Löysin miehen kun lopetin etsimästä vakavaa parisuhdetta
Vähän kevyemmällä asenteella lähdin hakemaan seuraa ja kriteerit on silloin vähän eri. Sattuikin niin, että heti ekan kanssa synkkasi niin hyvin että alettiin seurustella.
Muita joille on käynyt samoin?
Kommentit (25)
Lakkasin etsimästä ja sinkkuna 20 vuotta.
On käynyt... Poistin kaikki tinderit ym., kun niistä oli vaan harmia ja itsetunto meinasi mennä. Sitten yks kaks tapasin nykyisen mieheni ihan sattumalta erään baari-illan päätteeksi ja tässä sitä nyt ollaan toista vuotta onnellisesti yhdessä.
Hyvä! Onnea ap teille!
Huomatkaa, eri mieltä olijat, että ap EI suinkaan erakoitunut tai kyynistynyt, vaan lähti nimen omaan kevyemmällä asenteella liikenteeseen.
Ajattelin että kun jäin 34veenä kahden pikkulapsen sinkkuäidiksi, en kelpaa enää kenellekään. En hakenutkaan parisuhdetta.
Vientiä on muutamassa vuodessa ollut enemmän kuin koskaan. Nyt on ollut yli vuosi tapailusuhdetta ihanaan mieheen, vaikkakin molemmat asenteella ettei haeta parisuhdetta, nyt kuitenkin on sellainen vaihe että mietityttää voisiko tästä sittenkin tulla syvempää... :)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Onnea ap teille!
Huomatkaa, eri mieltä olijat, että ap EI suinkaan erakoitunut tai kyynistynyt, vaan lähti nimen omaan kevyemmällä asenteella liikenteeseen.
Minä olin pakonomaisen hakemisen jälkeen kevyellä asenteella liikkeellä 10 vuotta eikä mitään, nyt olen erakoitunut ja kyynistynyt.
Todella kävikin niin, lopetin etsimisen ja aloin tekemään asioita vain itsen hyväksi. Eli harrastin omia juttuja ja liikuin silloin kuin huvitti. En ajatellut löytäväni ketään, mutta juttelin ja seurustelin. Kun jännitys on poissa, niin olin ihan oman itseni, ja sitten se mies vaan tuli mukaan elämään. Nyt samaisen miehen kanssa naimisissa jo 20 vuotta.
Joo, se tosiaan toimii. Lakkasin etsimästä ja meni vain 8 vuotta kunnes löysin jonkun.
Minä löysin miehen ihan vain pyytämällä erästä vanhaa tuttua kahville (oltiin siis tunnettu vuosia, molemmat olivat omissa suhteissaan ja oltiin kavereita. Tässä kahvitteluvaiheessa oltiin molemmat jo erottu). Meinasin että kiva jos vaikka poikkeaisi kahvilla silloin tällöin. Ei se sitten lähtenyt nurkista kulumallakaan, nyt on ja lapsikin tehty. :D
Totta kai kumppanin löytämisen todennäköisyys kasvaa kriteerien pienentyessä.
Usein kuultu "Löysin kun lakkasin etsimästä" kertoo siitä, että on lakattu miettimästä asiaa, vaikka onkin edelleen eletty tavalla, jossa kohtaa ihmisiä ja voi löytää jonkun.
Ehkä on hyvä idea lakata etsimästä, mutta silti kannattaa tietenkin pyrkiä tilanteisiin, joissa mieleisiä asioita todennäköisemmin tapahtuu. Ilman odotuksia ja paineita, keskittyen muihin asioihin. Antaen kaiken "ylimääräisen" kuten mahdollisen ihastumisen tapahtua omalla painollaan. Jos sitä ihastumisen tunnetta odottaa koko ajan herääväksi, se karkaa pois. Tunteitaan ei voi pakottaa.
Mitä ihmeellistä tuossa on? Et lopettanut etsimistä, annoit ehkä seksiä nopeammin?
Ei ole toiminut minulla. Vai lasketaanko luovuttaminen lopettamiseksi?
No mulle kävi niin, että laitoin tarkat kriteerit ja menin nettiin. Pitkän suhteen ja vuoden sinkkuna elelyn jälkeen päätin, että pitää olla samanikäinen, +/- 3 vuotta, ei halua tutustua lapsiini, on oma elämä ja asunto, eli sellainen aikuinen seksisuhde, jossa voidaan aikuisten kesken tehdä myös muita aikuisten juttuja kuten vaikka mökkeillä tai käydä jollain keikalla.
