Lue keskustelun säännöt.
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista
08.05.2019 |
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia
Kommentit (858)
Minun ei tarvinnut käydä neuvolassa kun 2-3 kertaa kun huomattiin sokerin nousu. Naistenklinikalla 2 pvää ja diabetes. Ei siinä mitään piikitin itseäni. Sitten kävinkin ahkerasti naistenklinikalla ja 3 viikkoa aiemmin nklinikalle. Aamulla operaatio onko vauvan keuhkot kehittyneet. Olihan ne mutta sain väärän ihmisen tiedot. No hätä pian tuli tieto että on kehittyneet. Illalla nk kiireellinen sektio. Oli ikää mutta vointi hyvä. Hienosti meni ja muusta ei oo kokemusta. Oi niitä aikoja ne Tahtoisin niin elää Uudelleen. Kiitos naistenklinikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettäs kehtaatte vähätellä näiden naisten kokemuksia! Juuri tuo pilkkaava asenne ja hyssyttelykulttuuri on tässä ongelmana. Tähän on tultava muutos.
Jos itse menen koskaan synnyttämään, niin aion vaatia asiallista kohtelua ja vuorovaikutteista toimintaa synnytyksessä jo etukäteen. Ja jos minua kohdellaan epäasiallisesti, vaadin korvauksia. Tällainen kohtelu ei todellakaan ole hyväksyttävää eikä yhdenkään synnyttäjän tarvitse sellaista sietää.
Sitten vielä puhutaan synnytystalkoista ja maamme nuoria naisia kannustetaan hankkimaan lapsia - ja kun niin sitten tehdään, saa moni osakseen ala-arvoista kohtelua ja "apua".
Kivulla sinun on synnyttämän sanoo iso kirjakin. Kaikki kivut unohtuu kun saat vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä mä luen???? Potilas joutuu vaihtamaan lakanat! Huh, huh. Maksaa se synnyttäjäkin niistä sairaalapäivistä. Tuskun mikään muu ryhmä joutuu töihin ollessaan sairaalassa asiakkaana.
Ja mikä perustelu on sille, että leikataan tai tikataan puuduttamatta? Vain naisia kehdataan kohdella näin.
Ja miksei niitä Suomessa kehitettyjä synnytystuoleja käytetä? Takaavat myös kätilön työergonomian eikä naisen tarvii työntää lasta yläviistoon.
Hyvä että tästä puhutaan, vaikka moni haluaa vaientaa keskustelun.
Mullekkin tehty tuolleen. Vaihdoin lakanat ja pysyin onneksi pystyssä jotenkin. Sen jälkeen selvisi ettei kyseinen henkilö ollu edes kätilö. Kätilötkin oli aika järkyttyneitä tilanteen saamasta käänteestä, enkä olisi saanut olla pystyssä vielä tuolloin missään nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."
Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.
Yleensä hätäsektio tehdään, kun äiti tai vauva on HENGENVAARASSA 😤 mitä sitten jos vauva kuolis sen takia, kun äidin kanssa on pitänyt neuvotella. Sitten ihmeissään ollaan oikeuteen lääkäriä laittamassa 😤 Turhaan hätäsektiota tehdä alle 10 minuutissa!
Yleensä äiti on tuossa vaiheessa on rukoillut sektiota, kertonut, että jotain on pielessä, synnytys on pitkittynyt jne., mutta vasta siinä vaiheessa, kun lapsen sydänääniä ei enää ole (suomennos: käytännössä kuollut) alkaa kiire. Jos kätilöt osaisivat työnsä, ei mentäisi joka kerta tilanteeseen, jossa kyseessä on minuuttipeli. Mutta kun synnyttäjää ei kuunnella, hän nyt valittaa turhasta muutenkin.
Kätilö ei koskaan tee sektiopäätöstä vaan sen tekee lääkäri. Ja se taas, että lääkäri voisi olla jokaisen valittavan synnyttäjän vierellä jolla usko loppuu ponnistusvaiheessa vaatii aika paljon enemmän rahaa.
