Lue keskustelun säännöt.
Miksi en löydä miestä joka rakastuu minuun?
28.04.2019 |
Olen 25-vuotias nainen enkä ole ikinä seurustellut. Olen ihan normaalin näköinen ja kokoinen, sosiaalinen muutenkin normien mukainen. Yksinkertainen syy on se, että en ole koskaan tavannut miestä joka olisi ns. hullaantunut minusta, halunnut nähdä, viestitellä, viedä ulos ja rakentaa suhdetta kanssani. Siis noin ei vaan tapahdu!
Minulla on joitain (tosi kauniita) ystäviä joita lähestytään sosiaalisessa mediassa ja riittävä että he näyttäytyvät jossain ja miehet etsivät heidät käsiinsä vaikka Instagramista tai lähestyvät jopa bussissa. Olen kai sitten sen verran tavallinen, että noin ei tapahdu, mutta toisaalta näen minua ”huonomman” näköisiä naisia joilla on kumppaneita.
Olen aina yksin ja se jota ei lähestytä. Mitä tälle voi tehdä? Laittaudun, pukeudun, treenaan, olen kiva ja sosiaalinen. Lähestyn itsekin miehiä, mutta kaava on aina sama. Miehet ovat hetken todella innoissaan minusta ja viikon parin päästä katoavat kuin tuhka tuuleen.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo taitaa olla tosi tavallista; suurin osa naisista joutuu kokemaan miten miehet ovat aluksi innoissaan kunnes viimeistään kuukauden päästä kyllästyvät ja katoavat. Ei kai kaikissa naisissa jotain vikaa ole, vaan kyllä se vika on nykyajan deittikulttuurissa; aina voi löytyä parempi nurkan takaa ja suurin osa miehistä on tottunut vaihtamaan naista yhtenään ja deittailemaan useita samaan aikaan, ei ne jaksa samaa naista montaa viikkoa koska miehen luonto tuntuu olevan se. Vain rumat/ei suositut miehet haluavat nykyään parisuhteen koska eivät saa naisilta muuten seksiä. Mutta he tekisivt juuri samoin jos se olisi mahdollista.
Heh, "suurin osa miehistä" eivät todellakaan ole tottuneet tuohon, sehän olisi mahdottomuus. Vaan se pieni vähemmistö, joista naiset innostuvat, joita sinäkin valitsit, vain he deittailevat useampia samaan aikaan.
Pareton jakauma toteutuu tässäkin.
No ehkä sitten vain osa miehistä on deittailukelpoisia ja kelpaa naisille? Voisko miehet koittaa sitten vähän parantaa, eli esim panostaa edes vähän siihen ulkomuotoon, lopettaa friikkeilyn ja kaljan ryystämisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähestyt vääränlaisia miehiä
Miksi ap:n ja meidän muiden "epäkelpojen" naisten pitäisi lähestyä niitä miehiä jotka ei kiinnosta lainkaan ja jotka ovat käytöksensä/olemuksensa perusteella täydellisen epäsopivia?
Miksi minun pitäisi jatkossa lähestyä jotain supersosiaalista suupalttia ja naistennaurattajaa, kun itse olen paremminkin kotona viihtyvä introvertti joka ei ole kiinnostunut jatkuvasta verkostoitumisesta ja menemisestä sinne tänne ja tuonne. Eihän minulla olisi todennäköisesti mitään yhteistä tuollaisen miehen kanssa.
Vai pitäisikö minun kenties jatkossa lähestyä jotain liki huippu-urheilijan fysiikalla varustettua sporttihirmua jonka elämä pyörii selfieiden, mikrojen ja makrojen ympärillä? Mitäs siitä, että itse olen enemmänkin sunnuntailenkkeilijä joka liikkuu ainoastaan ulkona ja vain oman hyvänolonsa vuoksi.
Jos itse haluat parisuhteen niin silloin on turha yrittää miehiä, jotka eivät halua samaa. Ylipäätään vääränlainen on mies, jonka arvot ja tavoitteet elämässä ovat erilaiset kuin omasi. Varsinkin noin nuorena kuin AP voi olla vaikea löytää niitä sitoutumishaluisia ihmisiä ylipäätään. Herääkin kysymys, että miksi AP niin kiihkeästi haluaa seurustella. Koska kaikilla kavereillakin on joku?
