Miten te olette sopineet siitä, että alatte yrittämään lasta?

Mun miesserkun naisystävä sanoi serkulleni, että hän haluaisi vauvan, että voidaanko yrittää lasta, ja tähän miesserkkuni totesi, että no hankitaan vaan vauva, jos sinä sitten kokonaan hoidat sen.

No, serkkuni sitten jätti naisystävänsä kun lapsi oli vasta taapero, eikä ole sen koommin ollut missään tekemisissä lapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet on vähän kypsymättömiä tässä(kin) asiassa, harvalle tulee vauvakuumetta koskaan. ti

Musta tuntuu, että vauvakuume tulee useinkin juuri miehelle.

Siirryttiin kakkosesta ykköseen ja heti tärppäsi.

Meillä lähipiirissä tapauksia joissa keskenmenoja ja usealla 30v:llä mennyt yli vuosikin yrittäessä. Siksi käytiin keskustelua.

Miehelle ei tuntunut olevan ihan selvää että hormonaalisen ehkäisyn jälkeen voi mennä kuukausia että kierto palautuu normaaliksi ja että raskaus ylipäätään on välttämättä mahdollista. Kun tärppää lopulta, mahdollisten keskenmenojen jälkeen, niin siitä menee vielä 9kk lapsen syntymään. Juteltiin että vaikka heti jättäisi ehkäisyn, voi mennä 1-3kk että kierto palautuu. Siihen realistinen yritysaika 4-12kk ja 9kk vauvan odotusta. Eli vaikka heti aloittaisi, saattaa olla että vauva syntyy vasta vuoden-parin vuoden kuluttua, aikaisintaan. Jotenkin tää ajatus avasi että yritys sinänsä ei tarkoita että vauva syntyy heti ja sitä ehtii sitten matkallakin sulatella. Ps: ehkäisy jätettiin aika tarkkaan vuotta ennen pois meidän esikoisen syntymää :)

Toinen asia mitä keskusteltiin oli että mitä jos vauvaa ei kuulukaan sitten kun ehkäisy jätetään pois, että nuorempana aloittaessa voi vielä mahdollisesti tehdä asialle jotain eikä sitten ole perhehaaveet menetetty. Jos asia on tärkeä, kannattaa miettiä asiaa vähän pidemmälle kuin vain ehkäisyn poisjättöön asti - eri skenaarioiden mietintä tekee siitä realistisempaa.

Meillä oli alusta asti selvää, että haluamme lapsia. Kun omat opintoni oli ohitse jätimme yhteistuumin ehkäisyn pois ilman sen kummempaa strategiaa tai stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lähipiirissä tapauksia joissa keskenmenoja ja usealla 30v:llä mennyt yli vuosikin yrittäessä. Siksi käytiin keskustelua.

Miehelle ei tuntunut olevan ihan selvää että hormonaalisen ehkäisyn jälkeen voi mennä kuukausia että kierto palautuu normaaliksi ja että raskaus ylipäätään on välttämättä mahdollista. Kun tärppää lopulta, mahdollisten keskenmenojen jälkeen, niin siitä menee vielä 9kk lapsen syntymään. Juteltiin että vaikka heti jättäisi ehkäisyn, voi mennä 1-3kk että kierto palautuu. Siihen realistinen yritysaika 4-12kk ja 9kk vauvan odotusta. Eli vaikka heti aloittaisi, saattaa olla että vauva syntyy vasta vuoden-parin vuoden kuluttua, aikaisintaan. Jotenkin tää ajatus avasi että yritys sinänsä ei tarkoita että vauva syntyy heti ja sitä ehtii sitten matkallakin sulatella. Ps: ehkäisy jätettiin aika tarkkaan vuotta ennen pois meidän esikoisen syntymää :)

Toinen asia mitä keskusteltiin oli että mitä jos vauvaa ei kuulukaan sitten kun ehkäisy jätetään pois, että nuorempana aloittaessa voi vielä mahdollisesti tehdä asialle jotain eikä sitten ole perhehaaveet menetetty. Jos asia on tärkeä, kannattaa miettiä asiaa vähän pidemmälle kuin vain ehkäisyn poisjättöön asti - eri skenaarioiden mietintä tekee siitä realistisempaa.

