Aikuinen lapsi heittää elämänsä hukkaan.

Eräässä TV-sarjassa poliisi totesi eräästä nuoresta miehestä, että "Hän oli nuori, joka ei lentänyt pesästä".

Nuori mies suuttui silmittömästi, kun isäpuoli ajoi kotoa (25-vuotiaan) ja patisti töihin, kun opinnot eivät sujuneet ja lopulta mies lopulta isäpuolensa. Tietysti hän joutui loppuiäkseen vankilaan (Amerikassa siis).

Jos nuori ei lennä pesästä, ovat asiat hullusti. Liika paapominen ei ole koskaan hyväksi. Ei myöskään liian ankara kohtelu. Lempeä tönäisy lienee parasta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen lapsi.

Vanhempieni kaltoinkohtelu traumatisoi mut niin pahasti, että en saanut käytyä yliopistoa loppuun ja töistäkin jouduin jäämään pois. Enkä ole kenellekään kertonut mitään paitsi tietysti omalle miehelleni. On niin hirveä häpeä olla sairas ja toimintakyvytön, yhteiskunnalle hyödytön ihminen.

Ehkä joskus kuntoudun, toivottavasti.

Minusta on todella kyseenalaista siirtää kaikki vastuu omasta elämästä jonkin menneen tapahtuman syyksi. Minua on kohdeltu huonosti lapsena, mutta minulle ei tulisi mieleenkään käyttää sitä syynä kaikkeen, mitä minulle jatkossa tapahtuu.

Onnea sinulle, mutta miksi tunnet ylemmyyttä siksi, että olet selvinnyt jotenkin ”paremmin” lapsuudestasi? Olisit vaan tyytyväinen, että olet pystynyt säilyttämään toimintakykysi.

En minä valinnut kaikkia niitä diagnooseja joita olen saanut ja jotka estävät minulta työnteon. Vaikka kuinka ottaisin vastuun elämästäni niin olen silti työkyvytön.

Tunnut kuvittelevan, että kaikki on tuurista kiinni. Olisin voinut käydä hakemassa aika monta diagnoosia vuosien mittaan, mutta minä mieluummin vastuutan itseäni kuin keksin tekosyitä. Joten kyllä, olen kai päässyt ylemmäksi kuin sinä. Omista valinnoistani se on ollut kiinni.

Ehkä olisi ollut hyväkin hakea niitä diagnooseja. Olisit päässyt hoidon piiriin ennen kuin on liian myöhäistä.

Anteeksi mitä? Minähän sinun pullat maksan.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykymaailmassa ole mitään tekemistä, kaikki on pinnallista ja feikkiä, kiitos globalisaatio, kauppa, byrokratia ja kaikki maailman typerät asiat. Itse olen 28v nainen ja tullut siihen tulokseen että kaikki on turhaa. Elämä on tehty niin hankalaksi, tyhmäksi ja kaukana siitä mitä sen oikeasti pitäisi olla.

Itse arvostan oikeeta työtä (eli merkityksellinen, sellainen jossa oikeasti voit parantaa maailman helpottamalla muiden asiat eikä se että asiat menevät 10000 välikäsien kautta).

Nykymaailmassa on ihmistä, luonto ja elämänhalu unohdettu, en tiedä ketä varten täällä eletään mutta ei ainakaan ihmisiä varten. Kaikki muuttunut pinnalliseksi, oudoksi, onttoksi, tyhjäksi.

En ole edes masentunut vaan hämmentynyt, tuntuu että maailma on vajonnut taantumaan lopullisesti.

Uskon vahvasti siihen että vielä ennen 90 lukua elämä oli aito, ihmiset saivat olla oma ittensä, jokainen teki osansa ilman arvostelua, oli rentoa meininkiä, sai polttaa ja pilata terveytensä.

