Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Kahdessa synnytyksessä mukana ja kummallakin kertaa synnyttäjältä kyseltiin ja kuunneltiin. Lakanoita ei pitänyt itse vaihdella synnytyssalissa tai perhehuoneessa vaan paikkaa vaihtaessa edellinen tila jäi siihen kuntoon kun jäi.  Hoitohenkilökunnassa on varmasti eroja ja heilläkin päivissäkin varmasti eroja. Meillä osui synnytyslotossa hyvin kummallakin kerralla-

Suosittelen, että ihmiset menevät Venäjälle synnyttämään.

Siellä saa äidit olla kuukaudenkin osastolla lepäämässä ja henkilökunta hoitaa vauvan. Varmasti miellyttävämpi kokemus.

Toki miinuspuolena korkeampi lapsikuolleisuus, eikä välttämättä tunneta sanaa synnytyspelko, mut kuitenkin.

Toisaalta suomessa on kaikkein alin synnytyskuolleisuus koko maailmassa. En halua väheksyä kenenkään kokemuksia, mutta varmasti jossain toisessa maassa olisi voinut "traumaattinen kokemus" olla sen sijaan kuolema. 

Kuinka moni olisi jättänyt sen välilihan leikkaamatta, jos siitä on ollut haittaa vauvalle?

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät äidit itse puhu näistä riskeistä omille tyttärilleen, ja miksei myös pojilleen? Siksikö että itsekkäästi halutaan varmistaa lastenlasten tulo? Onneksi oma äitini oli rehellinen: kun oli synnyttänyt minua oli revennyt ja saanut hoitohenkilökunnalta p*skaa kohtelua. Ei ihme että jäin ainoaksi lapseksi, äitini ei olekaan mikään lammas vaan uskomattoman vahva nainen. Kertoi mulle nämä asiat jo ennen kuin tulin teini-ikään ja kehotti minua harkitsemaan lasten hankkimista. Mummoni ei ollut koskaan puhunut äidilleni synnytysasioista, hän ei tiedä esim. kuinka kauan hänen syntymänsä kesti, kuinka kauan häntä imetettiin ym. 

Oma esikoisen synnytys oli paska kokemus, mutta kyllä lapsen saannissa silti jää kokemukset plussalle. En haluaisi että oma tyttäreni tekee päätöksen lapsen ”hankkimisesta” synnytyksen perusteella, vaan sen perusteella haluaako olla lapselle äiti sen synnytyksen jälkeen. Synnytys menee miten menee, mutta se on joka tapauksessa vasta alku. Ja tosiaan yhtään vähättelemättä niitä huonoja kokemuksia, joita siis itsellänikin on.

Minulla pysähtyi synnytys täysin, olin kivuissani ja väsynyt eivätkä kätilön kireällä äänellä tiuskitut kommentit helpottaneet tilannetta.  Mies piti puoliani, mikä johti siihen että kätilö koetti saada miehen lähtemään kahville, ainoan tukeni ja turvani pois huoneesta! Vasta kun paikalla piipahti  mukava ja empattinen naislääkäri, synnytys alkoi edetä enkä joutunut leikkaukseen.  Synnytyksen jälkeen olisi pitänyt kävellä osastolle vaikka heikotti ja pyörytti, mies tiuskaisi että hän menee pe""le etsimään itse sen pyörätuolin minulle jolloin naama nurin päin ollut kätilö haki pyörätuolin ja tiuski että ruoka haetaan sitten itse ja lakanat vaihdetaan itse, tämä ei ole mikään hotelli . Ei todellakaan, lähinnä tuli mieleen  kes"sleiri...

En lukenut noita enkä aiokaan lukea sillä tarkoitus on vielä uskaltaa kerran-kaksi raskaaksi.

Omat kolme synnytystäni ovat olleet kivuiltaan siedettäviä sinne asti, että olen pyytänyt epiduraalin/spinaalin, saanut sen ja sitten terveet lapset onkin jo syntyneet ilman repeämiä ja olen palautunut täydellisesti. (Jos joku trolli keksii päteä, että gyne ehkä? käyttää 2 mm isompia välineitä tarkastuksissaan niin se ei oleellisesti vaikuta (seksi)elämäni laatuun...) Niin ja sain ponnistaa toivomassani asennossa (toka ja kolmas kerta kyykyssä) vaikken puudusten vuoksi välissä pystynyt liikkumaan.

