Sinä joka koet olevasi ruma nainen, jaksatko nähdä vaivaa ulkonäön takia?
Itse rumana naisena en kauheasti jaksa nähdä vaivaa, on oikeastaan ihan sama meikkaako ja laittaako hiuksia vai ei, tai miten pukeutuu: rumana pysyn silti...Miesmäiset, voimakkaat kasvonpiirteet, huono iho, vanhemmiten kasvot valahtaneet alaspäin vaikka olen alle 40. Kiusattiin peruskoulussa ulkonäön takia ja parisuhdetta en ole saanut koskaan. Turhauttaa kun saatan puolikin tuntia meikata, laittaa hiuksia ja pukeutua nätisti ja silti yhtä tyhjän kanssa: ruma mikä ruma :( Päivittäin murehdin asiaa ja kadehdin ns. tavisnaisia jotka saavat itsestään meikillä ja oikealla kampauksella kauniin
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä kertaakaan elämässäni nähnyt rumaa naista, vaikka monenlaisia naisia on tullut nähtyä. Haluaisiko joku laittaa kuvallisen esimerkin sellaisesta, jotta ymmärtäisin mitä tuo rumuus teille merkitsee? Tai kuvailla neutraalisti kasvonpiirteitä, jotka tekevät naisesta mielestänne ruman.
No mites mun naama: pienet hailakan väriset silmät liian lähellä toisiaan. Silmät myös eri korkeudella. Harvat vaaleat ripset. Olemattomat kulmakarvat. Epämuodostunut melko suuri pottunenä, vino vasemmalle. Ohuet huulet. Vinot hampaat koska "ei oikeutta oikomishoitoon". Ei juurikaan leukaa, ja sen pienenkin nyppylän alla kaksoisleuka (en ole ylipainoinen mutta tämä ei häviä). Ohuet hennot hiukset joita vaikea laittaa nätisti, kampaukset yms. eivät pysy. Alhaisesta painosta huolimatta suuri vatsa ja isot rinnat - tikkujalkojen päässä. Treenaan muttei näytä auttavan.
Harmaat lähekkäin olevat silmät - ei mitään vikaa
Vaaleat ripset ja kulmat - ei mitään vikaa, suomalaisista useimmilla on
Epäsymmetrinen nenä - epäsymmetrisyys on vain viehättävää, liika täydellisyys vie pois inhimillisyyden
Kapeat huulet ja pieni leuka - kuulostaa kauniin sirolta
Kaksoisleukaa vähän - no kenelläpä ei olisi?
Ohuet hiukset - normaali suomalainen hiuslaatu, ei mielestäni mitenkään ruma
Isot rinnat - moni on valmis maksamaan saadakseen sellaiset
Iso vatsa - ei tarvitse olla mallinmitoissa ollakseen kaunis
Hoikat jalat - ei mitään vikaa
Haha kiitos sinullekin hyvästä yrityksestä :).
Harmaat silmät on vielä ok, mutta lähekkäin olemista pidetään rumana.
Vaaleat ripset ja kulmat saan toki meikillä esiin.
Epäsymmetrinen nenä on aika paha, ei siinä kukaan inhimillisyyttä mieti kun näyttää Mike Tysonilta turpaansa saaneelta.
Kapeat huulet yhdistetään julmuuteen, vanhuuteen - täyteläiset pusuhuulet taas nuoruuteen ja seksikkyyteen (mainoksissa ei koskaan ole ohuita huulia).
Pieni leuka on ihan jees, mutta se nenä korostuu...
Kaksoisleukaa ei todellakaan ole kenelläkään tuntemallani hoikalla.
Ohuet hiukset - toki yleistä Suomessa mutta ei silti kaunista.
Isot rinnat ovat jees vain silloin kun ne näyttävät niiltä maksetuilta. Alaspäin sojottavia pusseja ei kukaan ihaile.
