Lue keskustelun säännöt.
Jos sukulaisesi äkkirikastuisi esim. 100 miljoonalla, olettaisitko, että hän antaisi sinulle rahaa pyytämättä? Miten paljon? Miksi/Miksi ei? Antaisitko itse?
12.05.2019 |
Äkkirikastuminen voisi tapahtua lottovoitolla, osakkeilla, yrityskaupalla tai miten vaan, sillä ei ole väliä.
Miten läheisen sukulaisen "pitäisi" mielestäsi antaa rahaa pyytämättä?
Miten läheiseltä kehtaisit pyytää?
Jos ei antaisi, pyytäisitkö lainaan? Maksaisitko koskaan takaisin?
En ole itse mitään voittanut, mietin vaan kun joku taas lottorikastui, että omiin lokkisukulaisiin menisi varmaan välit välittömästi. :DDD
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai antaisin koko lähisuvulle, sillä en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Mulla on kaksi lasta ja kaikki, mitä multa aikanaan perinnöksi jää, menee puoliksi heille. Muut sukulaiseni eivät ole perillisiäni eli ei tule mitään tappeluakaan.
Tuskinpa olette samaa sukua.
Ei ollakaan tuon aiemman kirjoittajan kanssa. Ilmeisesti hänellä ei ole rintaperillisiä, joten perintö jäisi muiden sukulaisten tapeltavaksi. Kun on lapsia, lapset perivät ja asia on yksinkertainen, koska muilla ei ole perimisoikeutta.
Käsittänet että tässä ongelma ei ole perimisoikeudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottaisin että antaisi, ihan sillä perusteella että itsekin antaisin.
Mutta riippuu tietysti summasta. Jos voittaisi 10 000, en odottaisi, 100 miljoonaa niin taatusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata miljoonaa on niin järjetön summa rahaa että voisin ihan hyvin antaa miljoonan jokaiselle 20 serkulle joita en ole suurinta osaa nähnytkään 30 vuoteen. Ja sisaruksille vaikka 10 miljoonaa.
Antaisin tuosta summasta suurimman osan köyhille muutenkin, itse olen ollut köyhä koko ikäni enemmmän tai vähemmän mutta rikas en ole koskaan ollut (esim. niin että olisi vakituinen työpaikka tai palkka yli 2000€) Velattomana eläminen olisi todella, todella erikoista, tuntisin itseni rikkaaksi jo siinä vaiheessa vaikka olen työtön eikä miehellä ole kovin hyvä palkka. Tiedän kuinka iso asia köyhälle on vaikka muutama tonni ylimääräistä, se voi muuttaa vaikka koko elämän suunnan, pelastaa ulosotolta, rahoittaa opiskelun tai vaikka asunnon tai jonkun muun suuren haaveen.
Omille sisaruksille antaisin vaikka voittaisin vain miljoonan lotossa, vanhemmille ostaisin asuntoauton. Jos voittaisin 10 miljoonaa lotossa, laittaisin omille lapsille miljoonan per naama, sisaruksille ja vanhemmille myös ja jäisi itselle ja miehellekin vielä miljoona, ei olisi kellään hätäpäivää sen jälkeen, siskon lasten tulevaisuuskin olisi turvattu.
En ymmärrä miten joku ei antaisi vaikka saisi 100 miljoonaa, eihän sellaisella rahalla kukaan mitään tee koko elämänsä aikana, ei sitä voisi tuhlata kuin ostelemalla ulkomailta jotain järjettömiä palatseja tai ostamalla joku helvetin iso firma. 10 miljoonaa riittää yhdelle ihmiselle ja siitä on tuhlattavaksikin.
Ja tiedän että kyllä sisarukset ja vanhemmat antaisivat minulle rahaa jos voittaisivat, summa tietysti riippuisi voiton suuruudesta. Meillä muutenkin me sisarukset ja vanhemmat aina autetaan toisiamme ja aina voi luottaa siihen että oma perhe ei hylkää.
Anna 1 000 000 e serkulle, hän maksaa siitä veroja 300 000 e. Tämä 20 kertaa eli antaessasi serkuille 20 milj e saa valtio (köyhät?) samalla 6 milj. e.
Osa meistä pysyy köyhinä siksi, että heillä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta ja siitä, paljonko verottaja tuloista ja lahjoista vie. 10 miljoonan lahjasta siskolle lähtee verottajalle samantien 1.6 miljoonaa eli kivan omakotitalon verran. Ja jos sisko elelee yhtä tuhlailevasti kuin sinä omien rahojesi kanssa, niin parissa vuodessa rahat on käytetty.
Jos minulla olisi 100 miljoonaa, niin ei mitään väliä jollain 6 miljoonalla. Kyllä minulla on erittäin hyvä käsitys veroista ja siitä mitä niillä rahoilla tehdään. 1,6 miljoonaa ei ole mikään kiva omakotitalo vaan jumalaton kartano, meidän talo maksoi 120 tuhatta ja tähän kun laittaisi 35 tuhatta remontteihin niin tästä saisi tosi "kivan".
Ja mun kaikki sisarukset on tosi nuukia, joten en murehtisi sitä että tuhlaavat rahansa, eikä sillä olisi mitään väliäkään vaikka tuhlaisivat, ei sitä täältä mukaansa saa ja kuolema voi tulla vaikka tänään. Pääasia olisi ettei kellään olisi enää velkoja, jokainen pärjäisi vaikka työttömyyskorvauksella loppuikänsä koska tämä maa on vielä hyvinvointivaltio ja niillä mun maksamilla miljoonaveroilla rahoitettaisiin sitä systeemiä.
