Lue keskustelun säännöt.
Talo ei mene kaupaksi, epätoivo iskee
Alan olla tosi kyllästynyt tilanteeseen. Meillä on kiva ja nätisti remontoitu, hyvällä ja kauniilla puutarhatontilla oleva talo melko lähellä isohkoa kaupunkia. Talo on ollut myynnissä jo kohta vuoden. Katsojia on käynyt muutamia, eikä yhtään tarjousta ole tehty. Välittäjä on sitä mieltä, että markkinat ylipäänsä ovat tosi hiljaiset ja että mitään varsinaista vikaa ei ole. Pyyntihintamme on jo asetettu alemmaksi kuin hinta, jolla itse talomme seitsemän vuotta sitten ostimme. Ja tässä välissä on kuitenkin tehty paljon ja isohkojakin remontteja. Alan olla epätoivoinen, kun jostain syystä olen pitänyt itsestään selvänä, että talo kyllä tulee myytyä viimeistään nyt tämän kevään aikana. Ei näytä hyvältä. Nyt ei ole taas kuukauteen käynyt katsojiakaan.
Millaisia kokemuksia muilla on? Onko joku muu samassa tilanteessa? Vai onko teillä talokaupat sujuneet sujuvasti ja nopeasti?
En linkitä taloamme tähän kun en oikeastaan kaipaa kommentteja talostamme, vaan ennemminkin vertaiskokemuksia ja tarinoita.
Kommentit (935)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Ai että te Helsingissä asuvat ihmiset jaksatte naurattaa minua. Miksi ihmeessä vertaat Helsingin hintoja Pariisiin, Lontooseen tai New Yorkiin kun noilla kaupungeilla on kuitenkin hitusen enemmän tarjottavaa kuin Helsingillä jolloin ymmärtääkin että niissä on kalliimpaa asua. Olen asunut 2 vuotta Pariisissa ja kyllä mun kämppäni 5. arrondissementissä oli toki kallis, mutta sen ymmärtää paremmin kuin että Helsingissä joutuu maksamaan 25 neliön kämpästä Vallilassa 900€ vuokraa.
Toisekseen miten luulet että nykypäivänä opiskelija saa lainaa asuntoon Helsingissä? Toki jos vanhemmat maksaa niin mikäs siinä.
Olen itsekin asunut Pariisissa ja viime vuosiin asti kaipailin sinne takaisin, mutta nykyään Helsingissä on monella tavalla ihan kilpailukykyistä meininkiä. Joten ihan tosissani vertaan. Ei tämä tietenkään täysin sama asia ole, mutta hinnatkin ovat halvempia, joten. Ja turvallisuustilanne paljon parempi plus muita pienemmän kaupungin etuja myös.
Mitä tulee loppukaneettiisi, niin en toki luule lainan saamisen olevan helppoa. Vaikealta se tuntui aikanaan minullekin, vaikka nykytilanteeseen verrattuna ei niin vaikeaa ollutkaan. Tein niin, että kysyin pankista maksimilainan jonka pystyin saamaan, ja sitten katselin asuntoja niiltä alueilta, joissa hintataso sopi yhteen tuon lainamäärän kanssa. Nykyäänkin on ihan mahdollista tehdä sama, mutta joutuu menemään kauemmas keskustasta kuin aikanaan itse jouduin. Sieltä on sitten muutaman vuoden kuluttua kuitenkin paljon helpompaa muuttaa keskemmälle, kun lainaa on jonkin verran maksettu ja asunnon hinta kehittynyt Helsingin tahtia, verrattuna siihen että asuu nuoruutensa muualla ja sitten yrittää muuttaa Helsinkiin.
Katsoin oikotieltä halvimmat omistusannot, alkaa hinnasta 99 000€. Näytä mulle pankki joka myöntää opiskelijalle jonka tulot 8100 € (opintolaina + opintotuki) ja jolla ei ole muutamia tuhansia euroja enempää käsirahaa.
Huvittavaa kun nykyisin ei pankit myönnä lainaa edes työssäkäyville ihmisille niin jotkut todella uskoo että koska itse sai 80-luvulla opiskelijana lainaa niin varmasti kaikki muutkin saa.