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ihanalta ja hyvältä naiselta. Kyllä se hyvä mies vielä tulee vastaan jolta viet jalat alta. Jaksamista!
Eikös sen tapaamisen pitäisi viedä jalat ihan kummankin alta? Mitä h*lvettiä sillä yksipuolisella kiinnostuksella/ihastuksella tekee.
Lisäksi tuo on harvinaisen typerää "lohdutella", että kyllä se oikea vielä vastaan tulee kun ei siitä todellakaan ole mitään takeita varsinkaan nykyaikana. Päinvastoinhan se todennäköisyys vain pienenee mitä enemmän aikaa kuluu ja ikää tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä lähesty miehiä itse. Korkeintaan voit hymyillä tms. Kyllä ne lähestyy jos ovat kiinnostuneita.
Yritä kehittää itsevarmuuttasi ja tee asioita joista nautit äläkä mieti liikaa miehen puutetta.Tämä on huonoin neuvo ikinä. Passiivisuudella saa vain pelimiehet lähestymään ja jokainen voi arvata kuinka kiva lopputulos siitä seuraa
Ja oma-aloitteinen nainen onkin sitten epätoivoinen tyrkky joka kelpaa paremman puutteessa p*noksi mutta that's it.
Jos valitsee ne samat pelimiehet, tai tasonsa yläpuolelta, niin kyllä.
Oma-aloitteinen tavisnainen taikoo valitettavan usein siitä omantasoisesta tavismiehestäkin pelurin. Tai sitten tavismieskin on pelkkää p*llua vailla siinä missä ne naisenkaataja-alfatkin.
Niin tai näin, jatkossa ainakin itse harrastan kertapanoja vain näiden alfojen kanssa enkä uhraa enää ajatustakaan parisuhteelle tai tavismiehille.
Jep. Miehinen tapa alkaa heti perseilemään ja toimimaan itsekkäästi, jos huomaa olevansa yhtään niskan päällä (nainen laittaa oma-aloitteisesti viestiä ja ehdottaa tapaamisia ym.).
Miehelle ei tule tuossa vaiheessa mitään ”jes sitä kiinnostaa minä, tutustunpa paremmin tuohon naiseen!”-oloa, vaan miehelle naisen oma-aloitteisuus on signaali siitä, että jee meikäpojalla on vientiä ja naiset tykkää, lähenpä kokeilemaan ketä kaikkia muita saisi ton yhden lisäksi!
Eli älä anna miehelle huomiota ja tuo ilmi kiinnostustasi = se ei välttämättä uskalla lähestyä kun ei tiedä, että sillä voisi olla mahiksia eikä halua nöyryyttää itseään
Anna miehelle huomiota ja tuo ilmi kiinnostuksesi häntä kohtaan: mies saa egoboostin, alkaa välinpitämättömäksi ja tahtoo testailla tällä uudenkarhealla itsetunnolla charmiaan myös kaikkiin muihin maailman naisiin
Toisin sanoen lopputuloksena aina nallina yksin kalliolle jääminen, toimit miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo taitaa olla tosi tavallista; suurin osa naisista joutuu kokemaan miten miehet ovat aluksi innoissaan kunnes viimeistään kuukauden päästä kyllästyvät ja katoavat. Ei kai kaikissa naisissa jotain vikaa ole, vaan kyllä se vika on nykyajan deittikulttuurissa; aina voi löytyä parempi nurkan takaa ja suurin osa miehistä on tottunut vaihtamaan naista yhtenään ja deittailemaan useita samaan aikaan, ei ne jaksa samaa naista montaa viikkoa koska miehen luonto tuntuu olevan se. Vain rumat/ei suositut miehet haluavat nykyään parisuhteen koska eivät saa naisilta muuten seksiä. Mutta he tekisivt juuri samoin jos se olisi mahdollista.
Heh, "suurin osa miehistä" eivät todellakaan ole tottuneet tuohon, sehän olisi mahdottomuus. Vaan se pieni vähemmistö, joista naiset innostuvat, joita sinäkin valitsit, vain he deittailevat useampia samaan aikaan.
