Lue keskustelun säännöt.
”Raskaus ei ole sairaus” ja laskeva syntyvyys
Olen alkanut ymmärtää tätäkin ilmiötä paremmin vasta ensimmäisen oman raskauden myötä.
Koko alkupuolen elämästäni olen kuullut näitä erilaisia mielipiteitä siitä, millaista on olla raskaana ja miten siihen pitäisi suhtautua, ja muodostanut sellaisen käsityksen että totuus on jossain siellä mielipiteiden ääripäiden välillä. Olen olettanut, että raskaana oleminen aiheuttaa ehkä jossain vaiheessa vähän turvotusta ja alkupuolella muutaman kerran ehkä huvittavaa pahoinvointia. Muuten sitten on itsestä kiinni että meneekö mammamoodiin ja ”unohtaako” vauvahuumassa aikaisemmat liikuntaharrastukset tai ammatilliset intohimot. Pidinkin ihan itsestään selvänä, että minulla ainakin elämä jatkuu normaalisti lapsesta huolimatta kun kerran tahtoa on.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla oli 3 kuukautta alussa samanlainen olo kuin norovirustartunnan toisena päivänä. Olisin voinut nukkua melkein kellon ympäri ja jatkuvasti oksetti. Lisäksi minuun tarttuivat kaikki kiertävät kausiflunssat, vaikka normaalisti en sairasta. Mutta koska en ollut sairaana, töihin piti mennä joka päivä. Väsymyksestä ja huonosta olosta johtuen töiden tekeminen vaati noin 1,5 kertaa sen panoksen mitä terveenä. Neuvolassa kehuttiin että vointini vaikuttaa ihan normaalilta, ja että minun kannattaisi pyrkiä lisäämään liikuntaa niin mieliala paranisi. Tuossa vaiheessa siis pelkkä portaiden nouseminen sai sydämen hakkaamaan ja silmissä mustenemaan. (Ennen raskautta juoksin 5 km lenkkejä 3-4 krt/vko).
Kun pahoinvointi viimein loppui, alkoikin allergiakausi. Raskaana ei saa käyttää kaikkia niitä lääkkeitä mitä normaalisti. En ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla sen jälkeen kun pähkinäpuun kukinta alkoi vaikka kaikki apukonstit käytössä. Väsymys alkaa tehdä hulluksi. Töistä suoriutuminen alkaa olla vaikeaa, en vain jaksa ajatella ja suunnitella kunnolla nukkumatta. Neuvolassa kehotetaan kuuntelemaan omaa kehoa ja lepäämään kun siltä tuntuu. Miten? Vuorokaudessa eivät riitä tunnit jos yritän tehdä työni ja lisäksi levätä tarpeeksi.
Kaikki tämä vaikuttaa vain minun työstä suoriutumiseeni. Lapsen isä ja hänen työnantajansa pääsevät ilman mitään haittoja. Miten voi vielä 2019 olla niin, että pätkätyössä olevan naisen työllistyminen raskauden jälkeisenä aikana on kiinni lähinnä siitä miten huonovointisena hän pystyi painamaan 100 % tulosta ja teeskentelemään tervettä? Yhteiskunnalta ei tule tähän mitään kädenojennusta. Tästähän seurauksena on se, että jos nainen todella haluaa säilyttää mahdollisuudet tehdä mieleistään työuraa, hän ei lisäänny, ei ainakaan toista kertaa. Ja tämä on todella iso valinta, Ainakin itselläni mielekkään työn säilyttäminen on keskeinen osa elämänlaatua.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ylipäätään naisen oletetaan hoitavan raskaus samaan aikaan täysillä mutta kuitenkin ns. toisella kädellä; pitää tehdä kaikki oikeat valinnat (ruoka, liikunta, henkisyys, töiden järjestely jne.) mutta kuitenkin niin, etteivät ne häiritse muuta elämää tippaakaan. Jos ihminen olisi vatsataudissa, kukaan ei olettaisi hänen olevan töissä jos hän kävisi oksentamassa vartin välein, mutta raskaana olevalle se on "normaalia". Muualla maailmassa WHO:n määritelmä anemialle on, että ferritiiniarvo tippuu alle kolmenkymmenen, Suomessa raja on kymmenen- me teemme asiat vaikka sitten pää kainalossa, väliäkö sillä että anemia koskettaa yleensä juurikin tyttöjä ja naisia.
Lääkärissä ketään ei kiinnosta sinun vointisi, jossei se liity suoraan vauvaan. Sama synnytyksessä: pihdataan kivunlievitystä tai äidille mukavampia tapoja synnyttää, jotta kätilön olisi mahd. helppo työskennellä vauvan vastaanottamisessa ym. Synnytyksen jälkeen sitä kaipaisi lepoa, onhan synnytystä verrattu maratooniinkin- vaan etpäs sitä saa! Sinne vaan huoneeseen viiden-kuuden muun tuntemattoman äidin ja vauvan kanssa, toivottavasti saat unta. Kivunlievitys on Panadolia, lakanat vaihdetaan itse ja pyyhkeitä saa yhden. Josset saa haettua ruokaasi, et syö. Sairaalasta ei pääse minnekään jos vauvalla ei ole kaikki hyvin, mutta äidiltä riittää, että sen suoli toimii. :) Kuin eläimillä.
