Lue keskustelun säännöt.
Talo ei mene kaupaksi, epätoivo iskee
Alan olla tosi kyllästynyt tilanteeseen. Meillä on kiva ja nätisti remontoitu, hyvällä ja kauniilla puutarhatontilla oleva talo melko lähellä isohkoa kaupunkia. Talo on ollut myynnissä jo kohta vuoden. Katsojia on käynyt muutamia, eikä yhtään tarjousta ole tehty. Välittäjä on sitä mieltä, että markkinat ylipäänsä ovat tosi hiljaiset ja että mitään varsinaista vikaa ei ole. Pyyntihintamme on jo asetettu alemmaksi kuin hinta, jolla itse talomme seitsemän vuotta sitten ostimme. Ja tässä välissä on kuitenkin tehty paljon ja isohkojakin remontteja. Alan olla epätoivoinen, kun jostain syystä olen pitänyt itsestään selvänä, että talo kyllä tulee myytyä viimeistään nyt tämän kevään aikana. Ei näytä hyvältä. Nyt ei ole taas kuukauteen käynyt katsojiakaan.
Millaisia kokemuksia muilla on? Onko joku muu samassa tilanteessa? Vai onko teillä talokaupat sujuneet sujuvasti ja nopeasti?
En linkitä taloamme tähän kun en oikeastaan kaipaa kommentteja talostamme, vaan ennemminkin vertaiskokemuksia ja tarinoita.
Kommentit (935)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Se on hyvä, kun olet tyytyväinen! Kaikki ei kuitenkaan halua elää vuosia kituuttamalla, nipinnapin toimeentullen ja ajatellen, että näin tässä vain omaisuuteni karttuu. Jotkut haluavat nauttia elämästä (en väitä, ettetkö sinäkin olisi nauttinut, varmaan olet), siitä että on tilaa ja oma piha. Saunoa omassa saunassa, hoitaa puutarhaa, istua takkatulen ääressä ja asua ja elää niin, että on varaa hankkia lapsiakin. Jokainen saa valita missä asuu, ei tässä siitä ole kyse.
Ja nuoret kyllä menee opiskelemaan minne haluavat, oma esikoiseni opiskelee Aallossa, viihtyy koulussa hyvin, mutta aikoo kiireesti muuttaa pois pk-seudulta kun valmistuu, jos vain suinkin töitä löytyy. Aikoo opiskella varalta myös opettajan pätevyyden, että helpommin löytyy töitä vaikka Lapista. Itse olen asunut kyllä myös Helsingissä, Tampereella ja ulkomailla.
Ethän sä nyt oikeasti vertaa Helsinkiä ja New Yorkia? Varmaan vitsi.
Olen kyllä nauttinut elämästä, vaikka pienituloinen olenkin. Minulle nautinto on siinä, että voin kömpiä sunnuntaiaamuna läheiseen kahvilaan hyvälle, valmiiksi laitetulle brunssille, asua kodissa joka on melkein sata vuotta itseäni vanhempi, katsella kaunista näkymää ikkunoista mutta silti lähteä muutaman sadan metrin päästä julkisilla minne vain, milloin vain. Että ei tarvitse omistaa ja huoltaa autoa vaan kaikki arjen toimet onnistuvat ilmankin. Että perjantai-iltana voi kävellä klubille, jossa soittaa kansainvälisesti arvioiden kovatasoinen dj, sen sijaan että matkustaa Lontooseen päästäkseen kokemaan vastaavaa. Ja keskiviikkoiltana voi käydä syömässä ravintolassa, jollaisia ennen oli vain Pariisissa. Ja torstai-iltana voi kävellä merenrantaan katsomaan auringonlaskua ja purjeveneitä. Töihin meno ja sieltä palaaminen ei syö tunteja päivästäni ja onnistuu omin jaloin. Jne.
Lapsia en halua, puutarhanhoitoa en kaipaa (pidän kasveista mutta sisäviljely riittää minulle). Oma puulämmitteinen sauna olisi kieltämättä kiva, mutta toisaalta sellaisessa käyminen tuntuu sitten ekstrakivalta kun sinne pääsee mökillä. Se on ainoa asia, minkä minulta kaupungissa asuessa koen puuttuvan. Maalla jos asuisin, puuttuisi melkein kaikki se, mistä eniten nautin.
