Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan omaa mutua, mutta olisko jo kotoa opittua? Meinaan vaan jos lapsuudenperheessäkään lapsia ei arvostettu eikä pidetty minään, niin miksi niitä itsekään tekisi.
Onhan meillä maailman korkeimmat masennustilastotkin, oisko näillä yhteyttä alhaiseen syntyvyyteen?Helpoinhan on tietenkin syyttää nykynuoria itsekkäiksi hedonisteiksi.
Tuota en usko. Nykynuoret ovat saaneet kaiken kultalautasella, on paapottu ja hoidettu. On ollut kalliita harrastuksia, on matkusteltu pitkin maailmaa. Huoleton nuoruus jatkuu 3-kymppiseksi. Vastuuta ei ole juuri tarvinnut ottaa. Aivan toisin kuin joskus näiden nuorten isovanhempien aikaan -50, ja -60 luvulla, jolloin perheet olivat suuria, lapsia ei todellakaan arvostettu ja töihin piti lähteä aikaisin.
Jaa, no mä olen kolmekymppinen, joka on elänyt hyvin 50-lukulainen lapsuuden monessa mielessä. Halusin, että oma aikuiselämä on muutakin kuin raatamista kerta siihen meni jo lapsuus, ja ettei lasteni tarvitse lapsina hoitaa toisiaan saati kantaa muita aikuisten vastuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Internet. Osaltaan mys Tv. Ne ylläpitävät illuusiota maailmasta täynnä mahdollisuuksia minä-minälle.
Olen akateeminen pätkätyöläinen. Yritä tässä nyt jotain lapsia suunnitella, kun en edes tiedä missä olen töissä kahden kuukauden päästä, tai olenko ollenkaan! Ja jos nyt tulisin raskaaksi, niin kuka minua enää siinä vaiheessa palkkaa? Raskaus on pahin pelkoni tällä hetkellä.
Tarvitsisin varakkaan vakityössä olevan miehen, jos lapsia pitäisi nyt alkaa tekemään. Eli ei mitään paineita miehille, vai...
Lasten hankkiminen ei ole enää normi, joten sosiaaliset paineet ja odotukset eivät vaadi lisääntymistä samoin kuin aiemmin. Olemme myös varsin itsekeskeisiä, perhettä ei kannata perustaa jos intressit on ihan muualla. Halutaan kokea asioita (matkustelu, ura ym.) ja toisaalta nuoruutta eletään verrattan vanhaksi (osa ehkä herää perhehaaveisiin liian myöhään - tai ei ollenkaan).
Yksi painava syy on myös se, että vanhemmuus on tänä päivänä todella vaativaa. Kasvatusohjeita tulvii ovista ja ikkunoista, ja kaikki optimista poikkeava on huonoa vanhemmuutta (vrt. omaan lapsuuteen 80-luvulla kun sai elää vapaana ihan pellossa ja vanhemmat keskittyi omiin asioihinsa). Aina puhutaan ylisuorittavista äideistä, mutta itse näkisin, että ne paineet tulee kyllä muualta kuin sisältä päin.
Yleinen suhtautuminen lapsiin on varmasti osaltaan vaikuttanut. Politiikka ei auta asiaa yhtään, edellinen hallitus huononsi lapsiperheiden asemaa merkittävästi.
Silti väittäisin, että isompi ongelma (jos sen ongelmaksi haluaa mieltää) on se, että nekin naiset, jotka haluaisivat lapsia, eivät löyd kumppania joka lapsia haluaisi. Usein parisuhteessa mies on se viivyttelevä osapuoli.
Mahtavaa tässä ajassa on kuitenkin se, että lapsia voi olla hankkimatta jos lapsia ei halua. Kaikkien ei tarvitse lisääntyä, mutta yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta olisi järkevää kannustaa siihen niitä, jotka haluavat.
7676876 kirjoitti:
Hedonismi, itseensä käpertyminen. Luulen, että mitä pidemmälle mennään niin sitä enemmän vieraannutaan lasten tekemisestä ja synnyttämisestä, niitä aletaan pitää jonain aivan kauheana ja jopa pelottavina, inhottavina asioina. Seksihän on myös menossa pois. Inhottavaa ja outoa sekin kai.
