Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä kovia vuorikiipeilyasiantuntijoita paikalla.

Varmaan käyneet itsekin muutaman huipun valloittamassa. 😀

Eikö ole huvittavaa että kiipeilyä harrastamattomat amatööritkin ovat paremmin perillä asioista kuin Lotta Näkyvä? Mun unelma on päästä Everestin base campiin käymään eli en edes haaveile huiputtamisesta, mutta sen verta olen nuoruudessani ja nykyisin ahminut kirjallisuutta ja dokumentteja aiheesta etten vaan kykene ymmärtämään että

Selviytyjissä vähän rajojaan kokeillut ex-missi heittää edes vitsillä että hän tekee nollakokemuksella jotain sellaista mihin on kyennyt vain YKSI nainen KOKO MAAILMASSA.

Oletko käynyt kuinka korkealla vuorella ja missäpäin?

Olen käynyt Kilillä ja vaeltanut Norjassa. Minulla on lievä astma, joka voi vaikeuttaa jo pelkästään Everestin base campiin nousua.

Vaikutat mukavalta. Voisit tulla tänne meidän vuorille (Alpeille)kokeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Lotan insta-tarinassa kuvakaappaus Donin viestistä "arvaa kuka on ensimmäinen kanadalainen joka valloitti ***" , en nyt muita minkä huipun, enkä pääse tarkistamaan :D 

ja nyt lotta rukoilee että alastulo sujuisi myös hyvin.

Tuo Don on juurikin Annapurnalle kiipeämässä instan mukaan, eli ilmeisesti päässyt nyt sitten huipulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä kovia vuorikiipeilyasiantuntijoita paikalla.

Varmaan käyneet itsekin muutaman huipun valloittamassa. 😀

Eikö ole huvittavaa että kiipeilyä harrastamattomat amatööritkin ovat paremmin perillä asioista kuin Lotta Näkyvä? Mun unelma on päästä Everestin base campiin käymään eli en edes haaveile huiputtamisesta, mutta sen verta olen nuoruudessani ja nykyisin ahminut kirjallisuutta ja dokumentteja aiheesta etten vaan kykene ymmärtämään että

Selviytyjissä vähän rajojaan kokeillut ex-missi heittää edes vitsillä että hän tekee nollakokemuksella jotain sellaista mihin on kyennyt vain YKSI nainen KOKO MAAILMASSA.

Sinne Everestin perusleiriin on myös kuollut ihmisiä kun on lumivyöry tullut.

Siinä alkaa heti kohta leirin jälkeen Khumbun jäätikkö, jota pidetään ehkä vaarallisempana osana koko kiipeämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.

Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?

Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.

Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.

No mun paras ystävä kuoli Jämijärvellä, ja edelleen oon sitä mieltä että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti". Ei se ihminen olisi ollut onnellinen ilman hyppäämistä. Oli kuin hänen DNA:hansa olisi kirjattu intohimo seikkailuihin, adrenaliiniin, extremekokemuksiin.

Kyllä, ystäväni olisi edelleen hengissä ilman tuota harrastusta - paitsi jos olisi jäänyt vaikkapa auton alle, mikä on paljon yleisempää ja aivan yhtä surullinen kuolema. Totta kai meillä on valtava ikävä ja suru on suuri koko meidän loppuelämämme, mutta en mä ajattele että voi kunpa mun ystävä olisi elänyt vanhaksi mutta elämättä siten kuin halusi.

Se palo noihin juttuihin on sellainen, että jos sitä ei ole (niin kuin itselläni ei), ei välltämättä pysty ymmärtämään miksi sinne vuorelle, taivaalle, luolaan, sukeltamaan jne. on pakko päästä.

Kyllä minä ymmärrän, että pakosta heillä on oltava kova palo asiaan. Eihän kukaan käyttäisi niin paljon aikaa ja rahaa siihen muuten, mutta olen siltikin sitä mieltä ettei nuo vaaralliset lajit ole perheellisen hommia. Se on vaan niin itsekästä puolisoa ja lapsia kohtaan. Ja kuten aiemmin kirjoitin, ulkopuolisena kaikkein katkeroittavinta on, kun noiden pelastajien lapset jäävät ilman isää, koska eihän noita mistään helpoista paikoista koskaan pelasteta.

