Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuhoutuuko parisuhde näin?
11.05.2019 |
Ennen lapsen saamista meillä oli onnellinen ja tiivis parisuhde, tehtiin paljon asioita yhdessä, matkusteltiin, juteltiin paljon. Saatiin vauva, ja sen jälkeen kaikki muuttui. Mies on koko ajan töissä ja harrastuksissaan (tekee kyllä osuutensa kotitöistä eli sen suhteen ei ole ongelmaa). Minä olen vauvan kanssa kotona, vauva on nyt 9 kk.
Jos ennen lapsen saamista suhde olisi muuttunut tällaiseksi, että emme näe juuri ikinä ja miestä kiinnostaa vain oma työnsä ja omat harrastuksensa, niin olisin eronnut hänestä. En nimittäin ole koskaan halunnut tällaista parisuhdetta, jossa eletään erillisiä elämiä eikä mitään yhteistä oikein enää ole eikä jutella oikein mistään. Ristiriitaisesti olen kuitenkin nyt onnellisempi kuin koskaan, koska vauvan tulo muutti elämäni täysin, sain sen mistä olen aina haaveillut ja jokainen päivä vauvan kanssa on ihana ja olen täynnä iloa niistä. Eli tämä olematon parisuhteeni ei haittaa minua eikä sureta minua. En välitä asiasta. Vaikka kyllä tiedän, että parisuhde on muuttunut sellaiseksi, josta ilman tätä vauvaonnea tosiaan ottaisin eron heti.
Eli mies ei panosta parisuhteeseemme eikä ole koskaan kotona. Ja minäkään en panosta tilanteeseen, koska en ota edes puheeksi, että tässä olisi joku ongelma. En yritä muuttaa tilannetta koska en varsinaisesti kärsi (koska vauva tekee minut niin onnelliseksi). Mieskään ei näytä kärsivän vaan olevan onnellinen, että elämänsä on täynnä työtä ja täynnä harrastuksia (kun myöhään illalla näemme niin hän on ihan tyytyväisen oloinen, ei siis riidellä tai mitään). En usko, että tämä muuksi muuttuu ellei jompi kumpi tee jotain panostusta.
Mutta tuhoutuuko parisuhde näin? Minä en varmaan ikuisesti tule olemaan onnellinen vain siitä, että minulla on lapsi. Onko tällaisesta tilanteesta paluuta hyvään parisuhteeseen? Annanko miehen nyt tahtomattani ymmärtää, että tällainen parisuhde kelpaa minulle, koska en valita hänelle asioista?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Paljonko vietätte kahdenkeskistä aikaa ilman vauvaa?
Meillä ei ole ollenkaan mummeja ja kummeja tms, jotka hoitaisivat vauvaa, joten emme saa häntä mihinkään hoitoon, eli kahdenkeskistä aikaa on vain vauvan mentyä yöunille, jos mies sattuu olemaan silloin kotona eikä töissä tai harrastuksissaan. Mies ei erityisesti yritä järjestää itseään silloin kotiin (vaikka voisi, koska voi vaikuttaa työaikoihinsa ja harrastusaikoihinsa), eli aika vähän vietetään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eli huomaamattasi olet torjunut ja jättänyt miehen taka-alalle ihan luonnollisesti vauvan takia. Ja sitten ihmettelet, miksi mies on vetäytynyt omiin juttuihinsa, vaikka se on reaktio sille, että mies kokee, että hänet on torjuttu. Eli mies ei jaksa yrittää, koska torjut hänet vauvan takia ja sinä et jaksa yrittää, koska vauva tekee onnelliseksi ja koska mies on jo kasvattanut vähän kuorta tultuaan niin monta kertaa torjutuksi.
Juu lapsi tuhoaa ison osan parisuhteista. En ymmärrä miten tuo tulee vielä nykypäivänä jollekin yllätyksenä
Vierailija kirjoitti:
Niin eli huomaamattasi olet torjunut ja jättänyt miehen taka-alalle ihan luonnollisesti vauvan takia. Ja sitten ihmettelet, miksi mies on vetäytynyt omiin juttuihinsa, vaikka se on reaktio sille, että mies kokee, että hänet on torjuttu. Eli mies ei jaksa yrittää, koska torjut hänet vauvan takia ja sinä et jaksa yrittää, koska vauva tekee onnelliseksi ja koska mies on jo kasvattanut vähän kuorta tultuaan niin monta kertaa torjutuksi.
