Lue keskustelun säännöt.
Tuhoutuuko parisuhde näin?
11.05.2019 |
Ennen lapsen saamista meillä oli onnellinen ja tiivis parisuhde, tehtiin paljon asioita yhdessä, matkusteltiin, juteltiin paljon. Saatiin vauva, ja sen jälkeen kaikki muuttui. Mies on koko ajan töissä ja harrastuksissaan (tekee kyllä osuutensa kotitöistä eli sen suhteen ei ole ongelmaa). Minä olen vauvan kanssa kotona, vauva on nyt 9 kk.
Jos ennen lapsen saamista suhde olisi muuttunut tällaiseksi, että emme näe juuri ikinä ja miestä kiinnostaa vain oma työnsä ja omat harrastuksensa, niin olisin eronnut hänestä. En nimittäin ole koskaan halunnut tällaista parisuhdetta, jossa eletään erillisiä elämiä eikä mitään yhteistä oikein enää ole eikä jutella oikein mistään. Ristiriitaisesti olen kuitenkin nyt onnellisempi kuin koskaan, koska vauvan tulo muutti elämäni täysin, sain sen mistä olen aina haaveillut ja jokainen päivä vauvan kanssa on ihana ja olen täynnä iloa niistä. Eli tämä olematon parisuhteeni ei haittaa minua eikä sureta minua. En välitä asiasta. Vaikka kyllä tiedän, että parisuhde on muuttunut sellaiseksi, josta ilman tätä vauvaonnea tosiaan ottaisin eron heti.
Eli mies ei panosta parisuhteeseemme eikä ole koskaan kotona. Ja minäkään en panosta tilanteeseen, koska en ota edes puheeksi, että tässä olisi joku ongelma. En yritä muuttaa tilannetta koska en varsinaisesti kärsi (koska vauva tekee minut niin onnelliseksi). Mieskään ei näytä kärsivän vaan olevan onnellinen, että elämänsä on täynnä työtä ja täynnä harrastuksia (kun myöhään illalla näemme niin hän on ihan tyytyväisen oloinen, ei siis riidellä tai mitään). En usko, että tämä muuksi muuttuu ellei jompi kumpi tee jotain panostusta.
Mutta tuhoutuuko parisuhde näin? Minä en varmaan ikuisesti tule olemaan onnellinen vain siitä, että minulla on lapsi. Onko tällaisesta tilanteesta paluuta hyvään parisuhteeseen? Annanko miehen nyt tahtomattani ymmärtää, että tällainen parisuhde kelpaa minulle, koska en valita hänelle asioista?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse halusit jäädä kotiin makaamaan. Oma syysi
Kyllä te tuon asian saatte kuntoon, ota puheeksi ja koita yhteiseksi tekemiseksi keksiä jotain sellasta josta mies innostuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
Jaa. Olet siis jo vaatinutkin miestä osallistumaan! Et kertonut omaa ikääsi. "Miten näytän miehelle...?" Kai saat jossain välissä kerrottua hänelle, että tarvit pari iltaa (aluksi yksi) viikossa vapaata? Sanot samalla, että näytät kyllä miten lasta hoidetaan.
Teillä on pahoja kommunikointivaikeuksia, jos mies sivuuttaa nämä.
Muuten, onko miehesi eri kulttuurista, semmoisesta missä miehet eivät tee "naisten hommia"? Jos näin on, peli on jo menetetty.
Näin jälkiviisaana sanon, että mies/isä olisi pitänyt integroida vauva-arkeen syntymästä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
No jos sä vaikka aloitat keskustelun siitä päästä, että sä haluat saada myös aikaa harrastuksille ja haluat miehen hoitavan sen aikaa omaa lastaan. Ja keskustelette myös siitä miten tärkeää olisi, että myös mies opettelisi tuntemaan lastaan. Vai ihanko tosi mies vaatii, että sä hoidat 24/7 eikä hänen tarvitse olla koskaan kotona? Jos tilanne on jo tämä, niin ero vaan tulille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
Jaa. Olet siis jo vaatinutkin miestä osallistumaan! Et kertonut omaa ikääsi. "Miten näytän miehelle...?" Kai saat jossain välissä kerrottua hänelle, että tarvit pari iltaa (aluksi yksi) viikossa vapaata? Sanot samalla, että näytät kyllä miten lasta hoidetaan.
