Lue keskustelun säännöt.
Satu Taiveaho rakastui
29.04.2019 |
Ihanaa tietysti, että rakastaa, mutta en vaan ikinä voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka parin viikon tapailun jälkeen hehkuttavat julkisesti somessa onneaan, kertovat nimen ja ylistävät "rakastavansa". Tai ymmärrän, jos on 14-vuotias, mutta että aikuinen perheellinen ihminen, jonka avioerosta on muutama kuukausi.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/68afb54b-7f06-4c03-91b1-f3b687…
Kommentit (328)
Kaikkoselta varmaan tulossa myös vastaava juttu. Ja koska Satu pyrkii taas politiikkaan, noita uuden onnen hehkutuksia on luvassa paaaaaaaljon lähitulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän kodin ovat lapset saaneet, pitävät kuin ominaan , joo on sijoituslapset. Tuskin biologiset vanhemmat enää saavat koska yli 5 v aikaa ja lasten etua tulee katsoa.
Mistäs keksit moisen aikarajan?
Eikä lapset ole olleet yli viittä vaan toinen on ollut vähän yli 4 vuotta ja toinen 3 vuotta.
Sijaisvanhemmuus on aina lähtökohtaisesti väliaikaisratkaisu.
Itse asiassa sijaisvanhemmuus ei suinkaan aina ole väliaikaisratkaisu. Vauvana sijoitetuista alle 2% palaa biologiseen perheeseensä, ja moni sijaisperheeseen tullut kasvaa kuin sijaisperheen omana lapsena. Osa biovanhemmista lopettaa yhteydenpidon kokonaan, vaikka sijaisvanhemmat kuinka yrittäisivät tukea lapsen ja vanhemman suhdetta. Vaikea tukea jotain, mitä ei lopulta ole olemassa. Eli vaikka tietenkin toive ja tavoite sijoituksessa olisi se, että biovanhempi saisi asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata, realiteetit ovat ne, että joskus se biovanhempi oikeasti hylkää sen lapsen, mutta ei syystä tai toisesta anna kuitenkaan adoptioon, eikä lapsella näin ole paikkaa, johon ”palata”.
Koska sijaisperheillä on tiukat vaitiolovelvollisuudet ja biosuvun puolelta asiaan voi liittyä häpeää, näistä tilanteista puhutaan hyvin vähän. On oikeastaan surullista, ettei kovin moni siksi pysty ymmärtämään perhemuotoa, jossa lapsi kasvaa teknisesti ottaen sijoitettuna lapsena, mutta on kuitenkin emotionaalisesti ihan aidosti ja oikeasti sen perheen lapsi ja kokee vanhemmat omiksi ilman mitään sijais-etuliitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän kodin ovat lapset saaneet, pitävät kuin ominaan , joo on sijoituslapset. Tuskin biologiset vanhemmat enää saavat koska yli 5 v aikaa ja lasten etua tulee katsoa.
Mistäs keksit moisen aikarajan?
Eikä lapset ole olleet yli viittä vaan toinen on ollut vähän yli 4 vuotta ja toinen 3 vuotta.
Sijaisvanhemmuus on aina lähtökohtaisesti väliaikaisratkaisu.
Itse asiassa sijaisvanhemmuus ei suinkaan aina ole väliaikaisratkaisu. Vauvana sijoitetuista alle 2% palaa biologiseen perheeseensä, ja moni sijaisperheeseen tullut kasvaa kuin sijaisperheen omana lapsena. Osa biovanhemmista lopettaa yhteydenpidon kokonaan, vaikka sijaisvanhemmat kuinka yrittäisivät tukea lapsen ja vanhemman suhdetta. Vaikea tukea jotain, mitä ei lopulta ole olemassa. Eli vaikka tietenkin toive ja tavoite sijoituksessa olisi se, että biovanhempi saisi asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata, realiteetit ovat ne, että joskus se biovanhempi oikeasti hylkää sen lapsen, mutta ei syystä tai toisesta anna kuitenkaan adoptioon, eikä lapsella näin ole paikkaa, johon ”palata”.
Koska sijaisperheillä on tiukat vaitiolovelvollisuudet ja biosuvun puolelta asiaan voi liittyä häpeää, näistä tilanteista puhutaan hyvin vähän. On oikeastaan surullista, ettei kovin moni siksi pysty ymmärtämään perhemuotoa, jossa lapsi kasvaa teknisesti ottaen sijoitettuna lapsena, mutta on kuitenkin emotionaalisesti ihan aidosti ja oikeasti sen perheen lapsi ja kokee vanhemmat omiksi ilman mitään sijais-etuliitteitä.
