Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Eiköhän se ole niin että maailmassa ja Suomessa on asiat, asenteet ja ilmapiiri jotenkin vinksallaan, jos suuret joukot ihmisiä eivät tunne lisääntymisen tarvetta. Erityisen epävarmoina ja stressaavina aikoina on kautta historian saatu vähemmän lapsia. Nykyään yhä kasvava informaatiovirta, huonot uutiset joita saa lukea ja kuulla joka päivä eivät paranna asiaa.
Vaikuttavia asioita myös: paitsi jäämisen pelko, työmarkkinoiden vaikeus ja armottomuus, näköalattomuus, köyhyys, painostus, puuduttavat rutiinit, yksinäisyys, elämän tuntuminen merkityksemättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta vaatii, että kouluttaudumme työntekijöiksi, mutta ei tarjoa riittävästi työllistävää koulutusta. Töitä riittää lähinnä aloilla joissa on krooninen työvoimapula ja jatkuva kiire tai vaikeat työajat. Tukiverkostot ovat kaukana tai korotetun eläkeiän vuoksi työelämässä. Vakituinen päivätyö ja omistusasunto on yhä useammalle vain kaukainen haave. Samalla on luovuttu ajatuksesta, että lapsia pitää tehdä oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Tais siis jälkimmäisestä ajatuksesta on luovuttu jo 70-luvulla, mutta silloin taloudellinen tilanne oli keskiluokalla niin turvattu ettei lapsi tai pari sitä enää keikauttanut. Lisäksi nuoret naiset ja miehet asuvat hieman eri paikkakunnilla eivätkä arvoristiriitojen vuoksi löydä toisiaan. Samalla kun perheellisyys on harvinaista, yhä useampi pitää sitä myös epätyypillisenä elämäurana. Onhan tuossa syitä. Olen itse 32v ja yhdellä kaverilla on lapsia, yllättäen sillä ainoalla jolla on vakiduuni.
Millä aloilla oikein toimitte? Mun lapsilla on kaikilla vakioduunit, myös sillä jolla on opiskelut vielä reippaasti kesken. Voisko alanvalinnoilla olla jotain tekemistä asian kanssa? En yritä sanoa että koska meillä on näin, muilla ei voisi olla, mutta mielestäni on aika erikoista, jos teillä "kaikilla" oikeasti on tuo tilanne.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 vain 57 prosentilla 25-35 vuotiaista naisista oli vakituinen kokoaikainen työ. Tästä ei pysty erottelemaan kuinka monen työ on päivätyötä ja kuinka monen vuorotyötä tai muista syistä vaikea sovittaa perhe-elämän kanssa yhteen. Naisvaltaisilla aloilla on myös paljon pienipalkkaista työtä millä ei enää ostella tai vuokrata perheasuntoa. Lisäksi tuosta pitänee vähentää ne jotka eivät ole vakituisessa parisuhteessa. Isolla osalla ikäryhmässä toki on jo lapsia, mutta väestön uusiutumisen se ei näytä riittävän, jos toivotaan lapsia nimenomaan niille joilla on varaa niistä huolehtia.
Entä miten suuri osa tuosta ikäluokasta oli vielä opiskelijoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta vaatii, että kouluttaudumme työntekijöiksi, mutta ei tarjoa riittävästi työllistävää koulutusta. Töitä riittää lähinnä aloilla joissa on krooninen työvoimapula ja jatkuva kiire tai vaikeat työajat. Tukiverkostot ovat kaukana tai korotetun eläkeiän vuoksi työelämässä. Vakituinen päivätyö ja omistusasunto on yhä useammalle vain kaukainen haave. Samalla on luovuttu ajatuksesta, että lapsia pitää tehdä oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Tais siis jälkimmäisestä ajatuksesta on luovuttu jo 70-luvulla, mutta silloin taloudellinen tilanne oli keskiluokalla niin turvattu ettei lapsi tai pari sitä enää keikauttanut. Lisäksi nuoret naiset ja miehet asuvat hieman eri paikkakunnilla eivätkä arvoristiriitojen vuoksi löydä toisiaan. Samalla kun perheellisyys on harvinaista, yhä useampi pitää sitä myös epätyypillisenä elämäurana. Onhan tuossa syitä. Olen itse 32v ja yhdellä kaverilla on lapsia, yllättäen sillä ainoalla jolla on vakiduuni.
