Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi heittää elämänsä hukkaan.
20.04.2019 |
Onko muita, jonka aikuinen lapsi ei opiskele/käy työssä? Harmittaa ettei hänellä ole motivaatiota mihinkään vaikka ollaan yritetty kannustaa ja tukea :(
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Eli lahjapaketissa pitäisi tulla opiskelupaikka ja hyväpalkkainen työ? Tätä ajattelua vielä pelottavampaa on sen saamat yläklikkaukset.
Se olis tosi kiva hypätä lähtöruutujen yli suoraan johonkin parempaan. Olisin itsekin halunnut tehdä niin, mutta ei vain otettu. Joten otin sen kämäisimmän homman vastaan ja kirosin. Jonkin ajan päästä sain jo paremman paikan, koska CV:ssä luki, että töissä ollaan jo, ja koska osasin haastattelussa ottaa jo vähän rennommin ja sanoa suoraan, että tällainen olen mutta en mikään yli-ihminen enkä edes supliikkia taitava. Tästä on jo vähän aikaa ja mahdollisesti kohta ylennys tiedossa. Et se nyt vaan on pakko mennä peruskurssin kautta eteenpäin. Kaikista vaikein kynnys on se ensimmäinen, eli että ottaa sen surkeimman paikan jonka saa. Ottaa ylpeydelle tosi paljon. Onneksi kuitenkin valitsin niin.
Siis toisin sanoen suosittelet 9 euron työtä kaikille jotka eivät muuta saa? Ja sekään ei kiinnosta, että työmarkkina vääristyy kuin työnantaja on vapautettu palkanmaksusta ja muistakin velvoitteistaan? Eikä sekään mietitytä, että käytännössä harvoin 9 euron työ on mikään ponnahduslauta palkkatyöhön?
Sehän on palkkatyötä, mitä oikein selität? Joo, suosittelen. On ihan eri juttu hakea uutta työtä, kun siellä CV:ssä lukee, että on jo töissä. Töissä oleminen muutenkin muuttaa omaa mentaliteettia hedelmällisempään suuntaan verrattuma työttömänä olemiseen. On kokemusta tästä.
Ehkäpä palkkatyöstä maksettaisiin palkkaa? Voisi myös olettaa, että palkkatyötä tekevällä kertyisi eläke ja vuosilomat. Mutta ehkä nämä ovat liian kovia vaatimuksia nykymaailmaan.
Eli sun mielestä on parempi istua kotona tyhjän CV:n kanssa vaikka voisi olla 6 h/per päivä töissä karruttamassa sitä kokemusta?! 🤨
Onhan esim. moni (tai kaikki) sote-alan harjoittelutkin palkattomia. Opintuki vähemmän kuin työkokeilusta saatu raha.
Itsekin tein 500 e palkalla tutkintoon kuuluvan työharjoittelun + pari muuta hieman paremmalla 800 e palkalla. Osa palkattomia, osa 500-1200 e. Sellasta se vaan on!!
Minäkin olisin työtön tusinatradenomi, jos en olisi näitä surkeapalkkaisia harjotteluita tehnyt.
Opiskeluajan työn sain työkokeilun kautta, 6 kk tein siellä hommia. 🙂Ärsyttääkö, että olen tehnyt lähes kaksi vuotta töitä ’orjapalkalla’? Ei todellakaan, kaikki sen arvosta.
Nykypäivänä työllistyminen palkkatyöhön on niin vaikeaa suurelta osin siksi, että ilmaistyövoimaa on runsaasti saatavilla. Ei järkevä työnantaja maksa palkkaa jos hänen ei ole pakko.
Höpö höpö.
Mitkään työttömät työkokeilijat eivät ole haluttua tavaraa pitkäjänteisesti.
Yritykset haluavat osaajia. Sen työntekijän idea on se, että hän tuo arvoa yritykseen.
Erittääääääin moni yritys, suuri enemmistö, tietenkin palkkaa ihan normaalisti ihmisiä.
Et voi tosissasi väittää, että iso osa töistä on palkattomia. 🙂
Yli puoli miljoonaa suomalaista tekee ilmaista työtä:
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yli-500000-suomalaista-tekee-ilmai…
Näistä puolet opiskelijoita.
Eihän opiskelijat saisi työkokemusta, jos ei saisi harjoitteloita palkata.
Kuka maksaisi muka opiskelijalle täyttä palkkaa?
Tai kuntoutujalle? Ei siellä sohvalla tai täyspalkkatöissä kuntouduta.