Pareton jakauma toteutuu tässäkin.
No ehkä sitten vain osa miehistä on deittailukelpoisia ja kelpaa naisille? Voisko miehet koittaa sitten vähän parantaa, eli esim panostaa edes vähän siihen ulkomuotoon, lopettaa friikkeilyn ja kaljan ryystämisen?
Omaa genetiikkaa ei voi parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ihanalta ja hyvältä naiselta. Kyllä se hyvä mies vielä tulee vastaan jolta viet jalat alta. Jaksamista!
En ole ap, vaan lähes 50-vuotias nainen ja EDELLEEN yksin. Ei ole tullut miestä vastaan, joka haluaisi olla juuri minun kanssa. Miehiä on tullut vastaan, jotka ovat vieneet minulta jalat alta, mutta he eivät ole huomanneet minun olemassaoloa ollenkaan.
Joskus parinkympin tienoilla oli jotain säätöä yhden kanssa, mutta se ei kestänyt kauaa. Uskoin vahvasti vielä n. 30-vuotiaana, että kyllä se oikea vielä vastaan tulee ja yritin kyllä itsekin etsiä sielunkumppania eri tavoin, mutta... tässä ollaan, yksin kotona, netti ja tv seurana. Nyt en enää jaksa etsiä ja en todellakaan usko, että miestä enää saisin. Tämä on kohtaloni, olla ilman parisuhdetta.
Olen ihan normaali nainen, töitä on, ulkonäössä ei poikkeavaa suuntaan tai toiseen. En juo, en polta, en käytä huumeita. Luonnettani en osaa analysoida, mutta en nyt ainakaan mikään pirttihirmu ole.
Joku kysyi jotenkin, että miksi/mihin ap tarvitsee miestä? Parempi olisi olla yksin. Minun kohdalla syy miksi haluaisin jonkun sopivan miehen, on se, että olisi mukavaa saada rakkautta, läheisyyttä, kosketuksia, kumppanin elämään, tekemään ja kokemaan asioita yhdessä, jne... Nyt tietenkin joku vastaa, että voihan harrastaa yhdenillan suhteita, jotta saa kosketuksia ja seksiä. MUTTA kun miehet eivät kiinnostu minusta, niin mistähän tuollaisiakin suhteita hankkisi, JOS olisin sellaisista kiinnostunut, mitä en ole?!
Minulle ei kannata toivottaa jaksamista ja että kyllä mies vielä eteen tulee, koska ihan oikeasti, ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä lähesty miehiä itse. Korkeintaan voit hymyillä tms. Kyllä ne lähestyy jos ovat kiinnostuneita.
Yritä kehittää itsevarmuuttasi ja tee asioita joista nautit äläkä mieti liikaa miehen puutetta.
Siinäpä on hyviä ohjeita. Miehenäkin kannattaa varmaan vain katsoa sivusta miten naiset tekevät niitä enemmän tai vähemmän onnistuneita lähestymisyrityksiä ja esittää vaikeasti tavoiteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain on vialla, sillä minä ottaisin tuollaisen heti. Olen menestynyt ja komeakin, mutta suurin osa naisista paljastuvat kovin itsekeskeisiksi. Menneestä en tiedä, mutta nykyään ainakin monella naisella on tapana pyytää kaikenlaisia palveluksia mieheltä, esim polkupyörän korjaus tai vaikka ikean kaapin kokoaminen. Tämä on ok, mutta todella moni katsoo sitten kieroon jos minä puolestani pyydän että viitsisitkö laittaa luonani esim astiat tiskikoneeseen, tai ommella irronneen napin takaisin. Eli tarkoitan tällä että nostaako ap itseään naisena jalustalle ja odottaa että häneen ihastutaan ja häntä palvotaan, mutta mies ei tunne kuitenkaan olevan erityinen. Valtaosa miehistä tahtoo normaalin maalaisjärjellä varustetun naisen. Oma lukunsa on ihmiset valittavat ja siirtävät kaikki ongelmansa myös kumppanin harteille ja jos tämä ei onnistu, sitten uhriutuvat.
