Miten te olette sopineet siitä, että alatte yrittämään lasta?

Lopetin e-pillerit koska aiheuttivat niin kamalia oireita. Sanoin miehelle että voin sitten tulla raskaaksi, joten käytetään kumia jos tahdot. Ei tahtonut ja sitten tulin raskaaksi. Eniten naurattaa että mies oli ihan ihmeissään kun kerroin positiivisesta tuloksesta. :D

Mä en ihan ymmärrä miten tästäkin voi saada ongelman. Kysyisin siltä mieheltä, että nyt sanot joo tai ei haluatko lasta, ja nyt jää pillerit pois. En kestäisi tuollaista, että sitä suuta ei saada auki.

Miksi vihjailla, kun voi kysyä ihan suoraan?

Meillä seurustelun alkuvaiheessa oltiin molemmat sitä mieltä, että lapsia halutaan useampikin. Kun sitten oltiin naimisissa oltu muutaman vuoden ja lastenteko alkoi tulla ajankohtaiseksi, mies olikin sitä mieltä, että hän ei välttämättä haluaisi lapsia ollenkaan. Keskusteltiin vakavasti ja päädyttiin siihen, että odotellaan kesän yli ja aloitetaan yritys sitten. Vietettiin vauhdikas kesä ja syksyllä miehen ehdotuksesta sitten jätettiin ehkäisy pois.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä miten tästäkin voi saada ongelman. Kysyisin siltä mieheltä, että nyt sanot joo tai ei haluatko lasta, ja nyt jää pillerit pois. En kestäisi tuollaista, että sitä suuta ei saada auki.

Mutta ehkä riskinä on se, että jos menee noin ns. painostamaan ja sitten pamahtaakin paksuksi, niin mies lähtee lipettiin ja sanoo, ettei hän mitään lasta edes halunnut. Kyllä sitä haluaa myös siltä toiselta osapuolelta innostuneen ja omatahtoisen myönteisen vastauksen.

Ihan keskustelemalla asiasta ja antamalla puolin ja toisin selkeäsanainen vastaus kysymykseen yritetäänkö vai ei. Ei mitään vihjailua, vaan suoraa puhetta. 

Ei ole valmis isäksi jos ei halua edes kunnolla keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vihjailla, kun voi kysyä ihan suoraan?

Olen myös kysynyt ihan suoraan ja mies sanoo, että haluaa lapsia, mutta kun ehdottaa, että olisiko nyt sopiva ajankohta, niin ei saa vastausta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä miten tästäkin voi saada ongelman. Kysyisin siltä mieheltä, että nyt sanot joo tai ei haluatko lasta, ja nyt jää pillerit pois. En kestäisi tuollaista, että sitä suuta ei saada auki.

Mutta ehkä riskinä on se, että jos menee noin ns. painostamaan ja sitten pamahtaakin paksuksi, niin mies lähtee lipettiin ja sanoo, ettei hän mitään lasta edes halunnut. Kyllä sitä haluaa myös siltä toiselta osapuolelta innostuneen ja omatahtoisen myönteisen vastauksen.

"Haluatko lapsia kanssani?" Siinä ei ole mitään painostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vihjailla, kun voi kysyä ihan suoraan?

Olen myös kysynyt ihan suoraan ja mies sanoo, että haluaa lapsia, mutta kun ehdottaa, että olisiko nyt sopiva ajankohta, niin ei saa vastausta. Ap

Seuraava kysymys: "Kyllä vai ei?" Ei voi olla aikuiselle ihmiselle noin vaikeaa kertoa, mitä haluaa tai pyytää toista kertomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vihjailla, kun voi kysyä ihan suoraan?

Olen myös kysynyt ihan suoraan ja mies sanoo, että haluaa lapsia, mutta kun ehdottaa, että olisiko nyt sopiva ajankohta, niin ei saa vastausta. Ap

Seuraava kysymys: "Kyllä vai ei?" Ei voi olla aikuiselle ihmiselle noin vaikeaa kertoa, mitä haluaa tai pyytää toista kertomaa.

Niinpä. Jotenkin kuulostaa, ettei tuo kommunikointi muutenkaan ap:n suhteessa kovin hyvin toimi kun mies pitää jotain ihmeen mykkäkoulua.