Ymmärrän, että olet köyhä ja pysyt köyhänä, se on oma valintasi. Silloin on kiva unelmoida ja olla huoleti ymmärtämättä elämän realiteetteja.
Rikkaalle jokainen euro merkitsee joko tuloa tai menoa. He eivät tavallasi ajattele, että 6 miljoonaa sinne tai tänne. He myös tietävät, että kartanoa tuskin alle 3 miljoonalla saa.
Mutta pidä pieni köyhä elämäsi. Minä pidän mieluummin euroni ja kaiken sen, mitä rahalla saa. Ihan jokaisella eurolla, ei vain miljoonilla.
Kuulostat oikein onnelliselta ihmiseltä. Olisi kauheaa jos sadasta miljoonasta menisi 6 miljoonaa veroihin sen takia että lahjoittaisit miljoonia läheisillesi ja silti malttaisit ostaa itsellesi kolmen miljoonan kartanon? Ja rahaa ei jäisi enää kuin muutama kymmenen miljoonaa... Mikä on sellainen elämän realiteetti, että jos rahaa on niin paljon ettei sitä ehdi elämän aikana tuhlata, pitää kuitenkin miettiä jokaista euroa? Eikö se ole se rikkauden perimmäinen nautinto ettei tarvi miettiä jokaista euroa kuten meidän köyhien? Jos haluaa saada jokaisella eurolla jotain, niin niistä euroista pitää silloin luopua, ei voi pitää ja syödä kakkua.
Lasketaanpa tämä sinulle nyt oikein rautalankakerä kädessä.
Voitat 100 miljoonaa. Haluat antaa 100 kaverille jokaiselle 1 000 000 e. Siis miljoonan. koska heistä jokainen mielestäsi ansaitsee sen.
Mutta mutta. Verottaja vie noin 300 000 jokaisesta lahjoittamastasi miljoonasta. Haluat silti, että kaveri saa käyttörahaa miljoonan eikä 700 000 e, joten maksat puolestaan lahjaverot.
Yllätys! Se sinun 100 miljoonaasi ei riitäkään miljoonaan sadalle kaverille vaan ainoastaan 70 kaverille. 30 kaveriasi jää ilman rahaa. Miten valitset ne, jotka saavat miljoonan ja ne, jotka eivät saa, vaikka jo lupasit?
Ja sinustako sillä ei ole mitään merkitystä, saako miljoonan 100 vai 70 kaveria? Ehkä ei sinulle, mutta kavereillesi voi olla!
Tuskin kukaan alkaa jokaiselle Facebook-kaverilleen jakamaan miljoonia. Säästä rautalankasi, kukaan ei odota yhtään mitään todistelua sinulta.
On varmaan vaikeaa elää tai ajatella, jos jokaisesta asiasta on olemassa vain ääripäät: joko pidän itse joka ainoan sentin tai jaan kaiken kaikille.
Vastasin ketjuun, jossa ap oli antamassa rahaa niin 20 serkulle jokaiselle 1 milj. euroa ja sisaruksilleen 1o milj e. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten verottaja lahjoituksiin suhtautuu eli miljoonasta sulaa samantien 300 000 e pois, kun sen antaa edelleen lahjana.
Köyhillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä rahalla kannattaa tehdä. Jos ei ole ennen maksanut veroja, ei tajua, että lahjasta todella maksetaan ja kunnolla. Serkulle annetusta miljoonasta viedään keravalaisen omakotitalon arvon verran veroja ja se tulee näille "annan rahaa kaikille" - wannabelottovoittajille yllätyksenä. Kun sossu on tähän asti maksanut kaiken, ei ole mitään käsitystä siitä, että muut maksavat veroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai antaisin koko lähisuvulle, sillä en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Mulla on kaksi lasta ja kaikki, mitä multa aikanaan perinnöksi jää, menee puoliksi heille. Muut sukulaiseni eivät ole perillisiäni eli ei tule mitään tappeluakaan.
Tuskinpa olette samaa sukua.
Ei ollakaan tuon aiemman kirjoittajan kanssa. Ilmeisesti hänellä ei ole rintaperillisiä, joten perintö jäisi muiden sukulaisten tapeltavaksi. Kun on lapsia, lapset perivät ja asia on yksinkertainen, koska muilla ei ole perimisoikeutta.
Käsittänet että tässä ongelma ei ole perimisoikeudessa.
Missä ongelma sitten on? Perilliset perii, eivät muut. Ei siinä mitkään tappelut auta, jos et ole oikeutettu jonkun henkilön perintöön. Minä ja siskoni tullaan jossain vaiheessa saamaan varsin mittava perintö. Puoliksi menee kuten lain mukaan kuuluukin mennä. Pitäisin varsin outona, jos serkkuni tai muut sukulaiseni yrittäisivät tulla haaskalle.
En jakaisi rahaa rahana.
Hankkisin muutamia asuntoja eri puolelta. Silloin tällöin kustantaisin matkat johonkin noista paikoista isommalle porukalle. Esim. omille serkuille tai miehen serkuille perheineen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai antaisin koko lähisuvulle, sillä en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Mulla on kaksi lasta ja kaikki, mitä multa aikanaan perinnöksi jää, menee puoliksi heille. Muut sukulaiseni eivät ole perillisiäni eli ei tule mitään tappeluakaan.