Olen nainen, mutta arvaukseni on, että olet miesten mielestä tylsä. Se että on ”kaikki kohdallaan” ei vaan riitä, vaan pitäis olla myös vähän meininkiä, että mies innostuisi ja ihastuisi.
Lohdutuksena se, että useimmille ”kunnollisille” kuitenkin varmaan ajan kanssa löytyy kumppani. Mietin vain, että olisiko sinulla kykyä enemmän heittäytyä, tuoda esiin ajatuksiasi koukuttavammalla tavalla, kehittää kommunikointitaitojasi myös romanttisessa mielessä ja olla sitä kautta hieman kiinnostavamman oloinen tyyppi? Uskoisin, että vastaus löytyy näistä ”ominaisuuksista” tai ”taidoista”, kun kerran ulkoisesti kaikki on ok.
Et myös voi olettaa, että toinen kiinnostuu sinusta täysillä, jos et itsekin kiinnostu hänestä. Eli mitä sinä pidät miehessä erityisenä, mitä etsit ja mikä saa sinut tuntemaan ihastusta? Rakastumisen avain lienee siinä, että asia alkaa edetä molemmilla osapuolilla samaan aikaan, mikä vaatii jollakin tasolla sopivat osapuolet ja myös monenlaista toisen hienovaraista lukemista, toiselle hyvän olon tuottamista ja myös monitasoisia kommunikointitaitoja romanttisessa mielessä.
Ehkä yks vinkki ”tylsähköön” olemukseen voisi olla erikoisten ja toiminnallisten treffejen järjestäminen, joka vetoaa toiseen sukupuoleen. Voisi olla jotain älytöntä mummolle veikeän synttärilahjan etsimistä, extempore risteily ilman asianmukaista pakkaamista, erikoisen naamiaisasun sovittelu vapuksi tms. (no vähän huonoja esimerkkejä) mutta siis ylipäätään jotain vähän epätavallisia kohtaamistapoja ja tilanteita, joista syntyy ehkä naurua ja hyviä tarinoita. Ihmisen ei tarvitse kokea olevansa ”treffeillä”! Mutta ihmisellä on tarve tuntea itsensä erityiseksi ja rakentaa kiinnostavia tarinoita itsestään ja elämän tärkeistä kohtaamisista, ja katsoisin, että siihen tarpeeseen on hyvä iskeä.
No, saitko yhtään kiinni? Vaikea sanoittaa sitä mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähestyt vääränlaisia miehiä
Miksi ap:n ja meidän muiden "epäkelpojen" naisten pitäisi lähestyä niitä miehiä jotka ei kiinnosta lainkaan ja jotka ovat käytöksensä/olemuksensa perusteella täydellisen epäsopivia?
Miksi minun pitäisi jatkossa lähestyä jotain supersosiaalista suupalttia ja naistennaurattajaa, kun itse olen paremminkin kotona viihtyvä introvertti joka ei ole kiinnostunut jatkuvasta verkostoitumisesta ja menemisestä sinne tänne ja tuonne. Eihän minulla olisi todennäköisesti mitään yhteistä tuollaisen miehen kanssa.
Vai pitäisikö minun kenties jatkossa lähestyä jotain liki huippu-urheilijan fysiikalla varustettua sporttihirmua jonka elämä pyörii selfieiden, mikrojen ja makrojen ympärillä? Mitäs siitä, että itse olen enemmänkin sunnuntailenkkeilijä joka liikkuu ainoastaan ulkona ja vain oman hyvänolonsa vuoksi.
Jos itse haluat parisuhteen niin silloin on turha yrittää miehiä, jotka eivät halua samaa. Ylipäätään vääränlainen on mies, jonka arvot ja tavoitteet elämässä ovat erilaiset kuin omasi. Varsinkin noin nuorena kuin AP voi olla vaikea löytää niitä sitoutumishaluisia ihmisiä ylipäätään. Herääkin kysymys, että miksi AP niin kiihkeästi haluaa seurustella. Koska kaikilla kavereillakin on joku?
Tuo onkin ikuinen mysteeri, mistä ne vääränlaiset ja oikeat voisi tunnistaa?
Ja AP on 25-vuotias, sen ikäisistä miehistä suurinosa (ainakin omassa elinpiirissäni) on parisuhteessa ja vaikeampi löytää sen ikäistä sinkkua kuin vaikkapa 22-vuotiaiden joukosta.
