Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisten käsitys työttömistä edelleenkin jostain -70 ja -80-luvuilta?
28.04.2019 |
Miksi ihmiset eivät ymmärrä, ettei Suomessa enää olla missään kasarilla olleessa tilanteessa, jolloin oli käytännössä täystyöllisyys? Joo, silloin oltiin tilanteessa, että kun perjantai-iltapäivällä kaupungilla hengaillessa meni kysymään jostain kuppilasta töitä, niin työt sai aloittaa maanantaina. Silloin työttöminä ei suurimmaksi osaksi ollut muita kuin alkoholiongelmaisia ja erinäisiä elämänkoululaisia. Mutta se oli sellaista kulta-aikaa, etten usko sellaisen koskaan enää palaavan.
Mutta ajat ovat muuttuneet rajusti noista päivistä. Nykyään työttöminä on aivan helvetin paljon jopa koulutettuja, esimiesasemassa työskennelleitä henkilöitä, joilla on pitkää kansainvälistä työkokemusta. Eivätkä meinaa siitä huolimatta päästä juuri koskaan edes haastatteluihin.
Mutta ihmisillä taitaa edelleen käsitys työttömistä juurtaa tuolta 80-luvulta, ja sen vuoksi sanovat, että työttömät ovat laiskoja, elämänhallintaongelmaisia jne.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Pensku kirjoitti:
Kuusikymppisten täytyy aina kysyä "ootsä töissä missä?", silleen tungettelevasti ja haastaen. Viimeksi parturi.
Istuin jumalauta parturin tuoliin, niin parturi alkoi tentata. Anna mun kaikki kestää. Itse kun olen siirretty terveyssyistä tulottomaksi toimeentulotuelle, niin vastaan nykyään pokkana että "olen eläkkeellä".
Todellinen tilanne olisi aivan liian monimutkainen selittää jollekin suurten ikäluokkien ikäiselle ihmiselle.
Tämän ajan ilmapiiri kyllä. Siis kun menen jonnekin palveltavaksi, mistä maksan itse kuten esimerkiksi parturi yms, niin minulta aletaan tentata käynkö töissä. Ihmiset ovat sellaisia että seuraavat minkäläisiä signaaleja johtajat antavat. Sipilän hallitus on signaloitunut että työttömät ovat pelkkää sakkaa, ja kansa sitten kokee saaneensa luvan halveksia.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu työn palvonta joten jokainen keskustelu kenen tahansa ihmisen kanssa ajautuu jossain kohti työtä. Täällä työ on jumalasta seuraava asia johon suhtaudutaan uskonnollisella vakavuudella. Jos olet työtön olet oikeastaan jumalaton hylkiö joka joutuu helve*tiin.
Näinpä näin. Siinä missä kuulemma Amerikassa kysytään pokkana paljonko tienaat, Suomessa kepeä Small talk -kysymys on, missä olet töissä. Vastaan yleensä olevani kotiäiti, mutta toivon, että lasten ikiä ei sitten enää kysytäkään... Käytännössä olen siis työtön, koetan kehitellä kotoa käsin tehtävää työtä. Ns. perinteiset työelämän junat meni jo. Akateeminen tutkinto lähes täysin ilman työkokemusta ja pitkä kotiäitiys (joka siis kyllä olikin ihan unelmani ja tavoitteeni).
Mutta on se toisaalta mielenkiintoista, että joissain muissa maissa käsitteellä "elämänura" käsitetään elämänkulku noin ylipäätään, siis työ, perhe, ehkä harrastuksetkin, koko paketti. Suomessa syynätään vain ansiotyötä ja sen perusteella lätkäistään merkintä, onko a-luokkaa vai hylkytavaraa. Se todellakin määrittää koko ihmisarvon. Nuorille markkinoidaan ihmisarvon kohottamista opiskelun avulla, vaikkei siitä olisi työelämän kannalta edes hyötyä. Lapseni on menossa amikseen, jos vaan pääsee, ja käytännössä tulee tunne, että hän on nyt jotenkin syrjäytymässä. Minä pitkine koulutuksineni olen paljon syrjäytyneempi kuin mitä hän luultavasti tulee ikinä olemaan.
Juuri luin kirjan eri kirjailijoiden kokemuksista ammatistaan. Ihan järjestään voi sanoa, että kirjailijan ura on ollut takkuinen, ja niinpä he ovat silloin vuosikymmeniä sitten ajautuneet kaupan kassalle, lähetelleet juttuja lehtiin, joutuneet tekemään varastotöitä jne. Väitän, että nykypäivänä ei juuri ajauduta ja jouduta mihinkään töihin. Tässä mielessä maailma on muuttunut juuri niin kuin ap kirjoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan työttömiä muutamasta perussyystä. A) Asutaan paikkakunnilla, joilla ei soveltuvia töitä ole eikä olla valmiita muuttamaan töiden perässä. b) Koulutus on heikkoa tai lähes olematonta. meillä valmistuu peruskoulusta lukutaidotonta porukkaa etenkin Itä-Suomessa ja toisen asteen koulutus jää hankkimatta. (monesti tähän liittyy työttömyyden syy A) C) Ei olla enää työkykyisiä mitenkään, jotta tulisi rekrytoiduksi, mutta eläkepäätöstä varten työkykyä kuitenkin on vielä liikaa. d) Koulutus on väärää, jolloin se rinnastuu olemattomaan koulutukseen. Meillä on mediassistentteja työttömänä ja ilman lisäkoulutusta tulevat jäämäänkin työttömiksi.
Aukko CV:ssä = työkyvytön. Näinhän se työnantajien ajattelu menee.
Ei tietenkään. Esim. vanhemmuuden aikeuttamat aukot ovat varsin luonnollisia ja hyväksyttyjä. Toki osaamisesta tulee pitää huolta ettei se vanhene, jos on pidempään kotona. Sama työttömyydessä. Jos sen työttömyysaikansa käyttää hyödyllisesti, se ei ole vahingoksi. Jos sen viettää sohvalla kittaamassa keskiolutta, niin sitä ei lasketa kenellekään eduksi.
Älä puhu satuja. Totuus on, että juuri tuo, mitä lainaamasi henkilö kirjoitti. Aukko CV:ssä ihan mistä syystä tahansa on peruste jättää hakija palkkaamatta. Ei sitä turhaan puhuta, miten esim. kotiäitiys vaikeuttaa nuorten naisten siirtymistä työelämään.