Millä aloilla oikein toimitte? Mun lapsilla on kaikilla vakioduunit, myös sillä jolla on opiskelut vielä reippaasti kesken. Voisko alanvalinnoilla olla jotain tekemistä asian kanssa? En yritä sanoa että koska meillä on näin, muilla ei voisi olla, mutta mielestäni on aika erikoista, jos teillä "kaikilla" oikeasti on tuo tilanne.
No jos niitä hyviä koulutuspaikkoja ei riitä kaikille niin minkäs teet. Ei se auta jos kaikki ikäluokasta päättää ryhtyä lääkäriksi kun siihen kouluun pääsee kuitenkin vain murto-osa. Loputtomilla välivuosilla tuskin syntyvyyttä ratkaistaan.
No ainakaan minun lapsistani ei yksikään ole lääkäri. Matematiikkaa, kauppatieteitä, viestintää sekä harrastuksissa kertynyttä erikoisosaamista sekä kovia yrittämään
Keskisormi kirjoitti:
Lapset ovat typeriä. Ne puhuu 247 ihan järjetöntä paskaa eikä tee mitään muuta kun sotkee. Ite lähen nykysestä suhteesta kun pentu syntyy. Voin olla sika mutta eipä multa kysytty että haluanko mä sen pitää.
Mikset ole lähtenyt nyt jo? Miksi odottaa? Ajatteletko, ettet ole siten retku, vai haluatko vain pudottaa lapsen iskälleen?
Vierailija kirjoitti:
Itsellä lapsiluku jäi yhteen, koska en ollut niin hyvä äitinä kuin olin kuvitellut. En vaan kokenut sitä niin palkitsevana, kuulostaa pahalta, mutta kun se on totuus.
Lisäksi äitiys aiheutti unettomia öitä, terveyshuolia, ensimmäisinä vuosina olin koko ajan huolissani, kasvaako ja kehittyykö lapsi kuten pitää ja onko kaikki hyvin, pysyykö terveenä jne.
Mulle sanottiin, että toisen lapsen kanssa en enää stressaisi yhtä paljon, mutta en uskaltanut lähteä yrittämään.
Lisäksi koin henkilökohtaisesti päivähoitojärjestelmän erittäin stressaavana. Mulla oli aina kauhea tunne, kun lapsi piti aamulla viedä päivähoitoon. En voinut ymmärtää, miten muut äidit ja ystäväni kestivät sen tunteen. Meillä se lopulta ratkaistiin niin, että mies vei lapsen päivähoitoon joka aamu.
Joten ei edes yritetty toista pikku päivänsädettä.
Millainen on suhtautumisesi kaikkiin muihin vaikeuksiin, haasteisiin ja vastenkäymisiin elämässä? On ihan normaalia olla huolissaan lapsensa kehittymisestä ja hengissä säilymisestä siinä missä deadlineistä töissä tai gradun valmistumisesta tai vanhempien ikääntymisestä jne. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki noi on syitä.
Plus jälkikristillinen maailmannäkemys. Kristillisyyteen kuuluu perhekeskeisyys, ja edelleenkin uskovaiset lisääntyy kiitettävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta vaatii, että kouluttaudumme työntekijöiksi, mutta ei tarjoa riittävästi työllistävää koulutusta. Töitä riittää lähinnä aloilla joissa on krooninen työvoimapula ja jatkuva kiire tai vaikeat työajat. Tukiverkostot ovat kaukana tai korotetun eläkeiän vuoksi työelämässä. Vakituinen päivätyö ja omistusasunto on yhä useammalle vain kaukainen haave. Samalla on luovuttu ajatuksesta, että lapsia pitää tehdä oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Tais siis jälkimmäisestä ajatuksesta on luovuttu jo 70-luvulla, mutta silloin taloudellinen tilanne oli keskiluokalla niin turvattu ettei lapsi tai pari sitä enää keikauttanut. Lisäksi nuoret naiset ja miehet asuvat hieman eri paikkakunnilla eivätkä arvoristiriitojen vuoksi löydä toisiaan. Samalla kun perheellisyys on harvinaista, yhä useampi pitää sitä myös epätyypillisenä elämäurana. Onhan tuossa syitä. Olen itse 32v ja yhdellä kaverilla on lapsia, yllättäen sillä ainoalla jolla on vakiduuni.
