Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Vierailija kirjoitti:

Vai että vielä oikein huudetaan ja potkitaan! Penikat! Enpä tullut koskaan ajatelleeksi tuollaista. Keskitin voimani synnytykseen. Selväähän se oli että kipeää käy.

Autuaita ovat yksinkertaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Jos sinä olet jotenkin vajaa ja et ymmärrä mitä ja miksi sinulle toimenpiteitä tehdään, niin miksi sinä et kysynyt sitä silloin kun asia oli akuutti? Oletko jokin teini, joka ei ymmärrä mistään mitään eikä saa suutaan auki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt, niin minun on helppo suhtautua skeptisesti näihin synnyttäjien avautumisiin, mutta on niitä kuitenkin tullut niin paljon kuultua, että en voi oikeastaan enää olla uskomatta. Mutta miten ja miksi tuo on mahdollista? Miksi juuri synnytyksessä "potilasta" kohdellaan huonosti?

Tai sitten vika on näiden synnyttäjien asenteissa. On totuttu kontrolloimaan kaikkea ja työssä biologia vie voiton. Toki sitten moni vielä on hirmuinen nimensä takia herkemmässä tilassa eikä ymmärrä, että tietyt toimenpiteet nyt kuuluu siihen, että oma ja lapsen terveys ja henki turvataan.

Sinulla ei taida olla edes käsitystä mistä puhutaan. Vai on synnytysväkivaltaa ja nöyryytystä kokeneet ainoastaan asennevikaisia kontrollifriikkejä, jotka eivät taida kestää edes pientä kipua, eivätkä ymmärrä, että synnytyksessä tehdään toimenpiteitä.

 

No sieltähän te kuullostatte.

Koska sinä et voi uskoa, että mitä niissä sairaaloissa voi oikeasti tapahtua henkilökunnan puolelta. Syvälle sinuun on tuo sisar hento valkoinen ajatus uppoutunut. Näköjään helpompi kuvitella, että se on synnyttäjissä vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa mielenkiintoista kuulla miten näiden huonostikohdeltujen synnyttäjien miehet ovat sivullisia tarkkailijoina kokeneet sen synnyttäjien kohtelun.

Olentuo jolle kätilö v*ttuili ja ilkeili heti alusta lähtien.

Riiteli myös mieheni kanssa, kun mies piti puoliani.

Kun vauva oli leikattu ulos, niin sen kummempia selittelemättä iskettiin osastolla huolissaan odottavan miehen syliin. Minun voinnistani tai koko leikkauksen sujumisesta ei kerrottu miehelle yhtään mitään.

Kertoi jälkikäteen, että oli pelottavaa odotella kun kukaan ei vaivautunut kertomaan yhtään mitään mistään.

Ja mies itse ei voinut keltään hoitohenkilökunnalta kysyä kuin normaali ihminen olisi tehnyt?

Voin kertoa omaisen kokemuksen, että ei sitä tietoa niin vain saa. Vain ne muutamat henkilöt tietää miten omainen voi, ja loput voi vain kohauttaa hartioitaan, ohjata muualle tai sanoa että odota tässä, kohta joku tulee kertomaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni tässä keskustelussa on synnyttänyt aivan viime aikoina? Ja kuinka moni perustaa kokemuksensa vuoteen miekka ja kivi.

Minä olen synnyttänyt neljästi vuosina 2010-2018, ja muutos juuri tämän koskemattomuusasian suhteen on ollut huima. Synnytyksistä osa on käynnistettyjä, joten kaikenlaisista toimenpiteistä on kokemusta. Vielä vuonna -10 kätilö tuli huoneeseen ja sanoi, että nyt pitäisi ottaa käyriä ja sitä ennen katsoa kohdunsuun tilanne. Viime vuosina on kysytty aina että voisinko ja saisinko...

Viimeisessä synnytyksessäni vuonna -18 jouduin pariin otteeseen oikein rukoilemaan sisätutkimuksia, kun kätilöt vetosivat ohjeistukseen, jonka mukaan toosaa ei saa turhaan roplata. Varsinkin eräs sinänsä mukava opiskelija (nyt varmasti jo valmistunut) joutui hakemaan ohjaajaltaan luvan ylimääräiseen sisätutkimukseen, kun minä ilmoitin että nyt pitää päästä saliin, tai muuten lapsi syntyy käytävälle.