Ymmärrän kyllä että kaikki eivät nauti samoista asioista, ja hyvä että itse olet elänyt tavalla, joka on tehnyt sinut onnelliseksi. Itse olen todella onnellinen, kun pystyn pienillä tuloilla elämään itseni näköistä elämää ja minulla on oikeastaan kaikki, mitä vain voin kuvitella haluavani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju niin pitkä etten viitsinyt kahlata kaikkia kommentteja, mutta jos siis ymmärsin oikein, niin ap on myymässä itse suoraan remontoimaansa kiinteistöä, jolloin ostajalle kaikkein tärkeintä on luotettavuus kaupan kohteesta, että saako sen mitä on luvattu, vain päätyykö kenties johonkin homeläävään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että uusista tai melko uusista taloista pyydetään se hinta, mitä se suunnilleen on tullut maksamaankin, mutta sitä en tajua, että vanhoista taloista pyydetään samaa hintaa. Täälläkin näkee jostain 70-luvun tiililättänöistä pyydettävän lähes saman verran kuin jostain 10-15 v sitten rakennetuista taloista. Mitenkähän sitten käy, kun kupla puhkeaa? Ajatelkaa oikeasti jotain 700 000:n kämppää ja hinta tippuukin puoleen. Moni on vielä aika suurissa vaikeuksissa. Mulla on ystävä rahoitusalalla ja hän on jo jonkin aikaa puhunut, että kohta kupla puhkaistaan. Siis nimenomaan puhkaistaan, ei se itsestään puhkea, eli sama homma kuin 80-90- luvun taitteen lamassa tehtiin: omaisuuden uudelleenjako. Silloin homma laitettiin hyvin alulle ja sitä on siitä asti jatkettu ja nyt tulee kuulemma uusi pommi. Varautukoon ken voi.
Uudelleenjako miten? 90-luvulla pankit olivat voittajia, sittemmin on kehitetty lainsäädäntöä siten, että vastaava ei voi enää toistua. Eli miten ystäväsi on ajatellut, että asuntojen hinnat yhtäkkiä romahdutetaan? Romahduksessahan käy huonosti niille, joilla on iso laina, koska laina pitää maksaa vaikka asunnon arvo onkin enää murto-osa entisestä. Pankki voittaa ja asiakas häviää. Mutta kuka tällaisen romahduksen pystyy yhtäkkiä aiheuttamaan ja miten?
Lisään vielä, että eikös 90-luvun lama alkanut siitä kun valuutta päästettiin kellumaan? En ole asiantuntija, toivottavasti joku korjaa jos olen väärässä. Nythän samaa ei voida enää tehdä, kun ollaan eurossa. Eli miten tämän rahoitusalalla olevan ystäväsi mielestä nyt voitaisiin "kupla puhkaista" (asuntomarkkinoilla ei asiantuntijoiden mukaan edes ole mitään kuplaa Suomessa, Ruotsissa on jonkinlainen mutta ei kovin paha vielä sielläkään)? Ja kuka tämän käytännössä tekisi?
Olen itse valinnut kerrostaloasuminen ja vaikka omakotitalossa on muutamia plussia, ne miinukset voittavat. Esim. ne rempat mitä ap:nkin talossa on tehty:
- rempalla ei ole väliä, koska ostaja miettii talon ikää
- on itsestäänselvyys, että taloa huolletaan ja rempataan. Se ei siis ole bonusta
- kerrostalossa rempan tekee yleensä yhdessä valittu ammattilainen. Omakotitalossa herra tietää kuka, ja miten
Kerrostalokämppien kuntoa valvotaan viranomaisten ja ammattilaisten toimesta. Joka vuosi mittaillaan kosteutta, tarkistetaan pintoja ja ilmanvaihtoa jne. Yhteiset tilat kuten eteiset, varastot, puutarha/piha jne pidetään kunnossa.
