Ihmeellinen sattuma tapahtui, jäi pyörimään mieleen joten jaan sen teille...
Aluksi pikkuinen taustatarina, olin kymmenisen vuotta sitten au pairina reilun vuoden ulkomailla. Siellä ollessani rakastuin nuoruuden vimmalla palavasti au pair perheen sukulaispoikaan, seurustelimme melkein vuoden. Lopulta erosimme aika myrskyisästi, olimme edelleen kovasti rakastuneita, mutta emme vain keksineet keinoa olla yhdessä sen jälkeen kun muutin takaisin Suomeen. Emme pitäneet enää mitään yhteyttä, silloin ei pahemmin ollut vielä sosiaalista mediaakaan. Se oli sellaista viatonta nuorta rakkautta, mutta täytyy myöntää että harvoin on mennyt vieläkään pitkiä aikoja etten olisi pohtinut mitä hänelle kuuluu.
Nyt sitten itse asiaan, tulimme viime viikolla reissusta kotiin ja odottelimme lentoa Suomeen kentällä Tukholmassa. Ja ihan yhtäkkiä tuo kyseinen poika -tosin nyt jo mies - käveli ohi. Olin ja olen ihan varma että se oli hän. Jotenkin se tilanne meni sitten vain niin nopeasti että jäin vain pöllästyneenä tuijottamaan hänen peräänsä. Oli kumma tilanne!
Nyt vaan mietityttää että oliko tuo joku viesti universumilta, tuskin :D Onko muille tapahtunut vastaavaa? Jäi ihan outo olo.
Kommentit (614)
Eli siis mies siirsi menojaan vai miten se onnistui?
Iso kiitos kaikille jotka ovat laittaneet mukavia kommentteja :) Ymmärrän että toisilla saattaa ärsyttää mutta edelleen olen sitä mieltä että sitten voi jättää tämän keskustelun lukematta. Ja olisi hurjan kivaa ettei kukaan tuntisi enää jatkuvaa tarvetta esittää minua. AP
Kuinka kauan olit ulkomailla au pairina? Kysyn vain siksi, kun kirjoitat reteästi äämööriichään kielellä:"Ihmeellinen sattuma tapahtui, jäi pyörimään mieleen joten jaan sen teille...", etkä enää kirjoita vaatimattomasti suomeksi: "Ihmeellinen sattuma tapahtui, jäi pyörimään mieleen joten kerron sen teille..."
On meitä moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis mies siirsi menojaan vai miten se onnistui?
Siirsi ilmeisesti lentoaan (tai junaansa, meni vähän ohi koska hän sanoi sen puhelimessa :D) Joten minä ehdin ajella tärkeän palaverin jälkeen sinne. AP
Pertsa kirjoitti:
Kuinka kauan olit ulkomailla au pairina? Kysyn vain siksi, kun kirjoitat reteästi äämööriichään kielellä:"Ihmeellinen sattuma tapahtui, jäi pyörimään mieleen joten jaan sen teille...", etkä enää kirjoita vaatimattomasti suomeksi: "Ihmeellinen sattuma tapahtui, jäi pyörimään mieleen joten kerron sen teille..."
On meitä moneen junaan.