Menee täysin sietämättömäksi tämä nykyajan hysteerinen snobeilua, haukutaan jos olet perusduunari, jos olet asiantuntija niin silloinkin haukutaan, ihmiset nykyään haluavat vain lytätä toisinsa alas, mennyt täysin holtittomaksi. Ihmisillä on kova riittämättömyyden tunne.

Minä tulin siihen tulokseen ettei kannata yhtään enää välittää mistään mitään. Mistään ei saa kiitosta eikä mikään riitä. Itse koen että työ on tärkeä mutta meen sinne vaan että saisin rahaa.

Huomaa ettet ole elänyt ennen 90-lukua. Tyhmän kuvan antaa tuollainen menneisyyden palvonta. Ei asiat olleet keskimäärin paremmin, vaikka jotkut asiat oli eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen lapsi.

Vanhempieni kaltoinkohtelu traumatisoi mut niin pahasti, että en saanut käytyä yliopistoa loppuun ja töistäkin jouduin jäämään pois. Enkä ole kenellekään kertonut mitään paitsi tietysti omalle miehelleni. On niin hirveä häpeä olla sairas ja toimintakyvytön, yhteiskunnalle hyödytön ihminen.

Ehkä joskus kuntoudun, toivottavasti.

Minusta on todella kyseenalaista siirtää kaikki vastuu omasta elämästä jonkin menneen tapahtuman syyksi. Minua on kohdeltu huonosti lapsena, mutta minulle ei tulisi mieleenkään käyttää sitä syynä kaikkeen, mitä minulle jatkossa tapahtuu.

Onnea sinulle, mutta miksi tunnet ylemmyyttä siksi, että olet selvinnyt jotenkin ”paremmin” lapsuudestasi? Olisit vaan tyytyväinen, että olet pystynyt säilyttämään toimintakykysi.

En minä valinnut kaikkia niitä diagnooseja joita olen saanut ja jotka estävät minulta työnteon. Vaikka kuinka ottaisin vastuun elämästäni niin olen silti työkyvytön.

Tunnut kuvittelevan, että kaikki on tuurista kiinni. Olisin voinut käydä hakemassa aika monta diagnoosia vuosien mittaan, mutta minä mieluummin vastuutan itseäni kuin keksin tekosyitä. Joten kyllä, olen kai päässyt ylemmäksi kuin sinä. Omista valinnoistani se on ollut kiinni.

Ehkä olisi ollut hyväkin hakea niitä diagnooseja. Olisit päässyt hoidon piiriin ennen kuin on liian myöhäistä.

Anteeksi mitä? Minähän sinun pullat maksan.

Et maksa. Yleensä on hyvä päästä hoidon piiriin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen lapsi.

Vanhempieni kaltoinkohtelu traumatisoi mut niin pahasti, että en saanut käytyä yliopistoa loppuun ja töistäkin jouduin jäämään pois. Enkä ole kenellekään kertonut mitään paitsi tietysti omalle miehelleni. On niin hirveä häpeä olla sairas ja toimintakyvytön, yhteiskunnalle hyödytön ihminen.

Ehkä joskus kuntoudun, toivottavasti.

Minusta on todella kyseenalaista siirtää kaikki vastuu omasta elämästä jonkin menneen tapahtuman syyksi. Minua on kohdeltu huonosti lapsena, mutta minulle ei tulisi mieleenkään käyttää sitä syynä kaikkeen, mitä minulle jatkossa tapahtuu.

Onnea sinulle, mutta miksi tunnet ylemmyyttä siksi, että olet selvinnyt jotenkin ”paremmin” lapsuudestasi? Olisit vaan tyytyväinen, että olet pystynyt säilyttämään toimintakykysi.

En minä valinnut kaikkia niitä diagnooseja joita olen saanut ja jotka estävät minulta työnteon. Vaikka kuinka ottaisin vastuun elämästäni niin olen silti työkyvytön.

