Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Terveydenhuollon taso romahtanut? kirjoitti:

"Eli yksi piikki olisi sattunut enemmän kuin 5 tikkiä?"

On hyvin mahdollista. Omalle kohdalle sattui sellainen kätilö, joka ilmeisesti säikähti pahaa repeämistä niin, että kädet tärisivät ja puudutus sattui enemmän kuin synnytys. Repeämiseen saattoi vaikuttaa oksitosiinin määrän lisääminen moninkertaiseksi vaikka olin lisäämisen kieltänyt. Nopeutunut synnytys saattoi vaikuttaa myös pahaan repeämään.

Miten tuo oksitosiini, kuinka heppoisesti sitä annetaan yleensä, täälläkin suurelle osalle sitä on annettu. Lueskelin siitä ja hyvin vähän siitäkin loppujen lopuksi positiivista hyötyä on, paljon enemmän negatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon taso romahtanut? kirjoitti:

"Eli yksi piikki olisi sattunut enemmän kuin 5 tikkiä?"

On hyvin mahdollista. Omalle kohdalle sattui sellainen kätilö, joka ilmeisesti säikähti pahaa repeämistä niin, että kädet tärisivät ja puudutus sattui enemmän kuin synnytys. Repeämiseen saattoi vaikuttaa oksitosiinin määrän lisääminen moninkertaiseksi vaikka olin lisäämisen kieltänyt. Nopeutunut synnytys saattoi vaikuttaa myös pahaan repeämään.

Miten tuo oksitosiini, kuinka heppoisesti sitä annetaan yleensä, täälläkin suurelle osalle sitä on annettu. Lueskelin siitä ja hyvin vähän siitäkin loppujen lopuksi positiivista hyötyä on, paljon enemmän negatiivista.

Mulla on ollut kolme synnytystä, joista kaksi käynnistettyjä, eikä oksitosiinitippaa ole laitettu kertaakaan. Käsittääkseni se on epiduraalin ”pari”, eli kun epiduraali heikentää supistuksia, oksitosiinilla niitä voimistetaan.

https://www.is.fi/terveys/art-2000006099495.html

Tässä muuten juttu mikä ei heti suorilta käsiltä tyrmää näitä kokemuksia, vaikka eihän tuossa suoraan juuri tätä kampanjaa kommentoida. Rivien välistä voi kyllä lukea, että todellakin näissä jutuissa on perää ja muutosta tarvitaan.

Minulla on huono kokemus henkilökunnasta ennen synnytystä. Esikoinen syntyi pieni kokoisena ennenaikaisesti. Tämän vuoksi neuvolasta ohjeistettiin toisen kohdalla varaamaan aika synnytystapa-arvioon.

Varasin ajan ja menin tutkittavaksi. Lääkäri katsoi papereitani ja pian hän huudahti kiukkuisena, että mitä ihmettä teen täällä, kun minulla on jo ollut yksi alatiesynnytys. Kerroin, että neuvola ohjeisti varaamaan ajan. Lääkäri edelleen kiukkuiseen sävyyn totesi, että jos esikoisen kokoinen vauva mahtuu tulemaan niin kyllä sieltä isompikin mahtuu. Ööö ok ja minunko tämä olisi itse pitänyt tajuta.

Lääkäri päätti kuitenkin tehdä synnytystapa-arvion, kun kerran olin paikalla. Tutkimus sattui ja alapää oli sen jälkeen hellänä. Synnytys käynnistyi seuraavana yönä ja aamulla oli vauva syntynyt. Uskon vakaasti, että kivulias alatutkimus käynnisti synnytyksen. Tämä vaikutti tulevaisuudessa vielä siten, että kolmannen kohdalla en saanut raskauden aikana vakuutusta, koska kaksi aikaisempaa raskautta oli päättynyt ennen rv 37.

Tuon synnytystapa-arvion aikana ja jälkeen olo oli todella inhottava, jollakin tavalla nöyryytetty. Valitettavasti palaute jäi antamatta, kun vauva syntyi.

Kaikissa kolmessa synnytyksessä sitä vastoin minulle on sattunut empaattista osaavaa henkilökuntaa. Ensimmäisen kohdalla episiotomiasta huolimatta repesin pahasti. Kätilö oli aloittamassa tikkaamisen, kun minut sairaalassa tutkinut lääkäri tuli käymään. Hän katsoi vauroita ja päätti suorittaa tikkauksen itse, vaikka vuoro oli loppumaisillaan. Lääkäri varoitti, että repeämä ulottuu niin ylös, että puuduttaminen on hankalaa. Hän päätti kuitenkin yrittää puuduttaa ihoa vähän kerrallaan. Ennen jokaista pistoa hän aina kysyi, että tunnetko tämän. Koko tikkaus saatiin suoritettua ilman kipua, mistä olen todella kiitollinen. Lääkärille homma meni reilusti ylitöiksi.

