Mikä oli sinun sosiaalinen status yläasteella?

Vierailija kirjoitti:

näyttäisi vähän siltä että kouluhylkiöistä tulee nettisyrjäytyneitä palstailijoita

Olin kaukana hylkiöstä koulussa mutta enpä juuri palstailekaan. Satunnaisesti skrollaan otsikoita läpi.

Ernu, mutta silti kaikkien kaveri. Luokan pahispojat lainasivat minulta salaa animea ja mangaa.

Olisi ollut mielenkiintoista jos kaikki kommentoijat olisi kontekstiksi laittaneet sen mitä he ovat sitten nyt. Kasvoiko koulun yksinäisestä ystävättömästä hylkiönörtistä sitten millainen ja onko nyt esim. töitä ja kumppani?

Ruma ankanpoikanen, pitkä hujoppi ja outo. Hikari ja ujo.

Nyt elämässä hyvissä asemissa, kaunis ja itsevarmempi.

N37

Nörtti, kaikkien kaveri, luokan pj. Kävin pari kertaa myös bileissä katselemassa menoa mutta en juonut tai polttanut. Ahdisti muiden kohellus. Meillä oli hyvä luokkahenki, ainoastaan yksi tyttö ja pari poikaa oli liian "aikuismaisia ja cooleja" viettääkseen aikaa meidän muiden kanssa. Eivät tulleet luokkakokoukseenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Nörtti, kaikkien kaveri, luokan pj. Kävin pari kertaa myös bileissä katselemassa menoa mutta en juonut tai polttanut. Ahdisti muiden kohellus. Meillä oli hyvä luokkahenki, ainoastaan yksi tyttö ja pari poikaa oli liian "aikuismaisia ja cooleja" viettääkseen aikaa meidän muiden kanssa. Eivät tulleet luokkakokoukseenkaan.

Kun joku tuossa vielä kysyi mitä sitten isona tuli. Menin yliopistoon, siellä oppilaskunnan hallituksessa ja nyt pidetty työntekijä, tosin ei vakipaikkaa vielä ole. On avomies, auto ja asuntolaina. Elämässä ollut ylä- ja alamäkiä mutta kovalla tahdolla eteenpäin mennään.

N28

Follower (ystäväni "varjo")

Hikipinko

Olin varmaan vaikka mitä riippuen keneltä kysytään, välillä syrjitty, outo, hikari, pissis, nörtti, tai rappiolla. Köyhästä perheestä ja ongelmia kotioloissa koko lapsuuden. Täysi-ikäistyttyäni ja samoihin aikoihin työt aloitettuani olen ollut suhteellisen fiksu ja normaali ihminen, pikkuhiljaa eheytynyt aikaisemmista traumoista. Nyt edelleen töissä kivalla alalla, ja onnellisesti naimisissa. Uskallan jo haaveilla perheen lisäyksestäkin, mikä noina vaikeina aikoina tuntui mahdottomalta. Ylipäätään se, että elämä voisi joskus olla oikeasti nautinnollista, ihan tavallinen elämä.

N25

Elin kaksoiselämää, jo silloin. Olin "vähän paremmassa" koulussa ja liikuin pinkojen kanssa, joita oli luokka täynnä. Pärjäsin koulussa loistavasti kauniin hymyn ja isosiskoni maineen (ja valmiiksi tehtyjen tehtäväkirjojen) avulla. Vapaa-ajalla hengailin ihan eri porukoissa ja notkuin kaupungilla kännipäissäni. Olen aina sopeutunut hyvin sujuvasti siihen seuraan, missä milloinkin olen.

En koe, että meillä olisi ollut jotain klikkejä tai suljettuja porukoita. Olen kotoisin pikkukaupungista, joten luokan porukka tunsi hyvin toisensa ja oltiin aika yhteen hitsautuneita.

Minkälainen minä sitten olin? Kavereitten kesken pidetty, mutta opettajat pitivät tuhoon tuomittuna tapauksena (vaikka muutama tiesi minun olevan älykäs). Oli vain railakas nuoruus, ryyppäsin ja rälläsin, ja poikia riitti joka sormelle. Elän onnellisessa parisuhteessa ja työelämässä olen pärjännyt hyvin, ura tosin alkaa tässä kääntyä lasketteluun kohti eläkevuosia. Ei mitään kaduttavaa. Hyvä elämä.

Semmonen peruspidetty tyyppi. Yritin olla ystävällinen kaikille ja pari vähän ulkopuolista tyyppiä sain jopa luokkayhteisön ”jäseneksi” Koulu meni aika hyvin, mutta ei silti hikeksi kutsuttu.