Iso vatsa on usein ykkösenä miesten inhokkilistalla, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä naisen "kuuluu" lihoa lantiosta ja takapuolesta ja vyötärön pitäis pysyä mahdollisimman kapeana.
Jalkani eivät ole hoikat vaan luiset.
Tämä todistaa aina vain vahvemmin, että rumuus on vain ja ainoastaan pään sisällä. Toinen kertoo mielipiteensä ulkonäöstäsi ja sinä tulet tyrmäämään sen vain, koska se ei vastannutkaan sinun negatiivista minäkuvaasi tai jotain mitä "yleisesti pidetään" jonakin. Sinun mielipiteesi ei ole mikään yleismaailmallinen totuus. Sitä voi toki olla vaikea huomata, kun keskittyy vain siihen omaan napaansa ja ajatukseen siitä kuinka ruma sekin on. Jos joku pitää sinua kauniina, ei siitä pidä noin pahasti itseensä ottaa. Sehän on vain hyvä asia.
Sori, mutta kyseinen henkilö ei ole nähnyt minua. Hän ei siis mitenkään voi antaa mielipidettään ulkonäöstäni. Voihan olla että juuri hän oikeasti pitäisi minua ei-niin-rumana tai jopa kauniina, mutta tosielämässä en ole vielä yli kolmen vuosikymmenen aikana sellaista ihmistä tavannut.
En kuitenkaan edes määrittele rumuutta muiden mielipiteen kautta. En edes omaan napaan tuijottamisen kautta, kuten niin ihanasti asian ilmaiset. Vaan ihan vain neutraalisti kasvojani tarkastelemalla - minulla ei ole sellaiset kasvonpiirteet joita ylipäätään ihminen (minä tai muut) pitää kauniina. Ne ovat liian epäsymmetriset, valtavirrasta poikkeavat ollakseen sitä. Kauneusihanteet eivät ole sattumaa.
En siis pidä itseäni huonona tai arvottomana, enkä tarvitse muilta kehuja ollakseni jotenkin parempi ihminen tai vähemmän ruma. Ihan hyvä elämä minulla on ulkonäöstäni huolimatta.
Onko jokainen maailman ihminen nähnyt kasvosi ja oletko lukenut heidän ajatuksensa niistä? Jos ei ole ja et ole lukenut, et voi sanoa, ettei "ylipäätään ihminen" pidä niitä kauniina. Näkemyksesi perustuu nimenomaan sieltä omasta navastasi käsin tehtyyn tulkintaan siitä, ettei niin voisi olla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisit oikeassa. Jos olisi mahdollista näyttää kasvosi ihan jokaiselle maailman ihmiselle, olisin valmis lyömään kaiken omistamani ja lainaamani veto, että joku/jotkut varmasti pitävät sinua kauniina. Ja voittaisin takuulla. Kauneusihanteet kun ovat puhtaasti kulttuurisia muodostumia, jotka vaihtelevat suurestikin eri puolilla maailmaa. Eivätkä kaikki sen kyseisen kulttuurin sisälläkään todellakaan pidä kauniina sitä ihannetta. Joku tykkää pitää Sara Siepin näköisiä naisia kauniina, toinen vaikkapa Tarja Halosen näköisiä naisia. Itse puolestani en pidä noista kumpaakaan erityisen kauniina. Kauneuskäsitykset ovat makuasioita, jotka eivät muutu yleismaailmallisiksi totuuksiksi, vaikka kuinka yrität todistella.
Me puhumme nyt edelleen eri asiasta. Symmetria on kaunista, ja sen voi ihan viivottimella mitata. Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet, että jos ihmisille annetaan kasa kasvokuvia ja käsketään laittamaan ne kauneusjärjestykseen, he laittavat käytännössä rumimmat ja kauneimmat aina samoin riippumatta siitä mistä kulttuurista jne, taustasta he ovat. Keskivälillä on suurempaa vaihtelua, mutta nuo ääripäät tunnistaa jo lapsi. Ja se tunnistusmekanismi on symmetria.