Mielestäni on kuitenkin hyvä, että myös mahdolliset ongelmat ovat julkisesti tiedossa eivätkä tarkoin varjeltu salaisuus. Joka tapauksessa tässä jutussa nyt ilmeisesti lietsotaan hysteriaa ymppäämällä yhteen 100 katastrofisynnytystä kun niitä vastaan olisi luultavasti yli 1000 ideaalisynnytystä ja vielä useampi ainakin-ihan-jees-synnytyskokemus.

Niin että jos ei sattunut kuolemaan niin ei voinut olla huono kokemus? Tähän kiteytyykin se kaikki, mikä on suomalaisessa synytysten hoidossa pielessä.

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Yleensä hätäsektio tehdään, kun äiti tai vauva on HENGENVAARASSA 😤 mitä sitten jos vauva kuolis sen takia, kun äidin kanssa on pitänyt neuvotella. Sitten ihmeissään ollaan oikeuteen lääkäriä laittamassa 😤 Turhaan hätäsektiota tehdä alle 10 minuutissa!

Tuon lääkärin siilipuolustus tuossa hasdtattelussa oli kyllä aika nolo.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen synnyttänyt neljä ja joka synnytyksessä minua on kyllä ”käsketty” kätilön taholta eikä se ole kivalta tuntunut. Toisaalta taas ymmärrän sen, että avautumisvaiheen loppupuolella olen ollut ilokaasuhuuruissa tai muuten ihan sekaisin kivusta, joten en ole reagoinut enää millään tavalla muuhun kuin käskyihin. Synnyttäjään voi siis olla vaikea myös saada kontaktia, mutta silti kätilön pitäisi saada jotenkin asia menemään perille. Miten se onnistuu nätisti?

Sitten vielä pitää muistaa, että kätilökin on ihminen. Hätätilanteessa ihminen kommunikoi eri tavalla kuin muuten. Esim. tuo hätäsektiopäätösjuttu, asian selittäminen siinä kohtaa kyllä häiritsee itse työtä. Verrataan vaikka toiseen hätätilanteeseen, jos teillä syttyisi nyt tulipalo niin olisiko helpompi vaan toimia vai kykenisittekö samalla selittämään rauhallisesti lapsille mitä ja miksi nyt tehdään? Eikös nuo synnytyksen vaiheet ja muut, esim. sektiopäätökset, kerrota jo etukäteen synnytysvalmennuksessa? Moniko oikeasti haluaisi, että aikaa hätäsektiopäätöksestä lapsen syntymään pitää nostaa, jotta asia ehditään käydä äidin kanssa läpi ja pyytää suostumus? Nyt aika on sen 10min ja sillä pelastetaan vauvojen henkiä! Olisiko 15 tai 20min ok, että asia saataisiin käsiteltyä? Jos siinä joku vauvakin ehtii kuolla tai vammautua hapenpuutteen takia niin haittaako se? 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta suomessa on kaikkein alin synnytyskuolleisuus koko maailmassa. En halua väheksyä kenenkään kokemuksia, mutta varmasti jossain toisessa maassa olisi voinut "traumaattinen kokemus" olla sen sijaan kuolema. 

Mutta samaan aikaan meillä lapsia vammautuu synnytyksissä aika lailla enemmän kuin kerrotaan ja äidit saavat elinikäisiä vammoja, joita ei koskaan kirjata synnytyksestä aiheutuneiksi. Peräsuolilla nyt on taipumus repeillä aina silloin tällöin ja häntäluilla mennä sijoiltaan??

Uskomatonta. Tai ei oikeastaan. Silti tuli yllätyksenä, että naista kohdellaan synnytyksessäkin vähättelevästi, väliliha voidaan leikata muuten vaan, ja hyi h*lvetti, jos jonkun kohdalla on oikeasti vitsailtu mieheltä - ei naiselta - kysyen, että laitetaanko isännän mieliksi vielä pari tikkiä? Eihän meillä mitään patriarkaattia ole, ei...

Pohjimmiltaan kun tämä teidän kohtelu synnytystenkin yhteydessä perustuu patriarkaattiin ja misogyniaan, aivan kuten Me too-kampanjan kohdalla. Ei ole sattumaa, että näitä kokemuksia on niin paljon.

Mikä surullisinta, tässäkin ketjussa kohtelustaan kertovat naiset ylläpitävät rakenteita tuoden ilmi omaa sisäistettyä misogyniaansa. "Nämä kauhukätilöt ja -lääkärit ovat muuten aina naisia. 100% miehistä sen sijaan osaa hoitaa synnytyksen hellästi." - Kolmen synnytyksen jälkeen voi väittää, että 100% kaikista Suomen mieslääkäreistä ja -kätilöistä on hyviä, ja vain naiset huonoja? Ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Yleensä hätäsektio tehdään, kun äiti tai vauva on HENGENVAARASSA 😤 mitä sitten jos vauva kuolis sen takia, kun äidin kanssa on pitänyt neuvotella. Sitten ihmeissään ollaan oikeuteen lääkäriä laittamassa 😤 Turhaan hätäsektiota tehdä alle 10 minuutissa!

