Lue keskustelun säännöt.
Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
26.04.2019 |
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Jep, sitten on hyvä kuolinvuoteella muistella kaikkea, jonka on elämässään missannut töiden takia. Pääasia, että tilillä on rahaa, mitä siitä muusta.
No siellä onkin tärkeintä vaurastua. Se on elämän tavoite. Mitä ylellisemmän lapsuuden ja nuoruuden pystyt tarjoamaan lapsillesi sekä mitä isomman perinnön jättämään, sen onnistuneempi olet ollut vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsit sinne? Itsekin haluaisin.
Postimyyntivaimoksi mars!
Ei, haluan naimisiin rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
No huhuh että 60h tai jopa 80h työviikkoa? Ja minäkun olen ihan puhki kun joudun tekemään 40-50h läpi vuoden.
Mitä sillä rahalla tekee jos kotona käyt vain nukkumassa?
No ainakin meidän naapurustossa, sillä rahalla palkataan nanny, maid, ruohonleikkaaja, tutorit lapsille, ja talousasiantuntija pitämään tilit kunnossa. Koska ei noita hommia ehdi itse tekemään. ’Vapaata’ on sunnuntaisin, ja vapaa suoritetaan juoksemalla kirkon, lasten baseball-pelin, football-pelin ja soccer-pelin väliä. Ja valitettavasti en edes liioittele.
Amerikkaan on vaikea saada työlupaa. Pitäisi olla sellainen ammatti josta siellä on tarvetta. Tai suomalainen työnantaja lähettää sinut sinne. Opiskelu USA:ssa ensin aitta asiassa.
Sisareni lähti au pairiksi, nai ensimmäisen halukkaan miehen, jotta sai Green Gardin. Sitten erilaisissa töissä esim. Vicktorias Secret myymälässä. Myyntitavoite oli asetettu niin korkealle, että kun hän ei päässyt tavoitteeseen, osti miehensä luottokortilla itselleen puuttuvan summan edestä. Saimme kivat tuliaiset, kun tuli Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein ymmärtänyt amerikkalaista unelmaa, jossa arvostetaan rahaa ja hienoja tavaroita todella paljon, mutta niiden hankkimiseksi ollaan koko ajan töissä, eikä elintasosta nauttimiseen jää aikaa.
Mielestäni tavoitteena on se että olisit niin rikas ettei tarvitse käydä töissä ainakaan paljoa ja silloin kun pitää niin teet sitä mistä nautit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein ymmärtänyt amerikkalaista unelmaa, jossa arvostetaan rahaa ja hienoja tavaroita todella paljon, mutta niiden hankkimiseksi ollaan koko ajan töissä, eikä elintasosta nauttimiseen jää aikaa.
Jatkan vielä, että voisin ymmärtää jos töitä tehtäisiin hullulla tahdilla tietyn aikaa, tarkoituksena sitten eläköityä aikaisin nauttimaan hankitusta elintasosta. Mutta siellähän ihmiset painavat töitä vielä eläkeiässäkin, tai vähintään hääräävät joidenkin vapaaehtoisprojektien kanssa. Puuttuuko heiltä kokonaan mukavuudenhalu, vai onko arvostuksen hankkiminen näkyvillä saavutuksilla vain niin tärkeää, että ohittaa kaikki muut tarpeet?
Hankittu elintaso rapisee tosi nopeasti, kun et olekaan enää työnantajan sairasvakuutuksen piirissä vaan joudut maksamaan kaikki sairauskulusi itse.
Mä menin naimisiin amerikkailaisen miehen kanssa, enkä ole kotiutunut tänne 15 vuodessakaan. Mulla on päinvastainen kokemus eli kotirouvana olosta.
Lapsia ei kannata viedä päiväkoitoon, on jumalattoman kallista. Kotiin en uskalla ketään outoa ottaa, kun täällä on ollut noita lasten pahoinpitelyitä hoitajien käsissä. En jaksa tätä jenkkiäitien typerää, mitäänsanomatonta elämää. Yhtä juoruilua ja rahainkeruukinkereitä viikosta toiseen. Joka paikassa pitää olla vapaaehtoisena häsläämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein ymmärtänyt amerikkalaista unelmaa, jossa arvostetaan rahaa ja hienoja tavaroita todella paljon, mutta niiden hankkimiseksi ollaan koko ajan töissä, eikä elintasosta nauttimiseen jää aikaa.
Jatkan vielä, että voisin ymmärtää jos töitä tehtäisiin hullulla tahdilla tietyn aikaa, tarkoituksena sitten eläköityä aikaisin nauttimaan hankitusta elintasosta. Mutta siellähän ihmiset painavat töitä vielä eläkeiässäkin, tai vähintään hääräävät joidenkin vapaaehtoisprojektien kanssa. Puuttuuko heiltä kokonaan mukavuudenhalu, vai onko arvostuksen hankkiminen näkyvillä saavutuksilla vain niin tärkeää, että ohittaa kaikki muut tarpeet?