Totta kai joku maailman miljardeista ihmisistä pitää minua kauniina. Se ei kuitenkaan poista sitä, että kasvokuvani ei olisi kenenkään janalla kauneimpien päässä. Se on eri asia olisinko rumin, toiseksi rumin, kolmanneksi rumin jne, mutta eipä sillä itselleni olekaan väliä.
Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä on siinä "kauneusjanalla" keskipaikkeilla, ääripäiden välissä. Hyvin todennäköisesti myös kaikki te, jotka tunnette olevanne rumia.
Totta kai suurin osa on keskivaiheen väkeä. Nyt on kyse kauneimmista ja rumimmista. He erottuvat joukosta - ja jonkunhan on oltava kaunein tai rumin tuossa kokeessa kun kuvat on pakko järjestykseen laittaa. Kyllä osa ihmisistä on yksinkertaisesti niin hirveän näköisiä että menevät automaattisesti jonon hännille. En tiedä miksi tämä pitää niin kiihkeästi kiistää?
Olen aika rujo naiseksi, mutta mitäpä tuosta. Laittaudun tilanteen mukaisesti, muuten olen kuten milloinkin sattuu hyvältä tuntumaan. Olen terve ja vahva, minulla on rakastava perhe ja ystäviä. Miehenkin löysin, olen kiva ja hauska. Kaikki me joku päivä rupsahdetaan ja silloin en enää erotu joukosta. Olen ruma nainen, se ei haittaa. Muut näyttävät rinnallani paljon paremmilta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.
Noin minäkin ajattelin ennen. Laittautuminen parantaa kylä ulkonäköä paljonkin, ja hyvä tyyli.
Vierailija kirjoitti:
Pukeudun siististi, huolehdin hygieniasta ja menen positiivisella asenteella. Eipä sitä muuta kai voi. Ainakin on hauskaa kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kommentit lukeneena, en ihmettele jos kommentoijat näkevät ja kokevat itsensä rumaksi. ”Olen ylipainoinen mutten jaksa tehdä mitään, laitan vähän ripsaria ja se saa riittää, joskus värjään hiukseni” eli mitään ei oikeastaan jakseta tehdä ja sitten valitetaan kun näyttää rumalta? Oikeasti hyvällä ja kevyellä laittautumisella saa kaikista ihan ok näköisen, ilman mitään hirveitä pakkelikerroksia tai vaikeita kampauksia. Myös meikkitaidottomuus saa ihmisen näyttämään helposti epäviehättävältä, suomalaisilla usein mokana esim. silmien rajaaminen liian paksusti ja liian tummalla värillä sekä se, ettei kulmakarvoille tehdä mitään tai vaan piirretään ne joten päin peetä, ei imartele ketään. Sama pätee käytännössä vaatteisiin. Jos ei ole osaamista, niin netistä pystyy aika hyvin lukemaan ja katsomaan vinkkejä.
Tämmöset kommentit saa kyllä veren niin kiehumaan. Etkö sä tajua että joillain on huonot kasvonpiirteet??? Meikki ei auta niihin. Jos laitat jotkut hirveet pakkelit niin ei se poista sitä faktaa että oot ruma niiden alla. Eikä se nyt oo hyväksyttävää että pitäis laittaa paljon meikkiä että näyttäis edes jotenkin viehättävältä.
Kuka viddu sen on määritellyt, että tämmöiset ja tämmöiset kasvonpiirteet ovat "huonot"?! Henkilön rumuus tai kauneus ei ole mikään fakta, vaan aika pitkälle subjektiivinen asia. Kyllä, lähes kaikki kokevat tietyt piirteet miellyttävinä, mutta ei se tarkoita että ne, joille luonto ei ole niitä suonut, olisivat jotenkin luotaantyöntäviä. Vaikka olette kyllästyneet sitä kuulemaan ettekä halua uskoa, niin viehättävyys muodostuu ulkonäön lisäksi monesta muusta asiasta. Ulkonäöltään "epätäydellinen" voi olla mitä vetävin ja toisaalta kuvankaunis voi olla ihan "blaah".
