Hohhoijakkaa. Taas Väestöliiton mukaan se, että naiset ei nää perheitä arjessaan vähentää lisääntymistä

Kun kerran lapsettomuuden syy naisten mukaan on, ettei mieheen voi luottaa, niin miksette hanki lapsia LESBOsuhteissa? Miesviha on nykymaailmassa muutenkin viety niin pitkälle että naisistahan on jo tullut alitajuisia lesboja, koska mies=paha, nainen=hyvä. Eli aloittakaa suhde toiseen naiseen ja perustakaa perheet. Minä itse ainakin viis veisaan ja väkiluku säilyisi.

MIKSI naisilta kysytään ja mietitään ylipäätään naisia tässä lisääntymisasiassa, kun valtavan suuri prosentti nimenomaan miehiä ei halua lapsia? Huomattavasti suurempi prosentti kuin naisia. Sitä lasta on vaikea tehdä ilman sitä miestä (suurimman osan), joten naisia on aivan turha sotkea koko asiaan tai edes pohtia sitä' naisten kannalta ennekuin tuo miesten osuus on ratkaistu. 

Tässä näkyy taas niin selvästi yhteiskunnan "noo pojat ovat poikia" arvot. 

Vierailija kirjoitti:

MIKSI naisilta kysytään ja mietitään ylipäätään naisia tässä lisääntymisasiassa, kun valtavan suuri prosentti nimenomaan miehiä ei halua lapsia? Huomattavasti suurempi prosentti kuin naisia. Sitä lasta on vaikea tehdä ilman sitä miestä (suurimman osan), joten naisia on aivan turha sotkea koko asiaan tai edes pohtia sitä' naisten kannalta ennekuin tuo miesten osuus on ratkaistu. 

Tässä näkyy taas niin selvästi yhteiskunnan "noo pojat ovat poikia" arvot. 

Koska miesten mielipiteillä ei ole väliä ja ne ovat muutenkin vääriä.

Lisäksi nainen ei tarvitse miestä lisääntyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

MIKSI naisilta kysytään ja mietitään ylipäätään naisia tässä lisääntymisasiassa, kun valtavan suuri prosentti nimenomaan miehiä ei halua lapsia? Huomattavasti suurempi prosentti kuin naisia. Sitä lasta on vaikea tehdä ilman sitä miestä (suurimman osan), joten naisia on aivan turha sotkea koko asiaan tai edes pohtia sitä' naisten kannalta ennekuin tuo miesten osuus on ratkaistu. 

Tässä näkyy taas niin selvästi yhteiskunnan "noo pojat ovat poikia" arvot. 

Ja sitten, kun tekee lapsen ilman miestä eli yhden illan suhteesta, sekään ei ole hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta perheellistyminen ei tarjoa mitään muuta kuin maksajan roolin. Joten ei ihmekään ettei huvita alkaa työmuurahaiseksi.

Perheessä pelkän maksajan rooli on ruhtinaallisen helppo.

Ja siinä se vitsi piileekin. Mies väittää tällä av-palstallakin, että koska hän elättää perheen, kun vaimo on äitiyslomalla, hänen ei muuten tarvitse osallistua perheen arkeen.

Ja sitten itketään, ettei jää kuin maksajan rooli. Ottakaa hyvät miehet se paikkanne perheessä ja lapsen isänä.

Kyllä ne naisetkin  jaksaa osallistua lapsensa elämään, vaikka sen äitiysloman jälkeen työelämään palaavatkin.

Perhe-elämä ei ole helppoa  eikä ruusuilla tanssimista, kun on työ ja lapset ja koti hoidettavana, mutta kyllä siitä mies selviää, kun siitä kerran nainenkin selviää ja  monesti vieläpä ihan yksin, kun mies väistää vastuunsa ja livistää. Parhaillaan jo silloin, kun vaimo on raskana.

Ei lapsi halua maksajaa vaan isän ja nainen kumppanin, joka osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin tuomalla rahaa. Naisetkin käy töissä ja tuo sitä rahaa perheeseen, mutta kukaan nainen ei edes kuvittele, että se sitten yksin riittää.

Maksajan rooli on helppo. Olen juuri tuossa roolissa ja mies kotona lapsen kanssa. Osallistun tosin lapsen kanssa arkeen ne tunnit, mitä töiden jälkeen ehdin ennen hänen nukkumaanmenoaikaa ja teen kotitöitä, mutta mieheni ei todellakaan pääse mitenkään helpolla. 

