Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Ettei vaan jatkaisi isänsä jalanjälkiä. Menee naimisiin ja katoaa maailmalle Hups. Elää omaa elämäänsä ja tuskin edes vierailee Ruotsissa.
Eroaako sitten kunnolla ikinä kun uskovainen kuitenkin on.
Onko Kristian kommentoinut näitä ollenkaan? Siis itse kiipeilyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltalehden jutussa https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e… Lotta sanoo että valitsee vuorikiipeilyn adrenaliiniryöppyjen tarpeen vuoksi. Minusta Lotta on rikas tyttörukka, joka ei näe että sitä adrenaliinia voi saada muustakin, jostain mikä auttaisi ihmisiä. Kuten toiminen avustustöissä sotatoimialueilla, poliisina jne. Vaikka hän onnistuisi tavoitteessaan, niin mitä hänellä oikeasti on 15 vuoden päästä? Lista vuorilla kuolleita rakkaita ystäviä ja muistoja näistä kuolemista, lehtijuttuja, paleltuneita kehonosia ja mahdollisia muita vammoja, lapseton elämä, kaikki ystävät kiipeilijöitä, valtava rahanmeno. Seuraajia, jotka tekevät yhtä typerästi? 40 v tajuaminenn, että sulla ei ole kunnon ammattia. Ja jos ei tätä niin sitten varhainen hauta vaihtoehtona.
Minusta kaikki ne, jotka on valmiita vaarantamaan henkensä jonkin adrenaliinin vuoksi pitäisi saada sitä piikkinä lääkäriltä tai tutkituttaa päänsä.
Vierailija kirjoitti:
Iltalehden jutussa https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e… Lotta sanoo että valitsee vuorikiipeilyn adrenaliiniryöppyjen tarpeen vuoksi. Minusta Lotta on rikas tyttörukka, joka ei näe että sitä adrenaliinia voi saada muustakin, jostain mikä auttaisi ihmisiä. Kuten toiminen avustustöissä sotatoimialueilla, poliisina jne. Vaikka hän onnistuisi tavoitteessaan, niin mitä hänellä oikeasti on 15 vuoden päästä? Lista vuorilla kuolleita rakkaita ystäviä ja muistoja näistä kuolemista, lehtijuttuja, paleltuneita kehonosia ja mahdollisia muita vammoja, lapseton elämä, kaikki ystävät kiipeilijöitä, valtava rahanmeno. Seuraajia, jotka tekevät yhtä typerästi? 40 v tajuaminenn, että sulla ei ole kunnon ammattia. Ja jos ei tätä niin sitten varhainen hauta vaihtoehtona.
Minusta kaikki ne, jotka on valmiita vaarantamaan henkensä jonkin adrenaliinin vuoksi pitäisi saada sitä piikkinä lääkäriltä tai tutkituttaa päänsä.
Onhan Lotalla ammatti, hän on ekonomi. Itse veikkaan, että tämä harrastus loppuu kesäkuussa kun Lotta huomaa, ettei se kasitonnisten valloitus olekaan mikään pikkujuttu, kuten nyt tuntuu luulevan. Nopeammin saa menestyksen ja adrenaliinin huumaa jostain muualta.
Aikoo huiputtaa kaikki 8 tonniset. Eli siis monellako on jo käynyt, siis huipulla ?
Menee ensimmäiselle 8 tonniselle kesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoo huiputtaa kaikki 8 tonniset. Eli siis monellako on jo käynyt, siis huipulla ?
Ei yhdelläkään :'DD
Vierailija kirjoitti:
Ettei vaan jatkaisi isänsä jalanjälkiä. Menee naimisiin ja katoaa maailmalle Hups. Elää omaa elämäänsä ja tuskin edes vierailee Ruotsissa.
Eroaako sitten kunnolla ikinä kun uskovainen kuitenkin on.