Tuskinpa olette samaa sukua.
Ei ollakaan tuon aiemman kirjoittajan kanssa. Ilmeisesti hänellä ei ole rintaperillisiä, joten perintö jäisi muiden sukulaisten tapeltavaksi. Kun on lapsia, lapset perivät ja asia on yksinkertainen, koska muilla ei ole perimisoikeutta.
Käsittänet että tässä ongelma ei ole perimisoikeudessa.
Missä ongelma sitten on? Perilliset perii, eivät muut. Ei siinä mitkään tappelut auta, jos et ole oikeutettu jonkun henkilön perintöön. Minä ja siskoni tullaan jossain vaiheessa saamaan varsin mittava perintö. Puoliksi menee kuten lain mukaan kuuluukin mennä. Pitäisin varsin outona, jos serkkuni tai muut sukulaiseni yrittäisivät tulla haaskalle.
Juuri niinkuin alussa totesin, että en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai antaisin koko lähisuvulle, sillä en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Mulla on kaksi lasta ja kaikki, mitä multa aikanaan perinnöksi jää, menee puoliksi heille. Muut sukulaiseni eivät ole perillisiäni eli ei tule mitään tappeluakaan.
Tuskinpa olette samaa sukua.
Ei ollakaan tuon aiemman kirjoittajan kanssa. Ilmeisesti hänellä ei ole rintaperillisiä, joten perintö jäisi muiden sukulaisten tapeltavaksi. Kun on lapsia, lapset perivät ja asia on yksinkertainen, koska muilla ei ole perimisoikeutta.
Käsittänet että tässä ongelma ei ole perimisoikeudessa.
Missä ongelma sitten on? Perilliset perii, eivät muut. Ei siinä mitkään tappelut auta, jos et ole oikeutettu jonkun henkilön perintöön. Minä ja siskoni tullaan jossain vaiheessa saamaan varsin mittava perintö. Puoliksi menee kuten lain mukaan kuuluukin mennä. Pitäisin varsin outona, jos serkkuni tai muut sukulaiseni yrittäisivät tulla haaskalle.
Juuri niinkuin alussa totesin, että en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Ovatko sukulaisesi sitten niin tietämättömiä, että kuvittelevat voivansa itse päättää, kenet he perivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata miljoonaa on niin järjetön summa rahaa että voisin ihan hyvin antaa miljoonan jokaiselle 20 serkulle joita en ole suurinta osaa nähnytkään 30 vuoteen. Ja sisaruksille vaikka 10 miljoonaa.
Antaisin tuosta summasta suurimman osan köyhille muutenkin, itse olen ollut köyhä koko ikäni enemmmän tai vähemmän mutta rikas en ole koskaan ollut (esim. niin että olisi vakituinen työpaikka tai palkka yli 2000€) Velattomana eläminen olisi todella, todella erikoista, tuntisin itseni rikkaaksi jo siinä vaiheessa vaikka olen työtön eikä miehellä ole kovin hyvä palkka. Tiedän kuinka iso asia köyhälle on vaikka muutama tonni ylimääräistä, se voi muuttaa vaikka koko elämän suunnan, pelastaa ulosotolta, rahoittaa opiskelun tai vaikka asunnon tai jonkun muun suuren haaveen.
Omille sisaruksille antaisin vaikka voittaisin vain miljoonan lotossa, vanhemmille ostaisin asuntoauton. Jos voittaisin 10 miljoonaa lotossa, laittaisin omille lapsille miljoonan per naama, sisaruksille ja vanhemmille myös ja jäisi itselle ja miehellekin vielä miljoona, ei olisi kellään hätäpäivää sen jälkeen, siskon lasten tulevaisuuskin olisi turvattu.
En ymmärrä miten joku ei antaisi vaikka saisi 100 miljoonaa, eihän sellaisella rahalla kukaan mitään tee koko elämänsä aikana, ei sitä voisi tuhlata kuin ostelemalla ulkomailta jotain järjettömiä palatseja tai ostamalla joku helvetin iso firma. 10 miljoonaa riittää yhdelle ihmiselle ja siitä on tuhlattavaksikin.
Ja tiedän että kyllä sisarukset ja vanhemmat antaisivat minulle rahaa jos voittaisivat, summa tietysti riippuisi voiton suuruudesta. Meillä muutenkin me sisarukset ja vanhemmat aina autetaan toisiamme ja aina voi luottaa siihen että oma perhe ei hylkää.
Anna 1 000 000 e serkulle, hän maksaa siitä veroja 300 000 e. Tämä 20 kertaa eli antaessasi serkuille 20 milj e saa valtio (köyhät?) samalla 6 milj. e.
Osa meistä pysyy köyhinä siksi, että heillä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta ja siitä, paljonko verottaja tuloista ja lahjoista vie. 10 miljoonan lahjasta siskolle lähtee verottajalle samantien 1.6 miljoonaa eli kivan omakotitalon verran. Ja jos sisko elelee yhtä tuhlailevasti kuin sinä omien rahojesi kanssa, niin parissa vuodessa rahat on käytetty.
