Lue keskustelun säännöt.
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista
08.05.2019 |
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia
Kommentit (858)
Vierailija kirjoitti:
" Mulla kyllä loppuu just vuoro!" Tätä sain kuulla nuorelta kätilöltä noin 30 min kunnes vuoro loppui. Ja tilalle tuli joku ikäloppu nat si joka räpläsi nakkisormillaan alapäätäni ja tiuski että ei huutaminen auta mitään ja jos en kerran osaa ponnistaa, niin pitää hakea pihdit! Mies ei uskaltanut sanoa mitään, silitteli vain kättäni ja sekin meni väärin kun olisi pitänyt kuulemma selkää hieroa....
Näin vuonna 2009 kun esikoiseni ja ainokaiseni syntyi.
No kyllä minulle ainakin oli jo synnytysvalmennuksessa opetettu, ettei kannata huutaa sillä silloin ponnistukseen ei tule voimaa kun ilma karkaa keuhkoista. Siis sisään hengitys ja puristus palleasta lähtien. Ihan oikeasti joutuu pihtejä käyttämään jos lapsi meinaa jäädä hapetta liian pitkään. Ymmärrät varmaan ettei kukaan halunnut lapsellesi aivovamman. Tarjottiinko sinulle mahdollisuus keskustella synnytyksestäsi ennen laitokselta kotiuttamista? Käytätkö sen hyväksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."
Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.
Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.
Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.
Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä.
Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.
Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.
Jos sinä olet jotenkin vajaa ja et ymmärrä mitä ja miksi sinulle toimenpiteitä tehdään, niin miksi sinä et kysynyt sitä silloin kun asia oli akuutti? Oletko jokin teini, joka ei ymmärrä mistään mitään eikä saa suutaan auki?
Koska se tilanne on ohi, kun ymmärrät mitä on tapahtunut. Nyt jos tapahtuisi samalla tavalla, keräisin tavarani ja lähtisin kotiin varmasti.
Ajattele asiaa vaikka näin. Olet hammaslääkärillä ja yhtäkkiä hän vetää kulmahampaasi pois. Siitä lähti hammas ilman kivunlievitystä, ilman että sinulle edes sanottiin tai kysyttiin oletko samaa mieltä, että se revitään ja jäljellä on tyhjä kohta ja hammaslääkäri nousee tuoliltaan ja lähtee ja hoitaja tiuskaisee, että ota vähän parempi asenne.
Lapsellinen asenne. Miten olisit pysäyttänyt synnytyksen kulun ja varmistanut itsesi ja lapsesi terveyden. Synnytys on siitä erilainen tilanne, että kukaan ei jää lopullisesti raskaaksi haluaapa valita mitä tahansa. Tilanne ratkeaa ja etenee tavalla tai toisella. Eikö silloin ole tärkeintä se, että kaikki selviytyy hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että matalan syntyvyyden syitä on vihdoin viimein alettu pohtia. Jo oli aikakin!
Ja tässäkin ensimmäinen reaktio oli äitien syyllistäminen, että nyt nämä ongelmista kertovat aiheuttavat muille pelkotiloja. Eikä suinkaan se, että ehkä pitäisi nostaa käsi virheen merkiksi ja myöntää, että joitakin äitejä on kohdeltu todella väärin.
Pahoin pelkään, että tästä ei seuraa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."
Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.
Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.
Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.
Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä.
Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.
Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.
Jos sinä olet jotenkin vajaa ja et ymmärrä mitä ja miksi sinulle toimenpiteitä tehdään, niin miksi sinä et kysynyt sitä silloin kun asia oli akuutti? Oletko jokin teini, joka ei ymmärrä mistään mitään eikä saa suutaan auki?
Koska se tilanne on ohi, kun ymmärrät mitä on tapahtunut. Nyt jos tapahtuisi samalla tavalla, keräisin tavarani ja lähtisin kotiin varmasti.
Ajattele asiaa vaikka näin. Olet hammaslääkärillä ja yhtäkkiä hän vetää kulmahampaasi pois. Siitä lähti hammas ilman kivunlievitystä, ilman että sinulle edes sanottiin tai kysyttiin oletko samaa mieltä, että se revitään ja jäljellä on tyhjä kohta ja hammaslääkäri nousee tuoliltaan ja lähtee ja hoitaja tiuskaisee, että ota vähän parempi asenne.