Mee nyt puhuu muualle sitä paskaa.
Kauneus ei oo ikinä ollu subjektiivista, tätä vaan halutaan syöttää kun ei voida hyväksyä tosiasioita.No, sanotaan sitten, että se viehättävyys on subjektiivista. En ole itse tavannut koskaan ihmistä, miestä enkä naista, joka olisi yksinomaan ulkoisen olemuksensa takia vastenmielinen (nimenomaan piirteitä ja kehonmuotoja nyt tarkoitan, jätetään esim. huono hygienia pois laskuista). Vaikka tämä olemus olisi kaukana kauneusihanteista, sopusuhtaisuudesta ja symmetrisyydestä. Ja monta kertaa olen katsonut jotain objektiivisesti katsoen hyvännäköistä ihmistä, eikä hän ole tehnyt mitään vaikutusta ja vetänyt puoleensa. Sitä vain toteaa hänen kauniit piirteensä kuin katsoisi jotain taideteosta.
Niin mitä sitten? Tässä oli kyse ulkomuodosta eikä mistään vetovoimasta. Huoh.
Siksihän varmaan haluatte olla "kauniita", että olisitte miellyttäviä ja puoleensavetäviä ja ihmiset suhtautuisivat positiivisesti? Ulkoiset piirteet vaikuttavat tähän vain osaksi.
Kyllä. Itselleni on persoonallinen tyyli tärkeää juuri siksi, että olen aika ruma. Tavallaan meikillä ja tukalla tykkään jopa korostaa sitä että olen ruma. Haluan olla sellainen dramaattisen noita-akan näköinen. Musta tukka, kylmäsävyinen meikki. Vaatteet mustaa ja puhtaita kirkkaita perusvärejä. Jos olisin nätempi, tyylini varmaan olisi pehmeämpi ja luonnollisempi, kun toivoisin että ihmiset huomaa minun kasvoni ja kroppani eikä tyyliäni. Rumana niin päin että hyvä vaan jos kukaan ei huomaa niitä piirteitä tyylin takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.
Minä olen monen mielestä varmaan "ruma" nainen. Minulla on hyvin erikoiset kasvonpiirteet. Jykevä leuka, kerta kaikkisen jättimäinen otsa, hyppyrinenä jättimäisin sieraimin. Silmäni ovat melko lähellä toisiaan ja pää siitä kohtaa tosi leveä sellaisella susimaisella tavalla. Paitsi että se ei näytä ihmisellä yhtään niin hyvältä. Lisäksi minulla on erittäin merkittävä kaksoisleuka. Se on joku rakennevika, näkyy jopa BMI:ssä 19 missä en tosiaankaan tätä nykyä ole. Ensimmäiset rypyt ilmestyi 20-vuotiaana silmänurkkiin koska tapanani on siristellä.
Meikattuna näytän vallankin näin vanhemmiten Drag Queenilta.
Mutta en minä siitä mitään draamaa revi. Koen itse näyttäväni lähinnä persoonalliselta. Toki kaksoisleuka vaivaa minua välillä kauheasti. Mutta noin muuten.
Ei ketään oikeasti niin hirveästi toisten ulkonäkö kiinnosta, kunhan on siisti ja asianmukaisesti pukeutunut. Itse tykkään pukeutua hyvin maskuliinisesti: näytän naurettavalta jossain kukkamekoissa, mutta tummassa miesten puvussa tms. yhtäkkiä tosi särmältä. Ruumiinrakenteenikin on sellainen että esim. miesten paidat istuu paremmin kuin naisten -ja ne on yleensä parempilaatuisiakin. Minusta tärkeintä on löytää se oma juttu, mikä sopii itselle ja saa tuntemaan vahvaksi ja itsevarmaksi.