Jos minulla olisi 100 miljoonaa, niin ei mitään väliä jollain 6 miljoonalla. Kyllä minulla on erittäin hyvä käsitys veroista ja siitä mitä niillä rahoilla tehdään. 1,6 miljoonaa ei ole mikään kiva omakotitalo vaan jumalaton kartano, meidän talo maksoi 120 tuhatta ja tähän kun laittaisi 35 tuhatta remontteihin niin tästä saisi tosi "kivan".
Ja mun kaikki sisarukset on tosi nuukia, joten en murehtisi sitä että tuhlaavat rahansa, eikä sillä olisi mitään väliäkään vaikka tuhlaisivat, ei sitä täältä mukaansa saa ja kuolema voi tulla vaikka tänään. Pääasia olisi ettei kellään olisi enää velkoja, jokainen pärjäisi vaikka työttömyyskorvauksella loppuikänsä koska tämä maa on vielä hyvinvointivaltio ja niillä mun maksamilla miljoonaveroilla rahoitettaisiin sitä systeemiä.
Ymmärrän, että olet köyhä ja pysyt köyhänä, se on oma valintasi. Silloin on kiva unelmoida ja olla huoleti ymmärtämättä elämän realiteetteja.
Rikkaalle jokainen euro merkitsee joko tuloa tai menoa. He eivät tavallasi ajattele, että 6 miljoonaa sinne tai tänne. He myös tietävät, että kartanoa tuskin alle 3 miljoonalla saa.
Mutta pidä pieni köyhä elämäsi. Minä pidän mieluummin euroni ja kaiken sen, mitä rahalla saa. Ihan jokaisella eurolla, ei vain miljoonilla.
Kuulostat oikein onnelliselta ihmiseltä. Olisi kauheaa jos sadasta miljoonasta menisi 6 miljoonaa veroihin sen takia että lahjoittaisit miljoonia läheisillesi ja silti malttaisit ostaa itsellesi kolmen miljoonan kartanon? Ja rahaa ei jäisi enää kuin muutama kymmenen miljoonaa... Mikä on sellainen elämän realiteetti, että jos rahaa on niin paljon ettei sitä ehdi elämän aikana tuhlata, pitää kuitenkin miettiä jokaista euroa? Eikö se ole se rikkauden perimmäinen nautinto ettei tarvi miettiä jokaista euroa kuten meidän köyhien? Jos haluaa saada jokaisella eurolla jotain, niin niistä euroista pitää silloin luopua, ei voi pitää ja syödä kakkua.
Lasketaanpa tämä sinulle nyt oikein rautalankakerä kädessä.
Voitat 100 miljoonaa. Haluat antaa 100 kaverille jokaiselle 1 000 000 e. Siis miljoonan. koska heistä jokainen mielestäsi ansaitsee sen.
Mutta mutta. Verottaja vie noin 300 000 jokaisesta lahjoittamastasi miljoonasta. Haluat silti, että kaveri saa käyttörahaa miljoonan eikä 700 000 e, joten maksat puolestaan lahjaverot.
Yllätys! Se sinun 100 miljoonaasi ei riitäkään miljoonaan sadalle kaverille vaan ainoastaan 70 kaverille. 30 kaveriasi jää ilman rahaa. Miten valitset ne, jotka saavat miljoonan ja ne, jotka eivät saa, vaikka jo lupasit?
Ja sinustako sillä ei ole mitään merkitystä, saako miljoonan 100 vai 70 kaveria? Ehkä ei sinulle, mutta kavereillesi voi olla!
Tuskin kukaan alkaa jokaiselle Facebook-kaverilleen jakamaan miljoonia. Säästä rautalankasi, kukaan ei odota yhtään mitään todistelua sinulta.
On varmaan vaikeaa elää tai ajatella, jos jokaisesta asiasta on olemassa vain ääripäät: joko pidän itse joka ainoan sentin tai jaan kaiken kaikille.
Vastasin ketjuun, jossa ap oli antamassa rahaa niin 20 serkulle jokaiselle 1 milj. euroa ja sisaruksilleen 1o milj e. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten verottaja lahjoituksiin suhtautuu eli miljoonasta sulaa samantien 300 000 e pois, kun sen antaa edelleen lahjana.
Köyhillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä rahalla kannattaa tehdä. Jos ei ole ennen maksanut veroja, ei tajua, että lahjasta todella maksetaan ja kunnolla. Serkulle annetusta miljoonasta viedään keravalaisen omakotitalon arvon verran veroja ja se tulee näille "annan rahaa kaikille" - wannabelottovoittajille yllätyksenä. Kun sossu on tähän asti maksanut kaiken, ei ole mitään käsitystä siitä, että muut maksavat veroja.
Ehkä jokaisen jokaista heittoa ei kannata ottaa niin tosissaan, että alkaa taskulaskimen kanssa vääntämään jotain verotuksen rautalankamalleja :D Ymmärrän että haluat tuntea itsesi osaavaksi rahamieheksi/naiseksi ja moralisoida "köyhiä", mutta ehkä tämä ketju on kuitenkin väärä tilaisuus siihen :)
Niin, huh huh niille vastaanottajille sillä kyllä on iso merkitys jos saavat vain 700k miljoonan sijasta. Ja kumpikaan summa ei ole mitään jättäydy työelämästä rahoja.
Eikä se sata miljoonakaan ole mikään suunnattoman iso raha. Jakaa sen vaan 20 sukulaisen ja kaverin kanssa niin se on 5 milj nuppi. Miinus verot jos on vielä niin tyhmä että lahjoittaa.
