Lue keskustelun säännöt.
Minä en ehdi edes maistamaan herkkuja kun mies on jo syönyt ne
05.05.2019 |
Mieheni on todella kova herkkusuu, itse syön ehkä yhden jäätelön kuukaudessa jos sitäkään. Tämä on sinänsä ihan ok, mutta vähän alkaa pikkuhiljaa harmittaa etten koskaan ehdi edes MAISTAA mitään ennen kuin kaikki on syöty. Ihan esimerkkejä tältä viikolta:
-Ostettiin testiksi salted caramel pähkinöitä. Mies söi koko pussin ilman minua, en maistanut YHTÄKÄÄN.
-Ostettiin kuuden tikkujäätelön pahvipakkaus. Tänä aamuna näin tuon pahvilootan roskiksessa, eli kaikki jäätelöt syöty.
-Ostettiin molemmille suklaavanukkaat. Ylläri, molemmat syöty.
Ei mua haittaa edes sinänsä se että syö mutta kun EI ILMOITA MITÄÄN. Minä saatan siis töissä miettiä, että tänään kun pääsen kotiin katson sarjaa ja syön suklaata joka oli mulla säästössä. No eipä sitä tietenkään enää siellä ole. Laitoin jokunen aika sitten kolme suklaapatukkaa vaatekaappiin piiloon mutta mies löysi ne sieltäkin.
Tulkaa jakamaan vitutus ja sanokaa etten ole ainut kellä on tällaista.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse herkkusuu enkä kestäis sellaista puolisoa, joka ostaisi kaapit täyteen herkkuja, joita kuitenkaan ei tule syödä vaan jemmailla. Sellainen tuntuisi kiusanteolta.
Minua taas raivostuttaa se, että kaikki herkut pitää ahmia kerralla. Minä niin mielelläni nautiskelisin silloin tällöin syömällä esim. pari palaa suklaata tai hieman jäätelöä. Vaan ei onnistu, kun kotona on ahmatti, joka syö kaiken minkä vaan löytää. Ymmärrättekö te "herkkusuut" (ajattelemattomat mulkerot...) sitä, kuinka kurja on tajuta, että se omaan nautiskeluhetkeen tarkoitettu suklaa onkin ahmittu salaa. Ja jos kerran herkkujen säilöminen on kiusantekoa ja ne on pakko vetää huiviin, niin miksi ette voi toisten herkkuja syötyänne käydä ostamassa uusia tilalle? Minusta tuo on silkkaa kiusantekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tuttua myös meillä. Jos ostetaan vaikka jätskiautolta joku 12 kpl:n pakkaus ja kaikki 4 perheenjäsentä ottaa siitä yhden, saattaa seuraavana päivänä laatikossa olla kolme jäljellä. Mies valvoo myöhempään kun muu perhe ja tyhjentää iltaisin herkut kaapeista. Lapsetkaan ei enää luota, että karkit säilyy, ja ovat alkaneet syödä kaikki kerralla pois.
Ja tämän takia sitten lapsillakin vääristyy suhde herkkuihin. Nimimerkillä kokemusta on, opin lapsena että herkut on jotain aivan erityistä, sillä jos ei sattunut olemaan paikalla sillä sekunnilla kun suklaarasia avataan, niin ei siellä mitään ollut enää viidentoista minuutin päästä. Nyt aikuisena minulla on vinoutunut suhde herkkuihin, hoidan niillä mielipahaa ja taistelen sokeririippuvuuden kanssa.
Voi se vääristyä siitäkin kun kotona jemmataan ja säädellään, miten paljon saa syödä. Meillä oli näin. Herkkuja oli kaapissa ja niitä sai tosi harvoin ja silloinkin tosi vähän. Kun tulin niin isoksi että aloin saada omaa rahaa, ostin sillä herkkuja. Opin himoitsemaan herkkuja, herkuttelemaan salaa ja sitten tuntemaan siitä syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ovela ja kysyy minulta, mitä herkkuja minä haluaisin kaupasta. En syö juurikaan makeaa, suolaisia snacksejakin harvoin. Herkuttelen mieluiten ruoalla tai vaikka lämpimillä leivonnaisilla.