Itse näen tämän kamppanjan niin, että naisten ei tarvitse sietää kohtelua, jota itse koin synnytystapa-arviossa mutta jokaiselle soisin synnytyksen jälkeen samanlaisen kokemuksen, kun itse sain esikoisen jälkeen. Minulle todella jäi tunne, että olen tärkeä, kokemallani kivulla on väliä ja lääkäri halusi tehdä parhaansa, vaikka olisi voinut lähteä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Omat synnytys kokemukseni ovat hyvät, vaikkakin ensimmäinen oli rankka ja päätyi imukuppiin oksitosiinitipan ja toimimattoman epiduraalin jälkeen. Lapsi vietti ekat hetkensä happikaapissa ja myöhemmin lastenosastolla sokeritipassa. Toinen synnytys meni luomuna, koska anestesialääkäri ei ikinä ehtinyt paikalle. Kummassakin tehtiin episiotomia ja sitä kursittiin ilman puudutusta. Voin kyllä ymmärtää, että siitä voi jäädä traumat.

Omalle kohdallani pahinta oli kuitenkin se, että toinen lapsi halusi olla rinnalla koko ajan tai itki. Olin valvonut kaksi vuorokautta ja olisin halunnut nukkua, mutta en voinut, koska vauva halusi tosiaan olla rinnalla jatkuvasti. Itkin miehelle väsymystä, kun hän kävi. Rukoilin hoitajia ottamaan vauvaa monta kertaa, koska tuntui siltä, että psykoosit on tulilla. Onneksi päästiin parin päivän päästä kotiin tai mut olisi saanut kyyditä toisenlaiselle osastolle. Mä en voi ymmärtää, miksi Suomen sairaaloissa jätetään äidit täysin yksin vastasyntyneen kanssa. En ole eläissäni ollut niin yksinäinen ja peloissani kuin silloin ja olin vieläpä onnekas, koska olin fyysisesti hyvässä kunnossa.

Pakko vastata tähän, koska omat kokemukset olivat niin samanlaisia synnytyksen jälkeen! Itse synnytys oli mennyt ihan hyvin, kunhan siihen varsinaiseen vaiheeseen lopulta päästiin. Latenssivaihe oli kuitenkin ollut todella pitkä ja kivulias, melkein neljä päivää hirvittävän kipeitä supistuksia 15-10 minuutin välein. En siis ollut nukkunut kuin muutaman silmällisen noiden vuorokausien aikana. Todella ihme, että jaksoin vielä jotenkin synnytyksen läpi. Mutta sitten synnytyksen jälkeen omakin vauvani halusi olla rinnalla aivan koko ajan, muuten vain itki ja itki. Pyysin epätoivoisena ja kuolemanväsyneenä apua hoitajilta, ensisynnyttäjänä olin epävarma ja pelkäsin että vauvalla on jotain vialla, että imetyksessä on jotain pielessä tai muuta vastaavaa. Apua ei tullut, ei edes imetysotteen ohjausta (neuvolassa kuulin myöhemmin, että jotain tällaista olisi pitänyt tarjota). Kyllästyneen oloinen hoitaja vain sanoi, että yritä nyt pärjätä. Lopulta yön mittaan olin jo pitkästä monen päivän valvomisesta niin väsynyt, että aloin suoraan sanottuna nähdä harhoja. Kysyin, eikö vauvalle voisi antaa vaikka vähän korviketta ja ottaa kansliaan ihan vaikka tunniksi, että saisin vähän nukuttua. Näin ei kuulemma enää tehdä ja sain sättimistä, kun en jaksa oman lapseni kanssa ja koska muut huoneessa olijat eivät saa nukuttua, kun vauvani itkee. Yritin ja yritin imettää, mutta en tiedä eikö vauva vain saanut otetta vai eikö maito noussut stressitilasta johtuen. En tiedä ymmärsivätkö hoitajat myöskään, kuinka kauan olin valvonut putkeen, yiritin selittää mutta olin väsymyksestä jo niin hämärän rajamailla, että ehkä se ei mennyt perille. Valvoin siis tämänkin yön.