Kotona sitten hoidat yksin lapsesi ja kodin jne. eikä apuna yleensä ole ketään. Siinä missä aiemmat ikäluokat saivat apua omilta vanhemmiltaan ja/tai kotiavustajalta, nykyään pitää tehdä kaikki yksin ja itse. Neuvolassa kytätään että varmasti teet kaiken kuten pitääkin ja kirjataan nuhtelevasti ylös, jos erehdyit antamaan korviketta kun väsyit pumppaamiseen tai, luoja paratkoon, sorruit velliin/maissisoseeseen puoli viikkoa liian aikaisin!
Tätä rataa se jatkuu ja jatkuu. Sitten kun yleinen ilmapiiri on se, ettei lapsi saisi näkyä tai kuulua missään, onkin tosi kiva synnyttää tähän maahan uusia suomalaisia.
Kärjistetysti kirjoitettu ja varmasti on totta kaikki joidenkin kohdalla muttei varmaan kaikki yhtä aikaa. Kannattaa myös pitää puoliaan ja vaatia apua ja palveluja, neuvolassa sekä läheisiltä. Kaikkea ei myöskään tarvitse kertoa neuvolassa, esim korvikkeen tai soseiden käytöstä, pääsee helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä näin lapsettomana olen lähipiirin raskauksia katsellut, niin tuntuu vaihtelevan aivan laidasta laitaan, mikä kenenkin vointi ja työkyky on. Jotkut ovat saikulla kuukausia, toiset jaksavat aivan hyvin käydä töissä. Joillain vaikea vaihe on alussa, joillain lopussa, joillain molemmissa. Samoin vauvoissa on eroja, toiset pääsevät nopeasti jatkamaan tavallista elämäänsä vauva kainalossa, ja toiset eivät pääse pitkiin aikoihin mihinkään, kun vauva huutaa koko ajan. Eikä tämä vaihtelu tunnu korreloivan millään tavalla muuhun terveydentilaan tai kuntoon, tai olevan ennakoitavissa, millaista kenelläkin on, paitsi että hurja oksentelu tuntuu olevan joissain tapauksissa sukuvika. Joten jos olisin itse työnantaja, niin en uskaltaisi kauheasti tehdä mitään omia päätelmiä siitä, miten paljon raskaana oleva työntekijä jaksaa tai millainen olo hänellä on. Meitä kun on niin moneen junaan.
Näinpä! Sama itsellä lähipiirissä, toinen voi mainiosti koko raskausajan, ei oksentelua ei mitään, kuntoili vielä ja harrasti tanssia viime metreillä. Toisella pientä hajuherkkyyttä ja yököttelyä. Kolmas oli sänkypotilaana ja jopa sairaalassa tipassa, oksenteli koko raskausajan. Synnytyksiäkin laidasta laitaan, toisella kesti 2 vuorokautta, toisella 6h ja 10 min ponnistusvaihe. Vauvatkin niin erilaisia. Ei kannata yleistää ja pelotella lapsettomia ihmisiä, itsekin mietin näitä pahimpia skenaarioita, vaikka taitaa olla niin että ovat enemmän poikkeuksia. Suurin osa kuitenkin pystyy käymään töissä ja jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja saikkua, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas missä maassa on asiat paremmin kuin täällä? Jos ei ole täälläkään tarvittavaa turvaverkkoa niin ei muuta kuin muuttamaan sinne Äitien Onnelaan missä yhteiskunta antaa yksinäisille ja köyhille yh-äideille heidän haluamansa tuen niin henkisesti kuin rahallisesti!!!
Niin ja miksei muut äidit (joiden lapset ovat jo kasvaneet) tue ja auta näitä väsyneitä ja köyhiä kun kerran tietävät miten raskasta lapsiarki on? Eipä taida kiinnostaa muiden äitien ahdinko kun on itsellä asiat kunnossa.....
Äidit? -ttu jos lasten isät tukis äitejä niin täällä ei olis niin paljon yksinhuoltajia. Niin kauan kuin isien poisto kuvioista oikeasti helpottaa äitien elämää niin yksinhuoltajia tulee syntymään.
Jän-nämiestenhän kanssa niitä lapsia kannattaakin tehdä. Pitäisikö tyttöjä opettaa tunnistamaan kunnollinen poikaystäväehdokas pitkällä tähtäimellä, jotta he eivät kierrä kikkelikarusellia, tee isättömiä lapsia parhaina vuosinaan ja 30-vuotiaina ihmettele, miten kunnollisia miehiä ei löydy.
Niinpä. Mies on miehen sielunelä-män paras tul-kki, joten tälläinen jän-nämies voisi tyttärelleen sitten kertoa, millaista miestä kannattaa varoa. Sillä kyllä kai jän-nämieskin tietää, että vaikka hän jättää lapsen äidin, hän ei jätä lastaan?
Isätön-tä lasta ei ole. On vain lapsia, joista isä ei välitä. Jän-nämieskin voisi sen verran ottaa lapsestaan vas-tuuta, että saapuu tälle jossain vaiheessa kertomaan, millaista miestä kannattaa varoa. Ei kaikkea vastuuta voi aina sysätä naisen/äidin harteille. Jän-nämiehenkin on otettava itseään nis-kasta edes 10 minuuttia tässä elämässä ja val-stettava tytärtään isänsä kaltaisista "jän-nämiehistä" jotka hylkäävät lapsensa.