Tunnut kuvittelevan, että kaikki on tuurista kiinni. Olisin voinut käydä hakemassa aika monta diagnoosia vuosien mittaan, mutta minä mieluummin vastuutan itseäni kuin keksin tekosyitä. Joten kyllä, olen kai päässyt ylemmäksi kuin sinä. Omista valinnoistani se on ollut kiinni.

Ehkä olisi ollut hyväkin hakea niitä diagnooseja. Olisit päässyt hoidon piiriin ennen kuin on liian myöhäistä.

Anteeksi mitä? Minähän sinun pullat maksan.

Et maksa. Yleensä on hyvä päästä hoidon piiriin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Maksanhan. Varsinkin maksaa työnantajani, jonka toiminta on tuottoisaa osin kiitos minun panokseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama tilanne. Lapsellamme on ollut opiskelupaikkoja, mutta ei ole pysynyt niissä, vain peruskoulu ja lukio on suoritettu ihan hyvällä menestyksellä, lisäksi joitakin avoimen yliopiston opintoja on suorittanut hyvin arvosanoin. Mistään muusta ei ole tullut mitään. Töissäkin on ollut, mutta ei ole pitänyt mistään työstä, jota on tehnyt. En minä tiedä, mitä tässä voisi tehdä. Olemme pohtineet asiaa lapsen kanssa, mutta ei hän osaa sanoa, miksi hänen on niin vaikea opiskella tai olla töissä.

Mielenterveysongelmia?

Lähipiirissäni on kolme vastaavaa tapausta ja kaikilla epävakaa persoonallisuushäiriö.

Mitään diagnoosia ei ole, mutta lapsemme on itse arvellut, että hänellä saattaisi olla epävakaa persoonallisuus. En kuitenkaan usko siihen, koska hänellä on aika vähän siihen viittaavia piirteitä. Lapsemme on myös käynyt pitkään psykologilla, mutta psykologikaan ei uskonut, että epävakaasta persoonallisuudesta olisi kyse. Testejä ei voinut kuulemma tehdä, koska siihen ei ollut psykologin mukaan mitään perusteita.

Anna lapsen elää omaa elämäänsä. Lakkaa paapomasta ja ostamasta mitään tavaroita, ruokaa yms. Kyllä se siitä tajuaa, että elämässä on tehtäväkin jotain, että saa vuokran maksettua ja syödäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?

Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?

Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.

Minusta on surullista ettei edes hae töitä. Ja niistä 9e töistä olisi mielestäni ihan hyvä aloittaa, saisi päiviin jotain rutiinia ja työkokemusta, jolla voisi myöhemmin hakeutua muihin töihin.

Tokihan siitä tiettyä työelämäosaamista saa, sekä oman alan ammattiosaamista, mutta sitä ei taideta viralliseksi työkokemukseksi laskea. Kannattaa nekin toki CV:ssä mainita, jos työkokemusta muuten ei ole tai sitä on hyvin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama tilanne. Lapsellamme on ollut opiskelupaikkoja, mutta ei ole pysynyt niissä, vain peruskoulu ja lukio on suoritettu ihan hyvällä menestyksellä, lisäksi joitakin avoimen yliopiston opintoja on suorittanut hyvin arvosanoin. Mistään muusta ei ole tullut mitään. Töissäkin on ollut, mutta ei ole pitänyt mistään työstä, jota on tehnyt. En minä tiedä, mitä tässä voisi tehdä. Olemme pohtineet asiaa lapsen kanssa, mutta ei hän osaa sanoa, miksi hänen on niin vaikea opiskella tai olla töissä.

Mielenterveysongelmia?

Lähipiirissäni on kolme vastaavaa tapausta ja kaikilla epävakaa persoonallisuushäiriö.

