Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka koet olevasi ruma nainen, jaksatko nähdä vaivaa ulkonäön takia?
06.05.2019 |
Itse rumana naisena en kauheasti jaksa nähdä vaivaa, on oikeastaan ihan sama meikkaako ja laittaako hiuksia vai ei, tai miten pukeutuu: rumana pysyn silti...Miesmäiset, voimakkaat kasvonpiirteet, huono iho, vanhemmiten kasvot valahtaneet alaspäin vaikka olen alle 40. Kiusattiin peruskoulussa ulkonäön takia ja parisuhdetta en ole saanut koskaan. Turhauttaa kun saatan puolikin tuntia meikata, laittaa hiuksia ja pukeutua nätisti ja silti yhtä tyhjän kanssa: ruma mikä ruma :( Päivittäin murehdin asiaa ja kadehdin ns. tavisnaisia jotka saavat itsestään meikillä ja oikealla kampauksella kauniin
Kommentit (207)
Nuorena ja rypyttömänä vielä menettelin kun oli vaalea kuulas iho mutta entä kun se kuulaus katoaa ihosta iän myötä? Ihoni on hyvin vaalea mutta kirjava, pisamainen, herkkä, ohut ja punoittava couperosa iho johon ei millään tahdo löytää oikeaa meikkivoidetta. Muutenkin meikkaaminen hyvin vaalealle ikäiholle on vaikeaa. Hiukset on ohuet lirut ja kasvot alkaa valahtaa. Kroppa on ollut huono aina vaikka olin hyvin laihakin eikä mitkään vaatteet istu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä kertaakaan elämässäni nähnyt rumaa naista, vaikka monenlaisia naisia on tullut nähtyä. Haluaisiko joku laittaa kuvallisen esimerkin sellaisesta, jotta ymmärtäisin mitä tuo rumuus teille merkitsee? Tai kuvailla neutraalisti kasvonpiirteitä, jotka tekevät naisesta mielestänne ruman.
No mites mun naama: pienet hailakan väriset silmät liian lähellä toisiaan. Silmät myös eri korkeudella. Harvat vaaleat ripset. Olemattomat kulmakarvat. Epämuodostunut melko suuri pottunenä, vino vasemmalle. Ohuet huulet. Vinot hampaat koska "ei oikeutta oikomishoitoon". Ei juurikaan leukaa, ja sen pienenkin nyppylän alla kaksoisleuka (en ole ylipainoinen mutta tämä ei häviä). Ohuet hennot hiukset joita vaikea laittaa nätisti, kampaukset yms. eivät pysy. Alhaisesta painosta huolimatta suuri vatsa ja isot rinnat - tikkujalkojen päässä. Treenaan muttei näytä auttavan.
Harmaat lähekkäin olevat silmät - ei mitään vikaa
Vaaleat ripset ja kulmat - ei mitään vikaa, suomalaisista useimmilla on
Epäsymmetrinen nenä - epäsymmetrisyys on vain viehättävää, liika täydellisyys vie pois inhimillisyyden
Kapeat huulet ja pieni leuka - kuulostaa kauniin sirolta
Kaksoisleukaa vähän - no kenelläpä ei olisi?
Ohuet hiukset - normaali suomalainen hiuslaatu, ei mielestäni mitenkään ruma
Isot rinnat - moni on valmis maksamaan saadakseen sellaiset
Iso vatsa - ei tarvitse olla mallinmitoissa ollakseen kaunis
Hoikat jalat - ei mitään vikaa
Haha kiitos sinullekin hyvästä yrityksestä :).
Harmaat silmät on vielä ok, mutta lähekkäin olemista pidetään rumana.
Vaaleat ripset ja kulmat saan toki meikillä esiin.
Epäsymmetrinen nenä on aika paha, ei siinä kukaan inhimillisyyttä mieti kun näyttää Mike Tysonilta turpaansa saaneelta.
Kapeat huulet yhdistetään julmuuteen, vanhuuteen - täyteläiset pusuhuulet taas nuoruuteen ja seksikkyyteen (mainoksissa ei koskaan ole ohuita huulia).
Pieni leuka on ihan jees, mutta se nenä korostuu...
Kaksoisleukaa ei todellakaan ole kenelläkään tuntemallani hoikalla.
Ohuet hiukset - toki yleistä Suomessa mutta ei silti kaunista.
Isot rinnat ovat jees vain silloin kun ne näyttävät niiltä maksetuilta. Alaspäin sojottavia pusseja ei kukaan ihaile.
Iso vatsa on usein ykkösenä miesten inhokkilistalla, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä naisen "kuuluu" lihoa lantiosta ja takapuolesta ja vyötärön pitäis pysyä mahdollisimman kapeana.
Jalkani eivät ole hoikat vaan luiset.
Tämä todistaa aina vain vahvemmin, että rumuus on vain ja ainoastaan pään sisällä. Toinen kertoo mielipiteensä ulkonäöstäsi ja sinä tulet tyrmäämään sen vain, koska se ei vastannutkaan sinun negatiivista minäkuvaasi tai jotain mitä "yleisesti pidetään" jonakin. Sinun mielipiteesi ei ole mikään yleismaailmallinen totuus. Sitä voi toki olla vaikea huomata, kun keskittyy vain siihen omaan napaansa ja ajatukseen siitä kuinka ruma sekin on. Jos joku pitää sinua kauniina, ei siitä pidä noin pahasti itseensä ottaa. Sehän on vain hyvä asia.
Sori, mutta kyseinen henkilö ei ole nähnyt minua. Hän ei siis mitenkään voi antaa mielipidettään ulkonäöstäni. Voihan olla että juuri hän oikeasti pitäisi minua ei-niin-rumana tai jopa kauniina, mutta tosielämässä en ole vielä yli kolmen vuosikymmenen aikana sellaista ihmistä tavannut.