Moni pariutuu just tuossa 22-25v ja osa sitten 25-30v, mutta kyllä tuo 20-30v on se ihmisten kirkkaasti vilkkain pariutumisikä, jolloin valtaosa pariutuvista ihmisistä sen kumppanin löytää.
Se, että AP niin ”kiihkeästi haluaa löytää jonkun” taas on lajityypillinen tarve sosiaalisen lisäksi; pariutumisen myötä ihminen saa mm. säännöllistä seksiä, joka on useimmille terveille ihmisyksilöille biologinen tarve, läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, juurevuutta jne.
Ja koska 25-vuotiaana todellakin suurinosa tuttavapiiristä yleensä on parisuhteessa, voi sinkkuna kokea sellaista ulkopuolisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä, mikä saa itsenäisenkin ihmisen ainakin ajoittain kaipaamaan sopivaa kumppania vierelleen.
Ei siinä ole mitään noloa ja epätoivoista kaivata kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä lähesty miehiä itse. Korkeintaan voit hymyillä tms. Kyllä ne lähestyy jos ovat kiinnostuneita.
Yritä kehittää itsevarmuuttasi ja tee asioita joista nautit äläkä mieti liikaa miehen puutetta.Tämä on huonoin neuvo ikinä. Passiivisuudella saa vain pelimiehet lähestymään ja jokainen voi arvata kuinka kiva lopputulos siitä seuraa
Ja oma-aloitteinen nainen onkin sitten epätoivoinen tyrkky joka kelpaa paremman puutteessa p*noksi mutta that's it.
Tässä juuri näkyy oma-alotteisen lähestymisen voima: Voi lähestyä fiksua miestä, jonka arvot ja näkemykset ovat tällä vuosituhannella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähestyt vääränlaisia miehiä
Miksi ap:n ja meidän muiden "epäkelpojen" naisten pitäisi lähestyä niitä miehiä jotka ei kiinnosta lainkaan ja jotka ovat käytöksensä/olemuksensa perusteella täydellisen epäsopivia?
Miksi minun pitäisi jatkossa lähestyä jotain supersosiaalista suupalttia ja naistennaurattajaa, kun itse olen paremminkin kotona viihtyvä introvertti joka ei ole kiinnostunut jatkuvasta verkostoitumisesta ja menemisestä sinne tänne ja tuonne. Eihän minulla olisi todennäköisesti mitään yhteistä tuollaisen miehen kanssa.
Vai pitäisikö minun kenties jatkossa lähestyä jotain liki huippu-urheilijan fysiikalla varustettua sporttihirmua jonka elämä pyörii selfieiden, mikrojen ja makrojen ympärillä? Mitäs siitä, että itse olen enemmänkin sunnuntailenkkeilijä joka liikkuu ainoastaan ulkona ja vain oman hyvänolonsa vuoksi.
Ei tietenkään pidä, jos haluaa nähdä ihmiset yksiulotteisina. Voi myös valittaa vauvapalstalla miten samalla tavalla tekeminen tuo aina samanlaisen lopputuloksen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä lähesty miehiä itse. Korkeintaan voit hymyillä tms. Kyllä ne lähestyy jos ovat kiinnostuneita.
Yritä kehittää itsevarmuuttasi ja tee asioita joista nautit äläkä mieti liikaa miehen puutetta.Tämä on huonoin neuvo ikinä. Passiivisuudella saa vain pelimiehet lähestymään ja jokainen voi arvata kuinka kiva lopputulos siitä seuraa
Ja oma-aloitteinen nainen onkin sitten epätoivoinen tyrkky joka kelpaa paremman puutteessa p*noksi mutta that's it.
Tässä juuri näkyy oma-alotteisen lähestymisen voima: Voi lähestyä fiksua miestä, jonka arvot ja näkemykset ovat tällä vuosituhannella
Pariutumiseen liittyvät periaatteet ovat vähän vanhempia ja monimutkaisempia juttuja kuin "tämän vuosituhannen arvot". Parisuhdemarkkinoillla tuntuu pärjävän parhaiten hyväksymällä universaalit lait ja arkkityypit. Siis jos haluaa hyvän suhteen terveitsetuntoisen ihmisen kanssa.
