Lue keskustelun säännöt.
Miehet jotka ei kasvakaan isyyteen? Kuinka kauan naisen pitää silti tukea sitä kasvua?
21.04.2019 |
Meillä on pieni lapsi, joka täytti tänään 7 kk. Lapsi on yhdessä toivottu, kävimme jonkun aikaa jopa lapsettomuushoidoissa ennen kuin yhden keskenmenon jälkeen raskaus onnistui. Mieheni on vastuullinen, kotitöitä tekevä hyvä mies, joka oli pitkään haaveillut perheestä. No ilmeisesti perhe ei sitten ollutkaan sitä mitä oletti. Tai lapsi. Tai isyys. Mies ei ole lapsen syntymän jälkeen halunnut juurikaan viettää aikaa lapsensa kanssa, ei hoitaa häntä jne. On mieluummin harrastuksissaan kuin lapsen kanssa. Lapsen kanssa ollessa ei tiedä mitä tehdä vauvan kanssa eikä tiedä mitä tehdä, jos vauvalla on vaikka itku, nälkä, märkä vaippa tms. Tai tietenkin oikeasti tietää, mutta se ei missään hänen tekemisissään näy. Ei halua olla kahden lapsen kanssa, koska silloin joutuisi hoitamaan häntä eikä voisi vain uppoutua netflixiin sohvalle. Olen väsynyt tähän, ja pettynyt myös. Olen yrittänyt ymmärtää miestä ja sitä, että isyys on iso muutos jne ja antaa miehen tehdä asiat omalla tavallaan (vaikka se oma tapa on netflix ja sylissä vauva jonka märkä vaippa vuotaa yli eikä mies sitä vaihda).
Olen puhunut neuvolassa tästä, ja siellä aina sanotaan, että "joillakin miehillä kestää kasvaa isyyteen" ja "naisen pitää vain olla ymmärtäväinen ja kärsivällisesti vain tukea sitä isyyteen kasvamista, jos se ottaa aikansa". Minusta kylläkin tuntuu, että se terveydenhoitaja sanoo noin, koska hänen pitää sanoa noin, mutta oikeasti ymmärtää minun pettymystä hyvin eikä esim. ystäväänsä käskisi vain tukemaan isyyteen kasvamista loputtomiin.
Miksi joillakin miehillä kestää niin kauan "kasvaa" isyyteen? Ja kuinka kauan naisen pitää sitä vain tukea??!! Olen nyt tukenut sitä tasan 7 kk eikä sitä kasvua ole tapahtunut. Mitä nämä miehet ovat, jotka halusivat perheen, mutta eivät kasvakaan isyyteen?? Eikö ne kasvaisi, jos haluaisivat kasvaa?? Ja miksi naisen tehtävä on tukea ja tukea sitä kasvua? Miksei riitä, että nainen huolehtii omasta äitiydestään???
Kommentit (214)
Tämä vahvistaa sen, etten koskaan halua perhettä perustaa, koska todennäköisemmin sitä lopulta on miehelle ainostaan kodinhoitokone/äiti, lapsista huolehtija ja rahallisesti puoliksi elämiseen panostava henkilö, jota ei tarvitse kunnioittaa millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi yksinhuoltajan poika, jolla ei ole mitään oikeaa isän ja miehen mallia kodin perintönä? Silti arkea on elettävä ja lapsesta vastuu on molemmilla. Aina.
Olen yksinhuoltaja, ja poikani on jo nuorena tottunut että molempien on tehtävä kaikkea. Ja hän on nähnyt minun tekevän kaikkea, ei ole miesten ja naisten töitä. Ruokaa, siivousta, pihatöitä, remontteja, pyykkiä ja kaupassa käyntiä. Olemme vielä asuneet omakotitalossa, jossa ei voi vain pelata.
Joku muu syy täytyy tuon miehen luonnevialle keksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se isyys vaikeaa kun sen annetaan olla vaikeaa. Mies on saanut aikaa käsitellä tunteitaan, miehen kans on yritetty keskustella asiasta. Mahdollisuuksia on annettu. Nyt on se kuuluisa tulos tai ulos -aika. Sanot ap vätykselle suoraan että jos isyys ja osallistuminen ei ala pikkuhiljaa löytymään, voit kyllä jatkaa yksin vastuunkantamista kuten tähänkin saakka. Jos ukko on ollut pelistä pois 7 kk, pärjäät ilman miesvauvaa myös seuraavat 7 kk.