Tämä minullekin tuli mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa mielenkiintoista kuulla miten näiden huonostikohdeltujen synnyttäjien miehet ovat sivullisia tarkkailijoina kokeneet sen synnyttäjien kohtelun.

Olentuo jolle kätilö v*ttuili ja ilkeili heti alusta lähtien.

Riiteli myös mieheni kanssa, kun mies piti puoliani.

Kun vauva oli leikattu ulos, niin sen kummempia selittelemättä iskettiin osastolla huolissaan odottavan miehen syliin. Minun voinnistani tai koko leikkauksen sujumisesta ei kerrottu miehelle yhtään mitään.

Kertoi jälkikäteen, että oli pelottavaa odotella kun kukaan ei vaivautunut kertomaan yhtään mitään mistään.

Ja mies itse ei voinut keltään hoitohenkilökunnalta kysyä kuin normaali ihminen olisi tehnyt?

Oliko tilanne ihan normaali?

Valvottu yli vuorokausi, loppuaika oltu pelonsekaisissa tunnelmissa ja yhtäkkiä syliisi tuodaan tylysti vauva kuin juurisaapunut postipaketti. "Tos on".

Ymmärrän hyvin jos siinä häkeltyessä ei toimi kuten "normaali ihminen toimisi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa mielenkiintoista kuulla miten näiden huonostikohdeltujen synnyttäjien miehet ovat sivullisia tarkkailijoina kokeneet sen synnyttäjien kohtelun.

Olentuo jolle kätilö v*ttuili ja ilkeili heti alusta lähtien.

Riiteli myös mieheni kanssa, kun mies piti puoliani.

Kun vauva oli leikattu ulos, niin sen kummempia selittelemättä iskettiin osastolla huolissaan odottavan miehen syliin. Minun voinnistani tai koko leikkauksen sujumisesta ei kerrottu miehelle yhtään mitään.

Kertoi jälkikäteen, että oli pelottavaa odotella kun kukaan ei vaivautunut kertomaan yhtään mitään mistään.

Ja mies itse ei voinut keltään hoitohenkilökunnalta kysyä kuin normaali ihminen olisi tehnyt?

Voin kertoa omaisen kokemuksen, että ei sitä tietoa niin vain saa. Vain ne muutamat henkilöt tietää miten omainen voi, ja loput voi vain kohauttaa hartioitaan, ohjata muualle tai sanoa että odota tässä, kohta joku tulee kertomaan lisää.

Tämähän on täysin ymmärrettävää. Eri henkilöt huolehtivat vauvasta ja toiset äidistä. Vauva tuli valmiiksi ensin ja äidin tilasta tullaan aikanaan kertomaan.

Ahaa, ongelma onkin siinä että synnyttäjät ovat vääränlaisia. Heidän kokemuksensa on väärä ja mielipiteensä samoin. Ongelmat ratkeavat kun tämä julkisesti todetaan.

Vääriä ihmisiä. Vääränlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa mielenkiintoista kuulla miten näiden huonostikohdeltujen synnyttäjien miehet ovat sivullisia tarkkailijoina kokeneet sen synnyttäjien kohtelun.

Olentuo jolle kätilö v*ttuili ja ilkeili heti alusta lähtien.

Riiteli myös mieheni kanssa, kun mies piti puoliani.

Kun vauva oli leikattu ulos, niin sen kummempia selittelemättä iskettiin osastolla huolissaan odottavan miehen syliin. Minun voinnistani tai koko leikkauksen sujumisesta ei kerrottu miehelle yhtään mitään.

Kertoi jälkikäteen, että oli pelottavaa odotella kun kukaan ei vaivautunut kertomaan yhtään mitään mistään.

Ja mies itse ei voinut keltään hoitohenkilökunnalta kysyä kuin normaali ihminen olisi tehnyt?

Voin kertoa omaisen kokemuksen, että ei sitä tietoa niin vain saa. Vain ne muutamat henkilöt tietää miten omainen voi, ja loput voi vain kohauttaa hartioitaan, ohjata muualle tai sanoa että odota tässä, kohta joku tulee kertomaan lisää.

Tämähän on täysin ymmärrettävää. Eri henkilöt huolehtivat vauvasta ja toiset äidistä. Vauva tuli valmiiksi ensin ja äidin tilasta tullaan aikanaan kertomaan.

