Lue keskustelun säännöt.
Miehet jotka ei kasvakaan isyyteen? Kuinka kauan naisen pitää silti tukea sitä kasvua?
21.04.2019 |
Meillä on pieni lapsi, joka täytti tänään 7 kk. Lapsi on yhdessä toivottu, kävimme jonkun aikaa jopa lapsettomuushoidoissa ennen kuin yhden keskenmenon jälkeen raskaus onnistui. Mieheni on vastuullinen, kotitöitä tekevä hyvä mies, joka oli pitkään haaveillut perheestä. No ilmeisesti perhe ei sitten ollutkaan sitä mitä oletti. Tai lapsi. Tai isyys. Mies ei ole lapsen syntymän jälkeen halunnut juurikaan viettää aikaa lapsensa kanssa, ei hoitaa häntä jne. On mieluummin harrastuksissaan kuin lapsen kanssa. Lapsen kanssa ollessa ei tiedä mitä tehdä vauvan kanssa eikä tiedä mitä tehdä, jos vauvalla on vaikka itku, nälkä, märkä vaippa tms. Tai tietenkin oikeasti tietää, mutta se ei missään hänen tekemisissään näy. Ei halua olla kahden lapsen kanssa, koska silloin joutuisi hoitamaan häntä eikä voisi vain uppoutua netflixiin sohvalle. Olen väsynyt tähän, ja pettynyt myös. Olen yrittänyt ymmärtää miestä ja sitä, että isyys on iso muutos jne ja antaa miehen tehdä asiat omalla tavallaan (vaikka se oma tapa on netflix ja sylissä vauva jonka märkä vaippa vuotaa yli eikä mies sitä vaihda).
Olen puhunut neuvolassa tästä, ja siellä aina sanotaan, että "joillakin miehillä kestää kasvaa isyyteen" ja "naisen pitää vain olla ymmärtäväinen ja kärsivällisesti vain tukea sitä isyyteen kasvamista, jos se ottaa aikansa". Minusta kylläkin tuntuu, että se terveydenhoitaja sanoo noin, koska hänen pitää sanoa noin, mutta oikeasti ymmärtää minun pettymystä hyvin eikä esim. ystäväänsä käskisi vain tukemaan isyyteen kasvamista loputtomiin.
Miksi joillakin miehillä kestää niin kauan "kasvaa" isyyteen? Ja kuinka kauan naisen pitää sitä vain tukea??!! Olen nyt tukenut sitä tasan 7 kk eikä sitä kasvua ole tapahtunut. Mitä nämä miehet ovat, jotka halusivat perheen, mutta eivät kasvakaan isyyteen?? Eikö ne kasvaisi, jos haluaisivat kasvaa?? Ja miksi naisen tehtävä on tukea ja tukea sitä kasvua? Miksei riitä, että nainen huolehtii omasta äitiydestään???
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Höpöhöpö taas. Lapsi pärjää isänsä kanssa tutussa paikassa , tutun isän kanssa ihan varmasti viikonlopun. Toki eihän sitä lasta kannata jättää isälle viikonlopuksi mikäli EI HALUA antaa miehelle mahdollisuutta pärjätä, vaan äiti haluaa nyt vain erota, ja psite, ja kulkea täällä hakemassa ponninta päätökselle erota huonosta isästä. Tuolla vauvalla ja sen isällä ON suhde, se vain ei ole äidille mieleinen suhde. Kyllä vauva tietää että isä on tuttu hoitaja, ja ett äisä on hänen isänsä, vaikka äidistä ei siltä tuntuisikaan. Hyvä äiti, ole hyvä äiti, äläkä omi lapsesi tunteita omiksesi, äläkä yritä päättää omista lähtökohdistasi vauvasi ajatuksia isästä, vauvasi on pieni, mutta hän tietää kyllä kuka isä on, vaikka sinusta isä olisikin paska, se on lapsellesi tärkeä. Totta kai voit antaa isän ja lapsen olla keskenään.
Isä on tuttu hoitaja vaikkei lasta ole hoitanut ollenkaan? Joopa joo.
On se lapselle tuttu, usko pois. Jännä että jopa ihan tuntemattomat kävelevät isän ja lapsen yli tietäen heidän ajatuksensa ja tunteensa :D
Mutta sinähän teet aivan samaa? Päätät vauvan puolesta että hänellä on turvallinen olo ap:n kuvauksen mukaisen isän kanssa. Et tiedä ap:n tilanteesta yhtään enempää kuin muutkaan, ja pelkkä siittiön toimittaminen, elatusvelvollisuus tai samoissa tiloissa oleskelu ei ratkaise sitä että vauva tuntee tyypin tutuksi, turvalliseksi isäkseen. Ei tuon ikäinen tiedä mitä on isyys, se tietää kuka vastaa tarpeisiin ja kenen seurassa on hyvä olla, that's it. Kun kyse on vauvasta, isä ei saa anteeksi yhtään enempää kuin naapurin Reijo, kyse on vauvan tarpeisiin vastaamisen synnyttämästä turvallisuuden tunteesta ja kiintymyssuhteesta. Biologinen tai juridinen isyys ei merkitse vauvalle mitään, hoiva merkitsee.
Vauvan hoito ei ole rakettitiedettä, joten normaali mies selviää siitä kyllä, oli isä tai ei. LApsi ei vaurioidu ollessaan viikolopun tutun isänsä seurassa, kaikkea muuta. Nämä ovat faktoja, eivätkä pohjaudu sinun tuntemuksiisi mitenkään. Tämä on myös helposti todistettavissa jättämällä lapsi isänsä kanssa vaikkapa vuorokaudeksi ihan kahdestaan. Mikäli on lisääntynyt jollain tavalla k-ehitysvam-maisen miehen kanssa, niin olisi pitänyt miettiä jo ennen lisääntymistä se tosiasia, että kun mies on kehvari, tarvitsee äiti ja koko perhe kunnon tukiverkot ennen lisääntymistä. Olisi myös kannattanut miettiä kannattaako kehvarin kanssa edes lisääntyä.
