla tai miten vaan, sillä ei ole väliä.
Miten läheisen sukulaisen "pitäisi" mielestäsi antaa rahaa pyytämättä?
Miten läheiseltä kehtaisit pyytää?
Jos ei antaisi, pyytäisitkö lainaan? Maksaisitko koskaan takaisin?
En ole itse mitään voittanut, mietin vaan kun joku taas lottorikastui, että omiin lokkisukulaisiin menisi varmaan välit välittömästi. :DDD
Kommentit (128)
En odottaisi tai vaatisi saada yhtään mitään. Itsekkään en jakaisi rahoja sukulaisille kun olen niiden kansssa niin vähän tekemisissä.
Vanhemmille ostaisin oman mökin jossa voisivat viettää kesää niin paljon kuin haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Miten sillä on lahjan saajalle merkitystä, saako hän yllättäen miljoonan tai 700000? Voisit olla siskoni mies tuolla ajatusmaailmalla. Mikä sit aiheuttaakin sen tilanteen, että saapi lahjaksi 0e, kun 700000 on niin kauhean vähän. Ei ainakaan tarvii kauheasti veroja maksella nollasta.
Tässä ketjussa iso osa ei ole tajunnut 5000 e suurempia summia, joten kun annat köyhälle 1 000 000 e, josta pitää maksaa veroja 300 000 e, niin se köyhä kimmastuu, kun et antanutkaan miljoonaa, hän kun jo jakoi 2 miljoonan verran kavereille.
Ketjussa joku haaveili ostavansa miljoonalla 10-15 vuokrakämppää lähiöstä miettimättä lainkaan, saako niihin vuokralaisia eli tuleeko se 50 000 e kaksio lopulta maksamaan 170 000 e, kun asukkaita ei ole tai en rikkovat kämpän uudestaan ja uudestaan.
Perheen rahat on yhteisiä eli jos mies saisi, niin olettaisin että käytetään yhdessä.
Tiedän, että omat vanhempani antaisivat jonkun kohtuullisen summan. Samoin luulisin, että miehen vanhemmat antaisi osan meille. Mutta pyytäisi en vaan, aloitteen pitäisi tulla heiltä.
Sen etäisemmiltä sukulaisilta en odottaisi saavani mitään. Olisin hyvilläni, jos pääsisin jotenkin osalliseksi (saisin esim. kutsun tulla lomailemaan heidän "kesämökille" (olettaen että ostavat rahoilla hienon huvilan) tai pääsisin edes kerran elämässä loistoauton kyytiin, jos ostavat sellaisen). Mutta kokonaan omaksi en heiltä haluaisi/osaisi ottaa mitään.
En odottaisi saavani mitään ja jos omalle kohdalle sattuisi, olisi viisainta pitää omana tietona. Olen todella tylsä ja järkevä rahankäyttäjä, varmaan maksettaisiin lainat pois ja iso osa laitettaisiin lapsia varten säästöön. Töiden tekoa jatkettaisiin, meillä maatila, siihen saisi uppoamaan rahaa vaikka kuinka mutta en tekisi sitäkään, teemme nytkin melkein ilmaista työtä, olisi tyhmää rahoittaa itse toisten rikastumista. Voisin ajatella että lapset saisivat niitä järkevästi käyttöön siinä 30 vuotiaina, ei yhtään ennen. Tukisin anonyymina paikallisia lasten harrastustoimia, en usko että sen isompaa hyväntekeväisyyttä tekisin, en harrasta sitä nytkään koska en usko avun menevän perille.
Olisin varmaan todella tylsä myös lottovoiton jälkeen, en osaisi käyttää rahaa tarpeettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Esim. ostaisin muutaman todella hienon talon/asunnon saajan toivomasta paikasta, ja antaisin näiden ihmisten asua täysin ilmaiseksi. Tuo ei ole verotettava lahja vaikka niin voisi luulla. Tästä on ihan selkeät verottajan ohjeet olemassa.
En ikinä muuttaisi kenenkään ökykotiin ilmaiseksi nöyristelemään. En edes veljeni tai siskoni. Tai ehkä vähiten niiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti pitäisi antaa, eihän kukaan tarvitse tuollaista summaa itselleen. Olisi aika loukattu olo, jos en edes paria prosenttia saisi.
Tosi outo asenne, että kenelläkään olisi velvollisuutta antaa omista rahoistaan sinulle. Voi antaa jos haluaa, mutta ei sinulla ole oikeutta LOUKKAANTUA jos ei anna. Omilla rahoillaan jokainen tekee mitä itse haluaa. Oli sitä rahaa sitten vähän tai paljon.
Mulla on neljä sisarusta, joista vain yhden kanssa olen tekemisissä. Hänelle antaisin varmaan vaikka pari miljoonaa, muille en mitään. Parille läheiselle serkulle antaisin joitain tuhansia.
Tällä tavalla tietysti maksimoi suvun sisäiset riidat, mutta so what. Tienaan tälläkin hetkellä moninkertaisesti useimpiin sukulaisiini verrattuna ja joka penni on ansaittu kovalla työllä. Sossun rahoilla elelevien sukulaisten mielestä olen kuitenkin saanut kaiken elämässä kuin taivaasta annettuna ja vittuilevat ihan suoraan aina kun nähdään. No, he eivät ainakaan minulta tule ikinä saamaan mitään. :)
Tietysti pitäisi antaa, eihän kukaan tarvitse tuollaista summaa itselleen. Olisi aika loukattu olo, jos en edes paria prosenttia saisi.