Moni ihminen pitää itseään hirveän nykyaikaisena, mutta moneen vetoaa kuitenkin jollain alitajuisella tasolla eniten sellainen ihminen, joka on sinut oman feminiiinisen tai maskuliiinisen energiansa kanssa. Enkä tarkoita nyt sitä, että miehen pitäisi olla riehuva ö'yhöttäjä ja naisen heikko b'imbo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähestyt vääränlaisia miehiä
Miksi ap:n ja meidän muiden "epäkelpojen" naisten pitäisi lähestyä niitä miehiä jotka ei kiinnosta lainkaan ja jotka ovat käytöksensä/olemuksensa perusteella täydellisen epäsopivia?
Miksi minun pitäisi jatkossa lähestyä jotain supersosiaalista suupalttia ja naistennaurattajaa, kun itse olen paremminkin kotona viihtyvä introvertti joka ei ole kiinnostunut jatkuvasta verkostoitumisesta ja menemisestä sinne tänne ja tuonne. Eihän minulla olisi todennäköisesti mitään yhteistä tuollaisen miehen kanssa.
Vai pitäisikö minun kenties jatkossa lähestyä jotain liki huippu-urheilijan fysiikalla varustettua sporttihirmua jonka elämä pyörii selfieiden, mikrojen ja makrojen ympärillä? Mitäs siitä, että itse olen enemmänkin sunnuntailenkkeilijä joka liikkuu ainoastaan ulkona ja vain oman hyvänolonsa vuoksi.
Jos itse haluat parisuhteen niin silloin on turha yrittää miehiä, jotka eivät halua samaa. Ylipäätään vääränlainen on mies, jonka arvot ja tavoitteet elämässä ovat erilaiset kuin omasi. Varsinkin noin nuorena kuin AP voi olla vaikea löytää niitä sitoutumishaluisia ihmisiä ylipäätään. Herääkin kysymys, että miksi AP niin kiihkeästi haluaa seurustella. Koska kaikilla kavereillakin on joku?
Tuo onkin ikuinen mysteeri, mistä ne vääränlaiset ja oikeat voisi tunnistaa?
Ja AP on 25-vuotias, sen ikäisistä miehistä suurinosa (ainakin omassa elinpiirissäni) on parisuhteessa ja vaikeampi löytää sen ikäistä sinkkua kuin vaikkapa 22-vuotiaiden joukosta.
Moni pariutuu just tuossa 22-25v ja osa sitten 25-30v, mutta kyllä tuo 20-30v on se ihmisten kirkkaasti vilkkain pariutumisikä, jolloin valtaosa pariutuvista ihmisistä sen kumppanin löytää.Se, että AP niin ”kiihkeästi haluaa löytää jonkun” taas on lajityypillinen tarve sosiaalisen lisäksi; pariutumisen myötä ihminen saa mm. säännöllistä seksiä, joka on useimmille terveille ihmisyksilöille biologinen tarve, läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, juurevuutta jne.
Ja koska 25-vuotiaana todellakin suurinosa tuttavapiiristä yleensä on parisuhteessa, voi sinkkuna kokea sellaista ulkopuolisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä, mikä saa itsenäisenkin ihmisen ainakin ajoittain kaipaamaan sopivaa kumppania vierelleen.
Ei siinä ole mitään noloa ja epätoivoista kaivata kumppania.