Jossain 60-luvun "nuorten naisten kirjassa" kehotettiin miettimään omia piirteitä niin, että jos jokin ei ole kaunista, voisiko se olla "rumankaunista"? Siis ehkä rumaa, mutta niin persoonallista että viehättää? Miettikää jotain Alanis Morisettea tai Björkiä vaikkapa. Kumpikin on pikemminkin persoonallinen kuin kaunis. Tai Geena Davista.
Niin joo, ja olen ollut 15 vuotta onnellisesti naimisissa erittäin komean, hoikan, sporttisen, fiksun ja mukavan miehen kanssa. Ei sitä kumppania naamalla hankita vaan ihan muilla avuilla.
Yksikään luettelemistasi naisista ei kyllä mene ruman kategoriaan. Persoonallisen näköisiä joo, mutta ei lähelläkään rumaa. Huvittavaa että esim Amy Winehouse on joidenkin mielestä esimerkki rumasta - näistä esimerkeistä tulee entistä huonompi olo omasta ulkonäöstä.
T. Äidin päihteidenkäytön takia kasvoista vammautunut
En sanonutkaan että luettelemani naiset olisivat rumia sinänsä. Vaan että he ovat pikemminkin persoonallisen näköisiä kuin kauniita. Ja tämä persoonallisuus tulee niistä "rumankauniista" piirteistä: esim Geena Davisilla pienistä silmistä ja jämäkästä leuasta, Björkillä aasialaistyyppisistä silmistä ja keijunleuasta, Alanis Morisettella hyvin pitkulaisista kasvoista. Kaikkia näitä ominaisuuksia pidetään yleisesti vähemmän kauniina kuin vastakohtaansa, mutta silti toimivat kokonaisuudessa näillä naisilla erinomaisesti.
Tai miettikää miehistä jotain Gerard Depardieuta: ei se ole ikinä ollut komea, mutta niin vaan oli naisten mieleen nuorena. Tai Martti Syrjä. Listaan nyt miehiä, koska mieleeni ei ihan oikeasti tule ketään muuta rumaa naista kuin Tuksu, eikä sekään olisi ruma jos ei olisi niin suttuinen ja rappiolla ja sisältä ruma. Ja tietty siskonsa Kooma kun vielä eli, samasta syystä.
No okei, Tarja Halonen on kyllä aina ollut melko epäviehättävä, mutta hänen kohdallaankin se on 90 % huonon stailauksen syytä. Täysin vääränlaiset silmälasit esimerkiksi.
https://images.app.goo.gl/Ekn8FAsGKzSa9gwV6
Jos oikeasti näyttää vaikka tältä niin vertauksesi johonkin Björkin "epäsymmetristen piirteiden korostamiseen" tuntuvat aika kaukaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.
Minä olen monen mielestä varmaan "ruma" nainen. Minulla on hyvin erikoiset kasvonpiirteet. Jykevä leuka, kerta kaikkisen jättimäinen otsa, hyppyrinenä jättimäisin sieraimin. Silmäni ovat melko lähellä toisiaan ja pää siitä kohtaa tosi leveä sellaisella susimaisella tavalla. Paitsi että se ei näytä ihmisellä yhtään niin hyvältä. Lisäksi minulla on erittäin merkittävä kaksoisleuka. Se on joku rakennevika, näkyy jopa BMI:ssä 19 missä en tosiaankaan tätä nykyä ole. Ensimmäiset rypyt ilmestyi 20-vuotiaana silmänurkkiin koska tapanani on siristellä.
Meikattuna näytän vallankin näin vanhemmiten Drag Queenilta.