Ihan 2000-luvusta puhuin, enkä varmasti silloinkaan olisi saanut lainaa, jos en olisi käynyt opintojen ohella myös töissä. Niin tekee moni opiskelija nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin niinkuin ostajan näkökulmasta niin lainansaantikin voi olla haastavaa.
Meilläkin se tilanne, että molemmat työssäkäyviä, luottotiedot ok, tulot ok. Vuokra tällä hetkellä 995€.
Lainan saaminen on haasteellista ilman kiinteää omaisuutta. Ei ole vanhemmilla yms mitään mitä pantata.
Omia säästöjä on joitain tuhansia, mutta ei riittävästi. Ei auta kuin säästää ja odottaa.
On toki olemassa valtiontakauksia yms, mutta maksaa nekin myös.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ja hänen miehensä ovat yrittäneet myydä kerrostalo kaksiota 1 1/2 vuotta. Asunto on lähellä keskisuuren kaupungin keskustaa, palvelut lähellä, hyvä julkinen liikenne, rauhallinen ympäristö. Asunto on pohjaratkaisultaan järkevä, rempattu 3 vuotta sitten ja taloyhtiössä on putki- ja kattoremontit tehty 4vuotta sitten. Pyyntihinta on jo laskettu melkeinpä minimiin mitä voi pyytää ilman tuntuvia tappiota. Ystäväni ja hänen miehensä haluaisivat perheenlisäystä ja siksi ovat myymässä asuntoa, toiveena tietysti perustaa perhe isommassa kodissa.
Hinta ei ole edelleenkään lähelläkään oikeaa. Jos 1,5 vuotta ollut myynnissä olisi pitänyt paljon aiemmin jo pudottaa hintaa. Jos pyyntihinta esim 100 000 nyt, niin ainakin 30 000 hintaa alas ja melko varmasti se ei riitä mutta on pieni mahdollisuus käydä tuurit. tuntuvat tappiot tulevat jos ei laske nopeammin hintaa, kohta siitä ei saa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa 2020-luvulle! Olen yksi niistä potentiaalisista ostajista, jotka eivät voi lähteä täältä suuresta kaupungista mihinkään, koska tämä on ainoa paikka missä on töitä. Lisäksi tietty vielä opintolainaa niskassa. Vaikka löytäisi työpaikan läheltä sinun mainitsemaasi taloa, ei pankki myöntäisi siihen lainaa riittävästi, koska pitää sitä nykymaailmassa riskisijoituksena. Määräaikaiset työsuhteet ja mahdottomaksi mennyt työtahti tarkoittaa sitä, ettei ole mitään kesälomia jolloin tehdä remppaa, saati sitten että työpäivien jälkeen olisi voimia ryhtyä vähän nikkaroimaan. Lisäksi pian täytyy näköjään alkaa kouluttautumaan uudestaan, koska työt loppuvat milloin tahansa.
Harmittaa itseänikin, koska rauhallisella seudulla omakotitalossa asuminen oli joskus sitä mihin toivoi päätyvänsä. Nyt se näyttää ihan mahdottomalta unelmalta. Tämä on erityisen traagista, koska sinun kaltaisesi ap joutuvat myös kärsimään tilanteesta. Tämä on vain nykyaikaa, ei se ole pelkästään ostajien vika.
Juurikin näin!
Ihmiset jotenkin sokaistuu omalle kodille. Näkevät sen tunnesyistä hienompana kuin todellisuudessa onkaan.
Yhdessä perheessä rempattiin keittiötä. Seiniin laitettiin keltaiset tapetit ja siniset bordit, koska haluttiin "raikkautta ja väriä"'. Ei näin!
Ja lähellä keskustaa ei tarkoita sitä vajaata kymmentä kilometriä, vaan kohtuullista kävelymatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan katseltu vuoden ajan omakotitaloja, onneksi ei ole kiire muuttaa joten ei tarvitse tarttua huonoon tarjoukseen. Suurin osa pyytää ihan hirveää ylihintaa, ei omakotitaloa nyt vaan voi hinnoitella niin että siitä täytyisi omansa saada pois vaan jotain on laskettava asuinkustannuksiksi. Siis jos talo ei ole arvosijainnilla. Tehtiin yhdestä talosta tarjous joka oli jop pikkuisen yli alueen yleisen hintatason, mutta välittäjä ei suostunut edes välittömään tarjousta eteenpäin kun oli niin alhainen. Sielläpä he vielä 8 kk jälkeenpäin kauppaavat taloa täsmälleen samalla hinnalla. Kyseinen talo ei kiinnosta enää vaikka laskisivat hintaa 50 000€.