Mitään diagnoosia ei ole, mutta lapsemme on itse arvellut, että hänellä saattaisi olla epävakaa persoonallisuus. En kuitenkaan usko siihen, koska hänellä on aika vähän siihen viittaavia piirteitä. Lapsemme on myös käynyt pitkään psykologilla, mutta psykologikaan ei uskonut, että epävakaasta persoonallisuudesta olisi kyse. Testejä ei voinut kuulemma tehdä, koska siihen ei ollut psykologin mukaan mitään perusteita.

Kuulostaapa juttusi tutulta. Voisi luulla että meidän äiti se siellä kirjoittelee mun asioista, mutta olen varma ettei äiti lue tätä palstaa ja toiseksi äiti ei tiedä siitä mitä psykologin kanssa puhuttiin. :D

Kiva etten ole ainoa jolla on näitä ongelmia, tai siis kiva ja kiva.

Ei alistu porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen = heittää elämänsä hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsen elää omaa elämäänsä. Lakkaa paapomasta ja ostamasta mitään tavaroita, ruokaa yms. Kyllä se siitä tajuaa, että elämässä on tehtäväkin jotain, että saa vuokran maksettua ja syödäkseen.

Jos tekee mukuloita, niistä pitää myös huolehtia.

Monet vanhemmat eivät ymmärrä, ettei niiden lapsilla ei ole mitään velvollisuutta elää kuten vanhemmat haluavat. Ne eivät pyytäneet syntyä, vaan se tapahtui vanhempien itsekkäällä ja yksipuolisella päätöksellä. Se vapauttaa lapsen vastuusta ja asettaa vastuun kokonaan vanhemmille. Lapsi elää kuten se halua elää ja vanhemmin velvollisuus on mahdollistaa lapselle juuri sellainen elämä kuin lapsi haluaa - ihan sama mitä se haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat eivät ymmärrä, ettei niiden lapsilla ei ole mitään velvollisuutta elää kuten vanhemmat haluavat. Ne eivät pyytäneet syntyä, vaan se tapahtui vanhempien itsekkäällä ja yksipuolisella päätöksellä. Se vapauttaa lapsen vastuusta ja asettaa vastuun kokonaan vanhemmille. Lapsi elää kuten se halua elää ja vanhemmin velvollisuus on mahdollistaa lapselle juuri sellainen elämä kuin lapsi haluaa - ihan sama mitä se haluaa.

Provo tai ei - Päivän naurut irtosi! 😂🤣😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori pääsee kyllä esim kassatyöhön osa-aikaisesti jos vaan viitsii hakea.

Kuule ei pääse, jos on sairas. Sinähän olet täysin terve, mutta luonteeltasi 💩🖕

Ei se sairas oo, semmonen peruslaiska työnvälttelijä.

Jotkut eivät vaan suostu ymmärtämään, että näitäkin ihan oikeasti on. Aina ei ole kyse mistää sairaudesta vaan ihan puhtaasti siitä omasta saamattomuudesta.

Niin, tai sitten kyse on siitä, ettei kaikkia vaan pysty kusettamaan mukaan tähän "teh ämerican dreaam" kusetukseen. On niitä, jotka elävät ennemmin täysillä kuin ottavat itselleen lainat autoon, taloon, kiinnittävät itsensä kymmeniksi vuosiksi kirkuviin mukuloihin ja pakottavat itsensä samalla käytännössä yrityttäjien orjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?

Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?

Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.

Eli lahjapaketissa pitäisi tulla opiskelupaikka ja hyväpalkkainen työ? Tätä ajattelua vielä pelottavampaa on sen saamat yläklikkaukset.

Se olis tosi kiva hypätä lähtöruutujen yli suoraan johonkin parempaan. Olisin itsekin halunnut tehdä niin, mutta ei vain otettu. Joten otin sen kämäisimmän homman vastaan ja kirosin. Jonkin ajan päästä sain jo paremman paikan, koska CV:ssä luki, että töissä ollaan jo, ja koska osasin haastattelussa ottaa jo vähän rennommin ja sanoa suoraan, että tällainen olen mutta en mikään yli-ihminen enkä edes supliikkia taitava. Tästä on jo vähän aikaa ja mahdollisesti kohta ylennys tiedossa. Et se nyt vaan on pakko mennä peruskurssin kautta eteenpäin. Kaikista vaikein kynnys on se ensimmäinen, eli että ottaa sen surkeimman paikan jonka saa. Ottaa ylpeydelle tosi paljon. Onneksi kuitenkin valitsin niin.