Ei tuo niin puusilmäistä ole. Riippuu miten ne kotonaolovuodet sijoittuvat ja miten ne käyttää. Jos nainen hankkii lapset nuorena ja jättää kouluttautumisen väliin. Ollaan sitten tilanteessa, jossa ikää on vaikka 30, kolme lasta ja ei koulutusta. Ihan taatusti ei työllisty ellei käy koulutukset ensin. Jos sen sijaan odottaa vaikka 25 -vuotiaaksi ja tekee lapsen lääkärin tutkinnolla, niin ihan taatusti löytää töitä. Itse olin vanhempainvapaalla kolme vuotta. Opiskelin samalla toisen yliopistotutkinnon ja sain töitä ensimmäisestä hakemuksesta.
Se, että sinä sait ei tarkoita että olisi jotenkin yleistä saada heti kotiäitiyden jälkeen töitä. Moni ihan koulutettu nainenkin jää ilman työtä kun on ollut vuosia poissa työelämästä. Niin se vaan menee, vaikka kuinka kouluttautuisi kotonaolon aikana. Työkokemus kun on yksi merkittävä valtti työtä haettaessa. Kotiäitiyttä ei lasketa työkokemuksesi missään.
Se tietysti riippuu siitä mille alalle kouluttautuu. Jos kouluttautuu äitiyslomilla koirahierojaksi ei välttämättä työllisty, mutta katsopa mitkä alat ovat työvoimapula-aloija. Sinne kannattaa työllistyä. Jostain hammaslääkäreistä esim. on pulaa.
Vähän ohi aiheen, mutta minusta on jännä ajatella, kuinka joku kouluttautuu hammaslääkäriksi äitiysloman aikaan... Mitenkähän tämä tapahtuisi?
Saivartelut ja sellaiset ei anna kuvaa aikaansaavasta ihmisestä. Mitäpä jos joku hyödyntäisi äippälomansa esim. eläinlääketieteellisen pääsykokeisiin valmistautumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan työttömiä muutamasta perussyystä. A) Asutaan paikkakunnilla, joilla ei soveltuvia töitä ole eikä olla valmiita muuttamaan töiden perässä. b) Koulutus on heikkoa tai lähes olematonta. meillä valmistuu peruskoulusta lukutaidotonta porukkaa etenkin Itä-Suomessa ja toisen asteen koulutus jää hankkimatta. (monesti tähän liittyy työttömyyden syy A) C) Ei olla enää työkykyisiä mitenkään, jotta tulisi rekrytoiduksi, mutta eläkepäätöstä varten työkykyä kuitenkin on vielä liikaa. d) Koulutus on väärää, jolloin se rinnastuu olemattomaan koulutukseen. Meillä on mediassistentteja työttömänä ja ilman lisäkoulutusta tulevat jäämäänkin työttömiksi.
Aukko CV:ssä = työkyvytön. Näinhän se työnantajien ajattelu menee.
Ei tietenkään. Esim. vanhemmuuden aikeuttamat aukot ovat varsin luonnollisia ja hyväksyttyjä. Toki osaamisesta tulee pitää huolta ettei se vanhene, jos on pidempään kotona. Sama työttömyydessä. Jos sen työttömyysaikansa käyttää hyödyllisesti, se ei ole vahingoksi. Jos sen viettää sohvalla kittaamassa keskiolutta, niin sitä ei lasketa kenellekään eduksi.
Älä puhu satuja. Totuus on, että juuri tuo, mitä lainaamasi henkilö kirjoitti. Aukko CV:ssä ihan mistä syystä tahansa on peruste jättää hakija palkkaamatta. Ei sitä turhaan puhuta, miten esim. kotiäitiys vaikeuttaa nuorten naisten siirtymistä työelämään.
Ei tuo niin puusilmäistä ole. Riippuu miten ne kotonaolovuodet sijoittuvat ja miten ne käyttää. Jos nainen hankkii lapset nuorena ja jättää kouluttautumisen väliin. Ollaan sitten tilanteessa, jossa ikää on vaikka 30, kolme lasta ja ei koulutusta. Ihan taatusti ei työllisty ellei käy koulutukset ensin. Jos sen sijaan odottaa vaikka 25 -vuotiaaksi ja tekee lapsen lääkärin tutkinnolla, niin ihan taatusti löytää töitä. Itse olin vanhempainvapaalla kolme vuotta. Opiskelin samalla toisen yliopistotutkinnon ja sain töitä ensimmäisestä hakemuksesta.
Se, että sinä sait ei tarkoita että olisi jotenkin yleistä saada heti kotiäitiyden jälkeen töitä. Moni ihan koulutettu nainenkin jää ilman työtä kun on ollut vuosia poissa työelämästä. Niin se vaan menee, vaikka kuinka kouluttautuisi kotonaolon aikana. Työkokemus kun on yksi merkittävä valtti työtä haettaessa. Kotiäitiyttä ei lasketa työkokemuksesi missään.
Se tietysti riippuu siitä mille alalle kouluttautuu. Jos kouluttautuu äitiyslomilla koirahierojaksi ei välttämättä työllisty, mutta katsopa mitkä alat ovat työvoimapula-aloija. Sinne kannattaa työllistyä. Jostain hammaslääkäreistä esim. on pulaa.
Vähän ohi aiheen, mutta minusta on jännä ajatella, kuinka joku kouluttautuu hammaslääkäriksi äitiysloman aikaan... Mitenkähän tämä tapahtuisi?
Saivartelut ja sellaiset ei anna kuvaa aikaansaavasta ihmisestä. Mitäpä jos joku hyödyntäisi äippälomansa esim. eläinlääketieteellisen pääsykokeisiin valmistautumiseen?
Joo, sori, mielikuva oli vaan niin hauska :) Ajatus on ihan hyvä, että äitiyslomalla voi ajatella muutakin kuin kakkavaippoja. Toisaalta täytyy sanoa, että lapset ovat ihan erilaisia. Jotkut oikeasti aloittavat tuona aikana yritystoiminnan, tekevät gradun, lukevat pääsykokeisiin. Toiset kiikuttavat koliikkivauvaa eivätkä muista nimeäänkään. Eli vaikka itsensä kehittäminen ym. on kannatettavaa, ei ladata liikaa paineita äitiyslomalle. Etukäteen ei tiedä, mitä sieltä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaanko Suomeen joku "ihan hyvien opiskelijoiden joukko" joka ei pääse korkeakouluun ja ovat liian "huonoja" todistusten perusteella sinne. Mihin nämä opiskelijat sitten menevät?
Heillä on jo paikka: AMK. Eihän siellä tietenkään voi opiskella muinais-assyrologiaa, tähtitiedettä tai klassista filosofiaa, mutta sitten on vaan pärjättävä ilman. Ehkäpä avoimen opintojen kautta voisi yrittää sitten myöhemmin luikahtaa sisään yliopistomaailmaan, jos se vielä AMK-opintojen jälkeen kiinnostaa? Tai hakeuduttava ulkomaille opiskelemaan?