Neljäsosamiljoona työtöntä ilmaisen työn tekijää on silti todella paljon suhteutettuna työvoiman kokonaismäärään.
Ei se työttöminen osuus ollut 250 k. Katsoitko niitä numeroita?
Työkokeilijoita 45 000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kiinnostusta tai motivaatiota, niin on masentunut. Ihmisen tavallinen olotila on olla ainakin osan päivästä energinen ja motivoitunut. Meneekö kaikki päivät koneella/puhelimella?
Ei kiinnostuksen ja motivaation häviämiseen tarvita masennusta. Ihan vaan toimettomuus riittää, sillä toimettomuus ruokkii toimettomuutta ja toivon menetystä.
Esim. netissä oleminen ei ole toimettomuutta. Kokeilepa oikeaa toimettomuutta, eli istu lattialla silmät kiinni ilman että tv tai radio on auki, kyllä siinä suht nopeasti tulee motivaatiota tehdä jotain. Vähintäänkin palata takaisin tuhlaamaan elämäänsä nettiin, mitä en suosittele toimintamalliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen lapsi.
Vanhempieni kaltoinkohtelu traumatisoi mut niin pahasti, että en saanut käytyä yliopistoa loppuun ja töistäkin jouduin jäämään pois. Enkä ole kenellekään kertonut mitään paitsi tietysti omalle miehelleni. On niin hirveä häpeä olla sairas ja toimintakyvytön, yhteiskunnalle hyödytön ihminen.
Ehkä joskus kuntoudun, toivottavasti.
Minusta on todella kyseenalaista siirtää kaikki vastuu omasta elämästä jonkin menneen tapahtuman syyksi. Minua on kohdeltu huonosti lapsena, mutta minulle ei tulisi mieleenkään käyttää sitä syynä kaikkeen, mitä minulle jatkossa tapahtuu.
Onnea sinulle, mutta miksi tunnet ylemmyyttä siksi, että olet selvinnyt jotenkin ”paremmin” lapsuudestasi? Olisit vaan tyytyväinen, että olet pystynyt säilyttämään toimintakykysi.
En minä valinnut kaikkia niitä diagnooseja joita olen saanut ja jotka estävät minulta työnteon. Vaikka kuinka ottaisin vastuun elämästäni niin olen silti työkyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Ei amikseen taida olla valintakokeita?
sama juttu kuin parisuhdemarkkinoilla: se rima pitää laskea sopivalle korkeudelle, muuten jää ilman.
Kyllä on amikseen valintakokeita. Jopa lähihoitajille ne ovat pakollisia.
Eikä mistään pääse läpi?
Ei taida olla peruskoulu suoritettuna nyt. Jos nainen niin ei muuta kuin kaapu päälle ja vauvakoneeksi uus-suomalaiselle. Mies taas... ota auto koeajoon ja tähtää siihen rekkaan.
No, uuteen ammattikoulutukseen on vaikeempi päästä, jos ennestään on jo joku toinen amis käytynä. Peruskoulu- ja lukiopohjalta pääsee paremmin. Ainoat alat AMK:ssa joihin varmasti pääsisin sisään on insinöörilinjat (sen verran tsekannut vanhoja valintakokeita, eivät ole tuottaneet vaikeuksia), mutta ne hommat taas eivät juuri kiinnosta.
Mikä sitten kiinnostaisi? Mitäs jos käyttäisi päivänsä netflixin sijaan niiden asioiden lukemiseen kunnes pääsykoe on naurettavan helppo?
Vai ei kiinnosta jos pitääkin tehdä jotain asian eteen?
Näkee kyllä että sosiaalipalvelut toimivat tässä maassa liian hyvin. Ei kiinnosta... kiinnostikohan isoäitiäni tehdä kahta työtä: elannon kassalla ja siivoojana isoisäni tehdessä 12+ tuntisia päiviä konepajalla.
Siihenkin aikaan oli kerjäläisiä, renkejä, peräkammarin poikia, syrjäytyneitä erakoita...nää vaan asuivat siellä peräkammarissa maalla ja tekivät mitä kykenivät. Näistä ei puhuttu, mutta näitä oli. Ennen oli myös mielisairaaloita, joihin joutui/pääsi aika helposti.
Niin oli, nykyisellä systeemillä heille puuhattaisiin perustuloa ja veronmaksajia syyllistettäisiin siitä että emme anna tarpeeksi rahaa heidän ylläpitoonsa.
Minun pitää pian ottaa toinen duuni jotta pystyn elättämään myös teidät muut pummit.