Mitä jos juttelisitte miehen kanssa niin, että valitset jonkin hyvän ajankohdan kun ei ole kiire mihinkään ja miehellä on suht rento olo jne. Kysyt häneltä ihan suoraan (uteliaana, ei painostaen) että mitä hän on mieltä lapsen hankinnasta. Jos hän ei tiedä tai muuten kiertelee ja kaartelee, niin kehota sanomaan ihan rohkeasti mitä on mielen päällä. Siitä voit sitten kysellä että milloin olisi hänen mielestään hyvä ajankohta ja muitakin asioita mitä haluaisit tietää, esim. onko hän miettinyt millaista olisi kun on lapsi, millainen isä hänestä tulisi, montako lasta haluatte jne. Nämä asiat olisi kuitenkin hyvä keskustella ennen lapsen hankintaa. Ja myös keskustella siitä mitkä asiat haluaa tehdä samalla tavalla ja eri tavalla kuin omat vanhemmat.

Oman mieheni kanssa tiesimme alusta alkaen että jos kaikki menisi hyvin, meille tulisi lapsia. Pari vuotta yhdessä oltuamme iski vauvakuume ja aloin kysellä mieheltä että mitä tämä ajatteli, milloin olisi hyvä jne. Olin alle kolmikymppinen niin minulla ei ollut kiire. Kolmen vuoden kohdilla aloin puhua siitä että elämäntilanteemme alkoi olla suotuisa lapselle, että elämän ei tarvitse olla täydellistä ennen lapsen hankintaa, että elämää on lapsen saamisen jälkeenkin jne. Puhuimme myös siitä millaista elämämme olisi kun lapsen saisimme, meillä on aika lailla samanlaiset arvot joten tämä oli aika helppoa meille. Toin nämä asiat siis aina välillä esille ja annoin tilanteen kypsyä. Puhuimme myös siitä että jos emme saa lapsia, olemme siltikin yhdessä, emmekä lähtisi mihinkään lapsettomuushoitoihin. Lopulta neljän vuoden kohdalla mies suostui (uskaltautui) jättämään ehkäisyn pois. Meni vuosi ennen kuin tulin raskaaksi.

Kuvittelisin että monissa parisuhteissa tilanne etenisi nopeammin, koska miehelläni on menneisyytensä takia aika pahoja traumoja, joten odottelimme lähinnä tilannetta jolloin hän on sinut itsensä kanssa ennen kuin uskaltaisi olla vastuussa toisen ihmisen elämästä. Onneksi odotimme, koska hän on nyt aivan ihana isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä miten tästäkin voi saada ongelman. Kysyisin siltä mieheltä, että nyt sanot joo tai ei haluatko lasta, ja nyt jää pillerit pois. En kestäisi tuollaista, että sitä suuta ei saada auki.

Mutta ehkä riskinä on se, että jos menee noin ns. painostamaan ja sitten pamahtaakin paksuksi, niin mies lähtee lipettiin ja sanoo, ettei hän mitään lasta edes halunnut. Kyllä sitä haluaa myös siltä toiselta osapuolelta innostuneen ja omatahtoisen myönteisen vastauksen.

"Haluatko lapsia kanssani?" Siinä ei ole mitään painostusta.

Ja mies vastaa siihen, että kyllä haluan ja sitten ehdottaa miehelle, että olisiko nyt sopiva hetki ja vastauksena saa naurahduksia ja jotain epämääräisiä hymähtelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä miten tästäkin voi saada ongelman. Kysyisin siltä mieheltä, että nyt sanot joo tai ei haluatko lasta, ja nyt jää pillerit pois. En kestäisi tuollaista, että sitä suuta ei saada auki.

Mutta ehkä riskinä on se, että jos menee noin ns. painostamaan ja sitten pamahtaakin paksuksi, niin mies lähtee lipettiin ja sanoo, ettei hän mitään lasta edes halunnut. Kyllä sitä haluaa myös siltä toiselta osapuolelta innostuneen ja omatahtoisen myönteisen vastauksen.

"Haluatko lapsia kanssani?" Siinä ei ole mitään painostusta.

Ja mies vastaa siihen, että kyllä haluan ja sitten ehdottaa miehelle, että olisiko nyt sopiva hetki ja vastauksena saa naurahduksia ja jotain epämääräisiä hymähtelyjä.

Jonka jälkeen nainen kertoo haluavansa selkeän vastauksen. Mikä tässä oli se ongelma? 

En ymmärrä toisaalta tuota biologisen kellon kyttäämistä: joko nainen tyytyy siihen, että odottaa vielä miehen olevan valmis. Toinen vaihtoehto on, että nainen ottaa ja lähtee, jos haluaa itsekkäästi yrittää lasta just nyt. Itse en naisena ymmärrä tuollaista itsekkyyttä, että pitää tasan nyt miehen tietää.