5 milj kyllä pystyy yksi henkilö tuhlamaan ilman mitään erikoisempia taitoja. Moni sijoitusneuvoja on täys huijari joten helpost ne rahat häviävät jo siinä vaiheessa. Ja vuodessakin joku 200 tonnia on tosi helppo tuhlata. Luksusautoja, talon ylläpito, palvelija tai pari, matkustaminen ym. 20-25v ja se oli sitten siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä antaisin valikouvasti ja haluaisin luoda jotain joka toisi työtä ja hyvin vointia ja valikoiden myös kaikkein heikompi osaisille ja erityisesti kusetetuille
Oletan, että salaisi voittonsa jos ei haluaisi mitään antaa kellekään. :D
Jos kertoisi voitostaan, olettaisin kyllä että jotain heittäisi mullekin. Olettaen että välit hyvät. Näin tekisin itsekin. Mutta siis joku satanen tai vastaava hupisumma, ei mitään omaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En odottaisi. Mulla on erinomainen taloudellinen tilanne ilman lahjoituksiakin. Jos rikastuisin itse, avustaisin nuorempaa sukupolvea eli omia ja siskoni lapsia asunnon hankinnassa ja sellaisella summalla, että lahjaverot tulisi maksettua niistä. Mitään ökyelämää en rahoittaisi kenellekään. Yhden ystäväni ulosotot maksaisin pois, niitä ei ole kuitenkaan edes kymppitonnia.
Mietin asiaa lisää. Tuon edellisen lisäksi avaisin varmaan uuden pankkitilin, johon laittaisin jonkun suuren summan. Sen jälkeen pyytäisin lähisukulaisiltani maksutiedot yhtiövastikkeisiin sekä sähkölaskuihin. Laittaisin siis kaikkien lähisukulaisteni nämä laskut menemään e-laskuina suoraan tuolta tililtäni. Jos jollain heistä olisi hyvä liikeidea eli haluaisivat ryhtyä yrittäjiksi, voisin - itsekin kun olen yrittäjä - ryhtyä sijoittajaksi heidän yrityksiinsä. Laittaisin myös tietyille eläinsuojeluun liittyville yhdistyksille (esim kolmelle) menemään joka kuukausi vaikkapa 5000 €/kk/yhdistys seuraavan 20 vuoden ajaksi.
No en todellakana olettaisi. Miksi hänen pitäisi jaella omia rahojaan muille? Sama pätee itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata miljoonaa on niin järjetön summa rahaa että voisin ihan hyvin antaa miljoonan jokaiselle 20 serkulle joita en ole suurinta osaa nähnytkään 30 vuoteen. Ja sisaruksille vaikka 10 miljoonaa.
Antaisin tuosta summasta suurimman osan köyhille muutenkin, itse olen ollut köyhä koko ikäni enemmmän tai vähemmän mutta rikas en ole koskaan ollut (esim. niin että olisi vakituinen työpaikka tai palkka yli 2000€) Velattomana eläminen olisi todella, todella erikoista, tuntisin itseni rikkaaksi jo siinä vaiheessa vaikka olen työtön eikä miehellä ole kovin hyvä palkka. Tiedän kuinka iso asia köyhälle on vaikka muutama tonni ylimääräistä, se voi muuttaa vaikka koko elämän suunnan, pelastaa ulosotolta, rahoittaa opiskelun tai vaikka asunnon tai jonkun muun suuren haaveen.
Omille sisaruksille antaisin vaikka voittaisin vain miljoonan lotossa, vanhemmille ostaisin asuntoauton. Jos voittaisin 10 miljoonaa lotossa, laittaisin omille lapsille miljoonan per naama, sisaruksille ja vanhemmille myös ja jäisi itselle ja miehellekin vielä miljoona, ei olisi kellään hätäpäivää sen jälkeen, siskon lasten tulevaisuuskin olisi turvattu.
En ymmärrä miten joku ei antaisi vaikka saisi 100 miljoonaa, eihän sellaisella rahalla kukaan mitään tee koko elämänsä aikana, ei sitä voisi tuhlata kuin ostelemalla ulkomailta jotain järjettömiä palatseja tai ostamalla joku helvetin iso firma. 10 miljoonaa riittää yhdelle ihmiselle ja siitä on tuhlattavaksikin.
Ja tiedän että kyllä sisarukset ja vanhemmat antaisivat minulle rahaa jos voittaisivat, summa tietysti riippuisi voiton suuruudesta. Meillä muutenkin me sisarukset ja vanhemmat aina autetaan toisiamme ja aina voi luottaa siihen että oma perhe ei hylkää.
Anna 1 000 000 e serkulle, hän maksaa siitä veroja 300 000 e. Tämä 20 kertaa eli antaessasi serkuille 20 milj e saa valtio (köyhät?) samalla 6 milj. e.
Osa meistä pysyy köyhinä siksi, että heillä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta ja siitä, paljonko verottaja tuloista ja lahjoista vie. 10 miljoonan lahjasta siskolle lähtee verottajalle samantien 1.6 miljoonaa eli kivan omakotitalon verran. Ja jos sisko elelee yhtä tuhlailevasti kuin sinä omien rahojesi kanssa, niin parissa vuodessa rahat on käytetty.