Teillä on pahoja kommunikointivaikeuksia, jos mies sivuuttaa nämä.
Muuten, onko miehesi eri kulttuurista, semmoisesta missä miehet eivät tee "naisten hommia"? Jos näin on, peli on jo menetetty.
Näin jälkiviisaana sanon, että mies/isä olisi pitänyt integroida vauva-arkeen syntymästä lähtien.
Olen itse 35. Mies on ihan suomalaisesta tavallisesta kulttuurista, mutta tosiaan hänen äiti on ollut kotiäiti, joka tekee yksin kaiken. Mieheni siis kuitenkin tekee osuutensa kotitöistä eli ei ole kuin isänsä. Mies ei kuitenkaan esim. pitänytkään isyyslomaa vaikka piti pitää.
En tarvitse omaa aikaa enkä kärsi tilanteesta vaan olen onnellinen vauvan kanssa.
Ap
Kuinka paljon mies on vauvan kanssa kaksin? Ota harrastus, ja vietä aikaa kodin ulkopuolella yhtä paljon kuin mies omassaan, niin että mies ja vauva on kahdestaan. Kun heidän välilleen muodostuu suhde, ehkä mieskin osaa olla yhdessä perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
No jos sä vaikka aloitat keskustelun siitä päästä, että sä haluat saada myös aikaa harrastuksille ja haluat miehen hoitavan sen aikaa omaa lastaan. Ja keskustelette myös siitä miten tärkeää olisi, että myös mies opettelisi tuntemaan lastaan. Vai ihanko tosi mies vaatii, että sä hoidat 24/7 eikä hänen tarvitse olla koskaan kotona? Jos tilanne on jo tämä, niin ero vaan tulille.
En minä halua erota kun ei tämä tilanne nyt minua haittaa. Mutta pelkään vain, että tuhoutuuko parisuhde tällaisesta joskus tulevaisuudessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
No jos sä vaikka aloitat keskustelun siitä päästä, että sä haluat saada myös aikaa harrastuksille ja haluat miehen hoitavan sen aikaa omaa lastaan. Ja keskustelette myös siitä miten tärkeää olisi, että myös mies opettelisi tuntemaan lastaan. Vai ihanko tosi mies vaatii, että sä hoidat 24/7 eikä hänen tarvitse olla koskaan kotona? Jos tilanne on jo tämä, niin ero vaan tulille.
En minä halua erota kun ei tämä tilanne nyt minua haittaa. Mutta pelkään vain, että tuhoutuuko parisuhde tällaisesta joskus tulevaisuudessa. Ap
Lyhyesti vastaus on kyllä. Myös lapsi menettää isänsä. Tuo, kun ihmiset yrittävät saada sut ottamaan omaa aikaa tarkoittaa samalla myös sitä, että mies joutuu tutustumaan omaan lapseensa. Puhu myös miehelle teidän parisuhteesta ihan suoraan, jos ei muuten tajua. Voitte te myöhemminkin parantaa sitä, jos nykytila menee, kun vauva on pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
No jos sä vaikka aloitat keskustelun siitä päästä, että sä haluat saada myös aikaa harrastuksille ja haluat miehen hoitavan sen aikaa omaa lastaan. Ja keskustelette myös siitä miten tärkeää olisi, että myös mies opettelisi tuntemaan lastaan. Vai ihanko tosi mies vaatii, että sä hoidat 24/7 eikä hänen tarvitse olla koskaan kotona? Jos tilanne on jo tämä, niin ero vaan tulille.
En minä halua erota kun ei tämä tilanne nyt minua haittaa. Mutta pelkään vain, että tuhoutuuko parisuhde tällaisesta joskus tulevaisuudessa. Ap
En ole tuo joka eroa ehdotteli. Olen vankasti parisuhteeseen sitoutumisen kannalla. Mutta siihen tosiaan tarvitaan se parisuhde. Nyt olette kaksi ihmistä, jotka ilmeisesti asuvat samassa osoitteessa. Ehkä jotain yöllistä yhteistoimintaa makuuhuoneessa, mikä ei pelkästään ole osoitus parisuhteesta.