En ollu myöskään mikään bilekännääjä, vaan koulun ulkopuolella olin lähinnä omissa oloissani tai kaveriporukan kanssa.

Pari vuotta vanhempaa tyttöä(mun naapuri ja sen kaveri) jakso välillä vähän nälviä, mutta niille vaan naurettiin kavereitten kanssa.

Joskus tuntui vähän ulkopuoliselta, mutta näin jälkeenpäin ajatellessaniä olin kai aika suosittu. Tyyliä kehuttiin joskus ja pidin siitä aika kovasti kiinni.

Meikkinä meni lähinnä ripsari ja huulikiilto.

Kai pojatkin tykkäs, mutta en niihin jaksanut kauheasti kiinnittää huomiota.

Nautin vain elämästä ja kavereista:)

Vähän syrjäytynyt, näkymätön tyyppi.

Minusta koulunkäynti oli hyvin helppoa peruskoulun yläasteella, sillä lukiossa joutui tekemään enemmän töitä hyvien numeroiden eteen. Meillä oli samalla luokalla 4 kaverin porukka ja asuimme samassa kaupunginosassa, josta kaikki koulun oppilaatkin oli pääosin koottu. Yksi minun kolmesta kaverista päätyi myöhemmin yliopiston professoriksi, toisesta tuli ammattimuusikko kaupunginorkesteriin ja minä itsekin opiskelin maisteriksi asti. Kun teimme kavereitten kanssa joskus ryhmätöitä, niin jos jotkut muut tulivat katsomaan meidän kirjoista niitä oikeita vastauksia.

Ei minulla ollut mitään ongelmia muitten oppilaitten kanssa eikä siinä iässä vielä tullut juostua tyttöjen perässä. Minulle riitti oma kaveripiiri ja vapaa-aikana viihdyin hyvin omissa oloissa lukien kirjoja ja urheillen kuten pelaten jääkiekkoa minimivarusteissa ulkojäällä ja potkia jalkapalloa hiekkakentällä. En ole koskaan ollut missään iässä mikään ns. järjestöihminen, vaan olen toiminut mielummin omaehtoisesti ja omien kavereitten kanssa.

Ujo tavis. Mutta olin tavallaan myös vähän suosittu, koska monet pojat olivat ihastuneita minuun. Huomasin tämän jotenkin jo kouluaikana, mutta myöhemmin on tullut kuultua Facebookin messengerin kautta tunnustuksia siitä kuinka minuun oltiin oltu ihastuneita. :D

Suosittu + kiusaaja. 

En ole tästä ylpeä.

Mutta se on totuus.

Siitä jännä että olin kaveri sekä suosituimpien että epäsuosituimpien tyyppien kanssa. En tykännyt sitoutua mihinkään ja mieluummin heittelin kyynisiä läppiä kentän laidalta kuin olin huomion keskipiste. Olin salaa ujo ja outo joten pidin ihmiset kädenmitan päässä. Varmasti olin myös nilkki ja vastuun välttelijä, se tyyppi joka ei itse kiusaa mutta nauraa kiusaajan vitseille vaikka oma kaveri olisi vitsin aihe ("parempi joku muu kuin minä").

Hiljainen ysin oppilas, ihme kyllä ei kiusattu eikä paljon edes vittuiltu. Omalla luokalla suositut sattuivat itse olemaan kouluun panostavia tyyppejä, mikä ehkä vaikutti.

Seiskalla olin ihan tavis, ihan lapsi vielä, enkä edes ajatellut mitään sosiaalista asemaa. Kasilla olin vähän häirikkö ainakin opettajien mielestä, ja aika meni vain bestiksen kanssa supattaessa tunneilla. Ysillä aloin ns aikuistuu, ja tulin suosituksi varsinkin lukion poikien silmissä. Tuntuu että murrosikä alkoi verratten myöhään, kun seiskalla olin vielä täysi lapsi verkkatakissa, ja ysillä nuorinainen joka pukeutui naisellisesti mutta siihen aikaan suhteellisen persoonallisesti esim villakangastakkiin ja lierihattuun.

Nainen - 86

Vierailija kirjoitti:

Olin sellainen nolo ei-niin-suosittu tyyppi, mutta se ei haitannut, koska mulla oli ihan kivaa. Vähän niin kuin ne Nylon Beatin tytöt kuulemma olivat. Ainoastaan hieman harmittaa, etten ollut vain vielä rohkeammin sellainen kuin olen eli erilainen.

Hyvä kuvaus! Sopis myös muhun.

Koulussa hyvin pärjäävä, urheilullinen, suosittu tyttöjen keskuudessa, paljon kavereita pojissa. Tulin toimeen nörttien ja kriminaalialkujen kanssa.