Aloitajalle (muita kommentteja ei jaksanut alkaa lukemaan enää):
Näinhän se on. Suomi on maa, joka ei todellakaan kannusta lasten tekoon. Näkökulma täältä Aasiasta: Täällä todettiin, että "aa, olet kotoisin sieltä pienestä maasta, joka on lähes sukupuutossa".
Suomessa suurin ongelma on asenteissa, Suomi on lapsivastainen maa. Kuin toisin täällä toisella puolella palloa, täällä rakastetaan lapsia, oli niitä sitten yksi tai useampi. Ja äitiä tuetaan olemaan äiti perinteisesti. Mutta kääntöpuolena äitiyslomat ovat tooodella lyhyitä. Sen sijaan vanhemmat jäävät eläkkeelle aiemmin hoitamaan lasta. Takaa tuoreen työvoiman ja kehityksen.
Raskaus on oma lukunsa ja siitä kärsii jokainen lapsen tahtonut nainen, tavalla tai toisella. On joku prosentti, joka kehuu, ettei tule mitään oireita ja lastakaan tuskin huomaa kun se on syntynyt, ne on harvassa. Hedelmöitymisestä kaikki muuttuu. Mutta hei, raskaus kestää 9kk ja kun poksahdat, aika kultaa muistot kuin taikasauvalla ! Ja sama käy vauvavuodelle. Mikään ei voi olla niin rankka työ 24/7, ja päälle vielä muut murheet, mutta kappas kun vuosi on paketissa, niin johan sitä voisi ottaa uuden kierroksen!
Miksi? No koska luonto. Nainen on tähän hommaan tehty, eikä nykyaikakaan vielä sitä ole pystynyt muuttamaan, kuukautiset tulee kerran kuukaudessa edelleen. Ja no, koska luonto, niin onneksi me jotkut otamme sen riskin ja toteamme, että hei, tämähän se oli se elämän tarkoitus! :)
Ainiin, ja noista harmituksista vielä: Suomessa valitetaan aivan liikaa! On ihan kuin saatu lupa valittaa ja sehän on valtion vika jos menkatkin sattuu mahaa.. Oikeesti, näin se on, joskus kauempaa näkee lähelle paremmin. Olkaamme siis hiljaa ja tehdään lapsia :)
Pupu1236 kirjoitti:
Aloitajalle (muita kommentteja ei jaksanut alkaa lukemaan enää):
Näinhän se on. Suomi on maa, joka ei todellakaan kannusta lasten tekoon. Näkökulma täältä Aasiasta: Täällä todettiin, että "aa, olet kotoisin sieltä pienestä maasta, joka on lähes sukupuutossa".
Suomessa suurin ongelma on asenteissa, Suomi on lapsivastainen maa. Kuin toisin täällä toisella puolella palloa, täällä rakastetaan lapsia, oli niitä sitten yksi tai useampi. Ja äitiä tuetaan olemaan äiti perinteisesti. Mutta kääntöpuolena äitiyslomat ovat tooodella lyhyitä. Sen sijaan vanhemmat jäävät eläkkeelle aiemmin hoitamaan lasta. Takaa tuoreen työvoiman ja kehityksen.
Raskaus on oma lukunsa ja siitä kärsii jokainen lapsen tahtonut nainen, tavalla tai toisella. On joku prosentti, joka kehuu, ettei tule mitään oireita ja lastakaan tuskin huomaa kun se on syntynyt, ne on harvassa. Hedelmöitymisestä kaikki muuttuu. Mutta hei, raskaus kestää 9kk ja kun poksahdat, aika kultaa muistot kuin taikasauvalla ! Ja sama käy vauvavuodelle. Mikään ei voi olla niin rankka työ 24/7, ja päälle vielä muut murheet, mutta kappas kun vuosi on paketissa, niin johan sitä voisi ottaa uuden kierroksen!
Miksi? No koska luonto. Nainen on tähän hommaan tehty, eikä nykyaikakaan vielä sitä ole pystynyt muuttamaan, kuukautiset tulee kerran kuukaudessa edelleen. Ja no, koska luonto, niin onneksi me jotkut otamme sen riskin ja toteamme, että hei, tämähän se oli se elämän tarkoitus! :)
Ainiin, ja noista harmituksista vielä: Suomessa valitetaan aivan liikaa! On ihan kuin saatu lupa valittaa ja sehän on valtion vika jos menkatkin sattuu mahaa.. Oikeesti, näin se on, joskus kauempaa näkee lähelle paremmin. Olkaamme siis hiljaa ja tehdään lapsia :)
Kukahan se tässä edellä valitti?
Ja valitetaan vaan eikä tehdå lapsia kuin silloin jos niitå todella haluamme ja jos emme halua niin ei tehdä yhtäkään.