Aika harva taitaa vaatia edes niitä omiaan pois, vaan ovat valmiita myymään vähemmällä mitä ovat itse maksaneet. Ymmärrettävää mielestäni sekin ettei kukaan halua taloaan "antaa ilmaiseksi", jos tarjous on naurettavan pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan katseltu vuoden ajan omakotitaloja, onneksi ei ole kiire muuttaa joten ei tarvitse tarttua huonoon tarjoukseen. Suurin osa pyytää ihan hirveää ylihintaa, ei omakotitaloa nyt vaan voi hinnoitella niin että siitä täytyisi omansa saada pois vaan jotain on laskettava asuinkustannuksiksi. Siis jos talo ei ole arvosijainnilla. Tehtiin yhdestä talosta tarjous joka oli jop pikkuisen yli alueen yleisen hintatason, mutta välittäjä ei suostunut edes välittömään tarjousta eteenpäin kun oli niin alhainen. Sielläpä he vielä 8 kk jälkeenpäin kauppaavat taloa täsmälleen samalla hinnalla. Kyseinen talo ei kiinnosta enää vaikka laskisivat hintaa 50 000€.
Aika harva taitaa vaatia edes niitä omiaan pois, vaan ovat valmiita myymään vähemmällä mitä ovat itse maksaneet. Ymmärrettävää mielestäni sekin ettei kukaan halua taloaan "antaa ilmaiseksi", jos tarjous on naurettavan pieni.
Sitten se on näitä taloja, jotka roikkuvat ikuisuuden myynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijainti on tietysti monille tärkeitä kriteereitä, mutta ehkä nykyisin asuntokaupoissa mennään jo liikaa sen ehdoilla. Kasvukeskuksissa kamalat mörskätkin maksavat kauheita summia, en tiedä ketä tällainen lopulta palvelee.
Vierailija kirjoitti:
Jokin on pielessä. Hinta tai sijainti.
Me ostimme aiemmin keväällä talon, toisella näyttökerralla, talo oli myynnissä kauppakirjan kirjoitukseen mennessä alle 4vko. Toinen talovaihtoehtomme n. 500m päässä ostamastamme, meni 3 viikossa.
Nyt saman tien varrella yhdessä talossa ensinäyttö eilen ja se johti jo tarjoukseen, ei kuitenkaan vielä ole hyväksytty.
Ja kyseessä epätrendikkäät vanhat n. 70-luvun talot, jotka kuitenkin kaikki paljon remontoituja ja laitettuja. Hinta sopiva ja
sijainti täydellinen
Ihmisten on vaikea ymmärtää ettei se oma unelmakoti jossain lähiössä ole ollenkaan samanarvoinen kuin vähän vähemmän unelmakoti loistavalla sijainnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijainti on tietysti monille tärkeitä kriteereitä, mutta ehkä nykyisin asuntokaupoissa mennään jo liikaa sen ehdoilla. Kasvukeskuksissa kamalat mörskätkin maksavat kauheita summia, en tiedä ketä tällainen lopulta palvelee.
Loistava sijainti ei ole yhtä kuin kasvukeskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan katseltu vuoden ajan omakotitaloja, onneksi ei ole kiire muuttaa joten ei tarvitse tarttua huonoon tarjoukseen. Suurin osa pyytää ihan hirveää ylihintaa, ei omakotitaloa nyt vaan voi hinnoitella niin että siitä täytyisi omansa saada pois vaan jotain on laskettava asuinkustannuksiksi. Siis jos talo ei ole arvosijainnilla. Tehtiin yhdestä talosta tarjous joka oli jop pikkuisen yli alueen yleisen hintatason, mutta välittäjä ei suostunut edes välittömään tarjousta eteenpäin kun oli niin alhainen. Sielläpä he vielä 8 kk jälkeenpäin kauppaavat taloa täsmälleen samalla hinnalla. Kyseinen talo ei kiinnosta enää vaikka laskisivat hintaa 50 000€.