Outoa verrata hampaan poistoa lapsen syntymään. Synnytys on luonteeltaan täysin eri asia. Siinä on sekä synnyttävän ja vauvan henki ja terveys kyseessä. Jos ne on vaaraassa ei välttämättä ole aikaa ryhtyä jollekin vajakille perustelemaan mitä ja miksi täytyy tehdä. Synnytys on lisäksi tapahtuma jjoka koko ajan etenee. Sekunneissa tilanne voi muuttua kriittiseksi. Jos et tapahtumia pysty hyväksymään ja käsittelemään niin kannattaa hankkiutua ihan oikeasti terapiaan.
Luuletko, että näissä kaikissa karmeissa kokemuksissa on kyse jostain sekunttipelistä, kun juostaan synnytyssaliin? Ettei ollut aikaa kertoa mitä tehdään? Olet selkeästi katsonut liikaa amerikkalaisia sairaalasarjoja.
Esimerkiksi tuo kalvojen puhkaiseminen? Luuletko, että sillä oli merkitystä, jos tilanne olisi siirtynyt eteenpäin kolmella minuutilla, kun lääkäri olisi kertonut asian etukäteen?
Minä olen synnyttänyt ja toisen jopa nopealla aikataululla, joten tiedä kyllä millaisista ajoista puhutaan, ja aivan äärettömän harvoin puhutaan jostain sekunttipeleistä, jotta joko äiti tai vauva säilyy hengissä.
Karmeita kokemuksia tapahtuu äideille joiden kohdalla ei ole mikään kiire, eikä kukaan ole hengen vaarassa. Mutta se tosiasia näyttää olevan aivan mahdotonta hyväksyä toisille.
Mitä sitä turhaan johonkin terapiaan, kun asiaa voi myös käsitellä tällä vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."
Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.
Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.
Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.
Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä.
Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.
Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.
Jos sinä olet jotenkin vajaa ja et ymmärrä mitä ja miksi sinulle toimenpiteitä tehdään, niin miksi sinä et kysynyt sitä silloin kun asia oli akuutti? Oletko jokin teini, joka ei ymmärrä mistään mitään eikä saa suutaan auki?
Koska se tilanne on ohi, kun ymmärrät mitä on tapahtunut. Nyt jos tapahtuisi samalla tavalla, keräisin tavarani ja lähtisin kotiin varmasti.
Ajattele asiaa vaikka näin. Olet hammaslääkärillä ja yhtäkkiä hän vetää kulmahampaasi pois. Siitä lähti hammas ilman kivunlievitystä, ilman että sinulle edes sanottiin tai kysyttiin oletko samaa mieltä, että se revitään ja jäljellä on tyhjä kohta ja hammaslääkäri nousee tuoliltaan ja lähtee ja hoitaja tiuskaisee, että ota vähän parempi asenne.
Lapsellinen asenne. Miten olisit pysäyttänyt synnytyksen kulun ja varmistanut itsesi ja lapsesi terveyden. Synnytys on siitä erilainen tilanne, että kukaan ei jää lopullisesti raskaaksi haluaapa valita mitä tahansa. Tilanne ratkeaa ja etenee tavalla tai toisella. Eikö silloin ole tärkeintä se, että kaikki selviytyy hengissä.
Kyllähän noita sairaaloita riittää minne siirtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikaan ketjuun vastanneista ei tunnu ymmärtävän, että monesti kokemus on ihan erilainen, jos synnyttäjälle puhutaan ystävällisesti eikä syyllistetä. Ihan samalta se tuntuu vaikka olisi sairaana ja saisi moitteita, kun on kipeä eikä parane kuten oppikirjoissa olisi.