Myös kerrostalot vanhenevat esim. Eirassa yli 100-vuotiaita taloja eli ovat ylittäneet teknisen käyttöikänsä reilusti ja niissä tilat myös epäkäytännöllisiä. Eikö kaupunki voisi jo määrätä ne purettavaksi, ovathan ne jo liiankin vanhoja ja hometta saattaa myös olla. Tilalle sitten jätkänsaarityyyppistä modernimpaa City-ihmiselle sopivaa asuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Joo me taas ostettiin talo maaseutukunnan keskustan tuntumasta, ollaan maksettu tää jo ajat sitten. Elämä on ollut onnellista ja ollaan pystytty tekemään muutakin kuin lainaa maksamaan. Kesämökki ostettiin meren rannalta tuosta parinkymmenen kilsan päästä ja sekin on jo maksettu. Naapurikaupungista (30 km) ostettiin vasta kerrostalokämppä vanhuuden varalle. Sekin saadaan maksettua ennen eläkkeelle jäämistä. Eiköhän pärjäillä.
Sitten kun ette pärjää omin voimin niin attendot vie kaiken
Vierailija kirjoitti:
Myös kerrostalot vanhenevat esim. Eirassa yli 100-vuotiaita taloja eli ovat ylittäneet teknisen käyttöikänsä reilusti ja niissä tilat myös epäkäytännöllisiä. Eikö kaupunki voisi jo määrätä ne purettavaksi, ovathan ne jo liiankin vanhoja ja hometta saattaa myös olla. Tilalle sitten jätkänsaarityyyppistä modernimpaa City-ihmiselle sopivaa asuntoa?
No voi hahhah.
1800-luvun ja 1900-luvun alun kivitaloissa ei ole homeesta tietoakaan. Ennen vanhaan osattiin tehdä kestäviä taloja. Kestävyyden lisäksi kauneutta pidettiin suuressa arvossa, toisin kuin myöhempinä aikoina. Siksi näitä kutsutaan arvotaloiksi. Koska vastaavia ei enää koskaan tulla rakentamaan lisää, niiden arvo pysyy korkealla kun kysyntä ylittää jatkuvasti tarjonnan.
Epäkäytännöllisen pohjan voi aina muuttaa kaatamalla väliseinät ja rakentamalla uudet tilalle. Huonosti ja halvalla rakennettua, rumaa ulkokuorta taas ei muuteta muuten kuin purkamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valinnut kerrostaloasuminen ja vaikka omakotitalossa on muutamia plussia, ne miinukset voittavat. Esim. ne rempat mitä ap:nkin talossa on tehty:
- rempalla ei ole väliä, koska ostaja miettii talon ikää
- on itsestäänselvyys, että taloa huolletaan ja rempataan. Se ei siis ole bonusta
- kerrostalossa rempan tekee yleensä yhdessä valittu ammattilainen. Omakotitalossa herra tietää kuka, ja miten
Kerrostalokämppien kuntoa valvotaan viranomaisten ja ammattilaisten toimesta. Joka vuosi mittaillaan kosteutta, tarkistetaan pintoja ja ilmanvaihtoa jne. Yhteiset tilat kuten eteiset, varastot, puutarha/piha jne pidetään kunnossa.
Ei ole kyllä mikään yleinen ilmiö, ehkä teidän taloyhtiössä on jotain mätää rakenteissa ja siksi tarkistellaan? Olen asunut opiskeluajan ja sen jälkeen kerrostalossa 12 vuotta ja ainoastaan kahdessa asunnossa on mittailtu ilmanvaihtoa ja kosteutta ja toisessa sattui lomani aikana vesivahinko vessassa ja toisen rakenteet oli tehty päin persettä ja naapuritalon kohonneiden ammoniakkipitoisuuksien vuoksi meidänkin taloa valvottiin.
Ja kyllä niitä kerrostalojenkin remontteja tekee ties ketkä, tuleeko jollekin vielä yllätyksenä isännöitsijöiden ja rakennuslafkojen lehmänkaupat vaikka näistä uutisoidaan ties kuinka paljon? Remontit venyy käytännössä vähintään 90% kerrostaloremontissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Ai että te Helsingissä asuvat ihmiset jaksatte naurattaa minua. Miksi ihmeessä vertaat Helsingin hintoja Pariisiin, Lontooseen tai New Yorkiin kun noilla kaupungeilla on kuitenkin hitusen enemmän tarjottavaa kuin Helsingillä jolloin ymmärtääkin että niissä on kalliimpaa asua. Olen asunut 2 vuotta Pariisissa ja kyllä mun kämppäni 5. arrondissementissä oli toki kallis, mutta sen ymmärtää paremmin kuin että Helsingissä joutuu maksamaan 25 neliön kämpästä Vallilassa 900€ vuokraa.