Tämä siis mitenkään kettuilematta. Muistan kyllä itsekin miten kauhea tilanne oli kun YO-arvosanat ei riittäneet yliopistoon. Mutta eipä elämä siihen päättynyt.
Ei Amk:n niin vaan pääse. Itse ainakin voin kertoa etten voisi ajatella esim miksikään insinööriksi opiskelua matikan takia. Toisaalta en sopisi sairaanhoitajaksi joten aika vähissä ne alat olisivat sielläkin. Eivät kaikki niin helposti sinne pääse ja monet hakeneet monta kertaa. Ehkä olen sitten täysin surkea, mutta nämä siis omia kokemuksia lisättynä tuohon aikaisempaan viestiin. Ei elämä tietenkään tähän pääty, mutta asiat menevät hankalaksi ja en tiedä enää mitä tekisin. Monet tutut myös samassa tilanteessa. Tiedän kyllä paljon köyhyydestä ja työttömyydestä jo vanhempien kautta joten toisaalta toivoisi itselleen parempaa tulevaisuutta. Tietenkin asioissa omaakin syytä, ettei lukio mennyt paremmin. Kyllä se minulle silti olisi aika kova koulu jos amistasolle jäisin. Menisi elämä tavallaan uusiksi.
Kokemukseni mukaan sinne on helpompi päästä kuin yliopistoon ainakin pääsykokeilla mitaten. Toki on hyvin suosittuja linjoja myös ammattikorkeassa, mutta jos ei pääse yliopistoon tai ammattikorkeaan niin sitten on toki myös ammattikoulutus, jonne soisi toki myös valittavan ihmisiä jotka soveltuvat alalle.
Elämä on. Jos joutuu hakemaan viisi kertaa samaan paikkaan on ehkä myönnettävä että rahkeet eivät riitä ja vaihdettava hakukohdetta.
Miten niin jäisit amistasolle? Yritän tälläkin hetkellä metsästää asiansa osaavaa muuraria ja arvostan todellakin korkealle jos ja kun sellaisen löydän. Koko ammattikunta katoaa kohta kuin pieru saharaan. Kampaajani on käynyt amiksen ja on loistava alansa ammattilainen. En osaa itse tasoittaa seinääni ja asentaa sähköjäni, kiitos näistä sukumme käyttämälle luottorempparille. Olisi myös haasteellista vaihtaa kattohuovat näin yliopistoihmisenä. Onneksi joku "jäänyt" osaa senkin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaanko Suomeen joku "ihan hyvien opiskelijoiden joukko" joka ei pääse korkeakouluun ja ovat liian "huonoja" todistusten perusteella sinne. Mihin nämä opiskelijat sitten menevät?
Heillä on jo paikka: AMK. Eihän siellä tietenkään voi opiskella muinais-assyrologiaa, tähtitiedettä tai klassista filosofiaa, mutta sitten on vaan pärjättävä ilman. Ehkäpä avoimen opintojen kautta voisi yrittää sitten myöhemmin luikahtaa sisään yliopistomaailmaan, jos se vielä AMK-opintojen jälkeen kiinnostaa? Tai hakeuduttava ulkomaille opiskelemaan?
Tämä siis mitenkään kettuilematta. Muistan kyllä itsekin miten kauhea tilanne oli kun YO-arvosanat ei riittäneet yliopistoon. Mutta eipä elämä siihen päättynyt.
Ei Amk:n niin vaan pääse. Itse ainakin voin kertoa etten voisi ajatella esim miksikään insinööriksi opiskelua matikan takia. Toisaalta en sopisi sairaanhoitajaksi joten aika vähissä ne alat olisivat sielläkin. Eivät kaikki niin helposti sinne pääse ja monet hakeneet monta kertaa. Ehkä olen sitten täysin surkea, mutta nämä siis omia kokemuksia lisättynä tuohon aikaisempaan viestiin. Ei elämä tietenkään tähän pääty, mutta asiat menevät hankalaksi ja en tiedä enää mitä tekisin. Monet tutut myös samassa tilanteessa. Tiedän kyllä paljon köyhyydestä ja työttömyydestä jo vanhempien kautta joten toisaalta toivoisi itselleen parempaa tulevaisuutta. Tietenkin asioissa omaakin syytä, ettei lukio mennyt paremmin. Kyllä se minulle silti olisi aika kova koulu jos amistasolle jäisin. Menisi elämä tavallaan uusiksi.
Kokemukseni mukaan sinne on helpompi päästä kuin yliopistoon ainakin pääsykokeilla mitaten. Toki on hyvin suosittuja linjoja myös ammattikorkeassa, mutta jos ei pääse yliopistoon tai ammattikorkeaan niin sitten on toki myös ammattikoulutus, jonne soisi toki myös valittavan ihmisiä jotka soveltuvat alalle.
Elämä on. Jos joutuu hakemaan viisi kertaa samaan paikkaan on ehkä myönnettävä että rahkeet eivät riitä ja vaihdettava hakukohdetta.
Miten niin jäisit amistasolle? Yritän tälläkin hetkellä metsästää asiansa osaavaa muuraria ja arvostan todellakin korkealle jos ja kun sellaisen löydän. Koko ammattikunta katoaa kohta kuin pieru saharaan. Kampaajani on käynyt amiksen ja on loistava alansa ammattilainen. En osaa itse tasoittaa seinääni ja asentaa sähköjäni, kiitos näistä sukumme käyttämälle luottorempparille. Olisi myös haasteellista vaihtaa kattohuovat näin yliopistoihmisenä. Onneksi joku "jäänyt" osaa senkin tehdä.
Olipa ihanasti kirjoitettu, minä kiitän amikseen hakeneen nuoren äitinä :) Kun olin nuori, kaikki vähänkin kunnolliset menivät lukioon ja siitä sitten ylemmäs, ylemmäs, ylemmäs, niin kaikki on paremmin... näin uskottiin. Kouluja käymätön maatalon emäntä -mummonikin jakeli hyviä neuvoja, että kun vaan pääsee yliopistoon lukemaan mitä vain, niin tulevaisuus on taattu :D Sen verran on tullut kylmää vettä niskaan, että olen lapseni päätöksestä todella onnellinen ja todella toivon, että hän pääsee hakemalleen alalle. Se on juuri näitä töitä, mitkä jonkun on pakko tehdä, muuten yhteiskunta aika lailla pysähtyy, eli töitä löytynee. Mielenkiinnolla odotan, millaisia ilmeitä ihmisillä on, kun kuulevat, mihin lapsi (toivottavasti) menee, mieheni ja minä kun olemme akateemisia... Todella huvittavat nämä puheet siitä, miten niin ja niin suuren osuuden väestöstä pitäisi hankkia korkeakoulututkinto, muuten... niin mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin koin työttömänä ollessani, että suurin työllistymisen este ole tässäkin ketjussa esiintyneet asennevammat työttömiä kohtaan. En ole täydellinen, mutta toistaiseksi en ole yhtään täydellistä ihmistä tavannut. Jos työnantaja palkkaisi aina parhaan tyypin, niin virheitä, typeryyksiä ja rikoksia tehtäisin töissä paljon vähemmän ja huonoa asiakaspalvelua ei olisi. Kyllä se palkkaaminen monesti vastaa lottoa. Mm. poikani tuli valituksi arvalla kahdesta täysin tasaväkisestä joskus takavuosina, määräaikaiseen. Monesti kirjoittelijat työttömiä haukkuessaan päästävät aivan ihmeellisiä kommentteja. Itsestään liikoja luuleminen on hyvin yleistä, jos ei ole ollut työttömänä.
