Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys ja laiskuus.

Eli itsetuntemus, mikä on erittäin hyvä asia! Itseään pitää kuunnella aina ja tehdä päätökset omista lähtökohdista.

Itsetuntemus ei tarkoita itsekkyyttä ja laiskuutta, ei ainakaan minun sanakirjassani.

Oma 22v poikani ei halua lapsia koska:

- maailma tulevaisuudesta ei ole mitään hyvää kerrottavaa. Miksi hankkia lapsia tähän maailmaan kun miettii kuinka iso muutos on tapahtunut edellisien sukupolvien aikana

- työelämä ja perhe = mahdoton yhtälö. Työelämä vaatii enemmän samoin lasten kasvattaminen ja vanhemmuus. Ihmiset palaa loppuun ja silti riittämätätön olo.

Ja minä ymmärrän poikani päätöstä täysin. Itsekin mietin millainen maailma häntä odottaa, kun hän on esim. 60v.  Saati sitten seuraava ja seuraava sukupolvi. 

Pojastani lapsen hankkiminen on myös itsekästä maailmaan jossa on aivan liikaa ihmisiä. Hän ei ole sulkenut pois adoptio tai sijaislapsen ottamista, jos esim. tuleva vaimo niin haluaa, mutta perhe-elämän vaativuus mietityttää.

kuka tänne lapsia haluaisi saapuvien ihmismassojen ra*skattavaksi?

Vain muutaman kommentin tästä pitkästä ketjusta lukeneena voin sanoa syyn: en olisi pystynyt enempää kuin yhden lapsen kestämään ja kasvattamaan.

Olen kohtuullisen hyvin toimeentuleva onnellinen yh, enkä valita tai vingu.

*

Todennäköisesti nuoret ihmiset miettivät rahaa, opiskelujaan, työnsaantia eli sitä, miten yhdistää tuon kaiken lapsiin ja siihen kuuluisaan perheen yhteiselämään.

*

Yksi lapsi vielä menee, mutta useampi...

Silloin täytyy olla erittäin lapsirakas, joka itse en ole enkä häpeä sitä myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M32 kirjoitti:

Erittäin vaikeaa löytää nainen, joka olisi kouluttautunut edes keskipalkkaiselle ja normaalityöaikaiselle alalle.

En todellakaan halua lisääntyä minkään perässävedettävän, loppuelämän tukea tarvitsevan kaupankassan tai lähihoitajan kanssa. Haluan puolison joka seisoo omilla jaloillaan ja kykenee hoitamaan puoliskonsa ajallisesti ja taloudellisesti.

Tässä vastaa viestin 23 vela. Sinänsähän tämä ei kosketa minua, koska minä en muutoinkaan lähtökohtaisesti kaipaa lapsia elämääni ja myöskin, olen korkeasti koulutettu (koska pystyin) ja tienaan jotakuinkin kuin keskimääräinen insinööri. 

Kai ymmärrät, että naiset joutuvat tuossa puun ja kuoren väliin. Lapset eivät itsellään hoidu. Kun nainen saa lapsen, sitä pitää hoitaa. Se tarkoittaa hoitoa kotona, ainakin edes jonkin aikaa. Tulot tippuvat väistämättä. Myöskin, vauvaa ei hoideta vain 2h per päivä, eikä edes tiettyyn säännölliseen kellon aikaan. Viestissäsi hieman haiskahtaa se, että sinua harmittaa se, että katsot, että nainen vain heittäytyy laiskottelemaan lapsen myötä. 

Tee testi: nuku yösi pienissä pätkissä ja alle puolella normaalista yöunista (yhteensä tuntimäärällisesti) normaaleihin yöuniin nähden. Pyöritä pyykkikonetta joka pävä. Ripusta pyykit, viikkaa pyykit. Tiskaa, tee ruokaa. Käy kaupassa. Nouki jonkun uuvatin kalsarit lattialta, kerta toisensa jälkeen (ettei sitäkään vähää olisi voinut tehdä). Hymyile, koska muutoin kotona oleva mies alkaa murjottaa. Anna pesää, vaikka itseä v!tuttaisi. Älä vain unta näe, että saisit hetkeäkään omaa aikaa. Se on heippa entisille harrastuksille. Ei ole enää. Sen sijaan sinuun kohdistuu vaikka mitä odotuksia ja kaikenlisäksi joka puolelta tulee "hyvää tarkoittavia" neuvojia, anoppi etunenässä. 

