Lue keskustelun säännöt.
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista
08.05.2019 |
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia
Kommentit (858)
https://www.vauva.fi/keskustelu/3463359/ruotsi-teki-yli-miljardin-satsa…
Yli sata naista ruotsissa kertonut karmeista kokemuksistaan järjestölle.
Feministejä ei vaan kiinnosta Suomessa asia. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun odotin esikoistani v. 2017, kysyin neuvolasta synnytysvalmennuksesta. Vastaus oli, että säästösyistä niitä ei enää pidetä ja, että voithan sä netistä katsoa videoita synnytyksestä.
Synnyttäjä ei voi nähtävästi tehdä ikinä oikein. Hesarin haastatteleman lääkärin mukaan synnyttäjät ovat tietämättömiä, mutta nyt kun tietoa ja kokemuksia on saatavilla vaikkapa tässä ketjussa, niin tieto onkin pahasta. Onko niin, että vain ns. "virallisten tahojen" tieto on oikeaa ja kaikki muu turhaa pelottelua. En jaksa omienkaan kokemusten valossa uskoa siihen, että kaikki huonot kokemukset ovat liioittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee lapsia niin kauan kun asiat ovat tällä tavalla kirjoitti:
Voisiko joku lääkäri, anestesiologi tms. asiantuntija tulla tähän ketjuun selventämään vaikka sitä asiaa, että minkä vuoksi episiotomiat ommellaan ilman kivunlievitystä tai anestesiaa?
Kuinka on mahdollista, että vielä 2020-luvulla barbaarisesti alistetaan puolet väestöstä siihen, että heidän revenneet sukupuolielimensä tullaan tikkaamaan kasaan ilman asianmukaista kivunlievitystä? Kun mitä tahansa muuta ruumiinosaa ommellaan käytetään puudutusta, ja sitä myös lisätään jos tarvetta on. Miten ihmeessä sitten ihmiskehon herkintä ja yksityisintä, juuri valtavan trauman kokenutta aluetta ommellessa ei kivunlievityksellä olekaan minkäänlaista väliä?
Olisiko Ok, jos miehen penistä tai kiveksiä ommeltaisiin vaikka tapaturmaisen repeämän jälkeen ilman kivunlievitystä? Sellaista ei tule koskaan tapahtumaan, ja hyvä niin, koska meillä on olemassa nykyaikainen lääketiede. Minua vain henkilökohtaisesti kuvottaa, että naisen tuskalla ja kivulla ei ole mitään merkitystä, koska on kyse synnytyksestä ja "siihen nyt vaan kuuluu kipu".
On olemassa monia tehokkaita ja suhteellisen lyhytaikaisesti vaikuttavia kipu- ja anestesialääkkeitä, joita kyllä voitaisiin käyttää synnytyksissä mutta ei kuitenkaan jostain syystä käytetä. Tästä asiasta ei varsinaisesti edes puhuta, koska aihe tuntuu olevan jotenkin tabu, mutta kaikki vastaukset mitä olen lääkäreiltä asiaan saanut ovat käytännössä tekosyitä. Esim. lääkettä voi erittyä rintamaitoon tai että tuoreen äidin pitää pysyä mahdollisimman valppaana.
Nämä ovat erittäin huonoja ja surkeasti perusteltuja syitä naisten systemaattiseen kiduttamiseen. Vastasyntynyt kyllä kestää olla päivän tai pari korvikkeella eikä pieni muutaman tunnin tokkuratila haittaa mitään eikä ketään. Jos olen esittänyt nämä lisäkysymykset suullisesti lääkärin läsnäollessa, niin reaktiona on aina joko vaikeneminen tai ärtymys.
Miksi naisten kehoon ja terveyteen liittyvissä asioissa eletään yhä jotain pimeää keskiaikaa?
"Vastasyntynyt pärjää korvikkeella"
Tajuatko edes miten tärkeää on saada se vauva mahdollisimman pian rinnalle imemään? Ihan sen maidontuotannon kannalta.
Ja tikkaaminen ei todellakaan satu niin paljon sen rääkin jälkeen etteikö sitä kestäisi. :D
HerranjumalàTajuatko sinä itse, että yksi päivä sinne tänne ei merkitse mitään vastasyntyneen kiintymyssuhteen tai ravitsemuksenkaan kannalta? Totta kai vauvaa voi ja tulee pitää ihokontaktissa, mutta rintaa ei ole pakko tarjota. Kyllä sitä maitoa alkaa kaikilla muuten terveillä naisilla erittyä, vaikka ensimmäinen päivä jäisikin välistä. Edelleen tekosyitä, ja nyt jopa voisi sanoa että paniikin lietsontaa.
On järjenvastaista väittää, etteikö tikkaaminen sattuisi varsinkin naisella, sillä naisen ulkosynnyttimet sisältävät vielä enemmän hermopäätteitä kuin vaikka miesten vastaavat. Repeämä saattaa myös ulottua peräaukkoon asti, mikä on aivan erityisen herkkää aluetta ja jonka ompelu todellakin tuntuu. Ymmärräthän, että kyse ei ole tuolloin mistään pintanaarmusta, vaan perineumiin ja sulkijalihakseen asti ulottuvasta syvästä repeämästä, jota joudutaan korjailemaan myös sisäisesti useassa eri tasossa?