Mun mielestä mennään metsään, jos koko suhteen perusta on vaan se lapsi. Mitä, jos ette voikaan saada lapsia tai kaikesta yrittäämisestä huolimatta onnistuttekin vasta viiden vuoden päästä. En itse naisena aina ihan ymmärrä muita naisia enkä ihmettele, että miehet ahdistuvat tai etääntyvät, kun on tuollainen painostus päällä.

Päätettiin ettei yritetä, koska niitä pitäisi sitten yhteiskunnan painostuksesta tehdä kaksi tai muuten joutuu vuoden päästä jo töihin ellei halua minimirahaa ja haluaa olla täysin tuloton ja entä jos lapsi ei ole valmis päikkyyn? Jokasta tuttua kun kattoo niin valittavat vaan. Ei se varmaan aina ole mitään herkkua, mutta kehtaavat rutista. "Ihana ja maailman suurin asia"

Ja sitten kuitenkin se on aivan hirveää kuraa.

AHA.

Onpahan oma vapaus.

No, meillä on tuo tilanne vähän toisinpäin... Olen 28v. nainen ja mieheni on 35v. Mies on se, joka nyt on alkanut kovin vauvakuumeilemaan ja on ehdottanut, että olisiko nyt sopiva ajankohta lapsen hankinnalle, niin minulle iskee jonkinlainen epävarmuus asiasta. On vakityö molemmilla, suhteemme on oikein hyvä, ollaan oltu muutaman vuoden yhdessä ja 2 vuotta asuttu saman katon alla.

Haluan lapsia ja haluan tämän miehen kanssa niitä lapsia, mutta en juuri nyt. Olen sanonut miehelle suoraan, että katsotaan vaikka puolenvuoden kuluttua uudestaan, jotta saisin asiaa jotenkin kypsyteltyä mielessäni ja olisin varma siitä, että haluan äidiksi.

Elämämme on tällä hetkellä niin mukavaa ja huoletonta, kun saa harrastaa, matkustella ja tehdä mitä huvittaa, niin jotenkin pelottaa, että tämä vapaus menee sitten lapsien myötä... Mies on toki tuohon ikään mennessä varmaan jo tehnyt kaikkea mitä huvittaa ja nyt haluaisi vaan asettua aloilleen.

Ootteko naimisissa? Ehkä mies on perinteinen ja haluaa olla naimisissa ennen kuin lapsia yritetään?

Onko teillä jo talo tai muuten sellainen asunto että sinne mahtuu lapsiakin?

Miten varallisuus, onko varaa lapsiin?

Ootteko keskustelleet näistä tälläisistä jutuista, ei pelkästään siitä lapsen tekemisestä?

Me ehdittiin olla naimisissakin jo 5 vuotta ennenkuin lasta alettiin yrittää.

Siinä oli pari viimeistä vuotta katseltu kun kaverit saivat lapsia, ja toiset taistelivat lapsettomuuden kanssa (keskenmenoja, tai sitten ei tultu edes raskaaksi ollenkaan...).

Meistä ei kumpikaan mitenkään kiireellä ollut halunnut lapsia siihen mennessä, mutta minä sitten aloin miehelle puhumaan, että pitäisikö meidänkin jo alkaa yrittää, kun noilla toisillakin on saattanut mennä pari vuotta ennenkuin onnistuu... Ikää kuitenkin yli 30v jo molemmilla meilläkin. Oli ehditty hankkia ja rempata talo, matkustella ja bilettää.

Lisäksi olin lopettanut hormonaalisen ehkäisyn jo muutama vuosi aiemmin, ja siitä lähtien käytettiin pelkkää kumia. Kumin käyttöön olimme molemmat TODELLA kyllästyneitä. Inhosin sitä kumin tunnetta, vaikka kokeilimme useita eri merkkejä ja ohuimpia mahdollisia. Kyllä se silti kumiselta tuntuu.

Ainakin kuukauden siinä miehelle sanoin ihan suoraa hekuman hetkellä, että eikö hän voisi ottaa mua paljaalla, kun se tuntuisi NIIN PALJON PAREMMALLE, ja ei se mikään katastrofi olisi jos sitten joskus raskaaksi tulisin.

Lopulta mies kerran himoissaan jätti sen kumin laittamatta, kun lupasin että saa vaikka laueta mun päälle jos ei halua sisään laueta. Pari rakastelukertaa meni sitten tällä kaavalla.

Sen jälkeen mies ei enää jaksanut "pelleillä" itsekään, vaan paljaalla mentiin ihan loppuun asti. Seksielämä oli paljon parempaa ja spontaanimpaa kuin aiemmin, koska niitä kumeja tosiaan inhottiin molemmat.