Omassa synnytyksessäni kätilö sanoi, että on kysellyt sektion "perään" lääkäriltä, mutta lääkäri ei ole päätöstä halunnut tehdä. Mulla oli pitkä ponnistusvaihe monipäiväisen käynnistyksen jälkeen siinä menossa niin ei me juteltu siitä sen enempää, perusteluja tai muuta, en ainakaan muista. Lapsi syntyi sitten lopulta imukupilla.
Ei ole mikään ihme, että naisia on perinteisesti niin vähän johtajina. Moni nainen on naiselle susi ja tämä keskustelu todistaa väitteen oikeaksi.
En ole feministi siksi, etten pidä konservatiivisella tavalla ajattelevista naisista enkä siis pelkän naiseuden perusteella arvosta tai kannata ketään. Nämä konservatiiviset naiset ovat niitä perinteiden, luonnollisuuden ja "ikiaikaisen kokemuksen" puolestapuhujia ja päiväysvanhoine ajatuksineen yksi syy siihen, etteivät tämän päivän naiset halua lisääntyä. Nämä vanhoilliset naiset ansaitsevat minusta toiset tuomitsevine asenteineen unohtua tulevaisuudessa pissavaippojensa sekä makuuhaavoinensa kanssa hoivakodin uumeniin.
Sukupuoliroolinsa kahleista vapaat naiset ovat niitä, joita arvostan. Naisellisuus ei ole kiinni siitä, pitääkö alatiesynnytystä ainoana oikeana tapana vaan naiseus on minusta syvimmillään kykyä empatiaan ja kykyyn ymmärtää itsensä kanssa eri tavalla ajattelevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisen paljon vihaa ja epäuskoa herättää ihmisissä, kun toiset kertovat karmeista kokemuksistaan. Vaan kaipa se on vaikea uskoa, jos itsellä on kaikki mennyt hyvin.
Kun menin vuonna 2007 synnyttämään esikoistani, mikään ei voinut valmistaa minua siihen kohteluun, jota sain. Olen koulutukseltani biologi ja siksi minulla on erittäin hyvä ja realistinen kuva synnytyksestä. Minulla ei ollut mitään ihmeellisiä kuvitelmia ettei synnytys saisi sattua tai että sen kulku olisi omissa käsissäni. Menin synnyttämään luottavaisena, kuvitellen että mitä tapahtuukin niin olen hyvissä, osaavissa käsissä.
Lapsivedet menivät kotona aamuyöllä ja soitin sairaalaan kysyäkseni koska pitää tulla. Sanoivat että tule kun supistelee. Tein kuten käskettiin ja about 5h myöhemmin menimme Naistenklinikalle. Tykytystä ja tiuskiminen alkoi välittömästi. Tutkimuksen tehnyt nainen oli kovakourainen ja haukkui vaatteeni ja sen etten tiennyt miten toimia ja sen että olin ylipäätään tullut paikalle. Pääsin kuitenkin osastolle ja sieltä sitten muutaman tunnin päästä synnytyssaliin. Osastolla oksensin tuskissani jokaisen suosituksen tullessa, mutta hoitajat naureskelivat ja pyörittelivät silmiään. Jouduin anomaan apua kun silmissä pimeni, ja pyysin jotakuta ottamaan oksennuspussini ettei se putoaisi käsistäni, mihin hoitaja tiuskaisi ettei tämä oikeastaan ole hänen työtään.
Synnytyssalissa kaikki meni vain pahemmaksi. Vuorossa ollut mukava kätilö joutui lähtemään kun hänen vuoronsa loppui ja tilalle tuli jonkinlainen sadistinen ihmishirviö, joka sai ilmeistä iloa kiusaamisestani. Hän huokaili ja tiuski kun itkin kivusta, sätti ja pilkkasi kun pelkäsin. Synnytys ei edennyt ja kipu oli ihan tajuton. Kätilö koko asiakseen tiuskia ”Näin siinä käy, kun tulee liian aikaisin sairaalaan.” Tähän mieheni sitten totesi että tultiin kun käskettiin tulla... Sama kätilö myös viivytti epiduraalia niin pitkään kuin mahdollista, kunnes lopulta sain sen heti kun seuraava kätilö tuli vuoroon - ja kas kummaa synnytys alkoi edetä vauhdilla kun en enää ollut kuolemantuskassa!