No, ainakin 25-vuotiaissa yliopisto-opiskelijoissa voi olla vielä paljon sinkkuja, jotka sitten pyörivät keskenään omissa kaveriporukoissa eikä mitään parisuhdetta ole näköpiirissä. Ehkäpä ne seurustelevat pariskunnat ja lapsiperheet sitten ovat lähinnä tekemissä toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jotain on vialla, sillä minä ottaisin tuollaisen heti. Olen menestynyt ja komeakin, mutta suurin osa naisista paljastuvat kovin itsekeskeisiksi. Menneestä en tiedä, mutta nykyään ainakin monella naisella on tapana pyytää kaikenlaisia palveluksia mieheltä, esim polkupyörän korjaus tai vaikka ikean kaapin kokoaminen. Tämä on ok, mutta todella moni katsoo sitten kieroon jos minä puolestani pyydän että viitsisitkö laittaa luonani esim astiat tiskikoneeseen, tai ommella irronneen napin takaisin. Eli tarkoitan tällä että nostaako ap itseään naisena jalustalle ja odottaa että häneen ihastutaan ja häntä palvotaan, mutta mies ei tunne kuitenkaan olevan erityinen. Valtaosa miehistä tahtoo normaalin maalaisjärjellä varustetun naisen. Oma lukunsa on ihmiset valittavat ja siirtävät kaikki ongelmansa myös kumppanin harteille ja jos tämä ei onnistu, sitten uhriutuvat.
Et vaikuta kovin maskuliiiniselta ja miehekkäältä mieheltä, jos et ole halukas auttamaan naista. Maskuliiiniseen energiaan kuuluu aktiivisuus, ongelmien ratkaiseminen ja toiminta. Terveellä tavalla maskulii'ninen mies tuntee olonsa hyväksi, kun hän saa olla hyödyksi ja häntä tarvitaan, eikä hän halua kumppania, joka on kuin yksi miehistä.
Femin'iininen nainen taas osaa pyytää ja ottaa vastaan apua. Nainen antaa omaa energiaansa kumppanille toki vastavuoroisesti, mutta eri tavalla kuin mies.
Niin...haastetta löytyy. Aamulla 7 alkaa ala-arvoinen kirjoittelu, mikä päättyy illalla klo 23.00. Kyllä minäkin kovasti ihmettelen, ettei kukaan pidä sinusta, voi voi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähestyt vääränlaisia miehiä
Mistä tiedän mitkä ovat vääränlaisia ja mitkä oikeanlaisia?
Miettisin ensin onko miehissä, joita oot lähestynyt, yhdistäviä piirteitä? Jos on, kokeile miehiä, joilla ei ole kyseisiä piirteitä
Toi on totta toi piirrejuttu. Minä miehenä olin epäonninen naisten suhteen siinä mielessä, että kaikki suhteet kesti 3-6kk. Systeri kerran sano mulle, että mikä siinä on kun sulla kaikki naiset näyttä samalta. Olin hä? Niin ne kaikki on samannäkösiä naisia ja kahta ei osannu edes erottaa toisistaan kunnolla. Systeri sano, että oli yhdestä naisesta niin hämillään, että mietti onko se sama ihminen kun viimeksi oli mulla. Rupesin miettimään, että niin se kyllä oli. Kaikki oli samasta muotista ja ne ehkä ne kaikki heijasti sit toisiinsa aina sillai, että käsittelin ehkä tiedostamatta tietyt asiat samanlailla, vaikka oli eri ihminen mutta kun muistutti toisiaan niin paljon, niin en ehkä ole osannu erottaa sitä. Oli kyllä herättävä kokemus tajuta se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ihanalta ja hyvältä naiselta. Kyllä se hyvä mies vielä tulee vastaan jolta viet jalat alta. Jaksamista!
En ole ap, vaan lähes 50-vuotias nainen ja EDELLEEN yksin. Ei ole tullut miestä vastaan, joka haluaisi olla juuri minun kanssa. Miehiä on tullut vastaan, jotka ovat vieneet minulta jalat alta, mutta he eivät ole huomanneet minun olemassaoloa ollenkaan.
Joskus parinkympin tienoilla oli jotain säätöä yhden kanssa, mutta se ei kestänyt kauaa. Uskoin vahvasti vielä n. 30-vuotiaana, että kyllä se oikea vielä vastaan tulee ja yritin kyllä itsekin etsiä sielunkumppania eri tavoin, mutta... tässä ollaan, yksin kotona, netti ja tv seurana. Nyt en enää jaksa etsiä ja en todellakaan usko, että miestä enää saisin. Tämä on kohtaloni, olla ilman parisuhdetta.
Olen ihan normaali nainen, töitä on, ulkonäössä ei poikkeavaa suuntaan tai toiseen. En juo, en polta, en käytä huumeita. Luonnettani en osaa analysoida, mutta en nyt ainakaan mikään pirttihirmu ole.