Koska te ette tiedä mitä olisi kiva puuhastella isona.
(tämä viesti ei koske töissä käyviä ihmisiä)
Olen se, jota lainasit. Olen numerolla 27 kirjoittanut enemmän. Minä käyn töissä, ja minulla on hyvä koulutus. Minulla on nuori, jolla on oman toiminnan ohjauksen vaikeuksia ja jota koetetaan tukea, mutta kun ei haluaisi ottaa tukea yhtään vastaan.
Sitten varmaan se tukeminen itsessään on se ongelma. Hän haluaisi aikuistua, mutta kohtelette häntä kuin hoidokkia. Eli hoivan sijasta voisitteko tarjota enemmän vastuuta?
Kokeiltu on sekin. Meni täyteen lamaannukseen. Tämä ei ole helppo yhtälö, kun haluaa, että itsenäistyy mutta toisaalta ei ole varma pärjääkö ilman tukea. Takapakkia saattaa tulla yhtäkkiä hyvin pienestä syystä. Luonne on sellainen. Neuvoja on helppo antaa. Vastuun jättäminen omalle kontolle johti siihen, ettei mennyt enää kouluun ollenkaan. Ammattikoulun kävi kotoa käsin ja välillä oli hetkiä, ettei olisi halunnut lähteä, mutta kun ei antanut periksi, se sujui ja sai vielä stipendinkin, niin hyvin meni, vaikka alunperin pääsi varasijalta. Mutta sillä alalla saa alan töitä vain aniharva.
On ollut liikaa somessa ja uskoo tarinoita, joissa kerrotaan, että mitään ei kannata yrittää, jos et ole huippuyksilö. Miltei kaikki työ on surkeaa p.skahommaa. Ilman yliopistokoulusta olet täysi nolla. Kaikkea tällaista kun lukee ja uskoo niitä, niin vähemmästäkin syrjäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä huvittaa, kuinka usein haukutaan kasvatusta. Minut on opetettu, ettei muita ihmisiä saa haukkua eikä arvostella, oli mikä oli. Neuvoa ja tukea saa antaa, mutta haukkuminen on huonoa käytöstä. Vaikka nuorella on elämänhallinta tällä hetkellä vähän hukassa, hänkään ei hauku muita ihmisiä. Hän ei tosin syyttelekään ketään, ainakaan ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Ei amikseen taida olla valintakokeita?
sama juttu kuin parisuhdemarkkinoilla: se rima pitää laskea sopivalle korkeudelle, muuten jää ilman.
Kyllä on amikseen valintakokeita. Jopa lähihoitajille ne ovat pakollisia.
Eikä mistään pääse läpi?
Ei taida olla peruskoulu suoritettuna nyt. Jos nainen niin ei muuta kuin kaapu päälle ja vauvakoneeksi uus-suomalaiselle. Mies taas... ota auto koeajoon ja tähtää siihen rekkaan.
No, uuteen ammattikoulutukseen on vaikeempi päästä, jos ennestään on jo joku toinen amis käytynä. Peruskoulu- ja lukiopohjalta pääsee paremmin. Ainoat alat AMK:ssa joihin varmasti pääsisin sisään on insinöörilinjat (sen verran tsekannut vanhoja valintakokeita, eivät ole tuottaneet vaikeuksia), mutta ne hommat taas eivät juuri kiinnosta.
Mikä sitten kiinnostaisi? Mitäs jos käyttäisi päivänsä netflixin sijaan niiden asioiden lukemiseen kunnes pääsykoe on naurettavan helppo?
Vai ei kiinnosta jos pitääkin tehdä jotain asian eteen?
Näkee kyllä että sosiaalipalvelut toimivat tässä maassa liian hyvin. Ei kiinnosta... kiinnostikohan isoäitiäni tehdä kahta työtä: elannon kassalla ja siivoojana isoisäni tehdessä 12+ tuntisia päiviä konepajalla.
Siihenkin aikaan oli kerjäläisiä, renkejä, peräkammarin poikia, syrjäytyneitä erakoita...nää vaan asuivat siellä peräkammarissa maalla ja tekivät mitä kykenivät. Näistä ei puhuttu, mutta näitä oli. Ennen oli myös mielisairaaloita, joihin joutui/pääsi aika helposti.
Niin oli, nykyisellä systeemillä heille puuhattaisiin perustuloa ja veronmaksajia syyllistettäisiin siitä että emme anna tarpeeksi rahaa heidän ylläpitoonsa.
Minun pitää pian ottaa toinen duuni jotta pystyn elättämään myös teidät muut pummit.