Se on aina lähtökohtaisesti väliaikaista vanhemmuutta. Sijaistamista. Tää on se lähtökohta, eikä edes sossu joka on sosiaalijohtajan tytär ja jolla on suhteita voi asennoitua siihen toisin.
Mihinkähän nuokin lapset nyt tuossa kaaoksessa sitten kiintyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän kodin ovat lapset saaneet, pitävät kuin ominaan , joo on sijoituslapset. Tuskin biologiset vanhemmat enää saavat koska yli 5 v aikaa ja lasten etua tulee katsoa.
Mistäs keksit moisen aikarajan?
Eikä lapset ole olleet yli viittä vaan toinen on ollut vähän yli 4 vuotta ja toinen 3 vuotta.
Sijaisvanhemmuus on aina lähtökohtaisesti väliaikaisratkaisu.
Itse asiassa sijaisvanhemmuus ei suinkaan aina ole väliaikaisratkaisu. Vauvana sijoitetuista alle 2% palaa biologiseen perheeseensä, ja moni sijaisperheeseen tullut kasvaa kuin sijaisperheen omana lapsena. Osa biovanhemmista lopettaa yhteydenpidon kokonaan, vaikka sijaisvanhemmat kuinka yrittäisivät tukea lapsen ja vanhemman suhdetta. Vaikea tukea jotain, mitä ei lopulta ole olemassa. Eli vaikka tietenkin toive ja tavoite sijoituksessa olisi se, että biovanhempi saisi asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata, realiteetit ovat ne, että joskus se biovanhempi oikeasti hylkää sen lapsen, mutta ei syystä tai toisesta anna kuitenkaan adoptioon, eikä lapsella näin ole paikkaa, johon ”palata”.
Koska sijaisperheillä on tiukat vaitiolovelvollisuudet ja biosuvun puolelta asiaan voi liittyä häpeää, näistä tilanteista puhutaan hyvin vähän. On oikeastaan surullista, ettei kovin moni siksi pysty ymmärtämään perhemuotoa, jossa lapsi kasvaa teknisesti ottaen sijoitettuna lapsena, mutta on kuitenkin emotionaalisesti ihan aidosti ja oikeasti sen perheen lapsi ja kokee vanhemmat omiksi ilman mitään sijais-etuliitteitä.
Taiveahon lapset eivät tulleet vauvoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän kodin ovat lapset saaneet, pitävät kuin ominaan , joo on sijoituslapset. Tuskin biologiset vanhemmat enää saavat koska yli 5 v aikaa ja lasten etua tulee katsoa.
Mistäs keksit moisen aikarajan?
Eikä lapset ole olleet yli viittä vaan toinen on ollut vähän yli 4 vuotta ja toinen 3 vuotta.
Sijaisvanhemmuus on aina lähtökohtaisesti väliaikaisratkaisu.
Itse asiassa sijaisvanhemmuus ei suinkaan aina ole väliaikaisratkaisu. Vauvana sijoitetuista alle 2% palaa biologiseen perheeseensä, ja moni sijaisperheeseen tullut kasvaa kuin sijaisperheen omana lapsena. Osa biovanhemmista lopettaa yhteydenpidon kokonaan, vaikka sijaisvanhemmat kuinka yrittäisivät tukea lapsen ja vanhemman suhdetta. Vaikea tukea jotain, mitä ei lopulta ole olemassa. Eli vaikka tietenkin toive ja tavoite sijoituksessa olisi se, että biovanhempi saisi asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata, realiteetit ovat ne, että joskus se biovanhempi oikeasti hylkää sen lapsen, mutta ei syystä tai toisesta anna kuitenkaan adoptioon, eikä lapsella näin ole paikkaa, johon ”palata”.
Koska sijaisperheillä on tiukat vaitiolovelvollisuudet ja biosuvun puolelta asiaan voi liittyä häpeää, näistä tilanteista puhutaan hyvin vähän. On oikeastaan surullista, ettei kovin moni siksi pysty ymmärtämään perhemuotoa, jossa lapsi kasvaa teknisesti ottaen sijoitettuna lapsena, mutta on kuitenkin emotionaalisesti ihan aidosti ja oikeasti sen perheen lapsi ja kokee vanhemmat omiksi ilman mitään sijais-etuliitteitä.
eikö Temmosten sijaislapsi palautunut bio.perheeseen muuaman vuoden iässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys: 86/80 viestissä puhuin luonnollisesti pitkäaikaisesti sijoitetuista lapsista. Hetkelliset huostaanotot ovat asia aivan erikseen.
