Lue keskustelun säännöt.
Talo ei mene kaupaksi, epätoivo iskee
Alan olla tosi kyllästynyt tilanteeseen. Meillä on kiva ja nätisti remontoitu, hyvällä ja kauniilla puutarhatontilla oleva talo melko lähellä isohkoa kaupunkia. Talo on ollut myynnissä jo kohta vuoden. Katsojia on käynyt muutamia, eikä yhtään tarjousta ole tehty. Välittäjä on sitä mieltä, että markkinat ylipäänsä ovat tosi hiljaiset ja että mitään varsinaista vikaa ei ole. Pyyntihintamme on jo asetettu alemmaksi kuin hinta, jolla itse talomme seitsemän vuotta sitten ostimme. Ja tässä välissä on kuitenkin tehty paljon ja isohkojakin remontteja. Alan olla epätoivoinen, kun jostain syystä olen pitänyt itsestään selvänä, että talo kyllä tulee myytyä viimeistään nyt tämän kevään aikana. Ei näytä hyvältä. Nyt ei ole taas kuukauteen käynyt katsojiakaan.
Millaisia kokemuksia muilla on? Onko joku muu samassa tilanteessa? Vai onko teillä talokaupat sujuneet sujuvasti ja nopeasti?
En linkitä taloamme tähän kun en oikeastaan kaipaa kommentteja talostamme, vaan ennemminkin vertaiskokemuksia ja tarinoita.
Kommentit (935)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyys on niin huonoa tällä hetkellä että tulevaisuudessa kysyntä tulee keskittymään kerrostalohin hyvien palveluiden ja julkisen liikenteen läheisyydessä.
Minä taas uskon, että aina on ihmisiä, jotka haluavat asua omassa rauhassa, mutta sitten se sijainti on ratkaiseva. Monet omakotitalo alueet ovat liian tiheään ja liian pienille tonteille rakennetut mun makuuni. Viime vuosikymmeninä on rakennettu paljon isoja "kartanomaisia omakotitaloja ja ehkä nykytrendi on enemmän pienemmissä ja ekologisemmisissa ratkaisuissa.
Uusissa kerrostaloissa nimenomaan saa oman rauhan hyvän äänieristyksen takia. Aikaisemmin omakotitalojen etuna on ollut "rauha". Käytännössä jos haluat rauhattoman alueen niin niitä on juurikin omakotialueet. Mopot, ruohonleikkurit, moottorisahat jne. päristelevät jatkuvasti ympäristössä. Pahimmassa tapauksessa naapurisi pitää kenneliä tai teinipoika harrastaa motocrossia ja virittää konetta viikonloppuisin.
Pahimmassa tapauksessa maksat muidenkin asunnot siinä uudessa kerrostalossa, jossa puolet asunnoista on suursijoittajan, joka menee konkkaan.
Tontista maksat moneen kertaan tai sitten maksat vastikkeena sitä tonttia lopun ikääsi.Nämä kaksi mainitsemaasi riskiä on helppo välttää asuntoa ostaessa. Itse katselen aina vain sellaisia asuntoja, joiden taloyhtiö on omalla tontilla, ja kun rakennusvuosi on riittävän kaukana nykyhetkestä, ei (yleensä) tarvitse sijoittajien ylivaltaakaan pelätä. Ainoa riski kerrostaloasunnoissa on huono taloyhtiö, joka ei osaa tai viitsi kilpailuttaa remontteja, mutta tätäkin voi selvittää tutustumalla yhtiön papereihin, jotka on kaikissa tapauksissa helposti saatavilla.
Omakotitaloihin liittyviä riskejä taas ei ole oikein mahdollista hallita. Jos naapuri on vittumainen tai meluisa, myyjän ei tarvitse kertoa sitä sinulle, ja jos talo on jo vähän vanhempi, kukaan ei välttämättä tiedä mitä remontteja ja millä laatutasolla siihen on tehty, ja mitä laiminlyöntejä taloon on aikojen saatossa kohdistunut.
t. 102
Puhe olikin Uudesta kerrotaloasunnosta. Huoh
Kiitos korjauksesta, luin huolimattomasti. Olen samaa mieltä, uutta kerrostaloasuntoa en ostaisi. Keskityn vain viime vuosisadan alun kohteisiin, joissa ei ole kieroja rahoituskuvioita ja kulut selkeästi tiedossa alusta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Asuntokaupassa tosiaan kaikkein tärkein asia on se sijainti. Jos ap:n talon sijainti on huono, ei auta vaikka talo itsessään olisi kuinka kiva. Tämä olisi hyvä ymmärtää jo siinä vaiheessa kun ostaa/rakentaa itselleen asuntoa. Jos joutuu asumaan muuttotappiokunnassa, ei ehkä kannata suoraan rynnätä ostamaan vaan asua vuokralla sen aikaa kuin asuu.