Jos minulla olisi 100 miljoonaa, niin ei mitään väliä jollain 6 miljoonalla. Kyllä minulla on erittäin hyvä käsitys veroista ja siitä mitä niillä rahoilla tehdään. 1,6 miljoonaa ei ole mikään kiva omakotitalo vaan jumalaton kartano, meidän talo maksoi 120 tuhatta ja tähän kun laittaisi 35 tuhatta remontteihin niin tästä saisi tosi "kivan".
Ja mun kaikki sisarukset on tosi nuukia, joten en murehtisi sitä että tuhlaavat rahansa, eikä sillä olisi mitään väliäkään vaikka tuhlaisivat, ei sitä täältä mukaansa saa ja kuolema voi tulla vaikka tänään. Pääasia olisi ettei kellään olisi enää velkoja, jokainen pärjäisi vaikka työttömyyskorvauksella loppuikänsä koska tämä maa on vielä hyvinvointivaltio ja niillä mun maksamilla miljoonaveroilla rahoitettaisiin sitä systeemiä.
Ymmärrän, että olet köyhä ja pysyt köyhänä, se on oma valintasi. Silloin on kiva unelmoida ja olla huoleti ymmärtämättä elämän realiteetteja.
Rikkaalle jokainen euro merkitsee joko tuloa tai menoa. He eivät tavallasi ajattele, että 6 miljoonaa sinne tai tänne. He myös tietävät, että kartanoa tuskin alle 3 miljoonalla saa.
Mutta pidä pieni köyhä elämäsi. Minä pidän mieluummin euroni ja kaiken sen, mitä rahalla saa. Ihan jokaisella eurolla, ei vain miljoonilla.
Kuulostat oikein onnelliselta ihmiseltä. Olisi kauheaa jos sadasta miljoonasta menisi 6 miljoonaa veroihin sen takia että lahjoittaisit miljoonia läheisillesi ja silti malttaisit ostaa itsellesi kolmen miljoonan kartanon? Ja rahaa ei jäisi enää kuin muutama kymmenen miljoonaa... Mikä on sellainen elämän realiteetti, että jos rahaa on niin paljon ettei sitä ehdi elämän aikana tuhlata, pitää kuitenkin miettiä jokaista euroa? Eikö se ole se rikkauden perimmäinen nautinto ettei tarvi miettiä jokaista euroa kuten meidän köyhien? Jos haluaa saada jokaisella eurolla jotain, niin niistä euroista pitää silloin luopua, ei voi pitää ja syödä kakkua.
Lasketaanpa tämä sinulle nyt oikein rautalankakerä kädessä.
Voitat 100 miljoonaa. Haluat antaa 100 kaverille jokaiselle 1 000 000 e. Siis miljoonan. koska heistä jokainen mielestäsi ansaitsee sen.
Mutta mutta. Verottaja vie noin 300 000 jokaisesta lahjoittamastasi miljoonasta. Haluat silti, että kaveri saa käyttörahaa miljoonan eikä 700 000 e, joten maksat puolestaan lahjaverot.
Yllätys! Se sinun 100 miljoonaasi ei riitäkään miljoonaan sadalle kaverille vaan ainoastaan 70 kaverille. 30 kaveriasi jää ilman rahaa. Miten valitset ne, jotka saavat miljoonan ja ne, jotka eivät saa, vaikka jo lupasit?
Ja sinustako sillä ei ole mitään merkitystä, saako miljoonan 100 vai 70 kaveria? Ehkä ei sinulle, mutta kavereillesi voi olla!
Tuskin kukaan alkaa jokaiselle Facebook-kaverilleen jakamaan miljoonia. Säästä rautalankasi, kukaan ei odota yhtään mitään todistelua sinulta.
On varmaan vaikeaa elää tai ajatella, jos jokaisesta asiasta on olemassa vain ääripäät: joko pidän itse joka ainoan sentin tai jaan kaiken kaikille.
Vastasin ketjuun, jossa ap oli antamassa rahaa niin 20 serkulle jokaiselle 1 milj. euroa ja sisaruksilleen 1o milj e. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten verottaja lahjoituksiin suhtautuu eli miljoonasta sulaa samantien 300 000 e pois, kun sen antaa edelleen lahjana.
Köyhillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä rahalla kannattaa tehdä. Jos ei ole ennen maksanut veroja, ei tajua, että lahjasta todella maksetaan ja kunnolla. Serkulle annetusta miljoonasta viedään keravalaisen omakotitalon arvon verran veroja ja se tulee näille "annan rahaa kaikille" - wannabelottovoittajille yllätyksenä. Kun sossu on tähän asti maksanut kaiken, ei ole mitään käsitystä siitä, että muut maksavat veroja.
Ehkä jokaisen jokaista heittoa ei kannata ottaa niin tosissaan, että alkaa taskulaskimen kanssa vääntämään jotain verotuksen rautalankamalleja :D Ymmärrän että haluat tuntea itsesi osaavaksi rahamieheksi/naiseksi ja moralisoida "köyhiä", mutta ehkä tämä ketju on kuitenkin väärä tilaisuus siihen :)
Miksi muiden tyhmyyttä ei saisi alleviivata? Täällä mietitään äkkirikastumista sen sijaan että hetki mietittäisiin, miten saisi ensimmäisen miljoonansa. Se on ihan mahdollista jokaiselle ilman rahapelejäkin.
No jos vanhemmat tai sisarukset saisivat tuon verran massia, niin olettasin ehkä saavani jotain pyytämättäkin, ja ehkä jopa kehtaisin pyytääkin.