En kuitenkaan edes määrittele rumuutta muiden mielipiteen kautta. En edes omaan napaan tuijottamisen kautta, kuten niin ihanasti asian ilmaiset. Vaan ihan vain neutraalisti kasvojani tarkastelemalla - minulla ei ole sellaiset kasvonpiirteet joita ylipäätään ihminen (minä tai muut) pitää kauniina. Ne ovat liian epäsymmetriset, valtavirrasta poikkeavat ollakseen sitä. Kauneusihanteet eivät ole sattumaa.
En siis pidä itseäni huonona tai arvottomana, enkä tarvitse muilta kehuja ollakseni jotenkin parempi ihminen tai vähemmän ruma. Ihan hyvä elämä minulla on ulkonäöstäni huolimatta.
Onko jokainen maailman ihminen nähnyt kasvosi ja oletko lukenut heidän ajatuksensa niistä? Jos ei ole ja et ole lukenut, et voi sanoa, ettei "ylipäätään ihminen" pidä niitä kauniina. Näkemyksesi perustuu nimenomaan sieltä omasta navastasi käsin tehtyyn tulkintaan siitä, ettei niin voisi olla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisit oikeassa. Jos olisi mahdollista näyttää kasvosi ihan jokaiselle maailman ihmiselle, olisin valmis lyömään kaiken omistamani ja lainaamani veto, että joku/jotkut varmasti pitävät sinua kauniina. Ja voittaisin takuulla. Kauneusihanteet kun ovat puhtaasti kulttuurisia muodostumia, jotka vaihtelevat suurestikin eri puolilla maailmaa. Eivätkä kaikki sen kyseisen kulttuurin sisälläkään todellakaan pidä kauniina sitä ihannetta. Joku tykkää pitää Sara Siepin näköisiä naisia kauniina, toinen vaikkapa Tarja Halosen näköisiä naisia. Itse puolestani en pidä noista kumpaakaan erityisen kauniina. Kauneuskäsitykset ovat makuasioita, jotka eivät muutu yleismaailmallisiksi totuuksiksi, vaikka kuinka yrität todistella.
Me puhumme nyt edelleen eri asiasta. Symmetria on kaunista, ja sen voi ihan viivottimella mitata. Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet, että jos ihmisille annetaan kasa kasvokuvia ja käsketään laittamaan ne kauneusjärjestykseen, he laittavat käytännössä rumimmat ja kauneimmat aina samoin riippumatta siitä mistä kulttuurista jne, taustasta he ovat. Keskivälillä on suurempaa vaihtelua, mutta nuo ääripäät tunnistaa jo lapsi. Ja se tunnistusmekanismi on symmetria.
Totta kai joku maailman miljardeista ihmisistä pitää minua kauniina. Se ei kuitenkaan poista sitä, että kasvokuvani ei olisi kenenkään janalla kauneimpien päässä. Se on eri asia olisinko rumin, toiseksi rumin, kolmanneksi rumin jne, mutta eipä sillä itselleni olekaan väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.
Minä olen monen mielestä varmaan "ruma" nainen. Minulla on hyvin erikoiset kasvonpiirteet. Jykevä leuka, kerta kaikkisen jättimäinen otsa, hyppyrinenä jättimäisin sieraimin. Silmäni ovat melko lähellä toisiaan ja pää siitä kohtaa tosi leveä sellaisella susimaisella tavalla. Paitsi että se ei näytä ihmisellä yhtään niin hyvältä. Lisäksi minulla on erittäin merkittävä kaksoisleuka. Se on joku rakennevika, näkyy jopa BMI:ssä 19 missä en tosiaankaan tätä nykyä ole. Ensimmäiset rypyt ilmestyi 20-vuotiaana silmänurkkiin koska tapanani on siristellä.
Meikattuna näytän vallankin näin vanhemmiten Drag Queenilta.
Mutta en minä siitä mitään draamaa revi. Koen itse näyttäväni lähinnä persoonalliselta. Toki kaksoisleuka vaivaa minua välillä kauheasti. Mutta noin muuten.
Ei ketään oikeasti niin hirveästi toisten ulkonäkö kiinnosta, kunhan on siisti ja asianmukaisesti pukeutunut. Itse tykkään pukeutua hyvin maskuliinisesti: näytän naurettavalta jossain kukkamekoissa, mutta tummassa miesten puvussa tms. yhtäkkiä tosi särmältä. Ruumiinrakenteenikin on sellainen että esim. miesten paidat istuu paremmin kuin naisten -ja ne on yleensä parempilaatuisiakin. Minusta tärkeintä on löytää se oma juttu, mikä sopii itselle ja saa tuntemaan vahvaksi ja itsevarmaksi.
Jossain 60-luvun "nuorten naisten kirjassa" kehotettiin miettimään omia piirteitä niin, että jos jokin ei ole kaunista, voisiko se olla "rumankaunista"? Siis ehkä rumaa, mutta niin persoonallista että viehättää? Miettikää jotain Alanis Morisettea tai Björkiä vaikkapa. Kumpikin on pikemminkin persoonallinen kuin kaunis. Tai Geena Davista.
Niin joo, ja olen ollut 15 vuotta onnellisesti naimisissa erittäin komean, hoikan, sporttisen, fiksun ja mukavan miehen kanssa. Ei sitä kumppania naamalla hankita vaan ihan muilla avuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Itse asiassa on dokkari nimeltä "Pretty Ugly", joka kertoo Misfit Models-nimisestä mainostoimistosta joka välittää nimenomaan rumia malleja.
Firman perustanut Del Keen teki miljoonia mallinurallaan, oli esim. Calvin Kleinin kasvo yhtenä vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.
Minä olen monen mielestä varmaan "ruma" nainen. Minulla on hyvin erikoiset kasvonpiirteet. Jykevä leuka, kerta kaikkisen jättimäinen otsa, hyppyrinenä jättimäisin sieraimin. Silmäni ovat melko lähellä toisiaan ja pää siitä kohtaa tosi leveä sellaisella susimaisella tavalla. Paitsi että se ei näytä ihmisellä yhtään niin hyvältä. Lisäksi minulla on erittäin merkittävä kaksoisleuka. Se on joku rakennevika, näkyy jopa BMI:ssä 19 missä en tosiaankaan tätä nykyä ole. Ensimmäiset rypyt ilmestyi 20-vuotiaana silmänurkkiin koska tapanani on siristellä.