No, vauva syntyi lopulta ja hengissä selvittiin. Synnytyksen jälkeen ei kukaan kysynyt miten homma mielestäni meni tai mikä vointi. Osastolla melkein pyörryin useaan otteeseen kun hemoglobiini oli ollut alhaalla jo ennen synnytystä ja menetin paljon verta. Ketään ei kiinnostanut. Yöllä kun vauva vain huusi ja huusi, vaihdoin vaippaa silmät pimeten ja jalat täristen - pelkäsin ihan hulluna että pudotan vauvan kun taju lähtee. Kyyneleet valui pitkin naamaa ja veri pitkin reisiä, mutta hoitaja totesi ettei ole hänen työtään hoitaa vauvaa vaan että mun pitää itse opetella. Tämä siis 8h sen jälkeen kun vauva oli syntynyt 48h synnytyksen päätteeksi...
Kokemus oli niin järisyttävän hirveä, pelottava ja ihmisarvoa alentava, että seuraavaan synnytykseen meninkin sitten pelkopolin kautta. Synnytin silloinkin alakautta, mutta papereihin kirjattiin toiveestaan että ”potilas toivoo ihmisarvoista kohtelua ja sitä ettei ilkeiltäisi”. :D Menikin sit paremmin, mutta onhan se ihan hullua että tällaiset asiat pitää käydä vaatimassa pelkopolilla...
Ai kamala. Melkein rupesi itkettämään sun puolesta :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettäs kehtaatte vähätellä näiden naisten kokemuksia! Juuri tuo pilkkaava asenne ja hyssyttelykulttuuri on tässä ongelmana. Tähän on tultava muutos.
Jos itse menen koskaan synnyttämään, niin aion vaatia asiallista kohtelua ja vuorovaikutteista toimintaa synnytyksessä jo etukäteen. Ja jos minua kohdellaan epäasiallisesti, vaadin korvauksia. Tällainen kohtelu ei todellakaan ole hyväksyttävää eikä yhdenkään synnyttäjän tarvitse sellaista sietää.
Sitten vielä puhutaan synnytystalkoista ja maamme nuoria naisia kannustetaan hankkimaan lapsia - ja kun niin sitten tehdään, saa moni osakseen ala-arvoista kohtelua ja "apua".
Kivulla sinun on synnyttämän sanoo iso kirjakin. Kaikki kivut unohtuu kun saat vauvan.
Tämäkin oli mielenkiintoista. kätilö tsemppasi minua loppumetreillä että ”kohta loppuu kivut kun vauva on sylissä”. No, kun vauva oli sylissä ja lääkäri ompeli alapäätä kasaan pelkän puudutesuihkeen (?) voimin, kätilö toisti sanomansa ”eikö loppunutkin kivut heti”. Ei loppuneet ja mietin että olenpas heikko kun vielä tämäkin tekee niin kipeää. , ryystin ilokaasua samalla mitalla kuin pahimpiin avautumis- ja ponnistuskipuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon lääkärin puolustus oli aivan kuin se sama jonka itse sain kun täysin muun asian tiimoilta tein kantelun törkeästä kohtelusta. "Henkilökunta teki parhaansa" jne. Se nyt ei kauheasti mieltä lämmitä kun kärsii terveysongelmista lopunikäänsä.
Asioista pitää saada puhua ja virheisiin sekä epäkohtiin täytyy puuttua. Jos jonkun "paras" on sitä että pilataan toisen terveys ja elämänlaatu, se henkilö ei kyllä kuulu hoitoalalle ollenkaan vaan jonnekin ihan muihin tehtäviin.
Synnytin esikoiseni nuorena 90-luvun lopussa Keski-Suomessa,ja silloin oli aika töykeä meno. Olin mt-perheen lapsi ja siitä muistutettiin neuvolassa jatkuvasti. Että "sulla tää tilanne on tällainen". Lääkäri painosti aborttiin ja komensi psykologille,joka kyseli miksen halua aborttia. Ultrassa sama lääkäri ei katsonut sukupuolta ja täräytti että se on tyttö tai poika.