Tämä on loistava neuvo! Monilla miehillä tuntuu olevan se virheellinen käsitys, että raskaus alkaa kun harrastaa yhdyntää ilman ehkäisyä. Harvallahan asia on näin ja vaikla raskautuisikin nopeasti, niin odotusaika on silti yleensä sen 9kk, ei se vauva yhtäkkiä pillereiden lopetuksen jälkeen putoa haikaran nyytistä. Ja juurikin se, että nuorempana on aikaa sitten enemmän puuttua niihin mahdollisiin hedelmällisyyden haasteisiin, jottei se esikoisen saaminen venyisi sitten sinne 40, kuten turhan monilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lähipiirissä tapauksia joissa keskenmenoja ja usealla 30v:llä mennyt yli vuosikin yrittäessä. Siksi käytiin keskustelua.

Miehelle ei tuntunut olevan ihan selvää että hormonaalisen ehkäisyn jälkeen voi mennä kuukausia että kierto palautuu normaaliksi ja että raskaus ylipäätään on välttämättä mahdollista. Kun tärppää lopulta, mahdollisten keskenmenojen jälkeen, niin siitä menee vielä 9kk lapsen syntymään. Juteltiin että vaikka heti jättäisi ehkäisyn, voi mennä 1-3kk että kierto palautuu. Siihen realistinen yritysaika 4-12kk ja 9kk vauvan odotusta. Eli vaikka heti aloittaisi, saattaa olla että vauva syntyy vasta vuoden-parin vuoden kuluttua, aikaisintaan. Jotenkin tää ajatus avasi että yritys sinänsä ei tarkoita että vauva syntyy heti ja sitä ehtii sitten matkallakin sulatella. Ps: ehkäisy jätettiin aika tarkkaan vuotta ennen pois meidän esikoisen syntymää :)

Toinen asia mitä keskusteltiin oli että mitä jos vauvaa ei kuulukaan sitten kun ehkäisy jätetään pois, että nuorempana aloittaessa voi vielä mahdollisesti tehdä asialle jotain eikä sitten ole perhehaaveet menetetty. Jos asia on tärkeä, kannattaa miettiä asiaa vähän pidemmälle kuin vain ehkäisyn poisjättöön asti - eri skenaarioiden mietintä tekee siitä realistisempaa.

Tämä on loistava neuvo! Monilla miehillä tuntuu olevan se virheellinen käsitys, että raskaus alkaa kun harrastaa yhdyntää ilman ehkäisyä. Harvallahan asia on näin ja vaikla raskautuisikin nopeasti, niin odotusaika on silti yleensä sen 9kk, ei se vauva yhtäkkiä pillereiden lopetuksen jälkeen putoa haikaran nyytistä. Ja juurikin se, että nuorempana on aikaa sitten enemmän puuttua niihin mahdollisiin hedelmällisyyden haasteisiin, jottei se esikoisen saaminen venyisi sitten sinne 40, kuten turhan monilla.

Olipa hassusti muotoiltu, tarkoitin siis ettå harvallahan asia on niin yksinkertaista, että senkun kerran harrastaa niin heti napsahtaa.

Kun itse valmistuin ja menin töihin, vaadin mieheltä 5-vuotissuunnitelman ja sanoin, että haluan 2 lasta ennen kuin täytän 30. Silloin kun itse olin 23 ja hän 26, niin mies suhtautui asiaan ihan hyvin, koska 5 vuotta tuntui hänestä pitkältä ajalta. 5 vuotta vierähti ja kysyin, että haluaako hän olla naimisissa ennen kuin lapsi syntyy. No kyllä halusi ja järkättiin sitten häät (onneksi, koska oli hauskat bileet). Häissä olin jo raskaana viikolla 6, kun heti tärppäsikin. Olin etukäteen kertonut, että milloin lapsen yritys kannattaisi aloittaa, jotta olisin korkeintaan ensimmäisellä kolmanneksella häissä.

En mitenkään kierrellyt asiaa silloin, vaan sanoin napakasti lapsihaaveeni aikatailuineen, jotta voin tarvittaessa etsiä uuden isäehdokkaan. Totesin, että mitään ei elämässä saa, jos ei vaadi. Hän ehti sitten totutella ajatukseen aika kauan. Tavallaan käsikirjoitin tulevaisuutemme valmiiksi ja sanoin, että kyytiin vaan, jos meillä on samat haaveet.