Aika paljon täällä "tiedetään" itselle tuntemattomista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän kodin ovat lapset saaneet, pitävät kuin ominaan , joo on sijoituslapset. Tuskin biologiset vanhemmat enää saavat koska yli 5 v aikaa ja lasten etua tulee katsoa.
Mistäs keksit moisen aikarajan?
Eikä lapset ole olleet yli viittä vaan toinen on ollut vähän yli 4 vuotta ja toinen 3 vuotta.
Sijaisvanhemmuus on aina lähtökohtaisesti väliaikaisratkaisu.
Itse asiassa sijaisvanhemmuus ei suinkaan aina ole väliaikaisratkaisu. Vauvana sijoitetuista alle 2% palaa biologiseen perheeseensä, ja moni sijaisperheeseen tullut kasvaa kuin sijaisperheen omana lapsena. Osa biovanhemmista lopettaa yhteydenpidon kokonaan, vaikka sijaisvanhemmat kuinka yrittäisivät tukea lapsen ja vanhemman suhdetta. Vaikea tukea jotain, mitä ei lopulta ole olemassa. Eli vaikka tietenkin toive ja tavoite sijoituksessa olisi se, että biovanhempi saisi asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata, realiteetit ovat ne, että joskus se biovanhempi oikeasti hylkää sen lapsen, mutta ei syystä tai toisesta anna kuitenkaan adoptioon, eikä lapsella näin ole paikkaa, johon ”palata”.
Koska sijaisperheillä on tiukat vaitiolovelvollisuudet ja biosuvun puolelta asiaan voi liittyä häpeää, näistä tilanteista puhutaan hyvin vähän. On oikeastaan surullista, ettei kovin moni siksi pysty ymmärtämään perhemuotoa, jossa lapsi kasvaa teknisesti ottaen sijoitettuna lapsena, mutta on kuitenkin emotionaalisesti ihan aidosti ja oikeasti sen perheen lapsi ja kokee vanhemmat omiksi ilman mitään sijais-etuliitteitä.
eikö Temmosten sijaislapsi palautunut bio.perheeseen muuaman vuoden iässä
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon täällä "tiedetään" itselle tuntemattomista ihmisistä.
Varmaan siksi että tämä Taiveaho on vuosia oksentanut yksitysasioitaan joka tuutissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän kodin ovat lapset saaneet, pitävät kuin ominaan , joo on sijoituslapset. Tuskin biologiset vanhemmat enää saavat koska yli 5 v aikaa ja lasten etua tulee katsoa.
Mistäs keksit moisen aikarajan?
Eikä lapset ole olleet yli viittä vaan toinen on ollut vähän yli 4 vuotta ja toinen 3 vuotta.
Sijaisvanhemmuus on aina lähtökohtaisesti väliaikaisratkaisu.
Itse asiassa sijaisvanhemmuus ei suinkaan aina ole väliaikaisratkaisu. Vauvana sijoitetuista alle 2% palaa biologiseen perheeseensä, ja moni sijaisperheeseen tullut kasvaa kuin sijaisperheen omana lapsena. Osa biovanhemmista lopettaa yhteydenpidon kokonaan, vaikka sijaisvanhemmat kuinka yrittäisivät tukea lapsen ja vanhemman suhdetta. Vaikea tukea jotain, mitä ei lopulta ole olemassa. Eli vaikka tietenkin toive ja tavoite sijoituksessa olisi se, että biovanhempi saisi asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata, realiteetit ovat ne, että joskus se biovanhempi oikeasti hylkää sen lapsen, mutta ei syystä tai toisesta anna kuitenkaan adoptioon, eikä lapsella näin ole paikkaa, johon ”palata”.
Koska sijaisperheillä on tiukat vaitiolovelvollisuudet ja biosuvun puolelta asiaan voi liittyä häpeää, näistä tilanteista puhutaan hyvin vähän. On oikeastaan surullista, ettei kovin moni siksi pysty ymmärtämään perhemuotoa, jossa lapsi kasvaa teknisesti ottaen sijoitettuna lapsena, mutta on kuitenkin emotionaalisesti ihan aidosti ja oikeasti sen perheen lapsi ja kokee vanhemmat omiksi ilman mitään sijais-etuliitteitä.
eikö Temmosten sijaislapsi palautunut bio.perheeseen muuaman vuoden iässä
Ei.