Siis toisin sanoen suosittelet 9 euron työtä kaikille jotka eivät muuta saa? Ja sekään ei kiinnosta, että työmarkkina vääristyy kuin työnantaja on vapautettu palkanmaksusta ja muistakin velvoitteistaan? Eikä sekään mietitytä, että käytännössä harvoin 9 euron työ on mikään ponnahduslauta palkkatyöhön?

Tyhjä CV nyt vaan on todella paha asia.

Miksei voisi mennä edes pariksi kuukaudeksi 9 e per pv töihin?!

Itselläni se ainakin oli ponnahduslauta palkkatyöhön, kauppias suositteli minua vuokrafirmaan, jossa tein töitä koko opiskeluajan.

Niin, siellä AMK:n pääsykokeessa tarvitsin vain muutaman pisteen, että pääsin sisään sisään, koska lukion pisteet hyvät. Ja oli hyvä koulu.

Ei se aina niin vaikeaa ole.

Avoin AMK on myös pääsykoevapaa reitti opiskelemaan.

Avoimen AMKin polkuopintoihin on valtavasti hakijoita ja tosi vaikea päästä. Joitakin yksittäisiä kursseja voi olla helppo päästä opiskelemaan mutta ne ovat maksullisia. Enempää kursseja ei voi ottaa tai menettää tuet koska se katsotaan päätoimiseksi opiskeluksi. Avoimen opintoihin ei kuitenkaan saa opintotukea,lukuunottamatta ilmeisesti polkuopintoja.

Noiden yksittäisten kurssien suorittaminen ei helpota sisäänpääsyä amkiin mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?

Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?

Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.

Suomessa on koko ajan vaikka kuinka paljon vapaita opiskelupaikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen lapsi.

Vanhempieni kaltoinkohtelu traumatisoi mut niin pahasti, että en saanut käytyä yliopistoa loppuun ja töistäkin jouduin jäämään pois. Enkä ole kenellekään kertonut mitään paitsi tietysti omalle miehelleni. On niin hirveä häpeä olla sairas ja toimintakyvytön, yhteiskunnalle hyödytön ihminen.

Ehkä joskus kuntoudun, toivottavasti.

Minusta on todella kyseenalaista siirtää kaikki vastuu omasta elämästä jonkin menneen tapahtuman syyksi. Minua on kohdeltu huonosti lapsena, mutta minulle ei tulisi mieleenkään käyttää sitä syynä kaikkeen, mitä minulle jatkossa tapahtuu.

Onnea sinulle, mutta miksi tunnet ylemmyyttä siksi, että olet selvinnyt jotenkin ”paremmin” lapsuudestasi? Olisit vaan tyytyväinen, että olet pystynyt säilyttämään toimintakykysi.

En minä valinnut kaikkia niitä diagnooseja joita olen saanut ja jotka estävät minulta työnteon. Vaikka kuinka ottaisin vastuun elämästäni niin olen silti työkyvytön.

Tunnut kuvittelevan, että kaikki on tuurista kiinni. Olisin voinut käydä hakemassa aika monta diagnoosia vuosien mittaan, mutta minä mieluummin vastuutan itseäni kuin keksin tekosyitä. Joten kyllä, olen kai päässyt ylemmäksi kuin sinä. Omista valinnoistani se on ollut kiinni.

Ehkä olisi ollut hyväkin hakea niitä diagnooseja. Olisit päässyt hoidon piiriin ennen kuin on liian myöhäistä.

