Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
Olet elänyt koko nuoruutesi sosialistisessa maassa, missä kaikki tulee kuin Manulle illallinen.
Se on kasvattanut sinusta pehmeän ja laiskan.
Miten pääsit sinne? Itsekin haluaisin.
Ainakin lakimiehille, investointipankkiireille ja johdon konsulteille 80 tunnin työviikot ovat ihan normaaleja jenkeissä.
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Niin,lyhyempi työpäivä on suhteellisesti tuottavampi.Pitkään päivään sisältyy myös velttoilua.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin lakimiehille, investointipankkiireille ja johdon konsulteille 80 tunnin työviikot ovat ihan normaaleja jenkeissä.
Varmaan myös niille, jotka tekevät 2-3 työtä, jotta saavat leivän pöytään..
Onhan se ihan järkky maa. Mutta kun miettii ketkä sinne lähti niin sinne on valikoitunut jaksavaa porukkaa.
kokemus-k kirjoitti:
Minusta tuntuu että vika on enemmänkin siinä että meidät suomalaiset on lyhyiden työaikojen ja pitkien lomien takia totutettu niin ylitehokkaiksi että emme oikein osaa asettua siihen muiden maiden työkulttuuriin jossa työpäivät ovat kyllä pitkiä mutta niitä ei välttämättä käytetä joka minuutilta ihan niin 100% tehokkaasti kuin me olemme tottuneet. Kukaanhan ei jaksa painaa täysilla yli kymmentä tuntia putkeen niin että keskittyminen olisi samanlaista kuin lymepänä työpäivänä. Itse sanoisin että 20% lisää työaikaa tuo ehkä maksimissaan 10% lisää työn tulosta. Me suomalaiset kuitenkin helposti yritämme puskeä täydellä höyryllä koko ajan ja uupumushan siitä seuraa.
En ole itse ollut töissä USA:ssa kuin pieniä pätkiä mutta opiskellut kyllä pidempään sikäläisessä yliopistossa. Ja sieltäkin yliopistosta jäi mieleen se valtava tuntimäärä jonka paikalliset opiskelijat pänttäsivät ja käyttivät erilaisiin harjoitustöihin. Yliopistolla roikuttiin jopa yöhön saakka ja viikonloppuisin joka tuntui aluksi minusta tosi oudolta. Mutta sitten siihen tottui ja tajusin että osa tuosta ajasta oli lopulta sellaista puolisosiaalista hengausta jossa kyllä tehtiinkin hommia mutta lopulta rennommin kuin mitä itse olin tottunut tekemään. Käytetty aika ei siis korreloinut ihan yksi yhteen tuloksen kanssa.
Mutta toki tuo työkultuuri ei sovi kaikilla ja siihen pitää todellakin sopeutua ja oppia ottamaan se omalla tavallaan. Lopulta kuitenkin ne tulokset ratkaisevat sielläkin, ei pelkkä työpaikalla vietety tuntimäärä.
Tämän olen huomannut itsekin. Erottelu työajan ja vapaa-ajan välillä ei ole yhtä jyrkkä kuin Suomessa, vapaa-ajallakin sinun oletetaan olevan käytettävissä ja hoitavan työsähköposteja yms, ja vastaavasti työpaikalla on ihan ok käyttää vaikka tunti höpöttelyyn töiden lomassa. Ehkä se johtuu omasta suomalaisuudesta, mutta minusta tämä on aika stressaavaa. En osaa rentoutua työpaikalla, enkä vastaavasti kykene siihen kotonakaan jos pitää vielä iltaisin hoitaa töihin liittyviä asioita. Myöskin jatkuva työskentelyn keskeyttäminen ja sosiaalisuus työpaikalla väsyttävät. Tykkään työkavereista, muttta en pidä siitä että työpäivä väistämättä venyy iltaan, koska pitää katsella kuvia työkaverin lapsista tai auttaa päättämään mikä mekko jonkun pitäisi tilata nettikaupasta. Näiden vatvomiseen kuluu paljon aikaa, eivät tapahdu siis missään ruokatauoilla vaan pitkin päivää. Jos taas et ole jatkuvasti innosunut kuulemaan jokaisen ihmisen kuulumisia, olet töykeä ja pilaat työilmapiirin, etkä sopeudu tiimityöskentelyyn.