No, sekin on kunkin perheen sisäinen asia. Etenkin jos harrastus on ollut tiedossa jo ennen perheen perustamista. Eihän muuten perheelliset voisi olla poliiseja ja palomiehiäkään, kun niissäkin voi jonain päivänä olla tulematta kotiin. Myös se pelastaja on tehnyt vaarallisen ammatinvalinnan (monet kiipeilijät/extremeharrastajat sanovat, että heitä ei tarvitse tulla pelastamaan tai varsinkaan ruumista noutamaan, sillä kenenkään ei tarvitse riskeerata omaa henkeään heidän takiaan). 

Tämän siis kirjoittaa sohvalla istuja, enkä ikimaailmassa lähtisi kiipeilemään itse. Mutta en myöskään voi tuomita sinne menijää, oli sitten perhettä tai ei. On lapsettomallakin menehtyneellä yleensä kuitenkin omat vanhemmat, sukulaisia, ystäviä; on meidänkin suru raskasta. Ihmiset nyt vaan ottaa riskejä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. 

Tietenkin nämä ammattipelastajat ovat ihan itse valinneet ammattinsa ja monet pelastajat ovat ihan vapaaehtoisia, mutta onhan se nyt ihan selvää, ettei niitä pelastettavia olisi,jos ei noita kaikenmaailman kiipeilijöitä ja yrittäjää olisi liikkeellä. Minä tuomitsen, koska olen nähnyt suht läheltä näitä perheitä, joita asia koskettaa ja silloin ei tule muuta fiilistä kuin, että itsekästä on.

No kuten sanoin paras ystäväni kuoli. Olen siis kokenut oman ja nähnyt hänen perheensä tuskan. Ja monta kertaa on kysytty että miksi hänen piti olla siellä. Mutta lopulta mielen valtaa rauha siitä että hän oli onnellinen. Eli tuomitse jos haluat mutta minä en niin tule koskaan tekemään.

Aika eri asia, ystävälläsi ei ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan. Sen sijaan esimerkiksi omia lapsiaan kohtaan todellakin on velvollisuus yrittää pysyä hengissä. Se on sitä vastuunkantoa siitä että on pannut lapset alulle ja sitä ei mikään ”extremen palo” muuta.

Toki, mutta tunsimme toisemme yli 20 vuotta, asuimme yhdessä jne. Ei ihan pieni menetys sekään, vaikka totta kai lapsen ja vanhemman suhde on erityinen. Ihan jokainen ihminen kuitenkin ottaa riskin astuessaan kadulle. Joku haluaa ottaa sen riskin ja astua vuoren rinteelle. Sori, mutta en tule koskaan muuttamaan mieltäni tässä asiassa. Näiden ihmisten pitää mennä ja tehdä. Samoinhan Norjaan kuolleita sukeltajia haukuttiin. Ja heidän kaverinsa sanoivat että te ette ymmärrä että meidän täytyy päästä tekemään sitä. Ja niin se on heidän mielissään.

Se on ihan se ja sama kuinka hyvä ystävä hän sinulle oli. Lapseton siskoni harrastaa kaikenlaista Extremeä kuten vapaasukellusta, jääkiipeilyä, vapaalaskua ym. Ja ymmärrän sen eikä minulla ole asiaan mitään sananvaltaa vaikka totta hemmetissä tuntuisi pahalta menettää ainoa siskoni jonka kanssa olen 32 vuotta ollut kuin paita ja peppu. Sen sijaan mieheni kanssa minulla on 2 lasta ja pääasiallisesti tästä johtuen miehen vapaalaskureissut on muuttuneet reilusti kesympään suuntaan ja omat laskuni rajoittuvat enää virallisiin off-piste rinteisiin. Ihan siksi koska meidän vastuullamme on nyt kaksi pientä ihmistä joiden hyvä elämä on tärkeämpää kuin meidän mielihalumme. Sukellusta harrastan edelleen, mutta hyvin vähäriskisesti ja syväsukellus on jäänyt kokonaan.