Onko Kristian kommentoinut näitä ollenkaan? Siis itse kiipeilyä
Täytyisi ensiksi päästä lääkikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorikiipeilyssähän niitä adrenaliiniryöppyjä ei juuri saa. Se on hidasta taivaltamista, leirielämää, odottelua että kroppa tottuu korkeuteen.. Jos kiipelijälle iskee "huippukuume" ja ylös on pakko päästä, hän on hengenvaarallinen itselleen ja muille. Pitää osaa kääntyä takaisin vaikka 10 m metriä huipulta, jos olosuhteet ovat vaaralliset. Se vuori kyllä pysyy siellä. Pientä kunnioitusta voisi Lottakin osoittaa luonnonvoimien edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.
Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?
Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.
No mun paras ystävä kuoli Jämijärvellä, ja edelleen oon sitä mieltä että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti". Ei se ihminen olisi ollut onnellinen ilman hyppäämistä. Oli kuin hänen DNA:hansa olisi kirjattu intohimo seikkailuihin, adrenaliiniin, extremekokemuksiin.
Kyllä, ystäväni olisi edelleen hengissä ilman tuota harrastusta - paitsi jos olisi jäänyt vaikkapa auton alle, mikä on paljon yleisempää ja aivan yhtä surullinen kuolema. Totta kai meillä on valtava ikävä ja suru on suuri koko meidän loppuelämämme, mutta en mä ajattele että voi kunpa mun ystävä olisi elänyt vanhaksi mutta elämättä siten kuin halusi.
Se palo noihin juttuihin on sellainen, että jos sitä ei ole (niin kuin itselläni ei), ei välltämättä pysty ymmärtämään miksi sinne vuorelle, taivaalle, luolaan, sukeltamaan jne. on pakko päästä.
Kyllä minä ymmärrän, että pakosta heillä on oltava kova palo asiaan. Eihän kukaan käyttäisi niin paljon aikaa ja rahaa siihen muuten, mutta olen siltikin sitä mieltä ettei nuo vaaralliset lajit ole perheellisen hommia. Se on vaan niin itsekästä puolisoa ja lapsia kohtaan. Ja kuten aiemmin kirjoitin, ulkopuolisena kaikkein katkeroittavinta on, kun noiden pelastajien lapset jäävät ilman isää, koska eihän noita mistään helpoista paikoista koskaan pelasteta.
No, sekin on kunkin perheen sisäinen asia. Etenkin jos harrastus on ollut tiedossa jo ennen perheen perustamista. Eihän muuten perheelliset voisi olla poliiseja ja palomiehiäkään, kun niissäkin voi jonain päivänä olla tulematta kotiin. Myös se pelastaja on tehnyt vaarallisen ammatinvalinnan (monet kiipeilijät/extremeharrastajat sanovat, että heitä ei tarvitse tulla pelastamaan tai varsinkaan ruumista noutamaan, sillä kenenkään ei tarvitse riskeerata omaa henkeään heidän takiaan).
Tämän siis kirjoittaa sohvalla istuja, enkä ikimaailmassa lähtisi kiipeilemään itse. Mutta en myöskään voi tuomita sinne menijää, oli sitten perhettä tai ei. On lapsettomallakin menehtyneellä yleensä kuitenkin omat vanhemmat, sukulaisia, ystäviä; on meidänkin suru raskasta. Ihmiset nyt vaan ottaa riskejä, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Tietenkin nämä ammattipelastajat ovat ihan itse valinneet ammattinsa ja monet pelastajat ovat ihan vapaaehtoisia, mutta onhan se nyt ihan selvää, ettei niitä pelastettavia olisi,jos ei noita kaikenmaailman kiipeilijöitä ja yrittäjää olisi liikkeellä. Minä tuomitsen, koska olen nähnyt suht läheltä näitä perheitä, joita asia koskettaa ja silloin ei tule muuta fiilistä kuin, että itsekästä on.
No kuten sanoin paras ystäväni kuoli. Olen siis kokenut oman ja nähnyt hänen perheensä tuskan. Ja monta kertaa on kysytty että miksi hänen piti olla siellä. Mutta lopulta mielen valtaa rauha siitä että hän oli onnellinen. Eli tuomitse jos haluat mutta minä en niin tule koskaan tekemään.