Täällä oli kommenteissa puhetta miehestä joka oli hyppyyttämässä kuukauden ikäistä vauvaa. Jos mies tekee tälläistä typeryyttä ei voi alkaa leikkiä vauvan hengellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti opastaa ja tarjoaa neuvoja, hän silloin ESTÄÄ isää toimimasta omalla tavallaan ja VAATII vain yhdenlaista toimintamallia. Jos taas isä ei tee yhtään mitään ilman neuvoja ja opastusta, äidin pitäisi kuitenkin tukea siinä isäksi kasvamisessa. Helppo homma.
Syötä se kun sillä on nälkä, vaihda vaippa kun se on täynnä, puhu sille, katso silmiin, ja hymyile, anna sille leluja käteen, kanna sitä, anna nukkua kun sitä nukuttaa, tai vaihtoehtoisesti jos on määrätyt uniajat, niin nukuta silloin, älä ravistele, äläkä heittele äläkä päästä putoamaan mistään. Ota syliin kun itkee, ja tarjoa ruokaa, unta ja vaipanvaihtoa itkuun. Ei ole kovin vaikeat käyttöohjeet.
Nuo voi kirjoittaa vaikka a-neloselle ja antaa miehen käteen. Ei tarvitse opastella ja neuvoskella jatkuvasti, kyllä se mies osaa.
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä näiltä mimosa-isiltä, joiden psyyke ei kestä lastenhoitoa, että mitä tapahtuisi jos äiti olisi yhtäkkiä poissa pelistä, esim. kuolisi liikenneonnettomuudessa. Mitä nämä vässykät sitten tekisivät? Kenelle kiikuttaisivat lapsen hoidettavaksi?
En mää käsitä nykymiehiä. Yhteisellä päätöksellä, yhteisestä tahdosta tehdään lapsia. Sitten kun lapsi syntyy käperrytäänkin kuoreensa ja heittäydytään yhdeksi lapseksi lisää. Ja sitten itketään kun vaimo uupuu ja kyllästyy kantamaan kaiken yksin ja lähtee kävelemään. Tiedän kaveripiiristä montakin tapausta. Ja ei, kaikki miehet eivät ole tällaisia. Sitten on myös moderneja, täyspäisiä isiä jotka ovat mukana täysillä ensiparkaisusta.
Niin, eli "mukana ollaan täysillä" silloin kun tehdään kaikki niin kuin äiti määrää ja käskyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Höpöhöpö taas. Lapsi pärjää isänsä kanssa tutussa paikassa , tutun isän kanssa ihan varmasti viikonlopun. Toki eihän sitä lasta kannata jättää isälle viikonlopuksi mikäli EI HALUA antaa miehelle mahdollisuutta pärjätä, vaan äiti haluaa nyt vain erota, ja psite, ja kulkea täällä hakemassa ponninta päätökselle erota huonosta isästä. Tuolla vauvalla ja sen isällä ON suhde, se vain ei ole äidille mieleinen suhde. Kyllä vauva tietää että isä on tuttu hoitaja, ja ett äisä on hänen isänsä, vaikka äidistä ei siltä tuntuisikaan. Hyvä äiti, ole hyvä äiti, äläkä omi lapsesi tunteita omiksesi, äläkä yritä päättää omista lähtökohdistasi vauvasi ajatuksia isästä, vauvasi on pieni, mutta hän tietää kyllä kuka isä on, vaikka sinusta isä olisikin paska, se on lapsellesi tärkeä. Totta kai voit antaa isän ja lapsen olla keskenään.
Isä on tuttu hoitaja vaikkei lasta ole hoitanut ollenkaan? Joopa joo.
On se lapselle tuttu, usko pois. Jännä että jopa ihan tuntemattomat kävelevät isän ja lapsen yli tietäen heidän ajatuksensa ja tunteensa :D
Mutta sinähän teet aivan samaa? Päätät vauvan puolesta että hänellä on turvallinen olo ap:n kuvauksen mukaisen isän kanssa. Et tiedä ap:n tilanteesta yhtään enempää kuin muutkaan, ja pelkkä siittiön toimittaminen, elatusvelvollisuus tai samoissa tiloissa oleskelu ei ratkaise sitä että vauva tuntee tyypin tutuksi, turvalliseksi isäkseen. Ei tuon ikäinen tiedä mitä on isyys, se tietää kuka vastaa tarpeisiin ja kenen seurassa on hyvä olla, that's it. Kun kyse on vauvasta, isä ei saa anteeksi yhtään enempää kuin naapurin Reijo, kyse on vauvan tarpeisiin vastaamisen synnyttämästä turvallisuuden tunteesta ja kiintymyssuhteesta. Biologinen tai juridinen isyys ei merkitse vauvalle mitään, hoiva merkitsee.
Vauvan hoito ei ole rakettitiedettä, joten normaali mies selviää siitä kyllä, oli isä tai ei. LApsi ei vaurioidu ollessaan viikolopun tutun isänsä seurassa, kaikkea muuta. Nämä ovat faktoja, eivätkä pohjaudu sinun tuntemuksiisi mitenkään. Tämä on myös helposti todistettavissa jättämällä lapsi isänsä kanssa vaikkapa vuorokaudeksi ihan kahdestaan. Mikäli on lisääntynyt jollain tavalla k-ehitysvam-maisen miehen kanssa, niin olisi pitänyt miettiä jo ennen lisääntymistä se tosiasia, että kun mies on kehvari, tarvitsee äiti ja koko perhe kunnon tukiverkot ennen lisääntymistä. Olisi myös kannattanut miettiä kannattaako kehvarin kanssa edes lisääntyä.
Täällä oli kommenteissa puhetta miehestä joka oli hyppyyttämässä kuukauden ikäistä vauvaa. Jos mies tekee tälläistä typeryyttä ei voi alkaa leikkiä vauvan hengellä.