Toisekseen miten luulet että nykypäivänä opiskelija saa lainaa asuntoon Helsingissä? Toki jos vanhemmat maksaa niin mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ja kaikkialla on pätenyt sääntö jonka mukaan asunnon oikea hinta on se jolla sen joku ostaa. Kaikki muu on silkkaa spekulaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Ai että te Helsingissä asuvat ihmiset jaksatte naurattaa minua. Miksi ihmeessä vertaat Helsingin hintoja Pariisiin, Lontooseen tai New Yorkiin kun noilla kaupungeilla on kuitenkin hitusen enemmän tarjottavaa kuin Helsingillä jolloin ymmärtääkin että niissä on kalliimpaa asua. Olen asunut 2 vuotta Pariisissa ja kyllä mun kämppäni 5. arrondissementissä oli toki kallis, mutta sen ymmärtää paremmin kuin että Helsingissä joutuu maksamaan 25 neliön kämpästä Vallilassa 900€ vuokraa.
Toisekseen miten luulet että nykypäivänä opiskelija saa lainaa asuntoon Helsingissä? Toki jos vanhemmat maksaa niin mikäs siinä.
Olen itsekin asunut Pariisissa ja viime vuosiin asti kaipailin sinne takaisin, mutta nykyään Helsingissä on monella tavalla ihan kilpailukykyistä meininkiä. Joten ihan tosissani vertaan. Ei tämä tietenkään täysin sama asia ole, mutta hinnatkin ovat halvempia, joten. Ja turvallisuustilanne paljon parempi plus muita pienemmän kaupungin etuja myös.
Mitä tulee loppukaneettiisi, niin en toki luule lainan saamisen olevan helppoa. Vaikealta se tuntui aikanaan minullekin, vaikka nykytilanteeseen verrattuna ei niin vaikeaa ollutkaan. Tein niin, että kysyin pankista maksimilainan jonka pystyin saamaan, ja sitten katselin asuntoja niiltä alueilta, joissa hintataso sopi yhteen tuon lainamäärän kanssa. Nykyäänkin on ihan mahdollista tehdä sama, mutta joutuu menemään kauemmas keskustasta kuin aikanaan itse jouduin. Sieltä on sitten muutaman vuoden kuluttua kuitenkin paljon helpompaa muuttaa keskemmälle, kun lainaa on jonkin verran maksettu ja asunnon hinta kehittynyt Helsingin tahtia, verrattuna siihen että asuu nuoruutensa muualla ja sitten yrittää muuttaa Helsinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin on pielessä. Hinta tai sijainti.
Me ostimme aiemmin keväällä talon, toisella näyttökerralla, talo oli myynnissä kauppakirjan kirjoitukseen mennessä alle 4vko. Toinen talovaihtoehtomme n. 500m päässä ostamastamme, meni 3 viikossa.
Nyt saman tien varrella yhdessä talossa ensinäyttö eilen ja se johti jo tarjoukseen, ei kuitenkaan vielä ole hyväksytty.
Ja kyseessä epätrendikkäät vanhat n. 70-luvun talot, jotka kuitenkin kaikki paljon remontoituja ja laitettuja. Hinta sopiva ja
sijainti täydellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Ai että te Helsingissä asuvat ihmiset jaksatte naurattaa minua. Miksi ihmeessä vertaat Helsingin hintoja Pariisiin, Lontooseen tai New Yorkiin kun noilla kaupungeilla on kuitenkin hitusen enemmän tarjottavaa kuin Helsingillä jolloin ymmärtääkin että niissä on kalliimpaa asua. Olen asunut 2 vuotta Pariisissa ja kyllä mun kämppäni 5. arrondissementissä oli toki kallis, mutta sen ymmärtää paremmin kuin että Helsingissä joutuu maksamaan 25 neliön kämpästä Vallilassa 900€ vuokraa.
Toisekseen miten luulet että nykypäivänä opiskelija saa lainaa asuntoon Helsingissä? Toki jos vanhemmat maksaa niin mikäs siinä.
Esim Wienissä on asuminen halpaa, vaikka kulttuuritarjonta on maailmanluokkaa
Pääkaupungit ovat koostaan huolimatta aina keskiössä.