Miehesi taitaa olla huono kommunikoija. Tai itse olet. Kysyt mieheltäsi vain kysymyksiä, joihin hän voi vastata kyllä, ei, en tiedä, tms? "Oletko onnellinen?"
Eikö mies halua suhdetta omaan lapseensakaan? Eikö mies olisi onnellinen, jos sinä harrastat jotain itseksesi, ja hänen PITÄISI UHRAUTUA hoitamaan lasta?!
Parisuhde on jo tuhoutunut, elätte erillistä elämää.
Sinuna laittaisin miehen seinää vasten ja vaatisin vastauksia siihen, että miksi ei vietä aikaa perheensä kanssa, vaikka itse lapsen halusi ja miksi ei ota lapsesta mitään vastuuta eikä suostu (!!!) hoitamaan häntä. En hyväksyisi mitään välttelyä tai tilanteesta pakenemista, tarvittaessa asiaa setvittäisiin vaikka terapiassa. Jos mies ei suostuisi, niin sitten eropaperit vetämään.
Itse olisin vastaavassa tilanteessa niin pettynyt mieheen ettei suhde enää siitä toipuisi. Vauvakupla ei kestä ikuisesti, jossain vaiheessa jäät taas elämään miehen kanssa sitä parisuhdearkea, jota siis ei teillä enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat lapsen miehelle ja sanot että meet nyt pariksi tunniksi lenkille/kaupungille/mitävaan. Oikeesti aikuinen mies pystyy kyllä huolehtimaan omasta lapsestaan jos yhtään juoksee järki päässä. Jos ei tähän asti oo kiinnostanut yhdessä sun kanssa opetella, niin opetelkoon itsekseen.
Tää ois pitänyt tehdä jo aiemmin, mut parempi myöhään kun ei milloinkaan. Eihän se mies opi koskaan omalla tavallaan hoitamaan lasta jos oot aina paikalla? Voi ajatella että "no vaimo hoitaa kuitenkin paremmin" eikä edes yritä.
Mies ei tunne omaa lastaan kun ei oo päässyt luomaan mitään suhdetta siihen. Ihmekös jos ei huvita sen kanssa olla.
Henkilökohtainen mielipiteeni on että jotain vikaa siinä miehessä nyt on kun ei yhtään huvita haluamaansa lasta tuntea tai hoitaa. Vähintäänkin lapsen isäsuhde on kovaa vauhtia jäämässä olemattomaksi, ja parisuhdekaan tuskin tuosta tokenee.
Miksi ap:n vastuulla on yrittää muuttaa miestään? Tai miehensä käyttäytymistä? Jos ap ei edes kärsi siitä miten mies toimii.. Miksei miehen vastuulla ole itse ryhtyä vain olemaan kotona perheensä luona? Naisen vika aina muka kaikki, tai ainakin naisen vastuu vaikka olisi miehen vika :( .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti sinä olet hyvin kiinni lapsessa, enkä sano että se on sinulta väärin, mutta ehkä olisi hyvä jos mies ja lapsi olisivat kahdestaankin. Ja jos mahdollista, sinä ja miehesi olisitte kahdestaan. Vaikka sitten kotisohvalla vauvan nukkuessa.
Voi olla että mies ei oikein osaa lapsen kanssa, tai kolmistaan tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi. Kokee menettäneensä vaimonsa lapselle, mutta tietää ettei tuollaisesta oikein voi valittaa.
Voi olla mies ei osaa ottaa rooliaan ja se johtuu hänestä, ei sinusta.
Sellaistakin kuitenkin tapahtuu, että äiti ei oikeastaan halua jakaa osaansa kaikestahuolehtijana. Haluatko sinä kuulla miehesi mielipiteitä lapsen asioista tai miehen kuulumisia, vai haluaisitko sinä että hän osallistuisi vauvakuplaan sinun sopivaksi katsomallasi tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sinä olet hyvin kiinni lapsessa, enkä sano että se on sinulta väärin, mutta ehkä olisi hyvä jos mies ja lapsi olisivat kahdestaankin. Ja jos mahdollista, sinä ja miehesi olisitte kahdestaan. Vaikka sitten kotisohvalla vauvan nukkuessa.
