Löysin miehen kun lopetin etsimästä vakavaa parisuhdetta
Vähän kevyemmällä asenteella lähdin hakemaan seuraa ja kriteerit on silloin vähän eri. Sattuikin niin, että heti ekan kanssa synkkasi niin hyvin että alettiin seurustella.
Muita joille on käynyt samoin?
Kommentit (25)
Oma hakeminen tai hakematta jättäminen ei ole koskaan vaikuttanut tähän asiaan yhtään mitenkään. Yksin olen ollut koko ikäni, ja ikää on jo 25 vuotta. Takana ei ole siis yhtäkään seurustelusuhdetta. Oma aktiivisuus ei ole koskaan tuottanut tulosta, minulle on tehty selväksi että en kelpaisi muuhun kuin yhdeksi illaksi. Nämä tarjoukset torjun välittömästi.
Epätoivo haisee kauas ja kerää lähinnä hyväksikäyttäjiä. Minä kun erosin miehestäni vuosia sitten, päätin, etten enää ala kenenkään kanssa. Ehdokkaita tulee tasaiseen tahtiin, mutta en vaan halua parisuhdetta. Tutullani, jolla on koko ajan haku päällä, tuntuu olevan heikompi flaksi ja suhteet hyvin lyhyitä.
Olen ollut nelisen vuotta sinkkuna enkä etsi vakavaa parisuhdetta. En haaveile häistä tai yhteenmuutosta (never again), mutta olisi kiva löytää sellainen mies jonka kanssa voisi harrastaa seksiä silloin tällöin ja ehkä vähän jutellakin siinä ennen ja jälkeen. Ongelmani on se että olen todella nirso, ja vaikka kiinnostuneita ehdokkaita tulee välillä vastaan niin en ole jostain syystä tuntenut sitä kemiaa välillämme ja jutusta ei ole tullut mitään. Sen kerran kun olen sattunut ihastumaan niin kohde on ollut varattu, väärää ikäluokkaa tai muusta syystä sopimaton.
Olen siis päättänyt että elän omaa elämääni aivan kuten ennenkin, ja mikäli mielenkiintoinen ihminen tulee vastaan niin se olisi mukavaa, muttei mikään välttämättömyys. En etsimällä etsi yhtään mitään, ja jos seksintarve käy aivan sietämättömäksi niin Tinderistä tai baarista varmasti löytyy joku halukas ukkeli yhden illan juttua varten. Vielä en ole turvautunut tähän vaihtoehtoon kun en ihan tuntemattomien kanssa kauheasti tykkää puuhastella.
Onhan tuossa ihan tietty logiikka. Jos etsimällä etsii, niin ensinnäkin hakee jotain täydellistä haavekuvaa jota ei ole olemassakaan. Näin jää melkein kaikki kortit katsomatta, kukaan ei riitä. Lisäksi on hirveä paine itselläkin ja luonnollisuus katoaa. Vaikka se kepeys ja olemisen helppous juuri olisivat niitä ydinasioita siinä, että toinen vaikuttaa puoleensavetävältä.
Eli kannattaa hakeutua ihmisten seuraan kevyellä meiningillä, kyllä se siitä lähtee luonnostaan jos on lähteäkseen. Eikä tämä nyt tarkoita, että pitäisi maata kaikkien kanssa, vaikka joku tämän niin tulkitsee.
Aikalailla näin mullakin kävi.
Ap.