Mistä sä edes tiedät, oliko onnellinen? Sä vaan oletat. Hän saattoi viimeisillään katua katkerasti ja ymmärtää, mikä sittenkin oli hänelle tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä rahoilla hän kiertää maailmaa. Vuorikippeily ei ole ilmaista
Instagram mainos rahoilla
Instassaan kökköjä virheitä kirjoitetussa ja videoilla puhutussa englannissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, että kiipeää Kilimanjarolle ja sitten sanoo huiputtavansa kaikki kasitonniset on kyllä vähän sama kun kävisi brasialaisen jujitsun peruskurssin (2-3kk) ja sitten alkaisi mediassa huutelemaan ympäriinsä, kuinka aikoo hankkia mustan vyön (jossa menee yli 10v yleensä) vaikkei ole saavuttanut edes ensimmäistä värillistä vyötä.
Tai alkaisi pelaamaan lätkää Suomen nelosdivarissa ja sitten alkaisi huutelemaan kuinka itsestä tulee all-time Top 20 pelaaja NHL:ssä.
Vierailija kirjoitti:
Avioero ja uusi rakkaus vuorikiipijäopen kanssa.
Ei tuosta taida mitään pitkäkestoista tulla. Tuo opettaja vaikuttaa siltä, että hän etsii nuoren ja kauniin naisen, sitten opettaa häntä joitakin kuukausia ja on jonkunlaisessa seksisuhteessa tämän kanssa, sitten etsii uuden ja siirtyy seuraavaan. Ja sama kuvio toistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioero ja uusi rakkaus vuorikiipijäopen kanssa.
Onkohan vielä naimisissa? Lotan instakuvissa ei näy sormusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.
Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?
Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.
No mun paras ystävä kuoli Jämijärvellä, ja edelleen oon sitä mieltä että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti". Ei se ihminen olisi ollut onnellinen ilman hyppäämistä. Oli kuin hänen DNA:hansa olisi kirjattu intohimo seikkailuihin, adrenaliiniin, extremekokemuksiin.
Kyllä, ystäväni olisi edelleen hengissä ilman tuota harrastusta - paitsi jos olisi jäänyt vaikkapa auton alle, mikä on paljon yleisempää ja aivan yhtä surullinen kuolema. Totta kai meillä on valtava ikävä ja suru on suuri koko meidän loppuelämämme, mutta en mä ajattele että voi kunpa mun ystävä olisi elänyt vanhaksi mutta elämättä siten kuin halusi.
Se palo noihin juttuihin on sellainen, että jos sitä ei ole (niin kuin itselläni ei), ei välltämättä pysty ymmärtämään miksi sinne vuorelle, taivaalle, luolaan, sukeltamaan jne. on pakko päästä.
Kyllä minä ymmärrän, että pakosta heillä on oltava kova palo asiaan. Eihän kukaan käyttäisi niin paljon aikaa ja rahaa siihen muuten, mutta olen siltikin sitä mieltä ettei nuo vaaralliset lajit ole perheellisen hommia. Se on vaan niin itsekästä puolisoa ja lapsia kohtaan. Ja kuten aiemmin kirjoitin, ulkopuolisena kaikkein katkeroittavinta on, kun noiden pelastajien lapset jäävät ilman isää, koska eihän noita mistään helpoista paikoista koskaan pelasteta.
No, sekin on kunkin perheen sisäinen asia. Etenkin jos harrastus on ollut tiedossa jo ennen perheen perustamista. Eihän muuten perheelliset voisi olla poliiseja ja palomiehiäkään, kun niissäkin voi jonain päivänä olla tulematta kotiin. Myös se pelastaja on tehnyt vaarallisen ammatinvalinnan (monet kiipeilijät/extremeharrastajat sanovat, että heitä ei tarvitse tulla pelastamaan tai varsinkaan ruumista noutamaan, sillä kenenkään ei tarvitse riskeerata omaa henkeään heidän takiaan).