Miten minä torjun miehen, joka ei ole koskaan kotona? Olen päinvastoin pyytänyt, että hän tekisi minun ja vauvan kanssa yhdessä asioita, mutta mies on kieltäytynyt niistä kaikista aina. Enää en jaksa pyytää, kun monta kuukautta pyysin ja hän ei koskaan kiinnostunut sellaisesta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Juu lapsi tuhoaa ison osan parisuhteista. En ymmärrä miten tuo tulee vielä nykypäivänä jollekin yllätyksenä
Onko se automaattisesti aina niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama asia tapahtuu sitten kun joudut joskus työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama asia tapahtuu sitten kun joudut joskus työttömäksi.
Kyse on siitä, että sinä olet kotona ja miehellä on muukin maailma.
Sinäkin saat muun maailman, kun palaat töihin ja teillä on tasa-arvoinen elämäntilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama asia tapahtuu sitten kun joudut joskus työttömäksi.
Kyse on siitä, että sinä olet kotona ja miehellä on muukin maailma.
Sinäkin saat muun maailman, kun palaat töihin ja teillä on tasa-arvoinen elämäntilanne.
Miten mies silloin olisi enemmän kotona tai kanssani? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se lapsi kasvaa ja alkaa irtautumaan sinusta jossain vaiheessa, jolloin viimeistään havahdut kurjaan parisuhteeseen. Sitten jätät miehen, joka on hämillään, kun kaikki oli hyvin. Ihmettelee mahdollisesti vielä miksi oma lapsi ei ole kiinnostunut isästään ja päädyt yksinhuoltajaksi, ja mies väittää sun vieraannuttanneen lasta (vaikka itse oli aina poissa). Tähän dystopiaan voi vielä vaikuttaa. 😁
Tuossa voi olla monta syytä, me voimme arvailla mutta vain te tiedätte ja voitte keskustelulla asian ratkaista.
Ehkä olet ollut niin vauvakuplassa, että olet torjunut miehen eri tavoin. Tai ehkä joku toinen mies olisi ollut siinä kuplassa sinun kanssasi, mutta sinun miehellesi se on syystä tai toisesta vaikeaa. Tai ehkä mies kokee että kaikki on hyvin - jos hän vain jatkoi samaa elämää kuten aiemminkin, kun sinä jäit kotiin vauvakuplailemaan, mutta vaikutat tyytyväiseltä. Ehkä hän ajattelee että sellaista se vain on.
Teilläkin kaikki tulee taas lapsen kasvaessa muutumaan, mies pikkuhiljaa löytää (toivottavasti) yhteyden vauvaan kun se ei ole enää niin äidissä kiinni.
Mitä jos kysyisit mieheltä onko hän tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoit miehen lapseen. Luuletko että valittamalla miehelle hän korjaa tilanteen teidän molempien puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoit miehen lapseen. Luuletko että valittamalla miehelle hän korjaa tilanteen teidän molempien puolesta?
Minun mielestä mies vaihtoi meidät työhön ja harrastuksiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoit miehen lapseen. Luuletko että valittamalla miehelle hän korjaa tilanteen teidän molempien puolesta?
Ja siis, en minä hänelle valita. Enkä ole valittanut. Ap
Olen se viisikymppien setä joka jäi parikymmentä vuotta sitten lasten kanssa kotiin puoleksi vuodeksi.
Aika usein näyttää siltä, että miespuoliset kaverini on hukassa vauvojen / pienten lasten kanssa. He karkaavat töihin ja harrastuksiin. Oma vinkki on, että jätä mies lapsen kanssa kahdestaan. Eli sano, että maanantai ja torstai-ilta on minun ikaani, sinä hoidat lapsen. Älä arvostele miehesi tapaa hoitaa lasta.
Mutta vaadi se, että hän myös hoitaa kodian samalla tavalla kuin sinä hoidat. Eli kotaba oleva hoitaa pyykit ja aastiet etc.
Tee tämä kaikki selkeästi keskustelemalla. Ei huutamalla, uhkailemalla tai kiristämällä.
Eli lyhyesti sanoen pistä mies olemaan mies eikä hiiri.
Tästä näkee jälleen miten lapsensaanti pilaa oman elämän - ja vielä pahempaa, kumppanin elämän. Älkää hyvät ihmiset lisääntykö, jos haluatte pitää loputtoman onnen elämässänne!
Vierailija kirjoitti:
Tuossa voi olla monta syytä, me voimme arvailla mutta vain te tiedätte ja voitte keskustelulla asian ratkaista.