Sitäpaitsi naiset HALUAVAT tehdä töitä. Työn, uran ja perheen yhdistäminen on merkittävimpiä esteitä, miksi naiset eivät perhettä perusta. Itsekin koen jatkuvaa syyllisyytta ja kuuntelen muilta syyllistämistä: Miksi teit lapsen, kun et lapsen kanssa halua olla? tienaan moninverroin mieheeni nähden, joten ei mitään mahdollisuutta pitää minua kotona ja elättää perhettä mieheni minimipalkalla. 

Suomessa ei ole kuitenkaan mitään kotiäitikulttuuria ja maksajan roolissa ovat lähes poikkeuksetta molemmat vanhemmat. Ja ne naiset ketkä eivät ole, moni todella haluaa töitä, mutta lapsen saanti on ollut esteenä.

Sovimies kirjoitti:

Kun kerran lapsettomuuden syy naisten mukaan on, ettei mieheen voi luottaa, niin miksette hanki lapsia LESBOsuhteissa? Miesviha on nykymaailmassa muutenkin viety niin pitkälle että naisistahan on jo tullut alitajuisia lesboja, koska mies=paha, nainen=hyvä. Eli aloittakaa suhde toiseen naiseen ja perustakaa perheet. Minä itse ainakin viis veisaan ja väkiluku säilyisi.

Kuule aika moni heteronainen suree sitä kun ei pysty olemaan lesbo ja lesbot taas hankkii parisuhteessa lapsia jos sellaisia haluaa. Lesboparit ei ole synnäreillä vieras näky.

Olen 47-vuotias ja meillä on kolme lasta.

Jos tarkemmin ajattelee, niin NYT olemme siinä tilanteessa, johon huoletta uskaltaisi tehdä vauvoja.

Omat lapset saimme kolmekymppisinä, miten luoja paratkoot edes uskalsimme. Minulla oli määräaikainen työsuhde ja miehen työpaikalla pyöri YT-karuselli joka ikinen vuosi. Kerran oli tosi lähellä, kun joka toinen irtisanottiin sillä osastolla. Työpaikka säilyi, mutta johti työnkuvaan, jossa mies oli tyyliin 150 päivää vuodessa matkoilla. Vanhempamme edustivat ihastuttavia, suuria ikäluokkia ja heillä oli periaate, että jokainen vastaa omista lapsistaan, vaikka itse ilolla hoidattivat meidät omilla vanhemmillaan - joka ikinen kesä oltiin kaksi kuukautta mökillä mummin ja ukin hoidossa. Hoitoapua, saati taloudellista apua ei ollut saatavilla ja alkuvuosina omat vanhempamme olivat vielä itsekin töissä, heillä ei ollut huolta potkuista kun olivat kivunneet sen verran korkealle.

Nyt, lähemmäs viisikympisinä elämme siinä tilanteessa, että mies on ensinnäkin sen verran hyvässä asemassa, että on melkolailla turvassa YT_neuvotteluilta ja vaikka potkut tulisivatkin, on sen verran kova nimi alallaa, että pärjäisi vaikka yrittäjänä. Itse olen vaihtanut alaa ja töitä riittää niin paljon, että toisesta paikasta soitetaan, kun olen jo lupautunut toisaalle. Pätkää joo, mutta jatkuvaa pätkää. Olemme perineet varakkaat vanhempamme, rahahuolia ei todellakaan ole ja asuntolainakin oli maksettu pois jo ennen sitä. Asustelemme isoa taloa, josta esikoinen on jo muuttanut pois opiskelemaan ulkomaille. Parisuhde voi mainiosti, vietimme kahdettakymmennennettä hääpäivää loppukesällä.

Tähän tilanteeseen uskaltaisi kyllä saada vauvan, kolmekymppisinä oli epävarmaa kaikilla tavoin. En silti koe, että olisimme olleet joku kauhea painajaisten Prismaperhe, arki rullasi, lapset harrastivat. Miehen matkojen vuoksi pyöritin arkea pitkälti yksin, mutta matkoista sai kivasti lisää rahaa jolla pystyi reissaamaankin. Asuimme neljä vuotta ulkomailla, josta lapset saivat valtavasti pääomaa ihan jo kielitaidon puitteissa, mutta muutenkin. Elämä on siis ollut tosi hyvää ja antoisaa, mutta jälkikäteen katsottuna sitä ihmettele miten uskalsimme ja jaksoimme. En ihmettele vauvakatoa, en usko että omat lapsemme hankkivat koskaan lapsia. Vaan mistäs minä sen tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Olen 47-vuotias ja meillä on kolme lasta.

Jos tarkemmin ajattelee, niin NYT olemme siinä tilanteessa, johon huoletta uskaltaisi tehdä vauvoja.

