Lue keskustelun säännöt.
”Raskaus ei ole sairaus” ja laskeva syntyvyys
Olen alkanut ymmärtää tätäkin ilmiötä paremmin vasta ensimmäisen oman raskauden myötä.
Koko alkupuolen elämästäni olen kuullut näitä erilaisia mielipiteitä siitä, millaista on olla raskaana ja miten siihen pitäisi suhtautua, ja muodostanut sellaisen käsityksen että totuus on jossain siellä mielipiteiden ääripäiden välillä. Olen olettanut, että raskaana oleminen aiheuttaa ehkä jossain vaiheessa vähän turvotusta ja alkupuolella muutaman kerran ehkä huvittavaa pahoinvointia. Muuten sitten on itsestä kiinni että meneekö mammamoodiin ja ”unohtaako” vauvahuumassa aikaisemmat liikuntaharrastukset tai ammatilliset intohimot. Pidinkin ihan itsestään selvänä, että minulla ainakin elämä jatkuu normaalisti lapsesta huolimatta kun kerran tahtoa on.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla oli 3 kuukautta alussa samanlainen olo kuin norovirustartunnan toisena päivänä. Olisin voinut nukkua melkein kellon ympäri ja jatkuvasti oksetti. Lisäksi minuun tarttuivat kaikki kiertävät kausiflunssat, vaikka normaalisti en sairasta. Mutta koska en ollut sairaana, töihin piti mennä joka päivä. Väsymyksestä ja huonosta olosta johtuen töiden tekeminen vaati noin 1,5 kertaa sen panoksen mitä terveenä. Neuvolassa kehuttiin että vointini vaikuttaa ihan normaalilta, ja että minun kannattaisi pyrkiä lisäämään liikuntaa niin mieliala paranisi. Tuossa vaiheessa siis pelkkä portaiden nouseminen sai sydämen hakkaamaan ja silmissä mustenemaan. (Ennen raskautta juoksin 5 km lenkkejä 3-4 krt/vko).
Kun pahoinvointi viimein loppui, alkoikin allergiakausi. Raskaana ei saa käyttää kaikkia niitä lääkkeitä mitä normaalisti. En ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla sen jälkeen kun pähkinäpuun kukinta alkoi vaikka kaikki apukonstit käytössä. Väsymys alkaa tehdä hulluksi. Töistä suoriutuminen alkaa olla vaikeaa, en vain jaksa ajatella ja suunnitella kunnolla nukkumatta. Neuvolassa kehotetaan kuuntelemaan omaa kehoa ja lepäämään kun siltä tuntuu. Miten? Vuorokaudessa eivät riitä tunnit jos yritän tehdä työni ja lisäksi levätä tarpeeksi.
Kaikki tämä vaikuttaa vain minun työstä suoriutumiseeni. Lapsen isä ja hänen työnantajansa pääsevät ilman mitään haittoja. Miten voi vielä 2019 olla niin, että pätkätyössä olevan naisen työllistyminen raskauden jälkeisenä aikana on kiinni lähinnä siitä miten huonovointisena hän pystyi painamaan 100 % tulosta ja teeskentelemään tervettä? Yhteiskunnalta ei tule tähän mitään kädenojennusta. Tästähän seurauksena on se, että jos nainen todella haluaa säilyttää mahdollisuudet tehdä mieleistään työuraa, hän ei lisäänny, ei ainakaan toista kertaa. Ja tämä on todella iso valinta, Ainakin itselläni mielekkään työn säilyttäminen on keskeinen osa elämänlaatua.
Kommentit (447)
Saisi myös lopettaa termin aamupahoinvointi.
Itse yrjösin aamusta iltaan, ja ei, ei loppunut alkuraskauden jälkeen. Jatkui aivan loppuun ja voin sanoa, että viimeisillään raskaana ollessa oksentaminen on aivan kamalaa.
Liikuin julkisilla, ja piti vuorata käsilaukkuni muovipussilla. Tämä siksi, että matkalla pahoinvointi paheni ja piti olla jatkuvasti valppaana, jotten oksenna syliini.