Nainen on se joka kärsii kaiken lastenteossa ja ei muka saisi aiheesta valittaa. Miehet sitä vastoin saa lapset, no niin kuin lemmikkieläimen mutta heillä in otsaa valittaa kun vaimon ulkonäkö on rapistunut ja alapää väljentynyt ja lapsiin menee rahaa ja hoitakoot naiset lapset ne on naisen ongelma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se raskasta toki. Itselläni on ollut 3 lapsen kanssa oksentelua ensimmäiset 4 kk, eli noin rv 15-18 saakka. Onneksi työ mahdollisti käymisen oksentamassa työn lomassa. Lisäksi oli liitoskivut, selkäkipua yms.
Ai kauhee ku nauratti toi eka kappale (anteeks). Se on yks niitä syitä, miks jotkut sanoo, että ymmärrät sitte ku itelläs on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan pahoinvointi ei kuulosta kovin pahalta, kun töissä pystyi käymään. Itsehän makasin sairaalassa tipassa, kun edes vesi ei pysynyt sisällä ja oksentelin koko ajan. En ikimaailmassa olisi kyennyt töihin, kun vessaan meneminen oli jo saavutus. Että joo raskaus ei ole sairaus, mutta hypermeesi eli noin voimakas pahoinvointi kuin minulla oli, on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan pahoinvointi ei kuulosta kovin pahalta, kun töissä pystyi käymään. Itsehän makasin sairaalassa tipassa, kun edes vesi ei pysynyt sisällä ja oksentelin koko ajan. En ikimaailmassa olisi kyennyt töihin, kun vessaan meneminen oli jo saavutus. Että joo raskaus ei ole sairaus, mutta hypermeesi eli noin voimakas pahoinvointi kuin minulla oli, on sairaus.
Tämä ei nyt ollut mikään kurjuuskilpailu. Älä vähättele muiden raskauspahoinvointia vaikka olisit oksentanut sisuskalusi pellolle.
Vierailija kirjoitti:
Laskeva syntyvyys.
Ei olisi työvoimapulaa jos vuodessa10 000 aborttia olisi jäänyt tekemättä,vuosikymmenien aikana!
Olisi vaan paljon, paljon enemmän työttömiä kuin nykyään.
Ei ole mitään työvoimapulaa, vaan on pula palkanmaksuhaluisista työnantajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näin lapsettomana olen lähipiirin raskauksia katsellut, niin tuntuu vaihtelevan aivan laidasta laitaan, mikä kenenkin vointi ja työkyky on. Jotkut ovat saikulla kuukausia, toiset jaksavat aivan hyvin käydä töissä. Joillain vaikea vaihe on alussa, joillain lopussa, joillain molemmissa. Samoin vauvoissa on eroja, toiset pääsevät nopeasti jatkamaan tavallista elämäänsä vauva kainalossa, ja toiset eivät pääse pitkiin aikoihin mihinkään, kun vauva huutaa koko ajan. Eikä tämä vaihtelu tunnu korreloivan millään tavalla muuhun terveydentilaan tai kuntoon, tai olevan ennakoitavissa, millaista kenelläkin on, paitsi että hurja oksentelu tuntuu olevan joissain tapauksissa sukuvika. Joten jos olisin itse työnantaja, niin en uskaltaisi kauheasti tehdä mitään omia päätelmiä siitä, miten paljon raskaana oleva työntekijä jaksaa tai millainen olo hänellä on. Meitä kun on niin moneen junaan.
Näinpä! Sama itsellä lähipiirissä, toinen voi mainiosti koko raskausajan, ei oksentelua ei mitään, kuntoili vielä ja harrasti tanssia viime metreillä. Toisella pientä hajuherkkyyttä ja yököttelyä. Kolmas oli sänkypotilaana ja jopa sairaalassa tipassa, oksenteli koko raskausajan. Synnytyksiäkin laidasta laitaan, toisella kesti 2 vuorokautta, toisella 6h ja 10 min ponnistusvaihe. Vauvatkin niin erilaisia. Ei kannata yleistää ja pelotella lapsettomia ihmisiä, itsekin mietin näitä pahimpia skenaarioita, vaikka taitaa olla niin että ovat enemmän poikkeuksia. Suurin osa kuitenkin pystyy käymään töissä ja jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja saikkua, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella.
Miksi tämä sai näin paljon alapeukkuja? Vilpittömästi ihmettelen, kerroin vaan omista havainnoista lähipiiristä. Ei ollu tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.
- sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näin lapsettomana olen lähipiirin raskauksia katsellut, niin tuntuu vaihtelevan aivan laidasta laitaan, mikä kenenkin vointi ja työkyky on. Jotkut ovat saikulla kuukausia, toiset jaksavat aivan hyvin käydä töissä. Joillain vaikea vaihe on alussa, joillain lopussa, joillain molemmissa. Samoin vauvoissa on eroja, toiset pääsevät nopeasti jatkamaan tavallista elämäänsä vauva kainalossa, ja toiset eivät pääse pitkiin aikoihin mihinkään, kun vauva huutaa koko ajan. Eikä tämä vaihtelu tunnu korreloivan millään tavalla muuhun terveydentilaan tai kuntoon, tai olevan ennakoitavissa, millaista kenelläkin on, paitsi että hurja oksentelu tuntuu olevan joissain tapauksissa sukuvika. Joten jos olisin itse työnantaja, niin en uskaltaisi kauheasti tehdä mitään omia päätelmiä siitä, miten paljon raskaana oleva työntekijä jaksaa tai millainen olo hänellä on. Meitä kun on niin moneen junaan.