Tiedän muutamia tapauksia, jotka vielä työttömäksi jouduttuaan ovat luulleet olevansa ainutlaatuisia muita työttömiä parempia ja sitten ihmettelevät, kun kukaan ei heitä palkkaakaan. Työttömäksi voi joutua täysin yllättäin ja moni sellainen, joka luulee, että töitä saa kun haluaa, ei ole niitä saanutkaan. Samaan kastiin, mihin on itse muita alentanut, tippuu lopulta todella nopeasti.
En ole enää työtön ja osaan olla nöyrä. Työelämässä on paljon epäkelpoa sakkia, myös niissä, jotka eivät ole työttömiä olleet. Tuurilla ovat työnsä saaneet pitää ja muutama pitämällä meteliä itsestään, oikeasti tekemättä mitään ihmeellistä.
Just näin. En ole minäkään enää tai juuri nyt työtön (määräaikaisuuden loppumista odotellessa), mutta silti voin todeta, että henkihieverissä hakeminen ei ole pääsääntöisesti johtanut mihinkään. Sen sijaan kaksi viimeisintä työpaikkaani olen käytännössä saanut säkällä. Ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai lähettänyt puolivillaisen sähköpostin just oikeana päivänä, en ole käynyt edes työhaastattelussa. En voi mitenkään ottaa kredittejä itselleni, että juu, teinpä kyllä hirveän ison työn, kun nämä hommat sain. Olisi tietysti hienoa, kun voisi itsensä näin ylentää, mutta jotta totuus ei unohtuisi, niin minun paikallani voisi olla hyvin moni muukin. Pätevämpi ja epäpätevämpi.
Kuin myös! Seitsemän vuotta tein työhakemuksia työkseni joka päivä. Arkistoja on koneellani vuosilta 2011-2017. Yhden puolivuotisen pätkän tein tuona aikana. Minä tiesin jo ulkoa työnhaun vuosikierron sekä ne firmat, jotka hakivat puolen vuoden välein palkkatuettuja määräaikaisia samoilla ilmoituksilla, joita ei oltu viitsitty edes muokata edelliskerrasta.
Sitten eräs kaunis päivä laitoin viimeisenä hetkenä eräpäivänä toisella kädellä laatimani hakemuksen menemään. Sillä pääsin joukkohaastatteluun, jonka perusteella minut valittiin asiantuntijatehtävään. Olin tyrmistynyt! Ihan itketti: että näin helppoa se sitten on, kun tähtien asento on kohdallaan. Ja minä kun olin vuosikaudet surrut ja stressannut! Nyt olen ollut töissä jo vuoden. Edelleen olen nöyrä ja kiitollinen siitä, etten ole työtön enää. On ollut vaikea päästä työttömän identiteetistä henkisesti eroon ja pahalta tuntuu kuunnella, kun töissä joku virassa istuva, saamaton tantta haukkuu ”niitä työttömiä”. Tuonkin tilalle olisi pätevämpiä pilvin pimein.
Tsemppiä kaikille työnhakijoille! Joskus se vielä onnistaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät aukeavat sitten, kun leikkuri osuu omalle kohdalle.
Eihän siinä mitään, hotelliin vaan toiselle puolelle maata, kamat varastoon ja uutta työtä tavoittelemaan, pankin kautta toki lainaa hakien :)
Niin helppoahan hän sanoo sen olevan.
Moni muuttaa toiselle mantereellekin tällä taktiikalla. Sinä et oman maan sisällä saa itsestäsi irti.
Valtaosa tarjolla olevista töistä on lyhyitä työsuhteita. Lähtisitkö itse moiseen rumbaan muutaman kuukauden tähden? kenties useamman kerran?
Tai jos työtä on vain muutama tunti viikossa ja palkka joku 8€/h? Brutto tietenkin.
Tai jos se työ on sitä työtä jolla pipilä paukuttelee henkseleitään eli työttömyyskorvaus ja yhdeksän euron karkkiraha päälle, nämähän ovat hallituksen mielestä työllisiä, eivät työttömiä.
T: Eri
Lähtisin ja olen lähtenyt, niistä pätkistä sitten tulee sellaista kokemusta, että löytyy myös se pysyvä työ. Ei kukaan enää nykyään palkkaa suoraan vakityöhön, ja niissäkin harvoissa paikoissa on koeaika.
Jos ei kelpaa pätkä, syrjäytyy.
Luuletko että tosiaan löytyy se vakityö? Monella kokemus että kun paljon tehnyt pätkiä on työnantajan silmissä epäilyttävä kun ei ole vakinaista työtä saanut - eikä siis saa nytkään.
No kyllähän siinä pätkän aikana työnantaja näkee, mikä työntekijä on miehiään/naisiaan. Ei se vakkarisoppari siihen pätkähistoriaan siinä vaiheessa enää kaadu.
-toinen eri-
Mutta jos CV on pelkkiä pätkiä, niin työnantaja epäilee, että tuossa hakijassa on vikaa, kun ei ole vakituiseksi otettu. Vaikka syy pätkäisyyteen on oikeasti se, että työnantaja palkkaa tekijän ainoastaan pätkän ajaksi ja ottaa taas uuden pätkäläisen, koska siitä saa yhteiskunnan tukea palkkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan työttömiä muutamasta perussyystä. A) Asutaan paikkakunnilla, joilla ei soveltuvia töitä ole eikä olla valmiita muuttamaan töiden perässä. b) Koulutus on heikkoa tai lähes olematonta. meillä valmistuu peruskoulusta lukutaidotonta porukkaa etenkin Itä-Suomessa ja toisen asteen koulutus jää hankkimatta. (monesti tähän liittyy työttömyyden syy A) C) Ei olla enää työkykyisiä mitenkään, jotta tulisi rekrytoiduksi, mutta eläkepäätöstä varten työkykyä kuitenkin on vielä liikaa. d) Koulutus on väärää, jolloin se rinnastuu olemattomaan koulutukseen. Meillä on mediassistentteja työttömänä ja ilman lisäkoulutusta tulevat jäämäänkin työttömiksi.