Seuraavana päivänä päätin, että nyt lähdetään kotiin, ennen kuin oikeasti menen psykoosiin väsymyksestä. Vauva oli aamulla viimein rauhoittunut, maito kuitenkin sitten lopulta oli noussut. Tässä vaiheessa tupaten täynnä oleva huoneemme oli hereillä, täynnä ääntä ja vierailijoita joka nurkassa, joten itse en saanut edelleenkään unta. Ensisynnyttäjänä olisivat halunneet pitää meidät vielä yhden yön synnärillä, mutta en suostunut enää siihen. Vauva tutkittiin ja kaikki oli onneksi hyvin. Päästiin siis lähtemään kotiin ja vihdoin! Oman kodin rauhassa sain nukuttua. Pätkittäinenkin uni imetysherätyksineen on niin paljon parempi, kuin ei mitään. Olisi kuitenkin ollut mukavaa, jos synnärillä oltaisiin tarjottu edes jotain apua tai vaikka neuvontaa imetyksen kanssa, neuvolasta sitä onneksi lopulta sai. En tosiaan odottanut mitään täysihoitoa, lakanat vaihdoin synnärillä itse ja kun olin niin väsynyt, etten jaksanut ruokaa hakea ja vauva jatkuvasti joka tapauksessa rinnalla, olin sitten ilman. Mies onneksi toi juotavaa ja syötävää ja sitten päästiin jo lähtemään kotiin. Mutta hyviä fiiliksiä ei itse synnäriltä todellakaan jäänyt. Onneksi synnytykseni hoitanut kätilö oli sentään ihana! Hänestä ei ole pahaa sanaa sanottavana. Oma kokemukseni ei siis ole varsinaista synnytysväkivaltaa siinä mielessä kuin monet muut kertomukset, mutta tuntui, että kun vauva oli ulkona, mitään apua tai tukea äitiyden alkutaipaleella ei enää tippunut. Uni on kuitenkin yksi ihmisen perustarpeista, ja ilman sitä on todella vaikea selvitä pitkiä aikoja. Onneksi mitään pahempaa ei lopulta tapahtunut, myöhemmin mietin että entä jos olisin jossain vaiheessa vain pyörtynyt väsymyksestä ja pudottanut vauvan tai muuta kamalaa...

Ensi kerralla voi toki olla, että synnytys lähtee käyntiin nopeammin, ettei unenpuute ehdi mennä niin pahaksi. Tai sitten ei. Joka tapauksessa haluan ehdottomasti polikliinisen synnytyksen, kunhan vauvan ja minun terveydentila sen sallii. Muussa tapauksessa kärvistellään sitten pidempään synnärillä, mutta sitä en todellakaan näiden kokemusten valossa toivo!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten lääkärit ja kätilöt kehtaavat väittää ettei heidän ammattikuntiinsa kuuluisi sinne sopimattomia henkilöitä. Ylipäätään kun hoitoalalla tuntuu olevan töissä paljon väkeä, jotka eivät sinne sovi. Ja kyllä noita joka ammattiin mahtuu.

Itselleni sattui molemmissa synnytyksissä aivan ihana kätilö, mutta esikoisen syntymän jälkeen minut saattoi osastolle kätilö joka oli todella ilkeä ja tyly. Onneksi tuo henkilö ei ollut synnytyksessä, vaan vain saattoi osastolle. Hän esitteli itsensä, tiuskaisi jotain siitä että en toiminut tarpeeksi ripeästi siirtyessäni osastolle ja lopuksi sanoi että "muistakaa jatkossa käyttää ehkäisyä ettette ole täällä vuoden päästä uudelleen". En edelleenkään ymmärrä mistä tuo viimeinen kommentti kumpusi, eikä lapsi ollut mikään vahinko. Lisäksi olemme ihan tavallinen perhe noin muutenkin. Asiatonta se kuitenkin oli, enkä ymmärrä, miten joku sanoo noin tuoreelle äidille. Jäin osastolle huuli pyöreänä ihmettelemään mikä tuon kätilön ongelma oli ja mietin kiitollisena että synnytyksessä avustanut kätilö oli ihana. Tuo jälkimmäisen kanssa jos olisi joutunut synnyttämään, olisi toinen lapsi saattanut jäädä tekemättä.

"ja lopuksi sanoi että "muistakaa jatkossa käyttää ehkäisyä ettette ole täällä vuoden päästä uudelleen" "

Wtf, oikeasti....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten lääkärit ja kätilöt kehtaavat väittää ettei heidän ammattikuntiinsa kuuluisi sinne sopimattomia henkilöitä. Ylipäätään kun hoitoalalla tuntuu olevan töissä paljon väkeä, jotka eivät sinne sovi. Ja kyllä noita joka ammattiin mahtuu.