Yleensä äiti on tuossa vaiheessa on rukoillut sektiota, kertonut, että jotain on pielessä, synnytys on pitkittynyt jne., mutta vasta siinä vaiheessa, kun lapsen sydänääniä ei enää ole (suomennos: käytännössä kuollut) alkaa kiire. Jos kätilöt osaisivat työnsä, ei mentäisi joka kerta tilanteeseen, jossa kyseessä on minuuttipeli. Mutta kun synnyttäjää ei kuunnella, hän nyt valittaa turhasta muutenkin.

Tästä kannattaisi jonkun tehdä kunnon tutkimus. Itselleni sanottiin esikoisen syntymän yhteydessä, että "pitäisi tehdä sektio, mutta niitä on tehty tälle vuodelle liikaa, odotetaan vuoden vaihtumista niin saadaan sektio kirjattua seuraavan vuoden tilastoon". Mahtavaa. Sitten mentiinkin hätäsektioon heti kun vuosi vaihtui. Kokemusta on myös siitä, kun henkilökunta rupattelee keskenään ja miehen kanssa, ja minua ei huomioida ollenkaan. Sitten käytävältä pyrhältää lääkäri paikalle kertomaan, että täällä laite hälyttää. Ja kätilö on koko ajan istunut siinä laitteen vieressä. Siinä vaiheessa minä en enää ollut ns. tässä maailmassa, en pystynyt edes puhumaan, tajuntani taso oli laskenut, ja kone hälyttää lapsen hätää. Sektion jälkeen eräs ivallinen hoitaja piti huolen, että huuhtelen haavan (pystyhaava) vedellä monta kertaa päivässä ja kuivaan pyyhkeellä vain nopeasti. Näin kuulemma piti tehdä. Tikkien poistamisen jälkeen haava aukesi ja jäi karmeat arvet. Jälkeen päin muiden leikkausten yhteydessä olen oppinut, että haavaa ei missään nimessä saa kastella vuorokauteen leikkauksen jälkeen, vaan vasta sen jälkeen. Jatkanko... neuvolassa kohtelu oli ala-arvoista, "sinun pääkoppa pitää saada kuntoon ennen kuin menet synnyttämään toista lasta". Minulla ei ollut tullut pelkoja, mutta pelkopolille lähetettiin, koska väitin hoitajien toimineen väärin. Pelkopolilla myönnettiin synnytyksessä tehdyt virheet, vaikka lääkäri ja hoitaja olivat peitelleet virheensä lausuntoihin.

Nyt helvetti soikoon sitä rahaa ja resursseja synnytyssairaaloihin, jos pitää kerran saada syntyvyyskin nousuun!!

" On nyt sitten kiva jos minäkin tulen kipeäksi !" Näillä empaattisilla sanoilla kätilöni tervehti minua kun menin flunssaisena synnyttämään. Joo mieluiten olisin itsekin ollut terve, mutta kun en voinut asiaan vaikuttaa ! Kätilö myös kyseli olenko syönyt ja juonut mitä , kuulemma ennen synnytystä ei saisi syödä  koska voi  oksentaa. Oli melko kiukkuinen, kun kuuli minun tulleen synnärille Hesen kautta vaikka käsittääkseni missään ei kielletä syömistä ennen synnytystä! Kätilö pisti myös  minut ottamaan peräruiskeen  kysymättä tahdonko sen ja koetti viritellå oksitosini-tippaa, siinä vaiheessa pistin kapuloita rattaisiin että   hei mitäs mitäs   ja tuli olo, että tietääköhän  tuo nainen mitä on tekemässä?  Huumorintajutonkin oli, kun  mies  otti myös ilokaasua oli potkaista miehen salista ulos.  Näin Mikkelissä herran vuonna 2001.

Ihmeellisen paljon vihaa ja epäuskoa herättää ihmisissä, kun toiset kertovat karmeista kokemuksistaan. Vaan kaipa se on vaikea uskoa, jos itsellä on kaikki mennyt hyvin.