Tosin aiemmin joku ketjussa kertoi, että heidän tuppukylässään vuokralla asujia syrjitään niin pahasti, että se ei ole vaihtoehto. Jos tuo on totta, en kyllä muuttaisi moiseen paikkaan ollenkaan. Tuollaisessa ympäristössä ihmiset ovat varmasti muissakin asioissa vihamielisiä. Mielenterveyshän siinä menee jos pitkään asuu, sen lisäksi että menettää kaikki rahansa asunnnon arvonalenemise myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
Nuoremmissa on myös paljon sellaisia, jotka eivät halua omistaa mitään vielä noin 25 - 35-vuotiaina. Syitähän on monia:
- ei tiedetä missä oikeasti halutaan asua, Suomessa/ulkomailla, missä kaupungissa jne
- epävarma työtilanne, ei haluta ottaa monen sadan tuhannen riskiä jos työt menevätkin alta
- tiedetään, että isovanhemmilta / vanhemmilta on tulossa perintönä kesämökki ja/tai talo ja muuta omaisuutta. Ei ole tarvetta kerätä omaisuutta kun tietää että sitä on tulossa reippaasti myöhemmin
- palkkatulot ovat sen verran pienet, että niillä ei saa riittävästi lainaa sellaiseen asuntoon minkä haluaisi ostaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin ensiasuntoni Helsingin kantakaupungista 1997, maksoin 42 neliön yksiöstä 240 000 markkaa. Lähdin ulkomaille 2000-luvun alkupuolella, pidin asuntoani vuokralla. Palatessa asunnon hinta oli 240 000 euroa, nykyään vielä reilusti enemmän. Vuokratuloilla maksoin asuntolainat pois. Jos pariutuisin vastaavassa tilanteessa olevan naisen kanssa, meidän olisi varsin helppo ostaa tuollainen 700 000 euron lukaali. Järkevää se ei olisi, mutta mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ilmiössä näkyy se, että monet nykyiset 30-40 -vuotiaat ovat selkeästi köyhempiä kuin vanhempansa.
Yllä mainittu ensiasuntojen arvonnousu koskee vain hiukan vanhempia eli nykyisiä keski-ikäisiä, jotka ovat oikeasti olleet ostamassa sitä kantakaupungin ensiasuntoa 15-20 -vuotta sitten. Nykyiset 25-35 -vuotiaat eivät ole olleet silloin vielä asuntoa ostamassa eli heidän osaltaan tuo hintojen nousu on mennyt ohi (elleivät vanhempansa ole ostaneet heille opiskeluasuntoa aikoinaan). Tai asunto on ostettu syrjemmältä, missä hintojennousu ei tosiaan ole ollut Kallion tai Lauttasaaren luokkaa.
Minun kaveripiirissä on paljon porukkaa, joiden vanhempien eläke on suurempi kun heidän palkkansa vaikka ikää alkaa olla jo melkein 40 v tai jopa yli. Jos työpaikka on lisäksi epävarma, ei heillä ole halua ottaa isoja taloudellisia riskiä.
Ymmärrän, että uusista tai melko uusista taloista pyydetään se hinta, mitä se suunnilleen on tullut maksamaankin, mutta sitä en tajua, että vanhoista taloista pyydetään samaa hintaa. Täälläkin näkee jostain 70-luvun tiililättänöistä pyydettävän lähes saman verran kuin jostain 10-15 v sitten rakennetuista taloista. Mitenkähän sitten käy, kun kupla puhkeaa? Ajatelkaa oikeasti jotain 700 000:n kämppää ja hinta tippuukin puoleen. Moni on vielä aika suurissa vaikeuksissa. Mulla on ystävä rahoitusalalla ja hän on jo jonkin aikaa puhunut, että kohta kupla puhkaistaan. Siis nimenomaan puhkaistaan, ei se itsestään puhkea, eli sama homma kuin 80-90- luvun taitteen lamassa tehtiin: omaisuuden uudelleenjako. Silloin homma laitettiin hyvin alulle ja sitä on siitä asti jatkettu ja nyt tulee kuulemma uusi pommi. Varautukoon ken voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
70-luvun kamalista ylihintaisista mörskistä tulee ensimmäisenä mieleen Haukilahti Espoossa.... Siellä on ollut kunnon homeongelmia ja alapohjaremontteja ja iso osa taloista ja rivareista oikeasti aika kamalia. Hintapyynnöt tietysti tolkuttomia, koska merinäköala. En ymmärrä kuka maksaa 600 000 perusrivarista joka on rakennettu 60-70 -luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mekin jätimme koko "omakotitalovaiheen" välistä vaikka meillä on 2 lasta.