Joku kysyi jotenkin, että miksi/mihin ap tarvitsee miestä? Parempi olisi olla yksin. Minun kohdalla syy miksi haluaisin jonkun sopivan miehen, on se, että olisi mukavaa saada rakkautta, läheisyyttä, kosketuksia, kumppanin elämään, tekemään ja kokemaan asioita yhdessä, jne... Nyt tietenkin joku vastaa, että voihan harrastaa yhdenillan suhteita, jotta saa kosketuksia ja seksiä. MUTTA kun miehet eivät kiinnostu minusta, niin mistähän tuollaisiakin suhteita hankkisi, JOS olisin sellaisista kiinnostunut, mitä en ole?!
Minulle ei kannata toivottaa jaksamista ja että kyllä mies vielä eteen tulee, koska ihan oikeasti, ei tule.
Kyllä se mies olisi tullut vastaan, jos olisit lähtenyt ulkomaille. Totuus nyt vain on, että monen kohdalla juuri se ”ulkomaisuus” tuo sen puuttuvan viehättävyyden, jolla saa sen parisuhteen. Ihan kuten Suomessa käy monelle ulkomaalaiselle. Nyt se on ehkä myöhäistä tai todella kiireellistä. Maailmassa on oikeasti ihan kivoja miehiä, vaikka Suomessa helposti ajatellaan kuin vaan täällä on kunnollisia miehiä. Se ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on vialla, sillä minä ottaisin tuollaisen heti. Olen menestynyt ja komeakin, mutta suurin osa naisista paljastuvat kovin itsekeskeisiksi. Menneestä en tiedä, mutta nykyään ainakin monella naisella on tapana pyytää kaikenlaisia palveluksia mieheltä, esim polkupyörän korjaus tai vaikka ikean kaapin kokoaminen. Tämä on ok, mutta todella moni katsoo sitten kieroon jos minä puolestani pyydän että viitsisitkö laittaa luonani esim astiat tiskikoneeseen, tai ommella irronneen napin takaisin. Eli tarkoitan tällä että nostaako ap itseään naisena jalustalle ja odottaa että häneen ihastutaan ja häntä palvotaan, mutta mies ei tunne kuitenkaan olevan erityinen. Valtaosa miehistä tahtoo normaalin maalaisjärjellä varustetun naisen. Oma lukunsa on ihmiset valittavat ja siirtävät kaikki ongelmansa myös kumppanin harteille ja jos tämä ei onnistu, sitten uhriutuvat.
Et vaikuta kovin maskuliiiniselta ja miehekkäältä mieheltä, jos et ole halukas auttamaan naista. Maskuliiiniseen energiaan kuuluu aktiivisuus, ongelmien ratkaiseminen ja toiminta. Terveellä tavalla maskulii'ninen mies tuntee olonsa hyväksi, kun hän saa olla hyödyksi ja häntä tarvitaan, eikä hän halua kumppania, joka on kuin yksi miehistä.
Femin'iininen nainen taas osaa pyytää ja ottaa vastaan apua. Nainen antaa omaa energiaansa kumppanille toki vastavuoroisesti, mutta eri tavalla kuin mies.
Olen kyllä halukas auttamaan ihmisiä, ei siitä ole kyse. En vain tahdo parisuhteelta sitä, että minun tehtäväni lisääntyvät. Tahdon sellaisen tasa-arvoisen parisuhteen, missä nainen tekee oman osansa. Jos kotityöt tehdään puoliksi, mikä on hyvä, niin miksi minulle jää käteen töitä mitä nainen ei kuitenkaan koskaan tee. Puheissa ollaan niin tasa-arvoisia, mutta teot eivät sitten olekkaan. Lisäksi minä maksan aina kuluista valtaosan, mutta jotenkin minun kuuluukin maksaa. Jos suhteen alussa olemme sopineet että molemmilla on omat rahat, niin lopulta tämä paljastuu syyksi miksi minulle ollaan vihaisia. Jotenkin kuvittelisi että nykyaikana tämä olisi vähintäänkin hyvä juttu, mutta ei.
Jos valitsee ne samat pelimiehet, tai tasonsa yläpuolelta, niin kyllä.