Mitä niiden seuraavan 7 kk jälkeen sitten tapahtuu?
Siinä vaiheessa on pärjännyt vuoden ja 2 kk ilman vässykkää. Muumiota ei enää edes kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ala hötkyilemään. Se että mies katsoo miluummine netfliksiä kuin 7kk vauvaa ei ole mitenkään verrannollinen siihen millainen isä hänestä tulee kun lapsi kasvaa. Moni isä alkaa isäilemään vasta sitten kun lapsi tajuaa puhetta ja sen kanssa voi jotain jo tehdä. Sinun ei tarvitse "tukea isäksi kasvamista" pakottamalla miestä vauvan kanssa vuorovaikutuskontaktiin, arvostelemalla, syyllistämällä ja painostamalla isää siinä vieressä. Jos jätät vauvan isän kanssa vaikka päiväksi kahden, niin mistä tiedät mitä siellä on tapahtunut sinun ollessasi poissa, että on vain tv:tä katsottu? Ettet vain hengittäisi jatkuvasti isän niskaan arvostellen ja moittien mitä kaikkea hän tekee väärin?
Mitä v€ttua?! Vanhemmuus ei ole mitään rusinat pullasta-hommaa jossa vastuuta voi alkaa ottamaan sitten kun itsestä siltä tuntuu ja lapsi on itselle viihdyttävä. Entä jos äitikin päättää että nääh, palataan asiaan sitten kun mukula pesee itse pyykkinsä? Ai niin, äidillehän ei tätä suoda vaan koppi pitää ottaa heti.
Näin se on. Et sinä voi pakottaa ketään toimimaan asioissa niin kuin juuri sinä haluat, etkö ole tätä vielä oppinut? Jos sinä teet lapsia, niin sinä hoidat niitä, ei sen kummempaa. Et voi itkeä isää, mummoa naapuria ketään siihen että hänen on nyt ihan pakko tehdä niin kuin sinä sanot, tuntea niin kuin sinä käsket, ja niin pois päin. Luulisi että tämän sanoo järki, mutta ei näytä sanovan monellekaan teistä.
Älä viitsi olla alentuva. Tiedän tasan tarkkaan etten voi aikuista pakottaa jos tätä ei nappaa jakaa vastuuta ja työtaakkaa. Mutta minun ei myöskään tarvi sietää vapaamatkustajia. Vastaavasti vätys mies ei voi olettaa, että joku ottaa kopin hänen vastuustaan mukisematta. Jos ei huvita, ei pidä ihmetellä jos löytää itsensä ulkoruokinnasta joku päivä. Ihan on ollut oma valinta, kuunteleeko toisen väsymystä ja kyllästymistä ja menee oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, vai istuuko omassa mua ei huvita-kuplassaan. Lopulta yksin.
No se on sun oma päätös rikkoa 7kk lapsen perhe siksi että teit itse väärän valinnan tehdessäsi lapsia tuollaisen mielestäsi läpipaskon miehen kanssa. Kannattiko?
Selvittele sitten sille jo isommalle lapselle miksi ette ole perhe, kun lapsi sitä kyselee. Ja meinaatko että jaksat paremmin sitten ypöyksin sen vauvasi kanssa? Mihin hänet sitten lykkäät hoitoon kun et millään jaksa pitää huolta omasta lapsestasi? Ja miksi et lykkää lasta sinne jo nyt, kun et kerran jaksa sitä?
Mikä perhe tuollainen on jossa ukko horrostaa sohvalla osoittamatta mitään kiinnostusta muita kohtaan ja herää ehkä vuosien päästä, tai sitten ei?
Ja jos tekee virheen, eikö ole syytä korjata se eikä vain kärvistellä maailman tappiin? Virheen korjausta on myös se, että heivaa ankeat energiasyöpöt elämästään.
Ja kun vätyksen, joka ei tee mitään, heivaa elämästään, miten elämä muuttuu pahemmaksi? Paitsi että passiivinen, mykkä mursu on poistunut sohvalta makaamasta?
Kyllä, tuossa tilanteessa kannattaa sitten varmistaa ja rakentaa turvaverkko, joka tarvittaessa auttaa. Mutta mies ei mitä ilmeisimmin kuulu siihen, koska ei halua.
