Lue keskustelun säännöt.
Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
26.04.2019 |
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Jep, sitten on hyvä kuolinvuoteella muistella kaikkea, jonka on elämässään missannut töiden takia. Pääasia, että tilillä on rahaa, mitä siitä muusta.
Niin no, etkö lukenut muita vastauksia. Se elämä on siellä työpaikalla, niin ei sitä niin kauheasti voi missata.
Itse en ole ollut USA:ssa töissä, mutta olen ollut käytännössä koko työurani ollut amerikkalaisessa firmassa töissä. Ihmettelin sitä, että USA:laiset saitit usein menettivät projekteja ja niitä jopa suljettiin, vaikka he paiskivat töitä kelloon tai kalenteriin katsomatta. Sitten kun tehtiin yhdessä projektia, ymmärsin miksi. Hommat eivät siellä rapakon takana edenneet yhtään nopeammin, päinvastoin. Hyvistä suunnittelijoista oli myös vaikea pitää kiinni, näin ollen usein jäljelle jäi lähinnä kädettömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein ymmärtänyt amerikkalaista unelmaa, jossa arvostetaan rahaa ja hienoja tavaroita todella paljon, mutta niiden hankkimiseksi ollaan koko ajan töissä, eikä elintasosta nauttimiseen jää aikaa.
Jatkan vielä, että voisin ymmärtää jos töitä tehtäisiin hullulla tahdilla tietyn aikaa, tarkoituksena sitten eläköityä aikaisin nauttimaan hankitusta elintasosta. Mutta siellähän ihmiset painavat töitä vielä eläkeiässäkin, tai vähintään hääräävät joidenkin vapaaehtoisprojektien kanssa. Puuttuuko heiltä kokonaan mukavuudenhalu, vai onko arvostuksen hankkiminen näkyvillä saavutuksilla vain niin tärkeää, että ohittaa kaikki muut tarpeet?
Hankittu elintaso rapisee tosi nopeasti, kun et olekaan enää työnantajan sairasvakuutuksen piirissä vaan joudut maksamaan kaikki sairauskulusi itse.
Tämän takiako ihmiset jatkaa työskentelyä vielä vanhanakin?
Arvokasta on sekin, että opit arvostamaan ja vaalimaan omaa henkistä ja fyysistä jaksamistasi ja asettamaan terveet rajat, ennen kuin pää tai kroppa poksahtaa tai kestät elämää vain napeilla tai viinalla kuorruttettuna. Ja tajuat, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Eikä palaamista tarvitse hävetä. Sinähän palaat maailman parhaimpaan paikkaan!
En yhtään ihmettele miksi niin moni jenkki ryhtyy yrittäjäksi. Elämä on paljon vapaampaa kun on oman itsensä pomo, ja yrittäjyyteen kannustetaan yhteiskunnan toimesta. Tosin tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa että työläisiä tarvitaan ja heitä pitää kohdella hyvin.
Pahimmillaan 140h työviikkoa freelance hommissa. En suosittele kenellekään ... mutta toiset pystyy tekemään pidempää viikkoa kuin toiset. On aika pitkälle 'sisäisistä asetuksista' kiinni, niin fyysisistä kuin henkisistä. Jos ei aloituksessa mainittu sovi itselle, niin onhan noita maita ja työaikoja maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n kannattaa ajatella tuota yhtenä elämänkokemuksena muiden joukossa. Se oli sitä aikaa,nyt on muiden asioiden vuoro.
Rahan palvomisen kulttuuri. Tulee mieleen, kun Hollywood leffaa Pursuit of Happiness hehkutettiin ja kutsuttiin innostavaksi. Pohjoismaalaisena jäi vain ihmettelemään sitä. Jos en väärin muista, elokuvassa mies eteni uralla ja alkoi rikastua. Poikansa oli pitkät päivät milloin missäkin? Onnellinen loppu oli se, kun isä sai vielä paremman työn. Yritin miettiä, mitä minulta oikein jäi huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin aikoinaan ollut usassa töissä. Tein yleensä 150h työviikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin aikoinaan ollut usassa töissä. Tein yleensä 150h työviikkoa.
Kuinka tämä toimii käytännössä? Jos tuon jakaa 7 päivällä, niin tulee tunneiksi 21 h/pv. Asuitko työpaikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli varsinaisia töitä siellä ei tehdä sen enempää kuin täälläkään, kenties vähemmänkin, mutta työpaikalla hengataan lorvimassa ja ollaan tekevinään. Lehtorini mukaan Japanissa sama homma, näennäisen työnteon kulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
No sanopa muuta. Amerikassa pitää työpäiviäkin olla yhden vuorokauden aikana monta, että elää. Ja sittenkään ei ole varaa hankkia hoitoa, kun sairastuu.