Epiduraalin laittanut lääkäri ei sanonut sanaakaan. Istukka irrotettiin kädellä,eikä tästä sanottu mitään ennen kuin istukka tuli ulos. Vauvan tarkastuksessa intialaislähtöinen lääkäri ei kätellyt tai onnitellut. Hoitaja käski laittaa ripsiväriä. Kysyttiin enkö oikeasti tiennyt mikä on rintakumi,tai että koko rinnanpää laitetaan vauvan suuhun,ei pelkkää nänniä. "Et tiedä varmaan sitäkään" oli koko parin päivän pointti.
Joku kirjoitti tuolloin lehdessä,että joku henkilökunnasta oli sanonut vauvaa koiranpennun näköiseksi. En epäillyt yhtään kirjoittajan ymmärrystä,vaikka sairaala vähätteli kirjoittajan kokemusta.
En kuitenkaan usko että näissä on kyse väkivallasta vaan talon tavoista. Nykyään on aivan eri meininki ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakaan ei ole hyvää sanottavaa ei kätilöistä eikä äitiyspkl:n hoitajista. Kerroin, että kipukynnykseni ei ole korkea ja pelkään kovaa kipua ja verikokeita kun suonia ei löydy. Hoitaja otti niin kovakouraisesti verikokeet sormenpäästä, että monta päivää mustelmilla ja hellinä. Miten se on mahdollista, että kätilön ammatissa voi olla epäystävällinen toista naista kohtaan hetkellä, jolloin nainen tarvitsee kaiken avun, tuen ja kipuhoidon. Kipua vähätellään jatkuvasti ja pitää yrittää kestää. Päätin, että kestän kivun tuli mitä tuli, mutta meinasi taju lähteä kivusta, se oli aivan järkyttävän kamalaa. Pyysin miestä tuomaan vaatteeni ja tavarani, että lähdetään toiseen kaupunkiin synnyttämään mutta ei uskallettu enää siinä vaiheessa. Se muuten jonkin verran herätteli kätilöä (joka juuri oli sanonut, että rouva alkaa sitten synnytyksen jälkeen laittamaan vatsalihakset kuntoon niin on seuraava synnytys helpompi), jonka vuoro onneksi vaihtuikin ja sen jälkeen ei ollutkaan enää minkäänlaisia ongelmia kun tuli ihana kohta eläkeiässä oleva unelmakätilö. Hän otti minut äidilliseen otteeseen ja synnytys sujui loppuun saakka hyvin. Annoin palautetta kauhukätilöstä mutta minulle vastattiin, että hän on erään lääkärin vaimo ja erittäin hyvä/tehokas työssään. Niinpä se on, että terveydenhoitohenkilöstö ei ilmianna toista vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka miten epäystävällinen on synnyttäjää kohtaan. Sanoin, että tähän paikkaan en ikinä tule uudelleen enkä mennytkään, lähdettiin vanhempien luo kun sen aika tuli toisen ja kolmannen kerran ja sain synnyttää pienen kaupungin ystävällisessä, toisen huomioon ottavassa ilmapiirissä, jossa sai ajoissa kivunlievitystä ja ihmisarvoista kohtelua. Käsittämätöntä, että kivunlievitystä pitää vaatimalla vaatia ja sektioon ei pääse. Kivuissa ei jaksa tehdä järkeviä rationaalisia päätöksiä, ei puhua eikä voi oikein vaatia kätilön vaihtoa, synnytys on eniten kipua tuottava toimenpide mitä naiselle tapahtuu ja silti siihen ei tule mitään helpotusta vuosikymmenten ja -satojen saatossa.
Voisiko joku lääkäri, anestesiologi tms. asiantuntija tulla tähän ketjuun selventämään vaikka sitä asiaa, että minkä vuoksi episiotomiat ommellaan ilman kivunlievitystä tai anestesiaa?
Kuinka on mahdollista, että vielä 2020-luvulla barbaarisesti alistetaan puolet väestöstä siihen, että heidän revenneet sukupuolielimensä tullaan tikkaamaan kasaan ilman asianmukaista kivunlievitystä? Kun mitä tahansa muuta ruumiinosaa ommellaan käytetään puudutusta, ja sitä myös lisätään jos tarvetta on. Miten ihmeessä sitten ihmiskehon herkintä ja yksityisintä, juuri valtavan trauman kokenutta aluetta ommellessa ei kivunlievityksellä olekaan minkäänlaista väliä?