Omat lapset saimme kolmekymppisinä, miten luoja paratkoot edes uskalsimme. Minulla oli määräaikainen työsuhde ja miehen työpaikalla pyöri YT-karuselli joka ikinen vuosi. Kerran oli tosi lähellä, kun joka toinen irtisanottiin sillä osastolla. Työpaikka säilyi, mutta johti työnkuvaan, jossa mies oli tyyliin 150 päivää vuodessa matkoilla. Vanhempamme edustivat ihastuttavia, suuria ikäluokkia ja heillä oli periaate, että jokainen vastaa omista lapsistaan, vaikka itse ilolla hoidattivat meidät omilla vanhemmillaan - joka ikinen kesä oltiin kaksi kuukautta mökillä mummin ja ukin hoidossa. Hoitoapua, saati taloudellista apua ei ollut saatavilla ja alkuvuosina omat vanhempamme olivat vielä itsekin töissä, heillä ei ollut huolta potkuista kun olivat kivunneet sen verran korkealle.

Nyt, lähemmäs viisikympisinä elämme siinä tilanteessa, että mies on ensinnäkin sen verran hyvässä asemassa, että on melkolailla turvassa YT_neuvotteluilta ja vaikka potkut tulisivatkin, on sen verran kova nimi alallaa, että pärjäisi vaikka yrittäjänä. Itse olen vaihtanut alaa ja töitä riittää niin paljon, että toisesta paikasta soitetaan, kun olen jo lupautunut toisaalle. Pätkää joo, mutta jatkuvaa pätkää. Olemme perineet varakkaat vanhempamme, rahahuolia ei todellakaan ole ja asuntolainakin oli maksettu pois jo ennen sitä. Asustelemme isoa taloa, josta esikoinen on jo muuttanut pois opiskelemaan ulkomaille. Parisuhde voi mainiosti, vietimme kahdettakymmennennettä hääpäivää loppukesällä.

Tähän tilanteeseen uskaltaisi kyllä saada vauvan, kolmekymppisinä oli epävarmaa kaikilla tavoin. En silti koe, että olisimme olleet joku kauhea painajaisten Prismaperhe, arki rullasi, lapset harrastivat. Miehen matkojen vuoksi pyöritin arkea pitkälti yksin, mutta matkoista sai kivasti lisää rahaa jolla pystyi reissaamaankin. Asuimme neljä vuotta ulkomailla, josta lapset saivat valtavasti pääomaa ihan jo kielitaidon puitteissa, mutta muutenkin. Elämä on siis ollut tosi hyvää ja antoisaa, mutta jälkikäteen katsottuna sitä ihmettele miten uskalsimme ja jaksoimme. En ihmettele vauvakatoa, en usko että omat lapsemme hankkivat koskaan lapsia. Vaan mistäs minä sen tiedän.

Miten miehesi olisi suhtautunut, jos sinä olisit ollut hänen työssään? Olisiko ollut valmis hoitamaan kodin ja lapset, kun sinä olisit ollut tyyliin 150 päivää vuodessa reissussa? Olisitteko muuttaneet neljäksi vuodeksi ulkomaille sinun työsi vuoksi?

Lapset ovat rasittavia ja ihminen on mukavuudenhaluinen. Mikä tässä yhtälössä on niin vaikeaa ymmärtää?! Itselläni on 2 lasta, joita toki rakastan mutta onhan se nyt päivänselvää, että elämä olisi paljon helpompaa ilman lapsia. En yhtään ihmettele, että ihmiset eivät lapsia halua.

Vierailija kirjoitti:

Peterson fanille. Tilastoissa voi näyttää siltä ettei ura ole yhtä tärkeä naisille kuin miehille. Asia vaan on niin että koska miehet ovat itsekkäitä ja haluttomia joustamaan esim omasta urastaan niin kun se lapsi tehdään, jo kun on pakko joustaa ja toimia vastuullisesti ja epäitsekkäästi. Ja tämä jonka ura, haaveet ja elämä joustaa on aina nainen. Itsekkään en nuorena tajunnut, miten typerästi tein ratkaisuja edistää miehen uraa esim asuinpaikasta joustamalla, lisääntyminen oli viimeinen niitti. Takkiin on tullut ammatillisesti, taloudellisesti ja henkisesti. Ainut hyvä puoli on se, että kumppani on sitoutunut ja ymmärtää mitä hänen ja perheen eteen olen tehnyt. Nykyisin naiset ovat fiksumpia ja pitävät kiinni omasta elämästään. Tämähän ei toki miehille olekkaan kivaa.