Niin, mutta tuo yksi tollo ihmetteli, että mitä se isä siinä mitään pelkäsi, olisi vaan mennyt kyselemään niin kuin normaalit ihmiset 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Jos sinä olet jotenkin vajaa ja et ymmärrä mitä ja miksi sinulle toimenpiteitä tehdään, niin miksi sinä et kysynyt sitä silloin kun asia oli akuutti? Oletko jokin teini, joka ei ymmärrä mistään mitään eikä saa suutaan auki?

Koska se tilanne on ohi, kun ymmärrät mitä on tapahtunut. Nyt jos tapahtuisi samalla tavalla, keräisin tavarani ja lähtisin kotiin varmasti.

Ajattele asiaa vaikka näin. Olet hammaslääkärillä ja yhtäkkiä hän vetää kulmahampaasi pois. Siitä lähti hammas ilman kivunlievitystä, ilman että sinulle edes sanottiin tai kysyttiin oletko samaa mieltä, että se revitään ja jäljellä on tyhjä kohta ja hammaslääkäri nousee tuoliltaan ja lähtee ja hoitaja tiuskaisee, että ota vähän parempi asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Jos sinä olet jotenkin vajaa ja et ymmärrä mitä ja miksi sinulle toimenpiteitä tehdään, niin miksi sinä et kysynyt sitä silloin kun asia oli akuutti? Oletko jokin teini, joka ei ymmärrä mistään mitään eikä saa suutaan auki?

Kovissa kivuissa ei kukaan toimi kuten normitilanteessa. Saati, jos on vielä hädissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.

Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.

Ja sitten 2000-lyvun alun resursseja on leikattu tuntuvasti.

Ei kyseessä ole kontrollifriikkiys, vaan se, että äidin kokemus vaikuttaa myös synnytyksen etenemiseen. Äidin täytyy saada kokea olonsa turvalliseksi jotta synnytys sujuu mahdollisimman hyvin ja tämä vaikuttaa kyllä siihen vauvaankin. Turvallisuudentunnetta vähentää mm. tiuskiminen, ilkeily, yllätyksenä tulevat operaatiot, turhan kivun aiheuttaminen jne.

Ei kyseessä ole vauva-tai-äiti-asetelma vaan vauva-ja-äiti.

Millaiselle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että synnytys ei aina etene juuri niin kuin siinä omassa suunnitelmassa oli ajateltu? Kyllä minä olin varautunut henkisesti siihen, että erinäisiä toimenpiteitä voidaan joutua tekemään. Mitä mielestäsi on turhan kivun aiheuttaminen? Synnytys on kivuliasta ja itse ainakin sain siihen lievitystä, mutta sekään ei kipua vienyt kokonaan pois. Sisarelleni taas annettiin epiduraalipuudutus liian varhaisessa vaiheessa ja synnytys pysähtyi täysin. Vuorokautta myöhemmin joutui sitten hätäsektioon. Siitä toipuminen vei kauan. Väärään aikaan väärä toimenpide voi aiheuttaa vakaavaa haittaa ja hoitohenkilökunnan on kokoajan arvioitava hoidon hyötyä vs haittaa ja riskejä. Potilaalla ei tähän tieto ja ammattitaito riitä. Tietysti tiuskiminen ja ilkeily on epäasiallista, mutta minkälainen ihmisrotu Ben ottaa ne henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja jää niitä märehtimään. Jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi kannattaa heti antaa se palaute sairaalalle tai potilasasiamuehelle, eikä vuosien päästä tutkittava netissä. Itselle ainakaan n tarjottiin mahdollisuus ennen sairaalasta poistumista keskustella synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa synnytyksen tapahtumista. Valvirahan tätä touhua viimekädessä valvoo. Olisikin mielenkiintoista kuulla, keskittyykkö nämä huonot synnytyskokemukset tiettyihin paikkoihin.

Kannattaa? Miksi sinun kannattaa tulla selittelemään yhtään mitään tähän ketjuun? Eikö sinun kannattaisi käyttää aikaasi johonkin järkevämpään, sinulla kun ei ole edes tarvetta vertaiskokemuksille? Jos me muut jostain syystä haluamme vaikka sitten vuosia tapauksen jälkeen puida asiaa, niin eikö se ole oikeutemme, vaikkemme jotain oikeusjuttua alulle halunneet silloin aikanaan laittaa? Tarviiko kaiken aina olla niin kannattavaa?