Itselleni sattui molemmissa synnytyksissä aivan ihana kätilö, mutta esikoisen syntymän jälkeen minut saattoi osastolle kätilö joka oli todella ilkeä ja tyly. Onneksi tuo henkilö ei ollut synnytyksessä, vaan vain saattoi osastolle. Hän esitteli itsensä, tiuskaisi jotain siitä että en toiminut tarpeeksi ripeästi siirtyessäni osastolle ja lopuksi sanoi että "muistakaa jatkossa käyttää ehkäisyä ettette ole täällä vuoden päästä uudelleen". En edelleenkään ymmärrä mistä tuo viimeinen kommentti kumpusi, eikä lapsi ollut mikään vahinko. Lisäksi olemme ihan tavallinen perhe noin muutenkin. Asiatonta se kuitenkin oli, enkä ymmärrä, miten joku sanoo noin tuoreelle äidille. Jäin osastolle huuli pyöreänä ihmettelemään mikä tuon kätilön ongelma oli ja mietin kiitollisena että synnytyksessä avustanut kätilö oli ihana. Tuo jälkimmäisen kanssa jos olisi joutunut synnyttämään, olisi toinen lapsi saattanut jäädä tekemättä.

"ja lopuksi sanoi että "muistakaa jatkossa käyttää ehkäisyä ettette ole täällä vuoden päästä uudelleen" "

Wtf, oikeasti....

Joo yhteiskunta valittaa ja itkee jatkuvasti, kun vauvoja ei enää synny ja sitten synnärillä se onkin pahasta. Tätä samaa virttähän saa kuulla nii ehkäisyneuvolassa ja ilmeisesti jopa neuvolassakin.

Tämä kampanja ei ole vain Suomessa. Esim USAssa osa kampanjoi turhia sektiota vastaan. Myös muissa maissa osa naisista kokee synnytyksessä kamalaksi kokemukseksi. Vie uskottavuutta, kun täällä haukutaan ja nollataan toisten kokemuksia, ja uskotellaan että kaikissa muissa maissa asiat olisi paremmin. Pysykää asialinjalla, niin todennäköisemmin joku kuunteleekin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kampanja ei ole vain Suomessa. Esim USAssa osa kampanjoi turhia sektiota vastaan. Myös muissa maissa osa naisista kokee synnytyksessä kamalaksi kokemukseksi. Vie uskottavuutta, kun täällä haukutaan ja nollataan toisten kokemuksia, ja uskotellaan että kaikissa muissa maissa asiat olisi paremmin. Pysykää asialinjalla, niin todennäköisemmin joku kuunteleekin.

Kaikki asiattomat kommentit tässä keskustelussa ovat tulleet nykykäytäntöä puolustavilta. Onko se sattumaa vai voisiko jo tästä vetää varovaisia päätelmiä?

En tiedä onko se ev lut -perua vai mitä perua, mutta jostain syystä äidiksi pääsemiseen liittyy tällainen sadistinen kärsimisen ihannointi ja jos ei sitä kärsimystä muuten ole, se tehdään.

En itse ole synnyttänyt, mutta hakenut kaksi adoptiolasta ja adoptioprosesseissa korostuu myös tällainen kummallinen tiuskiminen, aggressiivisuus, mitätöinti, ylikävely, ohitse päättäminen jne.

Ja sitten kaikki tiedotusmateriaalikin korostaa sitä, miten "kunnollinen äiti unohtaa kaiken ikävän kunhan saa lapsen syliinsä".

Quess what. Muistan edelleen ihan kirkkaasti, miten Pelan virkailija tiuski minulle lokakuussa 2002. Miten hän vähätteli ja mitätöi ja antoi tahallaan väärää tietoa, tiuskien ja äyskien.

Koko prosessi oli siellä samansävyinen. Raha kelpasi joka käänteessä, mutta asiallisuutta oli turha odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kampanja ei ole vain Suomessa. Esim USAssa osa kampanjoi turhia sektiota vastaan. Myös muissa maissa osa naisista kokee synnytyksessä kamalaksi kokemukseksi. Vie uskottavuutta, kun täällä haukutaan ja nollataan toisten kokemuksia, ja uskotellaan että kaikissa muissa maissa asiat olisi paremmin. Pysykää asialinjalla, niin todennäköisemmin joku kuunteleekin.

Kaikki asiattomat kommentit tässä keskustelussa ovat tulleet nykykäytäntöä puolustavilta. Onko se sattumaa vai voisiko jo tästä vetää varovaisia päätelmiä?

Niin, mikä on se ”nykykäytäntö”? Minä olen saanut tässä ketjussa haukkumista ja alapeukkuja, kun olen kertonut että omassa synnytyssairaalassani meininki on muuttunut todella paljon viime vuosikymmenen aikana. Nykyään kysytään todella kohteliaasti, että saisinko tutkia asian x. Sisätutkimuksia ei tehdä rutiininomaisesti, ja hoitopäätökset selitetään tosi hyvin.

