Lue keskustelun säännöt.
Tutustuminen, ystävyys
sandra
11.05.2019 |
Heippa. Mitente muut tutustutte uusiin ihmisiin? Ja mahdollisesti ystävystytte? Näin aikuisena tai keski-ikäisenä. Lapsena ja nuorena se lienee helppoa. Minulle on tärkeää, että toinen on minusta kiinnostunut jollain tavalla. En nyt tarkoita pelkästään mahdollisia seurustelusuhteita vaan ihan ystävyyttä.
Jos ollaan vain yhdessä ja jutellaan small talkia tai yhteisistä tutuista, niin onko siinä ystävyyttä. Mitä pidätte ystävyydessä tärkeimpinä asioina?
Kommentit (17)
Tutustumisen aloitan sanomalla moi. Sitten joko jutellaan tai ei. Jos ei jutella etsitään muuta juttuseuraa.
Ystävyys ottaa aikansa, pahimmassa tapauksessa vuosia. Viimeisimmästä johon olen tutustumassa toivon ystävää, ehkä enemmänkin, mut saa nähdä. Olen mies, hän nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisen aloitan sanomalla moi. Sitten joko jutellaan tai ei. Jos ei jutella etsitään muuta juttuseuraa.
Ystävyys ottaa aikansa, pahimmassa tapauksessa vuosia. Viimeisimmästä johon olen tutustumassa toivon ystävää, ehkä enemmänkin, mut saa nähdä. Olen mies, hän nainen.
Onnea yritykselle. Minäkin olen ajatellut, että ehkä hyvä parisuhde syntyy tutustumisen, ystävyyden kautta kuin järjettömän rakastumisen.
Toisaalta voi rakastumisestakin syntyä hyvä parisuhde, muttei kuitenkaan minulle. Olen nainen. Ystävyys, luottamus ja toisen arvostaminen on hieno juttu, kun se on molemminpuolista.
Mä pidän tärkeänä, että löytyy riittävästi yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja yhteistä tekemistä. En ole puhelimessa puhuja enkä myöskään kahvikupin ääressä istuja. Jos suhteella ei ole muuta tarjottavaa, en tarvitse suhdetta.
Aikuisena olen tutustunut ihmisiin monenlaisissa tilanteissa. Yksi ystävyys alkoi koirapuistossa. Huomasimme, että meitä kumpaakin kiinnosti monet samat asiat koirapuiston ulkopuolellakin. Yksi ystävyys alkoi Kaksplussan keskustelupalstalla, yksi Facebookin retroryhmässä, kaksi ystävyyttä ja useampi kaveruus Facebookin avustusryhmässä. Näiden kavereiden kesken meillä on avustusrinki, joka tekee hyväntekeväisyyttä yhdessä sopien. Lisäksi jaamme toisillemme välillä omia huoliamme ja murheitamme ja muut neuvovat, auttavat ja tsemppaavat. Kuulun myös erään sairauden vertaistukiryhmä ja kesällä on tarkoitus järjestää tapaamisia. Uskoisin, että ainakin muutamasta tulee myös kaveri ja ehkä myöhemmin jopa ystäväkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän tärkeänä, että löytyy riittävästi yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja yhteistä tekemistä. En ole puhelimessa puhuja enkä myöskään kahvikupin ääressä istuja. Jos suhteella ei ole muuta tarjottavaa, en tarvitse suhdetta.
Aikuisena olen tutustunut ihmisiin monenlaisissa tilanteissa. Yksi ystävyys alkoi koirapuistossa. Huomasimme, että meitä kumpaakin kiinnosti monet samat asiat koirapuiston ulkopuolellakin. Yksi ystävyys alkoi Kaksplussan keskustelupalstalla, yksi Facebookin retroryhmässä, kaksi ystävyyttä ja useampi kaveruus Facebookin avustusryhmässä. Näiden kavereiden kesken meillä on avustusrinki, joka tekee hyväntekeväisyyttä yhdessä sopien. Lisäksi jaamme toisillemme välillä omia huoliamme ja murheitamme ja muut neuvovat, auttavat ja tsemppaavat. Kuulun myös erään sairauden vertaistukiryhmä ja kesällä on tarkoitus järjestää tapaamisia. Uskoisin, että ainakin muutamasta tulee myös kaveri ja ehkä myöhemmin jopa ystäväkin.
Joo, netissä on paljon hyvääkin, kun voi tutustua uusiin ihmisiin. Samoin koiran kanssa tutustuu ainakin, koska on helppo aloittaa jutustelu. Useinhan se ei välttämättä johda ystävyyteen, mutta tuttavuuteen kuitenkin.
Minä pidän tärkeänä luottamusta, jos jutellaan henkilökohtaisista asioista, niin ne pidetään omana tietona, vaikka ehkä olisikin yhteisiä tuttuja. Vastavuoroisuus on tärkeää. Vaikkei ystävyys olekaan kaupantekoa, molempien pitäisi antaa toiselle jotakin. Ja auttaa mäessä. Muistan kerran yhden kuvan, jos kaveri pukkasi toista ylös mäkeä ja sitten laskettiin yhdessä alas. Se nimenomaan liittyi ystävyyteen.