Katsoin vähän aikaa sitten dokumentin extreme-urheilijoista jotka ovat joutuneet onnettomuuteen, eräs kuuluisa liitovarjoilija kertoi että hän lopetti nimenomaan kun sai lapsen. Ettei hän voinut perustella itselleen temppujaan ajatellen että joku niistä tekee vielä hänen lapsestaan isättömän. Siinä on vastuunkantoa.

Ymmärrän pointtisi ja lainaamasi henkilö tekee sen selvästi myös. En nyt kuitenkaan lähtisi dissaamaan kenenkään ihmisen surua ja tapaa käsitellä rakkaan ystävän menetystä sillä perusteella, että vanhemman vastuu lapsestaan on tietysti aivan jotain muuta kuin vastuu ystävästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lotta on viettänyt pääsiäisen siskojen kanssa, kun on uskovainen. Siinähän menee jos kuinka kauan jos meinaa 8 vuorta valloittaa. Onko edes Veikko G valloittanut kahdeksaa vuorta. Mitä ne pojat puhuu kuinka vaikeeta se on ja Lotta hentoinen ex missi suomi aikoo valloittaa 8 vuorta mutta komea onkin matkaopas. 

Veikka Gustafsson on ainoa suomalainen, joka on ylipäänsä kiivennyt kaikki 14 huippua (yli 8000 m).

Samuli Mansikka yritti, mutta kuoli 10. huippua valloittaessaan.

Ainoa nainen. joka on noissa hommissa pärtännyt oli Noora Toivonen, joka kuoli vuonna 2000 niistä helpoimpiin kuuluvalla Cho Oylla.

Tää juttu on ihan absurdi ja jos se nyt tosiaan on jossain Annapurnalla kiipeilemässä, niin Lycka Till.

Carina Räihä kiipesi Everestille vuonna 2010, päälle 40-vuotiaana. Ei Noora Toivonen kai kovin kokenut kiipeilijä ollut? Aika huonosti netistä löytyy mitään hänestä, joku City-lehti lähinnä ja sen mukaan aloitti -96 ja kuoli -00.

Anne-Mari Hyryläinen myös 2010.

Hyi miten rumasti kiroilee Samuli Mansikka tällä videolla. Ei jäänyt positiivista kuvaa miehestä.

https://www.is.fi/muutlajit/art-2000000899080.html

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/katso-video…

Juttua Donista ja Lotasta sekä video aconcagualle noususta

Onhan tuo kiipeilyopettaja aika kuuma kyllä..

Eikö Lotta halua lapsia

Tässä Lotalle vähän katseltavaa. Kokeneita ammattilaisia, K2 harvemmin kiipeää yksikään turisti.

Vierailija kirjoitti:

Olin neljä vuotta sitten aikeissa kiipeä Mount Everestille. Kävin kaiken maailma kiipeilykurssit systeemit jne jne. Kun tuli se päivä, että nyt mennään. Katsoin alhaalta sitä vuorta. EI mitään toivoa. Sanoin siinä ihan suoraan kaikille, että minusta ei ole tohon toi on vaan liian paha mulle. Petyin itteeni niin paljon että itkin siellä, koska se vuori vei voiton olemuksellaan. Ei se ole mikään leikkipaikka mihin mennää huvikseen rämpimään. Se on tosi paikka missä pitää aidosti miettiä asioita ja ne, jotka sinne on menny on kyllä aika spesiaali-ihmisiä ainakin minun silmissä. Minä olin ammattilaisten matkassa ja silti päätin, että ei helvtti pysty.

Et oo käyny siellä päinkään, etkä kiivenny yhtään vuorta. Etkä käyny mitään ”kiipeilykursseja sun muita systeemejä”.

Mutta ei se mitään.

Tässä lie maailman taitavimmat vuorikiipeilijät?

Avioero ja uusi rakkaus vuorikiipijäopen kanssa.

👽

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhtään kiinnostunut kiipeilystä ja siihen liittyvästä riskinotosta, kannattaa katsoa Free Solo. Tai edes jotain Alex Honnoldin haastatteluja youtubesta. Ehkä sen jälkeen ymmärtää paremmin, miksi jotkut ottavat niin suuria riskejä "vain" kiipeilläkseen.