Amerikassa moni asia on suurta ja valheellista. Naurattaa, kun ne aina kehuu miten rakastavat kutsua vieraita, yölläkö ne niitä kutsuu?
Ystäväni on amerikkalainen , hän sanoo aina että Suomen työkulttuuri on ihana. Turha lätinä pois ja työt hoidetaan. Jenkeissä menee iso osa työpäiväsi sosiaaliseen höpötykseen ja sitten kaikki on ihan poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin aikoinaan ollut usassa töissä. Tein yleensä 150h työviikkoa.
Niin just, valehtele lisää, kyllä me uskotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin aikoinaan ollut usassa töissä. Tein yleensä 150h työviikkoa.
Kuinka tämä toimii käytännössä? Jos tuon jakaa 7 päivällä, niin tulee tunneiksi 21 h/pv. Asuitko työpaikalla?
Olisko kuittaus tuolle 140h/viikko freelancerille.
Eihän nämä ole mahdollisia oikeasti. Ehkä amfetamiinin voimin jaksaakin tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsit sinne? Itsekin haluaisin.
Postimyyntivaimoksi mars!
Ei, haluan naimisiin rakkaudesta.
Käy lomalla siellä. Jos olet tavallinen suomalainen nainen, rakastut kyllä matkallasi.
Mulla on jo mies. Pitäis päästä molempien sinne.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin aikoinaan ollut usassa töissä. Tein yleensä 150h työviikkoa.
Minä tein 167h työviikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
No sanopa muuta. Amerikassa pitää työpäiviäkin olla yhden vuorokauden aikana monta, että elää. Ja sittenkään ei ole varaa hankkia hoitoa, kun sairastuu.
Amerikassa moni asia on suurta ja valheellista. Naurattaa, kun ne aina kehuu miten rakastavat kutsua vieraita, yölläkö ne niitä kutsuu?
Ystäväni on amerikkalainen , hän sanoo aina että Suomen työkulttuuri on ihana. Turha lätinä pois ja työt hoidetaan. Jenkeissä menee iso osa työpäiväsi sosiaaliseen höpötykseen ja sitten kaikki on ihan poikki.
Varmaan yöllä:D. Mä kirjoitin, että tein 60h/viikko pari vuotta. Sosiaalinen elämä oli ihan nollassa, ei ehtinyt, eikä olisi edes jaksanut tavata kavereita tai muita läheisiä. Jälkeenpäin surettaa kun kävin niin harvoin äitiä katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
Kysynpä vaan, että mitä niillä rahoilla tekee, kun ei koskaan ehdi niitä käyttämään? Itse olen ainakin rikastunut ihan riittävästi insinöörin työssä 7 tunnin työpäivällä. Ylitöitä en ole tehnyt ikinä, enkä luultavasti tee.
Maksaa lasten harrastukset, helevetin kalliit yliopisto-opinnot jne jne. Ostaa upean talon. Pääsee parempiin piireihin koko perhe. Lisäksi jättää lapsilleen muhkean perinnön. Amerikkalainen unelma.
Suurin osa amerikkalaisistaKIN on tavallista väkeä, jolla kohtalainen asunto, jossa perhe-elämää viettävät. Jopa asuvat vuokralla. Community colleget ja valtionyliopistot eivät tule kalliiksi. Lahjakkaille vähävaraisille on paljon erilaisia stipendejä. Ei kaikilla ole tavoitteena nousta sosiaaliluokassaan ylemmäs. Ovat tyytyväisiä elämäänsä sellaisenaan ja nauttivat vapaa-ajastaan.
Ja nämä siis normaaleja, työssäkäyviä ihmisiä. Trailerparkeissa asuvat köyhät, työttömät ja ongelmaiset ovat eri asia, nämä ap:n kuvaamat kiipijät edustavat toista reunaa.
No nyt karisi viimeistään halut sinne lähteä. Onko Kanada samanlainen?
Vierailija kirjoitti:
Amerikkaan on vaikea saada työlupaa. Pitäisi olla sellainen ammatti josta siellä on tarvetta. Tai suomalainen työnantaja lähettää sinut sinne. Opiskelu USA:ssa ensin aitta asiassa.
Sisareni lähti au pairiksi, nai ensimmäisen halukkaan miehen, jotta sai Green Gardin. Sitten erilaisissa töissä esim. Vicktorias Secret myymälässä. Myyntitavoite oli asetettu niin korkealle, että kun hän ei päässyt tavoitteeseen, osti miehensä luottokortilla itselleen puuttuvan summan edestä. Saimme kivat tuliaiset, kun tuli Suomeen.
Victoria secretin perustaja myi firmansa 10:llä miljoonalla. Sitten kun firmasta tuli miljardin arvoinen, otti oman henkensä. Että sellaiset arvot siellä missä mikään ei riitä.
Ihme vapaudenvihaajia täällä. Reagan & Bush <3.