Kyllä panostusta lapsiin pitäisi tulla miestenkin puolelta. Mies ei voi odottaa, että vanha 50/50 sääntö toimisi sillä ajatuksella, että lapset menisi täysin naisen hoidettavaksi. Että nainen hoitaisi edelleen oman puolikkaan ja hoitaisi lapsen ja kaikki lapseen liittyvät asiat. Ymmärrän kyllä hyvin, jos mieli pahoittuu siitä, jos kokemus on se, että toinen sluibaa. Tunne on varmasti molemminpuolinen. Sanoisin vaan, että miehillä on perusasenteessa jo lähtökohtaisesti vikaa. Lapset eivät ole "nainen" -otsikon alla, vaan kyllä siitä nyt tulee duunia miehellekin. Otappa koko potista koppi ja sen jälkeen hoida oma puolikkaasi kuin ennenkin - miltä mahtaisi tuntua?  

Olet vähän hakoteillä tietojesi kanssa, ehkä siksi oletkin vela. Jos naiset tekisivät itse vaatimiaan remontteja, kasaisivat ikwahuonekalunsa, tekisivät ylitöitä, ym, silloin ehkä miehilläkin olisi enemmän energiaa muuhun. Lisäksi naisten tapa määritellä mitä kodissa on ja miten siellä eletään ei ole kovin innostava asia. Yhisä

Niin. Miten teet niitä ylitöitä, kun se muksu on haettava tarhasta. Kun se mies ei voi, koska on siellä ylitöissä. Tätähän tässä haluttaisiin, että se mieskin olisi töistä pois hoitaen sairasta lasta tai kieltäytyisi ylitöistä (tai tekisi sitä 8h päivää), koska muksu pitää hakea kotiin hoidosta. Eräs ystäväni laski, että oli viime vuonna yhteensä 3 viikkoa pois töistä lasten sairastelun takia. Hänen miehensä YHDEN PÄIVÄN. Kuinkahan monessa perheessä on sama tilanne?

Kiitos nykyaikaisen ehkäisyn, kenenkään ei ole pakko lisääntyä Suomessa. Pikemminkin pitää aktiivisesti valita, että tekee lapsen. Kun miettii, paljonko rahaa, aikaa ja vaivaa lapsi vie, ei lapsen tekeminen ole mikään järkiratkaisu. Jos ei ole hyvätuloinen ja turvaverkosto kunnossa, voi miettiä, millaiseen ahdinkoon sitä itsensä laittaa, miten rahat ja oma jaksaminen riittävät ja mistä saa hoitoapua. Näillä ajatuksilla lapsen tekoa on helppo lykätä myöhemmäksi, kunnes lapsen saaminen ei ole enää itsestäänselvyys iänkään puolesta. 90-luvulla koulun seksuaalikasvatus perustui lähinnä pelotteluun ja siihen miten helposti tulee raskaaksi, jos ei käytä kondomia tai pillereitä tai mieluiten molempia. Monelle voi tulla yllätyksenä, ettei heti tärppääkään kun ehkäisyn jättää pois.

Voin oikeastaan puhua vain omasta puolestani ja päätöksestäni jättää lapsiluku osaltani yhteen.

Ensimmäinen syy on, että minulla on vapaus valita ja päättää itse tästä asiasta.

Toinen syy on se, etten halua lapseni joutuvan kilpailemaan huomiosta omassa kodissaan tai kokevan epätasa-arvoa (tahallista tai tahatonta) suhteessa sisaruksiin. (Kärsin tästä itse lapsuudenkodissani.)

Kolmanneksi yhden lapsen kanssa on helpompaa kuin useamman. Saa käytännössä äitiyden hyvät puolet ilman huonoja.

Neljänneksi yhdelle lapselle pystyy todennäköisemmin suomaan tulevaisuudessa hänen haluamansa harrastukset yms.

Tässä nyt ehkäpä nämä tärkeimmät syyt omalta osaltani.