Koska te ette tiedä mitä olisi kiva puuhastella isona.
(tämä viesti ei koske töissä käyviä ihmisiä)
Vaihtoehtona joko maksat veroja tai otat sen pummin peräkammariin jos se sattuu omaan sukuusi sattumaan. Joku sen kumminkin elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Ei amikseen taida olla valintakokeita?
sama juttu kuin parisuhdemarkkinoilla: se rima pitää laskea sopivalle korkeudelle, muuten jää ilman.
Kyllä on amikseen valintakokeita. Jopa lähihoitajille ne ovat pakollisia.
Eikä mistään pääse läpi?
Ei taida olla peruskoulu suoritettuna nyt. Jos nainen niin ei muuta kuin kaapu päälle ja vauvakoneeksi uus-suomalaiselle. Mies taas... ota auto koeajoon ja tähtää siihen rekkaan.
No, uuteen ammattikoulutukseen on vaikeempi päästä, jos ennestään on jo joku toinen amis käytynä. Peruskoulu- ja lukiopohjalta pääsee paremmin. Ainoat alat AMK:ssa joihin varmasti pääsisin sisään on insinöörilinjat (sen verran tsekannut vanhoja valintakokeita, eivät ole tuottaneet vaikeuksia), mutta ne hommat taas eivät juuri kiinnosta.
Mikä sitten kiinnostaisi? Mitäs jos käyttäisi päivänsä netflixin sijaan niiden asioiden lukemiseen kunnes pääsykoe on naurettavan helppo?
Vai ei kiinnosta jos pitääkin tehdä jotain asian eteen?
Näkee kyllä että sosiaalipalvelut toimivat tässä maassa liian hyvin. Ei kiinnosta... kiinnostikohan isoäitiäni tehdä kahta työtä: elannon kassalla ja siivoojana isoisäni tehdessä 12+ tuntisia päiviä konepajalla.
Siihenkin aikaan oli kerjäläisiä, renkejä, peräkammarin poikia, syrjäytyneitä erakoita...nää vaan asuivat siellä peräkammarissa maalla ja tekivät mitä kykenivät. Näistä ei puhuttu, mutta näitä oli. Ennen oli myös mielisairaaloita, joihin joutui/pääsi aika helposti.
Niin oli, nykyisellä systeemillä heille puuhattaisiin perustuloa ja veronmaksajia syyllistettäisiin siitä että emme anna tarpeeksi rahaa heidän ylläpitoonsa.
Minun pitää pian ottaa toinen duuni jotta pystyn elättämään myös teidät muut pummit.
Koska te ette tiedä mitä olisi kiva puuhastella isona.
(tämä viesti ei koske töissä käyviä ihmisiä)
Minua pummittelet turhaan. Minä olen sen verran fiksu, että tienaan tarpeeksi yhdellä työllä. Kun tälle linjalle lähdetään, yhtä hyvin voisin sanoa sinulle, että opiskele ites enemmän, niin pärjäät yhdelläkin työllä tai hae parempipalkkaista työtä, jos olet niin erinomainen tyyppi, kuin luulet. Mutta kyllähän tuosta näkee, ettet ole fiksu, jos päättelet minua pummiksi, kun vain kirjoitan faktaa menneisyydestä, kirjoittamatta itsestäni mitään. Se, että alat nyt väittää, että tarkoitit yleensä on huono argumentti sekin, koska sanamuoto on tällöin valittu huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempiin haetaan ja ei sille mitään voi jos ei pääse kumpaankaan? Ummartaako...
Minäkin olin 3 vuotta työttömänä ennenkö pääsin taas opiskelemaan, koska en päässyt ekalla kerralla sisään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen lapsi.
Vanhempieni kaltoinkohtelu traumatisoi mut niin pahasti, että en saanut käytyä yliopistoa loppuun ja töistäkin jouduin jäämään pois. Enkä ole kenellekään kertonut mitään paitsi tietysti omalle miehelleni. On niin hirveä häpeä olla sairas ja toimintakyvytön, yhteiskunnalle hyödytön ihminen.
Ehkä joskus kuntoudun, toivottavasti.
Minusta on todella kyseenalaista siirtää kaikki vastuu omasta elämästä jonkin menneen tapahtuman syyksi. Minua on kohdeltu huonosti lapsena, mutta minulle ei tulisi mieleenkään käyttää sitä syynä kaikkeen, mitä minulle jatkossa tapahtuu.