Pohjoismainen hintataso ON korkea.
t. Ranskassa ja Itävallassa asunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Ai että te Helsingissä asuvat ihmiset jaksatte naurattaa minua. Miksi ihmeessä vertaat Helsingin hintoja Pariisiin, Lontooseen tai New Yorkiin kun noilla kaupungeilla on kuitenkin hitusen enemmän tarjottavaa kuin Helsingillä jolloin ymmärtääkin että niissä on kalliimpaa asua. Olen asunut 2 vuotta Pariisissa ja kyllä mun kämppäni 5. arrondissementissä oli toki kallis, mutta sen ymmärtää paremmin kuin että Helsingissä joutuu maksamaan 25 neliön kämpästä Vallilassa 900€ vuokraa.
Toisekseen miten luulet että nykypäivänä opiskelija saa lainaa asuntoon Helsingissä? Toki jos vanhemmat maksaa niin mikäs siinä.
Esim Wienissä on asuminen halpaa, vaikka kulttuuritarjonta on maailmanluokkaa
Pääkaupungit ovat koostaan huolimatta aina keskiössä.
Pohjoismainen hintataso ON korkea.
t. Ranskassa ja Itävallassa asunut
Mutta onhan täällä toisaalta muu halpaa esim. alkoholi,autot,ruoka,polttoaine jne.
Ja verotus on pientä ja palkat hyvät.
Just luin Aamulehdestä, kun nykyään jopa perheetkin haluavat kaupunkiin asumaan urbaanielämää eikä enää perinteisesti omakotitaloon taajamaan. Pelätään niin pihatöitä, remontteja...ja fakta on, että kiinteistön kulut ovat kasvaneet muutamamassa vuodessa moninkertaisesti: kiinteistövero, sähkö, vesi ja nyt uutena keksintönä hulevesimaksut.
Pienet asunnot isojen kaupunkin lähellä edelleen nostavat arvoaan. Ja kauppa käy. Toki ne -70 luvun rivarit ja kerrostalokämpät hilaavat paikallaan, muutta uudehkot kämpät myydään melkein heti.
Omakotitalossa jos hinta on yli 200 000€ tai hukkaneliöitä/kuutioita on paljon, ne ei oikein mene ...
Mä myin oman talon kaukana kaupungista, muuttotappiokylästä kahdessa päivässä, mutta hinta oli heti kohdallaan. Jos talo seisoo vuosikaupalla myytävien listoilla, peli on menetetty. Myin myös kivan kerrostaloasunnon Tampereella 7 tunnissa.
Kauppaa tehdään, mutta oikealla hinnalla ja oikessa paikassa.
Ei välttämättä ole mitään vikaa hinnassa tai sijainnissa, mutta kun ostajia on niin vähän.
Sama kuin työpaikkoja on vähän ja moninkertaisesti hakijoita. Ei vaan riitä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Ai että te Helsingissä asuvat ihmiset jaksatte naurattaa minua. Miksi ihmeessä vertaat Helsingin hintoja Pariisiin, Lontooseen tai New Yorkiin kun noilla kaupungeilla on kuitenkin hitusen enemmän tarjottavaa kuin Helsingillä jolloin ymmärtääkin että niissä on kalliimpaa asua. Olen asunut 2 vuotta Pariisissa ja kyllä mun kämppäni 5. arrondissementissä oli toki kallis, mutta sen ymmärtää paremmin kuin että Helsingissä joutuu maksamaan 25 neliön kämpästä Vallilassa 900€ vuokraa.
Toisekseen miten luulet että nykypäivänä opiskelija saa lainaa asuntoon Helsingissä? Toki jos vanhemmat maksaa niin mikäs siinä.
Olen itsekin asunut Pariisissa ja viime vuosiin asti kaipailin sinne takaisin, mutta nykyään Helsingissä on monella tavalla ihan kilpailukykyistä meininkiä. Joten ihan tosissani vertaan. Ei tämä tietenkään täysin sama asia ole, mutta hinnatkin ovat halvempia, joten. Ja turvallisuustilanne paljon parempi plus muita pienemmän kaupungin etuja myös.