Se ei ollut ap:n mies. Se että joku jossain on lisääntynyt miehen kanssa joka yrittää tappaa vauvansa ei tarkoita sitä että se olisi ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ala hötkyilemään. Se että mies katsoo miluummine netfliksiä kuin 7kk vauvaa ei ole mitenkään verrannollinen siihen millainen isä hänestä tulee kun lapsi kasvaa. Moni isä alkaa isäilemään vasta sitten kun lapsi tajuaa puhetta ja sen kanssa voi jotain jo tehdä. Sinun ei tarvitse "tukea isäksi kasvamista" pakottamalla miestä vauvan kanssa vuorovaikutuskontaktiin, arvostelemalla, syyllistämällä ja painostamalla isää siinä vieressä. Jos jätät vauvan isän kanssa vaikka päiväksi kahden, niin mistä tiedät mitä siellä on tapahtunut sinun ollessasi poissa, että on vain tv:tä katsottu? Ettet vain hengittäisi jatkuvasti isän niskaan arvostellen ja moittien mitä kaikkea hän tekee väärin?
Mitä v€ttua?! Vanhemmuus ei ole mitään rusinat pullasta-hommaa jossa vastuuta voi alkaa ottamaan sitten kun itsestä siltä tuntuu ja lapsi on itselle viihdyttävä. Entä jos äitikin päättää että nääh, palataan asiaan sitten kun mukula pesee itse pyykkinsä? Ai niin, äidillehän ei tätä suoda vaan koppi pitää ottaa heti.
Näin se on. Et sinä voi pakottaa ketään toimimaan asioissa niin kuin juuri sinä haluat, etkö ole tätä vielä oppinut? Jos sinä teet lapsia, niin sinä hoidat niitä, ei sen kummempaa. Et voi itkeä isää, mummoa naapuria ketään siihen että hänen on nyt ihan pakko tehdä niin kuin sinä sanot, tuntea niin kuin sinä käsket, ja niin pois päin. Luulisi että tämän sanoo järki, mutta ei näytä sanovan monellekaan teistä.
Älä viitsi olla alentuva. Tiedän tasan tarkkaan etten voi aikuista pakottaa jos tätä ei nappaa jakaa vastuuta ja työtaakkaa. Mutta minun ei myöskään tarvi sietää vapaamatkustajia. Vastaavasti vätys mies ei voi olettaa, että joku ottaa kopin hänen vastuustaan mukisematta. Jos ei huvita, ei pidä ihmetellä jos löytää itsensä ulkoruokinnasta joku päivä. Ihan on ollut oma valinta, kuunteleeko toisen väsymystä ja kyllästymistä ja menee oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, vai istuuko omassa mua ei huvita-kuplassaan. Lopulta yksin.
No se on sun oma päätös rikkoa 7kk lapsen perhe siksi että teit itse väärän valinnan tehdessäsi lapsia tuollaisen mielestäsi läpipaskon miehen kanssa. Kannattiko?
Selvittele sitten sille jo isommalle lapselle miksi ette ole perhe, kun lapsi sitä kyselee. Ja meinaatko että jaksat paremmin sitten ypöyksin sen vauvasi kanssa? Mihin hänet sitten lykkäät hoitoon kun et millään jaksa pitää huolta omasta lapsestasi? Ja miksi et lykkää lasta sinne jo nyt, kun et kerran jaksa sitä?
Mikä perhe tuollainen on jossa ukko horrostaa sohvalla osoittamatta mitään kiinnostusta muita kohtaan ja herää ehkä vuosien päästä, tai sitten ei?
Ja jos tekee virheen, eikö ole syytä korjata se eikä vain kärvistellä maailman tappiin? Virheen korjausta on myös se, että heivaa ankeat energiasyöpöt elämästään.
Ja kun vätyksen, joka ei tee mitään, heivaa elämästään, miten elämä muuttuu pahemmaksi? Paitsi että passiivinen, mykkä mursu on poistunut sohvalta makaamasta?
Kyllä, tuossa tilanteessa kannattaa sitten varmistaa ja rakentaa turvaverkko, joka tarvittaessa auttaa. Mutta mies ei mitä ilmeisimmin kuulu siihen, koska ei halua.
Ja lapsen etu on toimiva yhden vanhemman perhe kuin toimimaton ja myrkyllinen vapaamatkustaja perhe, jossa opetetaan epänormaali roolijako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Höpöhöpö taas. Lapsi pärjää isänsä kanssa tutussa paikassa , tutun isän kanssa ihan varmasti viikonlopun. Toki eihän sitä lasta kannata jättää isälle viikonlopuksi mikäli EI HALUA antaa miehelle mahdollisuutta pärjätä, vaan äiti haluaa nyt vain erota, ja psite, ja kulkea täällä hakemassa ponninta päätökselle erota huonosta isästä. Tuolla vauvalla ja sen isällä ON suhde, se vain ei ole äidille mieleinen suhde. Kyllä vauva tietää että isä on tuttu hoitaja, ja ett äisä on hänen isänsä, vaikka äidistä ei siltä tuntuisikaan. Hyvä äiti, ole hyvä äiti, äläkä omi lapsesi tunteita omiksesi, äläkä yritä päättää omista lähtökohdistasi vauvasi ajatuksia isästä, vauvasi on pieni, mutta hän tietää kyllä kuka isä on, vaikka sinusta isä olisikin paska, se on lapsellesi tärkeä. Totta kai voit antaa isän ja lapsen olla keskenään.
Isä on tuttu hoitaja vaikkei lasta ole hoitanut ollenkaan? Joopa joo.
On se lapselle tuttu, usko pois. Jännä että jopa ihan tuntemattomat kävelevät isän ja lapsen yli tietäen heidän ajatuksensa ja tunteensa :D
Mutta sinähän teet aivan samaa? Päätät vauvan puolesta että hänellä on turvallinen olo ap:n kuvauksen mukaisen isän kanssa. Et tiedä ap:n tilanteesta yhtään enempää kuin muutkaan, ja pelkkä siittiön toimittaminen, elatusvelvollisuus tai samoissa tiloissa oleskelu ei ratkaise sitä että vauva tuntee tyypin tutuksi, turvalliseksi isäkseen. Ei tuon ikäinen tiedä mitä on isyys, se tietää kuka vastaa tarpeisiin ja kenen seurassa on hyvä olla, that's it. Kun kyse on vauvasta, isä ei saa anteeksi yhtään enempää kuin naapurin Reijo, kyse on vauvan tarpeisiin vastaamisen synnyttämästä turvallisuuden tunteesta ja kiintymyssuhteesta. Biologinen tai juridinen isyys ei merkitse vauvalle mitään, hoiva merkitsee.