Ihan ohiksena. Minä olen kokenut syvän repeämän tikkauksen ilman puudutusta, enkä missään nimessä olisi vaihtanut ensi-imetystä puudutukseen.
Kuinka tyhmä joku voi olla! Se on paikallispuudutus eikä nimenså mukaan vaikuta kuin paikallisesti. Se ei vaikuta imettåmiseen mitään.
Käyt varmaan imettäessä hammaslääkärissä juurihoidossa ilman puudutusta eli paikallispuudutusta.
Synnytyksessä käytettävät puudutteet ovat kaikki lapselle tåysin vaarattomia eivätkä haittaa imettämistå. Sitä maitoa ei juuri edes erity kahteen ekaan päivään.
Minulle muuten laitettiin epiduraali jotta lapsen sydänäänet saatiin pysymään hyvinä myös supistusten huipulla. Ilman puudutusta lasta olisi uhannut hapenpuute.
Tulipa mieleen sellainenkin, että vaikka kivunlievitystä on mukamas saatavilla, niin aina sitäkään ei käytännössä saa. Jos anestesialääkäri ei ehdi paikalle, niin siinähän kärvistelet, eikä ollut kohdallani kysymys mistään syöksysynnytyksestä. Itselle kävi näin ja onneksi sattui hyvä kätilö, joka pystyi lääkkeettömästi lievittämään pahinta kipua. Toiveisiin oli kirjattu toive kivunlievityksestä, mutta persauksen olisi silläkin paperilla saanut pyyhkiä. Synnyttäjät ovat toisen luokan kansalaisia, joiden kärsimyksellä ei ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin osallistua synnytystalkoisiin, jos saan suunnitellun sektion!!!
Niin senhän kyllä pelkoperusteella saa kun vaatii ja pitää päänsä, vaikka muuta yritetään palstoilla väittää. Eikä ollut edes vaikeaa. Toivon, ettei kukaan jätä lasta tekemättä tämän vuoksi!
Minun käsittääkseni pelkosektiota haluava nauretaan ulos jos kertoo syyksi sen, että pelkää p****nsa menevän pilalle. Pitää siis valehdella pelkäävänsä kipua, pelkäävänsä vauvan kärsivän hapenpuutteesta yms. ja pelkäävänsä sitä, ettei kestä kipua.
En pelkää kipua. Tavallaan minusta olisi hauska sanoa näille alatiesynnytystä kerskuville ”ähäkutti, selvisin minäkin eikä se niin kauheaa ollut”..
En pelkää kipua vaan sitä, että alakerrassa jokin menee PYSYVÄSTI RIKKi. Saan erinomaisia, tajunnan räjäyttäviä vaginaorgasmeja ilman synnytystäkin (huom niille, jotka väittävät seksielämäänsä parantuneen synnytyksen myötä). En halua ottaa riskiä seksuaalielämäni heikkenemisestä enkä.
Olet oikeassa. Kenenkään seksielämä ei parane synnytyksestä. Jo pelkkä lyöstyminen sen takaa.
Niin ja sanotaan että seksi on parisuhteen liima ja ilman sitå on vain kämppikset ja mies hakee seksin muualta.
Mutta nainen hyi. Kehtaa pelätä oman seksuaaliterveytensä puolesta.
Minulla ainakin on ikävå sitå seksiä ennen kahden lapsem syntymää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentteja lukiessa tulee mieleen, että ongelma saattaa olla enemmän yksittäisten huonosti käyttäytyvien henkilökunnan edustajien aikaansaama, kuin mikään yleisempi toimintatapa. Siksi jokaisen huonoa kohtelua saaneen pitää antaa palautetta.
Esim. itselläni ensimmäisen lapsen syntyessä vuorossa oli hyvin empaattinen kätilö, joka kävi säännöllisesti katsastamassa tilanteen, mutta valitettavasti hänen vuoronsa päättyi ennen tositoimiin ryhtymistä. Tilalle tuli toinen, jota ei sitten näkynytkään huoneessa tuntikausiin, ja tuntui, että koko homma pysähtyi. Olo alkoi myös olla aika heikko, kun en ollut syönyt mitään koko päivänä, mutta hän ei olisi millään tuonut mitään. Kivunlievitys jäi kokonaan saamatta, kun kätilön sanoin sitten et voi liikkua enää. Tämän kätilön kanssa ei synkannut yhtään, ja hän vain seurasi sivusta jokseenkin puhumatta. Terve lapsi syntyi lopulta, kun lääkäri hänet työnsi vatsastani painaen ulos, ja repeämät olivat sen mukaiset. Olin niin lopussa, kun vihdoin oli kaikki valmista.
Lääkärit ja hoitajat eivät ole koneita, mutta tuolla alalla, jos missä on osattava käyttäytyä. Huono, vähättelevä ja ivallinen käytös voi pahimmillaan johtaa virheelliseen tilannearvioon ja vammauttaa vauvan ja/tai äidin.
Kyllä ongelma on rakenteellinen.
