Äidinkielen opettajat! Mitä sanoja nykylapsi -nuori ei ymmärrä?

Meille ei oteta töihin sellaisia, jotka eivät osaa lainkaan teititellä asiakasta. Voi, voi !.

Ei liity nuorisoon, mutta kaverini piti mua ihan ääliönä, kun sanoin, että kotonani on ranskalainen parveke. Hän arveli, että "ranskalainen parveke" on jotain hienostelua ja olen itse keksinyt koko termin.

Monia sanoja korjataan emojeilla ja hymiöitä laitetaan myös asiateksteihin.

Tulee mieleen, kun pari vuotta sitten joku opettaja-kirjailija puolusti nuoria siitä, että kyllä he lukevat paljon erilaisia tekstejä: whatsapp-viestejä, instaa, blogeja... Että tässä sen näkee, kun edes opettajat eivät pidä lukemisen puolta. Varmaan koulussakin voi kirjallisuusesseen tehdä nykyään jonkun bloggaajan teksteistä.

Hämyisään liittyy tunnelma. Se on miellyttävää ja lempeää, vaikka jokin kesäinen ehtoo, joka alkaa kallistua auringonlaskun puoleen. Sen sijaan hämärä on neutraalimmin vähävaloinen tai abstraktimpana käsitteenä huonosti ymmärrettävissä oleva tai omituinen ihminen, josta ei oikein ota selkoa.

Monet AV:n aloituksista ovat hämäriä, mutta todella harvat niistä ovat hämyisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tältä viikolta poimintoja:

Hämärä

Hämyinen

Liplatus

Aalto (luulivat, että on vain sukunimi, eli ei merkitse mitään)

Kohdentaa

Abstrakti

Luulla

Vääristää

Aukoton suunnitelma

Värikylläinen

Olematon

Itsekuri

Luonnoton

Olen ohjaajana koulussa, en siis opettaja, mutta yläkoulun äikästä tällä viikolla nuo olivat vaikeita, kukaan ei merkitystä tiennyt. Ihan suomalaisia kaikki oppilaat.

Miten voi olla mahdollista ettei kukaan luokasta muka tiennyt noita? Meillä eskarilainenkin tiesi noista hämärän ja aallon.

Tässä luodaan uudenlaista luokkajakoa. Jatko-opintoihin menevät ne, joille vanhemmat lukivat lapsena.[/quote]

Tai sitten niin että liikaa osaavat jää paitsioon kun on pakko antaa tilaa osaamattomillekin.  Kun ne vanhanaikaiset osaajat puhuvatkin niin oudosti, ettei kukaan ymmärrä... Aikoinaan ilmiön tullessa sitä luuli hauskaksi nuorison pilailuksi mutta vakavaksihan tuo kääntyy.  Vivahteikkuus, se värikylläisyys, katoaa ja kanssakäyminen köyhtyy.  Yksinkertainen käyttöenglantikin ajaa tähän. 

Nyt joka kakara pariksi viikoksi sähköttömälle mökille ja kasa kirjoja mukaan.

Tekikö joku testejä nuorisollaan?

Maksakaa lapsillenne ja teineillenne kirjojen lukemisesta. Se tehoaa, ja vaikutukset ovat arvokkaat.

Äikänope

Vierailija kirjoitti:

Juu, ap:n loppukaneetti, jos se olisi edes kieliopillisesti oikein, mutta kun kongruenssivirhe!

Tein huvikseni tuon Iltiksen sanatestin eikä minulla ollut minkäänlaisia vaikeuksia valita oikea vaihtoehto. Syynä voi hyvinkin olla, että olen jo hieman vanhempaa ikäluokkaa kuin lukiolaiset ja että olen aina ollut kiinnostunut kielistä ja niiden kehityksestä. Luin aamulla tuon lukion äidinkielen opettajan kirjoituksen ja mietin, minkä verran vaikutusta on sillä, että lukiolaiset ovat jo diginatiiveja ja käyttävät luvattoman huonoa kieltä somessa sun muussa viestinnässään. Niistä puuttuvat juuri opettajan mainitsemat iso kirjaimet, välimerkit ym. Kielen eri tasot käsitellään varmasti opetuksessa moneen kertaan, mutta suuri määrä nuorista ei hahmota näitä eri tasoja, vaan sekoittavat iloisesti kirjoitettavaan kieleen puhekielen ja alatyylin sanoja ja rakenteita.