Ja niin tekee moni muukin kun on niin helppo asua kerrostalossa keskustassa lähellä kaikkea. Yksi autokin riittää tai voisi pärjätä ilmankin.
Meillä on 100 neliön keskustakoti omalla terassilla pienkerrostalossa (sisäpiha) ja tämä on toimiva lasten kanssa ja myös tulevaisuudessa meille kahdelle.
Ja kun lapsiperheet jättää sen omakotitalon ostamatta niin onhan niitä vaikea myydä.
Hyvin sanottu tuo "omakotitalovaihe", sitähän se helposti on. Taitaa jäädä väliin meilläkin, asutaan kolmen lapsen kanssa rivarineliössä. Nyt on vähän ahdasta, mutta vanhana en kuitenkaan halua omakotitaloa vaivoikseni, vaan voisin hyvin nähdä tämän ns. loppuelämän asuntona. Kesäisin vietetään paljon aikaa kesämökillä.
Alkuperäiseen aiheeseen: syy on hinnassa tai sijainnissa. Verratkaa neliöhintaa alueella toteutuneiden kauppojen hintoihin. Oikea hinta on se, millä asunto menee kaupaksi, ei se, millä se joskus on ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että uusista tai melko uusista taloista pyydetään se hinta, mitä se suunnilleen on tullut maksamaankin, mutta sitä en tajua, että vanhoista taloista pyydetään samaa hintaa. Täälläkin näkee jostain 70-luvun tiililättänöistä pyydettävän lähes saman verran kuin jostain 10-15 v sitten rakennetuista taloista. Mitenkähän sitten käy, kun kupla puhkeaa? Ajatelkaa oikeasti jotain 700 000:n kämppää ja hinta tippuukin puoleen. Moni on vielä aika suurissa vaikeuksissa. Mulla on ystävä rahoitusalalla ja hän on jo jonkin aikaa puhunut, että kohta kupla puhkaistaan. Siis nimenomaan puhkaistaan, ei se itsestään puhkea, eli sama homma kuin 80-90- luvun taitteen lamassa tehtiin: omaisuuden uudelleenjako. Silloin homma laitettiin hyvin alulle ja sitä on siitä asti jatkettu ja nyt tulee kuulemma uusi pommi. Varautukoon ken voi.
Uudelleenjako miten? 90-luvulla pankit olivat voittajia, sittemmin on kehitetty lainsäädäntöä siten, että vastaava ei voi enää toistua. Eli miten ystäväsi on ajatellut, että asuntojen hinnat yhtäkkiä romahdutetaan? Romahduksessahan käy huonosti niille, joilla on iso laina, koska laina pitää maksaa vaikka asunnon arvo onkin enää murto-osa entisestä. Pankki voittaa ja asiakas häviää. Mutta kuka tällaisen romahduksen pystyy yhtäkkiä aiheuttamaan ja miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Se on hyvä, kun olet tyytyväinen! Kaikki ei kuitenkaan halua elää vuosia kituuttamalla, nipinnapin toimeentullen ja ajatellen, että näin tässä vain omaisuuteni karttuu. Jotkut haluavat nauttia elämästä (en väitä, ettetkö sinäkin olisi nauttinut, varmaan olet), siitä että on tilaa ja oma piha. Saunoa omassa saunassa, hoitaa puutarhaa, istua takkatulen ääressä ja asua ja elää niin, että on varaa hankkia lapsiakin. Jokainen saa valita missä asuu, ei tässä siitä ole kyse.
Ja nuoret kyllä menee opiskelemaan minne haluavat, oma esikoiseni opiskelee Aallossa, viihtyy koulussa hyvin, mutta aikoo kiireesti muuttaa pois pk-seudulta kun valmistuu, jos vain suinkin töitä löytyy. Aikoo opiskella varalta myös opettajan pätevyyden, että helpommin löytyy töitä vaikka Lapista. Itse olen asunut kyllä myös Helsingissä, Tampereella ja ulkomailla.
Ethän sä nyt oikeasti vertaa Helsinkiä ja New Yorkia? Varmaan vitsi.
Kuules ap. Sinulla olisi ollut tässä loistava tilaisuus saada kommentit asunnostasi, jos olisit jakanut kuvia tai linkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Kiva sinulle, että näit "järjenvalon" ja hankkiuduit elämään kaupunkiin. Vaikkakin köyhänä kituuttaen. Maalla noilla summilla saa kivan omakotitalon isolla tontilla. Elämänlaatu on tärkeä asia ja sijoittaa voi säästyvät rahansa tuottavamminkin kuin asuntoon. Mutta kukin toki tyylillään.