Pätkätyöt, miesten vastuuttomuus 

koska toxic feminististit

Jos lapsilisä olis tonnin kuussa, hankkisin lapsen satavarmasti. Nyt en uskalla, koska mulla eikä puolisolla oli vakityötä ja kaikki on epävarmaa. En halua lasta köyhyyden keskelle ja pelottaa, etten voisi tarjota sille sitä, mitä hän tarvitsee.

Ja sitten taas haluaisin heti lapsen, jos jompi kumpi meistä saisi vakityön ja toinen jotain myös. Sekin turvaisi kaiken. Eli työmarkkinat vakaammiksi.

Kolmanneksi voisin hankkia lapsen, jos mulla ois parempi tukiverkko. Meidän lasta ei hoitaisi isovanhemmat ja kummallakaan meistä ei ole sisaruksia itsellä. Ollaan aika yksin tässä asiassa, vaikka on iso kaveripiiri.

Ja neljänneksi, usemman kun yhden lapsen voisin haluta, jos tulotaso olisi parempi (taas).

Kun yli 20 vuotta sitten oli omilleni muuttamassa oleva nuori nainen ja menossa naimisiin, ei ollut nettiä eikä tätä samaa vouhotusta esillä mitä nyt. Silloin päätin ilman sen kummempaa pohdintaa että en halua lapsia. Se ei vain tuntunut siltä elämältä, jota olin osakseni miettinyt. Ja hyvä niin.

Tänä päivänä kun luen palstalta miten synnyttäjää kohdellaan, voi revetä pahastikin ja siitä voi jäädä loppuelämäksi hankaluuksia, köyhiä perheitä sorsitaan ja väki kyttää miten mukulaasi hoidat vai pitäisikö tehdä lastensuojeluilmoitus. Älä lisäänny jos olet köyhä. Töihin siitä köyhät.  jne. jne. jne.

Äitini kiinnitti huomiota jo kun olin lapsi, etten ollut samalla tavalla kiinnostunut vahtimaan pikkuveljiäni enkä innostunut pienistä mukuloista kuten ehkä ikätoverini tekivät. Ehkä sain omalta äidiltäni mallin. Hän oli aina väsynyt. Hänellä oli synnytyksen jäljiltä häntäluu kipeä varmaan 2 vuosikymmentä. Toinen pikkuveljeni itki paljon ja valvotti myös minua, pientä isosiskoa joka menin kuolemanväsyneenä kouluun valvottuani melkein koko yön. Ehkä jo silloin rakensin päässäni kuvan 3 lapsisen perheen elämästä, kun syödään yksinkertaista ruokaa ja asutaan ahtaasti. Ei kiitos minulle tätä samaa.

Olen äärettömän onnellinen tekemästäni valinnasta. Näin nettiaikana ja kun on enemmän tietoa jaettavana ja saatavana, tekisin takuuvarmasti saman valinnan uudelleen mutta entistä järeämmin perustein.

N43

Jos vanhemmilla on varmuus, että saavat apua lastenhoitoon arjessa, niin totta ihmeessä moni haluaisi perustaa perheen.

Meillä ei ole nykymaailmassa suurperheitä joiden yhteydessä olisi ollut aina joku perheen sisällä tukemassa ja auttamassa. Eikä pidäkään olla, jos vaan valtio ja kunnat huolehtisivat siitä, että palveluita on silloin kun niitä tarvitaan. Säästyisi moni huostaan otto ja moni sitä edeltävä sosiaalitoimen juttu, jos vain perustarpeet täytettäisiin.

Ole siinä äiti ja/tai isä kun päivähoidoissa on rajoitteensa ja työpaikalla paine päällä.  Panee miettimään vanhemmuuden järkevyyttä ja omaa kestokykyään. 

Kuntoon nämä niin nykypäivänäkin uskaltautuu vanhemmuuteen:

Pitkää kustannettua vanhempainvapaata ei mielestäni tarvita  vaan sen sijaan kunnon hoitomahdollisuudet: lyhyitä muutaman tuntien "puistotätirupeamia" niinkuin vielä 80-luvulla. Lisäksi hoitomahdollisuudet, joissa mahdollisuus myös iltahoitoihin ja osastoihin, joissa voi hyvällä omatunnolla jättää myös nuhakuumeisen pilttinsä eli lepotilat sairaille päivähoitojärjestelmään.