Olisiko Ok, jos miehen penistä tai kiveksiä ommeltaisiin vaikka tapaturmaisen repeämän jälkeen ilman kivunlievitystä? Sellaista ei tule koskaan tapahtumaan, ja hyvä niin, koska meillä on olemassa nykyaikainen lääketiede. Minua vain henkilökohtaisesti kuvottaa, että naisen tuskalla ja kivulla ei ole mitään merkitystä, koska on kyse synnytyksestä ja "siihen nyt vaan kuuluu kipu".
On olemassa monia tehokkaita ja suhteellisen lyhytaikaisesti vaikuttavia kipu- ja anestesialääkkeitä, joita kyllä voitaisiin käyttää synnytyksissä mutta ei kuitenkaan jostain syystä käytetä. Tästä asiasta ei varsinaisesti edes puhuta, koska aihe tuntuu olevan jotenkin tabu, mutta kaikki vastaukset mitä olen lääkäreiltä asiaan saanut ovat käytännössä tekosyitä. Esim. lääkettä voi erittyä rintamaitoon tai että tuoreen äidin pitää pysyä mahdollisimman valppaana.
Nämä ovat erittäin huonoja ja surkeasti perusteltuja syitä naisten systemaattiseen kiduttamiseen. Vastasyntynyt kyllä kestää olla päivän tai pari korvikkeella eikä pieni muutaman tunnin tokkuratila haittaa mitään eikä ketään. Jos olen esittänyt nämä lisäkysymykset suullisesti lääkärin läsnäollessa, niin reaktiona on aina joko vaikeneminen tai ärtymys.
Miksi naisten kehoon ja terveyteen liittyvissä asioissa eletään yhä jotain pimeää keskiaikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole kyse siitä, etteikö äiti tietäisi synnytyksen olevan kivulias tapahtuma. Kyse on karjuvista, töykeistä, kovakouraisista kätilöistä joille synnyttäjällä ei ole mitään ihmisarvoa. Haukutaan kun hengittää tai ponnistaa väärällä tavalla, pistetään sekava ja kipeä synnyttäjä kävelemään pyörtymispisteessä osastolle...
Tämä. En ole edes synnyttänyt, mutta voin silti käyttää mielikuvitusta ja empatiaa asian käsittelyyn.
Kävin vuosi sitten kolonoskopiassa, joka sattui niin etten voinut tehdä muuta kuin huutaa kurkku suorana ja täristä hysteerisesti. Kokemus olisi jäänyt kamalan traumaattiseksi, ellei henkilökunta olisi ollut siinä niin osaavaa. Kesken toimenpiteen selitettiin mitä tapahtuu, kyseltiin vointia, silitettiin kädestä, kannustettiin, ja tajuttiin lopettaa koko homma kun olin ihan lamaantunut kivusta. Minun annettiin rauhoittua, ja keskusteltiin vielä toimenpiteestä tämän jälkeen ja varmistettiin monta kertaa että olen kykenevä kotiutumaan. Olisin ihan varmasti traumatisoitinunut, jos siellä olisi hoitajat v*ttuillut päin naamaa, ronkkinut ja runnonut menemään, naureskellut ja lykännyt kylmiltään kotiin. Nyt pystyn ihan hyvillä mielin muistelemaan asiaa, vaikka se kipu oli jotain ihan käsittämätöntä.
Tottakai synnytys sattuu, mutta osaavalla, empaattisella henkilökunnalla asiaa voi helpottaa huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä mä luen???? Potilas joutuu vaihtamaan lakanat! Huh, huh. Maksaa se synnyttäjäkin niistä sairaalapäivistä. Tuskun mikään muu ryhmä joutuu töihin ollessaan sairaalassa asiakkaana.
Ja mikä perustelu on sille, että leikataan tai tikataan puuduttamatta? Vain naisia kehdataan kohdella näin.
Ja miksei niitä Suomessa kehitettyjä synnytystuoleja käytetä? Takaavat myös kätilön työergonomian eikä naisen tarvii työntää lasta yläviistoon.
Hyvä että tästä puhutaan, vaikka moni haluaa vaientaa keskustelun.