Näkeehän sen tuosta totaalisesta kieltämisestä jolla ammattihenkilöstö väitteisiin reagoi.
Ja koko hoitovirheiden ja asiattomuuksien käsittelymekanismikin on rakennettu suojelemaan väärinkäytöksiä.
Rakenteellista asenteellisuutta sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin osallistua synnytystalkoisiin, jos saan suunnitellun sektion!!!
Niin senhän kyllä pelkoperusteella saa kun vaatii ja pitää päänsä, vaikka muuta yritetään palstoilla väittää. Eikä ollut edes vaikeaa. Toivon, ettei kukaan jätä lasta tekemättä tämän vuoksi!
Mistäköhän alapeukut tähän? Eikö ole iloinen asia, että synnytystavan saa käytännössä valita, vaikka teoriassa vaatii tuon perusteen?
Käytännössä yritetään koko ajan painostaa alatiesynnytykseen. Onko sinusta oikein, että pitää valehdella pelkonsa syy? Minua ei pelota mikään muu kuin alapääni pilalle meneminen. Siihen ammattilaisilla on varmasti harjoiteltuna lause ”erittäin, erittäin epätodennäköistä”.
En halua joutua synnytysvalmennukseen ähkimään. En halua tavata kätilöä, joka kertoo synnytyksen kulusta. Haluan sektiopäätöksen yhdellä käynnillä ja piste. Koska näin ei Suomessa ole, en tee lapsia.
Kannattaa hakea diagnoosi ja lääkitys noihin mielenterveysongelmiin. Muille on täysin yksi lysti lisäännytkö vai et. Toki sun lasten kannalta on parempi jäädä syntymättä .
Kiitos kypsästä mielipiteestäsi, lapseni on terve, onnellinen ja hyvinvoiva, kuten äitinsäkin.
Jos alatiesynnytys aiheuttaa tällaista empatiakyvyttömyyttä, niin kyllä ne ovat alatielapset, joiden olisi parempi jäädä syntymättä... Mutta todella, todella turhauttavaa, että keskustelu pitää vetää tälle tasolle. Silkkaa misogyniaa ja vielä naisilta toisiaan kohtaan, sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin osallistua synnytystalkoisiin, jos saan suunnitellun sektion!!!
Niin senhän kyllä pelkoperusteella saa kun vaatii ja pitää päänsä, vaikka muuta yritetään palstoilla väittää. Eikä ollut edes vaikeaa. Toivon, ettei kukaan jätä lasta tekemättä tämän vuoksi!
Mistäköhän alapeukut tähän? Eikö ole iloinen asia, että synnytystavan saa käytännössä valita, vaikka teoriassa vaatii tuon perusteen?
Käytännössä yritetään koko ajan painostaa alatiesynnytykseen. Onko sinusta oikein, että pitää valehdella pelkonsa syy? Minua ei pelota mikään muu kuin alapääni pilalle meneminen. Siihen ammattilaisilla on varmasti harjoiteltuna lause ”erittäin, erittäin epätodennäköistä”.
En halua joutua synnytysvalmennukseen ähkimään. En halua tavata kätilöä, joka kertoo synnytyksen kulusta. Haluan sektiopäätöksen yhdellä käynnillä ja piste. Koska näin ei Suomessa ole, en tee lapsia.
Ei ole oikein, ja sektio pitäisi mielestäni saada ihan ilman pelkoperustetta. Mutta minusta on kuitenkin hyvä, että edes jokin keino saada valita synnytystapansa kuitenkin löytyy.
En ymmärrä miten lääkärit ja kätilöt kehtaavat väittää ettei heidän ammattikuntiinsa kuuluisi sinne sopimattomia henkilöitä. Ylipäätään kun hoitoalalla tuntuu olevan töissä paljon väkeä, jotka eivät sinne sovi. Ja kyllä noita joka ammattiin mahtuu.
Itselleni sattui molemmissa synnytyksissä aivan ihana kätilö, mutta esikoisen syntymän jälkeen minut saattoi osastolle kätilö joka oli todella ilkeä ja tyly. Onneksi tuo henkilö ei ollut synnytyksessä, vaan vain saattoi osastolle. Hän esitteli itsensä, tiuskaisi jotain siitä että en toiminut tarpeeksi ripeästi siirtyessäni osastolle ja lopuksi sanoi että "muistakaa jatkossa käyttää ehkäisyä ettette ole täällä vuoden päästä uudelleen". En edelleenkään ymmärrä mistä tuo viimeinen kommentti kumpusi, eikä lapsi ollut mikään vahinko. Lisäksi olemme ihan tavallinen perhe noin muutenkin. Asiatonta se kuitenkin oli, enkä ymmärrä, miten joku sanoo noin tuoreelle äidille. Jäin osastolle huuli pyöreänä ihmettelemään mikä tuon kätilön ongelma oli ja mietin kiitollisena että synnytyksessä avustanut kätilö oli ihana. Tuo jälkimmäisen kanssa jos olisi joutunut synnyttämään, olisi toinen lapsi saattanut jäädä tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta ja synnytykset oli nopeita. Kvunlievitystä en ehtinyt saada kunnolla kummassakaan. Ilokaasu hyödytön, ja ensimmäisen kohdalla epiduraali tuli vasta juuri ennen ponnistusvaihetta. Toisen kohdalla kävin pelkopolilla mutta sektion sijaan luvattiin vaan riittävä kivunlievitys + käynnistetty synnytys. Kivunlievitystä en silti saanut (!) koska synnytys oli niin nopea, ja jotenkin ihmeellisesti spinaali ei vaikuttanut ollenkaan. Siinä sitten anestesialääkäri piteli kädestä ja ihmetteli miksei kivunlievitys toimi. Voi luoja sentään. Nöyryytystä koin myös synnytyksen jälkeen, kun kaikki oli uutta ja pelottavaa, mieli herkkä ja osa hoitajista vähätteli ja puhui tiuskimalla. Siinä ei vaan kyennyt pitämään puoliaan, itki vain. Ei koskaan enää lapsia, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kommentteja lukiessa tulee mieleen, että ongelma saattaa olla enemmän yksittäisten huonosti käyttäytyvien henkilökunnan edustajien aikaansaama, kuin mikään yleisempi toimintatapa. Siksi jokaisen huonoa kohtelua saaneen pitää antaa palautetta.
