Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuhoutuuko parisuhde näin?
11.05.2019 |
Ennen lapsen saamista meillä oli onnellinen ja tiivis parisuhde, tehtiin paljon asioita yhdessä, matkusteltiin, juteltiin paljon. Saatiin vauva, ja sen jälkeen kaikki muuttui. Mies on koko ajan töissä ja harrastuksissaan (tekee kyllä osuutensa kotitöistä eli sen suhteen ei ole ongelmaa). Minä olen vauvan kanssa kotona, vauva on nyt 9 kk.
Jos ennen lapsen saamista suhde olisi muuttunut tällaiseksi, että emme näe juuri ikinä ja miestä kiinnostaa vain oma työnsä ja omat harrastuksensa, niin olisin eronnut hänestä. En nimittäin ole koskaan halunnut tällaista parisuhdetta, jossa eletään erillisiä elämiä eikä mitään yhteistä oikein enää ole eikä jutella oikein mistään. Ristiriitaisesti olen kuitenkin nyt onnellisempi kuin koskaan, koska vauvan tulo muutti elämäni täysin, sain sen mistä olen aina haaveillut ja jokainen päivä vauvan kanssa on ihana ja olen täynnä iloa niistä. Eli tämä olematon parisuhteeni ei haittaa minua eikä sureta minua. En välitä asiasta. Vaikka kyllä tiedän, että parisuhde on muuttunut sellaiseksi, josta ilman tätä vauvaonnea tosiaan ottaisin eron heti.
Eli mies ei panosta parisuhteeseemme eikä ole koskaan kotona. Ja minäkään en panosta tilanteeseen, koska en ota edes puheeksi, että tässä olisi joku ongelma. En yritä muuttaa tilannetta koska en varsinaisesti kärsi (koska vauva tekee minut niin onnelliseksi). Mieskään ei näytä kärsivän vaan olevan onnellinen, että elämänsä on täynnä työtä ja täynnä harrastuksia (kun myöhään illalla näemme niin hän on ihan tyytyväisen oloinen, ei siis riidellä tai mitään). En usko, että tämä muuksi muuttuu ellei jompi kumpi tee jotain panostusta.
Mutta tuhoutuuko parisuhde näin? Minä en varmaan ikuisesti tule olemaan onnellinen vain siitä, että minulla on lapsi. Onko tällaisesta tilanteesta paluuta hyvään parisuhteeseen? Annanko miehen nyt tahtomattani ymmärtää, että tällainen parisuhde kelpaa minulle, koska en valita hänelle asioista?
Kommentit (70)
Mies ei panosta mutta et kyllä sinäkään. Puhumisen paikka ja molempien parannettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei panosta mutta et kyllä sinäkään. Puhumisen paikka ja molempien parannettava.
Kirjoitin jo aloituksessani, että mies ei panosta enkä minä panosta. Olen siis aivan samaa mieltä kanssasi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikka Ap et itse kärsisi, niin lapsesi kärsii ja sitä kautta äitinä se vaikuttaa myös sinuun. Jos mies ei osaa alkaa muodostaa suhdetta lapseen, sinun kannattaisi yrittää hieman siinä auttaa, jopa pienesti painostaa. Sille lapselle se isä on myös tärkeä, ja jos sitä suhdetta ei rakenneta on se lapselta pois, vaikka syy siihen olisikin miehessä. Joten vaikka et itse koe tilannetta huonoksi, mieti teidän lapsen kannalta tilannetta, te asutte kuitenkin yhdessä ja olette perhettä, mutta isä ei ole lapselle läsnä. Auta sitä isää. Ymmärrän että aika tympeä tilanne, mutta ajattele sen lapsen kannalta äläkä niin että sinä uhraudut koska mies ei osaa itse, tai että et tarvitse omaa aikaa. Se lapsi tarvitsee sitä aikaa isän kanssa ja siitä suhteesta voi tulla mitä mainioin. Ja usko, joku päivä sinäkin haluat sitä omaa omaa, ja jos lapsi ei suostu olemaan isän kanssa silloin niin sitten se on myös niinsanotusti sulta pois..