Sain esikoisen 2 päivän sinnittelyn jälkeen hätäsektiolla. Tulin osastolle aamulla noin klo 9 ja puudutus vaikutti yhä klo 12 tienoilla. En saanut ruokaa, koska en mennyt sitä itse ruokakärrystä hakemaan. Kätilö tuli asian vielä erikseen huoneeseen kertomaan eikä häntä kiinnostanut se, että olin jo ollut ilman ruokaa 2 vrk ajan. Koska meillä osastolla on tällainen tapa!
Mies tuli pizzalaatikon kanssa klo 13...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyvyyden lasku ei johdu synnytyksestä! Jos joku haluaa lapsia niin hänhän niitä tekee meni synnytys miten meni.
Ne jotka ei halua lapsia jättävät ne tekemättä ihan muista syistä kuin synnytyksestä!:D Herätkää jo.
Täällä on kyllä tosi vanhoja kauhukokemuksia. Olen synnyttänyt 2016 ja 2018 eikä MITÄÄN tehty ilman lupaani, kysyttiin haluanko koittaa synnytysjakkaraa, kylkiasentoa, seisoma-asentoa, haluanko veteen, haluanko epiduraalin, milloin sen haluan, saako tehdä sisätutkimuksen jne. Kysyttiin, keskusteltiin, varmistettiin. Esikoisen synnytys oli hiukan traumaattinen, tuli kiire ja se heijastui kätilöiden kommunikaatioon. Ainoa mitä tehtiin ilman lupaani oli että ilokaasu vedettiin pois kun en enää kyennyt keskittymään - päätös oli heiltä oikea.
Sain käydä esikoisen syntymän tilanteen jälkikäteen läpi kolmen eri kätilön ja kahden eri lääkärin kanssa - he tulivat osastolle varta vasten. Ja kun en voinut itse hakea ruokaa tai vaihtaa lakanoita, se tehtiin puolestani ihan ilman mitään mutinoita.
Kiitos Espoo!
Täällä lisää satoja kokemuksia, jossa synnyttäjää on kohdeltu huonosti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettäs kehtaatte vähätellä näiden naisten kokemuksia! Juuri tuo pilkkaava asenne ja hyssyttelykulttuuri on tässä ongelmana. Tähän on tultava muutos.
Jos itse menen koskaan synnyttämään, niin aion vaatia asiallista kohtelua ja vuorovaikutteista toimintaa synnytyksessä jo etukäteen. Ja jos minua kohdellaan epäasiallisesti, vaadin korvauksia. Tällainen kohtelu ei todellakaan ole hyväksyttävää eikä yhdenkään synnyttäjän tarvitse sellaista sietää.
Sitten vielä puhutaan synnytystalkoista ja maamme nuoria naisia kannustetaan hankkimaan lapsia - ja kun niin sitten tehdään, saa moni osakseen ala-arvoista kohtelua ja "apua".
Kivulla sinun on synnyttämän sanoo iso kirjakin. Kaikki kivut unohtuu kun saat vauvan.
Tämäkin oli mielenkiintoista. kätilö tsemppasi minua loppumetreillä että ”kohta loppuu kivut kun vauva on sylissä”. No, kun vauva oli sylissä ja lääkäri ompeli alapäätä kasaan pelkän puudutesuihkeen (?) voimin, kätilö toisti sanomansa ”eikö loppunutkin kivut heti”. Ei loppuneet ja mietin että olenpas heikko kun vielä tämäkin tekee niin kipeää. , ryystin ilokaasua samalla mitalla kuin pahimpiin avautumis- ja ponnistuskipuihin.
Sekin oli yllätys, miten kovat supistuskivut tuli imettäessä. Sairaanhoitaja kertoi, että ne ovat yleensä sitä pahemmat, smitä useampi synnytys on takana ja ne voivat olla ihan yhtä kipeitä mitä synnytyksessä. Eikä se imettäminenkään ollut kivutonta, kyllä siinä kyyneleet tuli silmiin kivusta. Kipeää teki istuminenkin pitkään.
En tee lapsia niin kauan kun asiat ovat tällä tavalla kirjoitti:
Voisiko joku lääkäri, anestesiologi tms. asiantuntija tulla tähän ketjuun selventämään vaikka sitä asiaa, että minkä vuoksi episiotomiat ommellaan ilman kivunlievitystä tai anestesiaa?