Yhden kerran kävi lähellä. Jäin juuri pois junasta, kun läsäytin yrjöt pitkin katua. Ja sitä vaan tuli ja tuli, en pystynyt edes liikkumaan ennenkuin refleksi oli ohi.
Mutta hei, ei kai sen niin väliä mihin oksentelee, kun raskaus ei ole sairaus ja silleen 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olo oli kyllä kaukana hehkeästä odottajasta kun huuto-oksensi kadulla ja kusi samalla housuun...
Kun iskiahermo ärtyi niin että kävely oli tuskaista linkkaamista naama irveessä...
Kun mies keitti kahvia tai paistoi pihviä ja oli linkutettava parvekkeelle kun haju oli niin karmea..
Kun mies piti herättää yöllä taluttamaan minut vessaan kun en selkäkivun takia päässyt sängystä..
Tuohon päälle jatkuva hiivatulehdus-olo alapäässä, villiintynyt karvankasvu naamassa ja tisseihin pihjennut akne niin oli selvää että meille tuli vain yksi lapsi! Ja olin 20-vuotias, monien mielestä liian nuori noin rankkaan raskauteen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pätkätyöläinen kun tulin raskaaksi. Minulle oli lupailtu vakinaistamista ennen raskautta. En ollut yhtään päivää poissa töistä koko työsuhteeni aikana, vaikka alussa oli raskauspahoinvointia. Hoidin työni normaalisti. Loppuraskauden olin energinen ja jaksoin töissä niin kauan kuin lakisääteinen loma oli pakko aloittaa. Määräaikaista työsuhdettani ei kuitenkaan vakinaistettu, koska sain lapsen.
Tämä. Ap:n on turha stressata, pätkätyöläisen sopimusta ei jatketa raskaana, oli kuinka hyvä tahansa.
Tämähän on oikeasti laitonta. Raskauden takia ei saa olla vakinaistamatta tai jatkamatta edes määräaikaista sopimusta (jos sopimusta olisi muuten jatkettu). Näin lain mukaan. Eri asia, miten todellisuus totetutuu, mutta jotenkin tässä pitäisi nousta barrikaadeille ja puolustaa naisten oikeuksia, eikä hyväksyä omaa kyykyttämistä. Harmillista vain, että se taistelu ei taida olla kovin helppoa, jos liitosta ei apuja saa...
Raskaus ei oo todellakaan sairaus vaikka itse sain nk raskaudenajan diabetes ja 2 kertaa pyörryin ja kerran oksensin. Olihan sitä ikääkin reippaasti yli 41 v. Kyllä niitä aikoja muistelee hyvällä.
Kysymys:
Sinä, joka olet saanut sairauslomaa raskausaikana pahoinvoinnin / unettomuuden / liitoskopujen vuoksi, mistä sait sairausloman? Terveyskeskuslääkäriltä, työterveyslääkäriltä vai menitkö omakustanteisesti esim yksityiselle gynelle?
Olisi kiinnostava kuulla, sillä omalla kohdalla ja noilla em. vaivoilla en saanut tk:sta lääkäriaikaa, Th kirjoitti YHDEN sairauslomapäivän. Työterveydestä todettiin, että eivät hoida mitään raskauteen liittyviä vaivoja (ja ymmärrän, että he ajattelevat vain työnantajan etua). Onko ainoa vaihtoehto mennä esim yksityiselle gynelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus ei ole sairaus on ihan totta. Se voi kuitenkin tehdä sairaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys:
Sinä, joka olet saanut sairauslomaa raskausaikana pahoinvoinnin / unettomuuden / liitoskopujen vuoksi, mistä sait sairausloman? Terveyskeskuslääkäriltä, työterveyslääkäriltä vai menitkö omakustanteisesti esim yksityiselle gynelle?Olisi kiinnostava kuulla, sillä omalla kohdalla ja noilla em. vaivoilla en saanut tk:sta lääkäriaikaa, Th kirjoitti YHDEN sairauslomapäivän. Työterveydestä todettiin, että eivät hoida mitään raskauteen liittyviä vaivoja (ja ymmärrän, että he ajattelevat vain työnantajan etua). Onko ainoa vaihtoehto mennä esim yksityiselle gynelle?
