Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Eläimillä stressi ja huonot elinolot aiheuttavat sen, etteivät ne halua lisääntyä. Ei sellaiseen tilanteeseen kannata tehdä jälkikasvua, koska sillä olisi huonot selviämismahdollisuudet.
Ihminen on eläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän meille ne eläkkeen maksajat löytyy? Ei mulla itsellänikään kyllä lapsia ole.
M*ahanmuutto.
Ai tuota kautta eläkkeenmaksajat? BUAHHAHHAHHAA! Päivän vitsi. Huoltosuhde heikkenee vain entisestään, kun tänne tulee porukkaa, joka elää sitten sosiaaliturvan varassa.
Toki myönnän, että maailmassa on paljon sellaisiakin m-muuttajia, jotka olisivat kansantaloudelle hyödyllisiä ja tuotteliaita veronmaksajia. MUTTA, valitettavasti heistä vain hyvin, hyvin harva suuntaa Suomeen. Heistä kun lähes kaikki menevät jonnekkin aivan muualle. Mitä sitten ovat nämä Suomeen tulevat m-muuttajat? Eivät pelkästään kielitaidottomia, mutta valitettavan moni myös luku- ja kirjoitustaidottomia eikä monella heistä ole minkäänlaista koulutusta! Eli toisin sanoen, heillä ei ole minkäänlaisia työelämävalmiuksia! Siinä onkin oma hommansa opettaa heille ensin kielitaito, lukutaito ja kirjoitustaito, ennen kuin voi edes harkita alkaa katselemaan niitä töitä ja sitä kautta tulla eläkkeiden maksajiksi.
Itsellä syynä on ainakin se ettei ole töitä ja on köyhä. Köyhyyden takia on joutunut olemaan julkisen terveydenhuollon armoilla, joka on aiheuttanut sen että kroonisia sairauksia on niin paljon ettei tässä enää mitään lapsia voi hankkia.
Nykyään opiskelemaan pääsystä on paljon paljon isompi kilpailu. Vakituisia työpaikkoja ei ole tai niistäkin on järjetön kilpailu. Kun on ensin vuosia elänyt köyhyydessä (ensin pätkätyöt ja sitten opiskeluaika), ja vihdoin valmistuu ja pääsee oman alan töihin, niin haluaa elää omanlaista elämää, esim. matkustella.
Ennen (vielä 80- ja 90-luvuillakin) myös mentiin naimisiin usein sen ensimmäisen heilan kanssa - tämä sitten taas näkyy erotilastoissa tosi vahvasti, ja nyt nämä eronneet on jo toisella kierroksella. Mutta nuorilla on ihan eri asenne, ja useimmilla ihmisillä se, jonka kanssa perhe perustetaan, ei todellakaan ole se eka, jonka kanssa on menty kimppaan. (Ja tuntuu, että tää alkaa mennä jo monilla ihan överiksi Tinderin yms. yleistymisen vuoksi, mutta se onkin sitten jo eri aihetta..)
18-vuotiaana naisen alkuna voin sanoa syikseni, miksi en ikinä lapsia tule hankkimaan:
- ilmastokysymys, maapallolla on jo aivan liian paljon ihmisiä sen kantokykyyn nähden
- olen sen verran yksinäinen susi, että tarvitsen omaa aikaa p a l j o n , monta tuntia joka päivä
- minulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä, osaan kyllä lapsia hoitaa, mutta en tee sitä ikinä vapaaehtoisesti
- epävarma tulevaisuus, en halua synnyttää tähän maailmaan yhtään ihmistä kärsimään, kun Suomenkin kehityssuunta on koko ajan huonompaan päin
- jos minulla olisi lapsia, niin pelkäisin varmaan niiden puolesta koko ajan niin paljon, että olisin aivan ylisuojelevainen, joten tukahduttaisin heidän tarpeensa omalla ylireagoinnillani
- vapaus, haluan kyetä tekemään spontaanisti mitä haluan milloin haluan, eikä se lapsellisena onnistuisi
lapsia hankkimalla joutuisin siis tukahduttamaan oman persoonallisuuteni, eikä se olisi hyvä kenellekään, ei minulle eikä lapsillekaan.
Olen harkinnut lasta tai paria. Olen kuitenkin joutunut käymään muutamissa lastensaantiin liittymättömissä lääketieteellisissä ja kivuliaissa toimenpiteissä, joissa hoitava henkilö on todellakin ollut kaikkea muuta kuin empaattinen. Kipua ehkä kestäisi, mutta jos samaan aikaan tuhahdellaan ja kommentoidaan että " no ei tehdä sitten jos ei kerran huvita". Tällaista jos pitäisi kokea sellaisen tapahtuman yhteydessä, jossa olet elämäsi kovimmissa kivuissa, pelkäät sekä oman että syntymättömän lapsesi puolesta, niin huh huh.. Lapset ovat isompia kuin koskaan aiemmin. Synnytysolosuhteet kliiniseltä puoleltaan toki ovat turvalliset, mutta silti synnytyksistä tuntuu jäävän kokoajan enemmän henkisesti ja fyysisesti traumatisoituneita naisia. Olisikohan tällä sekopäisellä säästämisellä, henkisen puolen tukemiseen liittyvän koulutuksen puutteella ja hoitavan henkilöstön jatkuvalla ylikuormittamisella mitään tekemistä asian kanssa? Sektioihin ei todellakaan mennä helposti, vaikka olisi aihetta, koska sektio on kallis. Ja tämä kaikki kuitataan sillä, että naisethan ne ovat vaan hysteerisiä hulluja, kun eivät kestä sitä että auki revennyt alapää vielä lävistellään kymmenen kertaa neulalla ilman puudutusta. Minusta ei siis kai ole äidiksi, kun tämä ajatus on kestämätön.