Minulle jäi mieleen tuosta dokkarista myös se, kun Honnold täytti psykologista testauslomaketta ja kysymyksen "oletko masentunut" kohdalla mietti todella pitkään. Ei näytetty mitä vastasi.

Ja mulle jäi mieleen se, mitä kertoi isästään. En ole varma oliko se tuossa dokumentissa vai jossain haastattelussa, mutta Honnoldin isä kuoli suhteellisen nuorena sydänkohtaukseen. Ruokavalio oli huono eikä hän harrastanut mitään liikuntaa, ei ottanut mitään riskejä... Paitsi juuri niiden huonojen elämäntapojen muodossa. Seurauksena kuolema.

Honnold puhuu myös seurauksen ja riskin erottamisesta. Kiipeilyssä putoamisella voi olla hyvin suuret seuraukset, usein hengenlähtö. Toisaalta riski putoamiseen voi puolestaan olla hyvin pieni, jos on valmistauduttu ja harjoiteltu tarpeeksi hyvin.

Toisaalta hommaan liittyy riskejä, jouta et voi mitenkään ennakoida kuten lumivyöry.

Ei jokaisessa rinteessä ole ennakoimatonta lumivyöryn riskiä. Enkä nyt väitä, että kaiken pystyisi ennakoimaan kiipeillessä tai elämässä muutenkaan, mutta riskejä voi minimoida.

No näissä yli 8000m vuorissa, joista nyt puhutaan, se ennakoimaton lumivyöryn riski on. Homma on osaksi aina arpapeliä.

Tässä ketjussa puhutaan pääasiassa 8000m vuorista, mutta näissä lainaamissasi viesteissä ihan eri tyyppisestä kiipeämisestä. Kummassakin riskejä, osa ennakoitavissa ja osa ei, mutta kaikissa paikoissa ei ole lunta eikä lumivyöryn riskiä.

Lainaamissani viesteissä tuosta toisen tyyppisestä kiipeämisestä ei kyllä puhuta.

Ymmärrän, että olet innostunut tästä

Honnoldista, ehkä hän sulle sellaista edustaa.

Ketjussa puhutaan nimenomaan yli 8000m vuorista, kuten otsikkokin sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset haukkuu täällä porukalla kaunista naista. Oletteko nähneet Lotan opettajan? Hemmetin komea mies.

Kukaan ei haku Lottaa koska hän on kaunis. Itse olen vain sitä mieltä, että vuoristokiipeily on vaarallista ja itsekästä ja varsinkin perheellisille. Jo pelkkä kalliokiipeily on typerää, mutta ei sentään laita pelastajia tai avustajajoukkoja vaaraan. Lotta voisi nauttia tuosta opettajastaan ehkä jollain muulla tavalla kuin 8000 metrissä?

Ehkä jos sinä kävisit, joskus jonkun vuoristokiipeilyyn liittyvän henkilön hautajaisissa, voisi sinunkin asenteesi muuttua? Ja kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka ovat kiivennet noita 8000 metrin vuoria ja selvinneet hengissä ja siltikin olen tätä mieltä ilman kateuden häivää.

Onko nämä kuolleiden puolisot sitten erityisen katkeria ja vihaisia miehilleen, kun harrastivat vaarallista lajia? Kiinnostaa noin muuten vain, aina sanotaan vain että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti" jne.

No mun paras ystävä kuoli Jämijärvellä, ja edelleen oon sitä mieltä että "hän kuoli tehden sitä mitä rakasti". Ei se ihminen olisi ollut onnellinen ilman hyppäämistä. Oli kuin hänen DNA:hansa olisi kirjattu intohimo seikkailuihin, adrenaliiniin, extremekokemuksiin.

Kyllä, ystäväni olisi edelleen hengissä ilman tuota harrastusta - paitsi jos olisi jäänyt vaikkapa auton alle, mikä on paljon yleisempää ja aivan yhtä surullinen kuolema. Totta kai meillä on valtava ikävä ja suru on suuri koko meidän loppuelämämme, mutta en mä ajattele että voi kunpa mun ystävä olisi elänyt vanhaksi mutta elämättä siten kuin halusi.