Eli uskon, että kätilöt ja lääkärit ovat tiedostaneet asian ja tehneet jo vuosia töitä synnytyskokemuksen parantamiseksi. Itse olen synnyttänyt kaikki lapseni sairaalassa, jossa opetetaan sekä lääkäri- että kätilöopiskelijoita, ja synnytyksiini on osallistunut molempia. Erityisesti opiskelijat ovat todella tahdikkaita ja perehtyneitä synnyttäjän kohtaamiseen.

Varmasti jossain maakuntasairaalassa, missä on iäkkäitä kätilöitä, voi meininki edelleen olla kuin 1980-luvulla. Mutta silti haluaisin korostaa, että kymmenen vuodenkin takaiset kokemukset ovat ainakin itselläni hyvin erilaisia kuin viimevuotinen synnytyskokemukseni, eikä vanhoista vääryyksistä pitäisi syyttää nykypäivän kätilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kampanja ei ole vain Suomessa. Esim USAssa osa kampanjoi turhia sektiota vastaan. Myös muissa maissa osa naisista kokee synnytyksessä kamalaksi kokemukseksi. Vie uskottavuutta, kun täällä haukutaan ja nollataan toisten kokemuksia, ja uskotellaan että kaikissa muissa maissa asiat olisi paremmin. Pysykää asialinjalla, niin todennäköisemmin joku kuunteleekin.

Kaikki asiattomat kommentit tässä keskustelussa ovat tulleet nykykäytäntöä puolustavilta. Onko se sattumaa vai voisiko jo tästä vetää varovaisia päätelmiä?

Niin, mikä on se ”nykykäytäntö”? Minä olen saanut tässä ketjussa haukkumista ja alapeukkuja, kun olen kertonut että omassa synnytyssairaalassani meininki on muuttunut todella paljon viime vuosikymmenen aikana. Nykyään kysytään todella kohteliaasti, että saisinko tutkia asian x. Sisätutkimuksia ei tehdä rutiininomaisesti, ja hoitopäätökset selitetään tosi hyvin.

Eli uskon, että kätilöt ja lääkärit ovat tiedostaneet asian ja tehneet jo vuosia töitä synnytyskokemuksen parantamiseksi. Itse olen synnyttänyt kaikki lapseni sairaalassa, jossa opetetaan sekä lääkäri- että kätilöopiskelijoita, ja synnytyksiini on osallistunut molempia. Erityisesti opiskelijat ovat todella tahdikkaita ja perehtyneitä synnyttäjän kohtaamiseen.

Varmasti jossain maakuntasairaalassa, missä on iäkkäitä kätilöitä, voi meininki edelleen olla kuin 1980-luvulla. Mutta silti haluaisin korostaa, että kymmenen vuodenkin takaiset kokemukset ovat ainakin itselläni hyvin erilaisia kuin viimevuotinen synnytyskokemukseni, eikä vanhoista vääryyksistä pitäisi syyttää nykypäivän kätilöitä.

Se vaan on niin, että jos jossain on tylyyden kulttuuri niin se opetetaan eteenpäin. Sen huomasi meilläkin kun lasten hammastarkastukset siirrettiin suuhygienistiopiskelijoille. He saattoivat soitella kuusi kertaa päivässä ajanvarauksista ja vain paahtaa sen asiansa. Yksikään ei kysynyt, että onko hyvä hetki tai että häiritseekö tms. Kolme kuudesta piti minulle saarnan lasten hammashuollosta. Olen liki viisikymppinen kolmen teinin äiti ja he oli kaksikymppisiä ekan syksyn opiskelijoita. Mutta käytös oli just sitä samaa ylikävelevää ja tosi epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kampanja ei ole vain Suomessa. Esim USAssa osa kampanjoi turhia sektiota vastaan. Myös muissa maissa osa naisista kokee synnytyksessä kamalaksi kokemukseksi. Vie uskottavuutta, kun täällä haukutaan ja nollataan toisten kokemuksia, ja uskotellaan että kaikissa muissa maissa asiat olisi paremmin. Pysykää asialinjalla, niin todennäköisemmin joku kuunteleekin.

Kaikki asiattomat kommentit tässä keskustelussa ovat tulleet nykykäytäntöä puolustavilta. Onko se sattumaa vai voisiko jo tästä vetää varovaisia päätelmiä?

Niin, mikä on se ”nykykäytäntö”? Minä olen saanut tässä ketjussa haukkumista ja alapeukkuja, kun olen kertonut että omassa synnytyssairaalassani meininki on muuttunut todella paljon viime vuosikymmenen aikana. Nykyään kysytään todella kohteliaasti, että saisinko tutkia asian x. Sisätutkimuksia ei tehdä rutiininomaisesti, ja hoitopäätökset selitetään tosi hyvin.