Diginatiivi-käsite on vuosikymmenen vitsi. Minun yläkoululaiset oppilaat eivät osaa käyttää Wordin perustoimintoja kuten lihavointia, sisennysnäppäintä, rivivälin vaihtamista, eivätkä he osaa myöskään tallentaa tiedostoa! Harva osaa. Suurin osa ei osaa lähettää sähköpostilla liitetiedostoa. Olen joutunut raivaamaan aikaa sille, että harjoittelemme näitä asioita kirjoitustehtävien yhteydessä.

Jos diginatiivius tarkoittaa sitä, että osaa pelata nettipeliä ja kirjautua Snapchatiin, niin selvä, mutta jos sillä tarkoitetaan tieto- ja viestintätekniikan laajaa hallintaa, niin lopettakaa koko termin viljely. Yökaudet tietokoneella istuvat teinitkään eivät osaa muuta kuin tietokonepelien pelaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa lapsillenne ja teineillenne kirjojen lukemisesta. Se tehoaa, ja vaikutukset ovat arvokkaat.

Äikänope

Millä tavalla arvokkaat? Opin lukemaan 3-vuotiaana ja oon siitä asti lukenut kirjoja. Eipä se ole auttanut työnsaantiin ja tietääkseni äikänopejakin on paljon työttömänä. 

Kotoa kaikki lähtee. Luetaan paljon lapsille ja nk vuorovaikutusta. Alle 7 v ei mitään i padeja sun muita härpäkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä, että lapsille ei enää lueta. Vanhemmat roikkuvat netissä ja lapset perässä.

Höpöhöpö, ei kenenkään sanavarasto kartu pelkästään kuuntelemalla. Ainoa keino kartuttaa sanavarastoa on lukea itse ja mieluummin vielä kirjoittaakin jotain muuta kuin whatsap-viestejä.

Höpöhöpö sulle. Ihan pienille pitää jo lukea. Opetellaan sanoja kuvakirjasta.

Lukemiselle pitää järjestää tilaa. Itse kasvoin maalla, jossa ei ollut julkista liikennettä. Lukeminen oli harvoja ajankuluja. Nyt on nettipelit ym., mutta niitä ei pitäisi antaa pelata koko iltaa. Vanhemmat voisivat ottaa vähän vastuuta siitä, jos lukioikäisetkään eivät vielä osaa lukea ja kirjoittaa.

Aie ja kaima herättivät keskustelua seiskaluokkalaisilla tällä viikolla. Kukaan ei tiennyt niiden merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Hämyisään liittyy tunnelma. Se on miellyttävää ja lempeää, vaikka jokin kesäinen ehtoo, joka alkaa kallistua auringonlaskun puoleen. Sen sijaan hämärä on neutraalimmin vähävaloinen tai abstraktimpana käsitteenä huonosti ymmärrettävissä oleva tai omituinen ihminen, josta ei oikein ota selkoa.

Monet AV:n aloituksista ovat hämäriä, mutta todella harvat niistä ovat hämyisiä.

Tämä konnotaatioero liittyynee siihen, että 'hämärä' on yhä yleiskielessä käytössä, kun taas 'hämyisä' on paljon harvinaisempi ja kuulostaa vanhahtavalta. Siksi vanhahtavaan sanaan liitetään vähemmän arkisia merkityksiä. Varsinaiselta kirjaimelliselta merkitykseltäänhän sanat ovat kai historiallisesti tarkoittaneet suunnilleen samaa, eli vähäistä valoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuli luettua paljon lapsille heidän ollessaan pieniä. Lukemaan opittuaan heistä tulikin sitten kirjaston vakioasiakkaita. Kumpikin kirjoittaa hyvin ja muutenkin käyttää monipuolista kieltä.

Lukeminen on varmasti avainasemassa rikkaan sanavaraston kehittymisessä. Kielellä leikittely myös.

Tämä!

Itse luin lapsille paljon. Todella paljon. Eipä noista tullut lukijoita, eikä kielentaitajia.

Pari päivää sitten hämmästyin, kun 11-vee ei ymmärtänyt sanaa "eiköhän". Kysyi, että pitääkö laittaa takki päälle ulos, ja vastasin siinä ajatuksissani, että  "eiköhän". Minun piti sitten selittää, että se ei ole "ei", vaan se tarkoittaa. että todennäköisesti pitää. 

herra