Näinpä! Sama itsellä lähipiirissä, toinen voi mainiosti koko raskausajan, ei oksentelua ei mitään, kuntoili vielä ja harrasti tanssia viime metreillä. Toisella pientä hajuherkkyyttä ja yököttelyä. Kolmas oli sänkypotilaana ja jopa sairaalassa tipassa, oksenteli koko raskausajan. Synnytyksiäkin laidasta laitaan, toisella kesti 2 vuorokautta, toisella 6h ja 10 min ponnistusvaihe. Vauvatkin niin erilaisia. Ei kannata yleistää ja pelotella lapsettomia ihmisiä, itsekin mietin näitä pahimpia skenaarioita, vaikka taitaa olla niin että ovat enemmän poikkeuksia. Suurin osa kuitenkin pystyy käymään töissä ja jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja saikkua, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella.
Miksi tämä sai näin paljon alapeukkuja? Vilpittömästi ihmettelen, kerroin vaan omista havainnoista lähipiiristä. Ei ollu tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.
- sama
Minä alapeukutin pahoinvointilääkkeelle. Ei lääkkeiden syöminen alkuraskauden aikana ole kaikille mikään helppo juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näin lapsettomana olen lähipiirin raskauksia katsellut, niin tuntuu vaihtelevan aivan laidasta laitaan, mikä kenenkin vointi ja työkyky on. Jotkut ovat saikulla kuukausia, toiset jaksavat aivan hyvin käydä töissä. Joillain vaikea vaihe on alussa, joillain lopussa, joillain molemmissa. Samoin vauvoissa on eroja, toiset pääsevät nopeasti jatkamaan tavallista elämäänsä vauva kainalossa, ja toiset eivät pääse pitkiin aikoihin mihinkään, kun vauva huutaa koko ajan. Eikä tämä vaihtelu tunnu korreloivan millään tavalla muuhun terveydentilaan tai kuntoon, tai olevan ennakoitavissa, millaista kenelläkin on, paitsi että hurja oksentelu tuntuu olevan joissain tapauksissa sukuvika. Joten jos olisin itse työnantaja, niin en uskaltaisi kauheasti tehdä mitään omia päätelmiä siitä, miten paljon raskaana oleva työntekijä jaksaa tai millainen olo hänellä on. Meitä kun on niin moneen junaan.
Näinpä! Sama itsellä lähipiirissä, toinen voi mainiosti koko raskausajan, ei oksentelua ei mitään, kuntoili vielä ja harrasti tanssia viime metreillä. Toisella pientä hajuherkkyyttä ja yököttelyä. Kolmas oli sänkypotilaana ja jopa sairaalassa tipassa, oksenteli koko raskausajan. Synnytyksiäkin laidasta laitaan, toisella kesti 2 vuorokautta, toisella 6h ja 10 min ponnistusvaihe. Vauvatkin niin erilaisia. Ei kannata yleistää ja pelotella lapsettomia ihmisiä, itsekin mietin näitä pahimpia skenaarioita, vaikka taitaa olla niin että ovat enemmän poikkeuksia. Suurin osa kuitenkin pystyy käymään töissä ja jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja saikkua, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella.
Pahoinvointilääkettä ei saa mihinkään normaaliin raskausoksenteluun. Täytyy olla vaikea hypermeesi, että lääkäri niitä määrää, koska niitä ei olla voitu todeta täysin turvallisiksi. Moni ei myöskään halua niitä syödä. Itse söin pahinvointilääkettä koko raskausajan vaikeaan hypermeesiin, mutta ei siitä pljon apua ollut. Silti makasin tipassa ja oksensin. Tosin varmaan olisin kuollut ilman pahointivointikääkettä, koska kyllä se vähän oksentelua hillitsi, että sain ehkä yhden jukurttipurkin päivässä syödyksi. Lisäksi jouduin syömään mielialalääkkeitä, koska tuo oli psyykkisesti todella rankkaa. En toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle. Kuin 9kk norovirus ja kuihdut olemattomiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näin lapsettomana olen lähipiirin raskauksia katsellut, niin tuntuu vaihtelevan aivan laidasta laitaan, mikä kenenkin vointi ja työkyky on. Jotkut ovat saikulla kuukausia, toiset jaksavat aivan hyvin käydä töissä. Joillain vaikea vaihe on alussa, joillain lopussa, joillain molemmissa. Samoin vauvoissa on eroja, toiset pääsevät nopeasti jatkamaan tavallista elämäänsä vauva kainalossa, ja toiset eivät pääse pitkiin aikoihin mihinkään, kun vauva huutaa koko ajan. Eikä tämä vaihtelu tunnu korreloivan millään tavalla muuhun terveydentilaan tai kuntoon, tai olevan ennakoitavissa, millaista kenelläkin on, paitsi että hurja oksentelu tuntuu olevan joissain tapauksissa sukuvika. Joten jos olisin itse työnantaja, niin en uskaltaisi kauheasti tehdä mitään omia päätelmiä siitä, miten paljon raskaana oleva työntekijä jaksaa tai millainen olo hänellä on. Meitä kun on niin moneen junaan.