Eli uskon, että kätilöt ja lääkärit ovat tiedostaneet asian ja tehneet jo vuosia töitä synnytyskokemuksen parantamiseksi. Itse olen synnyttänyt kaikki lapseni sairaalassa, jossa opetetaan sekä lääkäri- että kätilöopiskelijoita, ja synnytyksiini on osallistunut molempia. Erityisesti opiskelijat ovat todella tahdikkaita ja perehtyneitä synnyttäjän kohtaamiseen.

Varmasti jossain maakuntasairaalassa, missä on iäkkäitä kätilöitä, voi meininki edelleen olla kuin 1980-luvulla. Mutta silti haluaisin korostaa, että kymmenen vuodenkin takaiset kokemukset ovat ainakin itselläni hyvin erilaisia kuin viimevuotinen synnytyskokemukseni, eikä vanhoista vääryyksistä pitäisi syyttää nykypäivän kätilöitä.

Se vaan on niin, että jos jossain on tylyyden kulttuuri niin se opetetaan eteenpäin. Sen huomasi meilläkin kun lasten hammastarkastukset siirrettiin suuhygienistiopiskelijoille. He saattoivat soitella kuusi kertaa päivässä ajanvarauksista ja vain paahtaa sen asiansa. Yksikään ei kysynyt, että onko hyvä hetki tai että häiritseekö tms. Kolme kuudesta piti minulle saarnan lasten hammashuollosta. Olen liki viisikymppinen kolmen teinin äiti ja he oli kaksikymppisiä ekan syksyn opiskelijoita. Mutta käytös oli just sitä samaa ylikävelevää ja tosi epäkohteliasta.

Hassua. Minä olen päälle nelikymppinen kolmen lapsen äiti, ja koska vaan otan asiakaspalvelijaksi mieluummin millenniaalin kuin itseäni vanhemman ihmisen. Jokainen sukupolvi on edellistä kohteliaampi.

T. Se, jolle vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on huono kokemus henkilökunnasta ennen synnytystä. Esikoinen syntyi pieni kokoisena ennenaikaisesti. Tämän vuoksi neuvolasta ohjeistettiin toisen kohdalla varaamaan aika synnytystapa-arvioon.

Varasin ajan ja menin tutkittavaksi. Lääkäri katsoi papereitani ja pian hän huudahti kiukkuisena, että mitä ihmettä teen täällä, kun minulla on jo ollut yksi alatiesynnytys. Kerroin, että neuvola ohjeisti varaamaan ajan. Lääkäri edelleen kiukkuiseen sävyyn totesi, että jos esikoisen kokoinen vauva mahtuu tulemaan niin kyllä sieltä isompikin mahtuu. Ööö ok ja minunko tämä olisi itse pitänyt tajuta.

Lääkäri päätti kuitenkin tehdä synnytystapa-arvion, kun kerran olin paikalla. Tutkimus sattui ja alapää oli sen jälkeen hellänä. Synnytys käynnistyi seuraavana yönä ja aamulla oli vauva syntynyt. Uskon vakaasti, että kivulias alatutkimus käynnisti synnytyksen. Tämä vaikutti tulevaisuudessa vielä siten, että kolmannen kohdalla en saanut raskauden aikana vakuutusta, koska kaksi aikaisempaa raskautta oli päättynyt ennen rv 37.

Tuon synnytystapa-arvion aikana ja jälkeen olo oli todella inhottava, jollakin tavalla nöyryytetty. Valitettavasti palaute jäi antamatta, kun vauva syntyi.

Kaikissa kolmessa synnytyksessä sitä vastoin minulle on sattunut empaattista osaavaa henkilökuntaa. Ensimmäisen kohdalla episiotomiasta huolimatta repesin pahasti. Kätilö oli aloittamassa tikkaamisen, kun minut sairaalassa tutkinut lääkäri tuli käymään. Hän katsoi vauroita ja päätti suorittaa tikkauksen itse, vaikka vuoro oli loppumaisillaan. Lääkäri varoitti, että repeämä ulottuu niin ylös, että puuduttaminen on hankalaa. Hän päätti kuitenkin yrittää puuduttaa ihoa vähän kerrallaan. Ennen jokaista pistoa hän aina kysyi, että tunnetko tämän. Koko tikkaus saatiin suoritettua ilman kipua, mistä olen todella kiitollinen. Lääkärille homma meni reilusti ylitöiksi.