Petersonilaisuus on varmaan yksi syy vauvakatoon.

Juurikin päinvastoin. Lähipiirin lapsiperhearkea seuranneena voin todeta, että omat voimavarani eivät ikimaailmassa riittäisi moiseen, kun juuri ja juuri pysyy tämänkään hetkinen elämä kasassa. Olen 29-vuotias ja minulla on ollut jo useita mielenterveysepisodeja elämässä, joten kokemusta on siitäkin miten surkealla tolalla avun saanti tässä maassa on kun omat voimat loppuu. Toisin sanoen, mielenterveysongelmat ja lapsen hankkiminen kuulostaa aika pirun huonolta idealta. Ja mielenterveysongelmiahan tässä maassa riittää. Mitenkäs masennuslääkkeet, voiko niitä edes syödä raskauden aikana? Veikkaan että ei, itse en ainakaan söisi. Sekin kun tiedetään miten vaikea lääkkeistä on päästä eroon niin lisääpä siihen samaan syssyyn vielä valtava elämänmuutos, vastuu ja univaje...

Vierailija kirjoitti:

On tuossa aloituksessa se ihan hyvä pointti, ettö jos ei lähipiirissä ole lapsiperheitä, käsitys perhe-elämästä perustuu median ja somen "lapset tuhoavat elämäsi" -näkemykseen. Itse sain ainakin ajattelemisen aihetta, kun ystävät alkoivat lisääntyä, ja heidän elämänsä olikin hyvää, mukavaa ja he nauttivat siitä. - lapseton kolmekymppinen

Minun tuntemillani lapsiperheillä elämä on pääasiassa ainaista kiirettä, väsymystä, uupumusta, sairastelua ja riitelyä. Kaikki on aina hankalaa. Poikkeuksen tekevät ne perheet, joilla on lähellä asuvat ja ennen kaikkea osallistuvat isovanhemmat.

Sovimies kirjoitti:

Kun kerran lapsettomuuden syy naisten mukaan on, ettei mieheen voi luottaa, niin miksette hanki lapsia LESBOsuhteissa? Miesviha on nykymaailmassa muutenkin viety niin pitkälle että naisistahan on jo tullut alitajuisia lesboja, koska mies=paha, nainen=hyvä. Eli aloittakaa suhde toiseen naiseen ja perustakaa perheet. Minä itse ainakin viis veisaan ja väkiluku säilyisi.

Lesb parit varmaan hankkiikin lapsia, joten siinä ei varmaan ongelma olekaan. 

Mutta ongelma on siinä, että kaikki naiset ei ole lesboja, joten eivät siis hankkiudu parisuhteeseen naisen kanssa.  Tietenkin voi ajatella, että naiset perustaisi perheen toisen naisen kanssa, vaikka ei sitten seksiä olisikaan, mutta mitä järkeä naisten yksin on huolehtia siitä, että ihmisiä pallolla riittää.  Varsinkaan kun suurin syy siihen, että lapsia ei haluta on yksinkertaisesti se, että niitä lapsia ei vain haluta. Koska niistä on vaivaa ja työtä ja miehet ei halua edes rahallisesti osallistua jälkikasvunsa kasvattamiseen saatika muuten.

Mitä järkeä naisen olisi tehdä lapsi edes toisen naisen kanssa, kun loppupeleissä miehet hyötyisi asiasta yhtä paljon. Eli naiset kasvattaisi miehillekin ne tulevat veronmaksajat, jotka sitten hoitaisi  vanhat ukot ja maksaisi miestenkin eläkkeet?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin itse koen lähinnä kauhua kun näen lapsiperheitä... vaikka itse kolmen lapsen äiti olenkin, eikä enää tarvetta täyttää maapalloa lapsilla.

Sama. En jaksa yhtään edes katsella vierestä pikkulapsiperheen arkea. Olen tyytyväinen, että omani ovat jo teinejä. Hyvä, että tuli aikanaan omat tehdyksi, mutta yhtään enempää en todellakaan jaksaisi. Onneksi en vauvakuumeisena vielä tiennyt, mihin olin päätäni laittamassa tai olisi muuten jäänyt lapset tekemättä kokonaan.

Ruben Stillerin ohjelma perjantaina käsitteli tätä aihetta. Todella hyvää ja asiantuntevaa keskustelua. Mukana Anna Rotkirch Väestöliitosta, Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro ja Jaakko Kiander Eläketurvakeskuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei haluta myöntää faktoja eikä puhua asioista oikeilla nimillä.

