Lue keskustelun säännöt.
Miehet jotka ei kasvakaan isyyteen? Kuinka kauan naisen pitää silti tukea sitä kasvua?
21.04.2019 |
Meillä on pieni lapsi, joka täytti tänään 7 kk. Lapsi on yhdessä toivottu, kävimme jonkun aikaa jopa lapsettomuushoidoissa ennen kuin yhden keskenmenon jälkeen raskaus onnistui. Mieheni on vastuullinen, kotitöitä tekevä hyvä mies, joka oli pitkään haaveillut perheestä. No ilmeisesti perhe ei sitten ollutkaan sitä mitä oletti. Tai lapsi. Tai isyys. Mies ei ole lapsen syntymän jälkeen halunnut juurikaan viettää aikaa lapsensa kanssa, ei hoitaa häntä jne. On mieluummin harrastuksissaan kuin lapsen kanssa. Lapsen kanssa ollessa ei tiedä mitä tehdä vauvan kanssa eikä tiedä mitä tehdä, jos vauvalla on vaikka itku, nälkä, märkä vaippa tms. Tai tietenkin oikeasti tietää, mutta se ei missään hänen tekemisissään näy. Ei halua olla kahden lapsen kanssa, koska silloin joutuisi hoitamaan häntä eikä voisi vain uppoutua netflixiin sohvalle. Olen väsynyt tähän, ja pettynyt myös. Olen yrittänyt ymmärtää miestä ja sitä, että isyys on iso muutos jne ja antaa miehen tehdä asiat omalla tavallaan (vaikka se oma tapa on netflix ja sylissä vauva jonka märkä vaippa vuotaa yli eikä mies sitä vaihda).
Olen puhunut neuvolassa tästä, ja siellä aina sanotaan, että "joillakin miehillä kestää kasvaa isyyteen" ja "naisen pitää vain olla ymmärtäväinen ja kärsivällisesti vain tukea sitä isyyteen kasvamista, jos se ottaa aikansa". Minusta kylläkin tuntuu, että se terveydenhoitaja sanoo noin, koska hänen pitää sanoa noin, mutta oikeasti ymmärtää minun pettymystä hyvin eikä esim. ystäväänsä käskisi vain tukemaan isyyteen kasvamista loputtomiin.
Miksi joillakin miehillä kestää niin kauan "kasvaa" isyyteen? Ja kuinka kauan naisen pitää sitä vain tukea??!! Olen nyt tukenut sitä tasan 7 kk eikä sitä kasvua ole tapahtunut. Mitä nämä miehet ovat, jotka halusivat perheen, mutta eivät kasvakaan isyyteen?? Eikö ne kasvaisi, jos haluaisivat kasvaa?? Ja miksi naisen tehtävä on tukea ja tukea sitä kasvua? Miksei riitä, että nainen huolehtii omasta äitiydestään???
Kommentit (214)
Jos ei ole vammainen tai päissään, pystyy huolehtimaan vauvasta. Se ei ole vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tukea ollenkaan. Mies ottaa vastuuta ja rupeaa rakentamaan suhdetta omaan lapseensa ilman erillistä sanomista. Vellihousua täytyy ymmärtää ja houkutella tekemään EDES JOTAIN. Vellihousulle on pleikat ja netflixit yms. tärkeämpiä kuin parisuhde tai oma lapsi. Hämmästyttävän kauan naiset jaksaa paapoa mieslasta kun ainoa oikea tapa toimia olisi lähettää
mieslapsi takas äiteensä helmoihin kasvamaan.Sitten ihmetellään ettei naiset halua lapsia... Haluaishan ne lapsia, mutta mielellään myös miehen ja perheen. Miehiä vaan on kovin vähän tarjolla.
Ja miksi vastuutat vain miehen ÄIDIN kasvattamaan miestä? Itsekin pidät yllä ajatusta että lasten kasvatus on vain äidin vastuu. Sano siis mieluummin että mieslapsi pitäisi lähettää VANHEMPIENSA helmoihin kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
No oletko auttanut ja opastanut häntä mitä pitää tehdä? Ei kaikki miehet automaattisesti osaa lasta hoitaa, vaikka se oma onkin. Ja ehkä hän ei tiedä miten noin pienen kans ollaan, pelkää että lapsi menee rikki tms.