Näinpä! Sama itsellä lähipiirissä, toinen voi mainiosti koko raskausajan, ei oksentelua ei mitään, kuntoili vielä ja harrasti tanssia viime metreillä. Toisella pientä hajuherkkyyttä ja yököttelyä. Kolmas oli sänkypotilaana ja jopa sairaalassa tipassa, oksenteli koko raskausajan. Synnytyksiäkin laidasta laitaan, toisella kesti 2 vuorokautta, toisella 6h ja 10 min ponnistusvaihe. Vauvatkin niin erilaisia. Ei kannata yleistää ja pelotella lapsettomia ihmisiä, itsekin mietin näitä pahimpia skenaarioita, vaikka taitaa olla niin että ovat enemmän poikkeuksia. Suurin osa kuitenkin pystyy käymään töissä ja jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja saikkua, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella.
Pahoinvointilääkettä ei saa mihinkään normaaliin raskausoksenteluun. Täytyy olla vaikea hypermeesi, että lääkäri niitä määrää, koska niitä ei olla voitu todeta täysin turvallisiksi. Moni ei myöskään halua niitä syödä. Itse söin pahinvointilääkettä koko raskausajan vaikeaan hypermeesiin, mutta ei siitä pljon apua ollut. Silti makasin tipassa ja oksensin. Tosin varmaan olisin kuollut ilman pahointivointikääkettä, koska kyllä se vähän oksentelua hillitsi, että sain ehkä yhden jukurttipurkin päivässä syödyksi. Lisäksi jouduin syömään mielialalääkkeitä, koska tuo oli psyykkisesti todella rankkaa. En toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle. Kuin 9kk norovirus ja kuihdut olemattomiin
Ok, kiitos tiedosta, ja kuullostaa pahalta😳 mulle vaan kerrottiin että näitä lääkkeitä nykyään saa ja ne auttaa, en oo enempää niihin perehtynyt. Mut joo siis tarkoitin että jos oksettaa koko ajan ja väsyttää niin että ei pysty töitä tekemään, niin eiköhän siihen saikkua saa, ei tarvitse töissä kärvistellä. Vai onko joku yrittänyt saada saikkua tuloksetta?
- sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näin lapsettomana olen lähipiirin raskauksia katsellut, niin tuntuu vaihtelevan aivan laidasta laitaan, mikä kenenkin vointi ja työkyky on. Jotkut ovat saikulla kuukausia, toiset jaksavat aivan hyvin käydä töissä. Joillain vaikea vaihe on alussa, joillain lopussa, joillain molemmissa. Samoin vauvoissa on eroja, toiset pääsevät nopeasti jatkamaan tavallista elämäänsä vauva kainalossa, ja toiset eivät pääse pitkiin aikoihin mihinkään, kun vauva huutaa koko ajan. Eikä tämä vaihtelu tunnu korreloivan millään tavalla muuhun terveydentilaan tai kuntoon, tai olevan ennakoitavissa, millaista kenelläkin on, paitsi että hurja oksentelu tuntuu olevan joissain tapauksissa sukuvika. Joten jos olisin itse työnantaja, niin en uskaltaisi kauheasti tehdä mitään omia päätelmiä siitä, miten paljon raskaana oleva työntekijä jaksaa tai millainen olo hänellä on. Meitä kun on niin moneen junaan.
Näinpä! Sama itsellä lähipiirissä, toinen voi mainiosti koko raskausajan, ei oksentelua ei mitään, kuntoili vielä ja harrasti tanssia viime metreillä. Toisella pientä hajuherkkyyttä ja yököttelyä. Kolmas oli sänkypotilaana ja jopa sairaalassa tipassa, oksenteli koko raskausajan. Synnytyksiäkin laidasta laitaan, toisella kesti 2 vuorokautta, toisella 6h ja 10 min ponnistusvaihe. Vauvatkin niin erilaisia. Ei kannata yleistää ja pelotella lapsettomia ihmisiä, itsekin mietin näitä pahimpia skenaarioita, vaikka taitaa olla niin että ovat enemmän poikkeuksia. Suurin osa kuitenkin pystyy käymään töissä ja jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja saikkua, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella.
Pahoinvointilääkettä ei saa mihinkään normaaliin raskausoksenteluun. Täytyy olla vaikea hypermeesi, että lääkäri niitä määrää, koska niitä ei olla voitu todeta täysin turvallisiksi. Moni ei myöskään halua niitä syödä. Itse söin pahinvointilääkettä koko raskausajan vaikeaan hypermeesiin, mutta ei siitä pljon apua ollut. Silti makasin tipassa ja oksensin. Tosin varmaan olisin kuollut ilman pahointivointikääkettä, koska kyllä se vähän oksentelua hillitsi, että sain ehkä yhden jukurttipurkin päivässä syödyksi. Lisäksi jouduin syömään mielialalääkkeitä, koska tuo oli psyykkisesti todella rankkaa. En toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle. Kuin 9kk norovirus ja kuihdut olemattomiin
Ok, kiitos tiedosta, ja kuullostaa pahalta😳 mulle vaan kerrottiin että näitä lääkkeitä nykyään saa ja ne auttaa, en oo enempää niihin perehtynyt. Mut joo siis tarkoitin että jos oksettaa koko ajan ja väsyttää niin että ei pysty töitä tekemään, niin eiköhän siihen saikkua saa, ei tarvitse töissä kärvistellä. Vai onko joku yrittänyt saada saikkua tuloksetta?