Nämä eivät ole synnytyksistä, mutta silti kokemukset ovat jääneet mieleen eikä niin positiivisina. Sairastan hankalahoitoista astmaa ja oli taas vaihteeksi pahenemisvaihe menossa. Työterveyslääkäri määräsi spiiraan ja menin hoitajalle. Minulla oli hengitys ihan tukossa ja hengittäminen sujui hitaasti. Hoitaja kävi muutamaan kertaan katsomassa ja ihmetteli, miten se noin hitaasti sujuu ja kertoi, miten edellinen potilas oli saanut satsinsa hengitettyä kymmeneen minuuttiin. Minulla meni lähes tunti. Lopuksi hoitaja sanoi, että menipä kauan, hänellä olisi ollut muutakin hommaa kuin juosta minua katsomassa.
Jouduin naistentautien polille ja siellä oli luonnollisesti sisätutkimus. Lääkärin tehdessä sitä huoneeseen tuli nuori nainen, jolle lääkäri sanoi, että katsopa sitäkin. Alle puolen minuutin alapäätäni ronkki ihminen, joka ei edes esitellyt itseään eikä kysynyt, saako hän tehdä sisätutkimuksen. Kaikki tapahtui niin nopeasti etten ehtinyt reagoida. Kyseessä ei ole edes opetussairaala.
No, yhdessä synnytyksessä kesken ponnistusvaiheen huoneeseen tuli lääkäriopiskelijoita. Olisi siinäkin ollut kiva, että asiasta olisi sanottu minulle. Luvan olisivat saaneet, mutta tuolla tavoin se oli asiatonta.
Eniten tässä ketjussa järkyttää monen asenne: synnyttäjä on tyhmä ja väärässä. Synnytys on äärimmäisen henkilökohtainen kokemus ja hoitohenkilökunta voi pienillä asioilla tehdä siitä joko hyvän tai painajaismaisen kokemuksen. On ihan absurdia, että joku ulkopuolinen kuvittelee tietävänsä paremmin, miltä synnyttäjästä tuntuu tai mitä synnyttäjä saa tuntea.
Itselläni oli yhtäaikaa traumaattinen ja ihana synnytys. Alku oli haipakkaa sykkeiden kadottua kesken rutiinitarkastuksen. Tilanteen selvittelyssä kenelläkään yhtäkkiä ilmestyneestä joukosta ei ollut ymmärrettävästi aikaa selittää, mitä tehdään ja miksi. Sykkeiden löydyttyä onneksi paikalla oli empaattinen kätilö, joka selitti kaiken ja korosti hädän poistuneen ainakin toistaiseksi. Oli ihan tuurista kiinni, että sain niin hyvän kohtelun heti siinä itkiessäni ja täristessäni kauhusta. Synnytyssaliin siirtämisen jälkeen kokemus oli todella hyvä, vaikka synnytystä varjosti riski joutua kiireelliseen tai hätäsektioon koska tahansa. Toivoisin ihan jokaiselle yhtä hyvän henkilökunnan.
Minusta on aivan kohtuullista vaatia, että jokainen synnyttäjä saisi kokea olevansa älykäs ihminen, jolle asiat selitetään heti tilanteen salliessa ja mieluusti ennen toimenpiteitä. Vähättelyt, tiuskimiset ja muu asiaton käytös ei kuulu synnytyssaliin. Eivät myöskään toimenpiteet ilman selitystä, jos välitöntä hengenvaaraa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70% noista jutuista on liioiteltuja ja loput keksittyjä. Naiset nyt alkaa aina kilpailemaan kenellä on pahin, p*skin ja traumaattisin synnytys.
#uhriudun #isacrifice #suomimamma #vainmammatontärkeit #vauvaleivälii
😁
#säälikäämammoja #synnytysdraama #haluunhuomiookoskasynnytyssattui
#tuomitsenvaikkeikokemusta#syyllistänjapilkkaan#hyshys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70% noista jutuista on liioiteltuja ja loput keksittyjä. Naiset nyt alkaa aina kilpailemaan kenellä on pahin, p*skin ja traumaattisin synnytys.
#uhriudun #isacrifice #suomimamma #vainmammatontärkeit #vauvaleivälii
😁
#säälikäämammoja #synnytysdraama #haluunhuomiookoskasynnytyssattui
Millä oikeudella sinä tulet irvistelemään ja mitätöimään toisten kertomuksia? Nykyään ollaan huolissaan Suomen alhaisesta syntyvyydestä. Jos huonosti hoidettu synnytys aiheuttaa sen, että nainen ei uskalla enää synnyttää, niin todellakin yhteiskunnan pitää tehdä asialle jotain.