Meikattuna näytän vallankin näin vanhemmiten Drag Queenilta.
Mutta en minä siitä mitään draamaa revi. Koen itse näyttäväni lähinnä persoonalliselta. Toki kaksoisleuka vaivaa minua välillä kauheasti. Mutta noin muuten.
Ei ketään oikeasti niin hirveästi toisten ulkonäkö kiinnosta, kunhan on siisti ja asianmukaisesti pukeutunut. Itse tykkään pukeutua hyvin maskuliinisesti: näytän naurettavalta jossain kukkamekoissa, mutta tummassa miesten puvussa tms. yhtäkkiä tosi särmältä. Ruumiinrakenteenikin on sellainen että esim. miesten paidat istuu paremmin kuin naisten -ja ne on yleensä parempilaatuisiakin. Minusta tärkeintä on löytää se oma juttu, mikä sopii itselle ja saa tuntemaan vahvaksi ja itsevarmaksi.
Jossain 60-luvun "nuorten naisten kirjassa" kehotettiin miettimään omia piirteitä niin, että jos jokin ei ole kaunista, voisiko se olla "rumankaunista"? Siis ehkä rumaa, mutta niin persoonallista että viehättää? Miettikää jotain Alanis Morisettea tai Björkiä vaikkapa. Kumpikin on pikemminkin persoonallinen kuin kaunis. Tai Geena Davista.
Niin joo, ja olen ollut 15 vuotta onnellisesti naimisissa erittäin komean, hoikan, sporttisen, fiksun ja mukavan miehen kanssa. Ei sitä kumppania naamalla hankita vaan ihan muilla avuilla.
Yksikään luettelemistasi naisista ei kyllä mene ruman kategoriaan. Persoonallisen näköisiä joo, mutta ei lähelläkään rumaa. Huvittavaa että esim Amy Winehouse on joidenkin mielestä esimerkki rumasta - näistä esimerkeistä tulee entistä huonompi olo omasta ulkonäöstä.
T. Äidin päihteidenkäytön takia kasvoista vammautunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Niin varmaan onkin lähes joka tytöntylleröllä, mutta prinsessaunelmista kasvetaan yleensä yli ja hyväksytään se, että hyvin harva meistä oikeasti on missi- tai malliainesta. Ei sitä kannata jäädä loppuiäksi itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Mielestäni näytän kuitenkin kivemmalta meikillä ja tukka laitettuna kuin ilman mitään ehostusta. Ja piristää se mielialaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää kauheasti. Nuorena jaksoin enemmän. Silloin olin jälkikäteen arvioituna melko hyvärunkoinen (162cm/51kg/rintsikat 65-70 C/D), otin aurinkoa ja itserusketin, hoidin ja lakkasin kynnet, meikkasin huolellisesti, tein erilaisia kampauksia, kuljin korkkareissa, ostin ja käytin koruja ja muita asusteita, kävin kosmetologilla ja kampaajalla, hoidin ihoani ja hiuksiani vaikka minkälaisilla kuorinnoilla ja naamioilla ja tehohoidoilla. Hiustenpidennykset oli joskus ja hampaat on oiottu ja silmät laseroitu ja erinäisiä ihomuutoksia kasvoista poisteltu laserilla.
No, ei siitä tulosta tullut. Aina olen ollut seinäruusu ja miesten vieroksuma ja niissäkin valokuvissa missä olen huipputuunattu, mm. kuvat joissa olen häävieraana tai valmistujaiskuvani - porukan ruminhan minä olen. Kyllä vaan kasvoluustoltaan normaali/nätti menee saunapuhtaanakin heittämällä ohi tunteja valmistautumiseen käyttäneestä tihrusilmäisestä kapeahuulisesta pulleaposkisesta alaleuattomasta pottunokasta, jolla on vielä kunnon bitchy resting face. Hymyillä en juuri edes yritä, koska jostain käsittämättömästä syystä hammashymyillesäsni näillä 7000 eurolla oiotuilla hampailla järjestään näyttää, että minulta puuttuisi hampaita. (Valokuvissa sama ja ei ole omaa keksintöä vaan muutkin ovat tähän kiinnittäneet huomiota, ilmeisesti anatomiani takia ylähuuli jotenkin ihmeellisesti peittää hampaita) ja lisäksi hymyillessäni nenäni leviää nuuskamuikkusnenäksi ja silmärypyt tursottavat peittäen silmät kokonaan ja silmäkulman harakanvarpaat ulottuvat poskien poikki lähes alaleukaan vaikka olen kolmekymppinen. (Posket siis menevät keskeltä ryppyyn, vekeille, ei ole kyse mistään hymykuopista.)
Nykyäänkin meikkaan päivittäin (meikkivoide+puuteri tai meikkipuuteri, peitevoide, poskipuna, silmiin ripsiväri vähintään, usein myös neutraali luomiväri) ja omistan kyllä huomattavan kosmetiikka- ja meikkikokoelman jossa on rahaa kiinni varmasti tonneja (jonkinsortin harrastus jopa..), mutta esim. korkoihin en vaivaudu enää kuin juhlissa enkä muista milloin olisin laittanut huulipunaa tai lakannut sormenkynnet ja esim. tupeerauskampaan tai hiusvalkkiin en ole tarttunut vuosiin. Ei ole vaikuttanut elämänlaatuuni mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En panosta kroppaan eli ylipainoa löytyy. Pukeutumisessa suosin siisteyttä ja käytännöllisyyttä. Useinmiten meikkaan kevyesti ja tukka on polkkapituinen. Sitä en ala joka päivä föönaamaan ja laittamaan, koska hiuslaatu ei kestä päivittäistä käsittelyä. Kynsistäni, käsistäni ja jaloistani huolehdin hyvin ja säännöllisesti.