Ehkä olet ollut niin vauvakuplassa, että olet torjunut miehen eri tavoin. Tai ehkä joku toinen mies olisi ollut siinä kuplassa sinun kanssasi, mutta sinun miehellesi se on syystä tai toisesta vaikeaa. Tai ehkä mies kokee että kaikki on hyvin - jos hän vain jatkoi samaa elämää kuten aiemminkin, kun sinä jäit kotiin vauvakuplailemaan, mutta vaikutat tyytyväiseltä. Ehkä hän ajattelee että sellaista se vain on.
Teilläkin kaikki tulee taas lapsen kasvaessa muutumaan, mies pikkuhiljaa löytää (toivottavasti) yhteyden vauvaan kun se ei ole enää niin äidissä kiinni.
Mitä jos kysyisit mieheltä onko hän tyytyväinen?
Siis mies tekee huomattavasti enemmän töitä ja harrastaa kuin ennen lasta. Ennen lasta vietimme paljon vapaa-aikaa yhdessä kaksin ja silloin hän ei tehnyt kuin normaalin määrän töitä eikä harrastanut juurikaan. Olen pyytänyt häntä minun ja vauvan kanssa viettämään aikaa, mutta ei häntä tunnu kiinnostavan, enää en pyydäkään kun ei suostu. Luulen kyllä, että mies kokee kaiken olevan ihan hyvin näin. Olen kysynyt oletko onnellinen ja hän vastasi kyllä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen se viisikymppien setä joka jäi parikymmentä vuotta sitten lasten kanssa kotiin puoleksi vuodeksi.
Aika usein näyttää siltä, että miespuoliset kaverini on hukassa vauvojen / pienten lasten kanssa. He karkaavat töihin ja harrastuksiin. Oma vinkki on, että jätä mies lapsen kanssa kahdestaan. Eli sano, että maanantai ja torstai-ilta on minun ikaani, sinä hoidat lapsen. Älä arvostele miehesi tapaa hoitaa lasta.
Mutta vaadi se, että hän myös hoitaa kodian samalla tavalla kuin sinä hoidat. Eli kotaba oleva hoitaa pyykit ja aastiet etc.
Tee tämä kaikki selkeästi keskustelemalla. Ei huutamalla, uhkailemalla tai kiristämällä.
Eli lyhyesti sanoen pistä mies olemaan mies eikä hiiri.
Voin yrittää tuota neuvoasi. Tähän mennessä vaan mieheni ei ole tuntunut viihtyvän vauvan kanssa kun ei halua siis edes kolmistaan halunnut viettää aikaa. Olin ajatellut, että hän ensin viettäisi kanssamme kolmistaan aikaa ja siinä sitten vähän vahingossa oppisi olemaan kaksin vauvan kanssa, mutta ei ole käynyt niin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se viisikymppien setä joka jäi parikymmentä vuotta sitten lasten kanssa kotiin puoleksi vuodeksi.
Aika usein näyttää siltä, että miespuoliset kaverini on hukassa vauvojen / pienten lasten kanssa. He karkaavat töihin ja harrastuksiin. Oma vinkki on, että jätä mies lapsen kanssa kahdestaan. Eli sano, että maanantai ja torstai-ilta on minun ikaani, sinä hoidat lapsen. Älä arvostele miehesi tapaa hoitaa lasta.
Mutta vaadi se, että hän myös hoitaa kodian samalla tavalla kuin sinä hoidat. Eli kotaba oleva hoitaa pyykit ja aastiet etc.
Tee tämä kaikki selkeästi keskustelemalla. Ei huutamalla, uhkailemalla tai kiristämällä.
Eli lyhyesti sanoen pistä mies olemaan mies eikä hiiri.
Voin yrittää tuota neuvoasi. Tähän mennessä vaan mieheni ei ole tuntunut viihtyvän vauvan kanssa kun ei halua siis edes kolmistaan halunnut viettää aikaa. Olin ajatellut, että hän ensin viettäisi kanssamme kolmistaan aikaa ja siinä sitten vähän vahingossa oppisi olemaan kaksin vauvan kanssa, mutta ei ole käynyt niin. Ap
Ehkä mies näkee tuon saman aasinsillan kuin sinä ja kokee vaikeaksi alkaa hoitamaan vauvaa. Ehkä pieni paine olisi hyväksi. Eihän mies voi kieltää sulta harrastuksia.
Alue: Aihe vapaa
Paljonko vietätte kahdenkeskistä aikaa ilman vauvaa?