Noin se varmaan on. Mutta miten minä autan miestäni olemaan isä? En minä osaa tämän paremmin auttaa, kun siis olen jo yrittänyt niin, että pyydän mukaan kanssamme tekemään asioita ja viettämään aikaa. Ja ehdotan myös, että olisi kaksistaan vauvan kanssa. Ei minulla ole sen ihmeempää taitoa auttaa ketään olemaan isä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
Jaa. Olet siis jo vaatinutkin miestä osallistumaan! Et kertonut omaa ikääsi. "Miten näytän miehelle...?" Kai saat jossain välissä kerrottua hänelle, että tarvit pari iltaa (aluksi yksi) viikossa vapaata? Sanot samalla, että näytät kyllä miten lasta hoidetaan.
Teillä on pahoja kommunikointivaikeuksia, jos mies sivuuttaa nämä.
Muuten, onko miehesi eri kulttuurista, semmoisesta missä miehet eivät tee "naisten hommia"? Jos näin on, peli on jo menetetty.
Näin jälkiviisaana sanon, että mies/isä olisi pitänyt integroida vauva-arkeen syntymästä lähtien.Olen itse 35. Mies on ihan suomalaisesta tavallisesta kulttuurista, mutta tosiaan hänen äiti on ollut kotiäiti, joka tekee yksin kaiken. Mieheni siis kuitenkin tekee osuutensa kotitöistä eli ei ole kuin isänsä. Mies ei kuitenkaan esim. pitänytkään isyyslomaa vaikka piti pitää.
En tarvitse omaa aikaa enkä kärsi tilanteesta vaan olen onnellinen vauvan kanssa.
Ap
Vaikka sinä et tarvitse omaa aikaa, niin vauva hyötyy turvallisesta kiintynyssuhteesta isäänsä. Lukuisten tutkimusten mukaan isän läsnäolo ja ydinperhe suojaavat lasta mm. kouluongelmilta ja mielenterveysongelmilta. Kiintymyssuhdeteorian mukaan isä on se turvallinen ihminen, joka auttaa lasta katkaisemaan symbioosin äitiin ajan kanssa hiljalleen.
Ja uhmaikäistä on kurja kasvattaa ilman isää.
Minä kyllä lähtisin ihan siitä liikkeelle, että lapsella on oikeus isäänsä ja heidän suhdetta pitäisi alkaa muodostamaan. Kuulostaa siltä, että isä on niin harvoin kotona, että tunnistaakohan lapsi ei edes isäänsä? Eikö se sinusta ole yhtään surullista, vaikka lastasi mielelläsi hoidat? Minusta ensisijainen ongelma on isän ja lapsen olematon suhde ja vasta sen jälkeen teidän parisuhteen olemattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä siis haluaisit mieheltä?
Varmasti se voi sopia joillekin, että äiti hoitaa lapset 100% ja isä huolehtii sitten muista asioista. Ei se vielä automaattisesti tarkoita, että suhde huono. Tietenkään jos vuosiin ei ole muuta puhuttavaa niin voihan se sitten joskus näkyä. Syytät miestäsi siitä että hän ei halua olla kanssanne, mutta teet kovasti selvästi meillekin, ettet oikeastaan kaipaa mieheltäsi muuta. Ehkä teistä kumpikaan ei sitten kaipaa toiselta muuta kuin käytännön asioita ja oman leiviskän hoitamista.
Haluaisin mieheltä, että hän viettäisi meidän kanssa aikaa perheenä, siis tekisi asioita kun kävisimme ulkoilemassa ja kaupoilla ja sellaista tavallista. Tai vaikka leikkisimme kaikki kolme jotain mitä vauva nyt osaisi leikkiä. Sellaiseen olen häntä pyytänytkin monta kertaa. Paitsi nyt sitten en enää pyydä kun ei tuo ole oikein koskaan sellaiseen suostunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
Jaa. Olet siis jo vaatinutkin miestä osallistumaan! Et kertonut omaa ikääsi. "Miten näytän miehelle...?" Kai saat jossain välissä kerrottua hänelle, että tarvit pari iltaa (aluksi yksi) viikossa vapaata? Sanot samalla, että näytät kyllä miten lasta hoidetaan.