Se palo noihin juttuihin on sellainen, että jos sitä ei ole (niin kuin itselläni ei), ei välltämättä pysty ymmärtämään miksi sinne vuorelle, taivaalle, luolaan, sukeltamaan jne. on pakko päästä.

Kyllä minä ymmärrän, että pakosta heillä on oltava kova palo asiaan. Eihän kukaan käyttäisi niin paljon aikaa ja rahaa siihen muuten, mutta olen siltikin sitä mieltä ettei nuo vaaralliset lajit ole perheellisen hommia. Se on vaan niin itsekästä puolisoa ja lapsia kohtaan. Ja kuten aiemmin kirjoitin, ulkopuolisena kaikkein katkeroittavinta on, kun noiden pelastajien lapset jäävät ilman isää, koska eihän noita mistään helpoista paikoista koskaan pelasteta.

No, sekin on kunkin perheen sisäinen asia. Etenkin jos harrastus on ollut tiedossa jo ennen perheen perustamista. Eihän muuten perheelliset voisi olla poliiseja ja palomiehiäkään, kun niissäkin voi jonain päivänä olla tulematta kotiin. Myös se pelastaja on tehnyt vaarallisen ammatinvalinnan (monet kiipeilijät/extremeharrastajat sanovat, että heitä ei tarvitse tulla pelastamaan tai varsinkaan ruumista noutamaan, sillä kenenkään ei tarvitse riskeerata omaa henkeään heidän takiaan). 

Tämän siis kirjoittaa sohvalla istuja, enkä ikimaailmassa lähtisi kiipeilemään itse. Mutta en myöskään voi tuomita sinne menijää, oli sitten perhettä tai ei. On lapsettomallakin menehtyneellä yleensä kuitenkin omat vanhemmat, sukulaisia, ystäviä; on meidänkin suru raskasta. Ihmiset nyt vaan ottaa riskejä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. 

Tietenkin nämä ammattipelastajat ovat ihan itse valinneet ammattinsa ja monet pelastajat ovat ihan vapaaehtoisia, mutta onhan se nyt ihan selvää, ettei niitä pelastettavia olisi,jos ei noita kaikenmaailman kiipeilijöitä ja yrittäjää olisi liikkeellä. Minä tuomitsen, koska olen nähnyt suht läheltä näitä perheitä, joita asia koskettaa ja silloin ei tule muuta fiilistä kuin, että itsekästä on.

No kuten sanoin paras ystäväni kuoli. Olen siis kokenut oman ja nähnyt hänen perheensä tuskan. Ja monta kertaa on kysytty että miksi hänen piti olla siellä. Mutta lopulta mielen valtaa rauha siitä että hän oli onnellinen. Eli tuomitse jos haluat mutta minä en niin tule koskaan tekemään.

Aika eri asia, ystävälläsi ei ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan. Sen sijaan esimerkiksi omia lapsiaan kohtaan todellakin on velvollisuus yrittää pysyä hengissä. Se on sitä vastuunkantoa siitä että on pannut lapset alulle ja sitä ei mikään ”extremen palo” muuta.

Toki, mutta tunsimme toisemme yli 20 vuotta, asuimme yhdessä jne. Ei ihan pieni menetys sekään, vaikka totta kai lapsen ja vanhemman suhde on erityinen. Ihan jokainen ihminen kuitenkin ottaa riskin astuessaan kadulle. Joku haluaa ottaa sen riskin ja astua vuoren rinteelle. Sori, mutta en tule koskaan muuttamaan mieltäni tässä asiassa. Näiden ihmisten pitää mennä ja tehdä. Samoinhan Norjaan kuolleita sukeltajia haukuttiin. Ja heidän kaverinsa sanoivat että te ette ymmärrä että meidän täytyy päästä tekemään sitä. Ja niin se on heidän mielissään.