Tuo d koskee nykyisin hyvin laajaa joukkoa, meillä on paljon esim. opettajia, luonnontieteilijöitä, insinöörejä ja kauppatieteilijöitä työttömänä. Alat jotka ennen työllistivät hyvin.
Ja hirveä pula esim. sähköasentajista ja lvi-asentajista. Liikaa koulutetaan korkeakouluista, kun työvoimapula on ihan toisilla aloilla. Oppisopimuskoulutusta olisi kehitettävä pikaisesti.
Missä on pulaa? Nämähän on sellaisia aloja joilla yhtäkkiä loppuu työt, ja kohta ei taida enää hommiin se huonompina aikoina jonkun vuoden työttömänä ollut kelvatakaan.
Juu ja kun rakennuksilla kattelee, niin enin osa näistä lvi- ja sähköasentajistakin puhuu romaniaa ja muita halpamaiden kieliä. Se siitä ammattitutkinnosta ja laadusta. Palkkaushan on kuluerä.
Turha suomalaisten edes opiskella tuollaisiin hommiin, kun valmistuu työttömäksi.
Työttömyys on aina oma valinta ja työttömiä pitää siitä syystä aina pilkata jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmät aukeavat sitten, kun leikkuri osuu omalle kohdalle.
Eihän siinä mitään, hotelliin vaan toiselle puolelle maata, kamat varastoon ja uutta työtä tavoittelemaan, pankin kautta toki lainaa hakien :)
Niin helppoahan hän sanoo sen olevan.
Moni muuttaa toiselle mantereellekin tällä taktiikalla. Sinä et oman maan sisällä saa itsestäsi irti.
Valtaosa tarjolla olevista töistä on lyhyitä työsuhteita. Lähtisitkö itse moiseen rumbaan muutaman kuukauden tähden? kenties useamman kerran?
Tai jos työtä on vain muutama tunti viikossa ja palkka joku 8€/h? Brutto tietenkin.
Tai jos se työ on sitä työtä jolla pipilä paukuttelee henkseleitään eli työttömyyskorvaus ja yhdeksän euron karkkiraha päälle, nämähän ovat hallituksen mielestä työllisiä, eivät työttömiä.
T: Eri
Lähtisin ja olen lähtenyt, niistä pätkistä sitten tulee sellaista kokemusta, että löytyy myös se pysyvä työ. Ei kukaan enää nykyään palkkaa suoraan vakityöhön, ja niissäkin harvoissa paikoissa on koeaika.
Jos ei kelpaa pätkä, syrjäytyy.
Luuletko että tosiaan löytyy se vakityö? Monella kokemus että kun paljon tehnyt pätkiä on työnantajan silmissä epäilyttävä kun ei ole vakinaista työtä saanut - eikä siis saa nytkään.
No kyllähän siinä pätkän aikana työnantaja näkee, mikä työntekijä on miehiään/naisiaan. Ei se vakkarisoppari siihen pätkähistoriaan siinä vaiheessa enää kaadu.
-toinen eri-
Mutta jos CV on pelkkiä pätkiä, niin työnantaja epäilee, että tuossa hakijassa on vikaa, kun ei ole vakituiseksi otettu. Vaikka syy pätkäisyyteen on oikeasti se, että työnantaja palkkaa tekijän ainoastaan pätkän ajaksi ja ottaa taas uuden pätkäläisen, koska siitä saa yhteiskunnan tukea palkkaukseen.
Riippuu ihan alasta, ja tietysti niistä työtodistuksista mitkä on saanut. Kyllä työnantaja tajuaa sekä sen että lapsista tulee aukkoja työhistoriaan, että senkin että osa yrityksistä vaan hyväksikäyttää erilaisia harjoitteluja.
Minusta on lähinnä sääli, että ne oikeasti työhaluiset leimautuvat lusmujen vuoksi, just tämän porukan joka ei oikeasti edes halua töitä. Kun ei ole suoraan vakipaikkaa, eikä kukaan maksa muuttoa, ja mielenterveyskin kärsii, jos joutuu elättämään itsensä ihan itse, voi kyynel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan työttömiä muutamasta perussyystä. A) Asutaan paikkakunnilla, joilla ei soveltuvia töitä ole eikä olla valmiita muuttamaan töiden perässä. b) Koulutus on heikkoa tai lähes olematonta. meillä valmistuu peruskoulusta lukutaidotonta porukkaa etenkin Itä-Suomessa ja toisen asteen koulutus jää hankkimatta. (monesti tähän liittyy työttömyyden syy A) C) Ei olla enää työkykyisiä mitenkään, jotta tulisi rekrytoiduksi, mutta eläkepäätöstä varten työkykyä kuitenkin on vielä liikaa. d) Koulutus on väärää, jolloin se rinnastuu olemattomaan koulutukseen. Meillä on mediassistentteja työttömänä ja ilman lisäkoulutusta tulevat jäämäänkin työttömiksi.
Tuo d koskee nykyisin hyvin laajaa joukkoa, meillä on paljon esim. opettajia, luonnontieteilijöitä, insinöörejä ja kauppatieteilijöitä työttömänä. Alat jotka ennen työllistivät hyvin.
Ne työttömät opettajat ovat valtaosin ryhmää A. Naisopettajia paikkakunnilla, joilla ei enää ole lapsia juurikaan, mutta miehellä on hyvä työpaikka, joten ei kannata muuttaa perheenä sinne missä lapsiperheet ja koulut nykyisin sijaitsevat.
Oulussa on valtavat määrät työttömiä opettajia.
Lapsia Oulussa ja sen lähikunnissa on todella paljon. Alueella on koko maan nuorin ikärakenne, johtuen osittain muuttoliikkeestä ja osittain korkeasta syntyvyydestä.
Monella olisi mahdollisuus työllistyä jos lähtisivät jonnekin syrjäkylille satojen kilometrien päähän. He eivät kuitenkaan voi lähteä, sillä siellä ei puolisolle olisi töitä. He joutuvat käytännössä valitsemaan kumpi on työtön, sillä kummallekin ei löydy töitä samalta alueelta.
Moni opettaja tekeekin muuta työtä.
Jotkut työskentelevät päiväkodeissa, osa on siirtynyt teollisuuden töihin ja osa tekee pätkätöitä ja sijaisuuksia milloin missäkin.
Ei tämä tilanne niiden opettajien vika ole. Eivät he päätä sitä kuinka paljon ihmisiä millekin alalla koulutetaan. Ne päätökset tehdään ihan muualla.
Tuskin he ovat pystyneet ennustamaan luokkakokojen kasvamistakaan. Opettajillekin luvattiin pitkään, että työpaikka löytyy varmasti kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.