Äitiyspoli oli kiinnostunut vain lapsen hyvinvoinnista ja määräsivät saikkua vasta sitten kun alkoi verinen vuoto ja supistelut ja verenpaineet nousi korkealle. Sitä ennen kun jalat lähti alta eikä voinut oikein mitään tehdä supisteluiden ja kipujen vuoksi niin sairaslomaa määräsi neuvolan lääkäri tai työterveyshuolto - äitiyspolilta ei saanut sairaslomaa, koska vauva voi hyvin, vaikka ei se vauva niitä töitä tehnyt vaan äiti. Ihan ihmeellistä toimintaa. Oli kiva kontata vessaan ja olla vain toisella kyljellään monta kuukautta, kun mikään muu ei oikein onnistunut. Kaupassa kun kävin lyhyesti, niin jouduin johonkin penkille monta kertaa istumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ei oo todellakaan sairaus vaikka itse sain nk raskaudenajan diabetes ja 2 kertaa pyörryin ja kerran oksensin. Olihan sitä ikääkin reippaasti yli 41 v. Kyllä niitä aikoja muistelee hyvällä.
Voi hyvänen aika :D Oikein raskausdiabetes ja kerran oksensit. No eipä noita kovin isoiksi vaivoiksi voi kutsua.
Olen aina inhonnut ko. hokemaa. No eihän se olekaan sairaus MUTTA ei se ole mikään normaalitilakaan ja voi aiheuttaa vaikka mitä oireita/vaivoja/sairauksia! Minusta hokeman sanaton viesti on se että koska raskaus ei ole sairaus > > olet terve > > älä valita/ole poissa töistä/levähdä sen varjolla. Hohhoijaa toivottavasti katoaa mokoma idioottilausahdus kokonaan maan päältä. Terveisin 3 kk:tta "kokopäiväpahoinvoinnista" kärsinyt..hups siis ihan normisti yökkinyt N35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys:
Sinä, joka olet saanut sairauslomaa raskausaikana pahoinvoinnin / unettomuuden / liitoskopujen vuoksi, mistä sait sairausloman? Terveyskeskuslääkäriltä, työterveyslääkäriltä vai menitkö omakustanteisesti esim yksityiselle gynelle?Olisi kiinnostava kuulla, sillä omalla kohdalla ja noilla em. vaivoilla en saanut tk:sta lääkäriaikaa, Th kirjoitti YHDEN sairauslomapäivän. Työterveydestä todettiin, että eivät hoida mitään raskauteen liittyviä vaivoja (ja ymmärrän, että he ajattelevat vain työnantajan etua). Onko ainoa vaihtoehto mennä esim yksityiselle gynelle?
Mä oon oksentanut joka raskaudessa 9kk ajan eli oksentelu ja hirveä olo kesti koko raskauden, synnytyssalissakin oksensin. En saanut sairaslomaa päivääkään. Työterveyslääkäri oli sitä mieltä että raskaus ei ole sairaus. Työnantajalle kelpasi vain työterveyden määräämä sairasloma eli äitiyspolin sairaslomalappu ei auttanut mitään. Työnantajalla on oikeus arvioida antaako sairasloman joten sinällään lakia ei rikottu.
No olin koko ajan työssä ja oksentelin seinään, lattiaan, roskikseen, vessan lattialle, työhuoneeseen monta kertaa, kesken palaverin oksupussiin, pitäessäni esitelmää työpaikalla isolle yleisölle jne. ”Kun raskaus ei ole sairaus”.
Sain sääliviä katseita mutta ei voinut mitään. Työterveyden mieslääkäri kun tiesi niin hyvin että ei se raskaus mitään rankkaa ole.
Ja tämä sama episodi (eli oksensin 9kk eikä päivääkään sairaslomaa) toistui seuraavassakin raskaudessa.