Ja lapsen etu on toimiva yhden vanhemman perhe kuin toimimaton ja myrkyllinen vapaamatkustaja perhe, jossa opetetaan epänormaali roolijako.
Jännä homma että täysin isäkelpoisesta materiaalista tulikin 7 kuukaudessa energiasyöppö jota ei silmissään voi sietää ;) Eiköhän sinunkin kannattaisi antaa noiden raskaushormoniesi hieman tasaantua ennen kuin viet lapseltasi perheen pois omista itsekkäistä syistäsi?
Oikeasti, 7kk? Mä ole ollut 7kk sairaalassa putkeen, ja siitäkin selvisin, niin sä et selviä tuosta?
Miten tahaton sairastuminen ja se että istuu tahallisesti P€rse homeessa ovat mitenkään verrannollisia tilanteita v€tutuskäyrää ajatellen?
Ja miten se, joka nakkaa p@scat perheestään ei itse riko perhettään? Miten se ei ole itsekkyyttä? Mitä v€tun itua elää jo rikotusta perheessä? Näyttää paperilla paremmalta?
En ymmärtänyt sepustuksestasi juuri mitään, mutta kuka tässä on sairas???
No jonkinlainen dysleksia tai ainakin pahemman sortin lukihäiriö sinulla tuntuisi olevan. Hyvä että olet huomannut itsekin jonkin olevan vialla. Kannattaa hakeutua avun piiriin, noita ongelmia voidaan nykyään lievittää varsin paljonkin, jos itsellä on halua ja tahtoa. Tsemppiä!
-eri
Minunkin mieheni sanoi, että aikoo toisella kierroksella olla erilainen isä, kun ekalla oli "liian nuori". Hah. Toisella kierroksella ei se mennyt yhtään sen paremmin. Eka vaimonsa oli ollut perinteinen, joka hoitaa lapset ja kodin ja mies käy vain töissä. Minä olin uranainen, ja oletin että molemmat tekevät minkä pystyvät.
Toisella kierroksella hän siis oletti että hänellä on päivisin töitä ja iltaisin vapaata, ja minun tehtäväni on huolehtia että kaikki toimii.
Toimiikin nykyään, ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pakottaisin miehen neuvolapsykologille. En hyväksy miehen lusmuilua, mutta sitä voisi yrittää ymmärtää. Tulee mieleen, että minkähänlaista hoivaa, rakkautta ja läheisyyttä miehelle on itselleen lapsuudessa suotu. Avuton vauva voi herättää vaikeita tunteita, sillä etenkin miesten lapsuudessa voi olla kipeitä kokemuksia siitä, että omaan itkuun ja tarvitsevuuteen on reagoitu moittivasti tai välinpitämättömästi. Näitä asioita ei aikuisena tiedosta, mutta avuton vauva saattaa nostaa alitajuisesti näitä tunteita pintaan ja mies reagoi sitten tilanteeseen välttelevällä käytöksellä.
Aloittaja kuvasi kuitenkin perheen lähtökohtia ihan hyväksi , lapsi on kovasti odotettu ja toivottu. Uskon, että tuossa on ihan hyvät mahdollisuudet, mutta kyllä miehen pitää ottaa vastuu käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ala hötkyilemään. Se että mies katsoo miluummine netfliksiä kuin 7kk vauvaa ei ole mitenkään verrannollinen siihen millainen isä hänestä tulee kun lapsi kasvaa. Moni isä alkaa isäilemään vasta sitten kun lapsi tajuaa puhetta ja sen kanssa voi jotain jo tehdä. Sinun ei tarvitse "tukea isäksi kasvamista" pakottamalla miestä vauvan kanssa vuorovaikutuskontaktiin, arvostelemalla, syyllistämällä ja painostamalla isää siinä vieressä. Jos jätät vauvan isän kanssa vaikka päiväksi kahden, niin mistä tiedät mitä siellä on tapahtunut sinun ollessasi poissa, että on vain tv:tä katsottu? Ettet vain hengittäisi jatkuvasti isän niskaan arvostellen ja moittien mitä kaikkea hän tekee väärin?
Mitä v€ttua?! Vanhemmuus ei ole mitään rusinat pullasta-hommaa jossa vastuuta voi alkaa ottamaan sitten kun itsestä siltä tuntuu ja lapsi on itselle viihdyttävä. Entä jos äitikin päättää että nääh, palataan asiaan sitten kun mukula pesee itse pyykkinsä? Ai niin, äidillehän ei tätä suoda vaan koppi pitää ottaa heti.