No mitäpä sieltä löytyikään. Lukutaidoton tyyppi, joka ei ymmärtänyt lainkaan olevansa yli-ikäinen ja vuoden päästä se jo muutti meille, osallistuu siivoamiseen, maksaa osuutensa ruuista ja viihtyy hyvin lastenkin kanssa.
Näin jo viidettä vuotta.
Olin 15 vuotta etsinyt ja päätin vielä kerran tehdä deitti-ilmon. Sillähän se sit tärppäsi. Noin 150 väärää piti ennen häntä kuitenkin treffata.
"Lopettamalla etsinnän" olen itse vaan poistunut Tindereistä yms. Olen sosiaalinen ja käyn aika usein edelleen ulkona, mutta en ole ikinä mennyt ulos seuranhakumielessä. Toki olen aina avoimin mielin, mutta kumppanin löytyminen ei ole ollut mikään pääasiallinen tavoite.
Ja sikäli mikäli en tinderöi, on seuraelämäni aivan täysin pystyyn kuollutta. Sinkkula olen ollut koko aikuisikäni ja valittettavasti ainakin omalla kohdallani ainoat suhteenpoikaset on kyllä löytynyt vähän hakemalla hakemalla sieltä Tinderistä. Se nyt vaan on helppo ja luonnollinen tavata uusia, oletuksella sinkkuja ihmisiä. Itseäni ei lähestytä missään baareissa tai normielämässä joten jos en kirjaimellisesti ole markkinoilla niin hyvin on hiljaista. :D
Maailman huonoin neuvo on kyllä että lakkaa etsimästä mikäli haluat löytää suhteen. Se on täysin tuuripeliä, mutta jos ei ole itse millään tavalla aktiivinen niin todennäköisyys että joku osuu kohdalle putoaa huomattavasti
Kun lopetin etsimästä parisuhdekelpoista miestä, päätin aloittaa pelkän seksisuhteen jonkun kuuman ja mahdollisimman sexyn miehen kanssa, joka ei täytä mitään muita kriteereitä. Päädyin naimisiin hänen kanssaan ja yllättäen hän on myös arvopohjassa ja mielipiteissä jne syvällisemmissä asioissa osoittautunut yllättävän oikeaksi minulle. On jopa telepatiaa ja henkinen yhteys välillämme ja samanlainen huumorintaju yms. Eli alunperin ne kriteerit, joilla etsin vakavaa suhdrtta, olivatkin ihan vääriä.
Joo. Itse etsin monta vuotta rakkautta, välillä jopa epätoivoisesti. Sitten kun päätin pitää vielä viimeisen villin sinkkukesän silloisella paikkakunnalla, kun opiskelut päättyivät ja aioin muuttaa toiselle paikkakunnalle. Kesän ensimmäiset treffit oli miehen kanssa, jonka kanssa olen nyt kihloissa (löytyi muuten Tinderistä). Ei tullutkaan villiä sinkkukesää, vaan romanttinen parisuhde kesä ja elämä.
Vierailija kirjoitti:
Kun lopetin etsimästä parisuhdekelpoista miestä, päätin aloittaa pelkän seksisuhteen jonkun kuuman ja mahdollisimman sexyn miehen kanssa, joka ei täytä mitään muita kriteereitä. Päädyin naimisiin hänen kanssaan ja yllättäen hän on myös arvopohjassa ja mielipiteissä jne syvällisemmissä asioissa osoittautunut yllättävän oikeaksi minulle. On jopa telepatiaa ja henkinen yhteys välillämme ja samanlainen huumorintaju yms. Eli alunperin ne kriteerit, joilla etsin vakavaa suhdrtta, olivatkin ihan vääriä.
Aikalailla tuttua juttua, vaikkakin edelleen tapailuasteella.
T:5
Ei löytynyt etsimällä eikä etsimättä jättämisellä. Naista siis..
M36
Ei käynyt. Tosi moni sanoi, että kunhan lakkaat etsimästä niin kyllä se oikea vastaan tulee. Lakkasin etsimästä ja sen jälkeen en ole koskaan seurustellut, edellisestä kerrasta 12 vuotta. Nykyisin uskon, että vaikka jollekin sattumalta voi käydäkin niin että löytää vaikkei etsi, niin käytännössä on älytöntä lopettaa etsiminen jos oikeasti haluaa parisuhteen, koska etsiminen lisää kuitenkin löytämisen todennäköisyyttä.