Vauvan hoito ei ole rakettitiedettä, joten normaali mies selviää siitä kyllä, oli isä tai ei. LApsi ei vaurioidu ollessaan viikolopun tutun isänsä seurassa, kaikkea muuta. Nämä ovat faktoja, eivätkä pohjaudu sinun tuntemuksiisi mitenkään. Tämä on myös helposti todistettavissa jättämällä lapsi isänsä kanssa vaikkapa vuorokaudeksi ihan kahdestaan. Mikäli on lisääntynyt jollain tavalla k-ehitysvam-maisen miehen kanssa, niin olisi pitänyt miettiä jo ennen lisääntymistä se tosiasia, että kun mies on kehvari, tarvitsee äiti ja koko perhe kunnon tukiverkot ennen lisääntymistä. Olisi myös kannattanut miettiä kannattaako kehvarin kanssa edes lisääntyä.
Ei asia sillä muutu faktaksi että pontevasti toteat niin. Pohjaan näkemykseni siihen mitä olen opiskellut liittyen varhaislapsuuden psyykkiseen kehitykseen, varhaiseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteisiin, en omaan fiilikseen. Tuo "todistusmetodisikin" kertoo kaiken siitä paljonko annat painoarvoa ihmisen sisäisille kokemuksille.
On totta, että yksi viikonloppu ei aiheuta peruuttamatonta vahinkoa, mutta korjaavia kokemuksia vaativan erokokemuksen ja hoivan puutteen se melko todennäköisesti aiheuttaa kokemattoman hoitajan käsissä. No, niitä korjaavia kokemuksia saa, mutta miksi tahallaan tehdä haava vain koska on laastaria? Koska voin? Erikoinen tulokulma hoivaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä näiltä mimosa-isiltä, joiden psyyke ei kestä lastenhoitoa, että mitä tapahtuisi jos äiti olisi yhtäkkiä poissa pelistä, esim. kuolisi liikenneonnettomuudessa. Mitä nämä vässykät sitten tekisivät? Kenelle kiikuttaisivat lapsen hoidettavaksi?
En mää käsitä nykymiehiä. Yhteisellä päätöksellä, yhteisestä tahdosta tehdään lapsia. Sitten kun lapsi syntyy käperrytäänkin kuoreensa ja heittäydytään yhdeksi lapseksi lisää. Ja sitten itketään kun vaimo uupuu ja kyllästyy kantamaan kaiken yksin ja lähtee kävelemään. Tiedän kaveripiiristä montakin tapausta. Ja ei, kaikki miehet eivät ole tällaisia. Sitten on myös moderneja, täyspäisiä isiä jotka ovat mukana täysillä ensiparkaisusta.
Niin, eli "mukana ollaan täysillä" silloin kun tehdään kaikki niin kuin äiti määrää ja käskyttää.
Älä laita sanoja suuhuni. Isä viettää aikaa lapsen kanssa koska haluaa ja toteuttaa isyyttään itse hyväksi kokemillaan tavalla. Mutta hoivavastuu jaetaan äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti opastaa ja tarjoaa neuvoja, hän silloin ESTÄÄ isää toimimasta omalla tavallaan ja VAATII vain yhdenlaista toimintamallia. Jos taas isä ei tee yhtään mitään ilman neuvoja ja opastusta, äidin pitäisi kuitenkin tukea siinä isäksi kasvamisessa. Helppo homma.
Syötä se kun sillä on nälkä, vaihda vaippa kun se on täynnä, puhu sille, katso silmiin, ja hymyile, anna sille leluja käteen, kanna sitä, anna nukkua kun sitä nukuttaa, tai vaihtoehtoisesti jos on määrätyt uniajat, niin nukuta silloin, älä ravistele, äläkä heittele äläkä päästä putoamaan mistään. Ota syliin kun itkee, ja tarjoa ruokaa, unta ja vaipanvaihtoa itkuun. Ei ole kovin vaikeat käyttöohjeet.
Nuo voi kirjoittaa vaikka a-neloselle ja antaa miehen käteen. Ei tarvitse opastella ja neuvoskella jatkuvasti, kyllä se mies osaa.
Pointti onkin juuri se, että se mies ei tee sitä. Ap jo kertoi että mies tuijottaa netflixiä ja vauvan vaippa tursuaa yli. Tarvitaanko siihen oikeasti kirjallinen ohje? Vai olisiko sittenkin vaan niin, ettei miestä huvita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä näiltä mimosa-isiltä, joiden psyyke ei kestä lastenhoitoa, että mitä tapahtuisi jos äiti olisi yhtäkkiä poissa pelistä, esim. kuolisi liikenneonnettomuudessa. Mitä nämä vässykät sitten tekisivät? Kenelle kiikuttaisivat lapsen hoidettavaksi?
En mää käsitä nykymiehiä. Yhteisellä päätöksellä, yhteisestä tahdosta tehdään lapsia. Sitten kun lapsi syntyy käperrytäänkin kuoreensa ja heittäydytään yhdeksi lapseksi lisää. Ja sitten itketään kun vaimo uupuu ja kyllästyy kantamaan kaiken yksin ja lähtee kävelemään. Tiedän kaveripiiristä montakin tapausta. Ja ei, kaikki miehet eivät ole tällaisia. Sitten on myös moderneja, täyspäisiä isiä jotka ovat mukana täysillä ensiparkaisusta.
Niin, eli "mukana ollaan täysillä" silloin kun tehdään kaikki niin kuin äiti määrää ja käskyttää.
Älä laita sanoja suuhuni. Isä viettää aikaa lapsen kanssa koska haluaa ja toteuttaa isyyttään itse hyväksi kokemillaan tavalla. Mutta hoivavastuu jaetaan äidin kanssa.