Samaa mieltä, takana todella surkea lapsuus ja nuoruus, ei ollut edes sitä kaltoin kohtelevaa vanhempaa. Menneisyys ei määritä minua eikä elämääni, minä itse teen sen enkä todellakaan jää tuleen makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi on elänyt onnellisen lapsuuden, omastakin mielestään. Metsään mentiin siinä, että kokeiltiin ohjattua asumista, siinä, että välillä annettiin liikaa itsenäisyyttä ja toisaalta siinä, että itsenäisyyttä olisi pitänyt harjoitella enemmän jo lapsesta. Erityisnuoren kanssa syyllistyy helposti liialliseen paapomiseen, rajoja olisi pitänyt uskaltaa kokeilla aiemmin. Hän on myös peliriippuvainen, ei rahapeli, vaan nettipeli. Hänellä on kavereita - pelikavereita netissä. Toinen perheen lapsi asuu eri paikkakunnalla, heillä on hyvät välit keskenään, mutta toisella on laaja kaveripiiri ja hän on sitten taas niin kovin sosiaalinen.
Nämä on todella vaikeita asioita tietää, mikä on oikein. Lähipiirissä on tapaus, jota on paapottu ihan liikaa, sisarukset sitten vanhempien kuoltua opettavat elämän perusasioita, kuten pyykinpesua. On niitä, jotka ovat selvinneet yksin ilman apua ja sitten on niitä, joita ei kukaan auta, mutta ei ole taitoja selvitä itsekään. Ihmiset on niin erilaisia, toiset pärjäävät paremmin kuin toiset. Toisilla on myös tuuri kohdillaan. Itse en todellisuudessa vertaile itseäni muihin, koska se on usein hyvin hyvin pieni nyanssi, mikä vie eteenpäin tai taaksepäin. Joskus tulee tietämättään tehtyä vääriä valintoja, tai joskus on tuuria tehdä oikeita valintoja. Kova luonne pärjää aina paremmin kuin arka ja herkkä. En puhu mistään erityisherkkyydestä, vaan herkkyydestä yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään avoimen yliopiston /amkn kautta pystyy aloittamaan opinnot, jos vain motivaatiota riittää.
Joku muukin totesi, että 9€/päivä töillä voisi hyvin aloittaa ja saada työkokemusta ja "myydä" itsensä vakituiseen työpaikkaan. Näin itse toimin. Mutta toki on helpompaa olla kotona ja odottaa, että joku maksaa ja hoitaa kaiken valmiiksi.Taitaapa olla noin 20% mitä noista työllistyy. Se että itsellä on onnistanut ei päde suuressa mittakaavassa. Loppu olikin sitten tyypillistä p*skanjauhantaa.
Miten niin p*skanjauhantaa? Avoimien opintojen kautta voit päästä opiskelemaan korkeakouluun.
Ja ylipäätänsä työelämässä arvostetaan, jos on tehnyt aikaisemminkin töitä. Sen takia mielestäni kannattaa nuorena avoimin mielin lähteä kokeilemaan lähes tulkoon mihin tahansa töihin, varsinkin jos ei ole perhettä elätettävänä.
Loppu eli "helpompaa odottaa kotona kun joku tuo kaiken valmiiksi ja maksaa ja blaa blaa". Ilmaistyöt pitäisi kieltää lailla, vähintään harjoittelijan palkka kuuluisi maksaa eikä mitään "myy itsesi tällä sisälle ja onnistut koska minäkin onnistuin". Pahimmassa tapauksessa viet joltakin toiselta töitä. Kokeilkoot mitä tahansa töitä palkallisena.
Tutkimusten valossa työttömyys stressaa ja aiheuttaa ahdistusta yms. monikertaisesti työllisiin verrattuna että eipä se ole niin helppoa vaikka vaikka kuinka väitettäisiin. Ja kyllä työelämässä arvostetaan jos olet ollut töissä mutta työkokeilut eivät ole töitä vaan nimenomaan kokeiluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään avoimen yliopiston /amkn kautta pystyy aloittamaan opinnot, jos vain motivaatiota riittää.
Joku muukin totesi, että 9€/päivä töillä voisi hyvin aloittaa ja saada työkokemusta ja "myydä" itsensä vakituiseen työpaikkaan. Näin itse toimin. Mutta toki on helpompaa olla kotona ja odottaa, että joku maksaa ja hoitaa kaiken valmiiksi.Taitaapa olla noin 20% mitä noista työllistyy. Se että itsellä on onnistanut ei päde suuressa mittakaavassa. Loppu olikin sitten tyypillistä p*skanjauhantaa.