En viitsi juuri valittaa ja olen iän myötä oikeastaan lakannut myös kadehtimasta muita. Eipä kummastakaan ole minulle koskaan mitään hyötyä tai iloa ollut, joten parempi vaan yrittää elää mahdollisimman mukavaa elämää kuin kiusata itseään turhilla murheilla.
Jaksaisin, mutta en viitsi. Ei minulla ole mitään tarvetta naamioitua kauniiksi. Oon mikä oon, en muuksi voi tulla, muu parempaa ei oisi mulle….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ns. tavis ei todellakaan tiedä, miltä tuntuu olla oikeasti ruma...Juurikin miesmäiset kasvonpiirteet ovat erityisesti vastakkaisen sukupuolen silmissä rumat yleisesti ottaen ja siitä saa myös usein kuulla, etenkin koulussa. Itse kuulun juurikin kategoriaan "miesmäinen" vaikka olin nuorena hoikka ja isorintainen sekä pitkätukkainen ja meikkasin niin eipä se auttanut parisuhteen saamisessa, kaikki ystävät pariutuivat ympäriltä ja itse jäin ilman. Sain myös koulussa pojilta kuulla rumuudestani vuosikausia. Nykyään yli 30v meikkaan kyllä ja laitan hiuksia ja katson myös mitä päälleni puen mutta olen lähinnä näkymätön miehille tai sitten kohdellaan kylmäkiskoisesti
Miksei kukaan ole kertonut kaikille minun perässäni juosseille miehille että niiden pitäisi pitää maskuliinisia kasvonpiirteitäni luotaantyötävinä?
Todella monet suuret kaunottaret ovat hiukan maskuliinisia, esim. Greta Garbo, Katharine Hepburn. Itse olen merkittävästi niitä maskuliinisempi, myös vartaloltani, ja silti KUKAAN ei ole pitänyt sitä epäviehättävänä. Tai ainakaan sitä minulle ilmaissut.
Ja olen siis nainen.
Oikeasti te rumana itseänne pitävät kuvittelette kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.
Minä olen monen mielestä varmaan "ruma" nainen. Minulla on hyvin erikoiset kasvonpiirteet. Jykevä leuka, kerta kaikkisen jättimäinen otsa, hyppyrinenä jättimäisin sieraimin. Silmäni ovat melko lähellä toisiaan ja pää siitä kohtaa tosi leveä sellaisella susimaisella tavalla. Paitsi että se ei näytä ihmisellä yhtään niin hyvältä. Lisäksi minulla on erittäin merkittävä kaksoisleuka. Se on joku rakennevika, näkyy jopa BMI:ssä 19 missä en tosiaankaan tätä nykyä ole. Ensimmäiset rypyt ilmestyi 20-vuotiaana silmänurkkiin koska tapanani on siristellä.
Meikattuna näytän vallankin näin vanhemmiten Drag Queenilta.
Mutta en minä siitä mitään draamaa revi. Koen itse näyttäväni lähinnä persoonalliselta. Toki kaksoisleuka vaivaa minua välillä kauheasti. Mutta noin muuten.
Ei ketään oikeasti niin hirveästi toisten ulkonäkö kiinnosta, kunhan on siisti ja asianmukaisesti pukeutunut. Itse tykkään pukeutua hyvin maskuliinisesti: näytän naurettavalta jossain kukkamekoissa, mutta tummassa miesten puvussa tms. yhtäkkiä tosi särmältä. Ruumiinrakenteenikin on sellainen että esim. miesten paidat istuu paremmin kuin naisten -ja ne on yleensä parempilaatuisiakin. Minusta tärkeintä on löytää se oma juttu, mikä sopii itselle ja saa tuntemaan vahvaksi ja itsevarmaksi.
Jossain 60-luvun "nuorten naisten kirjassa" kehotettiin miettimään omia piirteitä niin, että jos jokin ei ole kaunista, voisiko se olla "rumankaunista"? Siis ehkä rumaa, mutta niin persoonallista että viehättää? Miettikää jotain Alanis Morisettea tai Björkiä vaikkapa. Kumpikin on pikemminkin persoonallinen kuin kaunis. Tai Geena Davista.
Niin joo, ja olen ollut 15 vuotta onnellisesti naimisissa erittäin komean, hoikan, sporttisen, fiksun ja mukavan miehen kanssa. Ei sitä kumppania naamalla hankita vaan ihan muilla avuilla.
Yksikään luettelemistasi naisista ei kyllä mene ruman kategoriaan. Persoonallisen näköisiä joo, mutta ei lähelläkään rumaa. Huvittavaa että esim Amy Winehouse on joidenkin mielestä esimerkki rumasta - näistä esimerkeistä tulee entistä huonompi olo omasta ulkonäöstä.
T. Äidin päihteidenkäytön takia kasvoista vammautunut
En sanonutkaan että luettelemani naiset olisivat rumia sinänsä. Vaan että he ovat pikemminkin persoonallisen näköisiä kuin kauniita. Ja tämä persoonallisuus tulee niistä "rumankauniista" piirteistä: esim Geena Davisilla pienistä silmistä ja jämäkästä leuasta, Björkillä aasialaistyyppisistä silmistä ja keijunleuasta, Alanis Morisettella hyvin pitkulaisista kasvoista. Kaikkia näitä ominaisuuksia pidetään yleisesti vähemmän kauniina kuin vastakohtaansa, mutta silti toimivat kokonaisuudessa näillä naisilla erinomaisesti.
Tai miettikää miehistä jotain Gerard Depardieuta: ei se ole ikinä ollut komea, mutta niin vaan oli naisten mieleen nuorena. Tai Martti Syrjä. Listaan nyt miehiä, koska mieleeni ei ihan oikeasti tule ketään muuta rumaa naista kuin Tuksu, eikä sekään olisi ruma jos ei olisi niin suttuinen ja rappiolla ja sisältä ruma. Ja tietty siskonsa Kooma kun vielä eli, samasta syystä.