No en niin kauaa että se olis vaikuttanut suomen kielen taitoon :D
En aivan ymmärtänyt pointtiasi, kirjoitan siis hölmösti vai? Pahoittelut jos se ärsyttää sinua. AP
AP täällä nauraa kippurassa ja kieriskelee lattialla, kun Palstamammat uskovat tähän ilmiselvään trolliin ihan tosissaan :-D .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon niin iloinen ap:n puolesta. Kävi miten kävi, niin todennäköisesti saat kuitenkin päätöksen jossittelulle :) Ihanaa, että tällaista tapahtuu! Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Terveisin se joka mietti samankaltaista yhteydenottoa aikaisemmin ketjussa (mm. viesti nro 30)Kiitos :) Mietinki just tänään että mitähän sinä oot pohtinut omasta tilanteestasi? AP
Vielä mietin, että mitä tekisin...Eroavaisuutena tähän teidän juttuun on, että meidän jutun päättymisestä ei ole mitenkään mahdottoman monta vuotta. Tavallaan helpompaa ettei ole niin kauan aikaa, mutta tavallaan tuntuu, että kaikki pöly siitä erosta ei ole vielä laskeutunut :D Tietyllä tavalla toivoisin, että hän tekisi aloitteen, koska hän vähän "mokasi" siinä suhteen loppumetreillä ja oma ylpeys ei jotenki anna periksi, että minä olisin se joka ottaisi yhteyttä :D Ihan typerää, koska mietin häntä kuitenkin tosi paljon.
Tein itselleni tänne nyt käyttäjätunnuksen ja laitan tästä lähtien tällä viestit. Jos siis muistan kirjautua sisään :D AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon niin iloinen ap:n puolesta. Kävi miten kävi, niin todennäköisesti saat kuitenkin päätöksen jossittelulle :) Ihanaa, että tällaista tapahtuu! Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Terveisin se joka mietti samankaltaista yhteydenottoa aikaisemmin ketjussa (mm. viesti nro 30)Kiitos :) Mietinki just tänään että mitähän sinä oot pohtinut omasta tilanteestasi? AP
Vielä mietin, että mitä tekisin...Eroavaisuutena tähän teidän juttuun on, että meidän jutun päättymisestä ei ole mitenkään mahdottoman monta vuotta. Tavallaan helpompaa ettei ole niin kauan aikaa, mutta tavallaan tuntuu, että kaikki pöly siitä erosta ei ole vielä laskeutunut :D Tietyllä tavalla toivoisin, että hän tekisi aloitteen, koska hän vähän "mokasi" siinä suhteen loppumetreillä ja oma ylpeys ei jotenki anna periksi, että minä olisin se joka ottaisi yhteyttä :D Ihan typerää, koska mietin häntä kuitenkin tosi paljon.
Mutta voi olla että hän ei mokansa vuoksi juuri uskalla ottaa yhteyttä ja toivoo että sinä ottaisit? AP
Vierailija kirjoitti:
Onko sun nimi siis Malla?
Ei ole :) AP
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon niin iloinen ap:n puolesta. Kävi miten kävi, niin todennäköisesti saat kuitenkin päätöksen jossittelulle :) Ihanaa, että tällaista tapahtuu! Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Terveisin se joka mietti samankaltaista yhteydenottoa aikaisemmin ketjussa (mm. viesti nro 30)Kiitos :) Mietinki just tänään että mitähän sinä oot pohtinut omasta tilanteestasi? AP
Vielä mietin, että mitä tekisin...Eroavaisuutena tähän teidän juttuun on, että meidän jutun päättymisestä ei ole mitenkään mahdottoman monta vuotta. Tavallaan helpompaa ettei ole niin kauan aikaa, mutta tavallaan tuntuu, että kaikki pöly siitä erosta ei ole vielä laskeutunut :D Tietyllä tavalla toivoisin, että hän tekisi aloitteen, koska hän vähän "mokasi" siinä suhteen loppumetreillä ja oma ylpeys ei jotenki anna periksi, että minä olisin se joka ottaisi yhteyttä :D Ihan typerää, koska mietin häntä kuitenkin tosi paljon.