(Nyt myöhemmin se toinen lapsi ei välttämättä tulekaan, mutta niin ne suunnitelmat voi muuttua)

Heti parisuhteen alussa keväällä 2012 puhuimme, miten kumpikin haluaa lapsia "sitten joskus".

Minä aloin kuumeilla tosissani kun kihlauduttiin kesällä 2013. Sovimme kuitenkin, että pyrimme ennen lasta menemään naimisiin.

Häät vietettiin kesällä 2015. Mieheni halusi viettää kanssani kahdenkeskistä avioelämää jonkin aikaa ennen kuin saisimme lapsen. Jatkoin kuumeilua, jaoin haaveitani ystävien ja työkavereiden kanssa ja tasaisin väliajoin muistutin myös miestä asiasta.

Syksyllä 2017 sitten mies ilmoitti, että hän olisi valmis jättämään ehkäisyn pois. Esikoisemme syntyi elokuussa 2018.

Hiljaa hyvä tulee, kun asioista puhutaan asioina ja ollaan rehellisiä omista tuntemuksista, kunnioittaen samalla toisen toiveita ja tarpeita.

Jossain netissä oli hyvä artikkeli siitä minkä ikäisenä pitäisi viimeistään aloittaa jos hyvällä todennäköisyydellä ja ilman lapsettomuushoitoja haluaa 1/2/3 lasta. Googlettamalla varmaan löytyy.. siitä apua keskusteluihin.

Olen huomannut että vaistomaisesti ajattelen: "Nyt suostuisin tulemaan raskaaksi", silloin kun mies tulee makaamaan päälleni (huvin vuoksi ja vaatteet päällä). Sama ajatus tulee kun hän puristaa minut seinää vasten, tai jos puhutaan lapsista. Mies taas humalassa jostain syystä rupeaa kyselemään milloin tehdään lapsi. Muuten kummallakaan ei ole erityisen isoja haluja, mutta pääteltiin että kai ne herää jos päätetään lasta yrittää.

Minä ojensin miehelle paketillisen kortsuja ja ilmoitin samalla etten hae enää lisää ehkäisyrenkaita, että herra on hyvä ja käyttää kumia jos ei halua isäksi. 5kk meni että tärppäsi ja lapsi täytti juuri vuoden. Aiheesta oli ollut keskustelua mutta mistään aikatauluista ei oltu sovittu. Nyt taas ollaan vuoden alusta oltu ilman ehkäisyä ja toiveissa toinen lapsi

N28

Sovimme ettå alamme yrittämään yhteistä lasta ja kävin sen vuoksi otattamassa kierukan pois.

Mies laski päiviä kun oletettu raskaus voisi näkyä testissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet on vähän kypsymättömiä tässä(kin) asiassa, harvalle tulee vauvakuumetta koskaan. Elämänmuutos voi pelottaa, ja onhan se pelottavaakin kun ei ihan tiedä, mitä tuleman pitää. Siksi monet miehet eivät uskalla antaa selkeää vastausta.Monet miehet tarvitsevat pienen sysäyksen, mutta tarkkana saa olla ettei mene painostuksen puolelle.

Voisitko ihan vain vaikka kysyä, et "Olisko ok, jos jättäisin ehkäisyn nyt pois?" Kai hän nyt osaa sanoa et joo tai ei? Minun mies ei ollut kovin innoissaan ekasta, päätös oli enempi minun, mutta hänestä kuoriutui upea isä heti kun lapsi syntyi. Hän toivoi lisääkin lapsia enemmän kuin minä. 

Neljän äiti

No, kun hän ei oikein osaa vastata kyllä tai ei! Se tässä ongelma onkin... Kielteistä vastausta ei ole tullut ikinä eikä mitään epämääräistä kiertelyä ja kaartelua, vaan juurikin sellaisia hymähdyksiä, naurahduksia, jotka voisi tulkita jollain tavalla myönteiseksi, muttei ole mitään selkeää KYLLÄ-vastausta ja ehkä odotan jotenkin sitä selkeää kyllä-vastausta, koska sitten se olisi yhdessä päätetty. Ap

Kysy vielä. Kun tulee taas hymähdys, niin sano: "Olen tosissani, jätetäänkö ehkäisy pois? Voisitko rakas vastata? Minusta nyt olisi hyvä aika koittaa, jos saisimme lapsen. Minusta olisi ihana saada lapsi sun kanssa."