No okei, Tarja Halonen on kyllä aina ollut melko epäviehättävä, mutta hänen kohdallaankin se on 90 % huonon stailauksen syytä. Täysin vääränlaiset silmälasit esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä kertaakaan elämässäni nähnyt rumaa naista, vaikka monenlaisia naisia on tullut nähtyä. Haluaisiko joku laittaa kuvallisen esimerkin sellaisesta, jotta ymmärtäisin mitä tuo rumuus teille merkitsee? Tai kuvailla neutraalisti kasvonpiirteitä, jotka tekevät naisesta mielestänne ruman.
No mites mun naama: pienet hailakan väriset silmät liian lähellä toisiaan. Silmät myös eri korkeudella. Harvat vaaleat ripset. Olemattomat kulmakarvat. Epämuodostunut melko suuri pottunenä, vino vasemmalle. Ohuet huulet. Vinot hampaat koska "ei oikeutta oikomishoitoon". Ei juurikaan leukaa, ja sen pienenkin nyppylän alla kaksoisleuka (en ole ylipainoinen mutta tämä ei häviä). Ohuet hennot hiukset joita vaikea laittaa nätisti, kampaukset yms. eivät pysy. Alhaisesta painosta huolimatta suuri vatsa ja isot rinnat - tikkujalkojen päässä. Treenaan muttei näytä auttavan.
Harmaat lähekkäin olevat silmät - ei mitään vikaa
Vaaleat ripset ja kulmat - ei mitään vikaa, suomalaisista useimmilla on
Epäsymmetrinen nenä - epäsymmetrisyys on vain viehättävää, liika täydellisyys vie pois inhimillisyyden
Kapeat huulet ja pieni leuka - kuulostaa kauniin sirolta
Kaksoisleukaa vähän - no kenelläpä ei olisi?
Ohuet hiukset - normaali suomalainen hiuslaatu, ei mielestäni mitenkään ruma
Isot rinnat - moni on valmis maksamaan saadakseen sellaiset
Iso vatsa - ei tarvitse olla mallinmitoissa ollakseen kaunis
Hoikat jalat - ei mitään vikaa
Haha kiitos sinullekin hyvästä yrityksestä :).
Harmaat silmät on vielä ok, mutta lähekkäin olemista pidetään rumana.
Vaaleat ripset ja kulmat saan toki meikillä esiin.
Epäsymmetrinen nenä on aika paha, ei siinä kukaan inhimillisyyttä mieti kun näyttää Mike Tysonilta turpaansa saaneelta.
Kapeat huulet yhdistetään julmuuteen, vanhuuteen - täyteläiset pusuhuulet taas nuoruuteen ja seksikkyyteen (mainoksissa ei koskaan ole ohuita huulia).
Pieni leuka on ihan jees, mutta se nenä korostuu...
Kaksoisleukaa ei todellakaan ole kenelläkään tuntemallani hoikalla.
Ohuet hiukset - toki yleistä Suomessa mutta ei silti kaunista.
Isot rinnat ovat jees vain silloin kun ne näyttävät niiltä maksetuilta. Alaspäin sojottavia pusseja ei kukaan ihaile.
Iso vatsa on usein ykkösenä miesten inhokkilistalla, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä naisen "kuuluu" lihoa lantiosta ja takapuolesta ja vyötärön pitäis pysyä mahdollisimman kapeana.
Jalkani eivät ole hoikat vaan luiset.
Tämä todistaa aina vain vahvemmin, että rumuus on vain ja ainoastaan pään sisällä. Toinen kertoo mielipiteensä ulkonäöstäsi ja sinä tulet tyrmäämään sen vain, koska se ei vastannutkaan sinun negatiivista minäkuvaasi tai jotain mitä "yleisesti pidetään" jonakin. Sinun mielipiteesi ei ole mikään yleismaailmallinen totuus. Sitä voi toki olla vaikea huomata, kun keskittyy vain siihen omaan napaansa ja ajatukseen siitä kuinka ruma sekin on. Jos joku pitää sinua kauniina, ei siitä pidä noin pahasti itseensä ottaa. Sehän on vain hyvä asia.
Sori, mutta kyseinen henkilö ei ole nähnyt minua. Hän ei siis mitenkään voi antaa mielipidettään ulkonäöstäni. Voihan olla että juuri hän oikeasti pitäisi minua ei-niin-rumana tai jopa kauniina, mutta tosielämässä en ole vielä yli kolmen vuosikymmenen aikana sellaista ihmistä tavannut.
En kuitenkaan edes määrittele rumuutta muiden mielipiteen kautta. En edes omaan napaan tuijottamisen kautta, kuten niin ihanasti asian ilmaiset. Vaan ihan vain neutraalisti kasvojani tarkastelemalla - minulla ei ole sellaiset kasvonpiirteet joita ylipäätään ihminen (minä tai muut) pitää kauniina. Ne ovat liian epäsymmetriset, valtavirrasta poikkeavat ollakseen sitä. Kauneusihanteet eivät ole sattumaa.
En siis pidä itseäni huonona tai arvottomana, enkä tarvitse muilta kehuja ollakseni jotenkin parempi ihminen tai vähemmän ruma. Ihan hyvä elämä minulla on ulkonäöstäni huolimatta.
Onko jokainen maailman ihminen nähnyt kasvosi ja oletko lukenut heidän ajatuksensa niistä? Jos ei ole ja et ole lukenut, et voi sanoa, ettei "ylipäätään ihminen" pidä niitä kauniina. Näkemyksesi perustuu nimenomaan sieltä omasta navastasi käsin tehtyyn tulkintaan siitä, ettei niin voisi olla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisit oikeassa. Jos olisi mahdollista näyttää kasvosi ihan jokaiselle maailman ihmiselle, olisin valmis lyömään kaiken omistamani ja lainaamani veto, että joku/jotkut varmasti pitävät sinua kauniina. Ja voittaisin takuulla. Kauneusihanteet kun ovat puhtaasti kulttuurisia muodostumia, jotka vaihtelevat suurestikin eri puolilla maailmaa. Eivätkä kaikki sen kyseisen kulttuurin sisälläkään todellakaan pidä kauniina sitä ihannetta. Joku tykkää pitää Sara Siepin näköisiä naisia kauniina, toinen vaikkapa Tarja Halosen näköisiä naisia. Itse puolestani en pidä noista kumpaakaan erityisen kauniina. Kauneuskäsitykset ovat makuasioita, jotka eivät muutu yleismaailmallisiksi totuuksiksi, vaikka kuinka yrität todistella.