Millä aloilla oikein toimitte? Mun lapsilla on kaikilla vakioduunit, myös sillä jolla on opiskelut vielä reippaasti kesken. Voisko alanvalinnoilla olla jotain tekemistä asian kanssa? En yritä sanoa että koska meillä on näin, muilla ei voisi olla, mutta mielestäni on aika erikoista, jos teillä "kaikilla" oikeasti on tuo tilanne.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 vain 57 prosentilla 25-35 vuotiaista naisista oli vakituinen kokoaikainen työ. Tästä ei pysty erottelemaan kuinka monen työ on päivätyötä ja kuinka monen vuorotyötä tai muista syistä vaikea sovittaa perhe-elämän kanssa yhteen. Naisvaltaisilla aloilla on myös paljon pienipalkkaista työtä millä ei enää ostella tai vuokrata perheasuntoa. Lisäksi tuosta pitänee vähentää ne jotka eivät ole vakituisessa parisuhteessa. Isolla osalla ikäryhmässä toki on jo lapsia, mutta väestön uusiutumisen se ei näytä riittävän, jos toivotaan lapsia nimenomaan niille joilla on varaa niistä huolehtia.
Entä miten suuri osa tuosta ikäluokasta oli vielä opiskelijoita?
Totta, eli 57% siis niistä jotka eivät ole opiskelemassa tai muusta syystä pois työvoimasta. Eli todellisuudessa vakituinen kokopäiväinen työ on vielä harvemmalla kuin 57 prosentilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun jälkeeni ei tule lisää itsekkäitä kiinasta krääsää tulevia saastuttavia luontoa tuhoavia ihmisiä
tämä on myös ympäristö teko
Vihreät aatteet, feminismi, vasemmisto, ilmastonmuutospolitiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni nuorten pitäisi olla koulussa eikä miettiä lastentekoa. Mutta tässä nuorten AIKUISTEN syitä:
Ensinnäkin pitäisi olla hyvä puoliso ja ammatti hankittuna. Moni opiskelija joutuu pitämään välivuoden tai useammankin lukion/ammattikoulun jälkeen kun korkeakouluihin pääsy on tehty ihan älyttömän vaikeaksi nykypäivänä. Miehet tietty joutuvat käymään myös armeijan. korkeakoulutus on vähän pakko jos haluaa edes siedettävän palkan.
Eli normaali opiskelija aloittaa yliopistossa 20-21- vuotiaana. Siitä viisi vuotta ja ollaan jo 25-26.
Sitten pitäisi saada oman alan työkokemusta koska äitiysloman jälkeen ilman oman alan työkokemusta ei hullukaan ota töihin. Pakko yrittää olla samassa paikassa ainakin pari vuotta että talous olisi turvattu. Tietty pesämunaa omaan taloon
ei kerkeä tässä ajassa vielä hankkimaan. Koskaan ei tiedä milloin seuraavat yt:T tulee ja taloudellinen epävarmuus on läsnä koko ajan.
Tässä vaiheessa ollaan ainakin 27-28. Pääkaupunkiseudulla ei ole varaa isoihin asuntoihin, joten lapsiluku halutaan jättää pieneksi. Ei sillä että lapsenhankkimisvuosia olisi enää paljon enää jäljellä.
Tässä nyt ainakin pari syytä miksi lasten hankintaa lykätään ja lapsiluku jää pieneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nykyisin ollaan itsekkäämpiä. Halutaan pitää kiinni omasta elämästä. Maailma on muuttunut, perhe ei ole se mihin tähdätään.
Itseäni mietityttää myös ilmastonmuutos. Haluanko tehdä lapsia tähän maailmaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta vaatii, että kouluttaudumme työntekijöiksi, mutta ei tarjoa riittävästi työllistävää koulutusta. Töitä riittää lähinnä aloilla joissa on krooninen työvoimapula ja jatkuva kiire tai vaikeat työajat. Tukiverkostot ovat kaukana tai korotetun eläkeiän vuoksi työelämässä. Vakituinen päivätyö ja omistusasunto on yhä useammalle vain kaukainen haave. Samalla on luovuttu ajatuksesta, että lapsia pitää tehdä oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Tais siis jälkimmäisestä ajatuksesta on luovuttu jo 70-luvulla, mutta silloin taloudellinen tilanne oli keskiluokalla niin turvattu ettei lapsi tai pari sitä enää keikauttanut. Lisäksi nuoret naiset ja miehet asuvat hieman eri paikkakunnilla eivätkä arvoristiriitojen vuoksi löydä toisiaan. Samalla kun perheellisyys on harvinaista, yhä useampi pitää sitä myös epätyypillisenä elämäurana. Onhan tuossa syitä. Olen itse 32v ja yhdellä kaverilla on lapsia, yllättäen sillä ainoalla jolla on vakiduuni.