Ei voi mitenkään tuohon vastata vain hymähdyksellä. (toivottavasti...)

naimisiin mennessä jätettiin ehkäisy pois. ja siitä on siis 14 vuotta.

Tämä saa varmaan lapeukkuja, mutta kerronpa kuitenkin...

Mies kosi ja aika pian kondomi meni rikki. Saimme esikoisemme.

Imetysaikana minipillerit pettivät. Saimme toisen lapsen.

Toisen ollessa reilun vuoden ikäinen mies sanoi kauppareissulla, että haluaisi kyllä joskus kolmannenkin lapsen yhdessä (mikä oli ihanaa koska vaikka mies on ollut raskauksista iloinen ja mahtava aviomies ja osallistuva isä niin silti... Mieltäni oli painanut, että olisikohan se tätä toivonut. Kun päätös raskauksien jatkamisesta oli yksin mulla, mies oli vain sanonut, että hän pysyy vierellä miten vain päätänkin). No vastasin sitten itkua pidätellen, että kyllä se minulle sopii. Ehkä kun esikoinen menee kouluun, oli jo aika hektistä silloin.

Ja nyt meille on tulossa marrasvauva :) <3

Apn tilanteessa kysyisin vielä kerran asiaa mieheltä. Jos vastaisi hymähtämällä tai naurahduksella niin kertoisin että koska en saa selvää tuosta loppuosasta ja minä kuitenkin haluan vauvan niin lopetan pillereiden syönnin kun lasta loppuu x päivän kuluttua. Jos mies ei halua vauvaa niin kannattaa hankkia kondomit ja käyttää niitä siitä lähtien.

Luulen että tämän jälkeen mies jo kertoisi enemmänkin ajatuksistaan. Pyytäisi että jatkat pillereiden käyttöä tai jäisi harkitsemaan käyttääkö jatkossa kondomia.

Jo seurustelun alkuaikoina puhuttiin, että molemmat halutaan lapsia. Olimme tuolloin jo lähes 30-vuotiaita eikä kummallakaan lapsia ennestään. Ekat pari vuotta lähinnä leikiteltiin ajatuksella, mutta miehen kosinnan jälkeen aloin puhua asiasta vakavammin. Häät olivat viime elokuussa, ja itse olisin halunnut jättää pillerit pois jo vähän aiemmin koska söin niitä yli 10 vuotta enkä tiennyt miten kierto palautuisi normaaliksi. Yhteinen päätös oli kuitenkin, että lopetin pillerit häiden aikaan, eikä sitten käytetty enää muuta ehkäisyä. 4kk jälkeen tulin raskaaksi, ja nyt oon tosi ilonen etten ollu paksuna vielä häissä. :) Ja mun mielestä "tässä iässä" kolmen vuoden seurustelu on jo aika pitkä aika, me oltiin seurusteltu alle 3 vuotta kun mentiin naimisiin. Lapsen syntyessä ollaan 31v ja 32v

Liikaa mietitte miehen mielipidettä. Miehelle mikään ei ole ongelma koska he voi perustaa perheen vielä 60v.

Joko ihan alussa sanoisin että haluatko sinäkin lapsia esim.vuoden sisään jos ei niin mies vaihtoon tai sitten käyttäisin inseminaatiota jos mies nihkeilee. Todella moni on iloinen päästessäään isäksi ja saa jonkun todellisen merkityksen. Mies voi pitkittää vaikka 20v ja sanoa en tiedä. Naisella juna menee nopeasti, ainakin siihen saa varautua.

Vaikka lasten hankinta olisi molemmille selvää, ei kyseessä ole mikään pikku juttu,vaan elämänne isoin päätös.

Me olimme puhuneet alustavasti, että häämatkan jälkeen alettaisiin yrittämään. Monena iltana jännitin ottaa asian puheeksi, vaikka yöeensä pystymme puhumaan kaikesta ja tiesin mitä mieheni vastaisi. Eräänä iltana sitten kysyin että "niin, kun oltiin puhuttu että alettaisiin yrittää häämatkan jälkeen, niin milloinkas me jätetään ehkäisy pois?" Mieheni vastasin "vaikka heti" ja häntä oli myös jännittänyt kysyä.