Me puhumme nyt edelleen eri asiasta. Symmetria on kaunista, ja sen voi ihan viivottimella mitata. Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet, että jos ihmisille annetaan kasa kasvokuvia ja käsketään laittamaan ne kauneusjärjestykseen, he laittavat käytännössä rumimmat ja kauneimmat aina samoin riippumatta siitä mistä kulttuurista jne, taustasta he ovat. Keskivälillä on suurempaa vaihtelua, mutta nuo ääripäät tunnistaa jo lapsi. Ja se tunnistusmekanismi on symmetria.
Totta kai joku maailman miljardeista ihmisistä pitää minua kauniina. Se ei kuitenkaan poista sitä, että kasvokuvani ei olisi kenenkään janalla kauneimpien päässä. Se on eri asia olisinko rumin, toiseksi rumin, kolmanneksi rumin jne, mutta eipä sillä itselleni olekaan väliä.
Joo, symmetria on kaunista, mutta lievästi epäsymmetriset piirteet eivät tee kenestäkään vielä rumaa. Ja koska suurin osa ihmisistä on paitsi jonkinverran epäsymmetrisiä myös keskiarvoisesti siinä 3,5 miljardin huitteilla + ja - jotain, eivätkä siten ole rumia vaan Ta-daa tavallisen näköisiä. Ja kauneus on katsojan silmässä. Mulla on kaverina mun mielestä maailman kaunein nainen. Olisikohan hän maailman kaunein mun kavereitten, tai ylipäänsä miesten silmissä? Moni sanoisi varmaan "ihan kivan" näköiseksi, mikä tunnetusti on synonyymi rumalle. Ainakin tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä kertaakaan elämässäni nähnyt rumaa naista, vaikka monenlaisia naisia on tullut nähtyä. Haluaisiko joku laittaa kuvallisen esimerkin sellaisesta, jotta ymmärtäisin mitä tuo rumuus teille merkitsee? Tai kuvailla neutraalisti kasvonpiirteitä, jotka tekevät naisesta mielestänne ruman.
No mites mun naama: pienet hailakan väriset silmät liian lähellä toisiaan. Silmät myös eri korkeudella. Harvat vaaleat ripset. Olemattomat kulmakarvat. Epämuodostunut melko suuri pottunenä, vino vasemmalle. Ohuet huulet. Vinot hampaat koska "ei oikeutta oikomishoitoon". Ei juurikaan leukaa, ja sen pienenkin nyppylän alla kaksoisleuka (en ole ylipainoinen mutta tämä ei häviä). Ohuet hennot hiukset joita vaikea laittaa nätisti, kampaukset yms. eivät pysy. Alhaisesta painosta huolimatta suuri vatsa ja isot rinnat - tikkujalkojen päässä. Treenaan muttei näytä auttavan.
Harmaat lähekkäin olevat silmät - ei mitään vikaa
Vaaleat ripset ja kulmat - ei mitään vikaa, suomalaisista useimmilla on
Epäsymmetrinen nenä - epäsymmetrisyys on vain viehättävää, liika täydellisyys vie pois inhimillisyyden
Kapeat huulet ja pieni leuka - kuulostaa kauniin sirolta
Kaksoisleukaa vähän - no kenelläpä ei olisi?
Ohuet hiukset - normaali suomalainen hiuslaatu, ei mielestäni mitenkään ruma
Isot rinnat - moni on valmis maksamaan saadakseen sellaiset
Iso vatsa - ei tarvitse olla mallinmitoissa ollakseen kaunis
Hoikat jalat - ei mitään vikaa
Haha kiitos sinullekin hyvästä yrityksestä :).
Harmaat silmät on vielä ok, mutta lähekkäin olemista pidetään rumana.
Vaaleat ripset ja kulmat saan toki meikillä esiin.
Epäsymmetrinen nenä on aika paha, ei siinä kukaan inhimillisyyttä mieti kun näyttää Mike Tysonilta turpaansa saaneelta.
Kapeat huulet yhdistetään julmuuteen, vanhuuteen - täyteläiset pusuhuulet taas nuoruuteen ja seksikkyyteen (mainoksissa ei koskaan ole ohuita huulia).
Pieni leuka on ihan jees, mutta se nenä korostuu...
Kaksoisleukaa ei todellakaan ole kenelläkään tuntemallani hoikalla.
Ohuet hiukset - toki yleistä Suomessa mutta ei silti kaunista.
Isot rinnat ovat jees vain silloin kun ne näyttävät niiltä maksetuilta. Alaspäin sojottavia pusseja ei kukaan ihaile.
Iso vatsa on usein ykkösenä miesten inhokkilistalla, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä naisen "kuuluu" lihoa lantiosta ja takapuolesta ja vyötärön pitäis pysyä mahdollisimman kapeana.
Jalkani eivät ole hoikat vaan luiset.
Tämä todistaa aina vain vahvemmin, että rumuus on vain ja ainoastaan pään sisällä. Toinen kertoo mielipiteensä ulkonäöstäsi ja sinä tulet tyrmäämään sen vain, koska se ei vastannutkaan sinun negatiivista minäkuvaasi tai jotain mitä "yleisesti pidetään" jonakin. Sinun mielipiteesi ei ole mikään yleismaailmallinen totuus. Sitä voi toki olla vaikea huomata, kun keskittyy vain siihen omaan napaansa ja ajatukseen siitä kuinka ruma sekin on. Jos joku pitää sinua kauniina, ei siitä pidä noin pahasti itseensä ottaa. Sehän on vain hyvä asia.