Voi olla että mies ei oikein osaa lapsen kanssa, tai kolmistaan tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi. Kokee menettäneensä vaimonsa lapselle, mutta tietää ettei tuollaisesta oikein voi valittaa.
Voi olla mies ei osaa ottaa rooliaan ja se johtuu hänestä, ei sinusta.
Sellaistakin kuitenkin tapahtuu, että äiti ei oikeastaan halua jakaa osaansa kaikestahuolehtijana. Haluatko sinä kuulla miehesi mielipiteitä lapsen asioista tai miehen kuulumisia, vai haluaisitko sinä että hän osallistuisi vauvakuplaan sinun sopivaksi katsomallasi tavalla?
Olen monta kertaa ehdottanut, että menisin jonnekin ja olisivat kaksistaan, mutta miehelle aina kummasti ilmestyy juuri siksi hetkeksi joku harrastusmeno. Vaikka viime hetkellä jos ei muuten. Vaikka kyse olisi vain, että käyn kaupassa (se kestäisi tunnin kun kauppa on vähän kauempana). Kaksistaan miehen kanssa emme juuri ole, koska hän järjestää itselleen harrastusmenoja ja työmenoja myös ilta-ajaksi kun siis vauva on jo nukkumassa ja voisimme olla kaksi. Minun mielestä hän välttelee perhettään. Kyllä minä olen yrittänyt häneltä kysyä mielipiteitä vauvan hoidossa mutta ei hän oikein osaa sanoa mielipiteitä siihen tai käskee kysymään joltain kaverilta (sanoo että ei hän tiedä). Minun mielestä hän välttelee myös tuota että sanoisi mielipiteensä. Ap
Mies on onnellinen. Ap on onnellinen. Missä ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sinä olet hyvin kiinni lapsessa, enkä sano että se on sinulta väärin, mutta ehkä olisi hyvä jos mies ja lapsi olisivat kahdestaankin. Ja jos mahdollista, sinä ja miehesi olisitte kahdestaan. Vaikka sitten kotisohvalla vauvan nukkuessa.
Voi olla että mies ei oikein osaa lapsen kanssa, tai kolmistaan tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi. Kokee menettäneensä vaimonsa lapselle, mutta tietää ettei tuollaisesta oikein voi valittaa.
Voi olla mies ei osaa ottaa rooliaan ja se johtuu hänestä, ei sinusta.
Sellaistakin kuitenkin tapahtuu, että äiti ei oikeastaan halua jakaa osaansa kaikestahuolehtijana. Haluatko sinä kuulla miehesi mielipiteitä lapsen asioista tai miehen kuulumisia, vai haluaisitko sinä että hän osallistuisi vauvakuplaan sinun sopivaksi katsomallasi tavalla?
Olen monta kertaa ehdottanut, että menisin jonnekin ja olisivat kaksistaan, mutta miehelle aina kummasti ilmestyy juuri siksi hetkeksi joku harrastusmeno. Vaikka viime hetkellä jos ei muuten. Vaikka kyse olisi vain, että käyn kaupassa (se kestäisi tunnin kun kauppa on vähän kauempana). Kaksistaan miehen kanssa emme juuri ole, koska hän järjestää itselleen harrastusmenoja ja työmenoja myös ilta-ajaksi kun siis vauva on jo nukkumassa ja voisimme olla kaksi. Minun mielestä hän välttelee perhettään. Kyllä minä olen yrittänyt häneltä kysyä mielipiteitä vauvan hoidossa mutta ei hän oikein osaa sanoa mielipiteitä siihen tai käskee kysymään joltain kaverilta (sanoo että ei hän tiedä). Minun mielestä hän välttelee myös tuota että sanoisi mielipiteensä. Ap
No sinä sanot miehelle että ei käy. Et hoida vauvaa harrastusmenojen aikana, jos mies ei hoida yhtä paljon sinun menojesi aikana. Sanot suoraan, että mies toimii väärin sinua kohtaan. Ja vauvaa kohtaan. Ja oikeasti pidät huolta siitä, että vapaa-ajan menot menee teillä kahdella tasan. Ruokakaupassa käynti muuten ei ole äidin vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sinä olet hyvin kiinni lapsessa, enkä sano että se on sinulta väärin, mutta ehkä olisi hyvä jos mies ja lapsi olisivat kahdestaankin. Ja jos mahdollista, sinä ja miehesi olisitte kahdestaan. Vaikka sitten kotisohvalla vauvan nukkuessa.