Ap
Tuttua. Olin puoli vuotta töissä jenkeissä oman alani huippupaikassa. Tuotahan se siellä täsmälleen on. Töissä ollaan AINA. Siellä tosin voidaan olla väljemmin, ja työpaikalla vietetään ties mitä kissanristiäisiä työporukan kanssa työajalla, mutta kulttuuriin ei kuulu että tekisi töitä ”vain” 9-17. Kilpailu on niin ankaraa ja kaikki siellä ovat kasvaneet siihen jo pikkulapsesta lähtien, että monien sikäläisten on vaikea nähdä edes mitään vapaa-ajan harrastusta pelkkänä ajanvietteenä tai hauskanpitona. Kaikesta pitää olla jotain hyötyä. Ja tosiaan vähän väliä on näin kampanjoita, että jokaisen kuukauden toisena torstaina koko työporukan odotetaan olevan työpaikalla jo kello 4 ja lähtevän laittavan ruokaa paikalliseen hyväntekeväisyysyhdistykseen. Eihän se nyt suorastaan ole mitään paha tavoite, mutta jotenkin suomalaisesta perspektiivistä tuntuu niin hullulta että mieluummin hyväpalkkaiset ylitöitä paiskivat ihmiset paiskivat vielä lisää ylitöitä hyväntekeväisyyteen kuin että kodittomille tarjottaisiin ruokaa verovaroin.
Lomathan ovat vuosittain 1-2 viikkoa. Opiskelun ja töiden perässä mantereen toiselle puolelle muuttanut työntekijä voi ehkä siis vain kerran vuodessa matkustaa kotiseudulleen vanhempiaan tapaamaan. Siinä se loma sitten meneekin, ei mitään rentoutumista eikä mökkeilyä koskaan. Kasvavat lapset katselevat tätä vierestä ja oppivat nopeasti, että eivät ole minkään arvoisia. Koska kaikkea mitataan rahassa. Siellä tosiaankin ihmiset käyttävät tällaista ilmaisua kuin ”I’m worth half million”. He viittaavat tällä täsmälleen siihen summaan, miten paljon heillä on omaisuutta velat pois luettuna.
Lyhyesti sanottuna tuo ei ole minusta onnellisten ja vapaiden ihmisten maa. Yhdenlaista orjuutta se on, ja kansalaiset pitävät sitä omana vikanaan. Kyllä pohjoismaiset yhteiskunnat ovat ihan jotain muuta ja parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsit sinne? Itsekin haluaisin.
Postimyyntivaimoksi mars!
Miksi kenenkään pitäisi jaksaa 60-80 tunnin työviikkoja? Minulle muutama tunti aamulla, parin tunnin siesta ja pari tuntia iltapäivällä riittää aivan mainiosti. Pidän työstäni ja voin oikein hyvin.
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Jep, sitten on hyvä kuolinvuoteella muistella kaikkea, jonka on elämässään missannut töiden takia. Pääasia, että tilillä on rahaa, mitä siitä muusta.
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsit sinne? Itsekin haluaisin.
Tuurilla. Tosin tutkinnon olen suorittanut Skotlannissa ihan hyvässä yliopistossa, ja yhden vuoden olin opiskelijavaihdossa Yhdysvalloissa, jonka aikana tein myös (palkatonta) työharjoittelua. Noista varmaan oli jonkin verran apua.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt amerikkalaista unelmaa, jossa arvostetaan rahaa ja hienoja tavaroita todella paljon, mutta niiden hankkimiseksi ollaan koko ajan töissä, eikä elintasosta nauttimiseen jää aikaa.
Poikani on menestyvä asianajaja ja osakas Helsingissä. Tekee töitä noin 80 h/vk. Aina pitää olla tavoitettavissa.
Syntymäpäiväjuhlat sunnuntaina, hänelle soitettiin, että poliisi tekee kotietsinnän asiakkaan luo juuri nyt, joten oli lähdettävä paikalle. Osingot satoja tuhansia euroja vuodessa, viime vuodelta 400 tuhatta. Kaikki sijoitettu. Jatkuvasti väsynyt ja kireä.
Eli kyllä näitä on Suomessakin.
No huhuh että 60h tai jopa 80h työviikkoa? Ja minäkun olen ihan puhki kun joudun tekemään 40-50h läpi vuoden.
Mitä sillä rahalla tekee jos kotona käyt vain nukkumassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsit sinne? Itsekin haluaisin.
Tuurilla. Tosin tutkinnon olen suorittanut Skotlannissa ihan hyvässä yliopistossa, ja yhden vuoden olin opiskelijavaihdossa Yhdysvalloissa, jonka aikana tein myös (palkatonta) työharjoittelua. Noista varmaan oli jonkin verran apua.
Eikö työnantajat karsasta eurooppalaisia, koska joutuisivat maksamaan työluvat yms...mielellään sitä menisi usaan hyviin töihin, mutta on aivan uskomattoman vaikea päästä suomalaisen yliopiston tutkinnolla. Tosiaan less is more, eli pohjoismainen malli on ylivertainen tehokkuudessa, toki Elviksen aikainen Usa oli ylivoimainen mahti (yritysvero 75%) ja julkisen sektorin projektilla kuussakin kävivät.
Nykyään palvovat liikaa mammonaa.
Siellä kannattaakin mielummin alottaa oma yritys. Älä vielä luovuta.