Kyllä palautui.
ainakin lehtijuttujen mukaan , on viikonloppusin temosilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän kodin ovat lapset saaneet, pitävät kuin ominaan , joo on sijoituslapset. Tuskin biologiset vanhemmat enää saavat koska yli 5 v aikaa ja lasten etua tulee katsoa.
Mistäs keksit moisen aikarajan?
Eikä lapset ole olleet yli viittä vaan toinen on ollut vähän yli 4 vuotta ja toinen 3 vuotta.
Sijaisvanhemmuus on aina lähtökohtaisesti väliaikaisratkaisu.
Itse asiassa sijaisvanhemmuus ei suinkaan aina ole väliaikaisratkaisu. Vauvana sijoitetuista alle 2% palaa biologiseen perheeseensä, ja moni sijaisperheeseen tullut kasvaa kuin sijaisperheen omana lapsena. Osa biovanhemmista lopettaa yhteydenpidon kokonaan, vaikka sijaisvanhemmat kuinka yrittäisivät tukea lapsen ja vanhemman suhdetta. Vaikea tukea jotain, mitä ei lopulta ole olemassa. Eli vaikka tietenkin toive ja tavoite sijoituksessa olisi se, että biovanhempi saisi asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata, realiteetit ovat ne, että joskus se biovanhempi oikeasti hylkää sen lapsen, mutta ei syystä tai toisesta anna kuitenkaan adoptioon, eikä lapsella näin ole paikkaa, johon ”palata”.
Koska sijaisperheillä on tiukat vaitiolovelvollisuudet ja biosuvun puolelta asiaan voi liittyä häpeää, näistä tilanteista puhutaan hyvin vähän. On oikeastaan surullista, ettei kovin moni siksi pysty ymmärtämään perhemuotoa, jossa lapsi kasvaa teknisesti ottaen sijoitettuna lapsena, mutta on kuitenkin emotionaalisesti ihan aidosti ja oikeasti sen perheen lapsi ja kokee vanhemmat omiksi ilman mitään sijais-etuliitteitä.
eikö Temmosten sijaislapsi palautunut bio.perheeseen muuaman vuoden iässä
Ei.
Kyllä palautui.
Eikä palautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän kodin ovat lapset saaneet, pitävät kuin ominaan , joo on sijoituslapset. Tuskin biologiset vanhemmat enää saavat koska yli 5 v aikaa ja lasten etua tulee katsoa.
Mistäs keksit moisen aikarajan?
Eikä lapset ole olleet yli viittä vaan toinen on ollut vähän yli 4 vuotta ja toinen 3 vuotta.
Sijaisvanhemmuus on aina lähtökohtaisesti väliaikaisratkaisu.
Itse asiassa sijaisvanhemmuus ei suinkaan aina ole väliaikaisratkaisu. Vauvana sijoitetuista alle 2% palaa biologiseen perheeseensä, ja moni sijaisperheeseen tullut kasvaa kuin sijaisperheen omana lapsena. Osa biovanhemmista lopettaa yhteydenpidon kokonaan, vaikka sijaisvanhemmat kuinka yrittäisivät tukea lapsen ja vanhemman suhdetta. Vaikea tukea jotain, mitä ei lopulta ole olemassa. Eli vaikka tietenkin toive ja tavoite sijoituksessa olisi se, että biovanhempi saisi asiansa kuntoon ja lapsi voisi palata, realiteetit ovat ne, että joskus se biovanhempi oikeasti hylkää sen lapsen, mutta ei syystä tai toisesta anna kuitenkaan adoptioon, eikä lapsella näin ole paikkaa, johon ”palata”.
Koska sijaisperheillä on tiukat vaitiolovelvollisuudet ja biosuvun puolelta asiaan voi liittyä häpeää, näistä tilanteista puhutaan hyvin vähän. On oikeastaan surullista, ettei kovin moni siksi pysty ymmärtämään perhemuotoa, jossa lapsi kasvaa teknisesti ottaen sijoitettuna lapsena, mutta on kuitenkin emotionaalisesti ihan aidosti ja oikeasti sen perheen lapsi ja kokee vanhemmat omiksi ilman mitään sijais-etuliitteitä.