Lapset joutuu kasvattamaan nykyään käytännössä yksin, tukiverkostoja on yhä harvemmalla ja yleinen asenne on "kun oot lapsia hankkinut niin itse ne pitää hoitaa". Ja hoitamiseksi ei riitä se että on ruokaa ja vaatteet ja katto pään päällä, hyvä vanhemmuus vaatii paljon enemmän. Eikä ole ok ajatella että isommat lapset hoitaa pienempiä eikä edes teini-ikäisiä saa jättää yksin kotiin, moni siis ajattelee ihan omaa jaksamistaankin siinä. Parempi olla jaksava, läsnäoleva vanhempi yhdelle tai kahdelle kuin uupunut suorittajavanhempi 3-5 lapselle.
Itse en ole vielä uskaltanut hankkia lapsia juurikin töiden epävarmuuden takia. Olen puolisoni kanssa työelämässä, mutta alamme työt ovat eri mittaista määräaikaista pätkää ja työ sellaista, että itseä pitää kehittää paremmaksi ja kerätä meriittejä cv:n, jotta niitä pätkiä saisi myös tulevaisuudessa. Työt hiipivät siis osaksi myös vapaa-aikaa. Jos saan lapsen, haluan vain yhden. Haluan olla myös työelämässä ja en usko, että minulla/meillä riittää tämän päivän oravanpyörässä henkisiä tai rahallisia resursseja kahden lapsen kasvattamiseen, kun sekä työelämässä pysymisen että hyvän vanhemmuuden vaatimukset ovat niin kovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006066151.html
Naiset haluaisivat lapsia nuorempana ja miehet haluavat sitä lykätä.
Monella ei ole sopivaa kumppania.
Taloudellinen epävarmuus.
Tämä sisältää paljon ristiriitaisuuksia. Nainen haluaa lapsia nuorempana, mutta silloinhan ei olla vielä varoissaan. Toiseksi, naisilla yleisesti ei ole kunnian- ja uranhimoa, mutta rahaa olisi kumminkin saatava ja oltava. Tasa-arvoinen maailma vuonna 2019! Kannattaisi ihan oikeasti naiset päättää miten asiat on. Jos te haluatte rahaa ja vakavaraisen elämän lapsille niin pitää tehdä sitä duunia! Aika säälittävää tasa-arvoa sellainen jossa naiset huutavat kuin lokit kurkku suorana, että tänne rahaa ja ruokaa.
Auts! Olisi voinut mennä tunteisiin. Onneksi nain tasokkaan miehen, jolla on resursseja huolehtia perheestään ja joka ymmärtää, että jos työt jaetaan tasa-arvoisesti puoliksi niin se ei tarkoita, että tulot ovat joka hetki 50/50. Lasten tekemisestä ja hoitamisesta kun ei makseta rahaa vaikka onhan se antoisaa ja arvokasta. Tasapuolisesti ja yksikkönä saamme aikaan eri mittarein mitattavaa arvoa.
Ymmärrän, että oma kyvyttömyys tarjota taloudellista turvaa ja elättää mielikuvitusperhettä raivostuttaa ja voi oireilla epäjohdonmukaisena naisvihana. Onneksi geenisi ja myrkylliset ideologiasi kuolevat sukupuuttoon vauva-foorumeiden ulinana.
Miksi sinusta juuri naisen on hoidettava ne lapset kotona, miksei se tasokas mies voi jäädä kotiin?
Ei tarvitse kuin katsella ympärille ja lukea uutisia.
Uskon että koko synnytyksen inhottavuus on syy ja sen mahdolliset pahat jälkioireet. Myös se ettei ole hyvä parisuhde jossa voisi toiseen luottaa vaan suhteet ovat pinnallisia.
En saanut elää lapsuuttani. Se piti uhrata infantiilien vanhempien käyttöön. Näin ollen haluan jäljellä olevan ajan itselleni.
Saman kokeneille vinkiksi: älkää koskaan jääkö jankkaamaan saman kokemattomien kanssa siitä, että pitäisikö niitä lapsia hankkia vai ei. Eivät koskaan tule ymmärtämään tai olemaan puolellanne.
