Mikä oli sinun sosiaalinen status yläasteella?

Olin ulkopuolinen ekspertti, jota ei kiinnostanut muiden tekemiset.

Olin yläasteella aika suosittu hyväsydäminen ulkonäöltä pissis. En olisi ikinä ketään kiusannut tai katsonut nenän vartta pitkin, mutta pojat ja päihteet ym kiinnosti ja niiden perässä menin. Koulussa pärjäsin ok. Edelleen samat ystävät. Elämä tasapainossa nyt, olen perheellinen akateeminen 30+.

Nörtti. Hengailin tyttöjen kanssa jotka oli 1-2 vuotta nuorempia. Jätin tyttöporukan (jotka oli nättejä) koska puheenaiheet eivät kiinnostaneet minua. Meikit, pojat ym pinnalliset jutut. Niin sanotut ongelmien aiheuttajat olivat poikia. Kukaan ei kiusannut minua. En ollut suosittukaan.

N24

ps. jokaisella on asia/asioita joista on epävarma. jotkut ei vaan tuo sitä julki.

Olin aika suosittu ja jopa cool. Enemmän tosin sen takia että olin äänekäs ja itse julistanut itseni jonkunlaiseksi "pomoksi" tyttöjen keskuudessa, tuskin siksi että olisin ollut oikeasti pidetty. Olin nimittäin aika veemäinen.

Ainakin meillä peruskoulun yläasteen oppilaat tulivat samasta kaupunginosasta, ja kävin ala-asteen, yläasteen ja lukion kolmessa eri koulussa, jotka oli sopivan kävelymatkan päässä kotoa. Olimme yhden hyvän kaverin kanssa peräti 9 vuotta samalla luokalla peruskoulussa ja myöhemmin vielä samassa lukiossa mutta eri luokilla. Yläasteen aikaan meillä taisi olla semmoinen 4 hengen poikaporukka samalla luokalla, ja pärjäsimme kaikki ihan hyvin lukuaineissa. Ei minulla ollut mitään mainittavia ongelmia luokkakavereitten kanssa ja olin heidän kanssaan tekemissä lähinnä kouluaikana enkä omana vapaa-aikana. 

Muuten olin varsin urheilullinen ja suhteellisen hyvä jalkapallossa ja minimivarustein pelattavassa jääkiekossa, mutta koululiikunnassa inhosin aina telinevoimistelua. Sain silmälasit 13-vuotiaana, mutta ei se ollut mitenkään traumaattinen kokemus eikä se vähentynyt vaikkapa urheilua.

Peruskoulun yläaste on sikäli mielenkiintoista aikaa että silloin koko ikäluokka on viimeistä kertaa samassa paikassa samaan aikaan ennen kun mennään joko lukioon tai ammattikouluun. Armeijassa ollessa näkee seuraavan kerran poikkileikkauksen saman ikäluokan miehistä. Maisterimiehenä jälkikäteen ajateltuna koulunkäynti oli minulle helppoa yläasteella ja siellä sai hyviä numeroita suhteellisen vähällä vaivalla verrattuna vaikkapa lukioon.

Aika näkymätön, luokkahuoneen laitaan hakeutuva tavallisen ulkopuolinen tyyppi.

Piirtelin hiljaa itsekseni vihkot ja monisteet täyteen ja käytin kummitätini vanhoja vaatteita. Minulla oli kaksi kaveria, jotka olivat vähän trendikkäämpiä. Oltiin aina vaan keskenämme, ei kuuluttu mihinkään porukkaan eikä varsinkaan tupakkapaikalle tai viikonloppubileisiin.

Nobody.

Olin koulun kingi.

Vierailija kirjoitti:

Olin ulkopuolinen ekspertti, jota ei kiinnostanut muiden tekemiset.

Opettaja?

Olin se, joka puuttui toisten kiusaamiseen. En pelännyt silloinkaan mitään. Kaikki epäreiluus ärsytti. Myös aikuisten epäreiluus, sanoin siitäkin, jos oli aihetta. Minulla oli yksi tosi hyvä ystävä ja sisaruksia muilla luokilla. Varsinkin pikkusiskostani pidin huolta, kerran tappelinkin hänen puolestaan yhden pissiksen kanssa.

Ernu, vähän outcast. Ei kiinnostanut kuulua mihinkään ja hengailin ystäväni kanssa kaksin usein. Meillä oli kyllä tosi hyvä luokkahenki onneksi, niin oltiin kaikki ystäviä keskenämme. 