Näin se on. Et sinä voi pakottaa ketään toimimaan asioissa niin kuin juuri sinä haluat, etkö ole tätä vielä oppinut? Jos sinä teet lapsia, niin sinä hoidat niitä, ei sen kummempaa. Et voi itkeä isää, mummoa naapuria ketään siihen että hänen on nyt ihan pakko tehdä niin kuin sinä sanot, tuntea niin kuin sinä käsket, ja niin pois päin. Luulisi että tämän sanoo järki, mutta ei näytä sanovan monellekaan teistä.
Ihan tämä sama pätee lapsen isään. Jos mies tekee lapsia, hänen on itse hoidettava niitä. Näin se vaan menee.
Lapsen geeneistä on puolet mieheltä ja mies kun siittiöt laskee menemään niin hän on vastuullinen seurauksista ihan tasan siinä missä äitikin.
Tämä ei muuksi muutu vaikka miehen on paljon helpompi vastuustaan luistaa.Ei mene, koska et voi pakottaa toista. Koitahan nyt jo uskoa... Ainoa mitä voi pakottaa, on elareiden maksaminen, ei muuta. Jos toinen luistaa vastuustaan, niin sinä et voi sille yhtään mitään. Kenenkään ei ole pakko hoitaa lapsia, ei vaikka ne olisivat omia. Se että äiti haluaa lapsiansa hoitaa, niin hoitakoon, jos isä ei halua, ei häntä voi siihen pakottaa. Aika suloista kyllä että olet niin naiivi, että luulet ett kun sinä sanot että jonkun pitää tehdä jotain, niin hän muka myöskin niin tekisi. Et voi pakottaa, piste.
No tuommoinen kuvailemasi prsläpi ei kyllä mikään mies ole, saati isä. Mutta totta puhut, onhan noita epäkelpoja kuvatuksia ollut sivu maailmanhistorian. Kumma kun moisia edelleen sikiää, vaikka luulisi evoluution karsineen tuontyyppiset lokit, käenpojat ja omaan pesään kusijat jo ihmislajin alkuhämärissä. Yleensä ottaen kun ne säilyvät, joilla on intressi suojella jälkikasvuaan.
Terveisin evoluutiobiologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä vahvistaa sen, etten koskaan halua perhettä perustaa, koska todennäköisemmin sitä lopulta on miehelle ainostaan kodinhoitokone/äiti, lapsista huolehtija ja rahallisesti puoliksi elämiseen panostava henkilö, jota ei tarvitse kunnioittaa millään tavalla.
Perheen perustaminen on aina valtava riski. Mikäli on ylitsepääsemätön kaipuu omaan lapseen, riskin voi toki ottaa ja toivoa parasta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että lapsi jää kokonaan omalle vastuulle hoidon (ajankäytön) puolesta ja taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mä pakottaisin miehen neuvolapsykologille. En hyväksy miehen lusmuilua, mutta sitä voisi yrittää ymmärtää. Tulee mieleen, että minkähänlaista hoivaa, rakkautta ja läheisyyttä miehelle on itselleen lapsuudessa suotu. Avuton vauva voi herättää vaikeita tunteita, sillä etenkin miesten lapsuudessa voi olla kipeitä kokemuksia siitä, että omaan itkuun ja tarvitsevuuteen on reagoitu moittivasti tai välinpitämättömästi. Näitä asioita ei aikuisena tiedosta, mutta avuton vauva saattaa nostaa alitajuisesti näitä tunteita pintaan ja mies reagoi sitten tilanteeseen välttelevällä käytöksellä.
Aloittaja kuvasi kuitenkin perheen lähtökohtia ihan hyväksi , lapsi on kovasti odotettu ja toivottu. Uskon, että tuossa on ihan hyvät mahdollisuudet, mutta kyllä miehen pitää ottaa vastuu käytöksestään.
Ei, ei, älä lähde tuohon.