Mistäse se tuore äiti on nämä opit saanut, ja mikä estää miestä etsimästa tietoa samasta lähteestä? Miksi sen tiedon tarjoilu on naisen vastuulla?
Ei välttämättä kasva ikinä. Exä ei ole kasvanut kunnolla vieläkään, vaikka lapsi pian jo 9 v. :D Itse toivoi ja halusi lasta, suunnitteli jopa hommmaavansa sellaisen miehille suunnatun tekorinnan josta tulee maitoa, jotta voisi "imettää"... :D
No, meidän välit huononivat vähän ennen lapsen syntymää ja yhtäkkiä perhe-elämä ei kiinnostanutkaan. (En nalkuttanut tai arvostellut.) Minulle oli ihan sama jos ei kanssani ei halua olla, mutta oman lapsen hoito ja kasvattaminen on ihan eri asia.. !
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Eikä ap:n mies edes suostuisi asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jätät iskän ja vauvan viikonlopuksi keskenään niin mies joko kasvaa sinä aikana isyyteen tai sitten ei. Jos ei kasva, jätä se sika. Perheessä ei kannata roikottaa vapaamatkustajia turhana painolastina. Yhtään ei tarvitse ymmärtää ja sietää velttoilua tässä suhteessa. Ei äidiksi tuleminenkaan mitään herkkua ole, mutta pakko kestää jos on kerran pullat mennyt uuniin.
Allekirjoitan tämän, t. 18-vuotiaan äiti. Uusi puoliso kasvoi isäksi lapselle, joka ei ole biologisesti hänen omansa, eli eiköhän ole luonteesta kiinni. Mun ex oli "pallo jalassa" -tyypin isä, eli mikään muu ei lapsessa kiinnostanut kuin se, että sellaisen avulla sai vaimon kiinni kotiin. Nelisen vuotta meni ennen kuin luovutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ala hötkyilemään. Se että mies katsoo miluummine netfliksiä kuin 7kk vauvaa ei ole mitenkään verrannollinen siihen millainen isä hänestä tulee kun lapsi kasvaa. Moni isä alkaa isäilemään vasta sitten kun lapsi tajuaa puhetta ja sen kanssa voi jotain jo tehdä. Sinun ei tarvitse "tukea isäksi kasvamista" pakottamalla miestä vauvan kanssa vuorovaikutuskontaktiin, arvostelemalla, syyllistämällä ja painostamalla isää siinä vieressä. Jos jätät vauvan isän kanssa vaikka päiväksi kahden, niin mistä tiedät mitä siellä on tapahtunut sinun ollessasi poissa, että on vain tv:tä katsottu? Ettet vain hengittäisi jatkuvasti isän niskaan arvostellen ja moittien mitä kaikkea hän tekee väärin?