Jos tädit/sedät/serkut/kummivanhemmat/pikkuserkut äkkirikastuisivat, kehtaisin korkeintaan pyytää rahaa johonkin omaan bisnesideaan siemenrahoitusta, että voisi ottaa duunista loparit ja saisi firman alkuun.
En tiedä siitä jos joku läheiseni saisi mutta jos itse saisin Niin varaisin kyllä muutaman miljoonan siihen että pitäisin huolen ettei lähipiirilläni ole esimerkiksi asuntovelkaa. Rikkaana haluaisin myös auttaa nuoria työttömiä ja palkkaisin heitä varmasti vaikkei minulla välttämättä olisi heidän työpanokselleen mitään käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata miljoonaa on niin järjetön summa rahaa että voisin ihan hyvin antaa miljoonan jokaiselle 20 serkulle joita en ole suurinta osaa nähnytkään 30 vuoteen. Ja sisaruksille vaikka 10 miljoonaa.
Antaisin tuosta summasta suurimman osan köyhille muutenkin, itse olen ollut köyhä koko ikäni enemmmän tai vähemmän mutta rikas en ole koskaan ollut (esim. niin että olisi vakituinen työpaikka tai palkka yli 2000€) Velattomana eläminen olisi todella, todella erikoista, tuntisin itseni rikkaaksi jo siinä vaiheessa vaikka olen työtön eikä miehellä ole kovin hyvä palkka. Tiedän kuinka iso asia köyhälle on vaikka muutama tonni ylimääräistä, se voi muuttaa vaikka koko elämän suunnan, pelastaa ulosotolta, rahoittaa opiskelun tai vaikka asunnon tai jonkun muun suuren haaveen.
Omille sisaruksille antaisin vaikka voittaisin vain miljoonan lotossa, vanhemmille ostaisin asuntoauton. Jos voittaisin 10 miljoonaa lotossa, laittaisin omille lapsille miljoonan per naama, sisaruksille ja vanhemmille myös ja jäisi itselle ja miehellekin vielä miljoona, ei olisi kellään hätäpäivää sen jälkeen, siskon lasten tulevaisuuskin olisi turvattu.
En ymmärrä miten joku ei antaisi vaikka saisi 100 miljoonaa, eihän sellaisella rahalla kukaan mitään tee koko elämänsä aikana, ei sitä voisi tuhlata kuin ostelemalla ulkomailta jotain järjettömiä palatseja tai ostamalla joku helvetin iso firma. 10 miljoonaa riittää yhdelle ihmiselle ja siitä on tuhlattavaksikin.
Ja tiedän että kyllä sisarukset ja vanhemmat antaisivat minulle rahaa jos voittaisivat, summa tietysti riippuisi voiton suuruudesta. Meillä muutenkin me sisarukset ja vanhemmat aina autetaan toisiamme ja aina voi luottaa siihen että oma perhe ei hylkää.
Anna 1 000 000 e serkulle, hän maksaa siitä veroja 300 000 e. Tämä 20 kertaa eli antaessasi serkuille 20 milj e saa valtio (köyhät?) samalla 6 milj. e.
Osa meistä pysyy köyhinä siksi, että heillä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta ja siitä, paljonko verottaja tuloista ja lahjoista vie. 10 miljoonan lahjasta siskolle lähtee verottajalle samantien 1.6 miljoonaa eli kivan omakotitalon verran. Ja jos sisko elelee yhtä tuhlailevasti kuin sinä omien rahojesi kanssa, niin parissa vuodessa rahat on käytetty.
Jos minulla olisi 100 miljoonaa, niin ei mitään väliä jollain 6 miljoonalla. Kyllä minulla on erittäin hyvä käsitys veroista ja siitä mitä niillä rahoilla tehdään. 1,6 miljoonaa ei ole mikään kiva omakotitalo vaan jumalaton kartano, meidän talo maksoi 120 tuhatta ja tähän kun laittaisi 35 tuhatta remontteihin niin tästä saisi tosi "kivan".
Ja mun kaikki sisarukset on tosi nuukia, joten en murehtisi sitä että tuhlaavat rahansa, eikä sillä olisi mitään väliäkään vaikka tuhlaisivat, ei sitä täältä mukaansa saa ja kuolema voi tulla vaikka tänään. Pääasia olisi ettei kellään olisi enää velkoja, jokainen pärjäisi vaikka työttömyyskorvauksella loppuikänsä koska tämä maa on vielä hyvinvointivaltio ja niillä mun maksamilla miljoonaveroilla rahoitettaisiin sitä systeemiä.
Ymmärrän, että olet köyhä ja pysyt köyhänä, se on oma valintasi. Silloin on kiva unelmoida ja olla huoleti ymmärtämättä elämän realiteetteja.
Rikkaalle jokainen euro merkitsee joko tuloa tai menoa. He eivät tavallasi ajattele, että 6 miljoonaa sinne tai tänne. He myös tietävät, että kartanoa tuskin alle 3 miljoonalla saa.
Mutta pidä pieni köyhä elämäsi. Minä pidän mieluummin euroni ja kaiken sen, mitä rahalla saa. Ihan jokaisella eurolla, ei vain miljoonilla.