Millä aloilla oikein toimitte? Mun lapsilla on kaikilla vakioduunit, myös sillä jolla on opiskelut vielä reippaasti kesken. Voisko alanvalinnoilla olla jotain tekemistä asian kanssa? En yritä sanoa että koska meillä on näin, muilla ei voisi olla, mutta mielestäni on aika erikoista, jos teillä "kaikilla" oikeasti on tuo tilanne.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 vain 57 prosentilla 25-35 vuotiaista naisista oli vakituinen kokoaikainen työ. Tästä ei pysty erottelemaan kuinka monen työ on päivätyötä ja kuinka monen vuorotyötä tai muista syistä vaikea sovittaa perhe-elämän kanssa yhteen. Naisvaltaisilla aloilla on myös paljon pienipalkkaista työtä millä ei enää ostella tai vuokrata perheasuntoa. Lisäksi tuosta pitänee vähentää ne jotka eivät ole vakituisessa parisuhteessa. Isolla osalla ikäryhmässä toki on jo lapsia, mutta väestön uusiutumisen se ei näytä riittävän, jos toivotaan lapsia nimenomaan niille joilla on varaa niistä huolehtia.
Entä miten suuri osa tuosta ikäluokasta oli vielä opiskelijoita?
Totta, eli 57% siis niistä jotka eivät ole opiskelemassa tai muusta syystä pois työvoimasta. Eli todellisuudessa vakituinen kokopäiväinen työ on vielä harvemmalla kuin 57 prosentilla.
Siis mistä joukosta tuo 57 % oli otettu? oliko mukana koko ikäluokka vai vain ne, jotka oikeasti olisivat työllistä kansaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni pikkulapsiperhe kokenut lapsivihaa ulkopuolisilta
Taloudellinen tilanne
Työpaikan epävarmuus
Opinnot kesken
Parisuhdeongelmat, erot
Lasten hankintaa ei halua molemmat suhteessa tai haluaa lykätä
Lykätään niin että alkaa biologinen kello kärsiä
Lapsettomuusongelmat jotka tabu ja josta kärsii yhä nuoremmat
Abortit
Halu viettää vapaata nuoruutta pitkään ilman sitovia velvollisuuksia
Sinkkuus
Leikatut lapsiperhetuet
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nuorten pitäisi olla koulussa eikä miettiä lastentekoa. Mutta tässä nuorten AIKUISTEN syitä:
Ensinnäkin pitäisi olla hyvä puoliso ja ammatti hankittuna. Moni opiskelija joutuu pitämään välivuoden tai useammankin lukion/ammattikoulun jälkeen kun korkeakouluihin pääsy on tehty ihan älyttömän vaikeaksi nykypäivänä. Miehet tietty joutuvat käymään myös armeijan. korkeakoulutus on vähän pakko jos haluaa edes siedettävän palkan.
Eli normaali opiskelija aloittaa yliopistossa 20-21- vuotiaana. Siitä viisi vuotta ja ollaan jo 25-26.
Sitten pitäisi saada oman alan työkokemusta koska äitiysloman jälkeen ilman oman alan työkokemusta ei hullukaan ota töihin. Pakko yrittää olla samassa paikassa ainakin pari vuotta että talous olisi turvattu. Tietty pesämunaa omaan taloon
ei kerkeä tässä ajassa vielä hankkimaan. Koskaan ei tiedä milloin seuraavat yt:T tulee ja taloudellinen epävarmuus on läsnä koko ajan.Tässä vaiheessa ollaan ainakin 27-28. Pääkaupunkiseudulla ei ole varaa isoihin asuntoihin, joten lapsiluku halutaan jättää pieneksi. Ei sillä että lapsenhankkimisvuosia olisi enää paljon enää jäljellä.
Tässä nyt ainakin pari syytä miksi lasten hankintaa lykätään ja lapsiluku jää pieneksi.