Pahis, kiusattu ja kai vähän syrjässäkin.

Yläasteella sanottiin kingiksi. Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin koulu. Kiltti ja reilu toisille olen kuitenkin aina ollut ja halunnut olla. Nyt 32 vuotta hoitoalaa takana.

Suosituimman porukan jäsen, kiva, mutta halvaannuin aina ulkopuolisten läsnä. Poltettiin ja biletettiin. En panostanut kouluun, pinnasin ja jo kasilla olin tosi masentunut. Aloin vetäytymään kaikista ja kaikesta. Nyt olisin fiksumpi ja olisin yhden kerran sijasta jatkanut psykologilla käyntejä ja ollut avoin, mutta kun hävetti. En ole yhteydessä kenenkään peruskouluaikaisen kanssa. Ei kun olen, facebookissa nörtin kanssa.

Olin hylkiö.

Siinä iässähän ei omaa ajattelua ja mielipiteitä suvaita.

Vanhemmiten näitä aletaan onneksi arvostamaan.

näyttäisi vähän siltä että kouluhylkiöistä tulee nettisyrjäytyneitä palstailijoita

Seiskalla olin vähän pahis, tupakkaa ja alkoholia "kohtuudella" kuitenkin. Ja koulu sujui aina hyvin. Pikku hiljaa muutuin kiltimmäksi ja muodostettiin neljän hyvis-tytön "jengi" ja oltiin ainakin luokkamme suosituimmat. Olin hikari, mutta myös urheilullinen ja poikien suosiossa. En ehkä seurustelu mielessä, tai mistä minä tiedän, mutta hengasin myös paljon poikien kanssa ja nykyäänkin miesvaltaisella alalla. Pukeuduin aika tavallisesti, enkä juuri käyttänyt meikkiä. En erottunut koko koulun mittakaavassa, mutta taisin olla luokan suosituin tyttö.

Keskikastia, kavereita omalla luokalla ja rinnakkaisluokalla. En tosin ole kenenkään kanssa ollut tekemisissä koulun jälkeen eikä ole ikäväkään.

Pahis/suosittu. Kaikki halusi olla kavereita ja jätkät retosteli että olisi muhun koskeneet. Ihme paskaa(lähinnä että olin tehnyt jotain rötöksiä tai käyttänyt väkivaltaa johonkuhun) levisi jatkuvasti ympärillä ja itse kuulin viimeisenä joistain käänteistä. Ärsyttävää kun sen perusteella jotkut ajatteli että siinä on mun loppuelämän juttu ja en voi muuttua. Huti tuli, oon perheen äiti ja asun kivalla alueella omassa kodissa mieheni ja lasten kanssa. Vakiduuni jossa vastuullinen asema ja olen pidetty työkaverikin jopa. En ole peruskoulun jälkeen kiusannut tai harrastanut muuta tyhmää. Peruspaheetkin on jäänyt ja olen suht tylsä silloin tällöin viinilasillisen nauttiva nainen.

Oma taustani oli melko paska joten purin sitä lapsena/nuorena kiusaamalla. Raukkamaista mutta en osannut muuta keinoa "käsitellä" tunteitani.

Timeless kirjoitti:

Pahis/suosittu. Kaikki halusi olla kavereita ja jätkät retosteli että olisi muhun koskeneet. Ihme paskaa(lähinnä että olin tehnyt jotain rötöksiä tai käyttänyt väkivaltaa johonkuhun) levisi jatkuvasti ympärillä ja itse kuulin viimeisenä joistain käänteistä. Ärsyttävää kun sen perusteella jotkut ajatteli että siinä on mun loppuelämän juttu ja en voi muuttua. Huti tuli, oon perheen äiti ja asun kivalla alueella omassa kodissa mieheni ja lasten kanssa. Vakiduuni jossa vastuullinen asema ja olen pidetty työkaverikin jopa. En ole peruskoulun jälkeen kiusannut tai harrastanut muuta tyhmää. Peruspaheetkin on jäänyt ja olen suht tylsä silloin tällöin viinilasillisen nauttiva nainen.

Oma taustani oli melko paska joten purin sitä lapsena/nuorena kiusaamalla. Raukkamaista mutta en osannut muuta keinoa "käsitellä" tunteitani.

Pikku valkoinen valhe. En ole peruskoulun jälkeen kiusannut mutta muuta tyhmää kyllä harrastanut nuorempana. Onneksi löysin vakituisen parisuhteen parikymppisenä.