Tämän siis kirjoittaa sohvalla istuja, enkä ikimaailmassa lähtisi kiipeilemään itse. Mutta en myöskään voi tuomita sinne menijää, oli sitten perhettä tai ei. On lapsettomallakin menehtyneellä yleensä kuitenkin omat vanhemmat, sukulaisia, ystäviä; on meidänkin suru raskasta. Ihmiset nyt vaan ottaa riskejä, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Tietenkin nämä ammattipelastajat ovat ihan itse valinneet ammattinsa ja monet pelastajat ovat ihan vapaaehtoisia, mutta onhan se nyt ihan selvää, ettei niitä pelastettavia olisi,jos ei noita kaikenmaailman kiipeilijöitä ja yrittäjää olisi liikkeellä. Minä tuomitsen, koska olen nähnyt suht läheltä näitä perheitä, joita asia koskettaa ja silloin ei tule muuta fiilistä kuin, että itsekästä on.
No kuten sanoin paras ystäväni kuoli. Olen siis kokenut oman ja nähnyt hänen perheensä tuskan. Ja monta kertaa on kysytty että miksi hänen piti olla siellä. Mutta lopulta mielen valtaa rauha siitä että hän oli onnellinen. Eli tuomitse jos haluat mutta minä en niin tule koskaan tekemään.
Mistä sä edes tiedät, oliko onnellinen? Sä vaan oletat. Hän saattoi viimeisillään katua katkerasti ja ymmärtää, mikä sittenkin oli hänelle tärkeintä.
Tällainen kommentointi on aika törkeää tässä tilanteessa. Ei, meistä ei kukaan tiedä mitä joku ihminen todella ajattelee, mutta pakko meidän on elää ja luottaa siihen että kommunikaatio ihmisten kanssa perustuu edes jonkinlaiseen rehellisyyteen. Näin hänen hyvät ja huonot aikansa, mutta harrastus oli aina se joka sytytti hänet henkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero ja uusi rakkaus vuorikiipijäopen kanssa.
Ei tuosta taida mitään pitkäkestoista tulla. Tuo opettaja vaikuttaa siltä, että hän etsii nuoren ja kauniin naisen, sitten opettaa häntä joitakin kuukausia ja on jonkunlaisessa seksisuhteessa tämän kanssa, sitten etsii uuden ja siirtyy seuraavaan. Ja sama kuvio toistuu.
Ja hyvä niin. Jos hänen tarkoituksensa on vain kiipeillä seuraavat 15 vuottaa, niin tuon kauppakorkean opiskelupaikan olisi saanut aikanaan antaa jollekin toiselle, joka olisi niitä opiskelujaan oikeasti käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.
Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?
Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.
No mun paras ystävä kuoli Jämijärvellä, ja edelleen oon sitä mieltä että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti". Ei se ihminen olisi ollut onnellinen ilman hyppäämistä. Oli kuin hänen DNA:hansa olisi kirjattu intohimo seikkailuihin, adrenaliiniin, extremekokemuksiin.
Kyllä, ystäväni olisi edelleen hengissä ilman tuota harrastusta - paitsi jos olisi jäänyt vaikkapa auton alle, mikä on paljon yleisempää ja aivan yhtä surullinen kuolema. Totta kai meillä on valtava ikävä ja suru on suuri koko meidän loppuelämämme, mutta en mä ajattele että voi kunpa mun ystävä olisi elänyt vanhaksi mutta elämättä siten kuin halusi.
Se palo noihin juttuihin on sellainen, että jos sitä ei ole (niin kuin itselläni ei), ei välltämättä pysty ymmärtämään miksi sinne vuorelle, taivaalle, luolaan, sukeltamaan jne. on pakko päästä.