Mitä sinä hyödyt asian vatvomisesta täällä? Miksi et keskustellut asiasta ja antanut palautetta heti laitoksella? Ei se olisi vaatinut mitään oikeudenkäyntiä. Näin olisit saanut asian käsiteltyä mielessäsi ja olisit pystynyt siirtymään elämässä eteenpäin. Tai sinut olisi voitu ohjata eteenpäin saamaan hoitoa mt-ongelmiisi.

Mitä sinä hyödyt tästä hyssyttelemisestä? Eihän asia edes kosketa sinua. Kai minä itse saan päättää miten minä haluan asiaa käsitellä, vaan luuletko, että sinun tarvitsee tulla tekemään minulle kannattavuuslaskelmat?

Hyvä.

Ehkä asiat muuttuvat. Itsekin päädyin sektioon karmean ekan alatiesynnytyksen jälkeen. Tikkausta varten ei puudutettu, jälkeisiä ei tarkastettu.. sain kohtutulehduksen lääkärin ja kätilön huolimattomuuden takia. EI koskaan enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kaikkien marisijoiden myös muistaa, että Suomessa synnytys maksaa muutaman kympin. Yksityisesti perussynnytyksen (ilman komplikaatioita) hinta on useita tuhansia euroja. 

Jos maksaa kymppitonnin palvelusta sata euroa ja lopputuloksena on terve äiti ja lapsi, niin minusta osoittaa aika törkeää kiittämättömyyttä lähteä pikkuasioista julkisesti mäkättämään. Hoitovirheistä taas valitetaan ihan sitä varten luodun menettelyn kautta.

Ei ole ihan pikkuasioita ne tarinat mitä olen kuullut. :D

Pikkuasia menettää pidätyskyky tai traumatisoitua ala-arvoisen kohtelun vuoksi?

Hoitovirheistä kuuluu valittaa ja niistä voi saada korvauksia. Netissä mäkättäminen ei ole ratkaisu.

Huonoista kokemuksista liikkuu paljon juttuja. Se ei kuitenkaan kuvasta suomalaisen terveydenhoidon todellisuutta. Jokaista huonoa kokemusta kohti on kymmeniä hyviä ja ihan tavallisia synnytyskokemuksia, mutta niistä ei pidetä samalla tavalla melua. Samoin huonoista kokemuksista kertovat jutut aikaa myöten värittyvät ja niihin tulee kalajuttujen tavoin liiottelevia piirteitä.

Synnytykseen liittyy aina riski. Se riski on huomattavasti paljon suurempi, jos apuna ei ole modernia lääketiedettä. Potilaan asianmukaista kohtelua saa vaatia, mutta tämä kamppis on mielestäni valinnut väärän tyylilajin rinnastamalla suomalaisen, koko maailman mittakaavassa erittäin laadukkaan hoidon väkivaltaan.

Netissä mäkättäminen ja muiden kanssa asiasta keskusteleminen on aivan oivallinen ratkaisu. Hyssyttely ja piilottelu on aina johtanut siihen ettei virheitä ole tarvinnut korjata, koska ne on voitu kuitata yksittäistapauksiksi. kumpi on sinulle oikeasti tärkeämpää? Maine vai synnyttäjien asiallinen kohtelu? Mitä merkitystä jollain maineella on, jos se perustuu valheeseen ja todellisuudessa Suomessa on vuosittain satoja naisia, jotka kokevat painostamista, nöyryyttämistä ja synnytysväkivaltaa?

Netissä mäkättäminen ja varsinkaan n anonyymisti ei vaikuta toimintaan yhtään mitään. Palaute täytyy antaa yksilöidysti sinne missä kokee tulleensa väärinkohdelluksi tai saaneensa huonoa hoitoa. Tällöin se palaute menee eteenpäin. Miten kuvittelet tämän ylimalkaisen mäkättämisen mihinkään johtavan? Kellään ei ole tietoa koska, missä ja kuka teki mitäkin ja ennenkaikkea ei ole mitään todisteita tapahtuneesta muuta kuin se,että susta nyt tuntuu tälle. Kannattaa käyttää se sairaalan tarjoama mahdollisuus keskustella omasta synnytyksestä hyväkseen jos jotain tuntuu olevan hampaankolossa tai jotain et ymmärtänyt. Kantti ei riittänyt päin kasvoja asiasta valittamisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Kyllä, potilaalla on lupa kieltäytyä hoidosta, joka johtaisi HÄNEN kuolemaansa. Usein tässä onkin kyse sen vauvan hengestä ja lääkärin tehtävä on suojella elämää ja erityisesti pitää niiden puolia, jotka eivät puoliaan vielä pysty pitää. Eli sen syntyvän lapsen.