Vaan eipä niitä töitä silloin vapautunut. Ryhmäkokoja vaan suurennettiin. Itse kävin koulua, jossa luokkakoko oli ala-asteella alle 20 oppilasta ja yläasteella alle 15 oppilasta, eikä se ollut mikään erityiskoulu, vaan ihan normaali peruskoulu keskisuuressa kunnassa. Yhtä luokka-astetta oli yleensä vähintään 10 luokkaa yläasteella. Ala-asteita oli useassa eri koulussa, enkä niiden määrää osaa arvioida.
Nykyään samassa kunnassa tyypillinen (tai minimi) luokkakoko on ala-asteella 25 oppilasta. Yläasteella on jopa 30 oppilaan luokkia.
Eipä näitä tilanteita niiden vaihteluita kukaan muukaan pysty ennustamaan.
Moni kavereista opiskeli hoitoalaa, sillä sen piti olla varma työllistäjä. Valmistuivat sitten työttömyyteen, ja välillä onnistuivat saamaan lyhyitä määräaikaisia osa-aikatöitä. Nyt alkaa tilanne olla vähän parempi, mutta työt ovat edelleen osa-aikaisia pätkätöitä.
Itse opiskelin "tulevaisuuden alaa", jolla on hirveästi töitä ja hyvät palkat. Vaan sitten tapahtui it-kuplan puhkeaminen, ja ala muuttui yt-alaksi, jolla on jatkuvasti suuria irtisanomisia ja paljon työttömyyttä.
Moni on vaihtanut alaa. Muutama kollega opiskelee tällä hetkellä rakennusalaa, sillä ko. ala on mainostanut paljon työvoimapulaa. Eivät kuitenkaan näytä saavan edes palkattomia harjoittelujaksoja omalta alaltaan, vaan tulevat sitten vanhoihin töihinsä kesätyöläisiksi, että edes jotain työtä saisivat tehdä. Nämä ihmiset ovat jopa valmiita muuttamaan toiselle paikkakunnalle, vaikka vaikka ovat perheellisiä, mutta ei näytä auttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömät on ihan itse tämän kummallisen käsityksen luoneet! Iltapäivälehtien palstoilla itketään, että kukaan ei huoli töihin ja että tietokoneen saaminen kyllä auttaisi hakemusten tekemisessä. Sitten kun saa sen tietokoneen (ilmaiseksi), niin alkaa valitus siitä, että jalat ei kanna tai pää ei kestä tai lapsi tarvitsee äidin kotiin, kun lapsella on neurologinen vamma jne.
Työttömillä on satoja tekosyitä sille, että he eivät pääse töihin! Meillä on nyt todella hyvä työllisyystilanne, mutta jos entisessä työpaikassa 3 vuotta sitten sai palkkaa 3000 e/kk, niin alle sen ei nytkään mennä töihin.
Ei pidä leimata kaikkia muutaman huomioh'oran takia. Jokainen tuntemani työtön olisi valmis töihin, jos vaan otettaisiin. Eivät tarvitse ilmaisia tietokoneita, eivätkä apua hakemusten tekemiseen (työkkäri järjestää siihen "koulutusta" enemmän kuin tarpeeksi). Pää kestäisi ja lastenhoitokaan ei olisi ongelma. Eikä palkkavaatimus ole pilvissä. Siltikään ei kelpaa. Kerropa viisaudessasi, mikä tähän mahtaa olla syynä. Se ei nyt kelpaa, että työtön on vaan laiska ja tyhmä ja saamaton. Koska niin asia ei monenkaan työttömän kohdalla ole.
Tervetuloa sitten Helsinkiin hakemaan työpaikkoja päiväkodeista, taksinratista, bussinratista, sairaaloista, sosiaalitoimistoista jne. Töitä olisi, mutta ei tekijöitä.
Niin, noista tasan yksi on sellainen jota terveyteni puolesta pystyisin tekemään ellei Sossu joudu kovasti toimistotyötä tekemään. Vaikea nivelrikko oikeassa kädessä estää kaikki tuollaiset rattien kääntelyt ja lasten (saati aikuisten) nostelut. Olisi aika vaarallista kun käsi voi milloin vain pettää alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan työttömiä muutamasta perussyystä. A) Asutaan paikkakunnilla, joilla ei soveltuvia töitä ole eikä olla valmiita muuttamaan töiden perässä. b) Koulutus on heikkoa tai lähes olematonta. meillä valmistuu peruskoulusta lukutaidotonta porukkaa etenkin Itä-Suomessa ja toisen asteen koulutus jää hankkimatta. (monesti tähän liittyy työttömyyden syy A) C) Ei olla enää työkykyisiä mitenkään, jotta tulisi rekrytoiduksi, mutta eläkepäätöstä varten työkykyä kuitenkin on vielä liikaa. d) Koulutus on väärää, jolloin se rinnastuu olemattomaan koulutukseen. Meillä on mediassistentteja työttömänä ja ilman lisäkoulutusta tulevat jäämäänkin työttömiksi.
Aukko CV:ssä = työkyvytön. Näinhän se työnantajien ajattelu menee.
Ei tietenkään. Esim. vanhemmuuden aikeuttamat aukot ovat varsin luonnollisia ja hyväksyttyjä. Toki osaamisesta tulee pitää huolta ettei se vanhene, jos on pidempään kotona. Sama työttömyydessä. Jos sen työttömyysaikansa käyttää hyödyllisesti, se ei ole vahingoksi. Jos sen viettää sohvalla kittaamassa keskiolutta, niin sitä ei lasketa kenellekään eduksi.
Älä puhu satuja. Totuus on, että juuri tuo, mitä lainaamasi henkilö kirjoitti. Aukko CV:ssä ihan mistä syystä tahansa on peruste jättää hakija palkkaamatta. Ei sitä turhaan puhuta, miten esim. kotiäitiys vaikeuttaa nuorten naisten siirtymistä työelämään.
Ei tuo niin puusilmäistä ole. Riippuu miten ne kotonaolovuodet sijoittuvat ja miten ne käyttää. Jos nainen hankkii lapset nuorena ja jättää kouluttautumisen väliin. Ollaan sitten tilanteessa, jossa ikää on vaikka 30, kolme lasta ja ei koulutusta. Ihan taatusti ei työllisty ellei käy koulutukset ensin. Jos sen sijaan odottaa vaikka 25 -vuotiaaksi ja tekee lapsen lääkärin tutkinnolla, niin ihan taatusti löytää töitä. Itse olin vanhempainvapaalla kolme vuotta. Opiskelin samalla toisen yliopistotutkinnon ja sain töitä ensimmäisestä hakemuksesta.