Kyllä minä ymmärrän, että pakosta heillä on oltava kova palo asiaan. Eihän kukaan käyttäisi niin paljon aikaa ja rahaa siihen muuten, mutta olen siltikin sitä mieltä ettei nuo vaaralliset lajit ole perheellisen hommia. Se on vaan niin itsekästä puolisoa ja lapsia kohtaan. Ja kuten aiemmin kirjoitin, ulkopuolisena kaikkein katkeroittavinta on, kun noiden pelastajien lapset jäävät ilman isää, koska eihän noita mistään helpoista paikoista koskaan pelasteta.
No, sekin on kunkin perheen sisäinen asia. Etenkin jos harrastus on ollut tiedossa jo ennen perheen perustamista. Eihän muuten perheelliset voisi olla poliiseja ja palomiehiäkään, kun niissäkin voi jonain päivänä olla tulematta kotiin. Myös se pelastaja on tehnyt vaarallisen ammatinvalinnan (monet kiipeilijät/extremeharrastajat sanovat, että heitä ei tarvitse tulla pelastamaan tai varsinkaan ruumista noutamaan, sillä kenenkään ei tarvitse riskeerata omaa henkeään heidän takiaan).
Tämän siis kirjoittaa sohvalla istuja, enkä ikimaailmassa lähtisi kiipeilemään itse. Mutta en myöskään voi tuomita sinne menijää, oli sitten perhettä tai ei. On lapsettomallakin menehtyneellä yleensä kuitenkin omat vanhemmat, sukulaisia, ystäviä; on meidänkin suru raskasta. Ihmiset nyt vaan ottaa riskejä, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Tietenkin nämä ammattipelastajat ovat ihan itse valinneet ammattinsa ja monet pelastajat ovat ihan vapaaehtoisia, mutta onhan se nyt ihan selvää, ettei niitä pelastettavia olisi,jos ei noita kaikenmaailman kiipeilijöitä ja yrittäjää olisi liikkeellä. Minä tuomitsen, koska olen nähnyt suht läheltä näitä perheitä, joita asia koskettaa ja silloin ei tule muuta fiilistä kuin, että itsekästä on.
No kuten sanoin paras ystäväni kuoli. Olen siis kokenut oman ja nähnyt hänen perheensä tuskan. Ja monta kertaa on kysytty että miksi hänen piti olla siellä. Mutta lopulta mielen valtaa rauha siitä että hän oli onnellinen. Eli tuomitse jos haluat mutta minä en niin tule koskaan tekemään.
Mistä sä edes tiedät, oliko onnellinen? Sä vaan oletat. Hän saattoi viimeisillään katua katkerasti ja ymmärtää, mikä sittenkin oli hänelle tärkeintä.
Tällainen kommentointi on aika törkeää tässä tilanteessa. Ei, meistä ei kukaan tiedä mitä joku ihminen todella ajattelee, mutta pakko meidän on elää ja luottaa siihen että kommunikaatio ihmisten kanssa perustuu edes jonkinlaiseen rehellisyyteen. Näin hänen hyvät ja huonot aikansa, mutta harrastus oli aina se joka sytytti hänet henkiin.
Siinäpä oivallinen sanavalinta 😁😁😁
David Bowien poika tämä kiipeilyope. Kuulemma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.
Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?
Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.
No mun paras ystävä kuoli Jämijärvellä, ja edelleen oon sitä mieltä että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti". Ei se ihminen olisi ollut onnellinen ilman hyppäämistä. Oli kuin hänen DNA:hansa olisi kirjattu intohimo seikkailuihin, adrenaliiniin, extremekokemuksiin.
Kyllä, ystäväni olisi edelleen hengissä ilman tuota harrastusta - paitsi jos olisi jäänyt vaikkapa auton alle, mikä on paljon yleisempää ja aivan yhtä surullinen kuolema. Totta kai meillä on valtava ikävä ja suru on suuri koko meidän loppuelämämme, mutta en mä ajattele että voi kunpa mun ystävä olisi elänyt vanhaksi mutta elämättä siten kuin halusi.
Se palo noihin juttuihin on sellainen, että jos sitä ei ole (niin kuin itselläni ei), ei välltämättä pysty ymmärtämään miksi sinne vuorelle, taivaalle, luolaan, sukeltamaan jne. on pakko päästä.