Yksikään MIES siinä firmassa ei olisi joutunut olemaan töissä siinä kunnossa.
Minun raskauspahoinvointiani vähättelivät niin pomo, anoppi kuin oma äitiniki kunnes jouduin sairaalaan tippaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ylipäätään naisen oletetaan hoitavan raskaus samaan aikaan täysillä mutta kuitenkin ns. toisella kädellä; pitää tehdä kaikki oikeat valinnat (ruoka, liikunta, henkisyys, töiden järjestely jne.) mutta kuitenkin niin, etteivät ne häiritse muuta elämää tippaakaan. Jos ihminen olisi vatsataudissa, kukaan ei olettaisi hänen olevan töissä jos hän kävisi oksentamassa vartin välein, mutta raskaana olevalle se on "normaalia". Muualla maailmassa WHO:n määritelmä anemialle on, että ferritiiniarvo tippuu alle kolmenkymmenen, Suomessa raja on kymmenen- me teemme asiat vaikka sitten pää kainalossa, väliäkö sillä että anemia koskettaa yleensä juurikin tyttöjä ja naisia.
Lääkärissä ketään ei kiinnosta sinun vointisi, jossei se liity suoraan vauvaan. Sama synnytyksessä: pihdataan kivunlievitystä tai äidille mukavampia tapoja synnyttää, jotta kätilön olisi mahd. helppo työskennellä vauvan vastaanottamisessa ym. Synnytyksen jälkeen sitä kaipaisi lepoa, onhan synnytystä verrattu maratooniinkin- vaan etpäs sitä saa! Sinne vaan huoneeseen viiden-kuuden muun tuntemattoman äidin ja vauvan kanssa, toivottavasti saat unta. Kivunlievitys on Panadolia, lakanat vaihdetaan itse ja pyyhkeitä saa yhden. Josset saa haettua ruokaasi, et syö. Sairaalasta ei pääse minnekään jos vauvalla ei ole kaikki hyvin, mutta äidiltä riittää, että sen suoli toimii. :) Kuin eläimillä.
Kotona sitten hoidat yksin lapsesi ja kodin jne. eikä apuna yleensä ole ketään. Siinä missä aiemmat ikäluokat saivat apua omilta vanhemmiltaan ja/tai kotiavustajalta, nykyään pitää tehdä kaikki yksin ja itse. Neuvolassa kytätään että varmasti teet kaiken kuten pitääkin ja kirjataan nuhtelevasti ylös, jos erehdyit antamaan korviketta kun väsyit pumppaamiseen tai, luoja paratkoon, sorruit velliin/maissisoseeseen puoli viikkoa liian aikaisin!
Tätä rataa se jatkuu ja jatkuu. Sitten kun yleinen ilmapiiri on se, ettei lapsi saisi näkyä tai kuulua missään, onkin tosi kiva synnyttää tähän maahan uusia suomalaisia.
Voi tämä on niin totta! 3 lasta olen synnyttänyt ja vaikka minulla kaikki meni hyvin, olin todella väsynyt, hermostunut ja tokkurassa, ja apua ei kehdannut pyytää eikä häiritä hoitajien kahvittelua. Eka vauva saattoi imeä 3!! tuntiakin putkeen ja siinä sai jännätä ehdinkö hakea ruokaa ollenkaan. En uskaltanut yhtään itkettää vauvaa, kun eihän sitä saa. Ja vauva itki heti jos irrotin sen tissistä. Mulla ei tullut maitoakaan oikein moneen päivään. Kun tein imetyspunnitusta, ja kerroin hoitajalle tuloksen, hän tokaisi että kyllä sitä nyt kaksinkerroin tuo pitäisi tulla! Lopulta yksi hoitaja ymmärsi mun hädän ja lohdutti kun näki mun itkevän. Ihmettelen syvästi tuota politiikkaa synnärillä. Eikö vauvatkin hyötyisi jos vähän äitejä autetaan ja ollaan empaattisia? Hemmotellaanko se äiti oikeasti pilalle, jos sille joku tuo kerran ruoan jos vauva juuri silloin ruokailee?