Se, että sinä sait ei tarkoita että olisi jotenkin yleistä saada heti kotiäitiyden jälkeen töitä. Moni ihan koulutettu nainenkin jää ilman työtä kun on ollut vuosia poissa työelämästä. Niin se vaan menee, vaikka kuinka kouluttautuisi kotonaolon aikana. Työkokemus kun on yksi merkittävä valtti työtä haettaessa. Kotiäitiyttä ei lasketa työkokemuksesi missään.
Se tietysti riippuu siitä mille alalle kouluttautuu. Jos kouluttautuu äitiyslomilla koirahierojaksi ei välttämättä työllisty, mutta katsopa mitkä alat ovat työvoimapula-aloija. Sinne kannattaa työllistyä. Jostain hammaslääkäreistä esim. on pulaa.
Vähän ohi aiheen, mutta minusta on jännä ajatella, kuinka joku kouluttautuu hammaslääkäriksi äitiysloman aikaan... Mitenkähän tämä tapahtuisi?
Saivartelut ja sellaiset ei anna kuvaa aikaansaavasta ihmisestä. Mitäpä jos joku hyödyntäisi äippälomansa esim. eläinlääketieteellisen pääsykokeisiin valmistautumiseen?
Mitäpä jos hyödyntäisi äippälomansa hoitamalla vauvaa ja palautumalla synnytyksestä?
Sitä varten se äippäloma on olemassa. Ei se mikään lepoloma ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Viisikymppisellä voi olla monenlaisia terveysvaivoja jotka estävät minkä tahansa työn tekemisen. Saattaa olla myös muita syitä muuttohaluttomuuteen kuin muutama satku, isojakin syitä.
Muutenkaan en tajua tuota muuttovimmaa, Suomessa on työttömyyttä kaikkialla ja näiden työttömien pitäisi muuttaa ja toisten työttömien tulla tilalle
Jos terveys estää minkä tahansa työn tekemisen, ei silloin roikuta työkkärin listoilla tietenkään. Jos siellä roikutaan jonkun tukikikkailun takia, vailla aikomustakaan töitä tehdä, ollaan silloin heikoilla hangilla. Työkyvyttömille on omat polkunsa.
Muuttovimmasta sen verran, että ei se niin mene että odotetaan että työ tulee tekijänsä luo. Ehei, alojen tarpeet vaihtelee alueittain suurestikin. On vaan oltava valmis nostamaan kytkintä ja suuntaamaan sinne, missä sitä on. Muuten jää ilman.
Mitä ehdotat sitten niille vajaakuntoisille joita ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka sinne kuuluisivat? Että elävät täysin ilman tukea, niinkö? Silloin vasta heikoilla hangilla ollaankin...
”Vitosen matikalla ei voi mennä lääkikseen”
Voi, mutta matikkaa pitää tuolloin harjoitella.
Olen lukenut lyhyen matikan lukiossa, olisinko ollut kutosen tai seiskan oppilas. Huono kuitenkin, koska en jaksanut harjoitella.
Nyt haen lääkikseen, tässä on nyt useampana vuonna luettu kemiaa, fysiikkaa ja bilsaa. Asiat oppii kyllä, tarvitaan vain harjoittelua.
Jos ei jaksa harjoitella, niin ei voi päästäkään.
Yksityisopettajan kanssa käyty asioita läpi, lisäksi aikuislukion kurssit.
Aivot ovat samanlaiset kuin lihakset: pitää harjoitella, tehdä toistoja, jotta oppii.
Eihän maratonia pysty juoksemaan ilman harjoittelua. Lääkis on yhdenlainen maratoni.
Aika monta kertaa selänne on laukonut kohti maalia, jotta tuli ammattilaiseksi.
Ajatus siitä, ettei ole ”matikkapäätä” tai ”kielipäätä”, on vain esteiden rakentamista itselle.
Olen ollut työtön, nyt on 12e tuntipalkka, olen osa-aikainen. Ei ole töllöä, en juo kahvia, ei ole edes sänkyä tällä hetkellä, koska myin sen pois ja nukun patjalla lattialla :D
Sairastan masennusta, on kilpirauhasen vajaatoiminta, mies kuoli 2v sitten ja juuri todettiin, että mennään anemian rajalla rauta-arvojen puolesta.
Silti haluan lääkikseen ja harjoittelen. Koska tämän hetkinen työpaikka ei tule olemaan ikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nämä hotellimajoitusta ehdottelevat eivät ole työssään minkäänlaisessa taloudellisessa vastuussa. On hyvin äkkiä entinen firma, jos näin on.
Jokunen aika sitten hotelliasuminen olisi kustantanut 350€/kk hyvätasoisessa erään suuren ja elinvoimaisen kaupungin lähellä sijaitsevassa kylpylähotellissa. Hintaan sisältyi siivous muistaakseni 2-3 kertaa viikossa ja majoitus oli erillisessa siivessä, jossa oli mahdollisuus käyttää yhteiskeittiötä muiden asukkien kanssa. Muut hotellin palvelut oli tietysti maksullisia jos niitä olisi halunnut käyttää. En saanut työpaikkaa, niin jäi tämä optio lunastamatta.
Yhyy, ei voi tietenkään onnistua, ei sitten millään....
Ettei vaan olisi ollut 350e/vk? t. hotellityöntekijä
Ei ollut, vaan 350€/kk. Haetun työn palkka oli pieni eikä olisi riittänyt noin isoihin kuluihin. Nämä kaikki tuli tarkasti laskettua.
Omenahotelli on joskus mainostanut ilman asuntoa jääneille opiskelijoille hotellihuonetta 500 €/kk.
Siihen hintaan sai liinavaatteet ja siivouksenkin jollakin aikavälillä, en muista kuinka usein.
Nämä eivät tietenkään ole erityisen tasokkaita hotelleja, vaan pikemminkin ankeita ja ahtaita.
Joitakin lehtijuttuja olen lukenut hotelleissa asuvista ihmisistä. Ihan mielenkiintoinen ratkaisuhan se on.
Jos hotelli on viihtyisä, niin voisin kuvitella asuvani jonkin aikaa. Varmasti jossain vaiheessa alkaisi kuitenkin ahdistamaan se, että sisustukseen ei voi itse vaikuttaa, ja ehkä jossain vaiheessa alkaisi kaipaamaan enemmän yksityisyyttäkin.
Toki siinä tulisi lisäkuluja erillisestä varastosta, ellei haluaisi koko omaisuudestaan luopua. Tai jos haluaisi pitää vanhan kotinsa kotipaikkakunnalla, niin siitä joutuisi maksamaan joka tapauksessa jos ei uskalla vuokrata sitä jollekin.