Itse näen tämän kamppanjan niin, että naisten ei tarvitse sietää kohtelua, jota itse koin synnytystapa-arviossa mutta jokaiselle soisin synnytyksen jälkeen samanlaisen kokemuksen, kun itse sain esikoisen jälkeen. Minulle todella jäi tunne, että olen tärkeä, kokemallani kivulla on väliä ja lääkäri halusi tehdä parhaansa, vaikka olisi voinut lähteä kotiin.

Upea kokemus sinulla, tämä viimeinen siis. Minulle on lapsuudessa tehty erittäin kipeä operaatio, joka on jättänyt pahan trauman. Ero on kuin yöllä ja päivällä, kun näin aikuisena eteen sattuu empaattinen ammattilainen, joka ymmärtää, että ihminen ei välttämättä kettuillakseen ole hankala, vaan pelot ovat todellisia. Traumojeni taso on siis tämmöinen, että liikutuin jopa kyyneliin tästä sinun tarinastasi (vaikka en tunne sinua ja netissä ei voi olla edes varma onko kirjoitus totta, tosin uskon kyllä että on). Jos uskallan joskus yrittää raskautta ja onnistun, toivon todella että minullekin sattuis tuollainen lääkäri. Toisenlaisia kun on valitettavan paljon tullut kohdattua...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi lasta ja synnytykset oli nopeita. Kvunlievitystä en ehtinyt saada kunnolla kummassakaan. Ilokaasu hyödytön, ja ensimmäisen kohdalla epiduraali tuli vasta juuri ennen ponnistusvaihetta. Toisen kohdalla kävin pelkopolilla mutta sektion sijaan luvattiin vaan riittävä kivunlievitys + käynnistetty synnytys. Kivunlievitystä en silti saanut (!) koska synnytys oli niin nopea, ja jotenkin ihmeellisesti spinaali ei vaikuttanut ollenkaan. Siinä sitten anestesialääkäri piteli kädestä ja ihmetteli miksei kivunlievitys toimi. Voi luoja sentään. Nöyryytystä koin myös synnytyksen jälkeen, kun kaikki oli uutta ja pelottavaa, mieli herkkä ja osa hoitajista vähätteli ja puhui tiuskimalla. Siinä ei vaan kyennyt pitämään puoliaan, itki vain. Ei koskaan enää lapsia, kiitos.

Saithan sinä kivunlievitystä jos sait spinaalin, se oli oma elimistösi joka ei toiminut yhteen puudutusaineen kanssa ja sen kanssa sinun pitää elää.

Tiuskinnat ja muut ovat tietysti asiatonta.

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon taso romahtanut? kirjoitti:

"Eli yksi piikki olisi sattunut enemmän kuin 5 tikkiä?"

On hyvin mahdollista. Omalle kohdalle sattui sellainen kätilö, joka ilmeisesti säikähti pahaa repeämistä niin, että kädet tärisivät ja puudutus sattui enemmän kuin synnytys. Repeämiseen saattoi vaikuttaa oksitosiinin määrän lisääminen moninkertaiseksi vaikka olin lisäämisen kieltänyt. Nopeutunut synnytys saattoi vaikuttaa myös pahaan repeämään.

Miten tuo oksitosiini, kuinka heppoisesti sitä annetaan yleensä, täälläkin suurelle osalle sitä on annettu. Lueskelin siitä ja hyvin vähän siitäkin loppujen lopuksi positiivista hyötyä on, paljon enemmän negatiivista.

Itse luin oksitosiinista ja siitä että sitä täytyy antaa jos laitetaan epiduraali. En ottanut epiduraalia koska vauvat ovat virkeämpiä ilmsn sitä eikä oksitosiinia tarvita silloin (yleensä) kun eepiduraalua ei ole annettu.

Olin sairaalassa 7h yhteensä kun lapsi syntyi ja siitä oli 40 min ponnistusta.

Ilokaasu toimi ja pudentaalipuudutus ja toimi vielä vaikka tikattiin epiosotomia. Epiosotomia tehtiin jotta lapsi syntyisi nopeammin koska sydänäänissä oli häikkää. Olin kieltänyt epiosotomian paitsi jos se tarvitaan lapsen vuoksi. Olin 5cm auki kun en enää pärjännyt kotona sairaalaan. oli ensimmäinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kampanja ei ole vain Suomessa. Esim USAssa osa kampanjoi turhia sektiota vastaan. Myös muissa maissa osa naisista kokee synnytyksessä kamalaksi kokemukseksi. Vie uskottavuutta, kun täällä haukutaan ja nollataan toisten kokemuksia, ja uskotellaan että kaikissa muissa maissa asiat olisi paremmin. Pysykää asialinjalla, niin todennäköisemmin joku kuunteleekin.