Raskaaksi tulin vasta kahdeksan kuukauden yrittämisen jälkeen, eikä mies enää siinä vaiheessa ollut tietenkään mitenkään yllättynyt kun eräänä päivänä näytin sitä positiivista raskaustestiä :)

Esikoinen oli 1,5v kun alettiin yrittämään toista lasta. Kumpikin oli samaa mieltä että ei viitsi päästää ikäeroa liian isoksi, ja toisaalta jos ei toista heti ala kuulua niin ikää tulee meillekin koko ajan lisää... Toinen lapsi lähti alulleen nopeammin, vain neljän kuukauden yrittämisen jälkeen. Tästä mies oli huomattavasti yllättyneempi kuin ensimmäisestä! Oli kai ajatellut että tässä taas kestää melkein vuosi ennenkuin tärppää.

Ei olla sovittu. Niitä vaan tuli, kun molemmat jätti ehkäisyn pois. 

Ja oikeastaan hyvä niin, koska nyt kolmekymppisenä olen aivan liian pedantti ja suunnitelmallinen, ettäkö pystyisin tuollaista päätöstä tekemään. Herranjestas, hyvä kun osaan valita jäätelömaun kaupasta ilman excel-taulukkoa. 

Se on vaan otettava kissa pöydälle, ja sanottava, että "kello pikkuhiljaa alkaa tikitellä, että nyt meillä päätös pitää tehdä suuntaan tai toiseen siitä, miten parisuhdetta jatketaan, perheellä vai ilman perhettä vai etsitäänkö sellainen kumppani, jonka kanssa voi perustaa perheen, koska aikaa ei voi kelata taaksepäin, ymmärrätkö. Biologia alkaa kolkutella naisihmisellä, teillä miehillähän se ei ole ongelma. Minä tarvitsen sinulta nyt rehellisen vastauksen, eikä kiertelyä ja hihittelyä. Mitä sinä ajattelet tästä perheenperustamisesta? Lasta ei voi ottaa kuin apteekin hyllyltä, ihmisillä on keskenmenoja ja lapsettomuutta, sen vuoksi sitä pitäisi aloittaa yrittämistä, jos lapsen haluaa. Haluatko sinä ollenkaan minun kanssani lasta,  haluatko olla vain kahdestaan, oletko ollenkaan valmis isäksi ja jos olet, niin milloin  sinusta olisi  oikea aika yrittää? Ole mulle rehellinen, kyse on myös minun elämästäni ja toiveistani " Asettele sellaisia kysymyksiä, joihin on pakko vastata muutenkin kuin kyllä tai ei. 

Voi olla, että mies ei ehkä haluakaan suhteestanne kuin kumppanin ja säännöllistä seksiä. Mukavuutta. Jos sydän ei olekaan täysillä mukana teidän suhteessa....Sitä ei saa selville kuin rehellisellä puheella, painostaa et saa isäksi. Kyllä se pitää lähteä sitten omasta halusta se vanhemmaksi ryhtyminen. Yritä lukea rivien välistä miestä. Epäkypsää miestä ei kannata laittaa isän rooliin. 

(Ei meillä erityisemmin asiasta keskusteltu. Tavattiin ja mentiin siitä parin vuoden sisällä naimisiin. Ei siis mitään jahraamista, vaan selvät sävelet. No sanoin miehelle jossain vähän ennen häitä, että "muistitko ostaa niitä kumeja", ja mies sanoi että "en ostanut, kun ei kiinnosta käyttää". Minä tuumasin siihen että "aiotko olla ilman, kun ilman ehkäisyä tulee jälkikasvua.""No olisiko se nyt sitten niin kamala juttu, jos meille tulisi kohta vauvakin? Kai tässä pärjättäisiin" Mies oli ehdotellut lapsentekoa jo ihan suhteen alussa, eli aikaisemminkin, mutta itse halusin lykätä asiaa ja katsella, miten meillä menee. 

Funtsailin aikani, mietin miehen luonteenlaatua (oli hyvä lasten kanssa ja johdonmukainen ja järkevä) kysyin mieheltä, oliko tosissaan ja niin sitten ehkäisy jäi pois. Lapsi syntyi 10 kk kuluttua häistä. Isänä hän oli hyvä tyyppi, piti hoitovapaatkin. Neuvolareissuja hän tosin inhosi, sanoi että  th:t katsoivat siellä kuin hänen ei mitään olisi osannut, kolmannen asteen kuulustelu.....

23 vuotta ollaan oltu naimisissa ja lapsia on 4.)