Aika harva taitaa vaatia edes niitä omiaan pois, vaan ovat valmiita myymään vähemmällä mitä ovat itse maksaneet. Ymmärrettävää mielestäni sekin ettei kukaan halua taloaan "antaa ilmaiseksi", jos tarjous on naurettavan pieni.
Jos pyytää talosta 380 000€ alueella jossa keskimäärin saman kokoiset talot on 300-350 000€ ja pitää 340 000€ tarjousta naurettavan pienenä niin ei kai siinä. Kyseiseltä tieltä myyty viimeisen 3 vuoden aikana 4 taloa, jossa jokaisessa alhaisempi neliöhinta (sain nämä välittäjältä). Ei kai kukaan oleta että ilmaiseksi pitäisi antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ja hänen miehensä ovat yrittäneet myydä kerrostalo kaksiota 1 1/2 vuotta. Asunto on lähellä keskisuuren kaupungin keskustaa, palvelut lähellä, hyvä julkinen liikenne, rauhallinen ympäristö. Asunto on pohjaratkaisultaan järkevä, rempattu 3 vuotta sitten ja taloyhtiössä on putki- ja kattoremontit tehty 4vuotta sitten. Pyyntihinta on jo laskettu melkeinpä minimiin mitä voi pyytää ilman tuntuvia tappiota. Ystäväni ja hänen miehensä haluaisivat perheenlisäystä ja siksi ovat myymässä asuntoa, toiveena tietysti perustaa perhe isommassa kodissa.
Harva haluaa ostaa kaksiota, ei sovi perheille. Miehen kanssa asutaan vuokralla vastaavassa kaksiossa ja ihan kaupungin ytimessä, mutta ei me tätä itselle haluta vaikka onkin hyvä asunto ja hyvällä paikalla. Tähän elämän tilanteeseen tämä sopii, mutta ostetaan isompi kun laitetaan yhteinen. Jos sinkkuna ostaisin omaa asuntoa, niin laittaisin silti vähintään kolmion.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinkkuna ostaisin omaa asuntoa, niin laittaisin silti vähintään kolmion.
Kolmion voi saada hyvinkin edullisesti eli ei sinänsä ihan pöllömpi ajatus. Mutta toisaalta ne ylimääräiset lisäneliöt tuovat isot lisäkulut. Lisäkulut voivat olla suorastaan hirvittävät jos kyseessä taloyhtiö jossa aletaan remppaamaan oikein tohinalla ja neliöiden mukaan aletaan laskutella huoneistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni kaupittelee ahneuksissaan asuntoaan ylihintaan. Ei halua muistaa itse ostaneensa sen paljon halvemmalla. Meidänkin yhtiössä ovella ovat ikkunaremontti ja putkiremontti ja silti pyyntihinnat vain jatkaa nousuaan. Betonilähiö ei ole kenenkään unelma edes merenrannalla, vaikka myyjä niin yrittää uskotella. Toinen ryhmä etenkin pk-seudulla on ylisuureen lainaan sortuneet, jotka eivät jäljellä olevan lainamäärän vuoksi halua laskea hintaa oikealle tasolle.
Meillä sama tilanne kuin AP:lla. Talo ollut myynnissä kohta vuoden eikä yhtäkään tarjousta. Hintaa on laskettu 15 000 euroa. En ymmärrä. Ei sitä taloa nyt ilmaiseksikaan pois voi antaa.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ja hänen miehensä ovat yrittäneet myydä kerrostalo kaksiota 1 1/2 vuotta. Asunto on lähellä keskisuuren kaupungin keskustaa, palvelut lähellä, hyvä julkinen liikenne, rauhallinen ympäristö. Asunto on pohjaratkaisultaan järkevä, rempattu 3 vuotta sitten ja taloyhtiössä on putki- ja kattoremontit tehty 4vuotta sitten. Pyyntihinta on jo laskettu melkeinpä minimiin mitä voi pyytää ilman tuntuvia tappiota. Ystäväni ja hänen miehensä haluaisivat perheenlisäystä ja siksi ovat myymässä asuntoa, toiveena tietysti perustaa perhe isommassa kodissa.
