Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka koet olevasi ruma nainen, jaksatko nähdä vaivaa ulkonäön takia?
06.05.2019 |
Itse rumana naisena en kauheasti jaksa nähdä vaivaa, on oikeastaan ihan sama meikkaako ja laittaako hiuksia vai ei, tai miten pukeutuu: rumana pysyn silti...Miesmäiset, voimakkaat kasvonpiirteet, huono iho, vanhemmiten kasvot valahtaneet alaspäin vaikka olen alle 40. Kiusattiin peruskoulussa ulkonäön takia ja parisuhdetta en ole saanut koskaan. Turhauttaa kun saatan puolikin tuntia meikata, laittaa hiuksia ja pukeutua nätisti ja silti yhtä tyhjän kanssa: ruma mikä ruma :( Päivittäin murehdin asiaa ja kadehdin ns. tavisnaisia jotka saavat itsestään meikillä ja oikealla kampauksella kauniin
Kommentit (207)
Perussiisteys ja ihonhoito. Nudemeikillä ihmisten ilmoille, muuten ilman meikkiä. Aina siistit vaatteet. Perus polkkatukka, en käy kampaajalla.
Eipä sille omalle naamalle mitään voi, eikä se kaunistu "sotamaalauksilla", eniten siinä huijaa vaan itseään.
P.S. Jos olisi rahaa, kävisin pienissä toimenpiteissä, jotta itsetunto kasvaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua haukuttiin yksi vuosiluokka nuoruudessa rumaksi joka päivä. Kun vaihdoin koulua aloin muokkaamaan meikillä, vaatteilla ja treenillä ulkonäköäni. Ikään kuin loin suojakuoren. Sen alla sain olla rauhassa. Mitä jäi käteen oli julma kokemus siitä, että naisen arvo mitataan ulkonäössä ja jos ulkonäkö on miellyttävä naisella on ihmisarvo.
Siksi ymmärrän heitä jotka ovat kokeneet rumina kaltoinkohtelua. Raivostuttaa ketjuun pesiytyneet vähättelijät jotka saarnaavat positiivisen asenteen, laittautumisen yms. merkityksestä, koska fyysisesti riittävän rumalla ihmisellä nuo eivät riitä. Voi samalla kyseenalaistaa sen positiivisen asenteenkin, koska jos on aina tullut lytätyksi miten sieltä kerätään noin vain vahvuutta?
Rumuus ei liity mielestäni vain piirteisiin vaan kontaktiin tai sen puutteeseen. Jos vaatimattomamman näköinen ihminen "piiloutuu" tai on itsensä valtaama, hän näyttää ilman muuta epäviehättävältä. Kontaktia hakeva, elävä ihminen on kaunis.
Mistä ihmeestä sitä positiivisuutta voi ammentaa, jos on koko ikänsä ollut negatiivisuuden ympäröimä? Kuinka voi ajatella itsestään positiivisia asioita, jos on saanut kuulla itsestään haukkuja päivästä toiseen ja saanut osakseen huonoa kohtelua? Monilla on pahasti hakusessa peruspsykologia.
Ihmisen itsetuntoon ja minäkuvaan vaikuttaa vahvasti ympäristöltä ja muilta ihmisiltä saatu palaute. Jos se on hyvin negatiivista, se luo ihmiselle itsestään negatiivisen kuvan. Vastaavasti positiivinen kohtelu luo henkilölle itsestään positiivisen vaikutelman. Ei tätä asiaa voi päässään reversoida vain silkalla tahdonvoimalla.
Kaikki kokemuksemme vaikuttavat meihin syvästi, ja ihan alitajuisellakin tasolla. Vaikka minä kuinka tekisin mielessäni joka päivä positiivisuusharjoituksia, ei se täysin korjaisi niitä vuosikausien kaltoinkohtelun aikaansaamia säröjä itsetunnossani ja käsityksessä itsestäni. Jos niitä tulee vieläpä koko ajan lisää, se vain entisestään lisää sitä negatiivista kierrettä siellä pääkopassa omasta itsestä. Itsetuntoa minulla ei ole koskaan ollutkaan. Olen kyllä oppinut puolustautumaan hyökkääjiä vastaan, mutta ei se silti muuta käsitystä itsestäni sen paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.
Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.
Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.
Saada kunnioitusta muilta ihmisiltä, tulla hyväksytyksi, saada rakkautta, omata hyvä itsetunto, pystyä olemaan ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta, rumuus rajoittaa työpaikan saantia, rumat saavat pienempää palkkaa. Tuossa nyt muutamia.
Minä olen ruma. Se on tehty lapsesta asti säännöllisesti selväksi, kouluaikoina pojat yökkäili perään ja aikuisiällä miehet tulevat usein päin näköä sanomaan ”hyi vttu”. Ei auta vaikka täällä mitä sanottaisi, reaalimaailma kertoo totuuden kyllä ihan pyytämättä ja säännöllisesti.
Pidän kuitenkin kaikesta sievästä ja etenkin vaatteista, joten olen kova shoppailemaan ja pukeudun aina kauniisti. En ole liian lihava, joten helposti myös löydän sopivia vaatteita. Meikkaamiseen suhtaudun kuten hammaspesuun yms eli kuuluu aamutoimiini. Meikkaan tosin hyvin kevyesti (puuteri, kulmakynä ja ripsari) ja nopeasti (5 min), joten en edes ymmärrä miksi tämä olisi jokin vaiva. Ei se minusta tietenkään sievää tai edes tavista tee, mutta itsellä on varmempi olo meikattuna kuin meikittä. Tukkaa taas en jaksa laittaa juuri koskaan, yleensä pelkästään harjaan sen ja kiinnitän löyhälle ponnarille niskaan.
Itsellä koristautuminen ei kuitenkaan johdu varsinaisesti mistään sellaisesta luulosta, että voisin jotenkin kohentaa olemustani ja huijata ympäristöä piilottamalla rumuuteni. En nimittäin oikein edes ymmärrä miksi pitäisi olla muuta kuin ruma? En mä itse itseäni näe kuitenkaan eikä mun ulkonäkö muille mitenkään kuulu. Miestäkään en ole etsimässä (kun en halua parisuhteeseen), joten ei mitään väliä senkään kannalta.
Kohtalotoverit: Lakatkaa häpeämästä ulkonäköänne! Elämässä on kaikkea muutakin kuin oma kuori, esim ihan kaikki ne muut asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.
Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.
Saada kunnioitusta muilta ihmisiltä, tulla hyväksytyksi, saada rakkautta, omata hyvä itsetunto, pystyä olemaan ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta, rumuus rajoittaa työpaikan saantia, rumat saavat pienempää palkkaa. Tuossa nyt muutamia.
Kunnioitusta?! Rakkautta?! Ulkonäön takiako itse tunnette näitä tunteita muita kohtaan? Eihän ketään kunnioiteta tai rakasteta pelkän kauneuden takia. Ihan kaikilla on mahdollisuus tulla torjutuiksi niin ihmissuhteissa kuin työrintamallakin. Useimmilla ammattialoilla palkkauksen määrittelee TES eikä pärstäkerroin. Tiedän kyllä näistä tutkimustuloksista, mutta fiksut ihmiset, joilla on kypsyyttä ja elämänkokemusta, eivät anna kauniin ulkokuoren hämätä, vaan ottavat selvää onko ihmisellä muitakin ominaisuuksia, jotka oikeasti merkkaavat ja joita etsitään. Harvan ammatin pääsyvaatimuksena on upea ulkonäkö. (Unohdetaan ne missihaaveet tässä vaiheessa, jooko.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.
Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.
Saada kunnioitusta muilta ihmisiltä, tulla hyväksytyksi, saada rakkautta, omata hyvä itsetunto, pystyä olemaan ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta, rumuus rajoittaa työpaikan saantia, rumat saavat pienempää palkkaa. Tuossa nyt muutamia.