Miten niin p*skanjauhantaa? Avoimien opintojen kautta voit päästä opiskelemaan korkeakouluun.
Ja ylipäätänsä työelämässä arvostetaan, jos on tehnyt aikaisemminkin töitä. Sen takia mielestäni kannattaa nuorena avoimin mielin lähteä kokeilemaan lähes tulkoon mihin tahansa töihin, varsinkin jos ei ole perhettä elätettävänä.Loppu eli "helpompaa odottaa kotona kun joku tuo kaiken valmiiksi ja maksaa ja blaa blaa". Ilmaistyöt pitäisi kieltää lailla, vähintään harjoittelijan palkka kuuluisi maksaa eikä mitään "myy itsesi tällä sisälle ja onnistut koska minäkin onnistuin". Pahimmassa tapauksessa viet joltakin toiselta töitä. Kokeilkoot mitä tahansa töitä palkallisena.
Tutkimusten valossa työttömyys stressaa ja aiheuttaa ahdistusta yms. monikertaisesti työllisiin verrattuna että eipä se ole niin helppoa vaikka vaikka kuinka väitettäisiin. Ja kyllä työelämässä arvostetaan jos olet ollut töissä mutta työkokeilut eivät ole töitä vaan nimenomaan kokeiluja.
Saahan työkokeilusta sen työttömyysrahan. Eli ei ole palkatonta.
Eiköhän se ole aivan sama, saako työnantajalta harkkapalkan vai tuleeko se raha Kelalta.....
Hei, aloittaja!
Jos aikuinen lapsesi ei jostain syystä halua tehdä töitä, tai ei halua opiskella, niin kerro hänelle paikasta nimeltä työelämän monialainen yhteispalvelu (Typ/Mopa). Tavallinen TE-toimisto katselee työtöntä aikansa, ja tuet juoksee. Voi olla helppoa olla työttömänä työnhakijana tavallisessa TE-toimistossa tekemättä mitään, ja nostaa tukia vaikka useamman vuoden. Mutta jossain vaiheessa se lysti loppuu, kun pitkäaikaistyöttömälle tuleekin sitten kutsu Typ/Mopaan. Sitten ei naurata enää, ja työtöntä kaduttaa, että kumpa olisi älynnyt opiskella, tai hankkia työpaikan.
Typ/Mopa on pitkäaikaistyöttömille suunnattu "sossun pakkopalvelu", missä työtöntä on vastassa TE-toimiston, Kelan, ja sossun virkailijat. Siinä vaiheessa työttömälle tehdään myös lääkärin tarkastukset ja ohjataan psykologin vastaanotolle. Tämä toki vaihtelee, mutta yleensä kun työttömälle tehdään "alkukartoitusta", niin lääkärille ja ssukologille lähetetään ainakin kerran.
Typ/Mopassa pitkäaikaistyötön ohjataan joko palkkatuettuun työtön, työkokeiluun, tai kuntouttavaan työtoimintaan. Niissä ei ole lomia, eikä kerry eläkettä. Typ/Mopa aloittaa ikuisen ilmaistöiden kierteen, mistä ei pääse pois, ellei saa oikeita töitä, toimeen opiskelemaan. Jos kieltäytyy Typ/Mopasta, ja sen tarjoamasta toiminnasta, menettää työttömyysturvan ja tippuu alennetulle toimeentulotuelle. Kun kerrot totuuden nuorelle, minne joutuu, jos ei opiskelu tai työnteko kiinnosta, niin luulisi mielen muuttuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen lapsi.
Vanhempieni kaltoinkohtelu traumatisoi mut niin pahasti, että en saanut käytyä yliopistoa loppuun ja töistäkin jouduin jäämään pois. Enkä ole kenellekään kertonut mitään paitsi tietysti omalle miehelleni. On niin hirveä häpeä olla sairas ja toimintakyvytön, yhteiskunnalle hyödytön ihminen.
Ehkä joskus kuntoudun, toivottavasti.
Minusta on todella kyseenalaista siirtää kaikki vastuu omasta elämästä jonkin menneen tapahtuman syyksi. Minua on kohdeltu huonosti lapsena, mutta minulle ei tulisi mieleenkään käyttää sitä syynä kaikkeen, mitä minulle jatkossa tapahtuu.
Onnea sinulle, mutta miksi tunnet ylemmyyttä siksi, että olet selvinnyt jotenkin ”paremmin” lapsuudestasi? Olisit vaan tyytyväinen, että olet pystynyt säilyttämään toimintakykysi.