Luulen että talouteen ja liikakansoitukseen ja muuhun vastaavaan soopaan vetoaminen on vain tekosyy. Maailma ei ole koskaan ennen ollut näin turvallinen paikka tehdä lapsia ja liikakansoitusta ei ratkaise se, että yksi maailman pienimmistä kansoista jättää lapset tekemättä. Naiset pelkäävät synnytystä ja vastuuta uudesta elämästä, kaiken pitää olla vain minulle jotain kivaa. Mieluummin netistä ja suoratoistona tai sitten viini ja matkailu. Minä Italiassa. Minä Malesiassa. Minä Japanissa. Minä Kuubassa. Minä Brasiliassa. Katsokaa minua.
Luonto toimii niinkuin toimii. Ihminenkin on osa luontoa, meidän määrään ei sairaudet ja ruuanpuute vaikuta, joten ainoa tapa säädellä luonnottoman suurta kantaa on lisääntymishalujen väheneminen, ihmisellä on halu harrastaa seksiä ilman lisääntymistarkoitustakin, mutta nyt kun on epäluonnollisia mahdollisuuksia ehkäistä raskautuminen on sekin helpompaa. Voi saada nautinnon ilman ikäviä ja hengenvaarallisia seuraamuksia. Voi saada kaiken saamatta silti lapsia.
On hyvä että kannansäätely toimii, huolestuttaa vain, että se toimii liian hitaasti, koska hyvinvoinnin pitää ylittää tietty taso, jotta ihmiset pääsisi tähän pisteeseen ja alkaisivat säädellä lisääntymistään. Suomi on yksi edelläkävijöistä, muut tulee perässä, jotkut pahastikkin jälkijunassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006066151.html
Naiset haluaisivat lapsia nuorempana ja miehet haluavat sitä lykätä.
Monella ei ole sopivaa kumppania.
Taloudellinen epävarmuus.
Tämä sisältää paljon ristiriitaisuuksia. Nainen haluaa lapsia nuorempana, mutta silloinhan ei olla vielä varoissaan. Toiseksi, naisilla yleisesti ei ole kunnian- ja uranhimoa, mutta rahaa olisi kumminkin saatava ja oltava. Tasa-arvoinen maailma vuonna 2019! Kannattaisi ihan oikeasti naiset päättää miten asiat on. Jos te haluatte rahaa ja vakavaraisen elämän lapsille niin pitää tehdä sitä duunia! Aika säälittävää tasa-arvoa sellainen jossa naiset huutavat kuin lokit kurkku suorana, että tänne rahaa ja ruokaa.
Mikä sun ongelma on? Oon tehny duunia ja lapsia sen verran ku sillä duunilla elättää ja itselleni mukavasti ja sopivasti on. Oon meistä se koulutetumpi ja kunnianhimoisempi, mut mies tehny osansa. Kandee hakee jotain jeesiä ehkä noin pahaan lokkiparanoiaan? Tsemppiä, elämäsi kuulostaa raskaalta tuolla asenteella!
7676876 kirjoitti:
Hedonismi, itseensä käpertyminen. Luulen, että mitä pidemmälle mennään niin sitä enemmän vieraannutaan lasten tekemisestä ja synnyttämisestä, niitä aletaan pitää jonain aivan kauheana ja jopa pelottavina, inhottavina asioina. Seksihän on myös menossa pois. Inhottavaa ja outoa sekin kai.
Luulen että talouteen ja liikakansoitukseen ja muuhun vastaavaan soopaan vetoaminen on vain tekosyy. Maailma ei ole koskaan ennen ollut näin turvallinen paikka tehdä lapsia ja liikakansoitusta ei ratkaise se, että yksi maailman pienimmistä kansoista jättää lapset tekemättä. Naiset pelkäävät synnytystä ja vastuuta uudesta elämästä, kaiken pitää olla vain minulle jotain kivaa. Mieluummin netistä ja suoratoistona tai sitten viini ja matkailu. Minä Italiassa. Minä Malesiassa. Minä Japanissa. Minä Kuubassa. Minä Brasiliassa. Katsokaa minua.