Kuinka on mahdollista, että vielä 2020-luvulla barbaarisesti alistetaan puolet väestöstä siihen, että heidän revenneet sukupuolielimensä tullaan tikkaamaan kasaan ilman asianmukaista kivunlievitystä? Kun mitä tahansa muuta ruumiinosaa ommellaan käytetään puudutusta, ja sitä myös lisätään jos tarvetta on. Miten ihmeessä sitten ihmiskehon herkintä ja yksityisintä, juuri valtavan trauman kokenutta aluetta ommellessa ei kivunlievityksellä olekaan minkäänlaista väliä?
Olisiko Ok, jos miehen penistä tai kiveksiä ommeltaisiin vaikka tapaturmaisen repeämän jälkeen ilman kivunlievitystä? Sellaista ei tule koskaan tapahtumaan, ja hyvä niin, koska meillä on olemassa nykyaikainen lääketiede. Minua vain henkilökohtaisesti kuvottaa, että naisen tuskalla ja kivulla ei ole mitään merkitystä, koska on kyse synnytyksestä ja "siihen nyt vaan kuuluu kipu".
On olemassa monia tehokkaita ja suhteellisen lyhytaikaisesti vaikuttavia kipu- ja anestesialääkkeitä, joita kyllä voitaisiin käyttää synnytyksissä mutta ei kuitenkaan jostain syystä käytetä. Tästä asiasta ei varsinaisesti edes puhuta, koska aihe tuntuu olevan jotenkin tabu, mutta kaikki vastaukset mitä olen lääkäreiltä asiaan saanut ovat käytännössä tekosyitä. Esim. lääkettä voi erittyä rintamaitoon tai että tuoreen äidin pitää pysyä mahdollisimman valppaana.
Nämä ovat erittäin huonoja ja surkeasti perusteltuja syitä naisten systemaattiseen kiduttamiseen. Vastasyntynyt kyllä kestää olla päivän tai pari korvikkeella eikä pieni muutaman tunnin tokkuratila haittaa mitään eikä ketään. Jos olen esittänyt nämä lisäkysymykset suullisesti lääkärin läsnäollessa, niin reaktiona on aina joko vaikeneminen tai ärtymys.
Miksi naisten kehoon ja terveyteen liittyvissä asioissa eletään yhä jotain pimeää keskiaikaa?
"Vastasyntynyt pärjää korvikkeella"
Tajuatko edes miten tärkeää on saada se vauva mahdollisimman pian rinnalle imemään? Ihan sen maidontuotannon kannalta.
Ja tikkaaminen ei todellakaan satu niin paljon sen rääkin jälkeen etteikö sitä kestäisi. :D
Herranjumalà
"Nämä ovat erittäin huonoja ja surkeasti perusteltuja syitä naisten systemaattiseen kiduttamiseen. Vastasyntynyt kyllä kestää olla päivän tai pari korvikkeella eikä pieni muutaman tunnin tokkuratila haittaa mitään eikä ketään. Jos olen esittänyt nämä lisäkysymykset suullisesti lääkärin läsnäollessa, niin reaktiona on aina joko vaikeneminen tai ärtymys."
Ei, vaan erittäin hyviä syitä! "Naisen kiduttamista"
Voi jestas :DD
Ettäs kehtaatte vähätellä näiden naisten kokemuksia! Juuri tuo pilkkaava asenne ja hyssyttelykulttuuri on tässä ongelmana. Tähän on tultava muutos.
Jos itse menen koskaan synnyttämään, niin aion vaatia asiallista kohtelua ja vuorovaikutteista toimintaa synnytyksessä jo etukäteen. Ja jos minua kohdellaan epäasiallisesti, vaadin korvauksia. Tällainen kohtelu ei todellakaan ole hyväksyttävää eikä yhdenkään synnyttäjän tarvitse sellaista sietää.
Sitten vielä puhutaan synnytystalkoista ja maamme nuoria naisia kannustetaan hankkimaan lapsia - ja kun niin sitten tehdään, saa moni osakseen ala-arvoista kohtelua ja "apua".