Voi olla että mies ei oikein osaa lapsen kanssa, tai kolmistaan tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi. Kokee menettäneensä vaimonsa lapselle, mutta tietää ettei tuollaisesta oikein voi valittaa.
Voi olla mies ei osaa ottaa rooliaan ja se johtuu hänestä, ei sinusta.
Sellaistakin kuitenkin tapahtuu, että äiti ei oikeastaan halua jakaa osaansa kaikestahuolehtijana. Haluatko sinä kuulla miehesi mielipiteitä lapsen asioista tai miehen kuulumisia, vai haluaisitko sinä että hän osallistuisi vauvakuplaan sinun sopivaksi katsomallasi tavalla?
Olen monta kertaa ehdottanut, että menisin jonnekin ja olisivat kaksistaan, mutta miehelle aina kummasti ilmestyy juuri siksi hetkeksi joku harrastusmeno. Vaikka viime hetkellä jos ei muuten. Vaikka kyse olisi vain, että käyn kaupassa (se kestäisi tunnin kun kauppa on vähän kauempana). Kaksistaan miehen kanssa emme juuri ole, koska hän järjestää itselleen harrastusmenoja ja työmenoja myös ilta-ajaksi kun siis vauva on jo nukkumassa ja voisimme olla kaksi. Minun mielestä hän välttelee perhettään. Kyllä minä olen yrittänyt häneltä kysyä mielipiteitä vauvan hoidossa mutta ei hän oikein osaa sanoa mielipiteitä siihen tai käskee kysymään joltain kaverilta (sanoo että ei hän tiedä). Minun mielestä hän välttelee myös tuota että sanoisi mielipiteensä. Ap
No sinä sanot miehelle että ei käy. Et hoida vauvaa harrastusmenojen aikana, jos mies ei hoida yhtä paljon sinun menojesi aikana. Sanot suoraan, että mies toimii väärin sinua kohtaan. Ja vauvaa kohtaan. Ja oikeasti pidät huolta siitä, että vapaa-ajan menot menee teillä kahdella tasan. Ruokakaupassa käynti muuten ei ole äidin vapaa-aikaa.
En osaa alkaa riitelemään asiasta, josta en kärsi. Ei minua haittaa että olen näin paljon vauvan kanssa, päinvastoin olen onnellinen jokaisesta hetkestä siitä. Enkä minä tunne että mies toimisi väärin minua kohtaan, koska saanhan olla lapseni kanssa. Enkä minä tunne tarvitsevani vapaa-aikaa vauvasta (harrastan vauvan kanssa päivisin yhdessä kivoja juttuja, joten harrastankin kyllä tässä ohessa). Mies hoitaa useimmiten kaupassakäynnit meillä. Ap
Mitä sinä siis haluaisit mieheltä?
Varmasti se voi sopia joillekin, että äiti hoitaa lapset 100% ja isä huolehtii sitten muista asioista. Ei se vielä automaattisesti tarkoita, että suhde huono. Tietenkään jos vuosiin ei ole muuta puhuttavaa niin voihan se sitten joskus näkyä. Syytät miestäsi siitä että hän ei halua olla kanssanne, mutta teet kovasti selvästi meillekin, ettet oikeastaan kaipaa mieheltäsi muuta. Ehkä teistä kumpikaan ei sitten kaipaa toiselta muuta kuin käytännön asioita ja oman leiviskän hoitamista.
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?
Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.