Esim. itselläni ensimmäisen lapsen syntyessä vuorossa oli hyvin empaattinen kätilö, joka kävi säännöllisesti katsastamassa tilanteen, mutta valitettavasti hänen vuoronsa päättyi ennen tositoimiin ryhtymistä. Tilalle tuli toinen, jota ei sitten näkynytkään huoneessa tuntikausiin, ja tuntui, että koko homma pysähtyi. Olo alkoi myös olla aika heikko, kun en ollut syönyt mitään koko päivänä, mutta hän ei olisi millään tuonut mitään. Kivunlievitys jäi kokonaan saamatta, kun kätilön sanoin sitten et voi liikkua enää. Tämän kätilön kanssa ei synkannut yhtään, ja hän vain seurasi sivusta jokseenkin puhumatta. Terve lapsi syntyi lopulta, kun lääkäri hänet työnsi vatsastani painaen ulos, ja repeämät olivat sen mukaiset. Olin niin lopussa, kun vihdoin oli kaikki valmista.
Lääkärit ja hoitajat eivät ole koneita, mutta tuolla alalla, jos missä on osattava käyttäytyä. Huono, vähättelevä ja ivallinen käytös voi pahimmillaan johtaa virheelliseen tilannearvioon ja vammauttaa vauvan ja/tai äidin.
Minulle on tämän ja monta muuta synnytyskeskustelua luettuani tullut sellainen epäilys, että käyttäytyvätkö kätilöt eri tavalla riippuen synnytystavasta? Tosi usein kuulee, että alatiesynnyttäjillä on hoitohenkilökunnasta huono kokemus, kun taas sektiosynnyttäjillä ei ole moitteen sanaa. Samat henkilöthän kuitenkin hoitavat molempia synnyttäjiä. Voiko alatiesynnytyksessä kätilöön kohdistua niin paljon vastuuta ja paineita, että kaikkien luonne ei sitä kestä? Voisiko olla, että alatiesynnyttäjälle tiuskiva kätilö on sektiosynnyttäjän kohdalla empaattisempi ja rennompi, koska tällöin vastuu synnytyksestä on lääkärillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen sellainenkin, että vaikka kivunlievitystä on mukamas saatavilla, niin aina sitäkään ei käytännössä saa. Jos anestesialääkäri ei ehdi paikalle, niin siinähän kärvistelet, eikä ollut kohdallani kysymys mistään syöksysynnytyksestä. Itselle kävi näin ja onneksi sattui hyvä kätilö, joka pystyi lääkkeettömästi lievittämään pahinta kipua. Toiveisiin oli kirjattu toive kivunlievityksestä, mutta persauksen olisi silläkin paperilla saanut pyyhkiä. Synnyttäjät ovat toisen luokan kansalaisia, joiden kärsimyksellä ei ole mitään väliä.
Multa kävi kätilö kysymässä: Ootko vielä tajuissasi, kun kylmässä hiessä kovissa polttokivuissa ootettiin anestesiologia paikalle. Synnytys oli minun kolmas joten eteni räjähtävän nopeasti. Supistuskipu oli lopulta päällä koko ajan, ei enää mennyt pois ollenkaan, ja oli järkyttävän kova. Kyllä synnärillä tietää olevansa tärkeysjärjestyksen hännillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006100290.html
Taas järkyttävä kannanotto. Pakkohyssytetään naiset hiljaiseksi ja tottakai syyttämällä ”mahdottomia synnyttäjiä”. Sanotaan myös suoraan, ettei tällaista saa missään nimessä puhua ettei ketään vaan ala pelottamaan.
Mitä jos pitäisitte huolen, että tälle käytökselle on nollatoleranssi (kuten vaikka seksuaaliselle häirinnälle työpaikalla) ja mahdolliset valitukset ja tilanteet otetaan vakavasti?
Sama, kun sanottaisiin, että siellä ne töissä oli maiset liian kireissä housuissa ja kikatti että mitä me nyt tälle voidaan.