Korkeakoulujen keskimääräinen aloitusikä on 24v. Pelkissä yliopistoissa saattaa olla jopa myöhäisempi.
Arvelisin ettei 1860-luvulla esimerkiksi haluttu kymmentä lasta nälkiintymisen keskelle mutta ainakaa naiset eivät voineet vaikuttaa asiaan joten kaikki lapset otettiin vastaan.
Kaverini valmistui juuri lääkäriksi ja opintojen aikana sai kolme lasta. Hyvillä arvosanoilla valmistui ajallaan eli opintojen ei tarvitse olla hidaste tai este perheen perustamiselle
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole niin että maailmassa ja Suomessa on asiat, asenteet ja ilmapiiri jotenkin vinksallaan, jos suuret joukot ihmisiä eivät tunne lisääntymisen tarvetta. Erityisen epävarmoina ja stressaavina aikoina on kautta historian saatu vähemmän lapsia. Nykyään yhä kasvava informaatiovirta, huonot uutiset joita saa lukea ja kuulla joka päivä eivät paranna asiaa.
Vaikuttavia asioita myös: paitsi jäämisen pelko, työmarkkinoiden vaikeus ja armottomuus, näköalattomuus, köyhyys, painostus, puuduttavat rutiinit, yksinäisyys, elämän tuntuminen merkityksemättömältä.
Otetaanpa esimerkiksi kaksi S-alkuista maata, toinen tämä meidän ja toinen tuolla I-rakin ja Is_raelin suunnalla ja vertailuajankohdaksi se, kun kummassakin maassa on saavutettu 5 miljoonan asukkaan määrä. Samassa ajassa, kun suomalaisten määrä on noussut 5,5 miljoonaan, tämän toisen maan asukasmäärä on noussut 30 miljoonaan. Kuitenkin sotaa ja muutenkin vaikeeta elämää on ollut vain tässä toisessa maassa. Mahtaapa olla luja usko huomiseen ja vähemmän puuduttavia rutiineita, epävarmuutta ja stressiä siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nuorten pitäisi olla koulussa eikä miettiä lastentekoa. Mutta tässä nuorten AIKUISTEN syitä:
Ensinnäkin pitäisi olla hyvä puoliso ja ammatti hankittuna. Moni opiskelija joutuu pitämään välivuoden tai useammankin lukion/ammattikoulun jälkeen kun korkeakouluihin pääsy on tehty ihan älyttömän vaikeaksi nykypäivänä. Miehet tietty joutuvat käymään myös armeijan. korkeakoulutus on vähän pakko jos haluaa edes siedettävän palkan.
Eli normaali opiskelija aloittaa yliopistossa 20-21- vuotiaana. Siitä viisi vuotta ja ollaan jo 25-26.
Sitten pitäisi saada oman alan työkokemusta koska äitiysloman jälkeen ilman oman alan työkokemusta ei hullukaan ota töihin. Pakko yrittää olla samassa paikassa ainakin pari vuotta että talous olisi turvattu. Tietty pesämunaa omaan taloon
ei kerkeä tässä ajassa vielä hankkimaan. Koskaan ei tiedä milloin seuraavat yt:T tulee ja taloudellinen epävarmuus on läsnä koko ajan.Tässä vaiheessa ollaan ainakin 27-28. Pääkaupunkiseudulla ei ole varaa isoihin asuntoihin, joten lapsiluku halutaan jättää pieneksi. Ei sillä että lapsenhankkimisvuosia olisi enää paljon enää jäljellä.
Tässä nyt ainakin pari syytä miksi lasten hankintaa lykätään ja lapsiluku jää pieneksi.
Korkeakoulujen keskimääräinen aloitusikä on 24v. Pelkissä yliopistoissa saattaa olla jopa myöhäisempi.
Tuo 24 vee ei voi pitää paikkaansa.
Joka tapauksessa tuon ikäisellä pitäisi olla jo joko alempi kk-tutkinto ja pari vuotta työelämässä tai maisteritutkinto plakkarissa.
No jos niitä hyviä koulutuspaikkoja ei riitä kaikille niin minkäs teet. Ei se auta jos kaikki ikäluokasta päättää ryhtyä lääkäriksi kun siihen kouluun pääsee kuitenkin vain murto-osa. Loputtomilla välivuosilla tuskin syntyvyyttä ratkaistaan.