Se on aina lähtökohtaisesti väliaikaista vanhemmuutta. Sijaistamista. Tää on se lähtökohta, eikä edes sossu joka on sosiaalijohtajan tytär ja jolla on suhteita voi asennoitua siihen toisin.
Mihinkähän nuokin lapset nyt tuossa kaaoksessa sitten kiintyy?
No aika julmaa on ulkopuolisen sanoa lapselle tai aikuisellekaan vuosien perhe-elämän ja molemminpuolisen lapsi-vanhempisuhteen muodostumisen jälkeen, että kyse on väliaikaisesta sijaistamisesta, jos ne biovanhemmat eivät ole missään tekemisissä lapsen kanssa. Lapsella on oikeus elinikäisiin turvallisiin suhteisiin, ja siksi pitkään jatkuneen sijoituksen jälkeen on harvoin enää lapsen etu vaihtaa kotia, vaikka biovanhempi vaikka kymmenen vuoden päästä jostain ilmestyisikin.
Olet oikeassa siinä, että sijaisvanhemmaksi ryhtyessä on todella sisäistettävä ja ymmärrettävä se, että lapsella on jo vanhemmat, eikä sijaisvanhempi voi tulla koskaan heidän tilalleen. Mutta kun prosessi etenee ja kuluu paljon aikaa, vain ne asianomaiset tietävät, millainen tilanne todellisuudessa on.
Ja eikös se Kaikkosten ensimmäinen lapsi tullut alle vuoden ikäisenä? Silloin ei muista muuta perhe-elämää kuin Kaikkosten kanssa elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ainakin lehtijuttujen mukaan , on viikonloppusin temosilla
Mutta asuu äidillään, on asunut jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon täällä "tiedetään" itselle tuntemattomista ihmisistä.
Kyllä, täällä tiedetään kaikki ihmisten luonteesta ja vanhemmuudesta alkaen uusien suhteiden motiiveihin ja siihen kestääkö ne vai ei. Hankkikaa oma elämä.
https://www.is.fi/viihde/art-2000006034616.html juttu maaliskuulta
Temosilla on kolme lasta ja yksi sijoitustytär. 10-vuotias Kirppu muutti Temosille vain 10 kuukauden ikäisenä ja palasi biologisille vanhemmilleen kuusivuotiaana. Nykyään hän viettää Temosilla viikonloput.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon täällä "tiedetään" itselle tuntemattomista ihmisistä.
No kyllähän noiden (Taiveaho ja Kaikkonen) yksityiselämä on ollut hyvin tiedossa vuosikaudet. Ihan mielellään ovat poseeranneet lehtien palstoilla ja antaneet haastatteluja. Kaikkosen mainitsin tässä vain siksi, kun olivat vielä yhdessä kun nuo sijoituslapset tuli ja silloinkin antoivat haastatteluja joka puolelle. Ja uuden miehen kuva on jo julkaistu somessa.
On tuo julkkisten elämä todella sekavaa ja sotkuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon täällä "tiedetään" itselle tuntemattomista ihmisistä.
Kyllä, täällä tiedetään kaikki ihmisten luonteesta ja vanhemmuudesta alkaen uusien suhteiden motiiveihin ja siihen kestääkö ne vai ei. Hankkikaa oma elämä.
Täällä on menossa täydellisten bioäitien kokoontumisajot. Ja kivet senkun viuhuu.
Jaahas. Erosta ilmoitettiin syyskuussa ja lokakuussa on tykännyt facessa uuden miehensä jutuista.
Eli eihän tässä ole kahta sanaa: Satu on tavannut tämän miehen ennen syyskuuta, ehkä kesän alussa tai keväällä. Kun oma liitto oli jo pitkään ollut rapanen, täytyi exän kanssa ensin sopia erosta, sillä uutta tuttavuutta kohtaan herännyt mielenkiinto ei sitten millään jättänyt rauhaan. Naisen mielestä yksi kuukausi näytti edes jollakin tavalla säädylliseltä ajalta alkaa heitellä tykkäyksiä uudelle miehelle.
Niin laskelmoitua. Ja niin selvä peli. Huh, huh. Miten tuleekaan mieleen eräs toinen suomalaisnainen jossakin tuolla lännempänä.....
Samaa mietin. Hirveän sekavaa on koko kuvio. Ero, muutto, sijoituslapsille tulee perheeseen uusi mies lapsineen tutustuttavaksi...Kyllä hitaampaa hirvittäisi.