Se, että suurin osa synnytyksissä sujuu hyvin, ei poista yhtään näitä tapauksia, missä kohdellaan synnyttäjää väheksyen, väkivalloin tai alistaen. Onneksi nuori nykynainen on hyvin koulutettu ja uskaltaa pitää puolensa, toisin kun oma sukupolveni. Meillä hyssytellään vielä toisemmekin hiljaiksi, jos joku uskaltaa suunsa avata.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006100290.html
Taas järkyttävä kannanotto. Pakkohyssytetään naiset hiljaiseksi ja tottakai syyttämällä ”mahdottomia synnyttäjiä”. Sanotaan myös suoraan, ettei tällaista saa missään nimessä puhua ettei ketään vaan ala pelottamaan.
Mitä jos pitäisitte huolen, että tälle käytökselle on nollatoleranssi (kuten vaikka seksuaaliselle häirinnälle työpaikalla) ja mahdolliset valitukset ja tilanteet otetaan vakavasti?
Sama, kun sanottaisiin, että siellä ne töissä oli maiset liian kireissä housuissa ja kikatti että mitä me nyt tälle voidaan.
Se, että suurin osa synnytyksissä sujuu hyvin, ei poista yhtään näitä tapauksia, missä kohdellaan synnyttäjää väheksyen, väkivalloin tai alistaen. Onneksi nuori nykynainen on hyvin koulutettu ja uskaltaa pitää puolensa, toisin kun oma sukupolveni. Meillä hyssytellään vielä toisemmekin hiljaiksi, jos joku uskaltaa suunsa avata.
Tuli aidosti paha olo tuosta ”kannanotosta”, Hesarin artikkelista siis. Kuinka törkeän vähättelevästi voi oikeasti puhua meistä synnyttäjistä? Vai miltä teistä nämä tuntuvat:
”Iso osa ensisynnyttäjistä ei ole valmistautunut synnytyksen alkuvaiheeseen. Se voi kestää tunteja, päiviä tai harvoissa tapauksissa jopa viikon.”
”Synnytyssalissa ei varmaankaan ole kyse väkivallasta.”
“Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hanna Rouhe arvelee, että traumaattisten tai muuten huonojen synnytyskokemusten taustalla on lähes aina kommunikaatio-ongelma tai pettymys siitä, etteivät asiat ole edenneet suunnitellulla tai toivotulla tavalla.”
”Kivunlievityksen käyttö synnytyksessä on hänen mukaansa lisääntynyt, ja osa synnyttäjistä ei halua tuntea mitään. Toisaalta kasvussa on myös luonnonmukaisemman synnytyksen kulttuuri, jolloin kaikkea puuttumista, myös lääkkeellistä kivunlievitystä, halutaan välttää.”
Itseasiassa koko artikkeli on järkyttävää luettavaa. Olen koulutettu, kansainvälinen nainen, joka lukee paljon. En ole idiootti, tiedän, että synnytys sattuu ja kestää pitkään. Olisi kiva tietää, miten siihen pitkään synnytykseen pitää oikein valmistautua? Jokainen tietää, että sellainen voi olla edessä, mutta tässä varmaan ideana on hokea itselleen kuukausikaupalla, ettei kipua saa näyttää, väsymystä ei saa tulla eikä saa olla heikko synnyttäjä? Vai mitenköhän se valmistautuminen pitää suorittaa?
Tottakai kyse on väkivallasta, kun se on tahallista. Jokainen työelämässä ollut nainen tietää, että jokaisella alalla on täysin vääriä ihmisiä. Onhan hoitoalalla kautta aikojen ollut skandaaleja, kun paljastuu peräti murhia tai muuta pahoinpitelyä. Mikä ihmeen pyhättö se synnytys nyt muka olisi!
Enempään en edes ehdi nyt paneutua, tuo stiteklli on täydellinen syy siihen, miksi tästä pitää pitää vain enemmän ääntä kuin alunperin oli edes aikomuksena. Pahempaa vähättelyä ja syyttämistä saa jo hakea. Synnyttäjä ei selkeästi tee mitään oikein.
Hienosti sanottu! Voisitko kirjoittaa ihan vastineen/mielipidekirjoituksen?
Kuten todettu, niin jokaisella alalla on m***kuja töissä, mutta etenkin lääkärit tuntuvat kokevansa, että juuri heidän ammattikunnallaan olisi joku lupa käyttäytyä huonosti. EI!!
Jäi kesken tämä kirjoitus, kun palsta meni kiinni.
Tottakai nainen haluaa tietää, miten se synnytys mahdollisesti etenee. En ymmärrä, miksi nainen on paha siinä, että haluaa ymmärtää, mitä hänen kehollaan tapahtuu ja kun synnyttää kokonaan uuden elämän niin haluaa tietää, miten vauva voi, onko kaikki kunnossa. Koko artikkeli kuvaa naiset hankaliksi synnyttäjiksi, joilla on vain kamala kontrollin tarve ja sitten pettyy.
Ja kivunlievitys, eli siis naiset haluavat sitä joko liikaa tai liian vähän? Ja TÄMÄ on se ongelma?