Mutta en minä siitä mitään draamaa revi. Koen itse näyttäväni lähinnä persoonalliselta. Toki kaksoisleuka vaivaa minua välillä kauheasti. Mutta noin muuten.
Ei ketään oikeasti niin hirveästi toisten ulkonäkö kiinnosta, kunhan on siisti ja asianmukaisesti pukeutunut. Itse tykkään pukeutua hyvin maskuliinisesti: näytän naurettavalta jossain kukkamekoissa, mutta tummassa miesten puvussa tms. yhtäkkiä tosi särmältä. Ruumiinrakenteenikin on sellainen että esim. miesten paidat istuu paremmin kuin naisten -ja ne on yleensä parempilaatuisiakin. Minusta tärkeintä on löytää se oma juttu, mikä sopii itselle ja saa tuntemaan vahvaksi ja itsevarmaksi.
Jossain 60-luvun "nuorten naisten kirjassa" kehotettiin miettimään omia piirteitä niin, että jos jokin ei ole kaunista, voisiko se olla "rumankaunista"? Siis ehkä rumaa, mutta niin persoonallista että viehättää? Miettikää jotain Alanis Morisettea tai Björkiä vaikkapa. Kumpikin on pikemminkin persoonallinen kuin kaunis. Tai Geena Davista.
Niin joo, ja olen ollut 15 vuotta onnellisesti naimisissa erittäin komean, hoikan, sporttisen, fiksun ja mukavan miehen kanssa. Ei sitä kumppania naamalla hankita vaan ihan muilla avuilla.
Yksikään luettelemistasi naisista ei kyllä mene ruman kategoriaan. Persoonallisen näköisiä joo, mutta ei lähelläkään rumaa. Huvittavaa että esim Amy Winehouse on joidenkin mielestä esimerkki rumasta - näistä esimerkeistä tulee entistä huonompi olo omasta ulkonäöstä.
T. Äidin päihteidenkäytön takia kasvoista vammautunut
En sanonutkaan että luettelemani naiset olisivat rumia sinänsä. Vaan että he ovat pikemminkin persoonallisen näköisiä kuin kauniita. Ja tämä persoonallisuus tulee niistä "rumankauniista" piirteistä: esim Geena Davisilla pienistä silmistä ja jämäkästä leuasta, Björkillä aasialaistyyppisistä silmistä ja keijunleuasta, Alanis Morisettella hyvin pitkulaisista kasvoista. Kaikkia näitä ominaisuuksia pidetään yleisesti vähemmän kauniina kuin vastakohtaansa, mutta silti toimivat kokonaisuudessa näillä naisilla erinomaisesti.
Tai miettikää miehistä jotain Gerard Depardieuta: ei se ole ikinä ollut komea, mutta niin vaan oli naisten mieleen nuorena. Tai Martti Syrjä. Listaan nyt miehiä, koska mieleeni ei ihan oikeasti tule ketään muuta rumaa naista kuin Tuksu, eikä sekään olisi ruma jos ei olisi niin suttuinen ja rappiolla ja sisältä ruma. Ja tietty siskonsa Kooma kun vielä eli, samasta syystä.
No okei, Tarja Halonen on kyllä aina ollut melko epäviehättävä, mutta hänen kohdallaankin se on 90 % huonon stailauksen syytä. Täysin vääränlaiset silmälasit esimerkiksi.
https://images.app.goo.gl/Ekn8FAsGKzSa9gwV6
Jos oikeasti näyttää vaikka tältä niin vertauksesi johonkin Björkin "epäsymmetristen piirteiden korostamiseen" tuntuvat aika kaukaisilta.
Kuvan naisellahan on jokin sairaus/kehityshäiriö. Sellaisia ihmisiä ei kukaan empatiakykyinen arvioi samoilla mittareille kuin niitä, joilla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Voi hellanlettas. Kuinka monesta on malliksi tai missiksi? Aikuistumisen myötä unelmat usein muuttuvat realistisemmiksi ja tosiasiat hyväksytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Voi hellanlettas. Kuinka monesta on malliksi tai missiksi? Aikuistumisen myötä unelmat usein muuttuvat realistisemmiksi ja tosiasiat hyväksytään.
