Sinä joka koet olevasi ruma nainen, jaksatko nähdä vaivaa ulkonäön takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nämä neuvojen jakelijat ymmärrä, että kasvojen rakenteelliseen rumuuteen ei auta mitään kikat eikä poppakonstit? On ihan yhdentekevää onko rumalla naisella kaunis kampaus, meikit, oikeanlaiset vaatteet tai treenattu vartalo kun rumat kasvot migitoi nuo kaikki. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei laittautuminen auta mitään. Kyllä, huolehdin perushygieniasta ja siisteydestä, se saa riittää. En jaksa laittaa aikaa, rahaa ja energiaa sellaiseen asiaan, mistä ei ole minulle mitään iloa eikä hyötyä. Se on resurssien tuhlaamista. Tuntuu että esimerkiksi meikki juurikin vain korostaisi rumia piirteitäni, joten neutraalilla linjalla mennään. Iloinen ja positiivinen elämänasenne ei liity tähän mitenkään, kyse on tosiasioiden toteamisesta. Toiset hyväksyvät ne, toiset eivät. Tunteet ja ajatukset eivät muuta kenenkään fyysistä olomuotoa.

Rumastakin naamasta saa helposti sellaisen feikkikauniin meikillä, irtoripsillä jne. Oikeasta kauneudesta se toki on kaukana, mutta miehille kyllä näyttää kelpaavan se feikkikauneus. Jos feikkikauniin naaman lisäksi on kroppa ja hiukset kunnossa ja tyylikäs vaatetus, niin no problem.

Feikkikauneus kelpaa kyllä miehille ja monet ovat jopa ihan hulluna siihen. Mutta entäs sitten, kun meikit pestään pois? Feikkikauneutta fanittavat miehet eivät välttämättä edes tunnista sitä feikiksi, jos meikki on taidokkaasti tehty. Sen lisäksi tälläkin palstalla miehet valittavat siitä, että naiset "huijaavat" miehiä meikillä. 

Ei miehiä kiinnosta kunhan huomenna on taas meikit naamassa.

Vierailija kirjoitti:

Ruma nainen voi kaunistaa itseään paljon treenaamalla kropan ja kasvattamalla pitkät hiukset.

Jos keskellä päätä on hiuspyörre, jossa hiukset katkeavat vaikka mitä tekisi, ja tämän seurauksena tuppo pystyssä sojottavia hiuksia kuin jollakin kylähullulla, niin pitkistä hiuksista ei paljon riemua irtoa kun ne täytyy jatkuvasti pitää tiukasti kiinni ja kammata tätä hiustuppoa litistämään. Ja kun hiukset ovat niin ohuetkin, että sieltä kalju läpi paistaa, niin eipä siinäkään hiusten pituus paljon kaunista. Nyt ovat alkaneet jo harmaantuakin.

Ja millään treenillä ei saa isoja, roikkuvia ja ryppyisiä rintoja pienemmiksi ja kiinteämmiksi, ainoa mikä sen tekisi olisi plastiikkakirurgia ja siihen minulla ei ole varaa. Pienennys ja kohotus on paljon isompi ja kalliimpi operaatio kuin suurennus.

Ihan itseltäni nämä molemmat ominaisuudet löytyvät, ja kasvonpiirteiltäni näytän rumalta keski-ikäiseltä mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!

Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.

Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?

Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.

Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.

En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?

Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.

Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.

Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?

No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.

Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.

Saada kunnioitusta muilta ihmisiltä, tulla hyväksytyksi, saada rakkautta, omata hyvä itsetunto, pystyä olemaan ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta, rumuus rajoittaa työpaikan saantia, rumat saavat pienempää palkkaa. Tuossa nyt muutamia.

Mitkään näistä eivät ole taattuja kauniille ihmisille eivätkä edellytä kauneutta. Vähemmän kaunis ulkokuori ei myöskään sulje millään tavalla näitä asioita pois. Palkkajuttu on huuhaata.

Tästä asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka eivät tue väitettäsi etteikö ulkonäkö vaikuttaisi merkittävästi eri asioihin. Myös omat empiiriset havainnot ja kokemukset todistavat, että ulkonäkö vaikuttaa kirjaimellisesti todella moneen asiaan elämässä. Tuollaiset väitteet että tämä on kaikki huuhaata, ovat hyvin naiiveja.

Täällähän yleensä haukutaan tosi rajusti näitä vähänkin stereotyyppisestä mallista poikkeavia bloggaajia/julkkiksia (esim Alexaa) jotka kuitenkin ”kehtaavat” panostaa pukeutumiseen ja meikkiin.

Pitäisikö vain kauniille ja laihoille sallia merkkilaukut ja itsensä esittely mediassa jne?

Tälläisenä esteettisistä asioista nauttivana ihmisenä on tosi vaikea olla itsensä kanssa, jos on ruma.

Jaksan todellakin! Koska se on heti plussaa kun on selvästi nätimpi kuin eilen ehostuksen avulla. Kyllä sen ihmiset huomaa ja saavat siitä "Hei, tuohan näyttää tänään nätiltä omaksi itsekseen" -elämyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!

Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.

Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?

Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.

Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.

En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?

Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.

Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.

Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?

No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.

Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.

Saada kunnioitusta muilta ihmisiltä, tulla hyväksytyksi, saada rakkautta, omata hyvä itsetunto, pystyä olemaan ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta, rumuus rajoittaa työpaikan saantia, rumat saavat pienempää palkkaa. Tuossa nyt muutamia.

Mitkään näistä eivät ole taattuja kauniille ihmisille eivätkä edellytä kauneutta. Vähemmän kaunis ulkokuori ei myöskään sulje millään tavalla näitä asioita pois. Palkkajuttu on huuhaata.

Tästä asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka eivät tue väitettäsi etteikö ulkonäkö vaikuttaisi merkittävästi eri asioihin. Myös omat empiiriset havainnot ja kokemukset todistavat, että ulkonäkö vaikuttaa kirjaimellisesti todella moneen asiaan elämässä. Tuollaiset väitteet että tämä on kaikki huuhaata, ovat hyvin naiiveja.

Näinhän se ikävä kyllä on. Kaikki tutkimukset kertovat samaa, että ihmiset automaattisesti yhdistävät positiivisia asioita hyvän näköisiin ihmisiin ja negatiivisia asioita rumiin. Itsekin sorrun jatkuvasti siihen, vaikka tiedostan sen olevan väärin ja taistelen sitä vastaan. Se vaan tulee automaattisesti, kuten todella moni muukin asia ihmisen elämässä. Oikeastaan koko ihmiselämä on järjen ja tunteiden kaksintaistelua meidän päänupeissa, ei pelkästään tässä ulkonäköasiassa, vaan ihan kaikessa muussakin. Vähän kuin sarjakuvissa, joissa on se enkeli-minä ja paholainen-minä syöttämässä ajatuksia meille ja me mietitään kumpaa kannattaa kuunnella.