Pahinta on se, ettei yksikään vastine ota mitään vastuuta. Ei mitään. Yhdessäkään vastineessa tälle kampanjalle ei kukaan myönnä, että naisten kokemukset ovat aitoja, niiden on syy - saati pyydä anteeksi. Keskusteluhan juuri siitä seksuaalisesta ahdistelusta oli samanlaista vuosia aikaisemmin. Keksitään joka ikinen selitys, selittely, oikeutus - ”ymmärretään” ja selitetään miksi naisilla on huonoja kokemuksia ja se on kuitenkin näiden naisten oma syy.
Ehkä aiheesta olisi hyvä syy kirjoittaa vastine myös. En voi uskoa, miten kammottavia nämä
Vastineet ovat. Hyvä alku olisi edes anteeksipyyntö ja myönnytys, että
Kyllä meilläkin on täysin sopimattomia ja vanhanaikaisia ihmisiä tällä alalla.Kenen syy se on että tämä tietty porukka pahoittaa aina mielensä. Sanoitpa niille päivää tai et ,niin aina voi pahoittaa mielen. Synnytyksessä kuten muussakin inhimmillisessä toiminnassa voi myös katsoa peiliin ja miettiä, että mitä itse teki ja miten käyttäytyi jos aina se oma kokemus on huono. Jokaisen kuin ässä kertomuksessa ei taatusti se ammattilainen ole se pahis vaan kyllä siinä aina olet itsekkin osallisena.
Huoh. Et taida tuntea kauhean paljon moderneja koulutettuja naisia? Harvapa meistä mieltään kauhean usein pahoittaa. Mutta toisaalta olemme jo tottuneet asialliseen kohteluun esimerkiksi työelämässä ja tottuneet saamaan hyvää palvelua. Minulla on esimerkiksi erinomainen (yksityispuolen) lääkäri ja muita palveluntarjoajia, joita käytän. En heitä käyttäisi, jos kohtelu olisi asiatonta.
Yhtään ei hävetä vaatia asiallista kohtelua naisena, vaikka kuinka törmää välilä kaltaisiisi idiootteihin, joiden mielestä asiallisen kohtelun vaatiminen on sama kuin se, ettei ole ikinä tyytyväinen. Ei minun tarvitse olla tyytyväinen, jos siihen ei ole mitään aihetta.
Itsellä takana kaksi sektiota v. 2011 (kiireellinen) ja 2018 (suunniteltu). Äitini ja siskoni ovat synnyttäneet kaikki lapset sektiolla ja olin aivan varma että näin käy myös minulle. Neuvolatädit ja lääkärit tiesivät huoleni, mutta se sivuutettiin. Ensimmäinen synnytys käynnistettiin runsaan lapsiveden takia. Päivä meni ja tuli ilta, synnytys ei edennyt, annettiin synnytyksen estolääke jotta saisin nukuttua. Seuraavana aamuna sama juttu ja illalla taas synnytyksen estolääke. Aloin olla jo epätoivoinen kun mitään ei tapahdu ja minua ei uskottu tai kuunneltu kun sanoin että miksette usko minua ja mennään sektiolla! Vasta kolmantena päivänä myöhään iltapäivällä todettiin viimeinen että sektio on ainoa keino. Oltiin jo aiemmin todettu että lantioni on melko ahdas. Silti yritettiin väkisin alatiesynnytystä. Loppuvaiheessa olin jo niin uupunut etten jaksanut edes panna vastaan ja ihmetellä kun alapäätä sorkittiin ja muut keskustelivat ohitseni. Tunsin itseni lihakimpaleeksi jolle sai tehdä mitä vain ja syyllistettiin kun synnytys ei edennyt ja minua vietiin leikkaussaliin. En ollut syönyt tai juonut mitään ja heräämössäkään ei annettu juoda vaikka itkin ja anelin että antaisi edes vähän vettä, koska silloin luulin oikeasti että kuolen janoon. En ole koskaan aiemmin tuntenut itseäni vähemmän ihmiseksi kuin silloin. Osastollakin koin että ansaitsen olla kivuissa ja tuskissa, olla onneton, yksin ja ilman apua tai tukea. Kukaan ei tullut juttelemaan tai käymään läpi tapahtunutta kanssani. Jäin yksin. Tarvitseeko sanoa että kärsin syvästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja en tuntenut mitään lastani kohtaan ennen kuin hän oli lähemmäs 6 kk?
Toisella kerralla vaadin sektion, ei pelkästään ekan synnytyksen takia vaan muistakin syistä. Yritettiin kyllä käännyttää mutta olin päättäväinen. Ihan eri kokemus toisella kerralla ja tällä kertaa pystyin nauttimaan vauva-ajasta ihan eri tavalla! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006100290.html
Taas järkyttävä kannanotto. Pakkohyssytetään naiset hiljaiseksi ja tottakai syyttämällä ”mahdottomia synnyttäjiä”. Sanotaan myös suoraan, ettei tällaista saa missään nimessä puhua ettei ketään vaan ala pelottamaan.
Mitä jos pitäisitte huolen, että tälle käytökselle on nollatoleranssi (kuten vaikka seksuaaliselle häirinnälle työpaikalla) ja mahdolliset valitukset ja tilanteet otetaan vakavasti?