Kunnioitusta?! Rakkautta?! Ulkonäön takiako itse tunnette näitä tunteita muita kohtaan? Eihän ketään kunnioiteta tai rakasteta pelkän kauneuden takia. Ihan kaikilla on mahdollisuus tulla torjutuiksi niin ihmissuhteissa kuin työrintamallakin. Useimmilla ammattialoilla palkkauksen määrittelee TES eikä pärstäkerroin. Tiedän kyllä näistä tutkimustuloksista, mutta fiksut ihmiset, joilla on kypsyyttä ja elämänkokemusta, eivät anna kauniin ulkokuoren hämätä, vaan ottavat selvää onko ihmisellä muitakin ominaisuuksia, jotka oikeasti merkkaavat ja joita etsitään. Harvan ammatin pääsyvaatimuksena on upea ulkonäkö. (Unohdetaan ne missihaaveet tässä vaiheessa, jooko.)
Sekin piti vielä mainita, että heikoissa ja epävarmoissa kantimissa on itsetunto, jos se ulkonäöstä riippuu. Se on väärä oletus, että jos nyt maagisesti tai vaikka kirurgin veitsen kautta yhtäkkiä kaunistuisin, itsetuntokin nousisi sieltä pohjamudista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvännäköisen ympärillä voi pörrätä enemmän kumppaniehdokkaita, mutta oikeaa rakkautta ei näistäkään kukaan välttämättä tarjoa. Aina on pelkän seksin perässä olevia ja niitä joille vain ulkokuori merkitsee. Eikä kaunis ihminen välttämättä rakasta itseään ollenkaan eikä hänellä ole hyvää itsetuntoa. Joten sen takia on turha haikailla olevansa kaunotar.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.
Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.
Saada kunnioitusta muilta ihmisiltä, tulla hyväksytyksi, saada rakkautta, omata hyvä itsetunto, pystyä olemaan ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta, rumuus rajoittaa työpaikan saantia, rumat saavat pienempää palkkaa. Tuossa nyt muutamia.
Kunnioitusta?! Rakkautta?! Ulkonäön takiako itse tunnette näitä tunteita muita kohtaan? Eihän ketään kunnioiteta tai rakasteta pelkän kauneuden takia. Ihan kaikilla on mahdollisuus tulla torjutuiksi niin ihmissuhteissa kuin työrintamallakin. Useimmilla ammattialoilla palkkauksen määrittelee TES eikä pärstäkerroin. Tiedän kyllä näistä tutkimustuloksista, mutta fiksut ihmiset, joilla on kypsyyttä ja elämänkokemusta, eivät anna kauniin ulkokuoren hämätä, vaan ottavat selvää onko ihmisellä muitakin ominaisuuksia, jotka oikeasti merkkaavat ja joita etsitään. Harvan ammatin pääsyvaatimuksena on upea ulkonäkö. (Unohdetaan ne missihaaveet tässä vaiheessa, jooko.)
Ei ulkonäkö ole mikään palkkausperuste Suomessa. Ne tutkimukset on tehty ihan muualla kuin ammattiyhdistysliikkeiden valvomissa yhteiskunnissa. Jos jokin korrelaatio on olemassa, ei vsrmasti ole esittää kausaliteettia (Suomen oloissa - eihän meidän kulttuurissa edes arvosteta ulkonäköä vaan käytännöllisyyttä). Lisäksi tuo on tosi alakohtaista: jos olet esimerkiksi tieteentekijä ja sulla on julkaisuja (joiden vertaisarviointitilanteessa kukaan ei kysele kuvaa), ei ketään sun ulkonäkö kyllä tippaakaan kiinnosta.
Mallit ja missit tietty erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumat ihmiset ovat kuin mielenterveyspotilaita heillä ei ole mitään ihmisarvoa ja toimivat kaikkien pa**ka ämpäreinä.
Ne jotka sanoo, että rumuus ei vaikuta mihinkään eikä rajoita elämää, lukekaa tämä ketju:
https://www.vauva.fi/keskustelu/2750004/rumat-naiset-avaudutaan-tanne-k…
Toki osa voi olla keksittyjä tarinoita, mutta uskon niistä ainakin osan olevan tosia. Ja itse olen yksi ketjuun kirjoittaneista ja voin vakuuttaa kokemukseni olevan tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.
Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.
Saada kunnioitusta muilta ihmisiltä, tulla hyväksytyksi, saada rakkautta, omata hyvä itsetunto, pystyä olemaan ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta, rumuus rajoittaa työpaikan saantia, rumat saavat pienempää palkkaa. Tuossa nyt muutamia.
Mitkään näistä eivät ole taattuja kauniille ihmisille eivätkä edellytä kauneutta. Vähemmän kaunis ulkokuori ei myöskään sulje millään tavalla näitä asioita pois. Palkkajuttu on huuhaata.
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköisen ympärillä voi pörrätä enemmän kumppaniehdokkaita, mutta oikeaa rakkautta ei näistäkään kukaan välttämättä tarjoa. Aina on pelkän seksin perässä olevia ja niitä joille vain ulkokuori merkitsee. Eikä kaunis ihminen välttämättä rakasta itseään ollenkaan eikä hänellä ole hyvää itsetuntoa. Joten sen takia on turha haikailla olevansa kaunotar.
Tai itsetunto voi perustua ulkonäköön, mikä johtaa ikääntymisen, sairauden yms. ulkonäköön vaikuttavan asian myötä kriisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole niin "ruma", että se estäisi heitä saavuttamasta mitään elämässään. Mua aina kiinnostaa, että miten sitä kuvitellaan elämän muuttuvan, jos ulkonäkö äkkiä muuttuisikin ihanteenne mukaiseksi? Mitä sitten? Mitä tekisitte, mitä uskoisitte saavuttavanne? Kukaan ei oikeasti rakasta ketään ulkokuoren takia. Kukaan ei pidä toisesta eikä halua viettää aikaa tämän kanssa pelkän ulkokuoren takia. Ketään ei pidetä työssään pätevänä pelkän ulkokuoren takia. Oikea itsetunto ja itsensä rakastaminen ei ole ulkonäöstä kiinni eikä kaunistuminen sitä lisäisi. Niin, että mitä se on, mikä puuttuu ja mihin ei ole mahdollisuuksia?!
Ei pääse esim. malliksi, missiksi... nämä voi olla monilla ihan lapsesta asti unelmia.
Noh, missäs vastaväitökset että rumuus ei estä saavuttamasta mitään?
Tarkoitin, että ulkonäkö ei estä mitään sellaista, minkä keskivertoihminen muutenkin voisi saavuttaa. Haluavat ne pikkupojatkin formulakuskiksi tai NHL:ään, mutta monellako rahkeet oikeasti riittävät? Realismia peliin.
Ainiin anteeksi, unohdin keiden kanssa puhun.
En tiedä, keiden kanssa luulet puhuvasi. Mutta aika turhaa ja kypsymätöntä on kenenkään haikailla jonkin lähes kaikille saavuttamattoman unelman perään. Keksitkö sen sijaan oikeasti jotain, mikä elämässäsi riippuu ulkonäöstäsi?
Ootko typerä tai jotain? Tässä puhuttiin nimenomaan siitä mitä ei voi saavuttaa ULKONÄÖN takia. Kommentissa väitettiin että MITÄÄN ei jää saavuttamatta ulkonäön puuttumisen takia ja juuri todistin että todellakin voi. Se ei olisi saavuttamaton jos sitä ulkonäköä olisi.
Ei voi sanoa ettei _mitään_ jää saamatta ja laittaa sitten jälkeenpäin sanalle jotkut esteet.Oletin, että tuollaiset missijutut ymmärrettäisiin jättää pois laskuista. Niitä kun niin harva saavuttaa muutenkaan. Odotan edelleen jonkun kertovan, minkä sellaisen asian "rumuus" estää, joka muuten KESKIVERTOIHMISELLÄ, suurimmalla osalla ihmisistä, olisi mahdollisuus saavuttaa?
No en tiedä. En ajattele mitään ”keskivertoihminen” juttuja. Teillä näyttää olevan sanoillekin ihan eri merkitykset. En ymmärrä että pitäisi rajoittaa itseään tollasilla määritelmillä jo valmiiksi.