Mitenkä vitussa elätät jotain kakaroita jollain työttömyyskorvauksella joka on 494 e/kk häh?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä vitussa elätät jotain kakaroita jollain työttömyyskorvauksella joka on 494 e/kk häh?
Apua mikä kommentti. Sinunhan se muksu pitää elättää eikä muiden.
Aika hauskoja vastauksia. Mitä ettei teiniä saa jättää yksin . Outoa. Kerron lisää syitä: mies tahtoo panna paljaalla eikä anna vaimon käytää ehkäisyä. Sitten vaimo käy kerran vuodessa naisilla abortissa, sujuu kun on jo tottunut. Monella opiskelijalla on ollut jo klamydia ja munatorvet ovat tulehduksesta tukossa. Miehet elävät epäterveesti, viinaa ja tupakkaa ruokana, siittiöt jähmettyvät , liikkuvat huonosti.Tai molemmilla pientä häikkää alapäässä. Naidaan vain kesälomalla. Huonot muistot lapsuudesta. jossa äitinä vähän bipolaari, isä pakenee kapakkaan. Elättinä työtön laiskuri, tai muka yrittäjä.
En ole enää teini, mutta hyvässä synnytysiässä.
Itselläni kaiken kiinnostuksen lapsia ja ylipäätään perhettä kohtaan on vienyt vanhempieni esimerkki. Pitkittynyt, sairas parisuhde, jossa sanottiin "emme voi erota lapsien vuoksi". Yök, pitäkää perhe-elämänne. Ehkä yksin hankkimalla lapsen välttäisi tuon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on tajunneet että lastenhankinta on yleensä p*ska diili, heille. Tässä täytyy miesten, yhteisöjen ja yhteiskunnan nyt tulla vastaan, ”koko kylä kasvattaa”, vastuuta pitää jakaa todella paljon aiempaa enemmän. Siten saadaan syntyvyys jollekin sopivalle tasolle.
Miten paska diili? Nainenhan voi käytännössä päättää saako isä osalistua pienen lapsen elämään ollenkaan. Tasavertaisesti mies voi vaatia oikeuksiaan vasta neljän - viiden ikävuoden paikkeilla. Tähän asti isän rooli on maksaa ja kaikki tämä on naisen päätös. Minusta tämä kuulostaa oikein hyvältä diililtä.
Hei, mä en tiedä provoaako täällä nyt joku miesasiamies vai mitä, mutta. Nainen on kotona kasvattamassa miehen jälkeläistä sekä mahdollistamassa tämän uran luonnin. Kiinassa sekä osassa Aasian kolkkaa varakkaat miehet maksaa vaimolleen PALKKAA siitä, että he ovat kotona hoitamassa taloutta sekä heidän kahden yhteistä lasta. Siellä perhe nähdään sijoituksena johon kannattaa sijoittaa. Nämä vaimot huolehtivat perheen ohella omasta ulkonäöstään, samoin tuovat miestään esille erilaisissa yhteyksissä.
Eli? He tekevät päivittäin sen rahan eteen jotain, jotta mies kokee saavansa rahoilleen vastinetta.
Suomessa naisen on PAKKO käydä töissä, jos mielii elättää perheensä. Harva nainen haluaa jäädä kotiin, ellei ole pakko tai mies elätä.
Sinä siis haluat sellaisen yhteiskunnan jossa miehet maksavat naisesta kotiorjan kotiinsa. Tämä selvä, mutta toisaalta luulisi tasa-arvon vuonna 2019 naisten haluavan jotain muuta.
Hienoa, käsitit sitten väärin. Sanoinkin tuolle mieasiamiehelle että täällä naisten täytyy käydä töissä elättääksen perheensä ja itsensä. Täällä kun ei voida suuren maailman tavoin lähteä käräjöimään useiden satojen tuhansien jopa miljoonien erorahoista, joiden avulla nainen pärjää lasten kanssa eron jälkeen.
Jaa syitä? Mistähän aloittaisin...
Yksityisyys ja itsemääräämisoikeus menevät jo raskauden seurannan myötä. Kaikilla on oikeus arvostella, puuttua ja penkoa, oli syytä tai ei. Niin viranomaisilla kuin kanssakansalaisillakin. Äiti on paarialuokkaa, idiootti lehmä jonka on parasta olla alituisen kontrollin kohteena. Teet niin tai näin, aina väärin päin.
Kohtelu ja autonomian puute synnytyksessä, mm. täältähän niitä kokemuksia löytyy.
Yleinen lapsiviha.
Syrjintä ja epävarmuus työelämässä.
Yhä useampi nuori mies ei halua vakiintua, lapsentekoikä menee naisilla ohi.
Äitiyden halveksunta ("mammat" sitä ja tätä).
Seksin ulossulkeminen äitiydestä.
Jne. jne. jne...
Olen liian mukavuudenhaluinen - vauvavuosi oli niin tuskaisen vähäuninen ja taaperoajatkin vain vähän paremmin unisemmat,että pääni ei kestäisi samaa uudestaan. En ota riskiä :)