Miten te olette sopineet siitä, että alatte yrittämään lasta?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä lasta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa asioista puhuminen on hankalaa.

Niin, tuo on hyvä pointti. Kahdesti eronneena otokseni puhumattomista, kuuntelemattomista miehistä on 2/2 eli 100%.

Joskus nainenkin haluaa vain nussia menemään ensimmäiset vuodet. Ja sitten vasta hoksaa, etteihän tuosta äijästä muuhun olekaan.

Ja tämä onkin suurin syy vauvapulaan. En tiedä mitä asialle olisi tehtävissä, kun aikuista miestä on vaikea opettaa puhumaan ja kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä puhuttiin ja todettiin, että voidaan jättää ehkäisy pois. Mikäli toinen vitsailee, niin ei ole valmis vanhemmaksi.

Tämä on mieheltä jotenkin kummallista käytöstä. Jotenkin tulee tunne, että hän kyllä haluaa isäksi, mutta haluaa minun tekevän päätöksiä... Naurahtaa jotenkin hermostuneen oloisesti, jos kysyn jotain tähän liittyvää... Ap

Ei ole varma joten ei kovin valmiskaan.

Harmi sinun kannaltasi ettei tunnu olevan valmis, mutta tuo epävarmuus, jos kumppani raskautuukin, voi kostautua sitten myöhempänä kriiseilynä, eli suomeksi sanottuna tyypillisenä epäkypsän miehen käytöksenä. Pakeneminen kotoa, kiukkuilu jne. kun perhe-elämä pyörii ympärillä. Mies tuntee ettei olisi ollut valmis ja käyttäytyy kuin kakara.

Aika tyypillistä. Toki joku voi olla oikeinkin hyvä isä vaikka lähtisikin tilanteeseen hieman epävarmana, useimmiten kuitenkin ehkä toisin päin.

Häämatkan jälkeen juteltiin, että alettaisiinko nyt yrittää lasta. Pääätettiin, että joo, suukoteltiin ja tirautettiin pienet kyyneleet. Kahden kuukauden päästä olin raskaana <3

"Haluatko alkaa nyt yrittämään lasta?"

Jos ei selkeää vastausta tule, voi selkänsä takaa iskeä pöytään paperin ja kynän. Paperissa lukee sama kysymys ja

Kyllä [ ]

Ei [ ]

Lähdet kaupungille rilluttelemaan ja jätät miehen siihen pohtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Häämatkan jälkeen juteltiin, että alettaisiinko nyt yrittää lasta. Pääätettiin, että joo, suukoteltiin ja tirautettiin pienet kyyneleet. Kahden kuukauden päästä olin raskaana <3

TMI

Jotenkin vaikea saada kiinni tilanteesta. Jos kerran ap kysyy suoraan, että aletaanko yrittämään lasta ja jätetään ehkäisy pois, niin miten aikuinen mies voisi vastata pelkällä naureskelulla? Tai jos naureskelee hämillään, niin voihan sitä sanoa että en ymmärtänyt vastausta, kyllä vai ei? Eikä sitä tarvitse ilmaista mitenkään vihamielisesti, sanoo että minä omasta puolestani haluaisin kyllä, mieluiten heti.

Pitää kai sitä ihmisen osata vastata kyllä vai ei.

Meillä keskusteltiin lasten hankinnasta siinä vaiheessa, kun oltiin seurusteltu 2 vuotta, josta ajasta asuttu yhdessä vuosi. Oltiin kolmekymppisiä. Minä halusin lasta heti, mutta mies halusi lykätä yrittämistä vuodella. Perusteluna oli se, että siinä vaiheessa elämää yksi kahdenkeskinen vuosi olisi huippuhauskaa aikaa, voitaisiin matkustella ja tehdä kaikenlaista kahdestaan (ollaan urheiluhenkisiä ulkoilmaihmisiä molemmat, lajeina mm. vapaalasku ja koskimelonta), ja taas "toisessa päässä" eli reilu viisikymppisinä ei olisi niin väliä, lentävätkö lapset pesästä vuotta aiemmin vai myöhemmin.

No kävi niin että pian tämän keskustelun jälkeen huomasin olevani raskaana, eli lapsi tuli suunnittelematta. Mies ilahtui kyllä, ei mitään ongelmaa, mentiin pikaisesti naimisiin. Toisen lapsen olisin halunnut heti peräperää, mutta mies vastusteli. Tässä kohtaa olin tarkkana etten painostanut yhtään, en halunnut että asiasta tulee riitakapulaa. Kun esikoinen oli 1 v. 6 kk mies sanoi että tehdään vaan se toinenkin lapsi. Seuraavassa kuussa olinkin jo raskaana.