Ja taas meni pointti pään yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.
Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Voi hellanlettas. Kuinka monesta on malliksi tai missiksi? Aikuistumisen myötä unelmat usein muuttuvat realistisemmiksi ja tosiasiat hyväksytään.
Ja taas meni pointti pään yli.
No mikä se valtavan fiksu pointti tuossa oli? Itsestäänselvyys, jota on turha mainita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Voi hellanlettas. Kuinka monesta on malliksi tai missiksi? Aikuistumisen myötä unelmat usein muuttuvat realistisemmiksi ja tosiasiat hyväksytään.
Ja taas meni pointti pään yli.
Niin taisi mennä, tuuheatukkaisen, kauniskasvoisen pääni yli. Kaikkea ei kai voi saada, älyä ja kauneutta. Mutta viimeksimainittukin auttaa pitkälle😘
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Voi hellanlettas. Kuinka monesta on malliksi tai missiksi? Aikuistumisen myötä unelmat usein muuttuvat realistisemmiksi ja tosiasiat hyväksytään.
Ja taas meni pointti pään yli.
Niin taisi mennä, tuuheatukkaisen, kauniskasvoisen pääni yli. Kaikkea ei kai voi saada, älyä ja kauneutta. Mutta viimeksimainittukin auttaa pitkälle😘
Eli ollaan samaa mieltä? Mitä sit väität vastaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Voi hellanlettas. Kuinka monesta on malliksi tai missiksi? Aikuistumisen myötä unelmat usein muuttuvat realistisemmiksi ja tosiasiat hyväksytään.
Ja taas meni pointti pään yli.
Niin taisi mennä, tuuheatukkaisen, kauniskasvoisen pääni yli. Kaikkea ei kai voi saada, älyä ja kauneutta. Mutta viimeksimainittukin auttaa pitkälle😘
Eli ollaan samaa mieltä? Mitä sit väität vastaan 😂
En ole, halusin vain veetuilla. Sori.
En ole mikään susiruma, mutta en kauniskaan. En edes nätti, korkeintaan söpö pullaposkineni. Muuten kasvonpiirteeni ovat aika miesmäiset ja lisäksi minulla on yläpurenta, joten etuhampaat pilkistävät kun suu on auki.
Jaksan laittautua ja en jaksa. Välillä menen perusponnarilla, ilman meikkiä punaiset posket hehkuen ja silmänaluset tummina. Välillä teen asialle jotain: jätän hiukset vapaaksi ja laitan ne kivasti, sipaisen vähän ripsaria ja tasoittelen kirjavaa naamaani meikkivoiteella. Vaikka en silloinkaan ole kaunis, niin huomattavasti vähemmän arkiharmaa kuitenkin.
Täytyy kyllä sanoa, että hymy ja ryhti tekevät paljon! Kannattaa myös opetella pois sellaisesta "olen kauhean ruma, kaikki huomaavat ja pitävät hirviönä" -ajattelusta. Ihan oman mielihyvän vuoksi kannattaa haistattaa vtut sellaisille ajatuksille. Meinaan, se huokuu ihmisestä uloskin.
Olen nenäfriikki. Katson aina ihmisten nenät, koska omani on lyhyt ja leveä. Siis ruma. Ei auta vaikka miten tällää, nenä on mikä on. niinpä olen vilpittömästi hämmästynyt kun mua on sanottu jopa kauniiksi. Olen itse ajatellut että olen keskiverto tai ruma.
Niin se vain on, että kauneus on katsojan silmässä.
Niin, LIEVÄSTI. Nyt ei puhuta lievästä epäsymmetrisyydestä vaan todella häiritsevistä vioista kasvoissa.