Tämän ketjun esimerkkeihin on syynä
- pojille opetettu keisarisyndrooma (minä-minä-minun-tarpeeni)
- laiskuus
- mukavuudenhalu
- välinpitämättömyys ja arvostuksen puute puolisoa kohtaan
- silkka kuspäisyys
Jos alat paapomaan ja ymmärtämään niin peli on menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva-arjen sujumista ei voi varmuudella ennakoida. Exälle tuli shokkina että omaa aikaa ei enää ole niin kuin ennen. Ovesta ei voi painua yön yli-reissulle tuosta vain ja maata krapulassa seuraavaa päivää, kutsua kaveria meille "loiventamaan". Oletti selvästi että minä hoidan sekä vauvan että kotityöt vaikka olimme sopineet toisin jo ennen raskautta. Tuntui ajattelevan etten voi muuta kun hoitaa kaiken yksin, kun eihän vauvaa voi jättää yksin ja kotitöitä tekemättä. Mitään ongelmaa ei ole, kun ei vastaa puhelimeen.
Yhden viikonloppureissun jälkeen häntä odotti hiljainen kämppä. Ei tänä päivänäkään tunnu tajuavan missä meni vikaan. Tuntuu OIKEASTI luulleen että kun on tehty vauva, niin nainen ei voi lähteä.
Tämä tapaus oli äitinsä passaama mutta osasi skarpata seurustelun ajan riittävän hyvin.Tuo tuntuu olevan todella ajattelutapa miehillä, että sidotaan nainen vauvalla kotiorjaksi, niin sitten sitä voi kohdella miten huonosti tahansa eikä se silti lähde.
Mulquimmat laskelmoi että lapsella naisesta saa kotiorjan. Loput on niin uunoja, että kuvittelee lastenhoidon olevan hupia ja makoilua, josta pikkurouva nauttii. Sitten kun tätä ”lomailua” tarjotaan miehelle, se ei kelpaakaan.
Tiedän tällaisen miehen. Työt meni alusta alkaen perhe-elämän edelle ja vaimo hoiti kaiken. Lasten kasvaessa mies oli aivan pyörällä päästään lapsukaisten harrastuksista sekä mielenkiinnon kohteista. Ihmetteli sittemmin mikseivät halua olla isänsä kanssa juurikaan missään tekemisissä, vaikka tämä on kotosalla. Tätä se teettää kun ulkoistetaan koko hoitaminen yhden ihmisen kontolle :P
Juu töitä on tehtävä jotta rahat riittävät, mutta kannattaisi yrittää edes tukea puolisoaan ja olla perheelleen läsnä!
Mieheni kasvoi isäksi vanhempainvapaan aikana, eli kun esikoinen oli 9-14kk. Alku oli juuri tuollaista kuin kuvailit, syistä (miehen henkilökohtaisia) jotka puhuimme sitten auki. Nyt on kaksi lasta ja fantastinen isä. Ei tarvitse miettiä että voinko lähteä illaksi jumppaan tai mitä tapahtuu jos kuolen huomenna. Molempien lasten kohdalla se oli vanhempainvapaat ja päävastuu, jotka kasvattivat isyyteen.
Joten palaa töihin ja anna hänen jäädä kotiin. Se auttaa kyllä. Ellette ole liian nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! On ollut mielenkiintoinen ketju ja vahvistaa kyllä sitä ajatusta millaiseksi uskoisin itsekin ajautuneen jos olisin suostunut aikanaan naisen toiveesta sitten kuitenkin yhden lapsen hommaamaan eli aikamoiseksi nahjukseksi ja vastuunpakoilijaksi. Ero olisi hyvinkin tullut.
M
Tää kyllä sorahti korvaan; olette ilmeisesti edelleen yhdessä, mutta vain sinun ehdoillasi. Nainen joutui tekemään ehkä isonkin luopumistyön loppuelämäkseen, mutta sinä hyvillä mielin poistit tuon oikeuden ja olet nyt tyytyväinen kun ei tullut eroa. Sinänsä hyvä ettet sinä hankkinut lasta, mutta kävikö yhtään mielessä oliko eroamattomuus ja lapsettomuus myös puolisolle paras ratkaisu?
Ei vauvan hoito vaadi mitään isäksi kasvamista. Jos mulle tuodaan naapurin vauva hoitoon, niin kyllä mä sen vaipat vaihdan, ruokin ja hyssyttelen. Saattaisi siinä kasvaa isäksikin, kun hoitaisi vauvaa ja viettäisi sen kanssa aikaa. Eikä neuvolan pitäisi jauhaa tuollaista paskaa. Isän kannattaisi viettää synnytyksen jälkeen mahdollisimman paljon aikaa sairaalassa, jossa opastetaan vauvan hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vahvistaa sen, etten koskaan halua perhettä perustaa, koska todennäköisemmin sitä lopulta on miehelle ainostaan kodinhoitokone/äiti, lapsista huolehtija ja rahallisesti puoliksi elämiseen panostava henkilö, jota ei tarvitse kunnioittaa millään tavalla.