Kun minä en sitten toivo välttämättä mitään kaupasta, niin mies jalomielisesti ostaa yhtä jos toistakin. Ikäänkuin minulle, jos tekeekin sitten mieli. Perjantaina kaupasta tuli 300g:n sipsipussi, 3 pkt mikropopcornia, 10 suklaapatukkaa ja litran jäätelö. Minä söin yhden jäätelöannoksen. Jäljellä on sipsinjämät, 1 popcorn-pkt ja jäätelöstä noin viidesosa. Vieraita ei käynyt eli mies on puputtanut nuo kaikki täällä ilmeisesti yöllä. Mystistä suorastaan.
Mitä mystistä tuossa on? Miehellä teki mieli herkkuja. Osti niitä ja tarjosi sullekkin. Ei niitä ruukata hautoa kun kaupasta saa lisää jos tarvii.
Tämä on siis meillä toistuva asia. Se siinä on mystistä. Olemme asuneet ja eläneet yhdessä vuosikaudet ja mies tuntee ruokailutlttumukseni ts. sen, etten ole perso millekään höttömässyille. Siitä huolimatta hän kantaa herkkuja selkä vääränä tänne viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ne myös katoavat kaapista alta aikayksikön ja syöjänä on tuo yksi aikuinen mies. On se minusta outoa että ihminen ahtaa itsensä täyteen noita höttöjä ja lisäksi esittää että jotenkin huomioi minua noilla ostoksilla.
Eli kun hän omilla rahoillaan ostaa herkkuja ja syö ne niin tämä häiritsee suo koska?
Koska hän naamioi asian niin että minua ajatellen ostaa ne, vaikka tietää etten minä niistä niin välitä. Ja onhan se myös ikävää kun toinen lihoo koko ajan. Rakas ihminen kuitenkin ja haluaisin ajatella vain hyvää.
No sitten haittaa jos lihoo. Mä en ole ikinä lihonut minkään syömisestä.
Kyllä sekin aika tulee. Verisuonet voi jämähtää jo ennen sitä. Pienet suonet ensin, ja sitten ei tärkeät paikat enää pelitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ovela ja kysyy minulta, mitä herkkuja minä haluaisin kaupasta. En syö juurikaan makeaa, suolaisia snacksejakin harvoin. Herkuttelen mieluiten ruoalla tai vaikka lämpimillä leivonnaisilla.
Kun minä en sitten toivo välttämättä mitään kaupasta, niin mies jalomielisesti ostaa yhtä jos toistakin. Ikäänkuin minulle, jos tekeekin sitten mieli. Perjantaina kaupasta tuli 300g:n sipsipussi, 3 pkt mikropopcornia, 10 suklaapatukkaa ja litran jäätelö. Minä söin yhden jäätelöannoksen. Jäljellä on sipsinjämät, 1 popcorn-pkt ja jäätelöstä noin viidesosa. Vieraita ei käynyt eli mies on puputtanut nuo kaikki täällä ilmeisesti yöllä. Mystistä suorastaan.
Mitä mystistä tuossa on? Miehellä teki mieli herkkuja. Osti niitä ja tarjosi sullekkin. Ei niitä ruukata hautoa kun kaupasta saa lisää jos tarvii.
Tämä on siis meillä toistuva asia. Se siinä on mystistä. Olemme asuneet ja eläneet yhdessä vuosikaudet ja mies tuntee ruokailutlttumukseni ts. sen, etten ole perso millekään höttömässyille. Siitä huolimatta hän kantaa herkkuja selkä vääränä tänne viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ne myös katoavat kaapista alta aikayksikön ja syöjänä on tuo yksi aikuinen mies. On se minusta outoa että ihminen ahtaa itsensä täyteen noita höttöjä ja lisäksi esittää että jotenkin huomioi minua noilla ostoksilla.
Eli kun hän omilla rahoillaan ostaa herkkuja ja syö ne niin tämä häiritsee suo koska?
Koska hän naamioi asian niin että minua ajatellen ostaa ne, vaikka tietää etten minä niistä niin välitä. Ja onhan se myös ikävää kun toinen lihoo koko ajan. Rakas ihminen kuitenkin ja haluaisin ajatella vain hyvää.