Kyllä minä ymmärrän, että pakosta heillä on oltava kova palo asiaan. Eihän kukaan käyttäisi niin paljon aikaa ja rahaa siihen muuten, mutta olen siltikin sitä mieltä ettei nuo vaaralliset lajit ole perheellisen hommia. Se on vaan niin itsekästä puolisoa ja lapsia kohtaan. Ja kuten aiemmin kirjoitin, ulkopuolisena kaikkein katkeroittavinta on, kun noiden pelastajien lapset jäävät ilman isää, koska eihän noita mistään helpoista paikoista koskaan pelasteta.
No, sekin on kunkin perheen sisäinen asia. Etenkin jos harrastus on ollut tiedossa jo ennen perheen perustamista. Eihän muuten perheelliset voisi olla poliiseja ja palomiehiäkään, kun niissäkin voi jonain päivänä olla tulematta kotiin. Myös se pelastaja on tehnyt vaarallisen ammatinvalinnan (monet kiipeilijät/extremeharrastajat sanovat, että heitä ei tarvitse tulla pelastamaan tai varsinkaan ruumista noutamaan, sillä kenenkään ei tarvitse riskeerata omaa henkeään heidän takiaan).
Tämän siis kirjoittaa sohvalla istuja, enkä ikimaailmassa lähtisi kiipeilemään itse. Mutta en myöskään voi tuomita sinne menijää, oli sitten perhettä tai ei. On lapsettomallakin menehtyneellä yleensä kuitenkin omat vanhemmat, sukulaisia, ystäviä; on meidänkin suru raskasta. Ihmiset nyt vaan ottaa riskejä, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Tietenkin nämä ammattipelastajat ovat ihan itse valinneet ammattinsa ja monet pelastajat ovat ihan vapaaehtoisia, mutta onhan se nyt ihan selvää, ettei niitä pelastettavia olisi,jos ei noita kaikenmaailman kiipeilijöitä ja yrittäjää olisi liikkeellä. Minä tuomitsen, koska olen nähnyt suht läheltä näitä perheitä, joita asia koskettaa ja silloin ei tule muuta fiilistä kuin, että itsekästä on.
No kuten sanoin paras ystäväni kuoli. Olen siis kokenut oman ja nähnyt hänen perheensä tuskan. Ja monta kertaa on kysytty että miksi hänen piti olla siellä. Mutta lopulta mielen valtaa rauha siitä että hän oli onnellinen. Eli tuomitse jos haluat mutta minä en niin tule koskaan tekemään.
Mistä sä edes tiedät, oliko onnellinen? Sä vaan oletat. Hän saattoi viimeisillään katua katkerasti ja ymmärtää, mikä sittenkin oli hänelle tärkeintä.
Tällainen kommentointi on aika törkeää tässä tilanteessa. Ei, meistä ei kukaan tiedä mitä joku ihminen todella ajattelee, mutta pakko meidän on elää ja luottaa siihen että kommunikaatio ihmisten kanssa perustuu edes jonkinlaiseen rehellisyyteen. Näin hänen hyvät ja huonot aikansa, mutta harrastus oli aina se joka sytytti hänet henkiin.
Siinäpä oivallinen sanavalinta 😁😁😁
Kyllä, ihan tietoinen sanavalinta. Hän koki olevansa eniten elossa päästessään harrastuksensa pariin.
Ketju on lukittu.
Honnold tuli tähän ketjuun esimerkkinä siitä, että ensin tehdään suoritus, vasta sen jälkeen sitä hehkutetaan.
Jos maailman kasitonniset on tarkoitus valloittaa ns. kylmiltään, olisi hyvä antaa ensin näyttö: nousta yhdelle näistä huipuista - ja kaivaa tähän rahat omasta taskusta. Sitten kun on näyttänyt, että puheille on katetta, niin sitten julkisuuteen ja sponsoreita houkuttelemaan.