Naisetko ne pelkää vastuuta "uudesta elämästä"? Eli naisten syy yksin tämäkin, voi mies raukat kun on tällaisia naisia. Miehet hän on oikein jonossa ottamassa vastuuta toisin kuin pahat naiset. Naiset vaan matkailee ja juo viiniä päivät pitkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hankkinut lapsia, koska taloudellinen - ja sosiaalinen tilanteeni ei sitä salli. Olen opiskellut tähän mennessä itselleni vasta kaksi ammattia, joista toinen sellinen jota en halua harjoittaa päivääkään, toinen "yleismaailmallinen" (lue: merkonomi.) Toisin sanoen, olen edelleen töissä kaupan kassalla, ja vaikka etsin jatkuvasti uusia töitä ja pääsen käymään jopa useissa työhaastatteluissa, en tunnu saavan paikkaa muualta. Kahta työtä en suostu ottamaan, koska minulla on muutakin elämää kuin työn teko.
Toisekseen en ole vielä koskaan ollut vakavassa parisuhteessa, ja tietäen kuinka monet nykyiset avo- ja avioliitot päättyvät eroon en halua edes yrittää. Tosi kivaa päätyä 1-2 lapsen yh-äidiksi muutaman vuoden parisuhteen jälkeen, kun työnimike on "kaupan kassa" ja on ihme että rahat riittää edes omaan elämiseen, saati laadukkaan elämän takaamiseen taaperoille. Tässä elämäntilanteessa lapset ovat minulle ennemmin taloudellinen rasite, kuin osa onnellista perhe-elämää, enkä todellakaan luota mieheen joka ottaa eron silloin, kun yhteiset lapset ovat pieniä, 0-12 -vuotiaita.
Lisäksi se, kuinka epävarmalta tulevaisuus näyttää ympäristön ja maapallon osalta saa mut ajattelemaan useammin kuin kahdesti onko lapsien hankkiminen järkevää. Niin paljon ihmisiä olen tavannut joita ei kiinnosta edes perus kierrätys tuon taivaallista, että ihan vatsanpohjasta sieppaa. Että tälle kuolevalle pallolle synnyttäisin vielä muutaman kärsivän sielun lisää? Sallikaa mun nauraa ja häpeilemättä kieltäytyä!
Ennen kun ei ollut puhelimia, telkkareita tai muuta vastaavaa, niin seksi oli hyvää ajanvietettä. Ehkäisystä ei ehkä puhuttu yhtä paljon kuin nykyään.
Nykyään työ vie kaiken energian ja ajan useilta, joten perheen perustaminen ei mahdu mukaan kuvioihin.Voihan myös ihan mukavuuden halukin vaikuttaa, ei haluta ottaa niin suurta vastuuta.
En tiedä vaikuttaako maailman tilanne myös asiaan, kun on jatkuvia luonnon mullistuksia, terrorismia, sotia, ilmastonmuutosta ja kaikenlaisia uhkakuvia tulevaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenelokuvat syynä. Varsinkin tytöt aivopestään jo nuorina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan kokenut sellaista tunnetta, että haluaisin jonain päivänä lapsia. En osaa olla lasten kanssa, ja silloin jos joku esim hehkuttaa jonkun vauvan söpöyttä niin minussa se ei herätä minkäänlaista tuntemusta. Toki mieli voi muuttua joskus, mutta epäilen vahvasti. Luultavasti tuun suuntaamaan mun äidillisyyden koirille ja kavereille :)
Toki sivussa vaikuttaa myös nämä aiemmin mainitut, mm oman itsenäisyyden säilyttäminen, onhan se houkuttelevaa, että saa mennä miten haluaa. Lapsiarki ei tosiaankaan kuulosta houkuttelevalta, mä palaisin loppuun kun nykyäänkin nukkuminen on niin vaikeaa ja tarvitsen paljon omaa aikaa.
7676876 kirjoitti:
Hedonismi, itseensä käpertyminen. Luulen, että mitä pidemmälle mennään niin sitä enemmän vieraannutaan lasten tekemisestä ja synnyttämisestä, niitä aletaan pitää jonain aivan kauheana ja jopa pelottavina, inhottavina asioina. Seksihän on myös menossa pois. Inhottavaa ja outoa sekin kai.