No sitten haittaa jos lihoo. Mä en ole ikinä lihonut minkään syömisestä.
Kyllä sekin aika tulee. Verisuonet voi jämähtää jo ennen sitä. Pienet suonet ensin, ja sitten ei tärkeät paikat enää pelitä.
Omatpa on suoneni. En mässytä joka vkl vaan satunnaisesti. Joskus voi mennä pari kuukautta ilman herkkuja. Sitten välillä saatan hakea muutamana iltana peräkkäin suklaata ja/tai sipsejä. Aikuisena ihmisenä päätän itse milloin ja kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ovela ja kysyy minulta, mitä herkkuja minä haluaisin kaupasta. En syö juurikaan makeaa, suolaisia snacksejakin harvoin. Herkuttelen mieluiten ruoalla tai vaikka lämpimillä leivonnaisilla.
Kun minä en sitten toivo välttämättä mitään kaupasta, niin mies jalomielisesti ostaa yhtä jos toistakin. Ikäänkuin minulle, jos tekeekin sitten mieli. Perjantaina kaupasta tuli 300g:n sipsipussi, 3 pkt mikropopcornia, 10 suklaapatukkaa ja litran jäätelö. Minä söin yhden jäätelöannoksen. Jäljellä on sipsinjämät, 1 popcorn-pkt ja jäätelöstä noin viidesosa. Vieraita ei käynyt eli mies on puputtanut nuo kaikki täällä ilmeisesti yöllä. Mystistä suorastaan.
Mitä mystistä tuossa on? Miehellä teki mieli herkkuja. Osti niitä ja tarjosi sullekkin. Ei niitä ruukata hautoa kun kaupasta saa lisää jos tarvii.
Tämä on siis meillä toistuva asia. Se siinä on mystistä. Olemme asuneet ja eläneet yhdessä vuosikaudet ja mies tuntee ruokailutlttumukseni ts. sen, etten ole perso millekään höttömässyille. Siitä huolimatta hän kantaa herkkuja selkä vääränä tänne viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ne myös katoavat kaapista alta aikayksikön ja syöjänä on tuo yksi aikuinen mies. On se minusta outoa että ihminen ahtaa itsensä täyteen noita höttöjä ja lisäksi esittää että jotenkin huomioi minua noilla ostoksilla.
Eli kun hän omilla rahoillaan ostaa herkkuja ja syö ne niin tämä häiritsee suo koska?
Koska hän naamioi asian niin että minua ajatellen ostaa ne, vaikka tietää etten minä niistä niin välitä. Ja onhan se myös ikävää kun toinen lihoo koko ajan. Rakas ihminen kuitenkin ja haluaisin ajatella vain hyvää.
No sitten haittaa jos lihoo. Mä en ole ikinä lihonut minkään syömisestä.
Kyllä sekin aika tulee. Verisuonet voi jämähtää jo ennen sitä. Pienet suonet ensin, ja sitten ei tärkeät paikat enää pelitä.
Omatpa on suoneni. En mässytä joka vkl vaan satunnaisesti. Joskus voi mennä pari kuukautta ilman herkkuja. Sitten välillä saatan hakea muutamana iltana peräkkäin suklaata ja/tai sipsejä. Aikuisena ihmisenä päätän itse milloin ja kuinka paljon.
Tämän keskustelun pointti on, että parisuhteen toinen aikuinen ei anna sen toisen päättää oman herkkuosuutensa käytöstä, vaan vetää kitusiinsa enemmän kuin osuutensa, jopa kaikki. Miten ihmeessä joku voi puolustaa moista itsekkyyttä ja epähuomaavaisuutta, sosiaalista kyvyttömyyttä suorastaan. Jos olisi lapsesta kysymys, sanottaisiin, että kasvatuksessa on mennyt joku pahasti pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja saisi olla tyytyväinen. Tällä tavalla miehesi pitää huolen siitä, että sulle ei kerry ylimääräisiä makkaroita vatsan seudulle, ja saat pidettyä ulkonäkösi seksikkäänä. Saisit palkita miehesi vaivannäön joko kunnon panolla tai suikkarilla.