Perheen perustaminen on aina valtava riski. Mikäli on ylitsepääsemätön kaipuu omaan lapseen, riskin voi toki ottaa ja toivoa parasta. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että lapsi jää kokonaan omalle vastuulle hoidon (ajankäytön) puolesta ja taloudellisesti.
Ihan vaan kuriositeettina, puhut näin vain äidistä, eikö? Isältä ei odoteta tuollaista vastuunkantoa ja varautumista lapsen hankinnan yhteydessä, ja jos asia esitettäisiin lapsiarkeen kyllästyneelle isälle noin, 99% hämmentyisi pahemman kerran tuollaisesta ajatusmaailmasta, että hänen pitäisi se vastuu laittaakin omien halujensa edelle. Osa voi kasvaa aikuiseksi, mutta liian moni ei. Osa edelleen halua vain rusinat pullasta lastenkin kanssa, ja katsoo että äidin vastuu on hoitaa muut. Tosi hassua kyllä, koska ei niillä lapsilla vain yhtä vanhempaa ole.
Tämän ketjun kommenttien perusteella moni nainen (ja moderni mies?) ei tiedä, että suuri osa miehistä ei varsinaisesti halua lapsia, vaan suostuu siihen tehdäkseen naisensa onnelliseksi. Onko kohtuutonta, että päävastuu lapsesta on sillä, joka sitä enemmän on halunnut?
Työn- ja vastuunjaosta kannattaa sopia jo siinä vaiheessa, kun lisääntymisestä vasta neuvotellaan.
Isyys ei ole sama asia kuin vauvan hoivaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun kommenttien perusteella moni nainen (ja moderni mies?) ei tiedä, että suuri osa miehistä ei varsinaisesti halua lapsia, vaan suostuu siihen tehdäkseen naisensa onnelliseksi. Onko kohtuutonta, että päävastuu lapsesta on sillä, joka sitä enemmän on halunnut?
Työn- ja vastuunjaosta kannattaa sopia jo siinä vaiheessa, kun lisääntymisestä vasta neuvotellaan.
Mistä näitä lukutaidottomia (miehiä) oikein sikiää. 😑
Vierailija kirjoitti:
Isyys ei ole sama asia kuin vauvan hoivaaminen.
Vauvaa hoivaamalla kasvaa isyyteen ja lapsi oppii luottamaan isäänsä. Ei se vahva side lapsen ja vanhemman välillä synny kuin olemalla paljon yhdessä ja vastasyntyneen kohdalla se on juurikin sitä hoivaamista.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun kommenttien perusteella moni nainen (ja moderni mies?) ei tiedä, että suuri osa miehistä ei varsinaisesti halua lapsia, vaan suostuu siihen tehdäkseen naisensa onnelliseksi. Onko kohtuutonta, että päävastuu lapsesta on sillä, joka sitä enemmän on halunnut?
Työn- ja vastuunjaosta kannattaa sopia jo siinä vaiheessa, kun lisääntymisestä vasta neuvotellaan.
Suomen nykytilanteen pitäisi sitten miellyttää suurinta osaa miehistä, jos kerran noin on. Lapsia syntyy vuosi vuodelta vähemmän, koska naiset ovat havahtuneet siihen tosiasiaan, että lapset ja perhearki mitä todennäköisimmin lankeavat hänen kontolleen, vaikka se olisi ollut mies, joka sitä lasta eniten kinusi. (Näin kävi meilläkin, ja yhteen jäi miehen hillittömästä vauvakuumeilusta huolimatta.)
Kiitos! On ollut mielenkiintoinen ketju ja vahvistaa kyllä sitä ajatusta millaiseksi uskoisin itsekin ajautuneen jos olisin suostunut aikanaan naisen toiveesta sitten kuitenkin yhden lapsen hommaamaan eli aikamoiseksi nahjukseksi ja vastuunpakoilijaksi. Ero olisi hyvinkin tullut.
M