Ja ajatelkaa, monissa muissa maissa on käsite nimeltä lapsivuodeaika. Silloin äiti saa levätä ja keskittyä vauvaan, ja muut passaa ja tuo ruokaa.
Jotenkin tämä hokema, vaikkakin ihan p*rseestä, on ihan ok lapsettomalta tai mieheltä koska eivät he ymmärrä. Mutta toiselta äidiltä tämä on kyllä sellaista kiusaamista ja halveksumista. Luulisi että vaikka oma raskausaika olisikin ollut helppo, voisi kuitenkin asettua muiden asemaan koska selkeästi näistä puhutaan paljon ja varmasti omassa lähipiirissäkin on edes yksi jolla on ollut hirmuisia ongelmia raskauden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt jaksanut lukea kaikkea, mutta kyllähän raskauden aiheuttamiin pahoisiin oireisiin saa sairauslomaa. Monesti oireet ovat kuitenkin lieviä ja ohimeneviä.
Moni on koko raskauden ihan lähes täysin toimintakykyinen, jollain toisella kaikki raskaudet on ihan erilaisia.
En nyt usko, että tällä asialla on juurikaan tekemistä laskevan syntyvyyden kanssa. Siihen liittyy vahvasti moni muukin asia.
Mun mielestä pitäisi laittaa pakolliseksi kaikille lääkäri- ja hoitsu- opiskelijoille, että lääkkeiden ja muiden keinojen avulla niille simuloitaisiin vähintään viikoksi kokemus raskaudesta, samaten masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä. Eli sellaisista vaivoista, joita herkästi vähätellään, ja joista potijaa syyllistetään.
Vierailija kirjoitti:
No totta kai muualla maailmassa naisia kuolee synnytyksiin, koska hygienia on huonolla tolalla. Siinä suhteessa me suomalaiset saamme olla tyytyväisiä, meillä naisten ja lasten kuoleminen synnytykseen on äärimmäisen harvinaista verrattuna muihin maihin. Taidetaan olla ihan ykkösluokkaa siinä suhteessa.
Minua jurppi melko tavalla, kun yksi tuttava mies meni naimisiin Etelä-Amerikkalaisen naisen kanssa ja aina Suomessa käydessään haukkui Suomea kaikin tavoin. Täällä on kylmää ja täällä on rumaa ja ihmiset on umpimielisiä ja kukaan ei pidä oikealla tavalla hauskaa ja kaikki on niin väritöntä ja ikävää. Mutta kas kun sai sen vaimonsa raskaaksi, niin jopa lennätti sen Suomeen synnyttämään. Syy oli tietysti se, että täällä synnyttäminen on turvallista, ja lisäksi vielä se, että lapsi saa Suomen kansalaisuuden. En viitsinyt enää kysyä, mitä se lapsi tällä typerän Suomen kansalaisuudella tekee, muuallahan on niin paljon hienompaa.
Niin, olen tuo, joka sai sen ensimmäisen lapsen 19-vuotiaana, ja kyllä minulle noin on gyne sanonut, voisin vaikka käsi Raamatulla vannoa. Eli sieltä sisältähän hän ne paikat siinä tähystyksessä näkeekin ja siitä noin sanoi. Totta kai se leikkaushaava on olemassa ja lääkäri sen tietenkin näkee. Näen sen oikein hyvin itsekin jos vain viitsin sinne tuijotella. Toisessa synnytyksessä tehtiin vain pieni viilto ja se parani nopeasti kyllä ja on ulospäin minusta ihan näkymätön. Itsekin kyllä ajattelen, että silloin nuorempana keho palautui paremmin, ei jäänyt yhtään raskausarpiakaan, koska nuori iho ilmeisesti joustaa paremmin, olin aika äkkiä entisissä mitoissanikin.
Jos raskaudessa ilmenee komplikaatioita, niin ne komplikaatiot on se sairaus. Ei raskaus sinänsä ole sairaustila, mutta tietysti tästä voidaan riidellä maailman tappiin asti. Entä onko sitten lapsettomuus sairaus? Tarkoitan silloin, kun lasta halutaan, mutta sitä ei vain tule?