Mutta täälläkin on paljon yksinäisiä tälläkin palstalla ainakin ajoittain.
Monella tapaa tutustuu, mutta minua pelottaa ihmiset, jotka liian päällekäyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisen aloitan sanomalla moi. Sitten joko jutellaan tai ei. Jos ei jutella etsitään muuta juttuseuraa.
Ystävyys ottaa aikansa, pahimmassa tapauksessa vuosia. Viimeisimmästä johon olen tutustumassa toivon ystävää, ehkä enemmänkin, mut saa nähdä. Olen mies, hän nainen.
Onko miehillä aina tällainen takaa-ajatus tutustuessaan naiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisen aloitan sanomalla moi. Sitten joko jutellaan tai ei. Jos ei jutella etsitään muuta juttuseuraa.
Ystävyys ottaa aikansa, pahimmassa tapauksessa vuosia. Viimeisimmästä johon olen tutustumassa toivon ystävää, ehkä enemmänkin, mut saa nähdä. Olen mies, hän nainen.
Onko miehillä aina tällainen takaa-ajatus tutustuessaan naiseen?
En voi vastata muiden miesten puolesta kuin omastani. Useimmiten lähestyn potentiaalista parisuhdekumppania, en varsinaisesti etsi ystävää naisista. Harrastusten, töiden parissa tutustutaan jos tutustutaan ja edelleen ystävystytään jos ystävystytään. Nykyisen tapailukumppanin kanssa on nyt muutama kuukausi tapailtu, joten kyllä minulle on jo selvinnyt mitä toivoisin. Hän selvästikään ei ole kokenut haluavansa enemmän, mutta yhtä selvästi haluaa jatkaa tapailuamme. Että sellaisia taka-ajatuksia.
Taisit nyt ajatella miehiä yhtenä massana ja syyllistyä ehkä stereotypioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisen aloitan sanomalla moi. Sitten joko jutellaan tai ei. Jos ei jutella etsitään muuta juttuseuraa.
Ystävyys ottaa aikansa, pahimmassa tapauksessa vuosia. Viimeisimmästä johon olen tutustumassa toivon ystävää, ehkä enemmänkin, mut saa nähdä. Olen mies, hän nainen.
Onko miehillä aina tällainen takaa-ajatus tutustuessaan naiseen?
En voi vastata muiden miesten puolesta kuin omastani. Useimmiten lähestyn potentiaalista parisuhdekumppania, en varsinaisesti etsi ystävää naisista. Harrastusten, töiden parissa tutustutaan jos tutustutaan ja edelleen ystävystytään jos ystävystytään. Nykyisen tapailukumppanin kanssa on nyt muutama kuukausi tapailtu, joten kyllä minulle on jo selvinnyt mitä toivoisin. Hän selvästikään ei ole kokenut haluavansa enemmän, mutta yhtä selvästi haluaa jatkaa tapailuamme. Että sellaisia taka-ajatuksia.
Taisit nyt ajatella miehiä yhtenä massana ja syyllistyä ehkä stereotypioihin?
Yhden tietyn motiiveja mietin ja sitä kautta yritin saada miesnäkökulmaa. Vastauksesi antoi ajattelemisen aihetta. Mutta mistä tiedät ettei sinun ystäväsi halua enemmän yhtä lailla kuin sinäkin haluat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisen aloitan sanomalla moi. Sitten joko jutellaan tai ei. Jos ei jutella etsitään muuta juttuseuraa.
Ystävyys ottaa aikansa, pahimmassa tapauksessa vuosia. Viimeisimmästä johon olen tutustumassa toivon ystävää, ehkä enemmänkin, mut saa nähdä. Olen mies, hän nainen.
Onko miehillä aina tällainen takaa-ajatus tutustuessaan naiseen?
En voi vastata muiden miesten puolesta kuin omastani. Useimmiten lähestyn potentiaalista parisuhdekumppania, en varsinaisesti etsi ystävää naisista. Harrastusten, töiden parissa tutustutaan jos tutustutaan ja edelleen ystävystytään jos ystävystytään. Nykyisen tapailukumppanin kanssa on nyt muutama kuukausi tapailtu, joten kyllä minulle on jo selvinnyt mitä toivoisin. Hän selvästikään ei ole kokenut haluavansa enemmän, mutta yhtä selvästi haluaa jatkaa tapailuamme. Että sellaisia taka-ajatuksia.
Taisit nyt ajatella miehiä yhtenä massana ja syyllistyä ehkä stereotypioihin?
Yhden tietyn motiiveja mietin ja sitä kautta yritin saada miesnäkökulmaa. Vastauksesi antoi ajattelemisen aihetta. Mutta mistä tiedät ettei sinun ystäväsi halua enemmän yhtä lailla kuin sinäkin haluat?