Se on ihan se ja sama kuinka hyvä ystävä hän sinulle oli. Lapseton siskoni harrastaa kaikenlaista Extremeä kuten vapaasukellusta, jääkiipeilyä, vapaalaskua ym. Ja ymmärrän sen eikä minulla ole asiaan mitään sananvaltaa vaikka totta hemmetissä tuntuisi pahalta menettää ainoa siskoni jonka kanssa olen 32 vuotta ollut kuin paita ja peppu. Sen sijaan mieheni kanssa minulla on 2 lasta ja pääasiallisesti tästä johtuen miehen vapaalaskureissut on muuttuneet reilusti kesympään suuntaan ja omat laskuni rajoittuvat enää virallisiin off-piste rinteisiin. Ihan siksi koska meidän vastuullamme on nyt kaksi pientä ihmistä joiden hyvä elämä on tärkeämpää kuin meidän mielihalumme. Sukellusta harrastan edelleen, mutta hyvin vähäriskisesti ja syväsukellus on jäänyt kokonaan.

Katsoin vähän aikaa sitten dokumentin extreme-urheilijoista jotka ovat joutuneet onnettomuuteen, eräs kuuluisa liitovarjoilija kertoi että hän lopetti nimenomaan kun sai lapsen. Ettei hän voinut perustella itselleen temppujaan ajatellen että joku niistä tekee vielä hänen lapsestaan isättömän. Siinä on vastuunkantoa.

Ymmärrän pointtisi ja lainaamasi henkilö tekee sen selvästi myös. En nyt kuitenkaan lähtisi dissaamaan kenenkään ihmisen surua ja tapaa käsitellä rakkaan ystävän menetystä sillä perusteella, että vanhemman vastuu lapsestaan on tietysti aivan jotain muuta kuin vastuu ystävästään.

Juuri näin, olen tuo jota hän lainasi. En vähättele vanhemman vastuuta lapsestaan, joten toivon ettei myöskään parhaan ystäväni kuoleman merkitystä minulle vähäteltäisi. Kyseessä oli kuitenkin henkilö, joka oli elämässäni paljon kauemmin ja tärkeämpänä kuin yksikään parisuhde.

Kukaan ei ole täällä pakottamassa vanhempia extreme-lajien pariin tai mitenkään glorifioimassa harrastuksissaan kuolleita. Sehän on hienoa jos tuokin kirjoittaja on löytänyt puolisonsa kanssa yhteisen sävelen tai että joku liitovarjoilija on lopettanut lapsensa takia. Pointtina on vain se, että näitä harrastajia tuomitaan, koska lapsi on tärkein. Mutta paljon pahempi riski (joo, jollain vuorella on 30% riski mutta sinne myös menee todella harva, esim. laskuvarjohypyssä ei tuollaista riskiä ole) on kävellä ulos ovesta. Tai alkuperäinen kysymys; miten lapsellinen voi olla esim. poliisi? Poliisia ihaillaan koska hän "palvelee muita", mutta hänhän saattaa työssään ottaa paljon typerämpiä riskejä joka päivä kuin itsekäs extreme-harrastaja. Kaikki on suhteellista.

Kenenkään ei tarvitse mielipidettään muuttaa, mutta on hyvä olla avoin erilaisille keskusteluille. Osaa extreme-harrastajista on tutkittu ja osan kohdalla näyttää siltä heidän aivonsa ovat erilaiset kuin muilla. He eivät näe maailmaa samalla tavalla kuin me. Jos tällainen ihminen ei pysty lopettamaan intohimoaan, niin hänen kanssaan parisuhteen ja perheen perustava puoliso tietää mihin on ryhtymässä.

Minä aion tulla miljardööriksi ja naida nuoria valokuvamalleja!

T: Setämies

En jaksa tuota honotusta Honnoldista, kylmän kalsea tyyppinä, eikä liity tähän aiheeseen mitenkään.

Lotan mies Kristian näkyy instakuvissa viimeksi lokakuussa, sen jälkeen on alusvaatteissa keikistelyä ja Donia.

Kristianilla itselllään on instassa edellinen kuva elokuusta 2018.:

Aika selkeetä.

Lotta huiputtaa. Lentääkin helikopterin kyydissä.