Teillä on pahoja kommunikointivaikeuksia, jos mies sivuuttaa nämä.
Muuten, onko miehesi eri kulttuurista, semmoisesta missä miehet eivät tee "naisten hommia"? Jos näin on, peli on jo menetetty.
Näin jälkiviisaana sanon, että mies/isä olisi pitänyt integroida vauva-arkeen syntymästä lähtien.Olen itse 35. Mies on ihan suomalaisesta tavallisesta kulttuurista, mutta tosiaan hänen äiti on ollut kotiäiti, joka tekee yksin kaiken. Mieheni siis kuitenkin tekee osuutensa kotitöistä eli ei ole kuin isänsä. Mies ei kuitenkaan esim. pitänytkään isyyslomaa vaikka piti pitää.
En tarvitse omaa aikaa enkä kärsi tilanteesta vaan olen onnellinen vauvan kanssa.
Ap
Vaikka sinä et tarvitse omaa aikaa, niin vauva hyötyy turvallisesta kiintynyssuhteesta isäänsä. Lukuisten tutkimusten mukaan isän läsnäolo ja ydinperhe suojaavat lasta mm. kouluongelmilta ja mielenterveysongelmilta. Kiintymyssuhdeteorian mukaan isä on se turvallinen ihminen, joka auttaa lasta katkaisemaan symbioosin äitiin ajan kanssa hiljalleen.
Ja uhmaikäistä on kurja kasvattaa ilman isää.
Minä kyllä lähtisin ihan siitä liikkeelle, että lapsella on oikeus isäänsä ja heidän suhdetta pitäisi alkaa muodostamaan. Kuulostaa siltä, että isä on niin harvoin kotona, että tunnistaakohan lapsi ei edes isäänsä? Eikö se sinusta ole yhtään surullista, vaikka lastasi mielelläsi hoidat? Minusta ensisijainen ongelma on isän ja lapsen olematon suhde ja vasta sen jälkeen teidän parisuhteen olemattomuus.
On se surullista että heillä on niin ohut suhde. Kyllä lapsi silti isänsä tunnistaa ja tuntee. Mutta en minä osaa tehdä sille asialle mitään :( . Ap
Vaikuttaa aloituksen perusteella siltä, ettei sinua periaatteessa taida edes haitata että mies on poissa. Mies varmaan aistii tämän ja antaa teidän bondailla ihan rauhassa, kun tiedostaa hävinneensä vauvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa aloituksen perusteella siltä, ettei sinua periaatteessa taida edes haitata että mies on poissa. Mies varmaan aistii tämän ja antaa teidän bondailla ihan rauhassa, kun tiedostaa hävinneensä vauvalle.
Joo siis tuo olikin se mitä yritin aloituksellani sanoa, että tilanne ei NYT haittaa minua ollenkaan vaan olen ihan onnellinen. Mutta mietin että entä tulevaisuus sitten.
Ei hän vauvalle ole hävinnyt vaan hän lopetti olemasta kotona kun vauva syntyi ja ei siinä ole edes mitään mahdollisuutta enää mihinkään meidän yhteiseen ollut kun hän ei ollut edes paikalla. Ei siis niin, että hän olisi ollut paljon kotona ja siinä sitten silti hävinnyt vauvalle. Ap
Pihtaako mies? Ex alkoi elää omaa elämää kun lapsi syntyi ja oli myöhään poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihtaako mies? Ex alkoi elää omaa elämää kun lapsi syntyi ja oli myöhään poissa.
Tarkoitatko, että hänellä olisi toinen nainen? En usko, mutta enhän minä aivan varma mistään voi olla. Mutta mitään sellaista merkkiä asiasta ei kyllä minun mielestä ole ollut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tästä näkee jälleen miten lapsensaanti pilaa oman elämän - ja vielä pahempaa, kumppanin elämän. Älkää hyvät ihmiset lisääntykö, jos haluatte pitää loputtoman onnen elämässänne!