Kun sinä menet joskus sairaalaan toimenpiteeseen, niin onko sinulle ihan ok, että sinulle unohdetaan antaa puudutus? Tai saat moitteet lääkäriltä, kun leikkauksessa tuli komplikaatioita ja sinun takiasi joku potilas jäi leikkaamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt alakautta viidesti,luomuna ja epiduraalilla,spinaalilla ja kipupiikeillä. Luomu oli tietysti paras, mutta on ollut hyvä että on osannut hyväksyä synnytyksen vaihtelevuuden ja on osannut arvostaa tärkeimpiä asioita. Valvontaa,rauhaa ja omaa vartaloa.
Itse olen perusterve,hoikka ja liikkuva. Näillä on ollut valtava vaikutus synnytyksissä, toipumisessa ja siinä kovimmassa, eli lasten hoidossa. Kahdenkymmenen vuoden aikana on tullut huomattua synnyttäneiden kasvanut ylipaino, josta ei kai saisi mainita, mutta luulen sen osaltaan vaikuttavan jaksamiseen ja joihinkin kivunlievitys toimenpiteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykyään anneta ollenkaan synnutysvalmennusta, jossa käydään läpi sitä synnytyksen kulkua ja sitä mitä toimenpiteitä eri tilanteissa voi tulla vastaan? Ja sekin, että mitä kivun lievitystä on mahdollista saada. Kuulostaa kummalta miten monille tuntuu nämä synnytyksen aikaiset tapahtumat tulevan täysin puskista.
Vain ensikertalaisille, ja valmennuksen sisältö riippuu täysin siitä, kuka sen pitää. Oma kokemukseni vuodelta 2008 oli ihan omituinen ryhmäterapiasessio, jossa miehet oli omassa huoneessa juttelemassa tunteista ja äidit omassa. Oli myös askartelua ja sen sellaista, sitten kalvosulkeiset synnytyksen yleisimmistä jutuista. Ei mitään vauvanhoidosta, ei imetyksestä ja ei todellakaan mitään imukupeista, episiotomiasta tai mahan painelusta että istukka syntyisi.
Silloin vielä valmennukseen kuului synnärillä vierailu. Muutama vuosi tuosta ja se lopetettiin säästösyistä.
No kyllä sitten tässä valmennus asiassa olisi petrattavaa. Itse kyllä saimme ilmeisesti tosi kattavan kurssituksen sillä kyllä nuo kaikki mainitsemasi jutut jo valmennuksessa kerrottiin ja katsottiin jopa video oikeasta synnytyksestä. Ei tullut epparit ja istukan synnytykset yllärinä ja tosiaan oli neuvottu se ponnistus aihe ja harjoiteltu sitä ponnistamista. Vauvan hoidosta ja imetyksestä puhuttiin ylimalkaisesti ja ne opetettiinkin synnytyslaitoksella. Meidän kurssilla puhuttiin myös siitä miten vauvan syntymän jälkeen pitäisi sitä parisuhdetta hoitaa ja antaa isälle vastuuta. Ennen kotiutumista annettiin mahdollisuus keskustella sen oman synnytyksen kulusta ja mieltäpainavista asioista. Annettiinpa puhelinnumeroni johon ottaa yhteyttä jos jokin asia siinä jäi mietityttämään. Surullista jos nykyisin ei kaikki tätä palvelua saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua synnytys ja kipu pelota, eikä muiden tarinat vähennä lapsensaantihaluani.
Sen sijaan ammattilaisten haastatteluissa ja lähipiirin synnytyksissä eri vuosikymmenillä osoittama asenne ja kyvyttömyys huolehtia asianmukaisesti synnytyksestä ja sen jälkiseurauksista myös äidin kannalta vähentää olennaisesti halujani. En halua menettää terveyttäni, koska terveydenhoitohenkilökunnan mielestä sillä ei ole väliä vaikka keinoja olisi. Aina voi käydä huonosti vaikka pyrittäisi parhaaseen, mutta nyt ei edes yritetä!