Mitä tulee loppukaneettiisi, niin en toki luule lainan saamisen olevan helppoa. Vaikealta se tuntui aikanaan minullekin, vaikka nykytilanteeseen verrattuna ei niin vaikeaa ollutkaan. Tein niin, että kysyin pankista maksimilainan jonka pystyin saamaan, ja sitten katselin asuntoja niiltä alueilta, joissa hintataso sopi yhteen tuon lainamäärän kanssa. Nykyäänkin on ihan mahdollista tehdä sama, mutta joutuu menemään kauemmas keskustasta kuin aikanaan itse jouduin. Sieltä on sitten muutaman vuoden kuluttua kuitenkin paljon helpompaa muuttaa keskemmälle, kun lainaa on jonkin verran maksettu ja asunnon hinta kehittynyt Helsingin tahtia, verrattuna siihen että asuu nuoruutensa muualla ja sitten yrittää muuttaa Helsinkiin.
Katsoin oikotieltä halvimmat omistusannot, alkaa hinnasta 99 000€. Näytä mulle pankki joka myöntää opiskelijalle jonka tulot 8100 € (opintolaina + opintotuki) ja jolla ei ole muutamia tuhansia euroja enempää käsirahaa.
Huvittavaa kun nykyisin ei pankit myönnä lainaa edes työssäkäyville ihmisille niin jotkut todella uskoo että koska itse sai 80-luvulla opiskelijana lainaa niin varmasti kaikki muutkin saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Ai että te Helsingissä asuvat ihmiset jaksatte naurattaa minua. Miksi ihmeessä vertaat Helsingin hintoja Pariisiin, Lontooseen tai New Yorkiin kun noilla kaupungeilla on kuitenkin hitusen enemmän tarjottavaa kuin Helsingillä jolloin ymmärtääkin että niissä on kalliimpaa asua. Olen asunut 2 vuotta Pariisissa ja kyllä mun kämppäni 5. arrondissementissä oli toki kallis, mutta sen ymmärtää paremmin kuin että Helsingissä joutuu maksamaan 25 neliön kämpästä Vallilassa 900€ vuokraa.
Toisekseen miten luulet että nykypäivänä opiskelija saa lainaa asuntoon Helsingissä? Toki jos vanhemmat maksaa niin mikäs siinä.
Esim Wienissä on asuminen halpaa, vaikka kulttuuritarjonta on maailmanluokkaa
Pääkaupungit ovat koostaan huolimatta aina keskiössä.
Pohjoismainen hintataso ON korkea.
t. Ranskassa ja Itävallassa asunut
Otitpa hyvän esimerkin, Wienissä yhteskunta suitsii hintoja:
"Lisäksi Wienin kaupungilla on todella iso rooli vuokra-asuntomarkkinoilla. Kaupunki omistaa valtaosan kaupungin vuokra-asunnoista joko suoraan tai yleishyödyllisten, matalaa voittoa tavoittelevien rakennuttajien kautta.
Jopa neljännes wieniläisistä asuu kaupungin tukemissa asunnoissa, joiden keskimääräinen neliöhinta on vain noin 5,60 euroa. Kun kaupunki omistaa paljon, se vaikuttaa alentavasti myös yksityisten toimijoiden hintatasoon.
Samasta syystä Wienin mallin kopioiminen Suomeen ei onnistuisi tuosta vaan."
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006050923.html
Ja tässä juttu kuinka Helsingissä on Euroopan 11. kalleimmat vuokrat.
https://www.talouteni.fi/blogi/2017/07/euroopan-kalleimmat-vuokrat
Pariisi sijalla 6, Helsinki sijalla 11.
Ystäväni ja hänen miehensä ovat yrittäneet myydä kerrostalo kaksiota 1 1/2 vuotta. Asunto on lähellä keskisuuren kaupungin keskustaa, palvelut lähellä, hyvä julkinen liikenne, rauhallinen ympäristö. Asunto on pohjaratkaisultaan järkevä, rempattu 3 vuotta sitten ja taloyhtiössä on putki- ja kattoremontit tehty 4vuotta sitten. Pyyntihinta on jo laskettu melkeinpä minimiin mitä voi pyytää ilman tuntuvia tappiota. Ystäväni ja hänen miehensä haluaisivat perheenlisäystä ja siksi ovat myymässä asuntoa, toiveena tietysti perustaa perhe isommassa kodissa.
Sitä ei tiedä vaikka eläkkeet maksetaan pottuina 20 vuoden päästä.
Herrat ryövää valtionrahoja ja eläkeyhtiöt sijoittaa,voivat kadota kuin pieru ilmaan.
Venäjällä ollut arkipäivää kolkyt vuotta,nehän ne Suomen jo omistaa.