Syntymätöntä lasta ei Suomen laissa pidetä vielä henkilönä, jonka hengissä säilymisen vuoksi raskaana olevalle saisi tehdä mitä vain vastoin hänen tahtoaan. Mielipideasia tietenkin pitäisikö näin olla, mutta nykylain mukaan lääkärillä ei ole oikeutta alkaa pelastamaan lasta äidin kustannuksella.

Kyllä lääkärillä on oikeus ja velvollisuus pelastaa syntyvä lapsi, jos se ei vaaranna äidin henkeä. 

Mä ihan oikeesti ihimettelen tätä keskutelun ilmapiiriä, että te oikeesti ootte sitä mieltä, että äiti sais päättää et tehäänkö hätäsektio vai jätetäänkö lapsi kuolemaan kohtuun?! Mä todella toivon, että näitä mielipiteitä omaavat eivät ikinä tee lapsia, jos tärkeintä on se, et saa itse päättää, ei se et selviääkö oma lapsi hengissä.

Ja minä taas toivon, että sinulle joku lääkäri tekee mitä halua, eikä edes kerro mitä on tehnyt ja laittaa ne kanditkin siihen perään tekemään mitä tykkäävät. Kukaan näistä äideistä ei ole kieltäytynyt hätäsektiosta, jos hänelle se on kerrottu ja selitetty. Ei yksikään.

Jos sinä olet jotenkin vajaa ja et ymmärrä mitä ja miksi sinulle toimenpiteitä tehdään, niin miksi sinä et kysynyt sitä silloin kun asia oli akuutti? Oletko jokin teini, joka ei ymmärrä mistään mitään eikä saa suutaan auki?

Koska se tilanne on ohi, kun ymmärrät mitä on tapahtunut. Nyt jos tapahtuisi samalla tavalla, keräisin tavarani ja lähtisin kotiin varmasti.

Ajattele asiaa vaikka näin. Olet hammaslääkärillä ja yhtäkkiä hän vetää kulmahampaasi pois. Siitä lähti hammas ilman kivunlievitystä, ilman että sinulle edes sanottiin tai kysyttiin oletko samaa mieltä, että se revitään ja jäljellä on tyhjä kohta ja hammaslääkäri nousee tuoliltaan ja lähtee ja hoitaja tiuskaisee, että ota vähän parempi asenne.

Ot, mutta mulle on käynyt melkeinpä noin. Hammaslääkäri kesken kaiken ilmoitti, että tämä pitää poistaa ja aloitti operaation. Vasta kun kaikki oli valmista, hän myös kertoi että kunnallisella puolella ei laiteta mitään hammassiltoja yms., ja yksityiselläkin ne on kalliita. Itkin ja lähes raivosin siinä heti paikan päällä että pelkopotilaalle ei voi näin tehdä, mutta ei se mitään auttanut. Ei ollut sentään kulmahammas, vaan siitä seuraava 🙄

Vuosi oli muuten 2011, ei 1979 tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kaikkien marisijoiden myös muistaa, että Suomessa synnytys maksaa muutaman kympin. Yksityisesti perussynnytyksen (ilman komplikaatioita) hinta on useita tuhansia euroja. 

Jos maksaa kymppitonnin palvelusta sata euroa ja lopputuloksena on terve äiti ja lapsi, niin minusta osoittaa aika törkeää kiittämättömyyttä lähteä pikkuasioista julkisesti mäkättämään. Hoitovirheistä taas valitetaan ihan sitä varten luodun menettelyn kautta.

Ei ole ihan pikkuasioita ne tarinat mitä olen kuullut. :D

Pikkuasia menettää pidätyskyky tai traumatisoitua ala-arvoisen kohtelun vuoksi?