Tänä päivänä naiset ovat jo niin fiksuja ja oman arvonsa tuntevia että eivät halua alistua enää äideiksi. Ovat siis äänestäneet jaloillaan ja se on todella hienoa.

Jep varsinkin kun se on win win tilanne. Feministit velailee sukupuuttoon, mutta onpahan yksilöiööä yhden sukupolven ajan mukavempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne hankkii lapsia jotka niitä haluaa. Ne ei hanki jotka ei halua. Ei se mieli muutu vaikka asiasta kuinka jankattaisiin.

Paitsi että naiset valittavat että haluaisivat mutteivät löydä sopivaa miestä "jakamaan arkea"

Ongelmana siis että naiset ovat muuttuneet, miehiä taas ei naisten perinteinen rooli kiinnosta joten eivät muutu jollei nainen ole sen arvoinen. Harva on.

Kiinnostavasti sanottu tämä "naiset ovat muuttuneet". Siis sinun parisuhde- ja elinaikanasi? Vai vertaatko tämän päivän naisia edellissukupolvien naisiin? Ja jos vertaat, niin kai vertaat myös miesten asennemaailman muuttumista?

Ja kun se ei ole muutenkaan niin että vain ja ainoastaan naiset ovat muuttuneet, vaan koko maailma ja elämäntyyli on muuttunut, naiset ja miehet sen mukana. Kukaan järkevä ihminen ei elä elämäänsä jumittuen henkisesti vuosikymmenten takaiseen elämään ja surren sitä, kuinka elämä on nykyään niin epistä ja ennen oli kaikki paremmin, eikö voitaisi vaan please palata entiseen tai en ala. Minusta siitä valittaminen että naisten rooli nykymaailmassa on x kun se ennen oli y, on sama kuin valittaisi kuinka ennen oli asiat paremmin ilman internettiä, älypuhelinta ja muita luksuksia. Joo, elämä oli toisenlaista plussineen ja miinuksineen, mutta entä sitten.

Vierailija kirjoitti:

MIKSI naisilta kysytään ja mietitään ylipäätään naisia tässä lisääntymisasiassa, kun valtavan suuri prosentti nimenomaan miehiä ei halua lapsia? Huomattavasti suurempi prosentti kuin naisia. Sitä lasta on vaikea tehdä ilman sitä miestä (suurimman osan), joten naisia on aivan turha sotkea koko asiaan tai edes pohtia sitä' naisten kannalta ennekuin tuo miesten osuus on ratkaistu. 

Tässä näkyy taas niin selvästi yhteiskunnan "noo pojat ovat poikia" arvot. 

No mies ei voi tehdä lapsia vaikka haluaisi. Naiselle se onnistuu ilman miestäkin.

Kyllä minäkin olisin voinut perheen perustaa jos sellaisen naisen olisin löytänyt vaan eipä tärpännyt mun kohdalla.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIKSI naisilta kysytään ja mietitään ylipäätään naisia tässä lisääntymisasiassa, kun valtavan suuri prosentti nimenomaan miehiä ei halua lapsia? Huomattavasti suurempi prosentti kuin naisia. Sitä lasta on vaikea tehdä ilman sitä miestä (suurimman osan), joten naisia on aivan turha sotkea koko asiaan tai edes pohtia sitä' naisten kannalta ennekuin tuo miesten osuus on ratkaistu. 

Tässä näkyy taas niin selvästi yhteiskunnan "noo pojat ovat poikia" arvot. 

Koska miesten mielipiteillä ei ole väliä ja ne ovat muutenkin vääriä.

Lisäksi nainen ei tarvitse miestä lisääntyäkseen.

Niin että pyhähenki riittää. Siihen lisääntymiseen siis.

Ps. jos miehen mielipide on se, että hän on vain maksaja, niin eihän se ketään rohkaise tuollaisen meihen kanssa lasta tekemään. Lapsi kun tarvitsee isän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei haluta myöntää faktoja eikä puhua asioista oikeilla nimillä.

Tänä päivänä naiset ovat jo niin fiksuja ja oman arvonsa tuntevia että eivät halua alistua enää äideiksi. Ovat siis äänestäneet jaloillaan ja se on todella hienoa.

Jep varsinkin kun se on win win tilanne. Feministit velailee sukupuuttoon, mutta onpahan yksilöiööä yhden sukupolven ajan mukavempaa.

Mä olen feministi, mulla on tasa-arvoinen ja osallistuva mies (kultakimpale!) ja meillä on aikuinen lapsi. Toki ei olisi lasta, jos tarjolla olisi aikanaan ollut vain perinteisiä miehiä, niillä kun ei tee perhearjessa juuri mitään.