Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuhoutuuko parisuhde näin?
11.05.2019 |
Ennen lapsen saamista meillä oli onnellinen ja tiivis parisuhde, tehtiin paljon asioita yhdessä, matkusteltiin, juteltiin paljon. Saatiin vauva, ja sen jälkeen kaikki muuttui. Mies on koko ajan töissä ja harrastuksissaan (tekee kyllä osuutensa kotitöistä eli sen suhteen ei ole ongelmaa). Minä olen vauvan kanssa kotona, vauva on nyt 9 kk.
Jos ennen lapsen saamista suhde olisi muuttunut tällaiseksi, että emme näe juuri ikinä ja miestä kiinnostaa vain oma työnsä ja omat harrastuksensa, niin olisin eronnut hänestä. En nimittäin ole koskaan halunnut tällaista parisuhdetta, jossa eletään erillisiä elämiä eikä mitään yhteistä oikein enää ole eikä jutella oikein mistään. Ristiriitaisesti olen kuitenkin nyt onnellisempi kuin koskaan, koska vauvan tulo muutti elämäni täysin, sain sen mistä olen aina haaveillut ja jokainen päivä vauvan kanssa on ihana ja olen täynnä iloa niistä. Eli tämä olematon parisuhteeni ei haittaa minua eikä sureta minua. En välitä asiasta. Vaikka kyllä tiedän, että parisuhde on muuttunut sellaiseksi, josta ilman tätä vauvaonnea tosiaan ottaisin eron heti.
Eli mies ei panosta parisuhteeseemme eikä ole koskaan kotona. Ja minäkään en panosta tilanteeseen, koska en ota edes puheeksi, että tässä olisi joku ongelma. En yritä muuttaa tilannetta koska en varsinaisesti kärsi (koska vauva tekee minut niin onnelliseksi). Mieskään ei näytä kärsivän vaan olevan onnellinen, että elämänsä on täynnä työtä ja täynnä harrastuksia (kun myöhään illalla näemme niin hän on ihan tyytyväisen oloinen, ei siis riidellä tai mitään). En usko, että tämä muuksi muuttuu ellei jompi kumpi tee jotain panostusta.
Mutta tuhoutuuko parisuhde näin? Minä en varmaan ikuisesti tule olemaan onnellinen vain siitä, että minulla on lapsi. Onko tällaisesta tilanteesta paluuta hyvään parisuhteeseen? Annanko miehen nyt tahtomattani ymmärtää, että tällainen parisuhde kelpaa minulle, koska en valita hänelle asioista?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
tunnetteko yhtään pariskuntaa jossa on yritetty lasta VIISI vuotta?
ja isää ei vauva kiinnosta kaiken sen yrittämisen jälkeen??????
juuri näin..
Mitä se meihin liittyy? Me yritimme lasta alle kaksi vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tunnetteko yhtään pariskuntaa jossa on yritetty lasta VIISI vuotta?
ja isää ei vauva kiinnosta kaiken sen yrittämisen jälkeen??????
juuri näin..
Mitä se meihin liittyy? Me yritimme lasta alle kaksi vuotta. Ap
No kannattiko?
miestäs ei kiinnosta
Pihtaatko? Se käy panemassa uutta naistaan?
Oletko HIUKAN pyöreä?
Oletko himassa verkkareissa ja meikeittä ?:)
Hengaile himas ,jos mies elättää...
Kantsii pääset myöhemmin YYHOOna helpommalla.
Tämä on niitä hetkiä parisuhteessa, kun tahto astuu kehiin. Eli tahdotko löytää takaisin läheisyyden ja yhteisen elämän?
On ihan luonnollista, että parisuhteessa tulee aikoja, jolloin molemmilla on omat kuviot ja yhteinen elämä alkaakin eriytymään ja kasvetaan erilleen. Kun se hetki alkaa tuntua tulevan lähemmäs, on aika ottaa aikalisä ja miettiä, miten suhteen voisi palauttaa raiteilleen.