Hoitovirheistä kuuluu valittaa ja niistä voi saada korvauksia. Netissä mäkättäminen ei ole ratkaisu.

Huonoista kokemuksista liikkuu paljon juttuja. Se ei kuitenkaan kuvasta suomalaisen terveydenhoidon todellisuutta. Jokaista huonoa kokemusta kohti on kymmeniä hyviä ja ihan tavallisia synnytyskokemuksia, mutta niistä ei pidetä samalla tavalla melua. Samoin huonoista kokemuksista kertovat jutut aikaa myöten värittyvät ja niihin tulee kalajuttujen tavoin liiottelevia piirteitä.

Synnytykseen liittyy aina riski. Se riski on huomattavasti paljon suurempi, jos apuna ei ole modernia lääketiedettä. Potilaan asianmukaista kohtelua saa vaatia, mutta tämä kamppis on mielestäni valinnut väärän tyylilajin rinnastamalla suomalaisen, koko maailman mittakaavassa erittäin laadukkaan hoidon väkivaltaan.

Netissä mäkättäminen ja muiden kanssa asiasta keskusteleminen on aivan oivallinen ratkaisu. Hyssyttely ja piilottelu on aina johtanut siihen ettei virheitä ole tarvinnut korjata, koska ne on voitu kuitata yksittäistapauksiksi. kumpi on sinulle oikeasti tärkeämpää? Maine vai synnyttäjien asiallinen kohtelu? Mitä merkitystä jollain maineella on, jos se perustuu valheeseen ja todellisuudessa Suomessa on vuosittain satoja naisia, jotka kokevat painostamista, nöyryyttämistä ja synnytysväkivaltaa?

Netissä mäkättäminen ja varsinkaan n anonyymisti ei vaikuta toimintaan yhtään mitään. Palaute täytyy antaa yksilöidysti sinne missä kokee tulleensa väärinkohdelluksi tai saaneensa huonoa hoitoa. Tällöin se palaute menee eteenpäin. Miten kuvittelet tämän ylimalkaisen mäkättämisen mihinkään johtavan? Kellään ei ole tietoa koska, missä ja kuka teki mitäkin ja ennenkaikkea ei ole mitään todisteita tapahtuneesta muuta kuin se,että susta nyt tuntuu tälle. Kannattaa käyttää se sairaalan tarjoama mahdollisuus keskustella omasta synnytyksestä hyväkseen jos jotain tuntuu olevan hampaankolossa tai jotain et ymmärtänyt. Kantti ei riittänyt päin kasvoja asiasta valittamisen?

Älä sitten mäkätä. Tämä palsta on olemassa toimittajien juttuideoita varten. Vai miksi oikein kuvittelit Sanoma-konsernin ylläpitävän tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun itsekäs ja kontrollifriikki sukupolvi yrittää lisääntyä. Minä minä minä ja minun tunteet. Biologia on mitä on ja aina ne päätökset hoidosta tehdään tarpeen mukaan. Tavoitteena on se, että sekä äiti että lapsi selviävät hengissä ja terveenä synnytyksestä ja näinhän asia yleensä on nykyisin Suomessa.

Itse olen synnyttänyt 90-luvun alussa ja seuraavan kerran 2000- luvun alussa ja kyllä mielessäni äidin ja isän toiveiden huomioiminen ym. Olosuhteet sairaalassa oli kohentuneet paljon tuolla välin. Vaikka esikoisen ja kuopuksen synnytyksessä oli sama kätilö niin toimintatavat olivat kehittyneet.

Ja sitten 2000-lyvun alun resursseja on leikattu tuntuvasti.

Ei kyseessä ole kontrollifriikkiys, vaan se, että äidin kokemus vaikuttaa myös synnytyksen etenemiseen. Äidin täytyy saada kokea olonsa turvalliseksi jotta synnytys sujuu mahdollisimman hyvin ja tämä vaikuttaa kyllä siihen vauvaankin. Turvallisuudentunnetta vähentää mm. tiuskiminen, ilkeily, yllätyksenä tulevat operaatiot, turhan kivun aiheuttaminen jne.

Ei kyseessä ole vauva-tai-äiti-asetelma vaan vauva-ja-äiti.