Sori, mutta kyseinen henkilö ei ole nähnyt minua. Hän ei siis mitenkään voi antaa mielipidettään ulkonäöstäni. Voihan olla että juuri hän oikeasti pitäisi minua ei-niin-rumana tai jopa kauniina, mutta tosielämässä en ole vielä yli kolmen vuosikymmenen aikana sellaista ihmistä tavannut.
En kuitenkaan edes määrittele rumuutta muiden mielipiteen kautta. En edes omaan napaan tuijottamisen kautta, kuten niin ihanasti asian ilmaiset. Vaan ihan vain neutraalisti kasvojani tarkastelemalla - minulla ei ole sellaiset kasvonpiirteet joita ylipäätään ihminen (minä tai muut) pitää kauniina. Ne ovat liian epäsymmetriset, valtavirrasta poikkeavat ollakseen sitä. Kauneusihanteet eivät ole sattumaa.
En siis pidä itseäni huonona tai arvottomana, enkä tarvitse muilta kehuja ollakseni jotenkin parempi ihminen tai vähemmän ruma. Ihan hyvä elämä minulla on ulkonäöstäni huolimatta.
Onko jokainen maailman ihminen nähnyt kasvosi ja oletko lukenut heidän ajatuksensa niistä? Jos ei ole ja et ole lukenut, et voi sanoa, ettei "ylipäätään ihminen" pidä niitä kauniina. Näkemyksesi perustuu nimenomaan sieltä omasta navastasi käsin tehtyyn tulkintaan siitä, ettei niin voisi olla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisit oikeassa. Jos olisi mahdollista näyttää kasvosi ihan jokaiselle maailman ihmiselle, olisin valmis lyömään kaiken omistamani ja lainaamani veto, että joku/jotkut varmasti pitävät sinua kauniina. Ja voittaisin takuulla. Kauneusihanteet kun ovat puhtaasti kulttuurisia muodostumia, jotka vaihtelevat suurestikin eri puolilla maailmaa. Eivätkä kaikki sen kyseisen kulttuurin sisälläkään todellakaan pidä kauniina sitä ihannetta. Joku tykkää pitää Sara Siepin näköisiä naisia kauniina, toinen vaikkapa Tarja Halosen näköisiä naisia. Itse puolestani en pidä noista kumpaakaan erityisen kauniina. Kauneuskäsitykset ovat makuasioita, jotka eivät muutu yleismaailmallisiksi totuuksiksi, vaikka kuinka yrität todistella.
Me puhumme nyt edelleen eri asiasta. Symmetria on kaunista, ja sen voi ihan viivottimella mitata. Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet, että jos ihmisille annetaan kasa kasvokuvia ja käsketään laittamaan ne kauneusjärjestykseen, he laittavat käytännössä rumimmat ja kauneimmat aina samoin riippumatta siitä mistä kulttuurista jne, taustasta he ovat. Keskivälillä on suurempaa vaihtelua, mutta nuo ääripäät tunnistaa jo lapsi. Ja se tunnistusmekanismi on symmetria.
Totta kai joku maailman miljardeista ihmisistä pitää minua kauniina. Se ei kuitenkaan poista sitä, että kasvokuvani ei olisi kenenkään janalla kauneimpien päässä. Se on eri asia olisinko rumin, toiseksi rumin, kolmanneksi rumin jne, mutta eipä sillä itselleni olekaan väliä.
Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä on siinä "kauneusjanalla" keskipaikkeilla, ääripäiden välissä. Hyvin todennäköisesti myös kaikki te, jotka tunnette olevanne rumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä kertaakaan elämässäni nähnyt rumaa naista, vaikka monenlaisia naisia on tullut nähtyä. Haluaisiko joku laittaa kuvallisen esimerkin sellaisesta, jotta ymmärtäisin mitä tuo rumuus teille merkitsee? Tai kuvailla neutraalisti kasvonpiirteitä, jotka tekevät naisesta mielestänne ruman.
No mites mun naama: pienet hailakan väriset silmät liian lähellä toisiaan. Silmät myös eri korkeudella. Harvat vaaleat ripset. Olemattomat kulmakarvat. Epämuodostunut melko suuri pottunenä, vino vasemmalle. Ohuet huulet. Vinot hampaat koska "ei oikeutta oikomishoitoon". Ei juurikaan leukaa, ja sen pienenkin nyppylän alla kaksoisleuka (en ole ylipainoinen mutta tämä ei häviä). Ohuet hennot hiukset joita vaikea laittaa nätisti, kampaukset yms. eivät pysy. Alhaisesta painosta huolimatta suuri vatsa ja isot rinnat - tikkujalkojen päässä. Treenaan muttei näytä auttavan.
Harmaat lähekkäin olevat silmät - ei mitään vikaa
Vaaleat ripset ja kulmat - ei mitään vikaa, suomalaisista useimmilla on
Epäsymmetrinen nenä - epäsymmetrisyys on vain viehättävää, liika täydellisyys vie pois inhimillisyyden
Kapeat huulet ja pieni leuka - kuulostaa kauniin sirolta
Kaksoisleukaa vähän - no kenelläpä ei olisi?
Ohuet hiukset - normaali suomalainen hiuslaatu, ei mielestäni mitenkään ruma
Isot rinnat - moni on valmis maksamaan saadakseen sellaiset
Iso vatsa - ei tarvitse olla mallinmitoissa ollakseen kaunis
Hoikat jalat - ei mitään vikaa
Haha kiitos sinullekin hyvästä yrityksestä :).
Harmaat silmät on vielä ok, mutta lähekkäin olemista pidetään rumana.
Vaaleat ripset ja kulmat saan toki meikillä esiin.
Epäsymmetrinen nenä on aika paha, ei siinä kukaan inhimillisyyttä mieti kun näyttää Mike Tysonilta turpaansa saaneelta.