Raha ei auta jaksamaan joten jonkun mikänytolikaan puolueen ajatus menneeltä talvelta että annetaan "tonni synnytysrahaa" on täysin syvältä. Äiti, isä ja lapset tarvitsevat ymmärtäväisiä ja levänneitä aikuisia ympärilleen.

Ja tämä tarkoittaa sitä, että päivähoitoa on laajennettava kokonaisvaltaisemmaksi ja ympärivuorokautiseksi  samoin kuin lyhyiksi rupeamiksi tarvittaessa: eli lisää varoja varhaishoitoon ja varhaiskasvatukseen.

Mistä näihin varat: Eiköhän melko suuret summat säästyisi lastensuojelun puolelta?

Oma jaksaminen ja parisuhde on vaikuttanut lapsilukuun, kun ei ole tukiverkkoja (mun ja puolison vanhemmilla on kyllä olleet isovanhemmat lastenhoitoapuna mutta eivät itse isovanhempina voi tai halua). Suurin syy on kuitenkin taloudellinen, elin lapsuuteni/nuoruuteni lama-ajan konkurssin ja ulosoton jälkeisissä meiningeissä. En halua samaa omille lapsille, en sitä että pitää mennä nälkäisenä nukkumaan ja murehtia tarpeidensa olevan kuluerä, tahdon että heillä on aina kunnon talvikengät, mahdollisuus harrastaa, osallistua maksullisiin juttuihin jne. En tahdo toistaa omaa lapsuuttani, siksi lapsiluku on pieni, sillä tietyt asiat eivät olisi taloudellisesti turvattuja suuremman perheen kanssa.

Kyllä se kahteen jää ja syynä on maailman ylikansoittuminen sekä siitä seurannut ja vielä enemmän jatkossa seuraava ympäristökatastrofi.

Ei ole rahaa. Tienaan vain pari tuusaa kuussa joten mahdollisen vaimon pitäisi tienata kahdeksan tuusaa jotta olis varaa kasvattaa mukula. Mistä sellaisen vaimon löytää tavan duunarimies. Ei mistään!

Isona ohiksena: me olimme suunnitelleet neljää lasta. Kaksi saatuamme parin vuoden ikäerolla ajattelimme, että toinen pari sitten kun isommat ovat koululaisia. No tulikin sitten kolmas ennen aikojaan ja tuntuu, että neljättä ei tähän nyt mahdu, on aika villiä välillä. Toisaalta sitä neljättä ei ehkä haluta yksinäiseksi iltatähdeksikään, eli joko jää tähän kolmeen tai sitten tulee viideskin. Eli ehkäisyn hallitsemattomuus on syynä pienempään lapsilukuun aika varmasti.

Joskus luin, että jopa joka toinen lapsi nykyäänkin ei ole täysin suunniteltu. Silloin nauroin, että niin varmaan. No näköjään voi olla mahdollistakin, ketä se haittaa.

Ehkä vanhempana olemisen huonoista puolista puhutaan niin paljon. Velat kertovat suureen ääneen syitä miksi eivät hanki lapsia. Moni kaveri joka saanut vanhempana lapsen, on ollut positiivisesti yllättynyt ja ihmetellyt, jopa harmitellut sitä ettei kukaan kertonut miten antoisaa vanhempana oleminen ole. Kukaan ei koskaan puhunut heille hyvistä puolista, pelkästään valittivat.

En tiedä. Meillä kolme lasta, ja voisin tehdä vielä yhden lisää jos olisi varaa. Olen tehnyt lapsia, koska haluan uskoa parempaan huomiseen. Haluan uskoa että lapsieni sukupolvesta kasvaa fiksumpi kuin nykyisestä. Jos ei ole toivoa, niin mitä enää on? Mitä syytä elää ollenkaan?

https://www.demi.fi/keskustelu/miksi-haluat-tai-et-halua-lapsia

Nämä voin 15-25 -vuotiaat naiset eivät halua lapsia, koska ihmisiä on jo liikaa tai eivät kykene huolehtimaan lapsista.

Tähän on yksinkertainen vastaus, joka perustuu omiin tulkintoihin.

Nykyään on niinpaljon enemmän mahdollisuuksia ja virikkeitä. Ennenvanhaan ei ollut puhelimia, ei nettiä, ei tv:tä jne. 

Sillon lasten hankkiminen oli yksinkertainen tapa saada sisältöä elämään.