Osaatko sanoa, mikä tuossa kiikastaa? Asunnon ja talon speksit kuulostavat ihan hyviltä. Onko paikkakunta kumminkin näitä laskevan auringon kaupenkeja, muuttotappiokunta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ja hänen miehensä ovat yrittäneet myydä kerrostalo kaksiota 1 1/2 vuotta. Asunto on lähellä keskisuuren kaupungin keskustaa, palvelut lähellä, hyvä julkinen liikenne, rauhallinen ympäristö. Asunto on pohjaratkaisultaan järkevä, rempattu 3 vuotta sitten ja taloyhtiössä on putki- ja kattoremontit tehty 4vuotta sitten. Pyyntihinta on jo laskettu melkeinpä minimiin mitä voi pyytää ilman tuntuvia tappiota. Ystäväni ja hänen miehensä haluaisivat perheenlisäystä ja siksi ovat myymässä asuntoa, toiveena tietysti perustaa perhe isommassa kodissa.
Hinta ei ole edelleenkään lähelläkään oikeaa. Jos 1,5 vuotta ollut myynnissä olisi pitänyt paljon aiemmin jo pudottaa hintaa. Jos pyyntihinta esim 100 000 nyt, niin ainakin 30 000 hintaa alas ja melko varmasti se ei riitä mutta on pieni mahdollisuus käydä tuurit. tuntuvat tappiot tulevat jos ei laske nopeammin hintaa, kohta siitä ei saa yhtään mitään.
Oletko näitä haaskalintuja, jotka kyttäävät "ilmaista" sijoitusasuntoa laittaakseen sen hyvällä hintaa vuokralle? Kyllähän tuommoiseen saa helposti vuokralaiset, jonkun surullisen pienperheen, jolla ei ollut varaa ostaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne kuin AP:lla. Talo ollut myynnissä kohta vuoden eikä yhtäkään tarjousta. Hintaa on laskettu 15 000 euroa. En ymmärrä. Ei sitä taloa nyt ilmaiseksikaan pois voi antaa.
Täysin merkityksetön asia tuo 15 t€. Jos ja kun hinta on edelleen väärä, se on väärä.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ja hänen miehensä ovat yrittäneet myydä kerrostalo kaksiota 1 1/2 vuotta. Asunto on lähellä keskisuuren kaupungin keskustaa, palvelut lähellä, hyvä julkinen liikenne, rauhallinen ympäristö. Asunto on pohjaratkaisultaan järkevä, rempattu 3 vuotta sitten ja taloyhtiössä on putki- ja kattoremontit tehty 4vuotta sitten. Pyyntihinta on jo laskettu melkeinpä minimiin mitä voi pyytää ilman tuntuvia tappiota. Ystäväni ja hänen miehensä haluaisivat perheenlisäystä ja siksi ovat myymässä asuntoa, toiveena tietysti perustaa perhe isommassa kodissa.
Vanhaa, rempattua asuntoa on usein epärealistista kuvitella saavansa kaupaksi ilman tappioita. Ei rempat useinkaan nosta asunnon hintaa yhtä paljon kuin maksavat, ellei osaa tehdä ammattilaisen näköistä jälkeä itse. Ja pk-seudun ulkopuolella asuntojen hinnat ovat laskeneet jo vuosia, myös monissa kaupungeissa. Jos asunnon käypä arvo tällä hetkellä on 100 000, niin ei kukaan maksa siitä 120 000 vain siksi ettei myyjälle jää paha mieli.
Itsellä siis samankaltainen tilanne ex-kodin eli nykyisen sijoitusasunnon kanssa - tuskin tulen saamaan edes ostohintaa takaisin, remppakuluista nyt puhumattakaan. Ja tämä on sentään pk-seudulla ison ostoskeskuksen ja juna-aseman kupeessa.
Sama tilanne itsellä, tosin kyseessä rivitalon pääty Espoossa. Todella hyvällä alueella, palvelut lähellä, siistikuntoinen ja remontteja tehty hyvin, hinta kohdallaan eikä ihmisiä edes käy näytöissä. Viimeiset kaksi näyttöä, nolla kävijää!
Alkaa olla surkea tilanne asuntomarkkinoilla.