Kapeat huulet yhdistetään julmuuteen, vanhuuteen - täyteläiset pusuhuulet taas nuoruuteen ja seksikkyyteen (mainoksissa ei koskaan ole ohuita huulia).
Pieni leuka on ihan jees, mutta se nenä korostuu...
Kaksoisleukaa ei todellakaan ole kenelläkään tuntemallani hoikalla.
Ohuet hiukset - toki yleistä Suomessa mutta ei silti kaunista.
Isot rinnat ovat jees vain silloin kun ne näyttävät niiltä maksetuilta. Alaspäin sojottavia pusseja ei kukaan ihaile.
Iso vatsa on usein ykkösenä miesten inhokkilistalla, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä naisen "kuuluu" lihoa lantiosta ja takapuolesta ja vyötärön pitäis pysyä mahdollisimman kapeana.
Jalkani eivät ole hoikat vaan luiset.
Tämä todistaa aina vain vahvemmin, että rumuus on vain ja ainoastaan pään sisällä. Toinen kertoo mielipiteensä ulkonäöstäsi ja sinä tulet tyrmäämään sen vain, koska se ei vastannutkaan sinun negatiivista minäkuvaasi tai jotain mitä "yleisesti pidetään" jonakin. Sinun mielipiteesi ei ole mikään yleismaailmallinen totuus. Sitä voi toki olla vaikea huomata, kun keskittyy vain siihen omaan napaansa ja ajatukseen siitä kuinka ruma sekin on. Jos joku pitää sinua kauniina, ei siitä pidä noin pahasti itseensä ottaa. Sehän on vain hyvä asia.
Sori, mutta kyseinen henkilö ei ole nähnyt minua. Hän ei siis mitenkään voi antaa mielipidettään ulkonäöstäni. Voihan olla että juuri hän oikeasti pitäisi minua ei-niin-rumana tai jopa kauniina, mutta tosielämässä en ole vielä yli kolmen vuosikymmenen aikana sellaista ihmistä tavannut.
En kuitenkaan edes määrittele rumuutta muiden mielipiteen kautta. En edes omaan napaan tuijottamisen kautta, kuten niin ihanasti asian ilmaiset. Vaan ihan vain neutraalisti kasvojani tarkastelemalla - minulla ei ole sellaiset kasvonpiirteet joita ylipäätään ihminen (minä tai muut) pitää kauniina. Ne ovat liian epäsymmetriset, valtavirrasta poikkeavat ollakseen sitä. Kauneusihanteet eivät ole sattumaa.
En siis pidä itseäni huonona tai arvottomana, enkä tarvitse muilta kehuja ollakseni jotenkin parempi ihminen tai vähemmän ruma. Ihan hyvä elämä minulla on ulkonäöstäni huolimatta.
Onko jokainen maailman ihminen nähnyt kasvosi ja oletko lukenut heidän ajatuksensa niistä? Jos ei ole ja et ole lukenut, et voi sanoa, ettei "ylipäätään ihminen" pidä niitä kauniina. Näkemyksesi perustuu nimenomaan sieltä omasta navastasi käsin tehtyyn tulkintaan siitä, ettei niin voisi olla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisit oikeassa. Jos olisi mahdollista näyttää kasvosi ihan jokaiselle maailman ihmiselle, olisin valmis lyömään kaiken omistamani ja lainaamani veto, että joku/jotkut varmasti pitävät sinua kauniina. Ja voittaisin takuulla. Kauneusihanteet kun ovat puhtaasti kulttuurisia muodostumia, jotka vaihtelevat suurestikin eri puolilla maailmaa. Eivätkä kaikki sen kyseisen kulttuurin sisälläkään todellakaan pidä kauniina sitä ihannetta. Joku tykkää pitää Sara Siepin näköisiä naisia kauniina, toinen vaikkapa Tarja Halosen näköisiä naisia. Itse puolestani en pidä noista kumpaakaan erityisen kauniina. Kauneuskäsitykset ovat makuasioita, jotka eivät muutu yleismaailmallisiksi totuuksiksi, vaikka kuinka yrität todistella.
Me puhumme nyt edelleen eri asiasta. Symmetria on kaunista, ja sen voi ihan viivottimella mitata. Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet, että jos ihmisille annetaan kasa kasvokuvia ja käsketään laittamaan ne kauneusjärjestykseen, he laittavat käytännössä rumimmat ja kauneimmat aina samoin riippumatta siitä mistä kulttuurista jne, taustasta he ovat. Keskivälillä on suurempaa vaihtelua, mutta nuo ääripäät tunnistaa jo lapsi. Ja se tunnistusmekanismi on symmetria.
Totta kai joku maailman miljardeista ihmisistä pitää minua kauniina. Se ei kuitenkaan poista sitä, että kasvokuvani ei olisi kenenkään janalla kauneimpien päässä. Se on eri asia olisinko rumin, toiseksi rumin, kolmanneksi rumin jne, mutta eipä sillä itselleni olekaan väliä.
Joo, symmetria on kaunista, mutta lievästi epäsymmetriset piirteet eivät tee kenestäkään vielä rumaa. Ja koska suurin osa ihmisistä on paitsi jonkinverran epäsymmetrisiä myös keskiarvoisesti siinä 3,5 miljardin huitteilla + ja - jotain, eivätkä siten ole rumia vaan Ta-daa tavallisen näköisiä. Ja kauneus on katsojan silmässä. Mulla on kaverina mun mielestä maailman kaunein nainen. Olisikohan hän maailman kaunein mun kavereitten, tai ylipäänsä miesten silmissä? Moni sanoisi varmaan "ihan kivan" näköiseksi, mikä tunnetusti on synonyymi rumalle. Ainakin tällä palstalla.
Ei ainoastaan suurin osa ihmisistä ole jonkin verran epäsymmetrisiä, vaan aivan jokainen. Ei se ole ainoa kauneuden mittari. Ja kauneus ei edelleenkään ole sen viehättävyyden mittari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
En ole täällä muita miellyttääkseni.