Kaikilla meillä on jonkinlaisia rajoituksia, mihin pystymme ja mitä voimme saavuttaa. En vain keksi yhtäkään asiaa tuon misseyden/mallinuran/muun ulkonäkökeskeisen homman lisäksi, jonka ulkonäön puutteet todella estäisivät. Eikä tunnu keksivän kukaan teistä mörökölleistäkään, kun ei vastausta kuulu.
Kauneus nyt vaan on itseisarvo, varsinkin nykyään. Kaunis ihminen koetaan joka tavalla vähän paremmaksi kuin muut, jollei käytöksellään todista toisin. Ja siinäkin tapauksessa kaunis saa anteeksi paljon enemmän kuin tavis tai ruma. Samoin ruman on joka puolela todistettava olevansa muutakin kuin luotaantyöntävä ulkonäkönsä. Sitä voi tavallisennäköisen tai kauniin olla vaikea ymmärtää, mutta rumuus on naiselle suuri mielipahan aiheuttaja ja taakka. Alituisen häpeän kanssa on raskasta elää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköisen ympärillä voi pörrätä enemmän kumppaniehdokkaita, mutta oikeaa rakkautta ei näistäkään kukaan välttämättä tarjoa. Aina on pelkän seksin perässä olevia ja niitä joille vain ulkokuori merkitsee. Eikä kaunis ihminen välttämättä rakasta itseään ollenkaan eikä hänellä ole hyvää itsetuntoa. Joten sen takia on turha haikailla olevansa kaunotar.
Minusta ainakin olisi mukavaa jos olisin kaunis ja ympärillä pörräisi miehiä (edes) seksin toivossa ja olisi sutinaa.
Minä olen mielestäni ihan nätti naamasta, mutta reilusti ylipainoinen, ja vartalon muoto on omena. (Ei nyt takerruta siihen, että lihavuudelle voi itse tehdä jotain, toisin kuin esim. kasvonpiirteille.) Minulla on pitkät ja paksut aivan tummat hiukset ja melko hyvä iho. Olen yleensä iloinen ja ulospäin suuntautunut.
Painon takia en aina pidä itseäni kovin viehättävänä, mutta tykkään kuitenkin panostaa ulkonäkööni. Huolehdin tietenkin perus hygieniasta, meikkaan kevyesti ja käytän minulle istuvia vaatteita. Joten kyllä, jaksan nähdä vaivaa. Minusta "rumatkin" voivat ihan hyvin tälläytyä jos haluavat, miksi ihmeessä se olisi keneltäkään muulta pois.
Käytän laadukkaita voiteita ja meikkaan jonkin verran. Vaatteisiin panostan sen verran, että ovat vartalolleni sopivat, ehjät ja siistit. Pienellä säätämisellä saisin varmaan itsestäni vähän paremman näköisen, mutta toistaiseksi 1) en jaksa; 2) se vaatisi kalliita hoitoja ja ehkä jopa plastiikkakirurgin palveluita, joihin minulla ei toistaiseksi ole varaa.
Olen alkanut ajatella, että minulla on oikeus olla olemassa tämän näköisenä, vaikka sitten olisinkin "ruma" ja jonkun mielestä epäsiistin näköinen. Tässä kohtaa mieleeni tulee monenlaisia filosofisia ja poliittisiakin kannanottoja, mutta ne varmaan vaatisivat ihan oman ketjunsa.
No sitten kai empatiakykyisiä ihmisiä on aika vähän. Minulla on saman tyyppiset epämuodostuneet piirteet (ilmeisesti äidin päihteidenkäytöstä johtuen) ja ihan samoilla mittareilla arvioidaan ainakin parisuhdemarkkinoilla, yöelämässä, jopa koulumaailmassa. Usein on tilanne että ihmisiä ujostuttaa tai jopa jotenkin pelottaa puhua minulle, katsoa päin tms, tai sitten toinen ääripää eli tuijotetaan intensiivisesti. Tiedän että olen ruma, mutta en ole vajaaälyinen, joten satuttaahan tuo.