Mä voisin kanssa toteuttaa äitiyttä itse hyväksi kokemallani tavalla ja esimerkiksi jättää vaipat vaihtamatta, kun se on ikävää ja kyllähän sen lopulta joku muu vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta isällä syntyy side vauvaan, sen pitää hoitaa sitä omatoimisesti. Monia miehiä taitaa aluksi pelottaa ja vauva tuntuu oudolta, kun ei siihen saa kontaktia eikä se oikein tee mitään. Onko mies ollut yhtään vauvan kanssa kahdestaan? Viikonloppu on liian raju aloitus, mutta aloita vaikka lenkkeily, jotta mies ja lapsi on mahd. usein edes tunnin-pari kahdestaan.
Monella se isyys alkaa löytyä vasta sitten kun lapsen kanssa voi alkaa tehdä jotain. Alkaen kukkuu-leikistä, pallon vierittelystä, leikkipuistoilusta jne. Mutta avain on se, että isä on lapsen kanssa kahdestaan ihan oikeasti, ei niin että sinä olet viereisessä huoneessa saatavilla. Vaikka mies vastustelisi, niin et anna periksi vaan lähdet vaan vaikka puoleksi tunniksi kävelylle. Kyllä se siitä, kun mies alkaa löytää ne omat tavat toimia vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti opastaa ja tarjoaa neuvoja, hän silloin ESTÄÄ isää toimimasta omalla tavallaan ja VAATII vain yhdenlaista toimintamallia. Jos taas isä ei tee yhtään mitään ilman neuvoja ja opastusta, äidin pitäisi kuitenkin tukea siinä isäksi kasvamisessa. Helppo homma.
Syötä se kun sillä on nälkä, vaihda vaippa kun se on täynnä, puhu sille, katso silmiin, ja hymyile, anna sille leluja käteen, kanna sitä, anna nukkua kun sitä nukuttaa, tai vaihtoehtoisesti jos on määrätyt uniajat, niin nukuta silloin, älä ravistele, äläkä heittele äläkä päästä putoamaan mistään. Ota syliin kun itkee, ja tarjoa ruokaa, unta ja vaipanvaihtoa itkuun. Ei ole kovin vaikeat käyttöohjeet.
Nuo voi kirjoittaa vaikka a-neloselle ja antaa miehen käteen. Ei tarvitse opastella ja neuvoskella jatkuvasti, kyllä se mies osaa.
Pointti onkin juuri se, että se mies ei tee sitä. Ap jo kertoi että mies tuijottaa netflixiä ja vauvan vaippa tursuaa yli. Tarvitaanko siihen oikeasti kirjallinen ohje? Vai olisiko sittenkin vaan niin, ettei miestä huvita?
Ei tummoinen mies ole mikään mies , vaan täys luuseri ja vaimo salli sen olla sellainen. Ei onnistuisi meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ala hötkyilemään. Se että mies katsoo miluummine netfliksiä kuin 7kk vauvaa ei ole mitenkään verrannollinen siihen millainen isä hänestä tulee kun lapsi kasvaa. Moni isä alkaa isäilemään vasta sitten kun lapsi tajuaa puhetta ja sen kanssa voi jotain jo tehdä. Sinun ei tarvitse "tukea isäksi kasvamista" pakottamalla miestä vauvan kanssa vuorovaikutuskontaktiin, arvostelemalla, syyllistämällä ja painostamalla isää siinä vieressä. Jos jätät vauvan isän kanssa vaikka päiväksi kahden, niin mistä tiedät mitä siellä on tapahtunut sinun ollessasi poissa, että on vain tv:tä katsottu? Ettet vain hengittäisi jatkuvasti isän niskaan arvostellen ja moittien mitä kaikkea hän tekee väärin?
Mitä v€ttua?! Vanhemmuus ei ole mitään rusinat pullasta-hommaa jossa vastuuta voi alkaa ottamaan sitten kun itsestä siltä tuntuu ja lapsi on itselle viihdyttävä. Entä jos äitikin päättää että nääh, palataan asiaan sitten kun mukula pesee itse pyykkinsä? Ai niin, äidillehän ei tätä suoda vaan koppi pitää ottaa heti.
Näin se on. Et sinä voi pakottaa ketään toimimaan asioissa niin kuin juuri sinä haluat, etkö ole tätä vielä oppinut? Jos sinä teet lapsia, niin sinä hoidat niitä, ei sen kummempaa. Et voi itkeä isää, mummoa naapuria ketään siihen että hänen on nyt ihan pakko tehdä niin kuin sinä sanot, tuntea niin kuin sinä käsket, ja niin pois päin. Luulisi että tämän sanoo järki, mutta ei näytä sanovan monellekaan teistä.
Älä viitsi olla alentuva. Tiedän tasan tarkkaan etten voi aikuista pakottaa jos tätä ei nappaa jakaa vastuuta ja työtaakkaa. Mutta minun ei myöskään tarvi sietää vapaamatkustajia. Vastaavasti vätys mies ei voi olettaa, että joku ottaa kopin hänen vastuustaan mukisematta. Jos ei huvita, ei pidä ihmetellä jos löytää itsensä ulkoruokinnasta joku päivä. Ihan on ollut oma valinta, kuunteleeko toisen väsymystä ja kyllästymistä ja menee oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, vai istuuko omassa mua ei huvita-kuplassaan. Lopulta yksin.
No se on sun oma päätös rikkoa 7kk lapsen perhe siksi että teit itse väärän valinnan tehdessäsi lapsia tuollaisen mielestäsi läpipaskon miehen kanssa. Kannattiko?
Selvittele sitten sille jo isommalle lapselle miksi ette ole perhe, kun lapsi sitä kyselee. Ja meinaatko että jaksat paremmin sitten ypöyksin sen vauvasi kanssa? Mihin hänet sitten lykkäät hoitoon kun et millään jaksa pitää huolta omasta lapsestasi? Ja miksi et lykkää lasta sinne jo nyt, kun et kerran jaksa sitä?
Mikä perhe tuollainen on jossa ukko horrostaa sohvalla osoittamatta mitään kiinnostusta muita kohtaan ja herää ehkä vuosien päästä, tai sitten ei?