Kerran muistan lukeneeni artikkelin miehestä, joka asui ruotsinlaivalla. Kertoi, että se tulee halvemmaksi kuin asunnon vuokraaminen maista. Siinä on varmasti omat rajoitteensa. Ei ainakaan pääse kulkemaan miten haluaa kun on ison osan ajasta merellä :D
Tässä linkkejä muutamaan lehtiartikkeliin:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/tyyli/koti/muuttaisitko_hotelliin_asu…
https://www.is.fi/asuminen/art-2000005657009.html
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/201809052201181783
Minulla helpotti työllistymistä kun onnistuin liittymään työosuuskuntaan ja tein sen kanssa nollatuntisopimuksen.
Eihän sieltä töitä irronnut, mutta työnhaku helpottui kun pystyi sanomaan, että olen tällä hetkellä XXX yrityksessä töissä. Onhan se tavallaan huijaamista, sillä ihan samalla tavalla työttömänä minä olin kuin ennenkin. Statukseni vaan muuttui kun minulla oli "työpaikka".
En kanna huonoa omaatuntoa huijaamisestani, sillä työnantajat huijaavat ja käyttävät hyväkseen ihmisiä ilmaisina harjoittelijoina luvaten vakipaikkoja. Ja harjoittelun päätyttyä ottavat aina uuden harjoittelijan jolle lupaavat samat asiat kuin edelliselle. Tietysti niillä tyhjillä lupauksilla motivoivat harjoittelijan tekemään töitä niska limassa ja vähän omalla ajallaankin, jotta osoittaisivat olevansa palkkaamisen arvoisia. Ja nämä firmat vaan jatkavat samaa rumbaa vuodesta toiseen ilman mitään aikomusta palkata yhtään työntekijää.
Aika ankeat työmarkkinat meillä nykyään on.
Jokainen, joka vähänkin seuraa aikaansa ja lukee uutisia, eikä pelkkiä työttömiä mustamaalaavia propaganda-haastatteluita, tietää kyllä todellisen tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Viisikymppisellä voi olla monenlaisia terveysvaivoja jotka estävät minkä tahansa työn tekemisen. Saattaa olla myös muita syitä muuttohaluttomuuteen kuin muutama satku, isojakin syitä.
Muutenkaan en tajua tuota muuttovimmaa, Suomessa on työttömyyttä kaikkialla ja näiden työttömien pitäisi muuttaa ja toisten työttömien tulla tilalle
Jos terveys estää minkä tahansa työn tekemisen, ei silloin roikuta työkkärin listoilla tietenkään. Jos siellä roikutaan jonkun tukikikkailun takia, vailla aikomustakaan töitä tehdä, ollaan silloin heikoilla hangilla. Työkyvyttömille on omat polkunsa.
Muuttovimmasta sen verran, että ei se niin mene että odotetaan että työ tulee tekijänsä luo. Ehei, alojen tarpeet vaihtelee alueittain suurestikin. On vaan oltava valmis nostamaan kytkintä ja suuntaamaan sinne, missä sitä on. Muuten jää ilman.
Mitä ehdotat sitten niille vajaakuntoisille joita ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka sinne kuuluisivat? Että elävät täysin ilman tukea, niinkö? Silloin vasta heikoilla hangilla ollaankin...
Mitä noille voi ehdottaa? Tai kohta ihan jokainen "monisairas" eli luulosairas on sairaseläkkeellä, se kun on suurempi. Pakko pitää joku roti, tai kaikki työttömät ilmoittautuisivat monisairaiksi.
perusraha_101 kirjoitti:
Voi mitä pahuutta taas saa lukea, kun meitä työttömiä kyykytetään. Asun pääkaupunkiseudulla, en saa työtä koska olen liian vanha, se vaan on tosi. Odotan eläkettä, siihen on vielä reilusti aikaa. Minun mielestäni olemassa olevaa työtä pitäisi alkaa jakamaan, työlliset pihalle ja työttömillä täytettäisiin paikkoja. Voisi olla esim. 6-tunnin päivät, yksi aloittaa ja toinen jatkaa toiset 6 tuntia (siis työtön saa työtä) Työllisillä on niin hyvät oltavat, että saisivat totutella tulemaan pienemmällä palkalla toimeen. Heillä on edut, eläkekertymät ja terveydenhuolto ym. Ja vielä kuka vaan voi joutua nykyisin työttömäksi, sanoi työkkärin tätikin...
Itse sain tänään kuulla, että työsuhteeni päättyy, vaikka työvoiman tarve on lisääntynyt.
Ongelma on se, että terveyssyistä pystyn tekemään vain osa-aikatyötä. Työaika on mitoitettu siten, että pystyn tekemään sen ajan töitä yhtä tehokkaasti kuin kuka tahansa terve ihminen. En ole joutunut edes yhtään sairauslomaa pitämään. Kokoaikatyöhön vaan ei voimat riitä kun sairaus vie oman osansa.
Työnantaja on nyt sitten päättänyt, että hän ei halua kahta osa-aikaista työntekijää, vaan yhden kokoaikatyötä tekevän. Siksi minä saan lähteä, kunhan vaan opetan työni ensin uudelle tulijalle.
Ihan mahtavaa. (Salaa toivon että saa jonkun oikein kunnon lusmun ammattisaikuttelijan tilalleni)
Työn määrä on oikeasti niin suuri, että töissä pitäisi olla yhden kokopäiväisen lisäksi vielä osa-aikainen (tai toinen kokoaikainen), mutta työnantaja ei halua maksaa siitä. Siksi suunnittelee pärjäävänsä yhdellä kokoaikaisella, jolta vaatii sitten todella kovaa suoriutumista ja venymistä ja joustamista. Ylitöitä ei tietenkään saa firmassa kukaan tehdä, vaan vaaditaan tekemään vähän sinnepäin ja tekemään työ hirveällä kiireellä.
No, kyllähän yksi työntekijä jaksaa tehdä 1,5 työntekijän työt kun vähän joustaa ja oikoo laatuvaatimuksista.
Kaksi osa-aikaista jaksaisi tehdä sen urakan helpommin, sillä heillä jää paremmin aikaa palautumiseen ja he jaksavat paahtaa tehokkaammin koko työaikansa. Mutta vissiin se vaan on kivaa vetää yksittäisiä ihmisiä piippuun ja haukkua samalla tyhmiä, työhaluttomia työttömiä.
Tämä onkin tosi järkevä linjaus. Työnantaja on juuri menettänyt yhden suuren asiakkaan ja maksamaan sille tuhansien eurojen korvaukset, juuri tämän kuristamiskuurin takia.
Toista samanlaista menetystä se ei kestä.
En yllättyisi jos koko firma joutuisi sulkemaan ovensa.
Vähän ohi aiheen, mutta minusta on jännä ajatella, kuinka joku kouluttautuu hammaslääkäriksi äitiysloman aikaan... Mitenkähän tämä tapahtuisi?