Sama, kun sanottaisiin, että siellä ne töissä oli maiset liian kireissä housuissa ja kikatti että mitä me nyt tälle voidaan.
Se, että suurin osa synnytyksissä sujuu hyvin, ei poista yhtään näitä tapauksia, missä kohdellaan synnyttäjää väheksyen, väkivalloin tai alistaen. Onneksi nuori nykynainen on hyvin koulutettu ja uskaltaa pitää puolensa, toisin kun oma sukupolveni. Meillä hyssytellään vielä toisemmekin hiljaiksi, jos joku uskaltaa suunsa avata.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006100290.html
Taas järkyttävä kannanotto. Pakkohyssytetään naiset hiljaiseksi ja tottakai syyttämällä ”mahdottomia synnyttäjiä”. Sanotaan myös suoraan, ettei tällaista saa missään nimessä puhua ettei ketään vaan ala pelottamaan.
Mitä jos pitäisitte huolen, että tälle käytökselle on nollatoleranssi (kuten vaikka seksuaaliselle häirinnälle työpaikalla) ja mahdolliset valitukset ja tilanteet otetaan vakavasti?
Sama, kun sanottaisiin, että siellä ne töissä oli maiset liian kireissä housuissa ja kikatti että mitä me nyt tälle voidaan.
Se, että suurin osa synnytyksissä sujuu hyvin, ei poista yhtään näitä tapauksia, missä kohdellaan synnyttäjää väheksyen, väkivalloin tai alistaen. Onneksi nuori nykynainen on hyvin koulutettu ja uskaltaa pitää puolensa, toisin kun oma sukupolveni. Meillä hyssytellään vielä toisemmekin hiljaiksi, jos joku uskaltaa suunsa avata.
Tuli aidosti paha olo tuosta ”kannanotosta”, Hesarin artikkelista siis. Kuinka törkeän vähättelevästi voi oikeasti puhua meistä synnyttäjistä? Vai miltä teistä nämä tuntuvat:
”Iso osa ensisynnyttäjistä ei ole valmistautunut synnytyksen alkuvaiheeseen. Se voi kestää tunteja, päiviä tai harvoissa tapauksissa jopa viikon.”
”Synnytyssalissa ei varmaankaan ole kyse väkivallasta.”
“Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hanna Rouhe arvelee, että traumaattisten tai muuten huonojen synnytyskokemusten taustalla on lähes aina kommunikaatio-ongelma tai pettymys siitä, etteivät asiat ole edenneet suunnitellulla tai toivotulla tavalla.”
”Kivunlievityksen käyttö synnytyksessä on hänen mukaansa lisääntynyt, ja osa synnyttäjistä ei halua tuntea mitään. Toisaalta kasvussa on myös luonnonmukaisemman synnytyksen kulttuuri, jolloin kaikkea puuttumista, myös lääkkeellistä kivunlievitystä, halutaan välttää.”
Itseasiassa koko artikkeli on järkyttävää luettavaa. Olen koulutettu, kansainvälinen nainen, joka lukee paljon. En ole idiootti, tiedän, että synnytys sattuu ja kestää pitkään. Olisi kiva tietää, miten siihen pitkään synnytykseen pitää oikein valmistautua? Jokainen tietää, että sellainen voi olla edessä, mutta tässä varmaan ideana on hokea itselleen kuukausikaupalla, ettei kipua saa näyttää, väsymystä ei saa tulla eikä saa olla heikko synnyttäjä? Vai mitenköhän se valmistautuminen pitää suorittaa?
Tottakai kyse on väkivallasta, kun se on tahallista. Jokainen työelämässä ollut nainen tietää, että jokaisella alalla on täysin vääriä ihmisiä. Onhan hoitoalalla kautta aikojen ollut skandaaleja, kun paljastuu peräti murhia tai muuta pahoinpitelyä. Mikä ihmeen pyhättö se synnytys nyt muka olisi!
Enempään en edes ehdi nyt paneutua, tuo stiteklli on täydellinen syy siihen, miksi tästä pitää pitää vain enemmän ääntä kuin alunperin oli edes aikomuksena. Pahempaa vähättelyä ja syyttämistä saa jo hakea. Synnyttäjä ei selkeästi tee mitään oikein.
Hienosti sanottu! Voisitko kirjoittaa ihan vastineen/mielipidekirjoituksen?
Kuten todettu, niin jokaisella alalla on m***kuja töissä, mutta etenkin lääkärit tuntuvat kokevansa, että juuri heidän ammattikunnallaan olisi joku lupa käyttäytyä huonosti. EI!!
Jäi kesken tämä kirjoitus, kun palsta meni kiinni.
Tottakai nainen haluaa tietää, miten se synnytys mahdollisesti etenee. En ymmärrä, miksi nainen on paha siinä, että haluaa ymmärtää, mitä hänen kehollaan tapahtuu ja kun synnyttää kokonaan uuden elämän niin haluaa tietää, miten vauva voi, onko kaikki kunnossa. Koko artikkeli kuvaa naiset hankaliksi synnyttäjiksi, joilla on vain kamala kontrollin tarve ja sitten pettyy.