keskustelitteko perheen perustamisesta yhdessä kauan ollenkaan? kävittekö läpi millasta on ehkä tulla vanhemmaksi lapselle, millainen perhe haluatte olla, millasta kasvatustyyliä noudattaa ja millaiset eväät lapselle antaa? itselläni ei ole lapsia, mutta käsittääkseni nuo täytyy jollain tasolla kyllä käydä ennen lapsen syntymää läpi suhteessa. miettiä miten lapsen tulo vaikuttaa parisuhteeseen. ihmettelen, että olette lapsettomuushoidoissakin olleet mutta et tunne ehkä tuota puolta miehestäsi ollenkaan. nyt kiireen vilkkaan johonkin perheterapiaan yhdessä avaamaan tuota kuviota niin teillä on perheenä mahdollsiuus. nyt liukuu tilanne heikkoon suuntaan. tsemmpiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Höpöhöpö taas. Lapsi pärjää isänsä kanssa tutussa paikassa , tutun isän kanssa ihan varmasti viikonlopun. Toki eihän sitä lasta kannata jättää isälle viikonlopuksi mikäli EI HALUA antaa miehelle mahdollisuutta pärjätä, vaan äiti haluaa nyt vain erota, ja psite, ja kulkea täällä hakemassa ponninta päätökselle erota huonosta isästä. Tuolla vauvalla ja sen isällä ON suhde, se vain ei ole äidille mieleinen suhde. Kyllä vauva tietää että isä on tuttu hoitaja, ja ett äisä on hänen isänsä, vaikka äidistä ei siltä tuntuisikaan. Hyvä äiti, ole hyvä äiti, äläkä omi lapsesi tunteita omiksesi, äläkä yritä päättää omista lähtökohdistasi vauvasi ajatuksia isästä, vauvasi on pieni, mutta hän tietää kyllä kuka isä on, vaikka sinusta isä olisikin paska, se on lapsellesi tärkeä. Totta kai voit antaa isän ja lapsen olla keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletko auttanut ja opastanut häntä mitä pitää tehdä? Ei kaikki miehet automaattisesti osaa lasta hoitaa, vaikka se oma onkin. Ja ehkä hän ei tiedä miten noin pienen kans ollaan, pelkää että lapsi menee rikki tms.
Mistäse se tuore äiti on nämä opit saanut, ja mikä estää miestä etsimästa tietoa samasta lähteestä? Miksi sen tiedon tarjoilu on naisen vastuulla?
Äideillä on äidinvaisto ja tietää automaattisesti mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen osallistumattomuus on naisen vastuulla jos nainen ei opasta (eli auta alkuun), ja miehen osallistumattomuus on naisen vastuulla jos nainen opastaa (eli vähättelee ja määräilee). Samoin naisen vastuulla on se jos jättää miehen yksin harjoittelemaan omaa tapaansa (ja vauva kärsii) samoin kuin se jos ei jätä (eli ei anna miehelle tilaa). Naisia syytetään siitä että käyttävät liikaa valtaa perheessä ja täten estävät miehen kasvun tasavertaiseksi vanhemmaksi, ja samaan aikaan kaikki vastuu kuitenkin kuuluu oletusarvoisesti naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Höpöhöpö taas. Lapsi pärjää isänsä kanssa tutussa paikassa , tutun isän kanssa ihan varmasti viikonlopun. Toki eihän sitä lasta kannata jättää isälle viikonlopuksi mikäli EI HALUA antaa miehelle mahdollisuutta pärjätä, vaan äiti haluaa nyt vain erota, ja psite, ja kulkea täällä hakemassa ponninta päätökselle erota huonosta isästä. Tuolla vauvalla ja sen isällä ON suhde, se vain ei ole äidille mieleinen suhde. Kyllä vauva tietää että isä on tuttu hoitaja, ja ett äisä on hänen isänsä, vaikka äidistä ei siltä tuntuisikaan. Hyvä äiti, ole hyvä äiti, äläkä omi lapsesi tunteita omiksesi, äläkä yritä päättää omista lähtökohdistasi vauvasi ajatuksia isästä, vauvasi on pieni, mutta hän tietää kyllä kuka isä on, vaikka sinusta isä olisikin paska, se on lapsellesi tärkeä. Totta kai voit antaa isän ja lapsen olla keskenään.
Isä on tuttu hoitaja vaikkei lasta ole hoitanut ollenkaan? Joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ha ha, minun miehellä kesti 9 vuotta! Sitten kun lähdin töihin joutui oikeasti ottamaan vastuuta ja hoitamaan lapsia. Kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletko auttanut ja opastanut häntä mitä pitää tehdä? Ei kaikki miehet automaattisesti osaa lasta hoitaa, vaikka se oma onkin. Ja ehkä hän ei tiedä miten noin pienen kans ollaan, pelkää että lapsi menee rikki tms.
Mistäse se tuore äiti on nämä opit saanut, ja mikä estää miestä etsimästa tietoa samasta lähteestä? Miksi sen tiedon tarjoilu on naisen vastuulla?