Anteeksi mitä? Minähän sinun pullat maksan.

Et maksa. Yleensä on hyvä päästä hoidon piiriin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Maksanhan. Varsinkin maksaa työnantajani, jonka toiminta on tuottoisaa osin kiitos minun panokseni.

No et edelleenkään maksa. Minun työnantajani maksaa minulle palkkaa ja minä maksan niillä omat "pullani". En ole tuo ensimmäinen lainatuissa mutta ymmärrän häntä huomattavasti paremmin kuin sinua. Kommentoin vain mahdollista virallisten diagnoosien puutetta ja niistä aiheutunutta hoidon puutetta. Kaikkea ei tietysti voi parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiia16 kirjoitti:

yhteiskunta lopulta maksaa hänen elämisen. 

Oletteko liikaa paaponeet häntä? 

Maksaneet kaiken jne. 

Jättäkää hänelle omaa vastuuta myös elämästään. 

Niinhän se maksaa, sehän tässä harmittaa. Ei olla hemmoteltu, ei hän oikeastaan edes halua mitään

Tuo on jo masennusta, jos ei halua mitään eikä mikään kiinnosta. Apua tarvii.

Se tuli itsellenikin aiemmin mieleen. Kävi lääkärissä, muttei kuulemma ole masennusta. Tuntuu, että ainut ketä tässä masentuu ja ahdistuu, olen minä.

Siis onko hän itse täysin tyytyväineen oloonsa ja elämäänsä, mutta suorittajavanhempia ahdistaa, kun lapsi ei koko ajan haluakaan enemmän ja parempaa?

Luultavastu juuri näin. Mammalle on kova pala, ettei kaikki myykään porvarille persettä rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat eivät ymmärrä, ettei niiden lapsilla ei ole mitään velvollisuutta elää kuten vanhemmat haluavat. Ne eivät pyytäneet syntyä, vaan se tapahtui vanhempien itsekkäällä ja yksipuolisella päätöksellä. Se vapauttaa lapsen vastuusta ja asettaa vastuun kokonaan vanhemmille. Lapsi elää kuten se halua elää ja vanhemmin velvollisuus on mahdollistaa lapselle juuri sellainen elämä kuin lapsi haluaa - ihan sama mitä se haluaa.

Ensimmäinen lause pitää paikkansa täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiia16 kirjoitti:

yhteiskunta lopulta maksaa hänen elämisen. 

Oletteko liikaa paaponeet häntä? 

Maksaneet kaiken jne. 

Jättäkää hänelle omaa vastuuta myös elämästään. 

Niinhän se maksaa, sehän tässä harmittaa. Ei olla hemmoteltu, ei hän oikeastaan edes halua mitään

Tuo on jo masennusta, jos ei halua mitään eikä mikään kiinnosta. Apua tarvii.

Se tuli itsellenikin aiemmin mieleen. Kävi lääkärissä, muttei kuulemma ole masennusta. Tuntuu, että ainut ketä tässä masentuu ja ahdistuu, olen minä.

Siis onko hän itse täysin tyytyväineen oloonsa ja elämäänsä, mutta suorittajavanhempia ahdistaa, kun lapsi ei koko ajan haluakaan enemmän ja parempaa?

Luultavastu juuri näin. Mammalle on kova pala, ettei kaikki myykään porvarille persettä rahan takia.

Jotenkin olen ymmärtävinäni että tuo "yhteiskunnan elättinä" oleminen on se mikä hiertää ja ainakin joku tässä ketjussa jo sanoikin että elättää aikuista lastaan. Jos tuota vielä oikein mainostetaan kotona niin se saattaa aiheuttaa lapselle pahempaa ahdistusta ja toisaalta estää itsenäistymistä jos esim. omaa rahaa ei ole käytössä. Kituutellaan ja kituutellaan ja kuvitellaan että sillä ansaitaan joku korkein kruunu tai yhteiskuntakelpoisuus.