Usa ob/gyne voi suositella sektiota vain sen vuoksi että voi suunnitella vuoronsa, muuten hän joutuisi päivystämään koska synnytys käynnistyy, riippuu tietysti omasta sairasvakuutussopparista mitä korvataan lekurille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kampanja ei ole vain Suomessa. Esim USAssa osa kampanjoi turhia sektiota vastaan. Myös muissa maissa osa naisista kokee synnytyksessä kamalaksi kokemukseksi. Vie uskottavuutta, kun täällä haukutaan ja nollataan toisten kokemuksia, ja uskotellaan että kaikissa muissa maissa asiat olisi paremmin. Pysykää asialinjalla, niin todennäköisemmin joku kuunteleekin.

Usa ob/gyne voi suositella sektiota vain sen vuoksi että voi suunnitella vuoronsa, muuten hän joutuisi päivystämään koska synnytys käynnistyy, riippuu tietysti omasta sairasvakuutussopparista mitä korvataan lekurille.

Lisäksi sairaala saa isommat rahat sektioista vakuutusyhtiöiltä, on näes enemmän väkeä töissä joten kyllä jää enemmän katetta yksityissairaaloille.

Lääkärit voivat olla jopa omistajia kyseisissä sairaaloissa , onko silloin oma lehmä ojassa?

Vierailija kirjoitti:

Muistakaahan, että vähättelemättä teitä synnytyksessä ei ole kuitenkaan kyse vain teistä mammoista, vaan myös vauvasta. Lääkäri varmaan tarkoitti, että jos vauvan hengen pelastaminen vaatii nopeaa toimintaa, rupattelutuokio äidin kanssa jätetään väliin. Äidillä nimittäin ei ole oikeutta kieltäytyä toimenpiteestä, jos se johtaa vauvan kuolemaan.

Nimenomaan lain mukaan äidillä on oikeus kieltää vaikka kaikki toimenpiteet, myös vauvan tai omaan kuolemaan johtavat. Ainoastaan tajuttoman puolesta voivat lääkärit tehdä päätöksiä. Suomen laissa vauvalla ei ole mitään oikeuksia ennen kuin hän on syntynyt. Eli äläpä puhu höpöjä mutuja.

Toinen asia on sitten se, kieltäytyykö kukaan äiti oikeasti vauvan hengen pelastavista toimenpiteistä tai jääkö vaatimaan rupattelutuokiota. Tiedän paljon synnytyksessä hätätilanteeseen joutuneita äitejä mutta en yhtään sellaista, joka ei olisi ottanut hätätoimenpiteitä vastaan mukisematta. Sen sijaan pitkissäkin synnytyksissä aivan kiireettä ei ole annettu pyynnöstä huolimatta kivunlievitystä ja tukea eikä kerrottu äidille mitä tapahtuu, mitä riskejä toimenpiteisiin liittyy ja mitä vaihtoehtoja on. Lain mukaan hoito tulee suunnitella yhdessä potilaan kanssa ja potilas pitää kartalla hoidostaan sekä synnyttäjän itsemääräämisoikeutta kunnioittaa, mutta synnäreillä ei lakeja tunneta eikä niistä piitata.

Vierailija
</p>

<p>Eli uskon, että kätilöt ja lääkärit ovat tiedostaneet asian ja tehneet jo vuosia töitä synnytyskokemuksen parantamiseksi. Itse olen synnyttänyt kaikki lapseni sairaalassa, jossa opetetaan sekä lääkäri- että kätilöopiskelijoita, ja synnytyksiini on osallistunut molempia. Erityisesti opiskelijat ovat todella tahdikkaita ja perehtyneitä synnyttäjän kohtaamiseen.
</p>

<p>Varmasti jossain maakuntasairaalassa, missä on iäkkäitä kätilöitä, voi meininki edelleen olla kuin 1980-luvulla. Mutta silti haluaisin korostaa, että kymmenen vuodenkin takaiset kokemukset ovat ainakin itselläni hyvin erilaisia kuin viimevuotinen synnytyskokemukseni, eikä vanhoista vääryyksistä pitäisi syyttää nykypäivän kätilöitä.[/quote kirjoitti:

Kampanjan kokemukset ovat lähivuosilta eikä vuosikymmenten takaa. Ei maakuntasairaalassa vaan maan johtavassa synnytyssairaalassa HUS Naistenklinikalla synnytyksiä hoidetaan edelleen liukuhihnalta potilaiden oikeuksia talloen ja traumoja ja vammoja niin äideille kuin vauvoille piittaamattomuudella ja surkealla hoidolla aiheuttaen. Oma kokemus viime vuodelta eikä meno ole muuttunut mitenkään.