Ap, ilmoittelepa talostas Helsingin seudulla, voit löytää maallemuuttajan. Tiedän yhden, joka myi Helsingistä asuntonsa ja osti kuulemma kylppärinsä hinnalla maaseutukaupungista ok-talon. Ja vasta luin eräästä lehdestä helsinkiläisestä, joka oli myös muuttanut pikkukuntaan ja kehui, että on aivan mahtava paikka, että paikalliset eivät taida ymmärtää missä onnelassa asuvat. Joku taiteilija oli. Luonto ympärillä ja palvelut pelaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.
Miten kellään on vara ostaa tuon hintaista kotia??? En vaan tajua. Pitää olla älytön palkka ja varma työ, että jää sitten muuhunkin elämiseen rahaa. No, tietysti jos on lapseton kyseessä, niin sitten kai paremmin, mutta isopalkkaisia pitää silti olla. Alkaa meidän talon hinta 250 000 e tuntua varsin mitättömältä.
Miten se on niin vaikeaa ymmärtää, että kyseessä ei varmastikaan ole ensiasunto?
Minun ensiasuntoni oli yksiö, jonka nykyarvo on 280 000,-. Oletetaan, että mieheni omistaisi samanlaisen (meidän tapauksessamme ei omista, mutta tällaisia pariskuntia on pilvin pimein). Jos kumpikin myy yksiönsä, käteistä on 560 000,-. Siihen 140 000,- lainaa lisäksi, niin pystyy ostamaan kyseisen asunnon.
No joo noin tietysti, mistä siellä nuoret parit ja perheet saa kohtuuhintaisen kodin? Jos on vaikka sanotaanko lähihoitaja ja luokanopettaja. Ja onhan tuokin aikamoista, että vuosikymmeniä maksaa asuntoa. Oikeasti, yksiö 280 000, eikö se ole ihan hullu hinta? Varmaan jostain Berliinistäkin saa halvemmalla vastaavan pikkuisen asunnon. Jotenkin mua aina järkyttää tämä hintataso.
Ostin tuon yksiöni opiskelijana ja olen ollut pienituloinen koko elämäni sen jälkeenkin. Maksoin siitä aikanaan alle 70 000,-. Lisäksi remonttiin on mennyt 25 000,- (se oli ostettaessa tosi huonossa kunnossa) ja myöhemmin putkiremonttiin toinen vastaava summa. Välillä on tehnyt tiukkaa mutta olen pystynyt kuitenkin lyhennyksiä ja rahoitusvastiketta maksamaan. Yksi lyhennysvapaa jakso on tarvittu.
Tässä esimerkki siitä, millaisen karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, jos jää nuorena asumaan johonkin muuttotappiopaikkakunnalle. Ihan samanlaista elämää elämällä siellä vain köyhtyy köyhtymistään, kun taas Helsingissä elämällä omaisuus karttuu. Eivät Helsingin asuntojen hinnat ole mitenkään korkealla edes, jos verrataan vaikka New Yorkiin, Pariisiin tai Lontooseen. Vain maaseudulla ikänsä asuneille nämä hinnat tuntuvat korkeilta.
On valitettavaa, että osa maalla asuvista ihmisistä pyrkii pimittämään näitä tosiasioita nuorilta, jotta nuoret eivät vain yrittäisi muuttaa Helsinkiin. Siitä huolimatta moni nuori kyllä tajuaa homman jujun ja muuttaa kuitenkin. Itsekin muutin pikkukaupungista tänne opiskelemaan ja takaisin muuttamisesta en ole haaveillut. Kovasti sain pahaa silmää tietyiltä kotiseudun ihmisiltä ja äitini väänteli käsiään kun lähdin. Olen ikuisesti kiitollinen että onnistuin silti ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään sen, mikä omaksi parhaakseni oli.
Joo me taas ostettiin talo maaseutukunnan keskustan tuntumasta, ollaan maksettu tää jo ajat sitten. Elämä on ollut onnellista ja ollaan pystytty tekemään muutakin kuin lainaa maksamaan. Kesämökki ostettiin meren rannalta tuosta parinkymmenen kilsan päästä ja sekin on jo maksettu. Naapurikaupungista (30 km) ostettiin vasta kerrostalokämppä vanhuuden varalle. Sekin saadaan maksettua ennen eläkkeelle jäämistä. Eiköhän pärjäillä.
Ulkomailla arvostetaan pieniä paikkakuntia,ihmiset ovat ylpeitä mistä ovat kotoisin.
Suomessa pitää asua siellä missä muutkin ja baarit,säälittävää.
Kun asuu halutulla paikalla, voi käydä näin. Kerrostalomne valmistui reilut 2 v. sitten. Naapuriportaan 5/6 kerroksen 78 neliön asunto oli maksanut uutena 540000€ (Lauttasaaressa). Asunto myytiin nyt alle 3 viikossa. Nyt saivat siitä 700000€. Täällä on älyttömät hinnat ja vielä älyttömämpi hinnannousu.