Millaiselle ihmiselle tulee yllätyksenä se, että synnytys ei aina etene juuri niin kuin siinä omassa suunnitelmassa oli ajateltu? Kyllä minä olin varautunut henkisesti siihen, että erinäisiä toimenpiteitä voidaan joutua tekemään. Mitä mielestäsi on turhan kivun aiheuttaminen? Synnytys on kivuliasta ja itse ainakin sain siihen lievitystä, mutta sekään ei kipua vienyt kokonaan pois. Sisarelleni taas annettiin epiduraalipuudutus liian varhaisessa vaiheessa ja synnytys pysähtyi täysin. Vuorokautta myöhemmin joutui sitten hätäsektioon. Siitä toipuminen vei kauan. Väärään aikaan väärä toimenpide voi aiheuttaa vakaavaa haittaa ja hoitohenkilökunnan on kokoajan arvioitava hoidon hyötyä vs haittaa ja riskejä. Potilaalla ei tähän tieto ja ammattitaito riitä. Tietysti tiuskiminen ja ilkeily on epäasiallista, mutta minkälainen ihmisrotu Ben ottaa ne henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja jää niitä märehtimään. Jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi kannattaa heti antaa se palaute sairaalalle tai potilasasiamuehelle, eikä vuosien päästä tutkittava netissä. Itselle ainakaan n tarjottiin mahdollisuus ennen sairaalasta poistumista keskustella synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa synnytyksen tapahtumista. Valvirahan tätä touhua viimekädessä valvoo. Olisikin mielenkiintoista kuulla, keskittyykkö nämä huonot synnytyskokemukset tiettyihin paikkoihin.

Kannattaa? Miksi sinun kannattaa tulla selittelemään yhtään mitään tähän ketjuun? Eikö sinun kannattaisi käyttää aikaasi johonkin järkevämpään, sinulla kun ei ole edes tarvetta vertaiskokemuksille? Jos me muut jostain syystä haluamme vaikka sitten vuosia tapauksen jälkeen puida asiaa, niin eikö se ole oikeutemme, vaikkemme jotain oikeusjuttua alulle halunneet silloin aikanaan laittaa? Tarviiko kaiken aina olla niin kannattavaa?

Mitä sinä hyödyt asian vatvomisesta täällä? Miksi et keskustellut asiasta ja antanut palautetta heti laitoksella? Ei se olisi vaatinut mitään oikeudenkäyntiä. Näin olisit saanut asian käsiteltyä mielessäsi ja olisit pystynyt siirtymään elämässä eteenpäin. Tai sinut olisi voitu ohjata eteenpäin saamaan hoitoa mt-ongelmiisi.

Mitä sinä hyödyt tästä hyssyttelemisestä? Eihän asia edes kosketa sinua. Kai minä itse saan päättää miten minä haluan asiaa käsitellä, vaan luuletko, että sinun tarvitsee tulla tekemään minulle kannattavuuslaskelmat?

En hyssyttele vaan se Len sitä mieltä että et itse eikä kukaan muu hyödy möykkäämusrstäsi. Ota yhteyttä sinua hoitaneen sairaalan potilasasiamieheen jos koet tulleesi hoidetuksi väärin tai kaltoinkohtelluksi. Silloin asiat etenee. Anonyymi möykkäys netissä ei mitään korjaa, kunhan vaan itseäsi kiihdytät.

" Mulla kyllä loppuu just vuoro!" Tätä sain kuulla nuorelta  kätilöltä noin 30 min kunnes vuoro loppui. Ja tilalle tuli joku ikäloppu nat si joka räpläsi nakkisormillaan alapäätäni ja tiuski että ei huutaminen auta mitään ja jos en kerran osaa ponnistaa, niin pitää hakea pihdit! Mies ei uskaltanut sanoa mitään, silitteli vain kättäni  ja sekin meni väärin kun olisi pitänyt kuulemma selkää hieroa....

Näin vuonna 2009 kun esikoiseni ja ainokaiseni syntyi. 

Hyvä että matalan syntyvyyden syitä on vihdoin viimein alettu pohtia. Jo oli aikakin!

Pitäisi varmaan koota johonkin onnistuneita synnytyksiä, joissa kipu on kohtuullista ja siedettävää ja jotka päättyvät silmittömään onnentunteeseen.

Uskon, että niitä on moninkertaisesti verrattuna näihin, joiden kannattaisi jutella vielä kerran ammattilaisen kanssa ennen kampanjan perustamista.