Vierailija kirjoitti:
Mä piilotin eksältä kalvoja jääkaapin vihanneslokeroon, sinne se ei ikinä katsonut ja kaikki olisi uponnut samantien.
Mulla itsellä on ollut bulimia ja kaikenlaisia syömisongelmia. Nykyisen kanssa ei pidetä mitään kaapeissa kiusaamassa. Herkutellaan kyllä, mutta jos ostetaan jotain niin ne on tarkoitettu pian syötäväksi eikä jemmattavaksi. Ei alkoholistillekaan osteta viskipulloa kaappiin, ja sanota että "kyllähän sä joskus voit siitä kohtuudella naukin ottaa".
Mustakin olisi sulta ihan ajateltua ja kannustavaa jos et ostaisi kotiin mitään kiusaksi, jos toisella selkeästi on ylivoimaista pysyä erossa niistä. Pieni vieroitus voisi olla paikallaan.
Kalvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken muun antaisin anteeksi, mutta en vanukkaiden syöntiä.
Pakastimeen pieni laatikko, johon laitat tikkujäätelöistä omasi. Kanteen isolla nimesi + ei saa ottaa!!!
Pullista, suklaista, karkeista jne jemmaat omasi kaapissa olevaan herkkulaatikkoon, jossa myös sama teksti kannessa.
Jos homma ei toimi, hommaat lukolliset laatikot. Useimmat äijät on rohmuja, jotka horivat ruoat ja herkut välittämättä siitä, onko toinen saanut mitään.
Ennen kaikkea tätä kysyt mieheltäsi, että ymmärtääkö hän, että ei voi syödä kaikkea herkkua nenäsi alta ja että jos ei ymmärrä ja myös toimii sen mukaan, tai jos ei onnistu, niin sitten siirryt laatikkosysteemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko koskaan sanonut miehelles, että jätä mulle puolet? Siitä aloittaisin.
Minä oon meillä se joka syö "kaikki" herkut. Mutta se johtuu siitä että mies reissaa ja tekee pitkää päivää ja minä oon lasten kanssa kotona. Saatetaan ostaa joskus aamupalalle mehua ja mies valittaa ettei saanut yhtään, kun se ei vaan juo sitä vaikka se purkki ois monta päivää avattuna jääkaapissa. Nykyään jo kolmevuotiaskin on oppinut ettei ikinä saa juoda mehupurkkia tyhjäksi vaan pitää säästää isille, jos se vaikka joku aamu sattuisikin haluamaan.. Muissa herkuissa myönnän että tulee välillä syötyä liikaa, mutta en kyllä ilman lupaa söisi toisen vanukasta tai etsi mitään karkkijemmoja. Ja olen ihan normaali/hoikka ja urheilullinen, vaikka väsymysvitutukseen tulee syötyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ovela ja kysyy minulta, mitä herkkuja minä haluaisin kaupasta. En syö juurikaan makeaa, suolaisia snacksejakin harvoin. Herkuttelen mieluiten ruoalla tai vaikka lämpimillä leivonnaisilla.
Kun minä en sitten toivo välttämättä mitään kaupasta, niin mies jalomielisesti ostaa yhtä jos toistakin. Ikäänkuin minulle, jos tekeekin sitten mieli. Perjantaina kaupasta tuli 300g:n sipsipussi, 3 pkt mikropopcornia, 10 suklaapatukkaa ja litran jäätelö. Minä söin yhden jäätelöannoksen. Jäljellä on sipsinjämät, 1 popcorn-pkt ja jäätelöstä noin viidesosa. Vieraita ei käynyt eli mies on puputtanut nuo kaikki täällä ilmeisesti yöllä. Mystistä suorastaan.
Mitä mystistä tuossa on? Miehellä teki mieli herkkuja. Osti niitä ja tarjosi sullekkin. Ei niitä ruukata hautoa kun kaupasta saa lisää jos tarvii.