Äideillä on äidinvaisto ja tietää automaattisesti mitä tehdä.
Äidinvaisto ohjaa hoivaamaan, mutta ei se kerro saako 7-kuiselle syöttää lanttua, tarvitseeko se tällä säällä ohuemman vai paksumman viltin vaunuihin ja miten lämmintä on sopiva kylpyvesi. Hormonit eivät myöskään kerro itkeekö lapsi nälkää vai märkää vaippaa, vaan se edellyttää lapseen tutustumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Höpöhöpö taas. Lapsi pärjää isänsä kanssa tutussa paikassa , tutun isän kanssa ihan varmasti viikonlopun. Toki eihän sitä lasta kannata jättää isälle viikonlopuksi mikäli EI HALUA antaa miehelle mahdollisuutta pärjätä, vaan äiti haluaa nyt vain erota, ja psite, ja kulkea täällä hakemassa ponninta päätökselle erota huonosta isästä. Tuolla vauvalla ja sen isällä ON suhde, se vain ei ole äidille mieleinen suhde. Kyllä vauva tietää että isä on tuttu hoitaja, ja ett äisä on hänen isänsä, vaikka äidistä ei siltä tuntuisikaan. Hyvä äiti, ole hyvä äiti, äläkä omi lapsesi tunteita omiksesi, äläkä yritä päättää omista lähtökohdistasi vauvasi ajatuksia isästä, vauvasi on pieni, mutta hän tietää kyllä kuka isä on, vaikka sinusta isä olisikin paska, se on lapsellesi tärkeä. Totta kai voit antaa isän ja lapsen olla keskenään.
Lopeta! Miten isä olisi muka tuttu jos ei lasta ikinä hoida? Oma mieheni mm.oli hyppyyttämässä ilmaan 1 kk:n ikäistä vauvaa. Oli pakko kysyä että missä järki?? Vauvan niskat siitä repsahtaa.
Esikoisen jätti kerran hoitopöydälle ilman valvontaa, ei kuulemma tipahda vaikka osasi jo möyriä eteen ja taakse... Jotkut miehet eivät vain opi koskaan hoitamaan vauvoja!
Vierailija kirjoitti:
No oletko auttanut ja opastanut häntä mitä pitää tehdä? Ei kaikki miehet automaattisesti osaa lasta hoitaa, vaikka se oma onkin. Ja ehkä hän ei tiedä miten noin pienen kans ollaan, pelkää että lapsi menee rikki tms.
Millä tavalla tämä on äitiyttä opettelevan tuoreen äidin tehtävä? Ai, anteeksi, äidithän osaavat nämä hommat luonnostaan eikä heitä tarvitse tukea toisin kuin hauraita isäpappoja.
Ap, sun mies on pettynyt lapsiperheen todellisuuteen ja ahdistuu siitä kuten on sanonut. Sulle jää mietittäväksi oliko tämä se perhe-elämä jota sinä halusit elää ja tehdä sitten päätökset sen mukaan. Todella surullista miten vaikeaa niin monella miehellä on.
Vierailija kirjoitti:
Älä ala hötkyilemään. Se että mies katsoo miluummine netfliksiä kuin 7kk vauvaa ei ole mitenkään verrannollinen siihen millainen isä hänestä tulee kun lapsi kasvaa. Moni isä alkaa isäilemään vasta sitten kun lapsi tajuaa puhetta ja sen kanssa voi jotain jo tehdä. Sinun ei tarvitse "tukea isäksi kasvamista" pakottamalla miestä vauvan kanssa vuorovaikutuskontaktiin, arvostelemalla, syyllistämällä ja painostamalla isää siinä vieressä. Jos jätät vauvan isän kanssa vaikka päiväksi kahden, niin mistä tiedät mitä siellä on tapahtunut sinun ollessasi poissa, että on vain tv:tä katsottu? Ettet vain hengittäisi jatkuvasti isän niskaan arvostellen ja moittien mitä kaikkea hän tekee väärin?