En minä valinnut kaikkia niitä diagnooseja joita olen saanut ja jotka estävät minulta työnteon. Vaikka kuinka ottaisin vastuun elämästäni niin olen silti työkyvytön.
Tunnut kuvittelevan, että kaikki on tuurista kiinni. Olisin voinut käydä hakemassa aika monta diagnoosia vuosien mittaan, mutta minä mieluummin vastuutan itseäni kuin keksin tekosyitä. Joten kyllä, olen kai päässyt ylemmäksi kuin sinä. Omista valinnoistani se on ollut kiinni.
Vähän noista "9e töistä": Tämä kategoria pitää sisällään hyvin monenlaisia asioita. On rekrytoivia koulutusohjelmia, joihin kuuluu harjoittelujakso, ja näistä parhaissa on työllistymisprosentit 80% luokkaa tai ylikin. Toisessa ääripäässä erilaiset työkokeilut ja kuntouttava työtoiminta, joissa myös maksetaan työttömyyskorvauksen päälle 9e päivässä kulukorvausta, mutta todella monet näistä paikoista eivät käytännössä johda mihinkään, ainakaan työllistymiseen. Erilaisilla pajoilla ei ole tarkoitustakaan ikinä työllistää ketään, mutta pajakokemus ei CV:n täytteenä rinnastu työkokemukseen tai välttämättä edes opiskeluun liittyvään harjoitteluun, vaan voi olla jopa kotona makaamista huonompi vaihtoehto työnantajan silmissä - kai ihmisessä täytyy jotain vikaa olla, jos on joutunut johonkin kokeiluun... Osa yrityksistäkin kierrättää työkokeilijoita, osa taas voi oikeasti työllistääkin jonkun. Joka tapauksessa iso periaatteellinen ero palkkatyöhön on se, että hyödyn saaja ja maksaja eivät ole sama taho. Yritys saa työpanoksen hyödyn mutta ei maksa siitä mitään, ja siksi näissä onkin aina vähän hyväksikäytön sivumakua, vaikka työkokeilija ei rahallisesti tyhjän päällä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Ei amikseen taida olla valintakokeita?
sama juttu kuin parisuhdemarkkinoilla: se rima pitää laskea sopivalle korkeudelle, muuten jää ilman.
Kyllä on amikseen valintakokeita. Jopa lähihoitajille ne ovat pakollisia.
Eikä mistään pääse läpi?
Ei taida olla peruskoulu suoritettuna nyt. Jos nainen niin ei muuta kuin kaapu päälle ja vauvakoneeksi uus-suomalaiselle. Mies taas... ota auto koeajoon ja tähtää siihen rekkaan.
No, uuteen ammattikoulutukseen on vaikeempi päästä, jos ennestään on jo joku toinen amis käytynä. Peruskoulu- ja lukiopohjalta pääsee paremmin. Ainoat alat AMK:ssa joihin varmasti pääsisin sisään on insinöörilinjat (sen verran tsekannut vanhoja valintakokeita, eivät ole tuottaneet vaikeuksia), mutta ne hommat taas eivät juuri kiinnosta.
Mikä sitten kiinnostaisi? Mitäs jos käyttäisi päivänsä netflixin sijaan niiden asioiden lukemiseen kunnes pääsykoe on naurettavan helppo?
Vai ei kiinnosta jos pitääkin tehdä jotain asian eteen?
Näkee kyllä että sosiaalipalvelut toimivat tässä maassa liian hyvin. Ei kiinnosta... kiinnostikohan isoäitiäni tehdä kahta työtä: elannon kassalla ja siivoojana isoisäni tehdessä 12+ tuntisia päiviä konepajalla.
Siihenkin aikaan oli kerjäläisiä, renkejä, peräkammarin poikia, syrjäytyneitä erakoita...nää vaan asuivat siellä peräkammarissa maalla ja tekivät mitä kykenivät. Näistä ei puhuttu, mutta näitä oli. Ennen oli myös mielisairaaloita, joihin joutui/pääsi aika helposti.
Niin oli, nykyisellä systeemillä heille puuhattaisiin perustuloa ja veronmaksajia syyllistettäisiin siitä että emme anna tarpeeksi rahaa heidän ylläpitoonsa.
Minun pitää pian ottaa toinen duuni jotta pystyn elättämään myös teidät muut pummit.
Koska te ette tiedä mitä olisi kiva puuhastella isona.