On totta, että mies tekee väärin, kun pyrkii mahdollisimman paljon olemaan poissa, mutta toisaalta ap olisi voinut aktiivisemmin kertoa, että asia häiritsee. Nyt vain päätätte, että näin ei voi jatkua tai perheenne hajoaa. Alatte vaikka pakolla keksimään yhteistä tekemistä lapsen mentyä nukkumaan ja sovitte, miten usein ja milloin mies voi harrastaa. Kyllä se tunne ja rakkaus mieheen tulee takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku trolli eksyny tähän ketjuun spämmäämään.
Vierailija kirjoitti:
tunnetteko yhtään pariskuntaa jossa on yritetty lasta VIISI vuotta?
ja isää ei vauva kiinnosta kaiken sen yrittämisen jälkeen??????
juuri näin..
Mua yritettiin 8 vuotta ja aika pian syntymästäni - PAM! Iskällä puhkes psykoosit päälle, että ap:lla on kyllä toivoa vielä jos oli minunkin vanhemmillani.
Olen muuten itse kahden lapsen 25-vuotias äiti ja isä/mies vielä kuvioissa, että olisko aika purkaa elämäntuskanne johonkin muuhun kuin nuorten äitien kiusaamiseen? Ei ketään "korkeastikoulutettus kypsää uramammaa" oikeasti liikuta eri-ikäisten naisten perheellistyminen noin suuresti. Jokin on teidän elämässänne vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka Ap et itse kärsisi, niin lapsesi kärsii ja sitä kautta äitinä se vaikuttaa myös sinuun. Jos mies ei osaa alkaa muodostaa suhdetta lapseen, sinun kannattaisi yrittää hieman siinä auttaa, jopa pienesti painostaa. Sille lapselle se isä on myös tärkeä, ja jos sitä suhdetta ei rakenneta on se lapselta pois, vaikka syy siihen olisikin miehessä. Joten vaikka et itse koe tilannetta huonoksi, mieti teidän lapsen kannalta tilannetta, te asutte kuitenkin yhdessä ja olette perhettä, mutta isä ei ole lapselle läsnä. Auta sitä isää. Ymmärrän että aika tympeä tilanne, mutta ajattele sen lapsen kannalta äläkä niin että sinä uhraudut koska mies ei osaa itse, tai että et tarvitse omaa aikaa. Se lapsi tarvitsee sitä aikaa isän kanssa ja siitä suhteesta voi tulla mitä mainioin. Ja usko, joku päivä sinäkin haluat sitä omaa omaa, ja jos lapsi ei suostu olemaan isän kanssa silloin niin sitten se on myös niinsanotusti sulta pois..
Minulla oli huono isäsuhde. Isä oli fyysisesti läsnä, muttei hoitanut lapsiaan eikä ollut kiinnostunut viettämään aikaa lastensa kanssa. Eikä perheensä kanssa. Ei juonut, ei polttanut, ei ollut väkivaltainen. Oli vain totaalisen välipitämätön sillä ajatuksella, että lapset on naisen homma. Piste.
Edelleen 36-vuotiaana naisena minua kalvaa se, ettei minulla ole koskaan ollut isää. Joo, on fyysisesti mies, jota kutsutaan isäksi, mutta ei minulla ole minkäänlaista käsitystä siitä, miltä tuntuu, kun on isä. Olisi aivan sama - ehkä jopa parempi - jos vanhemmat olisivat eronneet ajat sitten tai isä olisi kuollut. Nyt on aina ollut isä läsnä, joka ei välitä sinusta tippaakaan.
Huono vanhemmuus ei ole turvaton koti tai väkivaltainen vanhempi. Ei vanhempi, josta lapsi joutuu ottamaan vastuun. Se on välinpitämättömyys, jossa lasta ehkä siedetään, mutta hänestä ei olla lainkaan kiinnostuneita.
^ Ei siis ole VAIN turvaton koti ja väkivaltainen vanhempi. Unohtui "vain" välistä.
Alue: Aihe vapaa
tunnetteko yhtään pariskuntaa jossa on yritetty lasta VIISI vuotta?
ja isää ei vauva kiinnosta kaiken sen yrittämisen jälkeen??????
juuri näin..