Kuulostat oikein onnelliselta ihmiseltä. Olisi kauheaa jos sadasta miljoonasta menisi 6 miljoonaa veroihin sen takia että lahjoittaisit miljoonia läheisillesi ja silti malttaisit ostaa itsellesi kolmen miljoonan kartanon? Ja rahaa ei jäisi enää kuin muutama kymmenen miljoonaa... Mikä on sellainen elämän realiteetti, että jos rahaa on niin paljon ettei sitä ehdi elämän aikana tuhlata, pitää kuitenkin miettiä jokaista euroa? Eikö se ole se rikkauden perimmäinen nautinto ettei tarvi miettiä jokaista euroa kuten meidän köyhien? Jos haluaa saada jokaisella eurolla jotain, niin niistä euroista pitää silloin luopua, ei voi pitää ja syödä kakkua.
Lasketaanpa tämä sinulle nyt oikein rautalankakerä kädessä.
Voitat 100 miljoonaa. Haluat antaa 100 kaverille jokaiselle 1 000 000 e. Siis miljoonan. koska heistä jokainen mielestäsi ansaitsee sen.
Mutta mutta. Verottaja vie noin 300 000 jokaisesta lahjoittamastasi miljoonasta. Haluat silti, että kaveri saa käyttörahaa miljoonan eikä 700 000 e, joten maksat puolestaan lahjaverot.
Yllätys! Se sinun 100 miljoonaasi ei riitäkään miljoonaan sadalle kaverille vaan ainoastaan 70 kaverille. 30 kaveriasi jää ilman rahaa. Miten valitset ne, jotka saavat miljoonan ja ne, jotka eivät saa, vaikka jo lupasit?
Ja sinustako sillä ei ole mitään merkitystä, saako miljoonan 100 vai 70 kaveria? Ehkä ei sinulle, mutta kavereillesi voi olla!
Tuskin kukaan alkaa jokaiselle Facebook-kaverilleen jakamaan miljoonia. Säästä rautalankasi, kukaan ei odota yhtään mitään todistelua sinulta.
On varmaan vaikeaa elää tai ajatella, jos jokaisesta asiasta on olemassa vain ääripäät: joko pidän itse joka ainoan sentin tai jaan kaiken kaikille.
Vastasin ketjuun, jossa ap oli antamassa rahaa niin 20 serkulle jokaiselle 1 milj. euroa ja sisaruksilleen 1o milj e. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten verottaja lahjoituksiin suhtautuu eli miljoonasta sulaa samantien 300 000 e pois, kun sen antaa edelleen lahjana.
Köyhillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä rahalla kannattaa tehdä. Jos ei ole ennen maksanut veroja, ei tajua, että lahjasta todella maksetaan ja kunnolla. Serkulle annetusta miljoonasta viedään keravalaisen omakotitalon arvon verran veroja ja se tulee näille "annan rahaa kaikille" - wannabelottovoittajille yllätyksenä. Kun sossu on tähän asti maksanut kaiken, ei ole mitään käsitystä siitä, että muut maksavat veroja.
Ehkä jokaisen jokaista heittoa ei kannata ottaa niin tosissaan, että alkaa taskulaskimen kanssa vääntämään jotain verotuksen rautalankamalleja :D Ymmärrän että haluat tuntea itsesi osaavaksi rahamieheksi/naiseksi ja moralisoida "köyhiä", mutta ehkä tämä ketju on kuitenkin väärä tilaisuus siihen :)
Miksi muiden tyhmyyttä ei saisi alleviivata? Täällä mietitään äkkirikastumista sen sijaan että hetki mietittäisiin, miten saisi ensimmäisen miljoonansa. Se on ihan mahdollista jokaiselle ilman rahapelejäkin.
Siksi että tämä on ajatusleikki. Ihmiset nyt tykkäävät välillä leikkiä sen sijaan, että otsa kurtussa miettisivät mistä voisivat vielä säästää jotta saisivat ensimmäisen miljoonansa kasaan. Ei se tyhmää ole. Itsekin vastasin tähän ketjuun vaikka en edes lottoa.
Mitä edes teet keskustelufoorumilla? Mikset ole tienaamassa ensimmäistä miljoonaasi?
Serkku voitti aikanaan miljoonia markkoja. Ei tullut mieleenikään pyytää markkaakaan. Tarjosivat mummolleni jotain mutta ei halunnut.
Jos voittaisin niin jakaisin potin miehen kanssa ja osa lapsille. Miehen siskolle ja veljelle vaikka 100 000 e per nuppi. Omille sisaruksilleni en välttämättä antaisi koska kaikilla heillä tilanne ok. Vanhemmilleni antaisin jos heille kelpaisi mutta luulen etteivät haluaisi (ovat jakaneet osan omaisuudestaan jo meille lapsille) ja pärjäävät hyvin pienillä eläkkeillään joista jää säästöön. Tietysti antaisin jos tarvitsisivat johonkin. Anoppikaan ei tarvitsisi.
En antaisi sukulaisilleni. Antaisin heille, jotka oikeasti sitä tarvitsevat ja ovat olleet tukena.
Vastasin jo, mitä sukulaiseni tekisivät. Huomasin nyt, että tuossa kysyttiin myös omaa käyttäytymistä.
En antaisi rahaa niille, jotka eivät ole halunneet seuraani ennenkään. Olisivat vaan rahan perässä.
Antaisin rahaa kuitenkin vanhemmilleni, koska hekin ovat meitä silloin tällöin jelppineet. Saattaisin ostaa jopa talon naapurista, niin että näkisimme useammin.