Mutta voi olla että hän ei mokansa vuoksi juuri uskalla ottaa yhteyttä ja toivoo että sinä ottaisit? AP
Jep, no ymmärrän kyllä kun estin hänet sitten eron jälkeen melkein puoleksi vuodeksi :D Että varmasti voi ajatellakin, että en halua hänen ottavan yhteyttä. Mutta olin niin pettynyt häneen, kun hänesta ei saanut oikein mitään otetta ja ajattelin, että pääsen paremmin yli hänestä. En toisaalta edes tiedä onko hänellä enää numeroani. Ei oltu silloin missään samassa somepalvelussa, nii numero on ainoa tapa ottaa yhteyttä (terveiset ketjun some-jankkaajille! :D)
Mulle on käynyt vähän samanlainen juttu, mutta ilman mitään romanttista sivujuonta ainakaan minun puolelta.
Olin joskus vuosia sitten Tampereella erään vähän harvinaisemman kielen kurssilla ja siellä oli eräs mies opiskelemassa kieltä. Ei muistaakseni juteltu mitään mutta jotenkin jäi kasvot kuitenkin mieleen. Sitten muutin siihen maahan, jossa kieltä puhutaan ja unohdin kurssit Tampereella. Vuosia ja vuosia myöhemmin ihan täysin sattumalta näin tämän miehen kyseisen maan pääkaupungin lentokentällä jonkun naisen kanssa ja mies kyllä tuijotti minua ihan herkeämättä, oltiin molemmat menossa Helsingin lennolle. Ehkä muisti minut, ehkä ei. Olen kyllä aika varma, että sama mies kielikurssilta oli kyseeessä. Melkein jopa harmi, ettei tästä tullut mitään romanttista enkä edes muista enää koko miestä tai nimeäkään, mutta tällainen yllättävä kohtaaminen on siis ihan täysin mahdollista.
Eipä mulla muuta, jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
MallaM kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon niin iloinen ap:n puolesta. Kävi miten kävi, niin todennäköisesti saat kuitenkin päätöksen jossittelulle :) Ihanaa, että tällaista tapahtuu! Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Terveisin se joka mietti samankaltaista yhteydenottoa aikaisemmin ketjussa (mm. viesti nro 30)Kiitos :) Mietinki just tänään että mitähän sinä oot pohtinut omasta tilanteestasi? AP
Vielä mietin, että mitä tekisin...Eroavaisuutena tähän teidän juttuun on, että meidän jutun päättymisestä ei ole mitenkään mahdottoman monta vuotta. Tavallaan helpompaa ettei ole niin kauan aikaa, mutta tavallaan tuntuu, että kaikki pöly siitä erosta ei ole vielä laskeutunut :D Tietyllä tavalla toivoisin, että hän tekisi aloitteen, koska hän vähän "mokasi" siinä suhteen loppumetreillä ja oma ylpeys ei jotenki anna periksi, että minä olisin se joka ottaisi yhteyttä :D Ihan typerää, koska mietin häntä kuitenkin tosi paljon.
Mutta voi olla että hän ei mokansa vuoksi juuri uskalla ottaa yhteyttä ja toivoo että sinä ottaisit? AP
Jep, no ymmärrän kyllä kun estin hänet sitten eron jälkeen melkein puoleksi vuodeksi :D Että varmasti voi ajatellakin, että en halua hänen ottavan yhteyttä. Mutta olin niin pettynyt häneen, kun hänesta ei saanut oikein mitään otetta ja ajattelin, että pääsen paremmin yli hänestä. En toisaalta edes tiedä onko hänellä enää numeroani. Ei oltu silloin missään samassa somepalvelussa, nii numero on ainoa tapa ottaa yhteyttä (terveiset ketjun some-jankkaajille! :D)
Eli pallo on aika lailla sun nurkassa? Pohdi asia rauhassa läpi, mutta kyllä minun mielestä sun kannattaisi ottaa häneen yhteyttä kerta se pyörii paljon mielessä. Lopputuloksesta huolimatta saat mielenrauhan. AP
Onko sulla enaa tuttuja britanniassa? Siis ystavia sen perheen lisaksi?
Olitteko kihloissa silloin aiemmin?
Kiitos :) Mietinki just tänään että mitähän sinä oot pohtinut omasta tilanteestasi? AP