Ei minulla ole varaa maksaa kuntoutuksesta jollain yksityisellä klinikalla. Monissa Euroopan maissa kuntoutus on olennainen osa julkista terveydenhoitoa, myös naisilla.
Ja yllätys että nuo ilkeät hoitajat ja lääkärit ovat naisia... Monet käy tämän takia miesgynellä.
Mikä v-ttu meitä vaivaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä ole kyse siitä, etteikö äiti tietäisi synnytyksen olevan kivulias tapahtuma. Kyse on karjuvista, töykeistä, kovakouraisista kätilöistä joille synnyttäjällä ei ole mitään ihmisarvoa. Haukutaan kun hengittää tai ponnistaa väärällä tavalla, pistetään sekava ja kipeä synnyttäjä kävelemään pyörtymispisteessä osastolle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että matalan syntyvyyden syitä on vihdoin viimein alettu pohtia. Jo oli aikakin!
Ja tässäkin ensimmäinen reaktio oli äitien syyllistäminen, että nyt nämä ongelmista kertovat aiheuttavat muille pelkotiloja. Eikä suinkaan se, että ehkä pitäisi nostaa käsi virheen merkiksi ja myöntää, että joitakin äitejä on kohdeltu todella väärin.
Pahoin pelkään, että tästä ei seuraa mitään.
No aivan varmasti ei seuraa mitään jos ei nämä ihmiset ole valittaneet nimellään sinne minne ne valitukset kuuluu käsitellä heti näiden tapausten jälkeen.
Hyvä että asioista puhutaan rehellisesti. Ennen kuin tulin äidiksi kuulin lähipiiristä vain positiivisia synnytys kokemuksia. Oma ensimmäinen synnytys olikin kamala. Oli tavallaan sokki kun oletin että kokemus suurimmalla todennäköisyydellä tulee olemaan hyvä.
Se mikä mun mielestä oli jännää että sen jälkeen kun olin synnyttänyt moni läheinen joka oli kertonut hyvästä synnytyksestä muutti kertomustaan täysin sen jälkeen ja myönsi että no ei se synnytys ihan niin hyvin ollut mennytkään kuin antoivat ymmärtää.
Lopettakaa se synnytyksen romantisointi. Olkaa vaan ihan rehellisiä. Ei se mulle pelkoja olisi tehnyt enkä olisi lapsia jättänyt hankkimatta. Toinen synnytykseni olikin sitten aivan ihana luomu synnytys hyvin vähillä kivuilla.
Tuo kampanja on ihan hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että matalan syntyvyyden syitä on vihdoin viimein alettu pohtia. Jo oli aikakin!
Ja tässäkin ensimmäinen reaktio oli äitien syyllistäminen, että nyt nämä ongelmista kertovat aiheuttavat muille pelkotiloja. Eikä suinkaan se, että ehkä pitäisi nostaa käsi virheen merkiksi ja myöntää, että joitakin äitejä on kohdeltu todella väärin.
Pahoin pelkään, että tästä ei seuraa mitään.No aivan varmasti ei seuraa mitään jos ei nämä ihmiset ole valittaneet nimellään sinne minne ne valitukset kuuluu käsitellä heti näiden tapausten jälkeen.
Ei se valittaminen hyödytä, koska kyseessä on maan tapa ja huonoa kohtelua tai hoitomahdollisuuksista kertomatta jättämistä ei pidetä virheenä.
Menettekö te kampaajallekin vihaisina ja valittamaan? Kätilö on ihminen, jonta ei tarvitse sietää teiltäkään kaikkea. Hän on töissä. Puhukaa ITSE kauniisti sille henkilökunnalle.
Tuo kampanja on täyttä roskaa. Väkivalta on tahallista vahingoittamista,näissä tapauksissa on ollut kyse JOSTAIN MUUSTA,muttei väkivallasta. Suurentelemalla ollaan taas menty metsään,tyypillistä tätäpäivää.
Koska tuo jolle kommentin viittasin oli että "potilas saa itse päättää hengestään jne jne!" Ja ylilääkäri ei varmaan tarkoittanut pyhä äidin henkeä vaan vauvan! Silloin tehdään nopeita päätöksiä jotta se vauva jota olet 9 kk kantanut pysyy hengissä!