Ja jos tekee virheen, eikö ole syytä korjata se eikä vain kärvistellä maailman tappiin? Virheen korjausta on myös se, että heivaa ankeat energiasyöpöt elämästään.
Ja kun vätyksen, joka ei tee mitään, heivaa elämästään, miten elämä muuttuu pahemmaksi? Paitsi että passiivinen, mykkä mursu on poistunut sohvalta makaamasta?
Kyllä, tuossa tilanteessa kannattaa sitten varmistaa ja rakentaa turvaverkko, joka tarvittaessa auttaa. Mutta mies ei mitä ilmeisimmin kuulu siihen, koska ei halua.
Ja lapsen etu on toimiva yhden vanhemman perhe kuin toimimaton ja myrkyllinen vapaamatkustaja perhe, jossa opetetaan epänormaali roolijako.
Jännä homma että täysin isäkelpoisesta materiaalista tulikin 7 kuukaudessa energiasyöppö jota ei silmissään voi sietää ;) Eiköhän sinunkin kannattaisi antaa noiden raskaushormoniesi hieman tasaantua ennen kuin viet lapseltasi perheen pois omista itsekkäistä syistäsi?
Oikeasti, 7kk? Mä ole ollut 7kk sairaalassa putkeen, ja siitäkin selvisin, niin sä et selviä tuosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Höpöhöpö taas. Lapsi pärjää isänsä kanssa tutussa paikassa , tutun isän kanssa ihan varmasti viikonlopun. Toki eihän sitä lasta kannata jättää isälle viikonlopuksi mikäli EI HALUA antaa miehelle mahdollisuutta pärjätä, vaan äiti haluaa nyt vain erota, ja psite, ja kulkea täällä hakemassa ponninta päätökselle erota huonosta isästä. Tuolla vauvalla ja sen isällä ON suhde, se vain ei ole äidille mieleinen suhde. Kyllä vauva tietää että isä on tuttu hoitaja, ja ett äisä on hänen isänsä, vaikka äidistä ei siltä tuntuisikaan. Hyvä äiti, ole hyvä äiti, äläkä omi lapsesi tunteita omiksesi, äläkä yritä päättää omista lähtökohdistasi vauvasi ajatuksia isästä, vauvasi on pieni, mutta hän tietää kyllä kuka isä on, vaikka sinusta isä olisikin paska, se on lapsellesi tärkeä. Totta kai voit antaa isän ja lapsen olla keskenään.
Isä on tuttu hoitaja vaikkei lasta ole hoitanut ollenkaan? Joopa joo.
On se lapselle tuttu, usko pois. Jännä että jopa ihan tuntemattomat kävelevät isän ja lapsen yli tietäen heidän ajatuksensa ja tunteensa :D
Mutta sinähän teet aivan samaa? Päätät vauvan puolesta että hänellä on turvallinen olo ap:n kuvauksen mukaisen isän kanssa. Et tiedä ap:n tilanteesta yhtään enempää kuin muutkaan, ja pelkkä siittiön toimittaminen, elatusvelvollisuus tai samoissa tiloissa oleskelu ei ratkaise sitä että vauva tuntee tyypin tutuksi, turvalliseksi isäkseen. Ei tuon ikäinen tiedä mitä on isyys, se tietää kuka vastaa tarpeisiin ja kenen seurassa on hyvä olla, that's it. Kun kyse on vauvasta, isä ei saa anteeksi yhtään enempää kuin naapurin Reijo, kyse on vauvan tarpeisiin vastaamisen synnyttämästä turvallisuuden tunteesta ja kiintymyssuhteesta. Biologinen tai juridinen isyys ei merkitse vauvalle mitään, hoiva merkitsee.
Vauvan hoito ei ole rakettitiedettä, joten normaali mies selviää siitä kyllä, oli isä tai ei. LApsi ei vaurioidu ollessaan viikolopun tutun isänsä seurassa, kaikkea muuta. Nämä ovat faktoja, eivätkä pohjaudu sinun tuntemuksiisi mitenkään. Tämä on myös helposti todistettavissa jättämällä lapsi isänsä kanssa vaikkapa vuorokaudeksi ihan kahdestaan. Mikäli on lisääntynyt jollain tavalla k-ehitysvam-maisen miehen kanssa, niin olisi pitänyt miettiä jo ennen lisääntymistä se tosiasia, että kun mies on kehvari, tarvitsee äiti ja koko perhe kunnon tukiverkot ennen lisääntymistä. Olisi myös kannattanut miettiä kannattaako kehvarin kanssa edes lisääntyä.
Ei asia sillä muutu faktaksi että pontevasti toteat niin. Pohjaan näkemykseni siihen mitä olen opiskellut liittyen varhaislapsuuden psyykkiseen kehitykseen, varhaiseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteisiin, en omaan fiilikseen. Tuo "todistusmetodisikin" kertoo kaiken siitä paljonko annat painoarvoa ihmisen sisäisille kokemuksille.
On totta, että yksi viikonloppu ei aiheuta peruuttamatonta vahinkoa, mutta korjaavia kokemuksia vaativan erokokemuksen ja hoivan puutteen se melko todennäköisesti aiheuttaa kokemattoman hoitajan käsissä. No, niitä korjaavia kokemuksia saa, mutta miksi tahallaan tehdä haava vain koska on laastaria? Koska voin? Erikoinen tulokulma hoivaan.
Tuo on pelkkää joutavaa höpöttelyä, ja tiedät sen itsekin, ja sen huomaa kyllä muutkin. Lapsi ei mene siitä rikki että isä hoitaa häntä viikonlopun, vaikka sinä olisit käynyt avaruuspellekorkeakoulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä näiltä mimosa-isiltä, joiden psyyke ei kestä lastenhoitoa, että mitä tapahtuisi jos äiti olisi yhtäkkiä poissa pelistä, esim. kuolisi liikenneonnettomuudessa. Mitä nämä vässykät sitten tekisivät? Kenelle kiikuttaisivat lapsen hoidettavaksi?