Mitä v€ttua?! Vanhemmuus ei ole mitään rusinat pullasta-hommaa jossa vastuuta voi alkaa ottamaan sitten kun itsestä siltä tuntuu ja lapsi on itselle viihdyttävä. Entä jos äitikin päättää että nääh, palataan asiaan sitten kun mukula pesee itse pyykkinsä? Ai niin, äidillehän ei tätä suoda vaan koppi pitää ottaa heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan lähde _viikonlopuksi_ mihinkään ja jätä vauvaa kädettömän, vieraaksi jääneen isän kanssa. Miten empatiakyvyttömät ihmiset tätä ehdottavat?! Ei ole vauvan syy että aikuinen mies ei ole tehtävänsä tasalla. Viikonloppu on aivan liian pitkä aika olla ilman tuttua hoitajaa tuossa iässä. Osallistuva isä on tuttu hoitaja, ap:n vauvan isä ei.
Höpöhöpö taas. Lapsi pärjää isänsä kanssa tutussa paikassa , tutun isän kanssa ihan varmasti viikonlopun. Toki eihän sitä lasta kannata jättää isälle viikonlopuksi mikäli EI HALUA antaa miehelle mahdollisuutta pärjätä, vaan äiti haluaa nyt vain erota, ja psite, ja kulkea täällä hakemassa ponninta päätökselle erota huonosta isästä. Tuolla vauvalla ja sen isällä ON suhde, se vain ei ole äidille mieleinen suhde. Kyllä vauva tietää että isä on tuttu hoitaja, ja ett äisä on hänen isänsä, vaikka äidistä ei siltä tuntuisikaan. Hyvä äiti, ole hyvä äiti, äläkä omi lapsesi tunteita omiksesi, äläkä yritä päättää omista lähtökohdistasi vauvasi ajatuksia isästä, vauvasi on pieni, mutta hän tietää kyllä kuka isä on, vaikka sinusta isä olisikin paska, se on lapsellesi tärkeä. Totta kai voit antaa isän ja lapsen olla keskenään.
Isä on tuttu hoitaja vaikkei lasta ole hoitanut ollenkaan? Joopa joo.
On se lapselle tuttu, usko pois. Jännä että jopa ihan tuntemattomat kävelevät isän ja lapsen yli tietäen heidän ajatuksensa ja tunteensa :D
On niitä naisiakin jotka ei koskaan kasva äitiyteen. Esimerkiksi oma äitini. Olin kyllä toivottu lapsi, mutta ilmeisesti lapsiperhearki yllätti. Juurikaan äiti ei kanssani viettänyt aikaa, vaan teki mieluummin omia juttujaan työhuoneessaan vaikka töitä ei olisikaan ollut. Ja vaikka äitiys ei ollutkaan oma juttu niin kasvatti minut silti 18-vuotiaaksi ihan onnistuneesti.
Myös minulla meni aika kauan että äidilliset tunteet heräsivät. Se vauva on ensin vähän "möhkäle" joka ei oikein tee mitään eikä siltä saa kauheasti vastakaikua. Sitten, kun lapsi kasvaa, sille voi opettaa asioita ja jutella sen kanssa, tilanne on ihan eri. Minulla meni reilu vuosi että "äidinrakkaus" heräsi täyteen loistoonsa. Luulisin että tämä on sama tilanne miehillä, heillä kun ei hormonitoimintakaan pukkaa mitään vauvahuuruja päälle. Etenkin tuo että lapsi itkee muttei oikein tiedä mikä sillä on, oli itselleni todella rankkaa. Uskoisin, että se on myös sitä isälle.
Jos mies nyt tekee muutakin kuin mähöää sohvalla, hoitaa kotia jne. niin en laittaisi heti ulos. Kyllä siinä aikaa voi mennä, ihan niin kuin joillain äideilläkin. Varmasti myös miehelle raskasta, ettei ole mitään suurta tunnetta omaan lapseensa ainakaan vielä.