Tämä on siis meillä toistuva asia. Se siinä on mystistä. Olemme asuneet ja eläneet yhdessä vuosikaudet ja mies tuntee ruokailutlttumukseni ts. sen, etten ole perso millekään höttömässyille. Siitä huolimatta hän kantaa herkkuja selkä vääränä tänne viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ne myös katoavat kaapista alta aikayksikön ja syöjänä on tuo yksi aikuinen mies. On se minusta outoa että ihminen ahtaa itsensä täyteen noita höttöjä ja lisäksi esittää että jotenkin huomioi minua noilla ostoksilla.
Eli kun hän omilla rahoillaan ostaa herkkuja ja syö ne niin tämä häiritsee suo koska?
Koska hän naamioi asian niin että minua ajatellen ostaa ne, vaikka tietää etten minä niistä niin välitä. Ja onhan se myös ikävää kun toinen lihoo koko ajan. Rakas ihminen kuitenkin ja haluaisin ajatella vain hyvää.
No sitten haittaa jos lihoo. Mä en ole ikinä lihonut minkään syömisestä.
Kyllä sekin aika tulee. Verisuonet voi jämähtää jo ennen sitä. Pienet suonet ensin, ja sitten ei tärkeät paikat enää pelitä.
Tämäkin puoli asiassa häiritsee, on nimittäin jo merkkejä ollut ongelmista..
-se, jolla ovela mies
Miehesi kuin minä. Todella ahne. No en Vaimon suklaita syö mut jädet katoo nopeasti. On sitten ihmeissään kun on syöty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi..niin tuttua. Mä olen monet kerrat keskustellut mieheni kanssa että kaikkia herkkuja ei saa yksin syödä eikä varsinkaan toisen omaa. Sanoo että joo asia ymmärretty mutta eipä ole kuin pari viikkoa siitäkin kun viimeksi söi yksin kaikki mun LAHJAKSI saadut erikoissuklaat.
Vaikka kaiken oon jo ehtinyt tässä suhteessa näkemään niin silti aina osaa yllättää enkä olisi osannut edes kuvitella että tekis tuollaista.
Keskustele ja sovi asioita sitten tuollaisen kanssa.
Minä en kestäisi tuollaisessa suhteessa. Nykyisessä suhteessa ostamme pitkälti omat ruokamme ja ruoka-ainekset kun teemme yhdessä ruokaa niin ei ole tätä ongelmaa. Meillä on tosin fitness-pelleilyn takia välillä erikoisia ruokaratkaisuja jotka varmasti erottavat meidät tavallisesta pullamössöperheestä.
Opetelkaa yhdessä jotakin kieltä, että voitte keskustella toistenne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voi..niin tuttua. Mä olen monet kerrat keskustellut mieheni kanssa että kaikkia herkkuja ei saa yksin syödä eikä varsinkaan toisen omaa. Sanoo että joo asia ymmärretty mutta eipä ole kuin pari viikkoa siitäkin kun viimeksi söi yksin kaikki mun LAHJAKSI saadut erikoissuklaat.
Vaikka kaiken oon jo ehtinyt tässä suhteessa näkemään niin silti aina osaa yllättää enkä olisi osannut edes kuvitella että tekis tuollaista.
Keskustele ja sovi asioita sitten tuollaisen kanssa.
Miksei hän ymmärtänyt käskyäsi: "Nyt menet ja ostat mulle ne syömäsi suklaat."?
Ahne patu kirjoitti:
Miehesi kuin minä. Todella ahne. No en Vaimon suklaita syö mut jädet katoo nopeasti. On sitten ihmeissään kun on syöty.
Miksi hän ihmettelee, kun olet jo ostanut tilalle uudet?
Tämä ketju on samalla jotenkin tosi surullinen (niin moni mättää herkkuja järjettömästi) ja toisaalta älyttömän hauska. Kaikesta sitä voikin parisuhteessa tulla erimielisyyttä. Että voi olla vaikea puhua suklaasta ja jäätelöstä 😂 Ja miten jumalattoman ärsyttävää itsekkyyttä nuo ahmatit osoittavat tuolla käytöksellä.
Palsta teki taas tehtävänsä. Hain kevyttä ajanvietettä, avasin harmittomalta vaikuttavan ketjun ja nyt pohdin tosissani, kuinka syvältä kumpuaa moisten herkkutuholaisten käytös.
No sitten haittaa jos lihoo. Mä en ole ikinä lihonut minkään syömisestä.