En mää käsitä nykymiehiä. Yhteisellä päätöksellä, yhteisestä tahdosta tehdään lapsia. Sitten kun lapsi syntyy käperrytäänkin kuoreensa ja heittäydytään yhdeksi lapseksi lisää. Ja sitten itketään kun vaimo uupuu ja kyllästyy kantamaan kaiken yksin ja lähtee kävelemään. Tiedän kaveripiiristä montakin tapausta. Ja ei, kaikki miehet eivät ole tällaisia. Sitten on myös moderneja, täyspäisiä isiä jotka ovat mukana täysillä ensiparkaisusta.
Niin, eli "mukana ollaan täysillä" silloin kun tehdään kaikki niin kuin äiti määrää ja käskyttää.
Älä laita sanoja suuhuni. Isä viettää aikaa lapsen kanssa koska haluaa ja toteuttaa isyyttään itse hyväksi kokemillaan tavalla. Mutta hoivavastuu jaetaan äidin kanssa.
Niin, hoivavastuu, jonka äiti päättää.
Vierailija kirjoitti:
Voi v i t t u mitä p a s k a a taas kerran !
Eikö se nyt teille h e l v e t i n lehmille mene jakeluun, että SE joka niitä riesoja eli kakaroita haluaa, SE myös hoitaa kitisemättä ne ???! Jos ei niitä ITSE hankittuja ongelmiaan ja riesojaan pysty tai halua hoitaa, NIITÄ EI SILLOIN PIDÄ ALUN ALKAENKAAN HANKKIA ! ! ! !
Ei se ole kumma että suomessa syntyvyys laskee, kun tulevat "äidit" on jo lähtökohtaisesti tuollaisia v a j a k k e j a. Ja niiden syntymättä jäävien lasten kannalta parempi että eivät joutuisi tuollaisten "äitien" lapsiksi. Säästyvät ihan H E L V E T I N paljolta.
Ap:n mies nimenomaan halusi sen lapsen, jopa niin paljon että lähti lapsettomuushoitoihin. Jos kirjoituksesi pitää paikkaansa, niin miksi mies ei sitten hoida sitä "kakaraansa"??
Vierailija kirjoitti:
Voi v i t t u mitä p a s k a a taas kerran !
Eikö se nyt teille h e l v e t i n lehmille mene jakeluun, että SE joka niitä riesoja eli kakaroita haluaa, SE myös hoitaa kitisemättä ne ???! Jos ei niitä ITSE hankittuja ongelmiaan ja riesojaan pysty tai halua hoitaa, NIITÄ EI SILLOIN PIDÄ ALUN ALKAENKAAN HANKKIA ! ! ! !
Ei se ole kumma että suomessa syntyvyys laskee, kun tulevat "äidit" on jo lähtökohtaisesti tuollaisia v a j a k k e j a. Ja niiden syntymättä jäävien lasten kannalta parempi että eivät joutuisi tuollaisten "äitien" lapsiksi. Säästyvät ihan H E L V E T I N paljolta.
1. Korkki kiinni ja lääkkeet.
2. Jos luit aloitusviestin, niin ap kertoo siinä selvällä suomen kielellä, että lapsi oli toivottu ja haluttu molempien taholta. Tässä tapauksessa on enemmän kuin kohtuullista, että myös mies osallistuu itse haluamansa lapsen hoitoon ja ottaa vastuuta itse haluamastaan lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti opastaa ja tarjoaa neuvoja, hän silloin ESTÄÄ isää toimimasta omalla tavallaan ja VAATII vain yhdenlaista toimintamallia. Jos taas isä ei tee yhtään mitään ilman neuvoja ja opastusta, äidin pitäisi kuitenkin tukea siinä isäksi kasvamisessa. Helppo homma.
Syötä se kun sillä on nälkä, vaihda vaippa kun se on täynnä, puhu sille, katso silmiin, ja hymyile, anna sille leluja käteen, kanna sitä, anna nukkua kun sitä nukuttaa, tai vaihtoehtoisesti jos on määrätyt uniajat, niin nukuta silloin, älä ravistele, äläkä heittele äläkä päästä putoamaan mistään. Ota syliin kun itkee, ja tarjoa ruokaa, unta ja vaipanvaihtoa itkuun. Ei ole kovin vaikeat käyttöohjeet.
Nuo voi kirjoittaa vaikka a-neloselle ja antaa miehen käteen. Ei tarvitse opastella ja neuvoskella jatkuvasti, kyllä se mies osaa.
Pointti onkin juuri se, että se mies ei tee sitä. Ap jo kertoi että mies tuijottaa netflixiä ja vauvan vaippa tursuaa yli. Tarvitaanko siihen oikeasti kirjallinen ohje? Vai olisiko sittenkin vaan niin, ettei miestä huvita?
Tarvitaanko siihen kirjallinen ohje, kysyt, vaikka mielestäsi siihen arvitaan 24/7 äiti hengittämässä niskaan opastaen ja neuvoen jatkuvalla syötöllä?
Miehelle pitää antaa tila olla isä. Koittakaa nyt hyvän tähden uskoa jo tämä.
Oman eksän kohdalla siihen meni vaan 17 vuotta :) Neljä vuotta tuin ja yritin ja sitten totesin että eiköhän me jatketa lapsen kanssa elämää kahdestaan ja jätin isän ja lapsen suhteen luomisen ja ylläpidon isän vastuulle. (Huom. En vaikeuttanut suhdetta tai sen ylläpitoa, en kieltänyt tapaamista tai puheluita enkä puhunut isästä pahaa lapselle. Jätin vain itse pyytämättä tapaamisen järjestämistä, jätin itse soittamatta jne) No siinä meni sitten helposti vuosia ettei isästä kuultu mitään vaikka koko ajan olimme tiiviissä yhteydessä hänen vanhempiinsa jne eli yhteystietomme on aina ollut hänelle hyvin helposti saatavilla vaikka puhelinnumero olisi hukkunut tjsp.