Niin näkee... Koska ap:n parisuhde = kaikki parisuhteet?
Sinä vaikutatkin olevan onnellisuuden multihuipentuma ja siksi sinun neuvojesi mukaan Kannattaisiko jokaisen elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
Teit vauvan 40 vuotiaan VERLAN kanssa ja ihmettelet??????????
minkäs ikäinen sinä olet ap? 25veee????
meet lisääntymään tyypin kanssa joka EI ole kaivannut lasta koko ikänään???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
Teit vauvan 40 vuotiaan VERLAN kanssa ja ihmettelet??????????
Mikä on verla? Mies oli 34 kun aloimme yrittämään raskautta, nyt hän on 37. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
Teit vauvan 40 vuotiaan VERLAN kanssa ja ihmettelet??????????
tarkoitin VELA (vapaaehtoisestilapseton)
Vierailija kirjoitti:
minkäs ikäinen sinä olet ap? 25veee????
meet lisääntymään tyypin kanssa joka EI ole kaivannut lasta koko ikänään???
En ymmärrä kommenttiasi. Mies on aina halunnut perheen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivoiko mies myös lasta, vai oliko se lähinnä sinun unelmasi?
Ihmettelen, ettei nykyajan mies halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaikka syöttää tuttipullosta ja pidellä sylissään, työntää vaunuissa.
Minkäikäisiä olette? Onko miehellä lapsellisia sisaruksia tai muuta kokemusta lapsista? Onko lapsenne tyttö vai poika? Onko hänen harrastuskavereillaan lapsia, josmon - hoitavatko he koskaan lapsiaan?Btw. Olen täysin viiskymppisen entisen koti-isän ohjeen kannalla! Sanot, että aloitat harrastuksen ja mies on sen aikaa lapsen kanssa kahdestaan. Tottakai miehen pitää ensin vähän treenata eli jos on ihan ulkona käytännön asioista, näytät miten homma hoituu.
Molemmat haluttiin lasta, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Miehen sisko on lapseton eikä hänen kavereillakaan ole lapsia, paitsi muutamalla jo isot lapset. Mies on 37.
Miten minä näytän miehelle miten asiat tapahtuu kun hän ei ole koskaan kanssamme? Ei vaikka vaatisin sitä. Ap
Teit vauvan 40 vuotiaan VERLAN kanssa ja ihmettelet??????????
tarkoitin VELA (vapaaehtoisestilapseton)
Ei mieheni ole vela. Mistä niin päättelit että olisi? Ap
Minkäs ikäinen sinä oot? 23-24...hmmm YYHOO ainesta..
Äijä on yrittänyt siementää sua 5 VIISI vuotta ..ja vauva ei kiinnosta
tämä on PROVO
Alue: Aihe vapaa
Vaikka Ap et itse kärsisi, niin lapsesi kärsii ja sitä kautta äitinä se vaikuttaa myös sinuun. Jos mies ei osaa alkaa muodostaa suhdetta lapseen, sinun kannattaisi yrittää hieman siinä auttaa, jopa pienesti painostaa. Sille lapselle se isä on myös tärkeä, ja jos sitä suhdetta ei rakenneta on se lapselta pois, vaikka syy siihen olisikin miehessä. Joten vaikka et itse koe tilannetta huonoksi, mieti teidän lapsen kannalta tilannetta, te asutte kuitenkin yhdessä ja olette perhettä, mutta isä ei ole lapselle läsnä. Auta sitä isää. Ymmärrän että aika tympeä tilanne, mutta ajattele sen lapsen kannalta äläkä niin että sinä uhraudut koska mies ei osaa itse, tai että et tarvitse omaa aikaa. Se lapsi tarvitsee sitä aikaa isän kanssa ja siitä suhteesta voi tulla mitä mainioin. Ja usko, joku päivä sinäkin haluat sitä omaa omaa, ja jos lapsi ei suostu olemaan isän kanssa silloin niin sitten se on myös niinsanotusti sulta pois..