Sanoi, omien sanojensa mukaan muutamankin kerran, mutta totesimmekin yhdessä että kummallakin on kommunikoinnissa parannettavaa. Mut joo, hän on alkanut itsekin keksiä yhteistä tekemistä, niin ehkäpä on lämpenemässä. Mutten halua toivoa liikoja, enkä toisaalta säikäyttää pois omista toiveista puhumalla tässä vaiheessa. Kuten sanoin täytyy katsoa kuinka juttu etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kuitenkin hyvässä parisuhteessa olla ystäviä myös, vaikka sitten paljon muutakin. Mutta jos ollaan pelkästään ystäviä, ei suhde ehkä kanna pitkälle. Sitten taas toisaalta ajan kuluessa ehkä vuosikymmeniä, niin se hyvä ystävyys voi olla siellä jäljellä, vaikka romantiikka kadonnut.
Arvostus on tärkeää. Jos toista ei kunnioita, niin onko siinä ystävyyttä tai parisuhteen mahdollisuuksia.
Ja kyllä nuo olettamukset toisesta sukupuolesta elää vahvoina monenkin päässä. Mies etsii sitä ja nainen tätä, mutta minusta onkin hienoa tutustua uuteen ihmiseen, on sitten mies tai nainen. Monikin yllättää, ei olekaan sitä, mitä ensin arvelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän tärkeänä, että löytyy riittävästi yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja yhteistä tekemistä. En ole puhelimessa puhuja enkä myöskään kahvikupin ääressä istuja. Jos suhteella ei ole muuta tarjottavaa, en tarvitse suhdetta.
Aikuisena olen tutustunut ihmisiin monenlaisissa tilanteissa. Yksi ystävyys alkoi koirapuistossa. Huomasimme, että meitä kumpaakin kiinnosti monet samat asiat koirapuiston ulkopuolellakin. Yksi ystävyys alkoi Kaksplussan keskustelupalstalla, yksi Facebookin retroryhmässä, kaksi ystävyyttä ja useampi kaveruus Facebookin avustusryhmässä. Näiden kavereiden kesken meillä on avustusrinki, joka tekee hyväntekeväisyyttä yhdessä sopien. Lisäksi jaamme toisillemme välillä omia huoliamme ja murheitamme ja muut neuvovat, auttavat ja tsemppaavat. Kuulun myös erään sairauden vertaistukiryhmä ja kesällä on tarkoitus järjestää tapaamisia. Uskoisin, että ainakin muutamasta tulee myös kaveri ja ehkä myöhemmin jopa ystäväkin.
Joo, netissä on paljon hyvääkin, kun voi tutustua uusiin ihmisiin. Samoin koiran kanssa tutustuu ainakin, koska on helppo aloittaa jutustelu. Useinhan se ei välttämättä johda ystävyyteen, mutta tuttavuuteen kuitenkin.
Minä pidän tärkeänä luottamusta, jos jutellaan henkilökohtaisista asioista, niin ne pidetään omana tietona, vaikka ehkä olisikin yhteisiä tuttuja. Vastavuoroisuus on tärkeää. Vaikkei ystävyys olekaan kaupantekoa, molempien pitäisi antaa toiselle jotakin. Ja auttaa mäessä. Muistan kerran yhden kuvan, jos kaveri pukkasi toista ylös mäkeä ja sitten laskettiin yhdessä alas. Se nimenomaan liittyi ystävyyteen.
Mutta täälläkin on paljon yksinäisiä tälläkin palstalla ainakin ajoittain.
Luottamus on tottakai ystävyydessä tärkeää, mutta mitään luottamusta ei mun kohdallani pääse edes syntymään, jos koko tutustuminen ehtii tyssätä sitä ennen siihen, ettei vaan ole mitään yhteistä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla samat arvot ja samat kiinnostuksen kohteet, että löytyy tekemistä. Jos toinen tykkää suomipopista ja toinen hevistä niin yhteisiä festareita ei löydy. Samoin jos toinen tykkää baareista ja toinen taidenäyttelyistä niin ei tule mitään. Pitää olla riittävästi yhdistäviä tekiöitä ja samat persuarvot ja sitten muu voi olla mausteista, että pysyy ystävyys tuoreena ja uudistuvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus syntyykin vähitellen ja silloinhan täytyy ensin tutustua toiseen tavalla tai toisella ja viettää sitä aikaa yhdessä kukin tavallaan. Minulla on ystävä, johon olen tutustunut lapsena ja yhä ollaan ystäviä näin keski-ikäisenä ja olen kiitollinen tästä pitkästä suhteesta. Muistan jopa, kun tavattiin ensi kerran.
Vierailija kirjoitti:
"Persuarvot" 😂😂
hehhee.. perusarvot
Ystävyydessä voi myös olla eri mieltä asioista ja molemmat yrittää ymmärtää toisen näkökulmaa.
Minä pidän sitä tärkeänä, että on hyvä olla yhdessä ja molemminpuolinen luottamus.
Totta on, että vanhempana on vaikeampi tutustua, mutta joskus tärppää vaikka työtoverin kanssa, kun jutellaan enemmän ja siitä sitten jatkoa vaikka elokuviin tai ulos syömään.