Kun menin vuonna 2007 synnyttämään esikoistani, mikään ei voinut valmistaa minua siihen kohteluun, jota sain. Olen koulutukseltani biologi ja siksi minulla on erittäin hyvä ja realistinen kuva synnytyksestä. Minulla ei ollut mitään ihmeellisiä kuvitelmia ettei synnytys saisi sattua tai että sen kulku olisi omissa käsissäni. Menin synnyttämään luottavaisena, kuvitellen että mitä tapahtuukin niin olen hyvissä, osaavissa käsissä.

Lapsivedet menivät kotona aamuyöllä ja soitin sairaalaan kysyäkseni koska pitää tulla. Sanoivat että tule kun supistelee. Tein kuten käskettiin ja about 5h myöhemmin menimme Naistenklinikalle. Tykytystä ja tiuskiminen alkoi välittömästi. Tutkimuksen tehnyt nainen oli kovakourainen ja haukkui vaatteeni ja sen etten tiennyt miten toimia ja sen että olin ylipäätään tullut paikalle. Pääsin kuitenkin osastolle ja sieltä sitten muutaman tunnin päästä synnytyssaliin. Osastolla oksensin tuskissani jokaisen suosituksen tullessa, mutta hoitajat naureskelivat ja pyörittelivät silmiään. Jouduin anomaan apua kun silmissä pimeni, ja pyysin jotakuta ottamaan oksennuspussini ettei se putoaisi käsistäni, mihin hoitaja tiuskaisi ettei tämä oikeastaan ole hänen työtään.

Synnytyssalissa kaikki meni vain pahemmaksi. Vuorossa ollut mukava kätilö joutui lähtemään kun hänen vuoronsa loppui ja tilalle tuli jonkinlainen sadistinen ihmishirviö, joka sai ilmeistä iloa kiusaamisestani. Hän huokaili ja tiuski kun itkin kivusta, sätti ja pilkkasi kun pelkäsin. Synnytys ei edennyt ja kipu oli ihan tajuton. Kätilö koko asiakseen tiuskia ”Näin siinä käy, kun tulee liian aikaisin sairaalaan.” Tähän mieheni sitten totesi että tultiin kun käskettiin tulla... Sama kätilö myös viivytti epiduraalia niin pitkään kuin mahdollista, kunnes lopulta sain sen heti kun seuraava kätilö tuli vuoroon - ja kas kummaa synnytys alkoi edetä vauhdilla kun en enää ollut kuolemantuskassa!

No, vauva syntyi lopulta ja hengissä selvittiin. Synnytyksen jälkeen ei kukaan kysynyt miten homma mielestäni meni tai mikä vointi. Osastolla melkein pyörryin useaan otteeseen kun hemoglobiini oli ollut alhaalla jo ennen synnytystä ja menetin paljon verta. Ketään ei kiinnostanut. Yöllä kun vauva vain huusi ja huusi, vaihdoin vaippaa silmät pimeten ja jalat täristen - pelkäsin ihan hulluna että pudotan vauvan kun taju lähtee. Kyyneleet valui pitkin naamaa ja veri pitkin reisiä, mutta hoitaja totesi ettei ole hänen työtään hoitaa vauvaa vaan että mun pitää itse opetella. Tämä siis 8h sen jälkeen kun vauva oli syntynyt 48h synnytyksen päätteeksi...

Kokemus oli niin järisyttävän hirveä, pelottava ja ihmisarvoa alentava, että seuraavaan synnytykseen meninkin sitten pelkopolin kautta. Synnytin silloinkin alakautta, mutta papereihin kirjattiin toiveestaan että ”potilas toivoo ihmisarvoista kohtelua ja sitä ettei ilkeiltäisi”. :D Menikin sit paremmin, mutta onhan se ihan hullua että tällaiset asiat pitää käydä vaatimassa pelkopolilla...

Mitä ihmettä mä luen???? Potilas joutuu vaihtamaan lakanat! Huh, huh. Maksaa se synnyttäjäkin niistä sairaalapäivistä. Tuskun mikään muu ryhmä joutuu töihin ollessaan sairaalassa asiakkaana.

Ja mikä perustelu on sille, että leikataan tai tikataan puuduttamatta? Vain naisia kehdataan kohdella näin.

Ja miksei niitä Suomessa kehitettyjä synnytystuoleja käytetä? Takaavat myös kätilön työergonomian eikä naisen tarvii työntää lasta yläviistoon.

Hyvä että tästä puhutaan, vaikka moni haluaa vaientaa keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Tuon lääkärin siilipuolustus tuossa hasdtattelussa oli kyllä aika nolo.

Minustakin tuo selittely on ihan paskaa tuossa haastattelussa. Ei niitä ongelmia pidä lakaista maton alle.