Menestyjät saattavat jäädä eläkkeelle kohtuullisen aikaisin (tosin osa niistäkin jää pois vasta kun työnantaja pakottaa tai kuolevat) mutta jos eläkkeelle jäädään, löytyy hyväntekeväisyysprojekti ja esim kirkko, missä suorittamista voi jatkaa. Lisäksi eläkeläinenkin voi harrastaa suoritusmielessä, vaikkapa urheilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein pari vuotta 60h/ viikossa, yksi kahden viikon loma tuona aikana, ja kyllä se veti tiukalle. Olin tosi kireä ja tuli uniongelmiakin. Tienasin tietenkin hyvin, mutta miten niistä rahoista nauttii kun on aina töissä ja vapaa-ajat nukkuu? Ja tämä Suomessa. Ei siis lorvailtu päivän aikana, normitauot vain oli. Ei ollut yhtään mukavaa vaikka pankkitilin saldo näytti hyvältä. Onneksi löysin toisen työn, 40h/viikko.
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
Kysynpä vaan, että mitä niillä rahoilla tekee, kun ei koskaan ehdi niitä käyttämään? Itse olen ainakin rikastunut ihan riittävästi insinöörin työssä 7 tunnin työpäivällä. Ylitöitä en ole tehnyt ikinä, enkä luultavasti tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Jep, sitten on hyvä kuolinvuoteella muistella kaikkea, jonka on elämässään missannut töiden takia. Pääasia, että tilillä on rahaa, mitä siitä muusta.
No siellä onkin tärkeintä vaurastua. Se on elämän tavoite. Mitä ylellisemmän lapsuuden ja nuoruuden pystyt tarjoamaan lapsillesi sekä mitä isomman perinnön jättämään, sen onnistuneempi olet ollut vanhempana.
Niin onhan tätä vaikea ymmärtää, kun olemme syntyneet yhteiskuntaan, jossa pennittömänä syntyneestä lapsestakin voi tulla monta kymmentä tuhatta tienaava aikuinen. Tiedetään siis, että vaikka en jättäisi perintöä ollenkaan lapselleni, hän pärjää silti vähintään kohtalaisesti. Siellä nollasta nouseminen on hyvin epätodennäköistä tai varmaan sellaisen työn takana, että moni ei siihen kykenisi. Kuulostaa silti kamalalta jenkkien elämä ja elämäntavoitteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsit sinne? Itsekin haluaisin.
Postimyyntivaimoksi mars!
Ei, haluan naimisiin rakkaudesta.
Käy lomalla siellä. Jos olet tavallinen suomalainen nainen, rakastut kyllä matkallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
Kysynpä vaan, että mitä niillä rahoilla tekee, kun ei koskaan ehdi niitä käyttämään? Itse olen ainakin rikastunut ihan riittävästi insinöörin työssä 7 tunnin työpäivällä. Ylitöitä en ole tehnyt ikinä, enkä luultavasti tee.
Maksaa lasten harrastukset, helevetin kalliit yliopisto-opinnot jne jne. Ostaa upean talon. Pääsee parempiin piireihin koko perhe. Lisäksi jättää lapsilleen muhkean perinnön. Amerikkalainen unelma.
Ei siellä kukaan oikeasti tee 80 tunnin viikkoa. Silloinhan vapaa-aika olisi käytännössä 0. Eli vain söisit, nukkuisit ja tekisit töitä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan järkky maa. Mutta kun miettii ketkä sinne lähti niin sinne on valikoitunut jaksavaa porukkaa.
Eiköhän sinne lähtenyt se rikollisin ja psykopaattisin porukka. Karkoitettiin Euroopasta jos eivät itse tajunneet lähteä.
Kannattaa lukaista tämä kirja ko. maan moraalista https://www.adlibris.com/fi/kirja/haudatkaa-sydameni-wounded-kneehen-97…
Olen aikanani tehnyt töitä 60-70 t/vko. Aikansa jaksaa. Oma äkkipysähdys oli sellainen, että siitä toipuminen vei pari vuotta.
Ihmisen kapasiteetti on rajallinen. Vuorokaudessa pitää myös levätä ja nukkua. Ei voi nukkua lomalla varastoon.
Tiedä sitten, millä kemikaaleilla jotkut kulkee.
Tuo maitojuna-ajattelu kannattaa unohtaa. Olet joka tapauksessa kokemusta rikkaampi, jäät tai palaat. Ei kaikissa töissä tarvitse viettää loppuelämäänsä, ja silti ne voivat olla arvokkaita kokemuksia.
Jatkan vielä, että voisin ymmärtää jos töitä tehtäisiin hullulla tahdilla tietyn aikaa, tarkoituksena sitten eläköityä aikaisin nauttimaan hankitusta elintasosta. Mutta siellähän ihmiset painavat töitä vielä eläkeiässäkin, tai vähintään hääräävät joidenkin vapaaehtoisprojektien kanssa. Puuttuuko heiltä kokonaan mukavuudenhalu, vai onko arvostuksen hankkiminen näkyvillä saavutuksilla vain niin tärkeää, että ohittaa kaikki muut tarpeet?