- sama
Mä oksensin ekat 16vk ja kävin töissä, ei saikkua. Oksensin tosin vain n 5krt päivässä. Silti sen verran, että paino laski kun syömään ei yökötyksen takia pystynyt kuin joitakin kylmiä ruokia. Puolivälissä liitoskivut olivat jo niin kovat, että käveleminen oli vaikeaa. Sain myös anemian, hb 96. Jotta olisi sanut rautainfuusion, hb olisi täytynyt olla 94. Ei toimenpiteitä. **lvetillinen väsymys, ei saikkua. En päässyt aamulla sängystä, töissä kävin lepäämässä. Kipujen lisääntymisen myötä myös verenpaine alkoi nousta. Loppujen lopuksi kävely oli jo todella vaikeaa, viimeisen kuukauden olin liikuntakyvytyön, en pystynyt lähtemään ovesta ulos. Jo kauan ennen tätä pystyin kävellä päivässä yhteensä max 100m. Pari kertaa meinasin jäädä jumiin kaupungille ja oikeastin itkin kivusta ja mietin että miten pääsen takaisin kotiin. Saikkua ei tippunut päivääkään, naikkarin mielestä mitään ongelmia ei ollut. Ainakaan mitään mikä heitä oli kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näin lapsettomana olen lähipiirin raskauksia katsellut, niin tuntuu vaihtelevan aivan laidasta laitaan, mikä kenenkin vointi ja työkyky on. Jotkut ovat saikulla kuukausia, toiset jaksavat aivan hyvin käydä töissä. Joillain vaikea vaihe on alussa, joillain lopussa, joillain molemmissa. Samoin vauvoissa on eroja, toiset pääsevät nopeasti jatkamaan tavallista elämäänsä vauva kainalossa, ja toiset eivät pääse pitkiin aikoihin mihinkään, kun vauva huutaa koko ajan. Eikä tämä vaihtelu tunnu korreloivan millään tavalla muuhun terveydentilaan tai kuntoon, tai olevan ennakoitavissa, millaista kenelläkin on, paitsi että hurja oksentelu tuntuu olevan joissain tapauksissa sukuvika. Joten jos olisin itse työnantaja, niin en uskaltaisi kauheasti tehdä mitään omia päätelmiä siitä, miten paljon raskaana oleva työntekijä jaksaa tai millainen olo hänellä on. Meitä kun on niin moneen junaan.
Näinpä! Sama itsellä lähipiirissä, toinen voi mainiosti koko raskausajan, ei oksentelua ei mitään, kuntoili vielä ja harrasti tanssia viime metreillä. Toisella pientä hajuherkkyyttä ja yököttelyä. Kolmas oli sänkypotilaana ja jopa sairaalassa tipassa, oksenteli koko raskausajan. Synnytyksiäkin laidasta laitaan, toisella kesti 2 vuorokautta, toisella 6h ja 10 min ponnistusvaihe. Vauvatkin niin erilaisia. Ei kannata yleistää ja pelotella lapsettomia ihmisiä, itsekin mietin näitä pahimpia skenaarioita, vaikka taitaa olla niin että ovat enemmän poikkeuksia. Suurin osa kuitenkin pystyy käymään töissä ja jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja saikkua, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella.
Miksi tämä sai näin paljon alapeukkuja? Vilpittömästi ihmettelen, kerroin vaan omista havainnoista lähipiiristä. Ei ollu tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.
- sama
Kirjoituksesi oli muuten ihan hyvä ja olin jo painamassa yläpeukun, kunnes pääsin kohtaan: ""jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja SAIKKUA, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella".
Et kuule saa 3kk sairauslomaa aamupahoinvoinnin takia. Ei muuta kuin käyt yökkimässä työpaikan vessassa.
Ja vaikka et oksentaisikaan, niin jatkuva olo siitä, että just lentää yrjö on todella kamalaa, Ei siitä mitään sairaulomaa kuukausikaupalla saa. Kyllä ne on kärsittävä ihan siellä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näin lapsettomana olen lähipiirin raskauksia katsellut, niin tuntuu vaihtelevan aivan laidasta laitaan, mikä kenenkin vointi ja työkyky on. Jotkut ovat saikulla kuukausia, toiset jaksavat aivan hyvin käydä töissä. Joillain vaikea vaihe on alussa, joillain lopussa, joillain molemmissa. Samoin vauvoissa on eroja, toiset pääsevät nopeasti jatkamaan tavallista elämäänsä vauva kainalossa, ja toiset eivät pääse pitkiin aikoihin mihinkään, kun vauva huutaa koko ajan. Eikä tämä vaihtelu tunnu korreloivan millään tavalla muuhun terveydentilaan tai kuntoon, tai olevan ennakoitavissa, millaista kenelläkin on, paitsi että hurja oksentelu tuntuu olevan joissain tapauksissa sukuvika. Joten jos olisin itse työnantaja, niin en uskaltaisi kauheasti tehdä mitään omia päätelmiä siitä, miten paljon raskaana oleva työntekijä jaksaa tai millainen olo hänellä on. Meitä kun on niin moneen junaan.