Näistä tapahtumista on nyt reilut parikymmentä vuotta. Nuorempi eli 19 v. asuu vielä kotona, toinen jalka on jo ovenraossa. Muutaman vuoden ajan olemme saaneet taas nauttia kahdenkeskisistä reissuista ja harrastuksista. Väärässä oltiin silloin kolmekymppisinä: kyllä sitä elämää on vielä näin 50+ -vuotiaanakin!

Mies kysyi yksi ilta, että tehdäänkö lapsi. Vastasin, että tehdään vaan. Heti ruvettiin yrittämään ja vasta 1v 8kk myöhemmin olin vihdoin raskaana. Ekaa kertaa heräsin tajuamaan, ettei lapsen saaminen ollutkaan itsestäänselvyys.

Mieheni kysyi että "pitäikö meidän lisääntyä samalla niin ei mene koko homma pelkäksi naimiseksi?", tämän jälkeen jätimme ehkäisyn pois.

Minä en enää halunnut syödä pillereitä, koska ajattelin että vauva saa tulla jos on tullakseen. Käytettiin sitten kuitenkin niiden lopettamisen jälkeen ehkä kuukausi tai pari kumia. Loppujen lopuksi mieskin oli sitä mieltä että lapsi saa tulla, ja siitä kuukauden päästä olin jo raskaana. Olimme vähän yllättyneitä että kaikki kävikin noin äkkiä mutta onnellisia kuitenkin :)

Luulin 2016 jouluna että olin raskaana (ja olisi ollut vahinko) itkin asiasta miehelle ja pelkäsin. Pari pv meni että testin ostin ja kun testin tein ja se oli negatiivinen tajusin että olin pettynyt etten ollut raskaana! Miehen kanssa juteltiin ja annettiin puoli vuotta kummallekki aikaa ajatella että tahdotaanko sittenkin vauva. Ja kyllähän se vauvakuume tuli kummallekkin. Yritettiin 7kk että tulin raskaaksi ja tuossa tuo pieni nyt tuhisee.

Mies ei halua lasta eikä myöskään halua erota.

Oltiin juteltu että halutaan toinen lapsi jossain vaiheessa mutta mies ei koskaan osannut oikein sanoa milloin se on. Kerran sitten sanoin että ihan vaan tiedoksi, nyt jätän pillerit pois, että jos haluat seksiä niin tiedätpä mitä siitä seuraa. Mies sanoi ok ja elämä jatkui normaalisti. Muutaman kuukauden kuluttua tein positiivisen testin ja mies oli siitäkin että ok. Se on tuommoinen vähäsanainen ja -eleinen vaan osaa se joskus tunteitakin näyttää. Nyt kuopus on kohta 2v.

Ootte aika vanhoja jo... sori

Jätä muu ehkäisy ja laita kondomipakettiin iso etiketti, jossa lukee "Ei vielä" tms. Mies voi sitten tehdä tietoisen ratkaisun oleellisella hetkellä.

Sovittiin miehen kanssa jouluna 6 vuotta sitten, että loppukeväällä aletaan yrittämään, koska halusimme että lapsi syntyy alkuvuodesta. Toukokuussa aloimme yrittämään ja tulimme heti raskaaksi. Tuossa tuo pian 4,5 vuotias muksu nyt istuu vieressä :) Kaikilla ei mene näin helposti, mutta siihenkin pitää varautua. Kun lopetat pillerit, lääkäri neuvoi että suurin todennäköisyys tulla raskaaksi on heti, koska ovulaatio pillereiden lopettamisen jälkeen on erityisen otollinen raskaaksi tulemisen suhteen.

Olimme seurustellessa puhuneet, että olisi ihana saada lapsi(a). Mies kosi ja suosituin. Käytössä meillä oli kondomiehkäisy mikä aika usein otettiin käyttöön vasta ennen miehen tulemista. Pari viikkoa kosinnasta mies kysyi "Tuunko sisään?!" "Okei!" Olin häissä raskaana <3

Ei olisi voinut mennä paremmin, oman äidin lapsettomuushoitojen ja epäsäännöllisen kierron vuoksi ajattelin, ettei lasta noin vain tekaista. Nykyisin meillä on kaksi mahtavaa nappulaa ja kolmatta harkitaan. :)

Öö jos kommunikaatio on tuolla tasolla ei kannata hankkia lapsia.

Sanoin että haluan lapsen nyt ja että jätän pois ehkäisyn. Jos ei sovi niin sano ei. Ei sanonut ei. Jotkut mörököllit ei osaa päättää eikä puhua.

Tavatessa kerroin nykyiselle aviomiehelle etten käytä pillereitä ja hän ei reagoinut mitenkään emmekä käyttäneet kondomiakaan.

Esikoinen sai alkunsa 5 kk myöhemmin, nyt on neljäs tulossa samalla sopimustyylillä. Meistä on tulossa suurperhe vaikka ikimaailmassa ei moista voitu kuvitella kun on ikää ja omassa hedelmällisyydessä on lisäksi paljon häikkää.

Yhdessä olemme sopineet että seuraavaksi sterilisaatio.