Jokaisella alakautta synnyttäneellä on esim kohdunsuu erinäköinen kuin ennen synnytystä. Sen näkee jokainen lääkäri.
Ystävä sai myös lapsen 22v ja hänelle jäi hirveät raskausarvet mahaan ja etureppu sekä kohdun ja peräsuolen laskeuma. Toiselle samanikäiselle imukuppi repi niin että hän ei pysty enää pyöräilemään. Hoikkia liikuntaa harrastavla naisia ja vauvat normikokoisia heillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pätkätyöläinen kun tulin raskaaksi. Minulle oli lupailtu vakinaistamista ennen raskautta. En ollut yhtään päivää poissa töistä koko työsuhteeni aikana, vaikka alussa oli raskauspahoinvointia. Hoidin työni normaalisti. Loppuraskauden olin energinen ja jaksoin töissä niin kauan kuin lakisääteinen loma oli pakko aloittaa. Määräaikaista työsuhdettani ei kuitenkaan vakinaistettu, koska sain lapsen.
Tämä. Ap:n on turha stressata, pätkätyöläisen sopimusta ei jatketa raskaana, oli kuinka hyvä tahansa.
Tämähän on oikeasti laitonta. Raskauden takia ei saa olla vakinaistamatta tai jatkamatta edes määräaikaista sopimusta (jos sopimusta olisi muuten jatkettu). Näin lain mukaan. Eri asia, miten todellisuus totetutuu, mutta jotenkin tässä pitäisi nousta barrikaadeille ja puolustaa naisten oikeuksia, eikä hyväksyä omaa kyykyttämistä. Harmillista vain, että se taistelu ei taida olla kovin helppoa, jos liitosta ei apuja saa...
Määräaikainen työsuhde on määräaikainen. Se ei jatku automaattisesti supertyöntekijänkään kohdalla, miksipä sitten raskaaksi hankkiutuneen.
Ehkä pitäisi olla. On se sen verran poikkeava tila.
En jaksa lukea kaikkea, mutta tässä oma kokemukseni:
1. raskauden pahoinvointi oli kammottava, yötä päivää piinaava olotila, töihin keskittyminen oli kamalaa mutta silti siellä kävin enkä tietenkään kertonut kellekään. Olin silloin määräaikaisessa työsuhteessa, joka loppui kesken äitiyslomani. Jo aiemmin oli puhuttu, että minulle olisi vakipaikka jossain kohtaa luvassa ja niin kävikin. Vuoden äitiysöoman jälkeen palasin samaan työpaikkaan, tällä kertaa vakituiseen työsuhteeseen.
Ehdin olla puoli vuotta töissä, kun olin uudestaan raskaana. Pahoinvointi oli taas järkyttävä, ja lisäksi oli ties mitä muuta terveysvaivaa etenkin alkuraskaudessa. Oli kauheaa olla pois töistä mutta pakko oli. Työnantajani on onneksi tosi kiva.
Palaan muutaman kuukauden kuluttua töihin, ja se tuntuu mukavalta, kun työnantaja on aina ollut niin reilu. Oma tarinani on esimerkki siitä, että asiat voivat mennä hyvinkin. Toki olen äitiyslomieni vuoksi jäljessä mm. palkkakehityksessä, mutta se on mielestäni pieni murhe. Mieluummin valitsen lapset kuin ison palkan.
Kovasti pahoinvoineena toivoisin, että raskauspahoinvointi otettaisiin terveydenhuollossa tosissaan. Se on hirveä vaiva ja jättänyt itselleni pahat traumat. Neuvolassa vaan todettiin, että kyllä se aika siihen ainakin auttaa. Jos miehet joutuisivat kärsimään jostain yhtä pahasta, joku lääke olisi takuuvarmasti keksitty.
Suomessa on varmaan hyväksytympää olla pois krapulan takia töistä, kuin raskausvaivoista.