Näinpä! Sama itsellä lähipiirissä, toinen voi mainiosti koko raskausajan, ei oksentelua ei mitään, kuntoili vielä ja harrasti tanssia viime metreillä. Toisella pientä hajuherkkyyttä ja yököttelyä. Kolmas oli sänkypotilaana ja jopa sairaalassa tipassa, oksenteli koko raskausajan. Synnytyksiäkin laidasta laitaan, toisella kesti 2 vuorokautta, toisella 6h ja 10 min ponnistusvaihe. Vauvatkin niin erilaisia. Ei kannata yleistää ja pelotella lapsettomia ihmisiä, itsekin mietin näitä pahimpia skenaarioita, vaikka taitaa olla niin että ovat enemmän poikkeuksia. Suurin osa kuitenkin pystyy käymään töissä ja jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja saikkua, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella.
Miksi tämä sai näin paljon alapeukkuja? Vilpittömästi ihmettelen, kerroin vaan omista havainnoista lähipiiristä. Ei ollu tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.
- sama
Saikku ja pahoinvointilääke otti pahasti korvaan, siksi alapeukku. Muuten ok kirjoitus.
Kun odotin tyttöjä, oli pahoinvointia vain aamuisin, mutta kun odotin poikaa oli pahoinvointi jatkuvaa. Enkä edes joutunut oksentamaan kertaakaan, mutta kun aamulla avasin silmät, alkoi pahoivoinnin tunne. Sitä jatkui koko päivän, taukoa oli vain se hetki, kun söin. Illalla viimemeinen ajatus oli, että täytyykö mennä oksentamaan ja aamulla eka ajatus. Ei siitä saikkua saa, ei muuta kuin kärsit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näin lapsettomana olen lähipiirin raskauksia katsellut, niin tuntuu vaihtelevan aivan laidasta laitaan, mikä kenenkin vointi ja työkyky on. Jotkut ovat saikulla kuukausia, toiset jaksavat aivan hyvin käydä töissä. Joillain vaikea vaihe on alussa, joillain lopussa, joillain molemmissa. Samoin vauvoissa on eroja, toiset pääsevät nopeasti jatkamaan tavallista elämäänsä vauva kainalossa, ja toiset eivät pääse pitkiin aikoihin mihinkään, kun vauva huutaa koko ajan. Eikä tämä vaihtelu tunnu korreloivan millään tavalla muuhun terveydentilaan tai kuntoon, tai olevan ennakoitavissa, millaista kenelläkin on, paitsi että hurja oksentelu tuntuu olevan joissain tapauksissa sukuvika. Joten jos olisin itse työnantaja, niin en uskaltaisi kauheasti tehdä mitään omia päätelmiä siitä, miten paljon raskaana oleva työntekijä jaksaa tai millainen olo hänellä on. Meitä kun on niin moneen junaan.
Näinpä! Sama itsellä lähipiirissä, toinen voi mainiosti koko raskausajan, ei oksentelua ei mitään, kuntoili vielä ja harrasti tanssia viime metreillä. Toisella pientä hajuherkkyyttä ja yököttelyä. Kolmas oli sänkypotilaana ja jopa sairaalassa tipassa, oksenteli koko raskausajan. Synnytyksiäkin laidasta laitaan, toisella kesti 2 vuorokautta, toisella 6h ja 10 min ponnistusvaihe. Vauvatkin niin erilaisia. Ei kannata yleistää ja pelotella lapsettomia ihmisiä, itsekin mietin näitä pahimpia skenaarioita, vaikka taitaa olla niin että ovat enemmän poikkeuksia. Suurin osa kuitenkin pystyy käymään töissä ja jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja saikkua, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella.
Miksi tämä sai näin paljon alapeukkuja? Vilpittömästi ihmettelen, kerroin vaan omista havainnoista lähipiiristä. Ei ollu tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.
- sama
Kirjoituksesi oli muuten ihan hyvä ja olin jo painamassa yläpeukun, kunnes pääsin kohtaan: ""jos oksettaa, saa pahoinvointilääkettä ja SAIKKUA, ei kenenkään tarvitse töissä oksennella".
Et kuule saa 3kk sairauslomaa aamupahoinvoinnin takia. Ei muuta kuin käyt yökkimässä työpaikan vessassa.
Ja vaikka et oksentaisikaan, niin jatkuva olo siitä, että just lentää yrjö on todella kamalaa, Ei siitä mitään sairaulomaa kuukausikaupalla saa. Kyllä ne on kärsittävä ihan siellä töissä.
Ja tässä tulee tiivistettynä syy syntyvyyden laskuun: kärsi kun olet raskaaksi hankkiutunut. Ihan sama kun syöpäpotilaalle sanottaisiin että kärsi nyt, et sä mitään saikkua saa kuukausikaupalla. Lääke on, mutta et sä sitä saa. Buahhahhaa.
Suomessa ei ole koskaan ollut kotiäitikulrtuuria ja maissa joissa on ollut tai on, on syntyvyys ollut aina maltillista tai hyvin matalaa esim Saksa ja Usa.