Ja kivunlievitys, eli siis naiset haluavat sitä joko liikaa tai liian vähän? Ja TÄMÄ on se ongelma?
Pahinta on se, ettei yksikään vastine ota mitään vastuuta. Ei mitään. Yhdessäkään vastineessa tälle kampanjalle ei kukaan myönnä, että naisten kokemukset ovat aitoja, niiden on syy - saati pyydä anteeksi. Keskusteluhan juuri siitä seksuaalisesta ahdistelusta oli samanlaista vuosia aikaisemmin. Keksitään joka ikinen selitys, selittely, oikeutus - ”ymmärretään” ja selitetään miksi naisilla on huonoja kokemuksia ja se on kuitenkin näiden naisten oma syy.
Ehkä aiheesta olisi hyvä syy kirjoittaa vastine myös. En voi uskoa, miten kammottavia nämä
Vastineet ovat. Hyvä alku olisi edes anteeksipyyntö ja myönnytys, että
Kyllä meilläkin on täysin sopimattomia ja vanhanaikaisia ihmisiä tällä alalla.Kenen syy se on että tämä tietty porukka pahoittaa aina mielensä. Sanoitpa niille päivää tai et ,niin aina voi pahoittaa mielen. Synnytyksessä kuten muussakin inhimmillisessä toiminnassa voi myös katsoa peiliin ja miettiä, että mitä itse teki ja miten käyttäytyi jos aina se oma kokemus on huono. Jokaisen kuin ässä kertomuksessa ei taatusti se ammattilainen ole se pahis vaan kyllä siinä aina olet itsekkin osallisena.
Miksi niin usein, kun joku kertoo miten hänelle on ilkeilty vastaus on se että itse varmasti olet ilkeä ja ansaitsit sen? Jos kerran lähtökohta molemmissa tapauksissa on se, että jonkunhan on pakko olla ensin ilkeä, miksi se on aina varmasti just se, joka tästä kertoo? Lisäksi se nyt vaan on niin, että lähtökohtaisesti hoitajan asemassa ilkeily nyt vain ei kuulu. Vastuu olla mukava ja mahtava, että saa hyvää hoitoa ei ole potilaalla. Tietenkin kannattaa itse kunkin käyttäytyä asiallisesti, mutta lähtökohtaisesti tässä asiassa hoitajalla on suurempi vastuu tehdä kokemuksesta mahdollisimman hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen sellainenkin, että vaikka kivunlievitystä on mukamas saatavilla, niin aina sitäkään ei käytännössä saa. Jos anestesialääkäri ei ehdi paikalle, niin siinähän kärvistelet, eikä ollut kohdallani kysymys mistään syöksysynnytyksestä. Itselle kävi näin ja onneksi sattui hyvä kätilö, joka pystyi lääkkeettömästi lievittämään pahinta kipua. Toiveisiin oli kirjattu toive kivunlievityksestä, mutta persauksen olisi silläkin paperilla saanut pyyhkiä. Synnyttäjät ovat toisen luokan kansalaisia, joiden kärsimyksellä ei ole mitään väliä.
Minua kiinnostaisi tietää, onko muissakin tapauksissa tämä tilanne, että joskus kauheista kivuista kärsivä nyt ei vaan saa kivunlievitystä, vai koskeeko tämä nimenomaan vain synnytystä?
3 synnytystä, 3 eri kätilöä ja vaikkeivät 2 muutakaan mitään empatian kehtoja olleet niin yksi oli vain - plain and simple - törkeä! Tein hänestä jo sairaalassa kirjallisen valituksen. Tuskinpa sitä silti mitenkään käsiteltiin.
Mietitäänpäs nyt omaa käytöstäni synnärillä, hmm.....
Kirjauduin sairaalaan, lapsivedet olivat menneet ja kotona ei enää pärjännyt. Olin huolissani (kukapa ei, kun mennään täysillä kohti tuntematonta), mutta olin rauhallinen. Mies oli luonani koko ajan, juteltiin, kuunneltiin musiikkia ja katseltiin videoita kännykällä. Emme mielestäni siis pahemmin edes näkyneet tai kuuluneet. Vaan silti kätilö tiuski ja äyski aina sattui käymään. Avautumiseni etenki hitaasti, ja kai sitten tämä jollain logiikalla oli absoluuttisesti kiinni minun huonoudestani ja pahuudestani, kun en tajunnut synnyttää nopeammin.
Niin ja kehtasin voida pahoin ja oksentaa, kun kätilö antoi kipupiikin reiteen. Kauheaa käytöstä minulta! Oksensin tosin sentään roskikseen, en lattialle.
Joka kerralla kätilö kävi vain tiuskimassa. Ihmettelin jo miehellekin, että mitähän näin pahaa olemme tehneet, kun ei voi ystävällisesti puhua. Väitteli miehenikin kanssa, kun mies "erehtyi" puolustamaan minua. Kävi tosissaan jo mielessä tilata taksi ja lähteä kotiin, kun selvätikin häiritsimme siellä kätilön työtä, mitä se sitten ikinä onkaan jos kerran synnyttäjä on häiriöksi.