Yks kaks lapsen ollessa 17 v eksä otti yhteyttä siskonsa kautta ja kertoi että haluaisi tavata lapsen. Minä vastasin että hienoa ja ohjasin hänet olemaan yhteydessä suoraan lapseen, kerroin myös että tässä kohtaa lapsi ihan itse päättää haluaako tavata enkä minä häntä määrää asiassa. Ehkä se isä ajatteli että no nyt se vihdoin on jotain muutakin kuin "möhkäle" joka kaipaa vain hoivaa, osaa jo puhuakin ja sen kanssa voi vaikka heitellä palloa.
Eivät ole vielä tavanneet, muutaman viestin ovat vaihtaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ala hötkyilemään. Se että mies katsoo miluummine netfliksiä kuin 7kk vauvaa ei ole mitenkään verrannollinen siihen millainen isä hänestä tulee kun lapsi kasvaa. Moni isä alkaa isäilemään vasta sitten kun lapsi tajuaa puhetta ja sen kanssa voi jotain jo tehdä. Sinun ei tarvitse "tukea isäksi kasvamista" pakottamalla miestä vauvan kanssa vuorovaikutuskontaktiin, arvostelemalla, syyllistämällä ja painostamalla isää siinä vieressä. Jos jätät vauvan isän kanssa vaikka päiväksi kahden, niin mistä tiedät mitä siellä on tapahtunut sinun ollessasi poissa, että on vain tv:tä katsottu? Ettet vain hengittäisi jatkuvasti isän niskaan arvostellen ja moittien mitä kaikkea hän tekee väärin?
Mitä v€ttua?! Vanhemmuus ei ole mitään rusinat pullasta-hommaa jossa vastuuta voi alkaa ottamaan sitten kun itsestä siltä tuntuu ja lapsi on itselle viihdyttävä. Entä jos äitikin päättää että nääh, palataan asiaan sitten kun mukula pesee itse pyykkinsä? Ai niin, äidillehän ei tätä suoda vaan koppi pitää ottaa heti.
Näin se on. Et sinä voi pakottaa ketään toimimaan asioissa niin kuin juuri sinä haluat, etkö ole tätä vielä oppinut? Jos sinä teet lapsia, niin sinä hoidat niitä, ei sen kummempaa. Et voi itkeä isää, mummoa naapuria ketään siihen että hänen on nyt ihan pakko tehdä niin kuin sinä sanot, tuntea niin kuin sinä käsket, ja niin pois päin. Luulisi että tämän sanoo järki, mutta ei näytä sanovan monellekaan teistä.
Älä viitsi olla alentuva. Tiedän tasan tarkkaan etten voi aikuista pakottaa jos tätä ei nappaa jakaa vastuuta ja työtaakkaa. Mutta minun ei myöskään tarvi sietää vapaamatkustajia. Vastaavasti vätys mies ei voi olettaa, että joku ottaa kopin hänen vastuustaan mukisematta. Jos ei huvita, ei pidä ihmetellä jos löytää itsensä ulkoruokinnasta joku päivä. Ihan on ollut oma valinta, kuunteleeko toisen väsymystä ja kyllästymistä ja menee oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, vai istuuko omassa mua ei huvita-kuplassaan. Lopulta yksin.
No se on sun oma päätös rikkoa 7kk lapsen perhe siksi että teit itse väärän valinnan tehdessäsi lapsia tuollaisen mielestäsi läpipaskon miehen kanssa. Kannattiko?
Selvittele sitten sille jo isommalle lapselle miksi ette ole perhe, kun lapsi sitä kyselee. Ja meinaatko että jaksat paremmin sitten ypöyksin sen vauvasi kanssa? Mihin hänet sitten lykkäät hoitoon kun et millään jaksa pitää huolta omasta lapsestasi? Ja miksi et lykkää lasta sinne jo nyt, kun et kerran jaksa sitä?
Mikä perhe tuollainen on jossa ukko horrostaa sohvalla osoittamatta mitään kiinnostusta muita kohtaan ja herää ehkä vuosien päästä, tai sitten ei?
Ja jos tekee virheen, eikö ole syytä korjata se eikä vain kärvistellä maailman tappiin? Virheen korjausta on myös se, että heivaa ankeat energiasyöpöt elämästään.
Ja kun vätyksen, joka ei tee mitään, heivaa elämästään, miten elämä muuttuu pahemmaksi? Paitsi että passiivinen, mykkä mursu on poistunut sohvalta makaamasta?
Kyllä, tuossa tilanteessa kannattaa sitten varmistaa ja rakentaa turvaverkko, joka tarvittaessa auttaa. Mutta mies ei mitä ilmeisimmin kuulu siihen, koska ei halua.
Ja lapsen etu on toimiva yhden vanhemman perhe kuin toimimaton ja myrkyllinen vapaamatkustaja perhe, jossa opetetaan epänormaali roolijako.
Jännä homma että täysin isäkelpoisesta materiaalista tulikin 7 kuukaudessa energiasyöppö jota ei silmissään voi sietää ;) Eiköhän sinunkin kannattaisi antaa noiden raskaushormoniesi hieman tasaantua ennen kuin viet lapseltasi perheen pois omista itsekkäistä syistäsi?
Oikeasti, 7kk? Mä ole ollut 7kk sairaalassa putkeen, ja siitäkin selvisin, niin sä et selviä tuosta?
Miten tahaton sairastuminen ja se että istuu tahallisesti P€rse homeessa ovat mitenkään verrannollisia tilanteita v€tutuskäyrää ajatellen?
Ja miten se, joka nakkaa p@scat perheestään ei itse riko perhettään? Miten se ei ole itsekkyyttä? Mitä v€tun itua elää jo rikotusta perheessä? Näyttää paperilla paremmalta?
No se on sun oma päätös rikkoa 7kk lapsen perhe siksi että teit itse väärän valinnan tehdessäsi lapsia tuollaisen mielestäsi läpipaskon miehen kanssa. Kannattiko?
Selvittele sitten sille jo isommalle lapselle miksi ette ole perhe, kun lapsi sitä kyselee. Ja meinaatko että jaksat paremmin sitten ypöyksin sen vauvasi kanssa? Mihin hänet sitten lykkäät hoitoon kun et millään jaksa pitää huolta omasta lapsestasi? Ja miksi et lykkää lasta sinne jo nyt, kun et kerran jaksa sitä?