Luulen että talouteen ja liikakansoitukseen ja muuhun vastaavaan soopaan vetoaminen on vain tekosyy. Maailma ei ole koskaan ennen ollut näin turvallinen paikka tehdä lapsia ja liikakansoitusta ei ratkaise se, että yksi maailman pienimmistä kansoista jättää lapset tekemättä. Naiset pelkäävät synnytystä ja vastuuta uudesta elämästä, kaiken pitää olla vain minulle jotain kivaa. Mieluummin netistä ja suoratoistona tai sitten viini ja matkailu. Minä Italiassa. Minä Malesiassa. Minä Japanissa. Minä Kuubassa. Minä Brasiliassa. Katsokaa minua.
Ihan vain yleissivistyksenä. Syntyvyyden lasku ei suinkaan ole tämän päivän ilmiö, vaan se alkoi jo 60-luvulla eli reilut 50v sitten.
Suurin ongelma on, ettei niitä synnytysikäisiä naisia ole riittävästi, sillä jo 70-luvulla perheissä oli vain 1-2lasta.
Jos jotakin pitää osoittaa syyttävä sormi, niin se on suuret ikäluokat, jotka jättivät lapsiluvun 1-2 lapsen ja naiset siirtyivät työelämään ja siihenkin vaikutti vanhempien kannustus naisen koulutukseen ja työelämään.
Niin kuin rouva Tellervo Koivisto kertoi, kuinka häntä äiti kannusti koulutukseen ja hankkimaan ammstin, ettei tytär koe samaa kohtelua eli elämä oli kovaa raatamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyn Toyota Carinan vm.1987, ajettu 329tkm, 1200e.
No minulla ainakin ihan niinkin yksinkertainen ja helppo syy tuohon lasten lukumäärään, että tuskin jaksaisin kahta enempää. Työmäärä alkaa olla liikaa ilman, että tarvitsisi revetä joka paikkaan ja huolehtia jatkuvasti kaikkien asioista. Aikaa jää pienemmälle lapsikatraalle muutenkin enemmän.
Vastaus on täysin sama kuin kysymykseen: miksi et ap itse halua virtahepoa? Villi veikkaus että pääasiallisin syy on, kun et halua. Ajatus omasta virtahevosta tuntuu kurjalta. Vai ottaisitko virtahevon jos talous olisi kunnossa? Hyvä mies, työ..? Ei ilmastonmuutosta.. Enpä usko..
Itse haluaisin kolmannen lapsen, mutta mies ei enää. Ollaan hoidettu lapset 50/50 mallilla ja miehen ura on siitä vähän kärsinyt. Omalla alallani ymmärretään paremmin. Jos meidän lasten isovanhemmat tarjoaisivat enemmän hoitoapua, niin lapsilukumme olisi suurempi. Kaksin emme miehen mielestä enempää jaksa.
Nykyisin monet pk-seudun perheet ovat kaukana sukulaisistaan ja varsin yksin ollaan. Turvaverkkoja ei ole. Luulen että se on yksi syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.
Jep, 90-luvun laman jälkeen ei olla tehty hyviä ratkaisuja varhaiskasvatuksen ja perhepolitiikan saralla. Lisäksi toinen megalama iski juuri parahiksi murtamaan laman aikana kasvaneiden, siihen mennessä parikymppisten tulevaisuudennäkymät.
Jep. Olin juuri muuttanut omilleni ja saanut asuntoni sopivaksi. Sitten iskettiinkin töissä käteen tiedoite yt:iden alkamisesta. Aikamoinen pudotus karuun maailmaan 19 -vuotiaalle.
Sittemmin tuli vielä perään kahdet yt:t samassa työpaikassa. Arpaonni suosi, eli en menettänyt työtäni kertaakaan, mutta kyllä tuo jäljen jätti.
Ja tosiaan kun me 90 -luvulla kasvaneet olemme eläneet käytännössä lamasta lamaan, niin ei ihme, että meidän ikäluokka suhtautuu todella varauksella tulevaisuuteen.
Tuota en usko. Nykynuoret ovat saaneet kaiken kultalautasella, on paapottu ja hoidettu. On ollut kalliita harrastuksia, on matkusteltu pitkin maailmaa. Huoleton nuoruus jatkuu 3-kymppiseksi. Vastuuta ei ole juuri tarvinnut ottaa. Aivan toisin kuin joskus näiden nuorten isovanhempien aikaan -50, ja -60 luvulla, jolloin perheet olivat suuria, lapsia ei todellakaan arvostettu ja töihin piti lähteä aikaisin.