(tämä viesti ei koske töissä käyviä ihmisiä)
Olen se, jota lainasit. Olen numerolla 27 kirjoittanut enemmän. Minä käyn töissä, ja minulla on hyvä koulutus. Minulla on nuori, jolla on oman toiminnan ohjauksen vaikeuksia ja jota koetetaan tukea, mutta kun ei haluaisi ottaa tukea yhtään vastaan.
Sitten varmaan se tukeminen itsessään on se ongelma. Hän haluaisi aikuistua, mutta kohtelette häntä kuin hoidokkia. Eli hoivan sijasta voisitteko tarjota enemmän vastuuta?
Kokeiltu on sekin. Meni täyteen lamaannukseen. Tämä ei ole helppo yhtälö, kun haluaa, että itsenäistyy mutta toisaalta ei ole varma pärjääkö ilman tukea. Takapakkia saattaa tulla yhtäkkiä hyvin pienestä syystä. Luonne on sellainen. Neuvoja on helppo antaa. Vastuun jättäminen omalle kontolle johti siihen, ettei mennyt enää kouluun ollenkaan. Ammattikoulun kävi kotoa käsin ja välillä oli hetkiä, ettei olisi halunnut lähteä, mutta kun ei antanut periksi, se sujui ja sai vielä stipendinkin, niin hyvin meni, vaikka alunperin pääsi varasijalta. Mutta sillä alalla saa alan töitä vain aniharva.
Tästä ei nyt ihan selviä, miten te sen vastuun antamisen käytännössä toteutitte. Otitteko maltillisen pienen askeleen vastuun antamisen suuntaan vai yritittekö hoitaa asian kertarysäyksellä uudenvuodenlupaus-meiningillä? Jälkimmäinen lamauttaa aina ihmisen eikä muutosta tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään avoimen yliopiston /amkn kautta pystyy aloittamaan opinnot, jos vain motivaatiota riittää.
Joku muukin totesi, että 9€/päivä töillä voisi hyvin aloittaa ja saada työkokemusta ja "myydä" itsensä vakituiseen työpaikkaan. Näin itse toimin. Mutta toki on helpompaa olla kotona ja odottaa, että joku maksaa ja hoitaa kaiken valmiiksi.Taitaapa olla noin 20% mitä noista työllistyy. Se että itsellä on onnistanut ei päde suuressa mittakaavassa. Loppu olikin sitten tyypillistä p*skanjauhantaa.
Miten niin p*skanjauhantaa? Avoimien opintojen kautta voit päästä opiskelemaan korkeakouluun.
Ja ylipäätänsä työelämässä arvostetaan, jos on tehnyt aikaisemminkin töitä. Sen takia mielestäni kannattaa nuorena avoimin mielin lähteä kokeilemaan lähes tulkoon mihin tahansa töihin, varsinkin jos ei ole perhettä elätettävänä.Loppu eli "helpompaa odottaa kotona kun joku tuo kaiken valmiiksi ja maksaa ja blaa blaa". Ilmaistyöt pitäisi kieltää lailla, vähintään harjoittelijan palkka kuuluisi maksaa eikä mitään "myy itsesi tällä sisälle ja onnistut koska minäkin onnistuin". Pahimmassa tapauksessa viet joltakin toiselta töitä. Kokeilkoot mitä tahansa töitä palkallisena.
Tutkimusten valossa työttömyys stressaa ja aiheuttaa ahdistusta yms. monikertaisesti työllisiin verrattuna että eipä se ole niin helppoa vaikka vaikka kuinka väitettäisiin. Ja kyllä työelämässä arvostetaan jos olet ollut töissä mutta työkokeilut eivät ole töitä vaan nimenomaan kokeiluja.
Saahan työkokeilusta sen työttömyysrahan. Eli ei ole palkatonta.
Eiköhän se ole aivan sama, saako työnantajalta harkkapalkan vai tuleeko se raha Kelalta.....
Käytännössä ne ovat ilmaistöitä, sillä tuo 9e menee jo päivittäisiin matkakuluihin työpaikalle ja eväisiin. Tekisitkö sinä ilolla ilmaistyötä kun saisit saman rahan kotona olemalla ja kehittämällä itseäsi omatoimisesti?
Alue: Aihe vapaa
Miten niin p*skanjauhantaa? Avoimien opintojen kautta voit päästä opiskelemaan korkeakouluun.
Ja ylipäätänsä työelämässä arvostetaan, jos on tehnyt aikaisemminkin töitä. Sen takia mielestäni kannattaa nuorena avoimin mielin lähteä kokeilemaan lähes tulkoon mihin tahansa töihin, varsinkin jos ei ole perhettä elätettävänä.